Plaza

pörssit, Helsinki, osakkeet, ulkomaalaiset, Nokia, imperiumit, ulkomaalaisomistus, tyyli

Pörssit rakentavat itsestään imperiumeja. Väitöstutkimus kyseenalaistaa osan markkinapaikkojen väitetyistä yhdistymishyödyistä.

Haaveet maailmanlaajuisesta, aina auki olevasta kaikkien osakkeiden pörssistä heräsivät New Yorkin pörssin ostettua eurooppalaisen neljän maan pörssin Euronextin. Teknillisessä korkeakoulussa Euroopan pörsseistä ja yhtiöiden omistusrakenteista vastikään väitellyt Jani Hursti toppuuttelee kellopelipörssi-intoilijoita. Kilpailuviranomaiset tuskin katsoisivat hyvällä kaikenkattavaa pörssimonopolia, jos sellaista yritettäisiin muodostaa.

”Pörssikaupankäynti keskittyy, mutta kilpailutilanteessa sijoittajakäyttäytyminen kanavoi kunkin osakkeen kaupan omaan uomaansa”, Hursti sanoo.

Sijoittajat suosivat kotimarkkinoidensa yrityksiä, jotka puolestaan listautuvat lähes yksinomaan lähipörssiinsä. Keskittymistä tapahtuu, koska kauppa houkuttelee kauppaa. Esimerkiksi Helsinki on vahvistanut asemaansa Nokia-kaupan keskuksena, vaikka yhtiön osakkeet noteerataan monessa pörssissä ja omistajat ovat pääosin kansainvälisiä suursijoittajia, sillä Nokialla on ollut täällä paras vaihto.

”Yhtiöinä pörssien kannattaa yhdistyä ja hakea kustannussäästöjä, mutta kotimarkkinoiden suosiminen antaa niin suuren etulyöntiaseman, ettei sitä pelkillä säästöillä voiteta”, Hursti katsoo.

Joitakin pörssifuusioiden perusteluja hän pitää höpönä:

”Pörssejä pyörittävät yhtiöt haluavat rakentaa imperiumeja kuten muutkin yhtiöt. Jos joku tahtoo tarjota vuorokauden ympäri auki olevaa kaupankäyntiä, ei sitä varten tarvita toimistoja kolmessa eri kolkassa maapalloa. New Yorkiin saa ihan hyvin kolmivuorotyöläisiä yhteen paikkaan.”

Kiinnostaako Raute Ruotsissa?

Helsingin, Tukholman ja Kööpenhaminan pörssilistat yhdistyvät lokakuun alussa. Pörssejä pyörittävä OMX on lupaillut listayhtiöille, että uudistuksen myötä yhtiöt saavat sijoittajia laajemmalta alueelta. Hursti suhtautuu OMX:n mainoslupauksiin varauksellisesti.

”OMX on oikealla tiellä edistäessään kansainvälistä sijoittamista, mutta helppoa se ei ole, sillä ulkomainen pääoma ei löydä tietään pienyrityksiin, vaikka ulkomaiset sijoittajat ovat suuryhtiöiden suurimpia omistajia. Ongelmaa ei ratkaista pörssin tunnettuudella eikä listamuodolla”, hän miettii.

Piensijoittajat eivät sijoita herkästi ulkomaalaisiin yhtiöihin, vaikka tuntisivatkin ne nimeltä. Suursijoittajat taas hakevat ulkomailta etupäässä isoja yhtiöitä jo sijoitussääntöjensä vuoksi.

”Akateemisen tutkimuksen ongelma toki on se, että ennusteet joutuu tekemään katsomalla taaksepäin. Yhteinen lista voi muuttaa jotain perusteellisesti”, Hursti muistuttaa, ”mutta muutoksen todennäköisyys ei uskoakseni ole kovin suuri.”

Karo Hämäläinen

etunimi.sukunimi@gmail.com