Aspocompin toimitusjohtaja Maija-Liisa Friman

johtaminen, Uranus, Intia, Iisalmi, Meksiko, yt-neuvottelut, ylioppilaat, Nokia, kirjallisuus, saneeraus

Pörssinoteerattu Aspocomp Oyj valmistaa elektroniikkateollisuuden komponentteja. Tuotannon painopiste on Aasiassa. Konsernin liikevaihto 2005 oli 154 M e ja 2006 tammi-syyskuussa 111 M e. Henkilöstöä on runsaat 3.000 ja Suomessa alle tuhat mutta yhä korkeammin koulutettuja.

Toimitusjohtaja Maija-Liisa Friman, millainen on työpäivänne tänään? – ”Tulin töihin puoli kahdeksan, aloitin tunnin puhelinpalaverilla Hong Kongiin, sitten kävin talousjohtajan kanssa läpi raha-asioita, kävin läpi budjettia, sitten kävin ulkona neuvottelussa; sen jälkeen kävin läpi hallituksen asioita, tapasin yhden konsultin, tein kaksi tiedotetta viestintäpuolen kanssa. Tämän haastattelun jälkeen on pari kokousta ja lopuksi iltatöitä, koska hallituksen kokous on valmisteltava.”

Voimakasta investointivaihetta elävässä konsernissa on myös korjattavaa ja Salon tehtaalla on meneillään yt-neuvottelut. Samaan aikaan rakennetaan uutta tehdasta Intiaan. ”Tuotannon pääosa on Aasiassa Kiinan, Thaimaan ja ensi vuodesta lähtien Intian tehtailla. Globaaliputken alkupää eli tuotekehitys ja testaus on Suomessa. Se vaatii korkeasti koulutettua henkilöstöä. Teollinen tuotanto on Aasiassa kustannusten ja asiakkaiden vuoksi.” Aspocompin suurimmat asiakkaat ovat Nokia, Elcoteq, Philips, Siemens ja Wabco joilla valmistusta on myös paljolti Aasiassa.

”Opettelemme olemaan kansainvälinen yhtiö. Johtoryhmään ei oteta ketään joka ei ole asunut ulkomailla.” Aspocompin hallituksessa on japanilainen jäsen, mutta omistus on suurelta osin suomalaista ja pääosakkaina rahoituslaitoksia sekä yksityishenkilöitä.

Insinöörin tie vei Meksikon ja Amerikan kautta

Maija-Liisa Sirviö syntyi 1952 Iisalmessa, kävi tyttölyseota ja pääsi 1972 ylioppilaaksi Iisalmen Yhteiskoulusta. ”Sitten menin Teknilliseen Korkeakouluun kemian osastolle ja valmistuin DI:ksi 1977. Aloitin lisensiaattityönkin, mutta se jäi kun pyydettiin töihin firmaan jossa olin ollut harjoittelijana ja jonne tein diplomityönikin. Siis Kemiran Harjavallan lannoitetehtaalle ja käyttöinsinööriksi.”

”Vuonna 1982 lähdin Meksikoon kahdeksi vuodeksi Grupo Guadianan tekniseksi johtajaksi. Sain Kemiralta luvan lähteä ja tulla takaisin. Siellä rakennettiin tehtaita ja kuviossa oli mukana Kemiran osakkuusyhtiö Priha. Oltuani kotvan Suomessa lähdin Yhdysvaltoihin yhtä matkaa mieheni kanssa joka oli Kemiran palveluksessa.” Kaj Friman on muuten nykyään Kemira Grow Hown varatoimitusjohtaja.

Niinpä Maija-Liisa Friman toimi 1985-90 Savannahissa Kemira Incin palveluksessa vastaten customer servicestä, teknisistä laboratorioista ja laadusta. Kolmen jälleen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen oli alan vaihdon aika. ”Olimme mieheni kanssa töissä samassa rakennuksessa ja tulimme siihen tulokseen että jomman kumman on syytä lähteä. Siis talosta sillä naimisissa olemme edelleen. Minä olin lueskellut liikkeenjohdon kirjallisuutta ja halusin käytännössä nähdä miten muutosopit toimivat.”

Friman meni toimitusjohtajaksi kipsilevyfirma Gyprociin 1993 keskellä rakennuslamaa. Sen hän saneerasi jaloilleen. Puolet väestä piti panna pois. Vuodet 2000-2004 hän oli Vattenfallin Suomen yhtiön toimitusjohtajana. Head Hunter soitti hänelle sinne ja Friman lähti taas uudelle alalle, Aspocompin vetäjäksi tilanteessa jossa yhtiö oli vajonnut tappiolliseksi.

Avoimuus motivoi paremmin kuin pomottaminen

”En usko pomottamiseen”, sanoo Friman. No tuota se Gyprocin saneeraushan ei ollut pehmojohtamista? ”Mietin mitä haluaisin että minulle kerrotaan. Haluan että kerrotaan totuus. On parasta kertoa porukalle mikä tilanne todella on. Reilu johtaminen ja avoimuus motivoi parhaiten.”

Työilmapiiritutkimuksen mukaan Aspocompin henkilöstö on varsin tyytyväistä tiedotukseen ja johtamiseen.

”Suomen henkilökuntaamme tarvitsemme innovatiivisia osaajia. Lähes puolet väestä tulee olemaan korkeakoulu- tai muun korkeamman koulutuksen saaneita.”