Alussa oli Nainen: Kohtaamisia
14.4.2011
Olin pitkän talven jälkeen lomalla maaliskuussa. Suuntasin Kaukoitään, niin kuin niin moni meistä. Loma oli ihana. Aurinko paistoi, luonto oli vihreä ja ihmiset olivat ystävällisiä. Itselläni oli aikaa pysähtyä, rauhoittua, lukea, pohtia, nauttia.
Sain palautetta eräältä lukijalta siitä, että arkeni – joka siis lähinnä koostuu työstä - kuulostaa jotenkin sokerikuorrutetulta. Jäin miettimään tätä. Tiedän itsekin, miten se ruoho voi näyttää naapurin puolella vihreämmältä. Oma arki tuntuu tylsältä, kiireiseltä tai tavalliselta, kaverin vauhdikkaalta, mielenkiintoiselta, kadehdittavaltakin.
Alussa oli Nainen - ja taas ripittäydytään...
13.12.2010
Minna
Noloa, mutta joudun taas ripittäytymään. Onnistuin tekemään virheen liikenteessä. Olin Helsingin keskustassa, menossa nauttimaan lounasta erittäin mukavassa seurassa. Kahden tehokkaan naisen lounas sujui energisesti ja hyväntuulisesti.
Alussa oli Nainen - ja ystävyys
18.11.2010
Olin perjantai-iltana pitkästä aikaa viettämässä aikaa työkavereitteni kanssa Helsingin yössä. Enhän minä, keski-ikäinen rouvashenkilö enää mistään biletyspaikoista tiedä – niinpä meistä se varttuneempi joukko päätyi mummotunnelin suomibaariin. Poppi soi ja lanteet heiluivat.
Välillä saan ilon kuunnella 16-vuotiaan tyttäreni terapiapuheluita hänen ystävilleen. Toisinaan joku ei ole vastannut toisen FB-viestiin ja mä oon ihan hajalla! Välillä puolestaan on onnistuttu löytämään viestistä viestin viesti – ja taas on aihetta terapiointiin.Tai sitten hän ei ole ollut koulussa huomaavinaankaan.
Näitä kuunnellessani tunnen oloni niin helpottuneeksi! Kaikelle on aikansa. Mutta mistä me keski-ikäiset naiset puhumme?
Olen onnekas. Saan tehdä todella kiinnostavaa työtä mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Projektit ovat haastavia, joskus jopa vaikeita. Jokaisesta oppii ihan valtavasti. Työn mielekkyys tulee siitä, että saa auttaa asiakkaitaan pärjäämään nykyistäkin paremmin. Erilaisia ihmisiä tavanneena olen miettinyt, miksi jotkut selviytyvät muita paremmin. Varoituksen sana kriittisille lukijoille - nyt tulee yleistystä.
Olipa mielenkiintoinen artikkeli sunnuntain 22.8.2010 Hesarissa Suomessa asuvasta vietnamilaisesta perheestä. Onnellisen oloinen perhe tuntui sopeutuneen Suomeen oikein hyvin! Vanhin perheen seitsemästä lapsesta on jo työelämässä. Perheen kuukausittaiset ruokakulut ovat noin 150 €. Miten tämä on mahdollista?
Minun vuoteni vaihtuu elokuussa. Silloin alkaa uusi lukuvuosi. Lukuvuoden keskeyttävät joulu- ja talviloma, ja se päättyy kesäkuun lopussa. Yksi keskeisiä - ehkä naiivejakin vapauden oivalluksia itselleni on ollut oivallus mahdollisuudesta rakentaa elämäni lähes sellaiseksi kuin haluan, toki joillakin rajoituksilla.
Alussa oli Nainen - ja viinan kirot
20.7.2010
Kiitos edellisen kirjoitukseni herättämästä runsaasta keskustelusta! Olen itse enemmän sekä-että kuin joko-tai –tyyppiä. Kiitos myös oikaisusta – en ollut tietoinen opiskeluajan maksimipituuksista, vaikka kahden tyttären äiti olenkin. Ja sitten varsinaiseen päivän aiheeseen. Otettaiskos kännit - Helsingin Sanomien mukaan selviämisasemilla on ruuhkaa, kun suomipoika ja –tyttö viettää kesälomaa.
Alussa oli Nainen - ja lapsi
21.6.2010
”Björn Wahlroosin kommentit köyhien ja hajonneiden perheiden tukemisesta ovat aiheuttaneet paljon keskustelua. Mm. Hesarin mielipidepalstalla on harva se päivä jokin mielipide tai kommentti puolesta tai vastaan. Yhdentoista yksinhuoltajavuoden jälkeen minullakin on sanani sanottavana. Olen sekä samaa että eri mieltä.”
Alussa oli Nainen - Energinen nainen
14.6.2010
Naisten Pankin Yksityisvarainhankinnan tapaamisessa pari kuukautta sitten syntyi idea Charity Walkista, hyväntekeväisyyskävelystä. Ideaa ei kauaa jääty pähkäilemään, vaan ryhdyttiin saman tien toimeen. Viime lauantaina 130 henkilöä käveli kehitysmaiden naisille 130 ammattia! Hyviä idiksiä syntyy meillä kaikilla solkenaan. Ne jäävät aivan liian usein toteuttamatta. Miksi? Ryhtymisen puute.
Tämä on haaste.
Juuri nyt on hieno hetki tehdä hyvä päätös.
Lähde kävelemään 12.6. naiselle ammatti.
Järjestämme Naisten Pankin toimesta ensimmäistä kertaa Charity Walkin Helsinki Päivänä 12.6.2010.
Vein rajuun flunssaan sairastuneen tyttäreni terveyskeskukseen. Omasta edellisestä terveyskeskusvisiitistäni on aikaa. Kokemus oli meidän molempien mielestä hämmentävä.
Kiitos kommenteistanne kolmen otsikon blogiini! Hyvän yhteiskunnan arvo mitataan sillä, miten hyvin se huolehtii heistä, jotka itse eivät pysty itsestään huolehtimaan. Jos vanhus, sairas tai lapsi joutuu turvautumaan leipäjonoon, olemme yhteiskuntana epäonnistuneet tehtävässämme.
Eikö naiseuteen kuulu joskus päättämättömyys? Ja pyh! Ei tietenkään. Päätinpähän muina naisina valita tällä kertaa yhden aiheen sijaan kolme: Itä-Suomen palveluasenne, Eero Heinäluoma ja burkha.
”Poliitikot eivät varsinaisesti ole virkistäneet kuvaansa meihin äänestäjiin päin. Oman edun tavoittelu vaalituen tai matkakulujen muodossa tuntuu erikoiselta toiminnalta, kun miettii poliitikon perustehtävää. Käynnissä olevassa vaalirahakeskustelussa mielenkiintoista on se, että petoksista ja kirjanpitorikoksista tuomittu henkilö tuntuu pyörittelevän Suomen poliittista eliittiä muutamien tuhansien eurojen avulla.”
Alussa oli Nainen - ja elämän kapeikot
12.4.2010
”Kollegani puhui myynnin kapeikoista, ja sen hyväksymisestä, että kapeikot kuuluvat osaksi myynnin ja myynnin johtamisen arkea. Jäin pohtimaan kapeikkoja elämä-kontekstissa: Kun kotona menee hyvin, saattaa töissä olla jonkin tehtävän kanssa haasteita. Ja kun töissä sujuu, on krooninen huono fiilis kotihommista tai parisuhdeajasta. Välillä kapeikko osuu lompakkoon, joskus seksielämään.”
Viikonlopun iltapäivälehdessä oli artikkeli 32-vuotiaasta miehestä, joka oli altistunut sikiönä alkoholille äidin raskausajan viinan käytön vuoksi. Mies kärsi FAS-oireyhtymästä. Minulle tuli juttua lukiessani kummallinen tunne. On erikoista, että otamme kyllä pakkohoitoon, siis huostaan syntyneen lapsen vanhemmiltaan, kun vanhemmat eivät pysty lapsesta huolehtimaan. Miksi sama käytäntö ei koske syntymätöntä lasta?
Aristoteleen mukaan elämän tarkoitus on olla onnellinen. Kansansairaus, vai mikä lie, mutta viime päivinä olen käynyt useamman keskustelun meidän suomalaisten asenteesta. Onko se lasi puoliksi täynnä vai tyhjä, siihen usein kulminoituu asenteemme. On sitku-ihmisiä, mutku-ihmisiä, ja onneksi myös nytku-ihmisiä. On niitä, jotka keksivät olla onnellisia juuri nyt, niitä, jotka voivat olla onnellisia sitku saavuttavat jotain, pääsevät johonkin, tapahtuu jotain. Onpa niitäkin, jotka olisivat mielestään ihan onnellisia, mutku….
Alussa oli Nainen ja naistenpäivä
8.3.2010
Naistenpäivä. Niin. Missä on miestenpäivä? Sellainenkin historiasta löytyy, mutta tosiaan vain historiasta. Miksi naistenpäivää sitten vielä tarvitaan?Kansainvälisen naistenpäivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina. Meilläkin epätasa-arvoa vielä esiintyy. Viime viikolla luin yleisöosastokirjoituksen, joka puhutti minua.
Vanhemmat jutut arkistosta.
