Plaza

Aihealueet: Henkilökohtainen historia, Yhteiskunta, Yrittäminen

yrittäminen, yritysideat, Indonesia

Viime kesäkuussa siirsin opinnot taka-alalle, lopetin palkkatyöt ensimmäistä kertaa 3,5 vuoteen ja kerroin myös blogissa, kuinka loppuvuoden ajan tavoitteenani on keskittyä yritykseni kehittämiseen. Monet ovatkin viime aikoina kyselleet, mitä yrittäjäelämälleni tällä hetkellä tarkalleen ottaen kuuluu. Loppuvuosi on todellakin ollut mielenkiintoista aikaa. Eikä vähiten sen vuoksi, että olen ulkoistanut itseni halvan kustannustason maahan.

Heinä- ja elokuun kehitin aktiivisesti yritystäni Suomessa, mutta seuraava uraliike tulee varmasti monelle yllätyksenä: Muutin syksyllä Indonesiaan. Alkukesän suunnitelmani keskittyä täysipainoisesti yritykseni kehittämiseen ei lopulta aivan täysin toteutunutkaan. Yritykseni kehittäminen on kyllä jatkunut myös Indonesiassa, mutta lisäksi olen opiskellut paikallisessa yliopistossa muutamia kursseja.

Nyt monilla varmasti herää kysymys, että miten yrityksen yhtäkkinen siirtäminen Indonesiaan on mahdollista, jos toiminta on aikaisemmin keskittynyt Suomeen. Tämä selittyy sillä, että yritykseni kotipaikka on käytännössä aina ollut internet, jolloin henkilöstön fyysisellä sijainnilla ei ole niin suurta merkitystä.

Tämän syksyn pääprojektina olen kehittänyt uutta web-palvelua, joka on tarkoitus käynnistää toden teolla ensi vuoden alussa. Lisäksi Indonesia on tarjonnut inspiroivan ympäristön ideoida täysin uusia yrityskonsepteja, joista osa ehkä päätyy toteutettavaksi lähitulevaisuudessa (ei tosin Indonesiassa). Tuotekehitys ja konseptien ideointi ei luonnollisestikaan tuota kassavirtaa, joten olen syksyn ajan tehnyt etänä myös satunnaista IT-konsultointia, josta kertynyt kassavirta on mennyt pitkälti elintason ylläpitoon.

Väliaikaisen ”toimiston” perustaminen Indonesian kaltaiseen halvan kustannustason maahan, jossa lattiatason työntekijät tienaavat yleensä 100-200 euroa kuukaudessa, on luonnollisesti tuonut muutamia etuja. Samalla rahalla, jolla Helsingistä saa yksiön, on täällä saanut luksustason asunnon uima-altaineen ja kotiapulaisineen. Ympäristö on siis ollut erinomainen erityisesti yrityskonseptien ideointiin, koska lähes kaikki ylimääräiset arkiset rasitteet on saatu eliminoitua.

Kotitoimisto paratiisissa.

Vaikka paratiisissa elämisessä on hyvät puolensa, olen kuitenkin tyytyväinen, että saan joulukuussa palata takaisin Suomeen. Indonesiassa on saanut huomata, ettei Suomi lopulta ole niin huono paikka elää ja yrittää kuin monesti siellä kotimaassa ajatellaan. Toisin kuin Indonesiassa, Suomessa esimerkiksi perusinfrastruktuuri on huippuluokkaa, asiat yleensä toimivat tai ne korjataan nopeasti, ihmiset ovat koulutettuja, toisen henkilön tekemään lupaukseen voi useimmiten luottaa ja sosiaaliturvajärjestelmä takaa kaikille kohtuullisen elintason. Varjopuolena Suomessa on tietysti korkeampi kustannustaso, mutta eihän modernissa yhteiskunnassa eläminen voikaan olla puoli-ilmaista. Kaikella on hintansa.

Kevään suunnitelmat ovat osaltani vielä hieman auki. Luultavasti palaan myös Suomessa koulun penkille ja pyrin saamaan tutkintoni mahdollisimman nopeasti pakettiin. Olen saanut syksyn aikana vietyä yritystäni eteenpäin, mutta en ehkä siinä määrin kuin alun perin toivoin ja jatkaminen lähes täysipäiväisenä yrittäjänä ei ensi keväällä tunnu järkevältä. Kehityksen alla olevaan web-palveluun on kuitenkin ladattu suuria toiveita, mutta nähtäväksi jää, miten palvelun lanseeraus ja vastaanotto onnistuu.

Taloudellisesta näkökulmasta tämä ulkomaan keikka on ollut suuri rasite, minkä vuoksi varallisuuteni on syksyn aikana hieman huvennut. Suomeen palaan kuitenkin yhtä ulkomaan kokemusta rikkaampana ja uskon vahvasti, että tämä kokemus lisää entisestään mahdollisuuksiani saavuttaa miljoona euroa alle kolmekymppisenä. Uusien yrityskonseptien lisäksi haaviin on tarttunut kyky ajatella asioita uusista näkökulmista ja entistäkin enemmän motivaatiota työskennellä tavoitteiden eteen.

E.J.