Plaza

Kiltti menestyy

10.2.2007
Timo

assertiivisuus, kirjat, Koulutus, viestintätaidot, kirjailija, laki, resepti, Ruotsi, ruotsalaiset

Kiltteys ei ole ensimmäiseksi mieleen tuleva ominaisuus, kun mietitään menestyjiä. Pikemminkin jonkinasteinen röyhkeys, oman edun tavoittelu ja terävät kyynärpäät kuuluvat menestyjän kuvaan. Nyt ruotsalainen kirjailija Stefan Einhorn julistaa kiltteyden menestymisen reseptiksi.

Einhornin mukaan menestymistä ei pidä mitata rahassa tai maineessa vaan suhteessa muihin ihmisiin. Rahaa ja mainettakin saattaa tulla, mutta se on sivutuote. Kiltteys ei ole vetäytymistä tai luovuttamista. Kiltteys vaatii rohkeita tekoja ja päättäväisyyttä.

Tämä kuulostaa aika lailla samanlaiselta kuin esimeriksi viestintätaitojen koulutuksessa käytetty assertiivisuuden termi.

Assertiivisuudesta tai jämäkkyydestä puhuttiin paljon erityisesti Teknisten liiton koulutuksessa joskus 80-luvulla. Työjohtoasemassa olevat teknikot kokivat asemansa hankalaksi ylemmän johdon ja aktiivisten työntekijöiden välissä. Assertiiviseen toimintatapaan kuuluu toisen huomioon ottaminen ja kuunteleminen. Omista mielipiteistä ja käsityksistä ei kuitenkaan luovuta perusteetta.

Assertiivisuuteen yhdistettynä kiltteys siis tarkoittaa sitä, että omia tavoitteita ei jyrätä läpi väkisin vaan jonkinasteisella empatialla pehmentäen. Toimintatapa saattaa hyvinkin olla tehokas ja tuntuu varmaan miellyttävämmältä siitä, joka on vaikuttamisen kohteena. Mutta onko myös assertiiviseen vakuutteluun myöntyvä henkilö kiltti? Tai kiltimpi kuin käskyttämiseen taipuva?

Ainakin kiltteysvalistus on tuonut  on tuonut Einhornille taloudellista menestystä. Hänen kirjaansa levitetään jo 15 maahan ja viime vuonna Ruotsissa kirjaa myytiin 100 000 kappaletta.

Timo Näsänen

1.

Kyllä menestyminen uralla kiltteydellä on tuhoon tuomittu. En tunne yhtäkään kilttiä johtajaa, mutta tunnen kilttejä työtekijöitä, jotka ovat valmiita auttamaan ja opastamaam muita. Todellisuudessa heidän ylitse kävellään eikä esimies osaa arvostaa heidän kiltteyttään. He opastavat uuden, antavat kaiken mahdollisen materiaalinuudelle työntekijälle, joka sitten sopivassa vaiheessa varastaa heidän ideanasa ja esittelee esimiehelle ominaan. Kiltti ihminen joutuu katsomaan sivusta tätä röyhkeyttä eikä mahda mitään.
Erottaisin kiltin ihmisen tarkoituksellisesta marttyyrista ja tarkoitan kilttinä ihmisenä ihmistä, joka ymmärtää elämää laajemmin ja mikä on elämän tarkoitus. Röyhkeydellä pääsee eteenpäin, mutta kiltillä ihmisellä on ne todelliset ystävät. Kannattaako kiltteys?

2.

Voisin kommentoida tähän, että ”kilttejä” työnantajia vedätetetään siihen pisteeseen, ettei ole kilttejä työnantajia. Ja se on loppujenlopuksi lähinnä kaikkien työntekijöiden ongelma.

On kyse aivan eri asiasta, jos joku haluaa spekuloda kirjassaan kiltteyden vaikutuksesta työyhteisöön tai sen tehokkuudesta johtajuuteen. Mitään tekemistä todellisuuden kanssa sillä ei ole. Aivan kuin poliitikot rehdisti puhuisivat omista näkemyksistään vaalien alla. Tai kukatahansa siitä, että joulupukki on oikeasti olemassa.

Diipadaapa kirja väitän minä. Mutta lukeminen kannattaa aina…paskankin. Ainakin kustantajalle.

3.

Kumpi parempi; Ihan samoilla linjoilla.

4.

Voi kun asia olisikin näin. Ei ainakaan täällä Suomessa, Ruotsissa ehkä…

5.

Kiltti ei välitä siitä kenenkä esittämänä asiat esitetään, vaan hän haluaa että homma toimii. hän ei siihen pystejä tai kannuksia tarvi.Hän saattaa myös käyttää psykologisia keinoja joita oman edun perässä juoksijat eivät edes huomaa.Kirjoittaja selvästikin tietää mistä puhuu.

6.

Näinhän asiaa nykyään esitetään kuten kilttikö lausuu. Mutta silloin, kun asia tulee omalle kohdallesi. Olet tehnyt valtavasti töitä usean vuoden ajan jonkin asian eteen, uhrannut vapaa-aikaasi ja yhtäkkiä huomaat työsi esitettävän toisen nimissä julkisena artikkelina ilman, että sinulta on kysytty asiasta yhtään mitään. Näin on tapahtunut. Olisitko vielä kiltti vaan enemmän katkera.

7.

Puhut asiaa kumpi parempi. Kysymysmerkki jättää pienen varauksen, nimimerkissäni. Olen kyllä törmännyt tämän kaltaisiin asioihin. Eihän tämäkään asia niin yksiselitteinen ole.

8.

tän päivän (12.2)hesarissa hyvä juttu liittyen kiltteyteen,mitä tapahtuu kun pienestä pitäen on opetettu kiltiksi:viha kasvaa ja kasvaa ja höyrykattila poksahtaa sitten jossain vaiheessa ja koko elämä pahimmassa tapauksessa pilalla,,,liika kiltteys ei todellakaan kannata mutta sitä omien oikeuksien pitämistä pitää harjoitella.miksiköhän muuten ein sanominen on vaikeempaa kuin kyllän,johan se on paljon lyhyempi ja helpommin lausuttava sanakin kuin kyllä?

9.

”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”; tämä vanha totuus pätee edelleenkin! Kyllä itseäänkin saa/täytyy rakastaa - terve itsekunnioitus auttaa itseä ja sitä kautta muitakin. Jos huomioit lähimmäisesi niin kyllä useimmat heistä huomioivat sinutkin! Mitä kylvää sitä niittää…

10.

Onko tämä kiltteys -slougani samaa sarjaa viime vuosikymmenellä esiin nostetun joustavuuden kanssa. Joustavuus oli hyve. Tarkoitettiin kuitenkin, että toinen joustaa … ainakin enmmän. Hyvän työntekijän ominaisuus oli joustavuus… mitä sillä sitten tarkoitettiinkaan.

Nyt hyvä työntekijä on sitten kiltti. Mutta jos killti sovitetaan ihan tavan asiayhteyksiin, niin puhutaan kilteistä lapsista, jotka saavat lahjoja. Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen. Yleensä kiltti ihminen on nainen. Millainen mielikuva mahtaa syntyä kiltistä miehestä? Voi kiltti pieni! Snälla lilla!

Kyllähän sanoja pyörittelemällä ja merkityksä muuttamalla saa aikaiseksi kirjan. Pitäisi se varmaan kiltisti lukea, ennen kuin kommentoi.

11.

Kiltti, ihan oksettaa. Kyllä tällaisessa maailmassa kiltteys on kaukana. Mitä enemmän käytät kyynärpää-tekniikkaa, sitä arvostetunpi olet ”piireissä”. Esimiehet eivät enää kykene inhimillisyyteen, vaan heille työmaailma on taistelua, mitä useampi kaatuu, sitä upeampi sulka on hatussa. Kiltit kaatuvat ensimmäisinä ja siitäkös tämä nykyinen työpaikoilla viihtyminen (irvokas sanahirviö) ja muu sairauseläkeiän jatkuva mataloituminen on tulosta. Ihmiset ei jaksa. Kysyisinkin, missä on oppilaitosten, yliopistojen etiikka, kun päästävät työelämään täysin epäpäteviä johtajia? Työläiset sentään tietävät osaamisensa ja rajansa mutta en usko että johtajat osaavat tai ymmärtävät omia kykyjään. Olisi heidänkin osattava tunnistaa itsessään epäkypsä ja kelvoton johtajuus. Mitä sitä pilaamaan koko Suomen työelämää surkeilla johtajilla. Onko siihen varaa? Tuntuu oleva, tehkää siis työnne, mä haen eläkettä kiltteydelläni.
Älkää yleistäkö - hyviäkin on, mutta nykyiset tutkimukset myös kertovat karua totuuttaan. Lainsäädäntö ja työnjohto-oikeus on vain niin tiukka suojelija ettei tätä ”asiaa” voida korjata.

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös