Elämysmatka 3D-elokuvan keskipisteeseen
11.9.2008
Simon
Oletko aina halunnut nähdä Brendan Fraserin mulkoilevan kolmiulotteisena? Nyt se on mahdollista, sillä Suomessa sai ensi-iltansa Matka maan keskipisteeseen 3D, ensimmäinen suomeksi tekstitetty kokopitkä kolmiulotteinen elokuva.
Matka maan keskipisteeseen on New Line Cineman (Taru Sormusten Herrasta -trilogia) ja Wallden Median (Narnian tarinat I ja II) tuottama. Elokuva se perustuu Jules Vernen tieteisromaaniin ja se on samalla ensimmäinen kunnon kosketuksemme uuden sukupolven 3D-elokuviin. Mitä on luvassa? Sekä Simon Elo että Jukka Kauppinen laittoivat 3D-kakkulat nenälleen ja lipuivat kolmen deen valtamereen..
Historian havinaa
Suomen ensimmäiset 3D-elokuvateatterit ovat Finnkino Flamingo Vantaalla, Bio Rex Hämeenlinna, Bio Rex Kajaani ja Savon Kinot Oy:n elokuvateatterikeskus Tapio Joensuussa. Kaikissa käytetään digitaalitekniikkaa, mutta 3D-tekniikan ja lasien toteutus eroaa hieman teatterista riippuen.
Flamingossa käytetään aktiivilaseja. Niiden kerrotaan olevan kevyet ja muotoillut, mutta ulkomuoto ei ole lupaava. Lasit eivät ole mikään muotoilun taidonnäyte ja tuovat mieleen lähinnä neuvostoliittolaiset mummolasit, mutta menevät varmasti jokaisen katsojan päähän. Ikävämpää on se, että ne hiersivät elokuvaa katsottaessa, mikä pakotti muuttamaan niiden asentoa silloin tällöin. Se voi tietysti riippua henkilöstä. Joka tapauksessa odotan sitä päivää, jolloin laseista päästään kokonaan eroon.
Tekniikka on monimutkaista, mutta sen voi pamauttaa myös lyhyesti ja ytimekkäästi. Kankaalle ajetaan kaksi kuvaa. Toiseen silmään näkyy toinen kuva, toiseen silmään toinen. Toisessa silmässä vaakakuva, toisessa pystykuva. Lasit synkkaavat kuvan ja aivot muodostavat sen kolmiulotteisena. Homma perustuu valon polarisaatioon eli värähtelykulmaan.
Haasteena Suomessa oli se, että myös tekstityksen on oltava kolmiulotteinen. FS Filmin mukaan sen teko oli vaikeaa ja tekstitystekniikkaa hiotaan yhä, mutta investointi on sen arvoinen.
Otetaan tuntumaa
Lasit ovat päässä, valot himmenevät ja elokuva on valmis alkamaan. Hämmennys tulee jo alkutekstejä katsoessa – hyvänen aika, tekstihän todella näyttää siltä kuin se tulisi kohti. Kolmiulotteisuutta katsoja juuri odottaa, mutta silti se yllättää kouriintuntuvuudellaan.
Syvyysvaikutelma on uskottava ja elokuvan tapahtumat tuntuvat elävämmiltä. Yhdessä mieleenpainuvimmista kohdista Brendan Fraser kurottaa kädellään putoavaa esinettä kohti, jolloin hänen käsivartensa näyttää tulevan ruudusta ulos, lähelle katsojaa.
Samantyylisiä kohtauksia on lukuisia – kannattaa varautua päälle tuleviin palloihin, eläimiin ja kivenmurikoihin. Vaistomaisesti räpsäytän silmiä joka kerta enkä totu kohti tuleviin asioihin. Tältäkö ensimmäisistä elokuvien katsojista tuntui, kun kuuluisassa pätkässä juna puksutti kohti ja ihmiset juoksivat salissa paniikissa? Ei sentään, sille tasolle ei päästä, mutta pioneerityönä Matka maan keskipisteeseen on tekniikaltaan kelpo päänavaaja.
Parempaa on lupa odottaa
Valitettavasti Matka maan keskipisteeseen on elokuvana kehno. Kukaan ei innostuisi siitä ilman 3D-tekniikkaa. Michael Weissin kynäilemä tarina professori Trevor Andersonin (Fraser), veljenpoika Seanin (Josh Hutcherson) ja opas Hannahin (Anita Briem) matka Islannista maankamaran alle on ennalta-arvattava ja pitkästyttävä, enkä vieläkään ymmärrä, miten Fraser on jämähtänyt Viidakon Ykä -ilmeisiinsä.
Jos kaikki elokuvat olisivat näin tasapaksuja, kolmiulotteisuuden uutuudenviehätys ei veisi pitkälle. Onneksi on olemassa sellaisia tekijöitä kuin Pixar, jonka tulevaisuudessa siintäviä 3D-projekteja en malta odottaa. Kehys eli tekniikka puhkeaa todella kukkaan vasta kun sillä on oikea sisältö.
Jos olet kiinnostunut enemmän tarinasta kuin tekniikasta, kannattaa lukea Vernen klassikkoteos.
Simon Elo
Kauppinen elämysmatkailee
Matka maan keskipisteeseen oli elämyksenä huima. Esimerkiksi Hämeenlinnan Bio Rexissä käytetään passiivilasitekniikkaa, jossa 3d-kuva luodaan projektorin eteen sijoitetussa prismassa. Katsoja käyttää aurinkolasien tapaisia laseja, jotka ovat päässä mukavan kevyitä. Niihin kiinnittää alussa huomiota, mutta elokuvan edetessä laseihin tottuu, vaikka niitä saattaakin muutaman kerran siirtää.
Bio Rexin passiivilasit.
Tekniikaltaan uuden sukupolven 3D-elokuva osoittautui hämmästyttäväksi. Kaikkein nopeimmissa kohtauksissa kuva saattoi olla ripauksen epäterävä, mutta syvyysvaikutelma ja ennen kaikkea esineiden kohtituleva vaikutelma oli erittäin näyttävää ja uskottavaa. Välillä tuntui, että asiat ja esineet tulevat kankaalta kymmenen metriä kohti. Kieltämättä hätkähtelin ja väistelin useamman kerran. Ei normaalia elokuvaa katsoessaan näin reagoi!
Matka maan keskipisteeseen ei ole suinkaan ainoa 3D-filmi, jota Suomessa voi ihailla. Esimerkiksi U2-yhtyeen 3D-konserttitaltiointi U23D on suorastaan fantastinen rock-elämys, nimenomaan 3D:n ansiosta. Katsojalle välittyy huikea keikalla olemisen tuntu. Välillä fiilis on jopa niin vahva, että tuntee leijuvansa lavalla soittajien vieressä, sitten katsoja siirretään taas vaikkapa yleisön joukkoon tai aivan lavan reunalle.
Harva katsoja malttoi istua tyystin paikallaan, sillä 3D:nä tarjoiltu rock-konsertti nosti pintaan vahvan halun hillua, hetkua ja jopa laulaa mukana.
U23D onkin kuin saisi eturivin vip-liput keikalle, jonka aikana pääsee temmeltämään esiintymislavallakin.
Näiden elämysten myötä onkin helppo todeta, että uuden sukupolven 3D-elokuva on ihan oikea asia. Se ei ole pelkkä mainoskikka, jolla yleisöä haalitaan elokuvasaleihin, eikä sitä voi enää rinnastaa siihen perinteiseen pahvilärpäke-3D:n, jonka kaikki varmastikin muistavat. Ero tekniikoiden välillä on kuin vaihtaisi ukin mustavalkean pikkutelkkarin HD-tasoiseen hifielämykseen.
Uudella 3D-tekniikalla voidaan luoda elokuviin uutta melkeinpä käsinkosketeltavaa sisältöä ja uskottavuutta. Ehkä 3D-elokuvat ovat elokuvateattereille pitkästä aikaa todellinen valtti kilpailussa kotiteatterien ja DVD-leffojen rinnalla.
Näin alkuvaiheessa 3D on toki enemmänkin efektikikkailua, mutta elokuvantekijät ottavat uuden formaatin mahdollisuuksia hiljalleen yhä paremmin käyttöön. Suomeen saadaan tämän vuoden aikana vielä muutama uusi 3D-elokuva, joista ainakin meikäläinen odottaa innokkaasti Nightmare Before Christmas 3D:tä. Ensi vuonna ensi-iltaan saapuu noin kymmenkunta uutta 3D-elokuvaa, sitä seuraavana jo parisenkymmentä. Vanhojen elokuvien 3D-filmatisointeja tihkunee myös hiljalleen.
Jukka O. Kauppinen
Ovatko filmikelat jo muinaisteknologiaa? Tuskinpa vielä pitkään aikaan, digitaalileffoista huolimatta.
Lisää aiheesta
Elokuvateatterien sukupolvenvaihto: ensimmäinen 3D-elokuva ensi-iltaan
Kolmiulotteinen elokuva saapui Suomeen
Matka maan keskipisteeseen 3D (***)
Lue myös
Ben 10 – Protector of Earth (PS2, Wii)
Crusaders: Thy Kingdom Come (PC)
EVE Online Finncon 2008:ssa: fiktion osuus pelimaailmassa
Ferrari Challenge: Trofeo Pirelli (PS2, PS3, Wii)
Miten SingStar sujuu Indicalta?
Popcorn Hour A-100 – kätevä ja äänetön mediasoitin
Simon Elo
- 1.
-
Ja vinkiksi niille jotka ovat menossa kattomaan, kannattaa mennä hyvin eteen. Jopa aivan eturiviin.
- 2.
-
Upeaa!
Eli tekniikka on täysin erilaista verrattuna esim. Lintsikinoon? Se ei ainakaan minua pahemmin säväyttänyt.Tänään on mun synttärit btw ;) (11.9!)
- 3.
-
Ei taida olla samaa tekniikkaa kuin esim. Berliinin Sony Centterin 3D-teatteri? Se oli meinaan aikas kokemus. Lasit oli kyllä HIUKAN rankempaa luokkaa kuin nuo, mutta voisiko joku vahvistaa onko sama tekniikka?
- 4.
- 5.
-
Vantaan flamingossa oli erinäköiset lasit. Linssit isommat ja sanka pienempi.
- 6.
-
Yhdessä kuvankaappauksista näyttäisi olevan katsojalla omat silmälasit 3D-lasien alla. Mitenkähän mukava kokemus yleisesti ottaen on pitää tavallisia rillejä noiden mummolasien alla? Varmaan on otettu suunnittelussa jo huomioon tällaiset seikat mutta kysynpähän vuan ku ihmetyttää.
- 7.
-
@3
Olen itsekkin käynyt kyseisessä berliinin sony centerin teatterissa ja se oli todella hieno elämys! leffa oli ihan paska mutta sieltä sai makeita popkorneja.
- 8.
-
Flamingossa tuli katottua toi kyseinen leffa. Itse leffa oli kyllä surkea, mutta muutama siinä käytetty 3D efekti kyllä säväytti.
@5
Niin ja linssit oli pelkästään tummennetut, eikä tollaset vihreä punaset.Varmasti menen joskus uudestaan kunhan vain hienojen efektien lisäks myös leffa olis hyvä.
- 9.
-
Minuakin askarruttaa tuo lasien pitäminen näiden 3D-lasien kanssa.
- 10.
-
Suosittelen myös Usan Atlantassa olevaa viime vuonna uudistettua Coca-Cola Worldin 3D-esitystä. Todella hienosti tehty tärinäpenkkeineen ja kaikkineen.
Jos liikkuu siellä päin, niin eikun sinne vaan!
- 11.
-
Satun olemaan tuo silmälasipäinen tyyppi kuvassa ja ihan mainiosti 3D-lasit menivät omien prillien päälle. Aivan aluksi oli oletetustikin hieman höntti fiilis, mutta siihen tottui pian. Eivät paina tai tunnu tukalalta.
- 12.
-
Terminaattori+3D=WIN
Toivottavasti tuleva T4 julkaistaan 3Dnä, silloin matkustaisin vaikka Vantaalle asti että sen vois katsoo teatteris =) - 13.
-
Tuli itsekin katottua tuo raina Flamingossa. Omat suht normikokoiset kakkulat mahtuivat aivan hyvin noiden lasien kanssa. Eri asia, jos tykkää käyttää 70-luvun televisio-mallisia kehyksiä.
- 14.
-
En mene katsomaan yhtään elokuvaa missä Brendan Fraser näyttää naamaansa.
- 15.
-
Ja btw kävin katsomassa Beowulfin 3D versiona ja silmälasit päässä keskeltä salia. Erittäin hyvin näki elokuvan, joten ei sinne eteen väkisin kannata pakkautua ja silmälasia käyttävien ei tarvitse huolehtia sopivuutta. Jos tuntuu että sai liian isot/pienet lasit, voi kai käydä pyytää paremman kokoiset.
- 16.
- 17.
- 18.
-
No kyllä tämmönen nyt pitäisi saada tänne Tampereellekin, vai mitä?! ;)
- 19.
-
Juu, Tampereelle tarvis oman tuollasen teatterin. Joko pistetään firma pystyyn :P
- 20.
-
tuli käytyä joensuusta asti katsomassa tää beowulf vai wolf? hämeenlinnassa, mutta kuitenkin kiva että tännekkin on tullut että ei tarvii matkustella noin pitkiä matkoja
- 21.
-
Plevnaan tollanen :P
- 22.
-
”Tältäkö ensimmäisistä elokuvien katsojista tuntui, kun kuuluisassa pätkässä juna puksutti kohti ja ihmiset juoksivat salissa paniikissa? Ei sentään, sille tasolle ei päästä” Eli nykytekniikallakaan ei päästä vielä siihen tasoon kuin tsiljuuna vuotta sitten? :)
Mitenkähän nämä 3D-jutut toimii karsastavilla silmillä?
- 23.
-
”Eli nykytekniikallakaan ei päästä vielä siihen tasoon kuin tsiljuuna vuotta sitten? :)”
Ei päästä sellaisiin reaktioihin.
- 24.
-
Kävimme testaamassa Hämeenlinnan 3D-lasit ja ne olivat silmälasien kanssa vaimolleni hankalat käyttää, kun eivät meinanneet pysyä paikallaan. Ottakaa muovipäällysteistä rautalankaa (3 lenkkiä riittänee, nenätuki +sangat) mukaan varmuuden vuoksi. Teatteria informoimme lasien ongelmasta ja ongelma on tiedossa. Laseja ei vain hirveästi kuulemma ole markkinoilla, mutta heti kun vaihtoehtoja ilmenee, niin teatteri niitä hankkii.
- 25.
-
Onko kukaan käynyt sekä Hämeenlinnassa että Vantaalla ihan vain vertaillakseen eri tekniikoita?
- 26.
-
Ite kävin tapiossa kattomassa (asun lähellä) ja todellakin lähden kattomaan tuon burtonin parhaimman 3D-versiona, tämä Matka maan keskipisteeseen oli ihan sukka leffana, elämyksenä ihan jees. Kuitenkin odottelen tuota Painajainen ennen joulua 3D. Tietääkö kukaan milloin tulee?
- 27.
-
”Onko kukaan käynyt sekä Hämeenlinnassa että Vantaalla ihan vain vertaillakseen eri tekniikoita?”
Ero on vain laseissa. Visuaaleiltaan passiivi- ja aktiivilasit ovat samanlaisia.
- 28.
-
itse menen katsomaan tän leffa tiistaina flamingoon.. siistiä :)
- 29.
-
@2
otin paikan 4 riviltä ihan keskeltä.. ihan edestä ei varmaan tule niin paljoa syvyysvaikutelmaa?
- 30.
-
Eturivissä kävin joensuussa kattomassa. Voin kertoa että oli kyllä syvyysvaikutelmaa, kuva näkyi parhaimmillaan (niissä lintu kohdissa jne) 20cm naamasta. :O Ainut ”vika” oli että välillä ei silmät kerenneet tarkentaa kunnolla, johtuiko sitten siitä että en ollut aivan keskellä? Muut havainneet samaa?
- 31.
-
Paikka: Tapio, Joensuu.
Elokuva oli tosiaankin surkea, 3D tekniikka taas välttävä.
Teatterissa ei kannata mennä istumaan viitosriviä taaksemmaksi, sillä ruudunreunat särkevät 3D efektin. Sitä en tiedä, onko reunoilla istuttaessa ongelmia.
Tietysti jos on ns putkinäkö ja nuo ääreisalueiden tapahtumat ei rekisteröidy, niin sitten ei ole niin ongelmaa.
Pikkuiset esineet, kuten se jojo ja lintu toimivat hyvin ja varsinkin lintua oli kiva katsella, kun se lensi välillä ”käden ojennuksen” päähän.
Isommissa kuvissa 3D ei taas ollut ihan niin toimiva. Lisäksi jos kameraa käännettiin sivusuunnassa niin kuvasta oli hyvin vaikea saada selvää, ensimmäinen kerta, niinkuin FPS olisi ollut elokuvassa liian pieni.
Tekstitys leijaili jonkinmatkaa kuvanpinnan yläpuolella, mutta jos haluaa nauttia elokuvasta ja 3D:stä, niin sitä ei toinna yrittää lukea (eikä ole edes tarvis, jos osaa edes jonkinverran englantia).
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Yleiset syötteet:
kirjoitukset
kommentit