Jakke Holvaksen kolumni: Suurin on rakkaus
14.4.2005
”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” (1. kirje korinttolaisille, 13: 4-7)
Merkillistä tekstiä. Tarkastellaan vaikkapa lausetta ”kaiken se kestää”. Jokainen joka on vähänkin elänyt, tietää, ettei rakkaus kestä kaikkea. Joskus mitta tulee täyteen eikä asioita voida enää sopia. Kenkku juttu, mutta sellaista se on. Myös se, joka sanoo, että ”rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa”, erehtyy pahemman kerran. Juuri rakkaus on tila, jossa ihminen näkee oliot sellaisina kuin ne eivät ole.
Korinttolaiskirje ei ole aivan tomppelimainen. Sen idea kaiketi on, että rakkauden pitäisi kestää kaikki. Näin ollen kyse ei ole enää rakkauden kuvauksesta, vaan etiikasta. Sellaisena Korinttolaiskirjeen kohta onkin ymmärrettävä ja terve muistutus hääseremoniassa, jossa pappi lukee sen tulevalle avioparille. Elämänpituinen suhde ei ole pelkkää jeejeetä.
Korinttolaiskirjeessä esitellään rakkauden ideaali, ja juuri ideaalina kristillistä rakkautta olisi arvioitava. En haluaisi sanoa tätä, mutta valitettava totuus on, että kyseinen ideaali saa pahaa jälkeä aikaan ihmissuhteissa. Ajatellaan esimerkiksi naista, jota hänen aviomiehensä pahoinpitelee tai säännöllisesti pettää. Kaiken se kestää? Kaiken se kärsii??! Haloo! Orjalleko tuo herra Korintto tekstinsä kirjoitti?
Kristillinen rakkausideaali on vaarallinen, koska se saa uskomaan, ettei rakkaudesta tehdä mitään pahaa ja että rakkaus sovittaa kaiken. Vetoan tässä inhimillisiin syihin, enkä siis enkelten etiikkaan, ja pyydän kainosti, että tuo rakkausideaali kitkettäisiin kulttuuristamme ja korvattaisiin vaikkapa varhaiskreikkalaisten käsityksellä rakkaudesta. Antiikin kreikkalaiset myönsivät avomielisesti, että rakastunut toimii intohimoissaan myös tuhoavasti, mustasukkaisena ja kostonhimoisena.
Rakkaus on tarkalleen päinvastaista kuin mitä korinttolaiskirjeessä sanotaan. Rakkaus on kärsimätöntä, julmaa, ylpeää, sopimatonta, itsekästä, sanalla sanoen intohimoa. Ajatellaan vaikkapa Tristanin ja Isolden kiihkeää ja uhrautuvaa rakkautta. Se ei ollut eettistä, vaan siinä toimittiin pelottavan romanttisen kaavan mukaan: kaikki mikä tehdään rakkaudesta, tehdään hyvän ja pahan tuolla puolen.
Toisin sanoen mitään ei tarvitse luvata ja moraaliton käytös on rakastuneen kohdalla oikeutettua. Sitäkö tässä peräänkuulutan?
Olen ajatellut asian pikemminkin niin, että rakastunut voi luvata tekoja, mutta ei tunteita, sillä tunteilleen ihminen ei voi mitään. Joka lupaa ikuista rakkautta, lupaa toiselle jotakin, mistä hän ei voi itse päättää. Sen sijaan hän voi luvata niitä tekoja, jotka yleisen näkemyksen mukaan ovat seurausta rakkaudesta, mutta joilla voi olla useita muitakin motiiveja. Ainoa rehellinen rakkauslupaus kuuluu: ”Niin kauan kuin rakastan sinua, lupaan kohdistaa sinuun rakkauden tekoja; jos en enää rakasta sinua, teen sinulle samoja asioita, joskin toisilla motiiveilla.”
Sekin olisi jo paljon luvattu.
Teksti: Jakke Holvas (14.4.2005)
Ellien Ps.
Jakke:
- 36-vuotias keski-ikäinen setä, naimisissa, ei lapsia
- kirjoittanut kirjat Aristoteleestä, Platonista, talouskäsitteistä ja nuoruuden filosofiasta
- omistaa isolehtiset huonekasvit, kuten kumipuun ja peikonlehden, sekä lehtikaktuksen valkoisilla kukilla
- kuuntelee Mozartin pianokonserttoja
- kiinnostunut lähiympäristöstä: arkkitehtuurista, mahdollisimman tavallisista kasveista ja selkälokkien lennosta
- kotoisin ehkei mistään eli Vantaalta
- fatalisti
- Ellien kolumneissa varoittaa lukijaa omista virheistään ja käsittelee asenteita, joita lukija voi halutessaan hyödyntää
Joko tilaat Ellien viikkokirjettä?
Tilaajana saat Ellien tuoreimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi kerran viikossa (katso mallikirje).
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Kolumnit syötteet:
kirjoitukset
kommentit