Plaza

kieli, opiskelu, yliopistot, kielioppi, pääsykokeet, kielitaito, kulttuuri, avoin yliopisto, Bileet, kaunokirjallisuus

Kielenopiskelijan kertomus neuvoineen pääsykokeisiin lukemisesta sekä kielen opiskelusta yliopistossa.

Motivaatiolla tuloksiin

Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessani minulle viimein lopullisesti selvisi, mitä halusin lähteä opiskelemaan: kieliä. Pidin kirjoitusten jälkeen viikon loman, kunnes sitten hankin pääsykoekirjan ja aloin todenteolla valmistautua yliopiston kesäkuisiin pääsykokeisiin.

Jälkeenpäin ajateltuna aikataulun laatiminen omalle lukemiselle on erittäin tärkeää, sekä yleensäkin se, että suunnittelee etukäteen, mitä kaikkea tulee lukemaan. Kielen pääsykokeissa kun sanavarastolla ja kieliopillakin on luonnollisesti suuri osuutensa, vaikka itse pääsykoekirja ei kyseistä aineistoa sisältäisikään. Itse kahlasin läpi aikaisempien oppikirjojen sanasto-osuudet sekä myös kirjojen sisältämän kieliopin, ja selailin myös muita löytämiäni kielioppeja.

Tuossa vaiheessa kieliopin paukuttaminen sujuu helposti, kunhan motivaatio vaan on tarpeeksi korkealla, ja poikkeuksen poikkeuksetkin iskostuvat muistiin vaikkapa niistä laadittujen listojen avulla. Kannattaa ehdottomasti lueskella myös itseään kiinnostavaa kaunokirjallisuutta kyseisellä kielellä, sillä se on kenties paras tapa kasvattaa sanavarastoaan. Itse osallistuin myös valmennuskurssille, jonka antamana etuna näen juuri sen, että kurssin avulla minulle aukeni oikea lukutekniikka. Toisaalta säännölliset kokoontumiset pitivät tahtia yllä ja motivoivat lukemaan, kun konkreettisesti tiesi muidenkin sisäänpyrkijöiden lukevan.

Ehdoton neuvoni on, että mitään pääsykoekirjaan sisältyvää ei kannata jättää lukematta tai huomiotta. Myös taulukot ja kaaviot kannattaa painaa vaikkapa näkömuistilla mieleen, jos näkömuistin sattuu onnellisesti omistamaan. Suuresta hakijoiden määrästä ei sinänsä kannata hermostua. Tekee vain itse parhaansa ja lukee suunnitelmiensa mukaisesti. Kannattaa myös muistaa, että loppujen lopuksi hakijoiden joukossa saattaa olla myös paljon pelkkiä kokeilemaan tulleita hakijoita, jotka eivät ole tosissaan panostaneet valmistautumiseen.

Suuri etu on tietysti, jos olet viettänyt vuoden tai puoli esimerkiksi au pairina maassa, jossa puhutaan kieltä, jota olet hakemassa lukemaan. Paitsi tietysti itsellesi kielitaidon sekä kokemuksen kannalta, on tästä tulevassa opiskelussakin suurta hyötyä. Pääsykokeista selviää kuitenkin myös aivan hyvin ilman ulkomaankokemusta pelkällä koulupohjalla ihan tavallisesta lukiosta. Mikään ylinero ei tarvitse olla.

Keskusteluryhmistä kielistudioon ja kulttuuriluennolle

Filologia-aineen opiskelu yliopistossa on lukiolaisen näkökulmasta katsottuna varsin teoreettista. Kielen opintoihin kuuluu niin varsinaisen kielen opiskelua kuin kirjallisuuden ja kulttuurinkin kursseja. Aluksi panostetaan perustaitoihin: sanavarastoon, ääntämiseen, kääntämiseen, kielioppiin, keskusteluun. Ryhmät ovat yleensä melko pieniä, ja niin sanottuja massaluentoja on vähän. Opiskelun loppua kohden syvennytään esimerkiksi kieliopin tarkasteluun tai kirjallisuuden tutkimukseen.

Yleisesti kielen opiskelua sanotaan hitaasti eteneväksi. Kursseilla ja luennoilla on varsin usein läsnäolopakko. Erona moniin muihin aineisiin onkin se, että kieltä kun ei voi opetella kirjastossa pari viikkoa tenttiin lukemalla. Toisaalta tällä tavalla kurssien loppukuulusteluihin luettavan aineiston sivumäärä pysyy melko pienenä monien muiden aineiden kirjatentteihin verrattuna. Toki osan kursseista voi suorittaa myös itsenäisesti kirjatentteinä. Oman viikko-ohjelman, kurssien suoritusjärjestyksen sekä opiskelun etenemistahdin voi suunnitella varsin vapaasti.

Opiskelu suoritetaan lähes aina opiskeltavalla kielellä, niin luennot kuin tenttivastauksetkin heti alusta alkaen. Aluksi tämä saattaa olla suurempien kirjatenttien esteenä, mutta kielitaito kohenee nopeasti tiiviissä käytössä. Pääosin opettajat ja professoritkin puhuvat äidinkielenään opettamaansa kieltä. Monen kielen opiskeluun kuuluu myös pakollisena oleskelu maassa, jossa puhutaan kyseistä kieltä.

Vaihto-opiskelijaksi lähtemiselle on myös hyvät mahdollisuudet.

Matkan etappeja fuksiaisista sivuainevalintoihin

Vapaa-ajan ohjelman tarjonta yliopistolla on tunnetusti runsasta. Kielenopiskelijatkin järjestävät omia bileitään ja kyseisen maan kulttuuriin liittyviä tapahtumia. Itsenikin tuli aluksi ravattua kissanristiäisissä laidasta laitaan, ja siksi opiskelun alkuaika onkin varmasti unohtumatonta aikaa!

Sivuainevalinnoillaan voi sitten suuntautumistaan määrittää hyvinkin paljon, sillä loppujen lopuksi erinomainen kielitaito antaa lisäpätevyyttä hyvin laajaan kategoriaan töitä ja ammatteja. Opettajiksi aikovat opiskelevat yleensä kahta kieltä.

Opiskelun sanotaan olevan elämän mukavinta aikaa, ja niin se varmasti onkin. Mielessä siintävä selkeä päämäärä ja määrätietoisuus ovat valttia pääsykokeisiin valmistautumisessa. Kun todella tietää mitä tahtoo, sen myös helpommin saavuttaa. Usko siis kykyihisi. Onnea matkaan!

PS. Kannattaa myös muistaa, että avoimessa yliopistossa suoritetut kurssit ovat yleensä täysin korvaavia vastaavien yliopistokurssien kanssa. Mikäli et siis pääsisi tällä kertaa yliopistoon, pyri ihmeessä avoimen yliopiston tarjoamille vastaaville kursseille. Jos saat vaikka seuraavana vuonna jalkasi yliopiston oven väliin, olet jo suorittanut osan kursseista ja oletkin jo vuositovereitasi edellä!