Anne Valsta / Tammi

Ruotsi, työttömät, kulttuurierot, kirjat, kustantajat, työväenliike, itsetunto, johtaminen, puoluelehdet

Anne Valstan siirtyminen Tammen toimitusjohtajaksi sabatin kautta:

”Hauskin vaihe elämässä, ei kiirettä mihinkään”

Kustannusosakeyhtiö Tammen toimitusjohtajana maaliskuun alussa 2005 aloittava Anne Valsta luovutti tehtävänsä lehtitalossa vuodenvaihteessa ja jätti itselleen kaksi kuukautta aikaa lukea ja ihmetellä uranvaihdon saumakohdassa. Vapaa valmistusaika vailla velvoitteita on eri maata kuin työttömänä olo, josta Valstalla on myös kokemusta.

Tammi tunnetaan Keltaisesta Kirjastosta, käännöskirjallisuuden keihäänkärjestä Suomessa. Vuonna 1943 perustettu kustantamo julkaisi 400 kirjaa ja 200 muuta nimikettä vuonna 2004, sen liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä 115. Entinen työväenliikkeen kustantamo on vuodesta 1996 kuulunut Bonnierin mediadivisioonaan ja nyt se on saanut viidennen toimitusjohtajansa. Hän tulee aikakauslehdistön piiristä.

Anne Valsta ilmoittaa tehtäväkseen liiketoiminnan ja ennen kaikkea markkinoinnin johtamisen. ”Kustannuspäätökset tekee kirjallinen johtaja, toimitusjohtaja ei tässä työnjaossa ole kustantaja kirjailijan näkökulmasta, mutta kylläkin taloudellisessa mielessä.”

Ruotsissa, Suomessa, työssä ja kriisissä

Anne Valsta, os. Ahlbäck, syntyi 1952 ja valmistui ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta 1975. Saman tien hän muutti perheineen Ruotsiin. ”Kävin 5 vuotta elämänkoulua Ruotsissa ja olin Uppsalan Yliopistolla hallinnollisissa tehtävissä. Sain riikinruotsinkielen taidon. Luin myös lakia vaikka en suorittanut tutkintoa. Opin ymmärtämään Ruotsin ja Suomen yllättävän suurta kulttuurieroa. Yhteisen historian vuoksi sen suuruutta ei oikein arvaa ja varsinkin ruotsinkielisille suomalaisille kulttuuriero on hyvin hämmentävä kuten Jörn Donnerinkin kokemuksista on saatu lukea.”

Suomeen palattuaan Valsta on tehnyt koko uransa kustannustoiminnassa. 1981-98 hän palveli Sanoma-konsernia sen aikakauslehtipuolella. ”Se oli puhdas markkinointiura, joka huipentui tulosyksikön kustannusjohtajana. 45-vuotiaana tuli sellainen olo että elämälle pitää tehdä jotakin. Sanoin itseni irti ja otin riskin.” Ranskalaisen Hachetten Ruotsin-yhtiö pestasi Valstan lanseeraamaan daamienlehti Ellen Suomeen. Kun hän oli tehnyt puolitoista vuotta töitä, projekti peruutettiin. ”Olin työtön.”

”Työttömänä olo oli itsetunnon kannalta kova kokemus, koska olin tottunut elättämään itseni ja pitämään eri rahat mieheni kanssa. Ravasin työvoimatoimistossa ja täytin lomakkeita. Se oli opettavainen aika.”

Työttömyytta kesti neljä kuukautta ja sitten soitti kustantaja Raoul Grünstein ja palkkasi Valstan omistamansa Imagen toimitusjohtajaksi 1.10.1999 alkaen. ”Oltuani päivän töissä kuoli esikoispoikani liikenneonnettomuudessa. Pystynkö töihin? Olin viikon kotona ja menin työhön eteläpohjalaisella sisukkuudella. Työ pelasti.”

Pienen yksityisen yhtiön johtaminen niukoilla resursseilla, mutta korkeilla ambitioilla oli kovin toisenlaista kuin työ Sanomassa. Uusia lehtiä lanseerattiin. ”Pauli Leimio soitti keväällä 2000 ja pyysi julkaisujohtajaksi Yhtyneisiin Kuvalehtiin, maan toiseksi suurimpaan lehtitaloon. Mietittyäni menin. Olin tulosvastaava johtaja, jonka vastuulla oli myös Yhtyneiden kirjatuotanto joka koostuu tieto- ja hyötykirjallisuudesta perustuen Yhtyneiden lehdissä jo julkaistuun materiaaliin.”

”En etsinyt uutta ja käynnissä oli kiintoisia projekteja. Mutta sitten soitti head hunter, jota menin uteliaisuudesta kuuntelemaan. Tammi haki toimitusjohtajaa ja kun selvisin alkukarsinnasta päätin katsoa tämän loppuun saakka. Bonnierilta tuli esimies, Tammen hallituksen puheenjohtaja haastattelemaan. Saisin itsenäisen työn ja pääsisin vielä näyttämään sekä oppimaan uutta. Jouluaaton aattona 2004 tein päätökseni.”

Sabattivapaa

”Varasin kaksi kuukautta vapaata ennen aloittamista ja kuvittelin että ehdin mitä vain, mutta nopeastihan se menee. Olen lukenut suuren määrän kirjoja, mihin ennen ei ollut aikaa. Päiväkirjaan olen merkinnyt ajatuksia ja havaintoja itsestäni ja liike-elämästä, muistellut onnistumisia ja epäonnistumisia, työttömyysjaksoani, mennyt itseeni. Ei aina tartte olla tehokas. Joskus pitää ajatella. Vaikka välillä jo ehtii tylsistyä kun ei ole pakollista tekemistä!”

”Ensimmäisenä työpäivänä kierrän talon yksiköissä sanomassa ihmisille päivää ja alkuajat teen kysymyksiä, tyhmiä kysymyksiä. Eteläpohjalaisena tarvitsen selkeyttä ja näköalaa. Isoisä opetti, että lue laveasti, hän oli maaherra, joka luki kaikkien puolueiden lehdet joka päivä ymmärtääkseen eri näkökantoja, ja samalla tavalla nytkin pitää perehtyä ja kuunnella laveasti jotta näkee ympäristönsä selkeästi.”