Suusta suuhun
9.10.2006
Tuskinpa Ruotsi on sen onnellisempi tai onnettomampi maa kuin vaikkapa Norja, Tanska tai Suomi. Mielikuva kansankodista elää kuitenkin vahvana, ja kenties juuri sen takia surulliset tarinat naapurivaltiosta vaikuttavat tavallistakin traagisimmalta. Tähän vastavalotuksen luomaan efektiin luottaa Björn Rungen kirjoittama ja ohjaama Suusta suuhun.
Kyseessä on puhdasverinen näyttelijöiden elokuva, jota lähikuvien suuri määrä korostaa. Näyttelijäensemble on työskennellyt Rungen kanssa aikaisemminkin ja se näkyy. Jo ensimmäisten kuvien aikana Magnus Krepper ja Sofia Westberg vangitsevat huomion täydellisesti. Jokaiselle voimalle on vastavoimansa: Krepperin esittämä parittajanarkkari satuttaa Westbergiä; Peter Anderssonin isä yrittää rakastaa tytärtään vuosien laiminlyöntien jälkeen; Marie Richardson pohtii, mennäkö vai jäädä.
Rungen edellinen elokuva, Berliinin elokuvajuhlilla hopeakarhulla palkittu Minkä taakseen jättää oli rakenteeltaan episodisempi ja irrallisempi. Uutuuden inhorealismia fantastisemman sävyistä elokuvaa piti yhdessä pikemminkin temaattinen yhtenäisyys kuin suoraviivainen narratiivi. Myös Suusta suuhun poukkoilee hahmojen välillä sen kummemmin selittelemättä, mutta varsin pian selviää, että elokuva seuraa vain yhtä perhettä. Tarina kietoutuu lopulta yhteen hyvinkin tiiviisti.
Pöytään ladotaan varsinainen kurjuuden värisuora: perheväkivalta, uskottomuus, insesti, huumeet, prostituutio - kaikki läntisen sivilisaation rappion merkit. Suusta suuhun etsii kipupisteitä ja työntää niihin neuloja yksi kerrallaan. Vasta kun kaikki toivo on menetetty, Runge hellittää. Kyseessä voisi olla puhdasverinen kreikkalainen tragedia, jossa hahmojen surkea kohtalo seuraa heidän omista toimistaan. Elokuvan ensi-illassa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla vieraillut ohjaaja päätti kuitenkin lyhyen puheensa sanomalla ”En olisi tehnyt tätä elokuvaa, ellen uskoisi hahmojen mahdollisuuteen muuttaa elämäänsä.”
Suusta suuhun (Mun mot mun)
Ruotsi 2005
K-15
Ohjaus ja käsikirjoitus Björn Runge.
Pääosissa Marie Richardson (Ewa) Peter Andersson (Mats), Sofia Westberg (Vera) Magnus Krepper (Morgan), Pernilla August (Leyla) Ann Petren (Lisbeth) Ingvar Hirdvall (John)
Kesto 92 minuuttia
Olli Sulopuisto
- 1.
-
En ole leffaa nähnyt, mutta jotenkin tästä kirjoituksesta paistaa läpi että elokuva olisi vähän yli negatiivinen. Huomattavan usein pohjoismaalaiset elokuvat ovat todella negatiivisia kuten vaikku Lukas Moodyssonin ja Lars von Trierin leffat.
Suomelle plussaa siitä, että täällä tehdään mielestäni positiivisempia elokuvia kuin ruotsissa tai tanskassa.Minun mielipiteeni :)
- 2.
-
Kyllähän se on ihan pirun surullinen leffa. On sitten omasta katsojanlaadusta kiinni, haluaako istua teatterin penkissä puolitoista tuntia pala koko ajan kurkussa. Ainakaan kokemuksen väkevyyttä ei voi kiistää.
- 3.
-
Todella raastavan vaikuttava elokuva. Lopputekstien valuessa kankaalla, teatterissa ei liikahtanut kukaan…
Mielestäni elokuva käsitteli hyvin väkevästi ihmisen kykyä ottaa vastuuta ja kasvua. Kuinka voidaan vaikeudessakin, kukin tavallansa ja kyvyillänsä kasvaa?
Elokuvassa oli myös antautumista ja tietynlaista kädetömyyttä roolihenkilöillä.Perheen isä, jonka juominen ja väkivaltaisuus tyttöään kohtaan oli osallaan aikaisemmassa vaiheessa vienyt otteen vanhimman lapsen oikeasuuntaiseen kehitykseen. Vasta tytön pako kotoa, järkytys ja shokki sai aikaan isässä heräämisen ja virheiden käsittelyn. Mies ainakin yritti tehdä rakkaudestaan tyttäreensä parhaansa. Se sitten olkoon jokaisella omana mielipiteenä tekikö mies oikein ja oikeassa suhteessa yrityksiään. Ainakin hän teki sen, että kohtasi itse pahimman painajaisensa ja mielestäni pääsi irti vastuuttomuuden kehästään.
Tytön äiti oli kädetön ja masennuksen painama. Aikaisemmin hän oli ilmeisesti jollain tapaa läheisriippuvainen miehen juomis- ja käytöshäiriöihin. Kykenemätön ottamaan sosiaalista johtovastuuta koko perheestä. Vasta surkeassa sokkotreffikohtauksessa hän pääsi puhumaan itsestään ulkopuolisen ihmisen kanssa ja mielestäni siitä sai siemenen huomata murheiltaan perheen hädän. Valitettavasti pahimmat olivat ehtineet tapahtua ennen naisen omaa ymmärrystä.
Upea näyttelijäkaarti, lähiotokset…
- 4.
-
Kuullostaa mahtavalta ja opettavalta leffalta… varsinkin jos jollain on kokemusta elokuvaan liittyvistä aiheista!
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Elokuva-arvostelut syötteet:
kommentit