Työtä kehdosta hautaan!
21.6.2008
Timo
Joidenkin laskelmien mukaan työikäinen väestö vähenee Suomessa 400 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Monet päättäjät ja virkamiehet vaativat erittäin voimakasta ns. työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Esimerkiksi pääministerin veli, hallituksen politiikkaohjelman vetäjä Rauno Vanhanen puhuu vähintään 100 000 maahanmuuttajan hankkimisesta työvoimavajetta paikkaamaan.
Työnantajat vaativat lisää työvoimaa markkinoille, vaikka meillä on vielä 200 000 työtöntä ja 47 000 työttömyyseläkeläistä, joista moni olisi halukas työhön. Vanhempia ikäluokkia ollaan houkuttelemassa pysymään työelämässä entistä pitempään, mikä näyttää myös onnistuvan. Olemme myös lähestymässä taloudellisesti heikompia aikoja ja mahdollisesti työvoiman kysynnän vähenemistä.
Nykyisistä maahanmuuttajista on huomattava osa työttömänä. Selvitysten mukaan kotouttamistoimet ovat olleet täysin riittämättömiä. Kielitaidon hankkiminen on vaikeaa koska kursseilla ei ole tilaa. Kuitenkin kielitaito on olennainen asia kotoutumisen kannalta. Ulkomaisen työvoiman hankkimiskampanjoista on huonoja kokemuksia. Esimerkiksi Saksa ja Ruotsi kärsivät nyt 70-luvun virheistään. Työvoimaa tuotiin Turkin ja entisen Jugoslavian alueelta huolehtimatta kotoutuksesta riittävästi. Seurauksena oli huimia yhteiskunnallisia ongelmia.
Olemme saaneet jo jonkin verran esimakua siitä millaisia ongelmia ulkomaisen työvoiman käyttöön voi liittyä. Kiinalaiset kivimiehet, puolalaiset rakentajat musiikkitalotyömaalta, kiinalaiset siivoojat SOL:ssa ja filippiiniläiset sairaanhoitajat. Lista on pitkä. Näitä kaikkia elintasorajan tuolta puolen tuotettuja työntekijöitä on petkutettu, vaadittu lunnasrahoja työpaikasta ja lopulta usein maksettu alle normien mukaisia palkkoja.
Työnantajille on tärkeätä että työmarkkinoilla on riittävästi tarjontaa: tarpeeksi suuri reservi, joka joustaa työn ja työttömyyden välillä aina tarpeen mukaan. Työvoiman niukkuus johtaa palkkojen nousuun. EK luopui keskitetyistä sopimuksista perustellen markkinatalouden ja globalisaation sitä vaativan: markkinoiden tulee päättää palkankorotusten suuruudesta eri aloilla ja yrityksissä. Nyt Elinkeinoelämän keskusliitossa ollaan kuitenkin huolissaan alojen välisestä työvoima- ja palkkakilpailusta. Tuntuu siltä, että EK ei oikein osaa päättää kannattaako markkinataloutta vai ei. Tulopolitiikasta luopuminen tuli ehkä ajoitettua väärään suhdannevaiheeseen.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
”EK ei oikein osaa päättää kannattaako markkinataloutta vai ei.” Kannattavat ainoastaan silloin, jos se ajaa omia etuja. Jos ei aja, niin markkinataloutta ei kannateta.
- 2.
-
1.Työmarkkinat elävät työnantajien ehdoilla - niin kauan kuin me työläiset annamme näin olla.
2.Ilman työntekijöitä ei ole työnantajiakaan.
3.Nykyään otetaan entistä pienemmästä työvoimasta kaikki mahdollinen irti - siten ei tarvitse palkata ulkomaaliaisia töihin.
4.Yksi asia ihmetyttää; miten jonkun ollilan työpanos voi olla miljoonien eurojen arvoista - vaikka vuorokaudessa on vain 24 tuntia kaikilla. Kuka vastaisi tähän? - 3.
-
Olen kuunnellut niin ankeita tarinoita ja kertomuksia nykyisestä
työelämästä, että on aivan pakko kirjoittaa ja kertoa omakohtainen
kokemukseni noin 40 vuoden pituisesta - edelleen jatkuvasta
palkkatyöskentelystäni ja siitä miten olen kokenut työilmapiirin muutokset
eri vuosikymmenillä
ja millaista työnteko on tänä päivänä.
70-luvun alussa, kun aloitin työskentelyn ”harjoittelijana” niin täytyy
ilolla ilmoittaa,että aina oli mukavaa mennä työhön ja harjoitelijanakin
ansaita omaa
rahaa.Tuolloin työharjoittelijoille piti maksaa vähintään minimipalkkaa ja
silloin
harjoittelijat otettiin lämpimästi vastaan - vanhemmat konkarit neuvoivat
ja opastivat nuoria kädestä pitäen työalan ihmeellisyyksiin. Sitä oppi
työnteon tekemällä käytännön töitä vanhemman tuutorin ohjauksessa. Tuutori
siirsi mielellään omat kokemuksensa ja hyväksi havaitut niksinsä
aloittelijalle - ja niinpä tuolla metodilla jokaisen ”untuvikon” ei
tarvinnut niinsanotusti ”keksiä
pyörää” kun sen oli jo aiempi konkari keksinyt.
70 - 80 luvuilla oli miellyttävää käydä palkkatöissä, työtahti oli
leppoisa -
työtä tehtiin ja kaikki viihdyttiin yhdessä työpaikalla mukavia jutellen ja
vitsaillen ja tietenkin työt aina hoituivat. Meininki oli rentoa ja siten
saatiin tehtyä hyvää tulosta -
eikä kukaan sairastunut masennukseen tai joutunut nykyään niin yleiseen
burnoutiin. Psyykkisistä
ongelmista työympäristöissä ei ollut havaintoja.
Työnantaja ja työntekijät järjestivät yhteisä illanviettoja ja juhlia -
niihin osallistuttiin mielellään - siten pidettiin yllä hyvää yhteishenkeä.
Itse järjestettiin ja esitettiin ohjelmia - käytiin kulttuurimatkoilla
jne… Joskus oli sellainen tunne - että miten työelämä voikin olla niin
mukavaa - kuten se silloin oli. Huumoria viljeltiin ja naurettiin paljon -
ja
tulosta tehtiin koko ajan hyvällä mielellä - kiitettävästi! Työnantajat ja
työntekijät molemmat voivat
tuolloin hyvin!Siihen aikaan jokaisen työpanosta pidettiin arvossa -
kaikkien työnteko oli tärkeää - töitä riitti kaikille. Kenestäkään ei otettu
ihan viimeistä pisaraa irti - vaan silloin jaksettiin tehdä muutakin kuin
työtä. Itsekin opiskelin työn ohessa; 80 luvun loppupuolella ja 90 luvun
alussa - useita vuosia - ja vaikka olin tuolloin esimiesasemassa ja kannoin
suurta vastuuta - pystyin ja jaksoin myös kehittää itseäni työn ohella
opiskellen ja tutkintoja suorittaen.
Yhdeksänkymmentäluvun puolivälin jälkeen alettiin ottaa ns.”löysiä” pois -
ja siitä ne työelämän epäviihtyisyydet sitten alkoivatkin. Työniloa alettiin
nakertaa ihan järjestelmällisesti - ihmiset joutiuvat ponnistelemaan entistä
enemmän ja pienemmällä porukalla teetettiin entistä enemmän tulosta;
työnantajalle ja kasvottomille pörssiosakkaille.
Keskustelin tässä juuri eilen , erään hyvässä asemassa olevan alle
40 -vuotiaan uraihmisen
kanssa, joka oli ollut jo useita kertoja työhistoriansa aikana - siis saman
firman palveluksessa - sellaisessa järkyttävässä tilanteessa; kun firman
ylin johto oli
ilmoittanut tulevista irtisanomisista ja kaikilla oli potkujen uhkan musta
pilvi
leijumassa pään päällä. Hän ihmetteli että miten sellaisessa ilmapiirissä
voi tehdä töitä hyvällä mielellä työn iloa tuntien? Hän ei pystynyt
muistamaan kuinka monta vuotta siitä onkaan - kun hänen työpaikallaan on
kukaan nauranut tai iloinnut jostakin.
Kaikki vaan yrittävät suoriutua annetuista tehtävistä - potkuja peläten.
Ei siis todellakaan ole mikään ihme - jos psyykkiset
työstä aiheutuvat sairaudet lisääntyvät ja ihmiset joutuvat masennuksen
takia ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeille. Suomalainen nykyinen
työilmapiiri on kova, julma ja ankea - suorastaan sairas - se sairastuttaa
ja
masentaa tärkeimmän voimavaransa; työntekijänsä. Onko Suomella varaa siihen?
Eivät ulkomaalaisetkaan työntekijät tule ja pelasta meitä - jos firmojen ja
pörssiyhtiöiden
työilmapiiriin ei saada pian rentoutta ja hyvää meininkiä aikaiseksi ja
siten rutkasti enemmän työniloa! - 4.
-
Ruvetkaa yrittäjäksi.
Kannattaa aloittaa oma firma, niin saa itse päättää, kuinka paljon aikaa tekee työnantajansa (itsensä) hyväksi. Saa loikoilla lomillaan niin usein kuin haluaa. Voi matkustella firman piikkiin messuilla ja muuallekin. Ajelet työsuhdeautolla ja edustat perheellesi firman piikkiin hienoissa ravintoloissa.
Rahaa tulee kuin rännistä. Veroja tosin maksat hieman, mutta kuittikaupastahan saa aina helpotusta verotuksen kireyteen.
- 5.
-
Ohos Tee se itse mies!!! Yrittäjänä toimin minäkin, työntekijöitä minulla on viisi. Lomailla voin viikon vuodessa, työntekijät vetäisee sen viisi viikkoa mikä heille toki kuuluukin. Jonkun on tehtävä rahaa kassaan kun kulut juoksee on sitten joku lomalla tahi ei. Itselläni ei ole työaikaa, päivä venyy aina yli 8 tunnin. vapaapäivä minulla on varmasti, se on sunnuntai, muita vapaita viikolle en välttämättä saa. Verottaja ottaa ja paljon! vakuutukset nielee toisen saman paljon ja sitten palkat. Itselle jää jos jää. Luulenpa että tämä on oikeaa ruohonjuuritason yrittämistä… Kuittikaupat kuuluu mielestäni alinpaan:( Rehellisyys kaikessa olemisessa ja tekemisessä!
- 6.
-
Numerolla 3:me kirjoitit asiaa. Olen itsekkin aloittanut työelämän
1969 ja on työelämässä monessa suhteessa menty päin mäntyä. - 7.
-
”nykyinen
työilmapiiri on kova, julma ja ankea - suorastaan sairas - ”
Näin se näyttää olevan. Ihan omankin kokemuksen perusteella, vaikka paljoa en ole päässyt töissä olemaan. - 8.
-
Joo ei taida kannattaa vaahdota kovasti tuosta työstä ja tekijöistä.Suomesta on löytynyt aina työlle tekijät omasta takaa ja jos samaa tahtia vähennetään paperitehtaita mitä viimevuosina on tehty niin kyllä rupeaa tuntumaan todella kummalliselta puheelta tuo työvoimapula.Samaan syssyyn voi todeta myös että uusien ydinvoimaloiden kaavailu tuntuu myös kummalliselta siinä mielessä että kyllä noilla lopetettujen tehtaiden energiamäärällä voidaan yksi outokummun tehdas sähköistää.Ei herrat ole koskaan noissa asioissa oikeaan osuneet.
- 9.
-
Onko ihminen yhteiskuntaa varten vai ihminen yhteiskuntaa? Mitä vanhemmilta olen kuullut niin 3. puhuja on nähnyt samaa. Nykyään vika on aina siinä joka ei raada niska limassa. Tekijät valittaa uupumustaan mutta samoille apajille ei ole amtööreillä asiaa. Maalle voisi pystyttää juopporetkuille kerrostalon sinne ja toisen tänne, sitten kun ei viina maistu vois mennä jumppaamaan isännän iloksi talikkohommiin. Vaan ei taida ventovieraaseen isäntään olla luottamista. Ja sitten on ne naapuritkin. Ja palkka paskaa. Lähden takaisin tunkiolle…
- 10.
-
Kaikkeen syyllinen on eduskunta ja kunnan hallintotalo.