Arvoisa herra/rouva Kierrätyskeskuksen Näpräpaja

Eka koruArvoisa herra/rouva Kierrätyskeskuksen Näpräpaja,
Kirjoitan teille ensimmäistä kertaa. Olette muuttanut koko elämäni, kaikki on mennyt aivan sekaisin. Tai ehkä viimeinkin oikeaan järjestykseen. Viime keväänä sattumalta tulin luoksenne, Romusta koruksi -kurssille. Olin epäileväinen ja ennakkoluuloinen, ajattelin, että Kierrätyskeskus olisi samanlainen kuin eräät kirpputorit, epämääräisiä kasoja joka paikassa ja hinnoittelemattomia tavaroita vähemmän suloisessa sekamelskassa. Ahtaita käytäviä ja tunkkaisuutta, rikkinäisiä astioita ja ehkä sirpaleita lattialla likaisilla matoilla. Kurssipaikasta minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa etukäteen, olin vain hyvin epäluuloinen ja varauduin siihen, että häivyn heti kun voin.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Marssin ensin Nihtisillan Kierrätyskeskuksen myymälään. Yllätyin. Se oli todella siisti, tavarat hyvässä järjestyksessä, ystävällisiä myyjiä, hyväkuntoisia vaatteita ja huonekaluja myynnissä, lukemattomia kirjoja, nuotteja, levyjä. Olin aivan ällistynyt. Maksoin kurssini ja menin Näpräpajalle. Pöytä notkui kaikkia ihania ”herkkuja”, joista voisi valmistaa upeita koruja. Työkaluja ja tarvikkeita oli riittävästi kaikille osallistujille. Opettajina olivat monitaituri Arja Tjäru sekä nuori assistenttimies, joka oli siellä harjoittelemassa.

Omaksi yllätyksekseni onnistuin valmistamaan kaksi kaulakorua. Olin niin innostunut aikaansaannoksistani, etten meinannut pysyä nahoissani. Kaikki materiaali oli kierrätettyä. Aivoni kävivät jo ylikierroksilla, kun suunnittelin miten tuunaan omia, kotona olevia korujani. Kävin myös myymälässä ostoksilla, kaikki kurssilaisethan saavat Kierrätyskeskuksen myymälään 20% alekupongin.
Siitä se sitten lähti, lapasesta nimittäin. Arja Tjäru sai ylipuhuttua minut kudevirkkauskurssille ja sen lisäksi vielä tilkkutyökurssille. Innostuin molemmista niin, että melkein kaikki illat menevät nykyään Kirjasalalokerovirkatessa ja/tai ommellessa. Ennen kursseja en osannut edes silmukkaa tehdä virkkauksessa enkä totisesti ommella koneella yhtään. Nyt minulla on oma kone ja olen ommellut todella paljon, enemmän kuin koskaan elämässäni. Virkkaamiseenkin hurahdin niin, että meillä on melkein joka huoneessa virkatut matot, virkattuja koreja ja torkkupeittoja. Samoihin aikoihin liityin kuntosalille, mutta en ole voinut mennä sinne, koska haluan virkata senkin aikaa.

Suhtautumiseni ostamiseen ja tavaroihin on muuttunut ja mietin nykyään paljon kierrättämistä. En halua hankkia kotiini enää mitään uutta, mieluiten kierrätettyä ja/tai itsetehtyä.
Tänä syksynä olen käynyt Kierrätyskeskuksessa vielä Kynttiläpaja (opettaja Arja Tjäru), Taitellaan paperista (opettaja Marja Peltola) ja Kirjan uusi elämä -kursseilla (opettajina Arja Tjäru ja Marja Peltola). Varsinkin Kirjan uusi elämä oli todellinen elämys. Aluksi kirjaharrastajaa hirvitti ajatus alkaa rautataltalla hakata kirjaa, mutta lopputulokseksi tuli ihana kirjasalalokero. Joulukortti- ja Joululahjapaja ovat vielä edessä!

Arvoisa herra/rouva Kierrätyskeskuksen Näpräpaja, koko elämäni on muuttunut. Olen aina luullut, etten osaa tehdä käsitöitä tai Eka virkattu matto ja Hulda.oikein mitään muutakaan näpertää. Osoititte, että olen ollut vuosikausia väärässä, minä osaan. Olen kiitollinen näistä kursseista ja hyvistä opettajista. Olette minulle kuin isä tai äiti, tai vähintäänkin mummu. Tai ainakin hyvä, taitava ja tärkeä ystävä.

Lämpöisin terveisin, Jaana

Teksti: Plaza
Avainsanat: Arja Tjäru, askartelu, kirjan uusi elämä, kynttiläpaja, Marja Peltola, Näpräpaja, Nihtisillan kierrätyskeskus, romusta koruksi, taitellaan paperista, tilkkutyöt, virkkauskurssi

Kommentit

Oma kommentti