Plaza

työnhaku, työnhakijat, ansioluettelot, kuolemansynnit, itsetunto, masennus, bussit, Talousuutiset, messut

Jos haluat onnistua työnhaussasi, vältä tyypillisimmät virheet, joihin useimpien työpaikan saaminen kariutuu.

Älä jätä tilannetta yhden kortin varaan

Älä koskaan luota pelkästään yhteen hakuun, vaikka se näyttää kuinka lupaavalta. Päätös on useimmiten kielteinen, tai sen tekeminen lykkääntyy ja lykkääntyy. Jos elät yhden paikanhaun varassa ja prosessi päättyy kannaltasi kielteisesti, seuraa helposti masennus ja tunne, ettet kelpaa mihinkään. Koko hakuprosessin aloittaminen uudelleen ei tunnu hyvältä, joten pahimmillaan työnhakusi tyrehtyy yhteen loistavaan ”läheltä piti” -hakuun.

Jos sinulla on tässä tilanteessa monta muutakin paikkaa ”vetämässä”, yksi kielteinen päätös ei tunnu miltään. Sen voi myös kuitata ajattelemalla, että nyt hävityssä paikassa oli vain tietyt hyvät puolet ja koko joukko huonoja puolia, kun sitä vertaa edelleen vireillä oleviin paikkoihin. Ei siis tarvitse yhtään harmitella, vaan jatkaa hakua kahta suuremmalla innolla.

Muista siis, että useimmat työnhakijat hakevat vain paria työnhakukanavaa hyödyntäen. He kysyvät paikkoja työvoimatoimistosta ja tutkivat lehti-ilmoituksia. Jotkut puhuvat muutamalle tutullekin.

Sinä voit laajentaa piiriäsi vaikkapa seuraavasti

• Käy viemässä ansioluettelosi jokaiseen sopivaan yritykseen. Vie se mieluummin tulevalle esimiehellesi kuin työhönottajalle.
• Soita jokaiseen sopivaan yritykseen, mutta älä kysy työpaikkaa! Esittele itsesi lyhyesti ja kysy sitten, että ”olisiko minuntyyppiselleni henkilölle teillä joskus käyttöä tai tarvetta”. Jos esität kysymyksen ystävällisesti, saat myönteisen vastauksen ja ovi on raollaan. Jos kysyt työpaikkaa eikä sellaista ole avoinna, sinut on helppo tyrmätä ja ovi sulkeutuu.
• Kartoita kaikki tuttavasi ja valitse heistä sinuun myönteisesti suhtautuvat. Älä ujostele sitä, että olet hakemassa töitä, vaan tapaa näitä ihmisiä. Pyydä heitä kuulostelemaan mahdollisuuksia ja anna heille ansioluettelosi, jotta he tietävät, mitä osaat ja mitä olet hakemassa. Kysy myös, voivatko he suositella sinua.
• Lähetä suorahakukirjeitä.
• Tärkeintä on, että otat kontakteja ihmisiin henkilökohtaisesti, etkä luota pelkästään papereihin ja sähköpostiin.
• Käy messuilla. Siellä on usein työpaikkoja suoraan haettavina. Lisäksi saat ainakin tuntumaa siihen, minne maailma on menossa.
• Lue lehdistä talousuutiset ja pohdi, onko uutisen takana piilevää työpaikkaa.
• Etsi tuttu, joka tuntee henkilöstöalaa ja kysy, mihin rekrytointialan yrityksiin sinun kannattaa soittaa ja miten.
• Laita itsestäsi ilmoitus kaikille ilmaisille Internet-hakupalstoille. Muista käyttää ilmoituksessasi kaikkia niitä sanoja, jotka kuvaavat osaamistasi. Näin hakurobotit löytävät sinut, ja pääset tarkempaan arviointiin.
• Katso nimitysuutiset ja erityisesti se kohta, mistä yrityksestä joku on lähtenyt pois. Onkohan lähtijän paikka jo täytetty? Katso myös johtajatason nimitykset. Uudella johtajalla on usein tarve vaihtaa väkeä ja sijoittaa lähipiiriinsä henkilöitä, joiden kanssa henkilökemiat toimivat. Jos johtaja on tullut yrityksen ulkopuolelta, lähipiirissä on aina monta ihmistä, jotka ovat sitä mieltä, että uusi johtaja vie heidän etenemismahdollisuutensa. Näissä tilanteissa syntyvät useimmat ns. henkilökemiaongelmat. Varsin nopeasti voidaan myös olla uudessa lähtötilanteessa, joka voi avata työhönpääsymahdollisuuden sille, joka on heti ollut yhteydessä uuteen isäntään.

Tässä oli vain muutamia esimerkkejä!

Älä rajoita itse!

Usein sorrumme työnhaussa rajoittamaan itse hakuamme enemmän kuin olisi järkevää. Perusteluja tällaiselle käyttäytymiselle löytyy runsaasti:

• Hakuaika umpeutuu huomenna, ei kannata enää hakea.
• Se on niin hieno talo, että minä en viihtyisi siellä.
• Sinne hakevat kaikki. Ei meikäläinen pääse sinne millään. Miksi turhautua?
• Se on niin pieni yritys, ettei sinne palkata ketään.

Työnhakusi ei varmasti onnistu, ellet aina ajattele positiivisesti!

• Minusta tuntuu, että tämä haku menee ihan pieleen, ja taas olisi uusi hakeminen edessä.
• Siellä pärjää vain, jos osaa ruotsia.
• Siellä on niin nuoria, etteivät ne meikäläisen perään katsokaan.
• Se on niin vanhoillinen talo, ettei siellä voi olla mitään mielekästä tehtävää.
• Siellä on niin hienot systeemit, ettei minun kokemuksestani ole mitään hyötyä, enkä jaksa enää opetella uutta.
• Siellä ei viihdy kukaan. Naapuritkin nauraisivat, jos menisin sinne.
• Se on niin hankalan matkan päässä.
• Siellä maksetaan niin pientä palkkaa.

Työnhakusi ei varmasti onnistu, ellet aina ajattele positiivisesti! Kerrankin eräs henkilö oli jättämässä koko työpaikan hakemisen väliin: hän narisi bussimatkan pituutta ja monen bussinvaihdon hankaluutta. Tuttavat saivat puolipakolla hänet selvittämään bussireitin, ja jo haastatteluun mennessään hän totesi pääsevänsä kotiovelta työpaikan ovelle yhdellä bussilla. Tämän huomion jälkeen hänen oli helppoa olla haastattelussa rento ja hyväntuulinen ja napata itselleen työpaikka.

Älä vähättele itseäsi

Usein sorrumme myös vähättelemään itseämme. Vähättelyssäkin mahdollisuudet ovat rajattomat:

• Minä olen liian vanha.
• Minulla ei ole työkokemusta. Eihän kukaan palkkaa näin vihreää.
• Minä osaan huonosti ruotsia, englantia, savoa, raumaa…
• En ymmärrä mitään tietokoneista.
• Minulla on työkokemusta aivan väärältä alalta.
• Minä olen ollut niin pitkään tällä alalla, etten osaa mitään muuta.
• En ole päässyt yhdellekään kurssille kymmeneen vuoteen. Eihän minua kukaan ota vakavasti, kun nykyinenkään työnantaja ei ole panostanut minuun yhtään.
• Minut on huonoksi havaittu. Eiväthän ne päteville anna kenkää.

Ennen työnhakua pitää aina ensimmäiseksi tehdä luettelo seuraavista asioista:

• missä minä olen hyvä.
• mitä myönteistä olen saanut aikaan.
• mitä hyviä ominaisuuksia minussa on.

Näitä pitää toistella mielessään sen verran monta kertaa, että osaa ladella ne unissaankin. Tulee myös muistaa, että ei ole olemassa täydellisen hyvää tai huonoa ihmistä, vaan jokaisessa on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Jokainen palkataan siis vain omien hyvien ominaisuuksien perusteella. Useimmiten palkataan se, joka hakee hanakimmin ja eniten, ei se, joka objektiivisesti ajatellen olisi sopivin. Niin se vain on!

Älä sorru testikammoon

Silloin tällöin työnhakija joutuu testattavaksi. Useimmat testattavat joutuvat jälkeenpäin toteamaan, etteivät he saaneet paikkaa. Jos työnantaja vielä vahingossa sanoa lipsauttaa, ettei testin tulos ollut paras mahdollinen, hakija on vaarassa sortua testikammoon.

Työnhaussa itsetunto on aina koetuksella, koska vain yksi onnistuu ja kaikki muut epäonnistuvat. Tultuaan testatuksi ja jäätyään toiseksi ihminen alkaa yleensä pohtia, että ”mikähän minussa on vikana”. Varsin helposti alkaa itsekin vähitellen uskoa, että jokin klikkaa korvien välissä. Jos tämän tunteen päästää valloilleen, seurauksena voi olla testikielteisyys.

Kun seuraavassa haastattelussa tarjotaan testausta, ihminen säpsähtää heti ja hänen mieleensä hiipii kammo, että ”tähän se taas tyssää”. Asiallisesti katsoen erittäin menestyksellinen työnhakuprosessi lopahtaa tähän hetkelliseen herpaantumiseen ja kauhureaktioon, jonka työnantaja alitajuisesti kirjaa ja pudottaa sinut hakijana toiselle tilalle. Ohitsesi kiilaa se, joka ilahtuu, kun pääsee testiin ja pääsee oppimaan itsestään lisää.

Suhtaudu siis testiin pääsemiseen aina kiinnostuneesti. Käy tavallaan kokeilemassa, miten hyvin testaaja löytää sinusta parhaat puolet. Kuuntele palaute hyvin ja pyydä se myös kirjallisena. Tutkaile sitä hyvän ystävän kanssa ja pohdi, mitä asioita palautteesta voit esittää myönteisinä piirteinäsi, kun olet seuraavissa haastatteluissa.