Plaza

kesätyö, koulu, kirjoituskilpailut, päiväkodit, paikallislehdet, ansioluettelot, au pairit, naamiaiset, Espanja

Leikkikenttäohjaajien paikat ovat joka kesä olleet ylitsehuutavassa suosiossa nuorten joukossa, enkä ihmettele miksi. Kukapa ei haluaisi viettää kesäänsä suloisten naperoiden kanssa leikkien? Tänä kesänäkin kaupungissamme hakijoita oli lähes 200 ja vain 12 valittiin. Ai, että olinko ylpeä saadessani sen paikan? Ikionnellinen.

Työaikaa ei ollut paljon päivässä, vain 4 tuntia ja osittain siksi olin surullinen, koska kaipasin täysaikaista työpäivää ajokorttirahojen kartuttamiseksi. Mutta mikäs siinä, kun lisäaikaa ei mahdollista ollut saada. Työskentelin kahdella eri leikkikentällä vuoropäivin, toisessa hoidokkien kokonaissaldo hipoi kolmeakymmentä, toisessa oli leikitettäviä vain muutama. Kokemusta minulla ei lapsien kanssa ollut erityisemmin karttunut aikaisemmin ja siksikin ihmettelin valintaani. Ehkä taustalla oli koulun taxvärkkipäivä päiväkodissa, jonka johtaja oli tämän kesäinen työnantajani. ;) Ensivaikutelma oli ilmeisesti riittänyt.

Päivät kuluivat nopeasti lasten kanssa temmeltäen. Yhtä leikkikenttää kohden oli aina valittu kaksi leikkikenttäohjaajaa ja ohjaajaparini olikin minulle ennestään tuttu. Tehtävämme oli huolehtia lapsille erilaista ohjelmaa päivän aikana, pitää eväshetki (joka varsinkin pienemmille oli päivän kohokohta!!:)) ja katsoa lasten perään niin ettei mitään vahinkoa sattuisi.

Kesätyöni oli kokonaisuudessaan upea kokemus ja siitä jäi ihania muistoja. Erityisesti jäin kaipaamaan jälkeenpäin joukkomme nuorimmaista, pientä 2 vuotiasta Outi-tyttöä, joka ilahdutti meidän kaikkien päivää suloisella olemukselllaan. Kivoiksi muistoiksi mieleeni jäivät myös ”erityispäivät”, kuten lelupäivä ja viimeisen päivän naamiaiset. Kaikki ohjelma oli meidän ohjaajien harteilla, ja juuri se oman luovuuden käyttäminen jokapäiväisissä puuhissa oli hienoa.

Ikävimmiksi asioiksi jäi varsinkin suuremmassa leikkikenttäryhmässä ilmenneet riidat lasten välillä. Yhtä poikaa syrjittiin niin pahasti, että hän lähti jopa kahtena päivänä itkien kotiin kesken leikkien lohdutteluistani ja maanitteluistani huolimatta. Siitä jäi paha mieli, kun joutui huomaamaan miten ilkeitä pienet lapset toisilleen osaavat olla jopa tietämättään.

Kokonaisuudessaan kesätyöni oli tosi antoisa ja nautin jokaisesta hetkestä täysillä. Ensi vuonna sitten uudestaan, jos minut vielä sinne huolitaan. Olin ylionnellinen kesätyövalinnastani, sillä tulevaisuuden haaveina on vuosi au pairina ja sitä varten olen keräämässä enemmänkin kokemusta lasten parissa. Kesä 2003 vain vahvisti unelmaani - vielä jonain päivänä hoidan lapsia Espanjassa, jos se vain minusta on kiinni. :)

Kannustan muita nuoria hakemaan töitä oma-aloitteisesti ja täydellä teholla. Harvoin sitä ensi kerralla onnistaa, itsekin taisin kevään aikana talsia pahoilla mielin yli 20 paikasta poispäin. Kannattaa tunkea itseään ja omia hyviä ominaisuuksiaan joka raosta sisään. Kyllä sitä loppujen lopuksi tärppää. Ja jollei heti ensimmäisenä kesänä pääse unelmakesätyöpaikalleen, niin sitten seuraavana kesänä! Kyllä yhden kesän aina porkkana-, tai mansikkamaalla kituen kestää. Jo se mansikkamaakesä kertoo ”ansioluettelossasi” aika paljon sisukkuudestasi.

Neuvoisin myös käyttämään koulujen tet-viikkoja ja taxvärkkipäiviä hyväksi! Jo päivän tai viikon työnäyte kertoo aika paljon sinusta ja kun tunnet vielä entuudestaan paikan tavat ja työn kulun, niin kasvat työnantajan mielessä sopivaksi valinnaksi seuraavan kesän apulaiseksi! Itse pääsin paikalliseen lehteen kirjoittamaan nuortenpalstaa kahdeksi vuodeksi yhden tet-viikon ansiosta! Ja siitä paikasta olen ylpeä. Tsemppiä kaikille kesätyön hakijoille! Sillä sisua varsinkin tarvitset! :)

Mirkka Helkkulan kirjoittama artikkeli on syntynyt Uranuksen kirjoituskilpailun tuloksena.

Muut kisan tuotokset näet tästä.