Miksi kaikki eivät saa pelata?
6.7.2008
Timo
Palloliitto on muuttanut linjaansa junioripalloilussa: kaikki eivät enää saa pelata. Viime aikaisessa keskustelussa on esitetty monelta taholta, että Suomen heikko menestys jalkapallon MM- ja EM-karsinnoissa johtuu huonosta juniorivalmennuksesta. Kaikki pelaa -periaate on monien mielestä yksi pääsyyllisistä huonoon tilanteeseen.
Tasapuolisen peluuttamisen ajatus liittyy siihen, että lapset ovat lapsia ja urheilukin on leikkiä, jota ei tule liiallisesti kilpailullistaa. Palloliiton nykyisten junioriperiaatteiden mukaan kaikki eivät enää pelaakaan. Juniorisarjat ovat kilpailua ja parhaita tuloksia saadaan kun joukkueeseen ja kentälle päästetään vain parhaita. Myös valmennuspanokset halutaan käyttää niin, että parhaista tulee entistä parempia. Näin me menestymme maailmalla yhtä hyvin tai mieluiten paremmin kuin naapurimme norjalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset.
Jalkapallossa joukkueen on tarkoitus tehdä maaleja ja osoittaa näin olevansa parempi kuin vastustaja. Jalkapalloa ei ole ilman kilpailua. Mutta joukkue voi voittaa erilaisilla kokoonpanoilla–siitähän on kyse miten joukkue kokonaisuutena toimii. Pitää vain löytää kohtuullinen kilpailullisuuden aste–elämä jatkuu vaikka joskus hävittäisiinkin–ja muistaa että lasten urheilun tulisi kuitenkin olla leikkiä. (Miksei aikuistenkin?) Lapset kasvavat ja kehittyvät eri tahtia. Tiukka seulonta karsii myöhemmin kehittyvät pois urheilun parista.
Jalkapallo ei ole ainoa urheilulaji, jossa aikuiset haluavat nostaa lasten kilpailullista tasoa. Kansainvälinen Olympiakomitea on suunnittelemassa nuorten olympialaisia. Nuoret kokoontuisivat, kuten nyt aikuiset ja vammaisetkin, omiin kisoihinsa kohtaamaan maailman parhaita ikätovereitaan. Kisat on tarkoitus järjestää niin kesä- kuin talvilajeissakin. Tietysti oikeiden olympialaisten väliaikoina. Näin saadaan huippu-urheiluviihdettä lähes tauotta. Samalla urheilu ammattimaistuu jo lapsuudesta lähtien ja markkinat jyräävät entistä laajemmin. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että nuorillakin urheilijoilla tulee olla omat sponsorinsa ja vaarana on, että dopingkin tulee kuvaan entistä nuorempien kohdalla.
Nautin taitavista älykkyyttä, voimaa ja kestävyyttä osoittavista urheilusuorituksista. Tällaista oli nähtävissä vastikään päättyneissä jalkapallon Euroopan mestaruuskisoissa. Mutta ei kaikkien tarvitse EM-kisoihin tähdätä. Kaikista ei voi tulla rikkaita huippuammattilaisia eikä urheilua huipulla voi jatkaa koko elämäänsä. Nuoriso-urheilun tulisi kehittää lajin omien taitojen ohella myös yleistä elämän edellyttämää osaamista. Ja eiköhän urheilusuoritustenkin kannalta olisi edullista, että päässä liikkuisi muutakin kuin pallo tai kiekko?
- Uusi IT-duuni - Puuttuva pala teknologiaosaamiseesiSaranen Consulting Oy
- EB Talent - Student Recruit - OpiskelijahakuEB, Elektrobit
- QA Expert - Uusia testauksen tai laadunvarmistuksen ammattilaisiaSaranen Consulting Oy
- WebExpert - Visuaalisia web-kehittäjiäSaranen Consulting Oy
- Designers, O&M SWEB, Elektrobit
- SuunnittelijaVaasan keskussairaala
- Mekaniikkasuunnittelijoita, VantaaEtteplan Oyj
- DSP Software SpecialistsEB, Elektrobit
- Test Engineers, System Test/System VerificationEB, Elektrobit
- Toimihenkilö & AsiantuntijaECAM Consulting Oy
- 1.
-
Olen samaa mieltä suurin piirtein joka-asiasta.
- 2.
-
Mielestäni kaikkien tulee saada pelata. Mutta tarviiko hyvien/lahjakkaitten lasten pelata kömpelöiden/peliä osaamattomien kanssa? Tässä ollaan menty samaan kuin koulussakin, että koulu kulkee ”vähälahjaisempien” lasten tahtiin. Mielestäni kaikki saa pelata, mutta peliä voidaan pelata eri aikaan ja eri paikassa.
- 3.
-
onko pakko lajitella jo pienet lapset eri kastiin ja tappaa innostus urheiluun. tiedän kokemuksesta .peliaikaa saa eräissä paikoissa sosiallisen aseman ja tulotason mukaan .isä jonka poika ei saanut pelata.
- 4.
-
Tämä on myös resurssikysymys. Aina ei ole mahdollista tehdä ns. tasoryhmiä lahjakkaille ja vähemmän lahjakkaille. Aika, tila, vetäjät, raha… kaikesta näistä on seuratoiminnassa pulaa. En kannata ns. kastijakoa, mutta oman tasoisessa ryhmässä on lapsille ja nuorille eniten haasteita. Sen ei pitäisi tappaa innostusta urheiluun, vaan lisätä sitä. Vanhempien ja valmentajien tulisi myös muistaa tehtävänsä: kannustaa ja luoda puitteet ja hyvä ilmapiiri harrastukselle. Liian usein näkee vanhempia, jotka ns. pakottavat lapsensa harratuksen pariin…
- 5.
-
Enpä ole aivan varma, miten hyvin kirjoittaja on tutustunut Palloliiton nuorisotoiminnan linjaan ja sen tarkistuksiin. Käsittääkseni liitossa jatketaan edelleen suhteellisen tiukasti Kaikki Pelaa -linjaa, tosin tarkennettuna niin, että on toki myös mahdollista pyrkiä ”tasoryhmäisempään” joukkueiden muodostamiseen resurssien niin salliessa. Mutta edelleen Palloliitossa ollaan valovuoden edellä vaikkapa jääkiekon peluuttamisajatusta.
EM-kisat muuten osoittivat loistavasti linjan oikeellisuuden: kukapa voittikaan tasaisesti peluuttamalla ja vaihtamalla jokaisessa ottelussa parhaat pelaajansa kentältä - oli tilanne mikä tahansa! Hienoa toimintaa, ja vielä 70-kymppiseltä äijältä!
Joten jatketaanpa vaan valitsemallamme tiellä, kyllä parhaat ihan varmasti pääsevät niin pitkälle kuin vain itse palavasti tahtovat. - 6.
-
Niinpä niin, jos valitaan vain ne parhaat, jotka saavat pelata, sitten voidaan miettiä, miksi esim. varusmiehet ovat niin huonokuntoisia! Jollei lapsena löydä liikkumisen iloa, sitä on vanhempana entistä vaikeampi löytää.
- 7.
-
Jee nuorten olympialaiset!! Haluun sinne!
- 8.
-
Joku on hyvä shakissa, toinen vaikkapa futiksessa. Kaikki pelaa systeemi on kivaa kuultavaa, mutta aivan liian usein karmeaa katseltavaa. Pitäisi muistaa, että myös lahjakkaat ja keskitasoiset lapset/nuoret turhautuvat jos jatkuvasti tulee turpaan muutaman heikomman vuoksi. En usko, että joku shakkia pelaava lapsi paljonkaan kehittyy, jos vastassa on aina vain itseä heikompia vastustajia. Puhumattakaan siitä ettei vastustaja/pelikaveri edes tiedä miten sitä peliä pelataan.
- 9.
-
yhtä hyvin voisi ilmaan heittää kysymyksen miksi kaikki eivät saa laulaa kuorossa tai soittaa orkesterissa, kyllä näissäkin musikaalisesti lahjattomat pistetään takariviin tai oven ulkopuolelle, jalkapallossa annetaan edes mahdollisuus kokeilla lajia.
- 10.
-
Alle 10-vuotiaat kehittyvät niin eri tahtiin, että siinä ei ole mitään järkeä tehdä rajua karsintaa. Joku pärjää esim nopeudellaan, vaikka ei ole pallonkäsittelijänä mikään ihmeellinen. Jollakin pallosilmä kehittyy harppauksittain ja jollakin kehitys pysähtyy.
Toki on näin, että yleensä jo yhden kesän potkimisen jälkeen näkee, onko kaverilla pallosilmää ollenkaan. Ja antaahan nykysysteemikin mahdollisuuden peluuttaa parhaita enemmän ja heikompia vähemmän.
Mutta karsintaa ei missään nimessä saa tehdä liian nuorena. Muuten lahjakkaimmat harjoittelijat (ne jotka jaksavat harjoitella tosissaan) tippuvat pois liian aikaisin. Ainakin yksilöurheilun puolella ne lahjakkaimmat juniorit eivät ole aikuisena tähtiä, vaan ne jotka jaksavat puurtaa. - 11.
-
Nähty on! Pojan joukkue linjasi hommansa niin, että parhaat pelaavat, ”heikommat ” eivät juuri ollenkaan. Tämä johti siihen, että osa pojista lopetti lajin kokonaan. ”Ura” oli ohi 10-vuotiaana!
Kuka voitti?