Plaza

rahastot, rahastoyhtiöt, julkisyhteisöt, osakkeet, osuuspankit, sijoitusrahastot, myynti, säätely, Yhdysvallat

Jotkut sijoitusrahastot tavoittelevat korkeampia tuottoja ottamalla suurempia riskejä kuin niihin sijoittaville asiakkaille on lupailtu.

Moni osuuspankkien rahastoasiakas yllättyi ikävästi huomatessaan, että pankkitilin korvikkeeksi markkinoidun OP-Euron kuukauden tuotto oli elokuun lopulla miinusmerkkinen. Vaikka rahaston suositeltu minimisijoitusaika onkin kolme kuukautta, OP-ryhmän nettisivuilla sen arvon vakuutetaan kehittyvän tasaisesti ja sen sanotaan sopivan sijoituskohteeksi sellaisille varoille, jotka asiakas saattaa tarvita käyttöönsä koska tahansa.

Elokuun lasku osoitti, että OP-Euro ei kuitenkaan ole täysturvallinen rahamarkkinarahasto. Selitys kurssilaskulle löytyy paljon puhutusta Yhdysvaltain subprime-mylläkästä, jonka myötä yrityslainojen riskilisät suurenivat. Rahaston kokema miinus ei ollut suuri, alle puoli prosenttia parissa päivässä, mutta se on periaatteellisesti kiinnostava suuremman ilmiön oire.

OP-Euro oli etsinyt lisätuottoa sijoittamalla yrityslainoihin sen sijaan, että olisi tyytynyt turvallisiin valtioiden ja muiden julkisyhteisöjen sijoitustodistuksiin. Säännöt antavat siihen mahdollisuuden, ja vastaavalla tavalla toimivat monet muutkin lyhyen koron rahastot.

Viritä lisätuotto

Korkorahaston virittäminen yrityslainoilla on vain yksi keino lisätä odotettavissa olevaa tuottoa. Myös yhdistelmä- ja osakerahastojen salkunhoitajilla on taipumus ottaa hieman enemmän riskiä kuin asiakas ehkä haluaisi.

Yksi yleisimmistä kikoista lienee yhdistelmärahastojen osakepainojen säätely. Sekä osake- että korkomarkkinoille sijoittavan rahaston salkunhoitajan tärkein päätös on se, kuinka varat jaetaan sijoitusluokkien kesken. Historian valossa yhdistelmärahastojen salkunhoitajat tapaavat olla osakeoptimisteja ja pitävät osakepainoa korkeampana kuin se normaalitilassa olisi. Se tarkoittaa suurempaa heiluntaa.

Jos osakekurssit nousevat, ratkaisu hyödyttää rahastosijoittajia, mutta kurssilaskun aikana käy toisinpäin.

Harmaalla alueella liikutaan myös niissä tapauksissa, kun toimialarahaston salkunhoitaja laajentaa käsitystään toimialasta löytäessään houkuttelevan osakkeen läheiseltä sektorilta. Esimerkiksi it-yhtiöiden ja mediayhtiöiden rajanveto on joissain tapauksissa vaikeaa.

Indeksirahastojen salkunhoitajat taas voivat etsiä lisätehoa sillä, että ne seuraavat indeksiään näppituntumalla ja ajoittavat ostoja ja myyntejä näkemyksensä mukaan. Näkemyksen otto tarkoittaa riskin lisääntymistä.

Kaikissa tapauksissa tavoitteena on tietenkin asiakkaan suurempi tuotto, mutta toisinaan suuremmat riskit realisoituvat sijoittajan tappioksi.

Rahastoyhtiölle ja salkunhoitajalle suuremman riskin otto on usein hyödyksi. Ensinnäkin rahasto voi riskin ansiosta pärjätä paremmin kuin kilpailijansa, mikä lisää sen houkuttelevuutta: moni sijoittaja katsoo rahaston mennyttä tuottoa. Konkreettisinta iloa asiakkaiden puolesta otetusta lisäriskistä rahastoyhtiölle tulee silloin, kun rahastossa on tuottosidonnainen palkkio.

Karo Hämäläinen
etunimi.sukunimi@gmail.com