Olen 46-vuotias isoäiti ja harrastan puutarhaani paitsi hoitaen sitä, mutta myös valokuvaten, piirtäen ja maalaten kuvia sen ”asukkaista”. Kasvit, kukat ja elämä puutarhassa ovat olleet myös monien kirjoittamieni satujen ja tarinoiden aiheina.

Tärkeämpää, kuin viivasuorat rivit kasvimaalla tai rikattomat perennapenkit, on mielestäni kasvien runsaus ja hieman ehkä villiintyneen oloinen tunnelma. Tuoksuja, makuja ja värejä täynnä oleva ihmemaa onkin minun Puutarhani. Tänä kesänä uusina kokeiluina kasvatan Ananaskirsikoita ja Bengalinruusuja. Yrttimaan valikoima kasvaa myös. Sinne muuttavat laventeli, rohtosamettikukka ja sitruunabasilika.

Ensimmäisellä Ihanat pelargonit -kirjan katselukerralla en juurikaan malttanut tekstejä lukea. Ahmin silmilläni huikean kauniita kuvia sivu sivun jälkeen. Iloisesti yllättivät useat tutut, joita kirjan sivuilta bongasin. Samoja kaunottaria, esim. Mårbacka, Bill hollaway ja enkelipelargoni The Otter, jotka nyt kuistillani totuttelevat aurinkoon.

Vaikka kukkien kanssa olen hommaillut jo vuosia, ovat pelargoniat olleet aika satunnaisia tuttavuuksia. Kaksi vuotta sitten hullaannuin niihinkin. Useimmat olen ostanut valmiina taimina ja muutamia olen saanut ystävältä joko pistokkaina tai siementaimina.

Ilahduttavaa kirjassa olivatkin hyvät ja selvät ohjeet lisäyksestä, talvetuksesta, leikkauksista ja hoidosta muutoinkin. Näillä ohjeilla varmasti onnistuisi, vaikkei olisi aikaisemmin kasvattanut ainuttakaan kukkaa. Tuholaisista ja taudeista oli hyvät tiedot. Sanasto kirjan lopussa on minusta hyödyllinen, niin aloittelijalle kuin pitempäänkin harrastaneelle, sillä aina oppii jotain uutta.

Itse ihastuin kovasti ruusunnuppupelargonioihin, joita minulla ei ole yhtään, vielä. Rungollisen pikkupuun kasvattamista tekisi mieli yrittää myöskin.

Kirjaa voinkin hyvin suositella kaikille pelargoneista kiinnostuneille. Aloittelija saa siitä mainiot ohjeet alkuun pääsemiseen ja ennestään pelargoneja harrastaneet löytävät varmasti uusia kokeilemisen arvoisia lajeja. Pieni varoituksen sana kuitenkin: Kun hankit ikkunallesi pelargonian… annat sille pikkusormesi ja huomaat pian niiden vieneen koko käden… ja ikkunalaudan.

Terveisin, Tuija Rantala

Olen tavallinen, yksineläjä pikku yksiössä. Toiveena olisi saada kukkivia kukkia asuntoon, vaikkakin viherkasvit olisivat ihan mukavia. Asunto on erittäin valoisa ja kesäisin todella aurinkoinen. Meillä ei vain oikein ole menneet horoskoopit yhteen kasvien kanssa. Hoidan niitä jotenkin väärin, hyvistä neuvoista huolimatta. Kukkakaupasta ostetuilla kukilla pärjää jonkin aikaan, mutta muutaman viikon kuluessa totuus paljastuu ja kukat näyttävät nuutuneilta. Varsinaista puutarhanhoitoa harjoitan äitini puutarhassa, mutta siellä lähinnä lapio- ja talikkotyöt ovat minun heiniäni.

Kirja vaikutti ensi alkuun ehkä liiankin ”tieteelliseltä”, näin harjoittelijan silmiin, ainakin tekstin osalta. Mutta toisen lukukerran jälkeen osasi suodattaa jo itselle sopivat asiat. Kuvat ovat todella kauniit ja houkuttelivat lisää kokeilemaan kaikkea uutta. Aineisto kirjassa oli laaja ja monipuolinen.

Kirja tarjosi paljon uusia asioita. Huomasin, että lajikkeita on vaikka muille jakaa ja jokaiselle löytyy varmaankin pelargoniaperheestä oma suosikki. Itse ihastuin Riippapelargonioihin. Hoidosta sai paljon infoa aina taimesta, talvehtimiseen. Myönnettäköön, että kukan historiastakin on hyötyä, näin osaa sijoittaa kukat juuri oikeisiin valon ja lämpötilan vaatimiin paikkoihin. Pieni, mutta tärkeä, uusi vinkki oli, että pistokkaan juurrutus tulisi tehdä tummapintaisessa lasissa. Itse olen tehnyt sen tavallisessa juomalasissa ja menestys olisi voinut olla parempi.

Rohkeasti aion kokeilla juurruttaa uusia taimia (paljon) ja uskon ja toivon, että ne pysyisivät hengissä. Näin kokeilen myös pitää ne hengissä seuraavaan ja seuraaviin vuosiin. Yritän kasvattaa niitä niin paljon, että niitä riittäisi paitsi kotini komistukseksi, myös äidilleni pihan koristukseksi. Vinkit kirjassa antavat hyvät eväät tämän toteuttamiseksi. Lisäksi neuvot olivat niin yksinkertaisia, että ne pitäisi luonnistua kaikilta. Tietysti jakelen nyt itse neuvoja tästä aiheesta.

Kirjaa suosittelisin kaikille, jotka haluavat apua helppojen ja kukkivien kukkien kanssa. Toki jo asiaan perehtyneelle kirjasta löytyy lajitietoa ja muuta nippelitietoa, mitä nyt näin vasta-alkaja ei ehkä vielä tarvitse. Mutta kirja on syvällinen teos ja antaumuksella siinä on selostettu kaikki mahdollinen mitä kotipelargonia tarvitsee ja varsinkin neuvot ovat hyvät ja suosittelen sitä niillekin, joilla peukalo on vasta alkanut vihertää. Toisaalta valokuvatkin olivat kauniita, joten jos tykkää valokuvauksesta ja varsinkin kasvien kuvailusta, saa niihinkin oivia vinkkejä kuvien muodossa.

Haasteellisena hommanani pidän nyt, että todella saisin taimia niin paljon, että ne komistaisivat asuntoni ja äitini piharuukut. Ja nyt kun tiedän, että pelargoneja on todella paljon erilaisia, kokeilen kaikkia lajeja, mihin löydän pistokkaita. Tarkoituksenani on aloittaa aivan alusta. Itse kasvattamat taimet ovat jo mitali rinnassa, ja jos ne kukkisivat vielä seuraavinakin kesinä, on jo diplomin tässä hommassa ansainnut.

Terveisin, ”Riitta Rentukka”