Mikä vikana nuorisokoulussa?
17.2.2007
Timo
Selvitysmies Puoskarin ehdotus nuorisokoulun toteuttamisesta on kokenut nopean teilauksen. On itsestään selvä totuus, että nuorisokoulu on huono, koulutuksen tasoa laskeva idea. Siis se, että ammatillinen koulutus ja yleissivistävä lukio olisivat samassa oppilaitoksessa, hallinnollisesti tai jopa fyysisestikin, olisi Suomen turmioksi.
Perusteluksi yleensä esitetään se, että Ruotsissa on yhtenäinen lukio, josta valmistutaan niin perinteisiin ammatteihin kuin yliopistoihinkin. Jostain on levinnyt käsitys, että ruotsalainen koululaitos tuottaisi huonoja oppimistuloksia. En ole nähnyt selvityksiä toisen asteen osalta, mutta esimerkiksi kuuluisassa PISA-tutkimuksessa ruotsalaiset olivat heti suomalalaisten perässä ja erään ruotsalaisen lehtitiedon mukaan PISA-turismi suuntautuikin suuremmassa määrin Ruotsiin kuin Suomeen. Myös Ruotsin yliopistot ovat pärjänneet hyvin rankkauksissa. Itse olen jonkin verran seurannut ammatillisen koulutuksen kehitystä Pohjoismaissa, enkä ole huomannut hirveitä ongelmia Ruotsin koulutuksessa.Tulevat tietysti Suomen perässä, mutta tulevat. Ruotsissa lukioissa on suuri joukko eri ammatteihin valmistavia linjoja ja pari ”akateemista”, erityisesti yliopistoon valmistavaa linjaa.
Suomessa on ammatillisen koulutuksen kärkihanke tällä hetkellä suurten ammattiopistojen muodostaminen. Usea ammatillisen koulutuksen järjestäjä yhtyy ja opetushallinto tukee porkkanarahalla. Seuraava vaihe voisi olla lukioiden yhdistäminen näihin ammattiopistoihin. Näin mahdollisuudet suosittuihin kaksoistutkintoihin ja kurssien ottaminen eri linjoilta tulisi oikeasti mahdolliseksi. Myös resurssien yhteiskäyttö varsinkin väestä tyhjenevillä alueilla helpottuisi.
Mielenkiintoista on, että samaan hengenvetoon kun nuorisokoulu tuomitaan mahdottomana, todetaan, että yhteistyötä ja yhteisten resurssien käyttöä toki tulisi lisätä. Missä ero? Maailma, ammatit ja työt muuttuvat. Perinteisissä duunariammateissa tarvitaan esimerkiksi kielitaitoa, tiedonhakua ja tietotekniikan käyttöä. Eriytetty keskiaste ei enää ole tätä päivää.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Erittäin totta ja ei olisi paha jos lukion valinnaisina voisi ottaa hyödyllisiä ammatillisia kursseja, jotka olisivat käytännönläheisiä työelämää ajatellen ja voisivat auttaa vaikkapa kesätyön saannissa.
Amis ja lukio ylläpitää edelleen vanhanaikaista duunarit - akateemiset asetelmaa, mikä mikä saisi jo jäädä menneisyyteen.
Tosin yläasteelta lukioon siirtyessä oli mukavaa kun häirikköpojat eivät seuranneet perässä ja työrauha palautui.
Nuorisokoulu kuulostaa erittäin hyvältä idealta! - 2.
-
Asenteiden muuttaminen kestää useita sukupolvia.
Isovanhempiemme aikaan ylioppilas oli herra ja sai jatko-opiskelupaikan yliopistossa ja varman aseman yhteisskunnan huipulla.
Lukioden kapasiteetti kattaa 60% ikäluokasta.
Nykyisin yliopplaista vain vajaa kolmannes sijoittuu tutkinnon edellyttämään koulutukseen. Muut jatkavat vuosikausia preppauskursseilla päästäkseen sinne minne ovat tavoitelleet.Tie ammatillisen koulutuksen kautta ammattikorkeakouluihin ei ole riittävästi vetänyt. Nyt meillä valmistuu ammattikorkeakouluista nuoria, joilla on varsin ohkainen käsitys työelämästä. Esimerkiksi meillä ammattiopetuksessa päteviä opettajia ei enää löydy; mielestäni opettajan tulisi itse myös osata se työtaito, jota hänen pitäisi opettaa.
Lukiokoulutuksen supistamiseen ei löydy poliittista päätösvaltaa.
Nuorisokoulu ei ole ratkaisu. Se lisää vain yhdellä vuodella nuorten tuloa työelämään. Ei meillä ole Ruotsin kaltaisia voimavaroja lisättyyn koulutukseen.
Jo 3-vuotinenkin ammatillinen koulutus näyttää ylittävän kuntien voimavarat. - 3.
-
Todella huono ajatus. Itse opiskelen nyt aikuisena toista ammattitutkintoa nuorten kanssa. Ala jota opiskelen on pieni, naisvaltainen, käsi-ja taideteollisen ala. Opetuksen taso, luokkatilojen käyttö, työvälineiden saatavuus yms, jäävät nyt jo tässä suuressa ja mahtavassa ammattikoulu-uudistuksessa jalkoihin. Aikaisemmin ( 8vuotta sitten), kun opiskelin ammattikoulussa, tämmöiset käytännön asiat sujuivat paremmin, pienessä yksikössä, jossa kaikki olivat kiinnostuneita aloista joita siellä opetettiin.
- 4.
-
Lukiosta ja sen opeista on hyötyä niille jotka aikovat jatkaa yliopistossa, muille lukion opetuksista ei ole manittavaa hyötyä. Lukion yhdistäminen ammattikouluun on järjetöntä ajan ja voimavarojen tuhlausta. Tuloksena olisi koulu joka ei anna kunnon valmiuksia oikeastaan mihinkään, molemmat opit jäisivät enemmän tai vähemmän puutteellisiksi. Ammattikorkeakoulu on hyvä esimerkki siitä miten käy kun uudistetaan pelkästään uudistamisen vuoksi. Puoskari on todella sopiva nimi selvitysmiehelle.
- 5.
-
Kai tämän ehdotuksen ajatus on, että kaikki joutuisivat kumminkin tähän yleislukioon, niin ne 60% jotka nyt menevät lukioon, haikaillen mitälie akateemista uraa, kuin se ammattiin suuntautuva vähemmistökin. Näin tarjotaan sille enemmistöllekin mahdollisuus ihan 'kunniallisesti' hankkia itselleen myös oikea ammatillinen pätevyys, jos vaikka kypsyisivät siinä ekaluokan kinttailla näkemään, että muurari tienaa paremmin kuin filosofian tohtori. Näin voitaisiin turvata oikeiden osaajien riittävyys tulevaisuudessakin. Keskeinen ongelmahan on siinä, että nuoria ei kiinnosta oikean työn tekeminen vaan yli joka toinen uskoo vääntäytyvänsä pomo- tai asiantuntija-asemaan, tostavaan suoraan koulunpenkiltä. Tuloksia nähdään jo nyt esim. rakennustöiden laadussa: kun tekijöitä on tosi paljon vähemmän kuin kysyntää, pakotetaan ammattilaiset tekemään kuin juosten kusemalla: työn laatu kärsii. Mutta ei auta ylioppilaan kuin kiltisti maksaa, kun oma peukalo on keskellä kämmentä.
- 6.
-
Sanoisin, että Suomen ongelmana on liian tehokas ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä. Suurin osa niistä työväenluokkaisista nuorista, jotka aiemmin varttuivat työssä hiljakseen mestareiksi, ”vaikka kyvyt olisivat riittäneet pidemmällekin”, pääsevät nyt koulutuksiin, joihin heidän kykynsä todella riittävät. Tämä on tehokasta kansakunnan lahjakkuusresurssien käyttöä.
Varjopuolena tasa-arvolle on se, että suorittavan työn tehtäviin päätyvät ne, joilla ei todellakaan ole resursseja edetä akateemiselle tai korkeakoulu-uralle. Näistä ihmisistä ei kuitenkaan tule hyviä työnjohtajia tai välttämättä edes kunnollisia ammattimiehiä. Ei heistä tullut vanhassakaan yhteiskunnassa: he jäivät sekatyömiehiksi. Kunnon ammattimiehet ovat siis joko vanhoja ukkoja vanhan koulujärjestelmän ajoilta tai sitten niitä harvinaisia tapauksia, jotka ”suuremmista lahjoistaan” huolimatta hakeutuvat ammattikouluun.
Esimerkiksi rakennustöissä on turha väittää, että ammattilaiset pakotetetaan ”tekemään kuin juosten kusemalla”. Totuus on, että monet eivät parempaan pysty, vaikka haluaisivatkin. Tiedetäänhän hyvin, että vuosikymmeniä raksalle ovat menneet ne, jotka eivät ole muualle päässeet.