Plaza

osakkeet, ulkomaalaiset, ulkomaalaisomistus, laki, yleisönosastot, pankit, osingot, Nokia, maailmankartat, Paavo Nurmi

Viivi Avellánin mokkakommentit ovat kevyttä kamaa, kun niitä vertaa suomalaisen finanssieliitin edustajien taisteluun kasvollisia ulkomaisia omistajia vastaan.

Vuonna 1925 Paavo Nurmi teki juoksukiertueen Yhdysvalloissa, jossa hän kisaili milloin viestijoukkueita milloin vain maailmanennätyksiä mittaavaa kelloa vastaan. Hän juoksi Suomen maailmankartalle. Muistamme sen vieläkin. Yhtä lailla muistamme, että Jacqueline Kennedy osti 1960-luvun aluksi Marimekon puuvillamekkoja. Tunnemme ylpeyden läikähtävän rintapielessä, kun ulkomailla ollessamme näemme Nokian kännykkämainoksen tai Koneen hissin.

Entä kun ulkomaisia eivät kiinnosta pelkästään suomalaisyhtiöiden tuotteet vaan itse yhtiöt? Me osakesijoittajat tapaamme iloita yhtiön ulkomaalaisomistus noustessa, sillä yleensä se tapaa tarkoittaa osakekurssin kohoamista. Useimmiten ulkomaalaisomistuksen kasvu on yhtiö sijoittajasuhdetyön tulosta: kaikki suuryhtiöt tuovat itseään tykö järjestämällä kansainvälisiä esiintymiskiertueita.

Vaan kun joku yksittäinen ulkomaalainen kiinnostuu yhtiöstä oikein kunnolla, mieli kääntyy helposti.

Viime viikolla italialainen Grimaldi järjesti Helsingissä sijoitusviihdettä Finnlinesin ylimääräisessä yhtiökokouksessa, jossa kinattiin yhtiön osingosta. Pääomistaja oli painanut emoyhtiön tuloksen olemattomaksi konserniavustuksilla. Toimi lipoi lain hengen vastaisuutta, mutta menettely kuulostaa maallikon korvissa laissa olevan porsaanreiän hyväksikäytöltä.

Amer Sportsin ylimääräinen yhtiökokous pidetään kesemmällä, mutta nimitysvaliokunnan ehdotus uudeksi hallitukseksi saatiin jo tietoon. Kuten aiemmin povailin, Roger Talermolla ei ole sijaa uudessa hallituksessa.

Sekä Finnlinesissa että Amer Sportsissa suuri ulkomainen omistaja haluaa kehittää yhtiötä siihen suuntaan kuin haluaa. Näiden yhtiöiden suursijoittajat ovat juuri niitä kasvollisia omistajia, joilla on näkemys yhtiöstä ja joiden puutetta on itketty pitkään. Kasvojen kansallisuus vain sattuu olemaan toinen kuin aiemmilla omistajilla.

Muutama viikko sitten Reichsblonde Viivi Avellán keräsi huomiota kertomalla, että hän pitää enemmän pohjois- kuin eteläeurooppalaisista miehistä. Asiasta syntyi tiedotusvälineissä melkoinen haloo. Samaan aikaan suomalaisen talouseliitin edustajat arvostelevat kovin sanoin ulkomaisia omistajia ja heidän aikeitaan. Asia on paljon suurempi kuin yhden vaaleaverikön mokkamaku, mutta haloon määrä vähäisempi. Kyllä se kuulkaa niin on, että julkkisblondi saa sanomansa paremmin kansakunnan tietoisuuteen kuin tummapukuinen herra.

Vihjailujen ykköspalkinnon ansaitsee viime vuoden joulukuussa Hesarin yleisönosastolla julkaistu kirjoitus, jossa entiset HPY-konsernin hallituksen dinosaurit totesivat pohtineensa Elisan valloitukseen tarvittavien resurssien alkuperää.

”Jokainen miettiköön itse, miltä suunnalta varat ovat mahdollisesti ilmestyneet”, kehotettiin muiden muassa Harri Holkerin, Raimo Ilaskiven ja nuoremmalla iällä dinosaurikerhoon päässeen optiomaakari Erkki Helaniemen allekirjoittamassa äläyksessä.

Pankkipuolella ei-islantilaisomisteiset pankit ovat käyttäneet saarivaltion epämääräiseksi luotua mainetta hyväkseen. Amerin toimitusjohtaja Roger Talermo puolestaan on demonisoinut aktiivisia sijoittajia ja samalla arvostellut analyytikkojen käyttämiä arvonmääritysmenetelmiä.

Poliitikkomaisesti ilmapiiriä haisteleva Talermo on taitava julkisuuspelissä. Hän tietää varsin hyvin, ettei analyytikon tehtävä ole olla yritysjohdon toitotustorvi vaan tämän tulee käyttää omia aivojaan ja pyrkiä löytämään useita vaihtoehtoisia keinoja yrityksen arvon määrittämiseen. ”Amerikkalaismeiningin” kauhistelu kuitenkin sopii ajatusilmapiiriin. Amerikkalaiset – niin, ne ovat niitä samoja, jotka pelaavat rytinäjalkapalloa Wilson-merkkisillä tiilenpunaisilla sitruunoilla ja ostivat viime vuonna Amer Sportsin tuotteita melkein 800 miljoonalla eurolla.

Jos yhtiön osake on julkisesti noteerattu ja siten kaupankäynnin kohteena, kuka hyvänsä voi ostaa osakkeita, myös ulkomaalaiset, myös kasvolliset omistajat ja niin paljon kuin osaketta on kaupan. Siinä vaiheessa, kun yhtiötä hallitsee joku muu kuin aiemmin, on pikkaisen myöhäistä itkeä.

Mikäli vahvojen ulkomaalaisten sijoittajien ilmaantuminen suomalaisyhtiöiden omistajiksi koetaan ongelmaksi ja ongelman aikaansaajaksi todetaan kotimaisen omistuksen heikkous, täytyy etsiä keinoja, joilla edistetään kotimaista omistajuutta.

Karo Hämäläinen
etunimi.sukunimi@gmail.com