Plaza

Aihealueet: Sijoittaminen

rahastot, pankit, konkurssi, pääoma, markkina-arvo, päivitys, kriisit, rahamarkkinat, vero, osakkeet

Lyhyen koron rahasto on järkevä ja yleensä tuottoisampi vaihtoehto pankkitilille. Tuotoissa korkorahastot kilpailevat helposti määräaikaistalletusten kanssa ja ovat selkeästi parempi vaihtoehto, kun haluat varojen olevan tarvittaessa nopeasti käytössä. Määräaikaistalletuksiin nähden pieni etu tulee myös verokohtelusta. Määräaikaistalletuksessa maksat korosta 28 % pääomaveron aina kun talletus erääntyy. Korkorahastossa verot maksetaan vasta lopuksi rahastoa lunastettaessa. Erityisesti silloin, kun sijoitusaika ei ole tarkasti tiedossa, korkorahasto on todennäköisesti järkevämpi vaihtoehto.

Tein itse tällä viikolla pitkästä aikaa korkorahastoihini päivityksiä. Siirsin kaikki eQ Lyhytkorko -rahaston varat eQ Rahamarkkina -rahastoon. Molemmat näistä ovat lyhyen koron rahastoja, eli ne sijoittavat varansa korkeintaan muutaman vuoden pituisiin lainapapereihin. Erona on se, että eQL-rahasto sijoittaa varoja vähintään Baa-luottoluokituksen saaneiden yritysten lainapapereihin, kun eQR-rahasto sijoittaa varansa valtioiden ja kuntien lainapapereihin, joilla on korkein luottoluokitus. Suurin syy rahastovaihtooni oli juuri sijoituskohteiden ero: eQR on huomattavasti turvallisempi - lähes riskitön. Erityisesti minua alkoi huolestuttamaan eQL-rahaston säännöissä mainittu Baa-luottoluokitus. Tämän vuoksi rahasto ei ole täysin riskitön. Tästä sainkin kipinän myös tämän kertaiseen aiheeseen, eli tunnetko korkorahastosi laadun? Siitä on hyvä olla selvillä, sillä muuten edessä saattaa olla joskus ikäviä yllätyksiä.

Viimeisin esimerkki korkorahastojen vähän puhutuista riskeistä on USA:n subprime-kriisi, joka on rankaissut myös monia ulkomaisia korkorahastoja. Koko prosessi käynnistyi siitä, kun huonotuloisille ihmisille annettiin yhdysvalloissa suuria asuntolainoja. Lainaaja paketoi tällaiset roskalainat suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja myi eteenpäin yhdysvaltalaisille pankeille. Nämä subprime-pankit taas hoitivat oman rahoituksensa lainoilla, jotka myytiin markkinoilla esimerkiksi erilaisille korkorahastoille. Lainaajina ja riskin kantajina olivat siis lopulta näihin korkorahastoihin sijoittaneet, jotka ovat nyt useiden subprime-pankkien konkurssien myötä kokeneet karvaita menetyksiä, vaikka korkorahastoja on aina mainostettu turvallisina sijoitusmuotoina. Yksi suurimmista skandaaleista kriisissä on ollut se, että subprime-pankkien omat lainat eivät suinkaan ole aina saaneet heikkoa luottoluokitusta, kuten niiden olisi pitänyt, vaan luokitukset ovat olleet jopa hyviä.

Suomessa korkorahastot ovat välttyneet subprime-miinalta ainakin toistaiseksi, mutta koskaan ei voi olla varma, mitä pinnan alla kytee. Esimerkiksi eQL-rahaston lainapaperit ovat pääasiassa eurooppalaisten pankkien liikkeellelaskemia. Jos subprime-kriisi rantautuisi joskus voimalla myös Eurooppaan, tämä rahasto olisi mahdollisesti vaarassa. Itseäni huolestuttaa erityisesti se, että rahasto sijoittaa myös Baa-luottoluokituksen lainoihin, jotka ovat luottoluokitukseltaan alempaa keskitasoa. Osalla USA:n konkurssiin menneistä subprime-pankeista luottoluokitus on alun perin ollut todennäköisesti tämä tai jopa korkeampi.

Viime syksynä nähtiin useiden suomalaisten pankkien korkorahastoissa ennennäkemätön ilmiö: rahastojen arvot sulivat jopa useilla prosenteilla. Nämä rahastot olivat juuri näitä heikompiluokituksisiin lainoihin sijoittaneita korkorahastoja. Myös eQ Lyhytkorko teki pienen niiauksen. Kyse ei ollut yritysten konkursseista, mutta subprime-kriisi aiheutti lainojen riskipreemioiden nousun. Mitä huonompi luottoluokitus lainalla on, sitä korkeamman koron sijoittaja vaatii riskittömään lainaan nähden. Lainoista ei kadonnut pääomaa, mutta niiden sen hetkinen markkina-arvo heikkeni. Lainamarkkinoilla lainapaperit ovat kuin osakkeita, jotka voidaan tarvittaessa myydä eteenpäin seuraavalle sijoittajalle.

Kuvitellaan tilanne, jossa korkorahasto ostaa tänään 1000 euron arvoisen vuoden pituisen Baa-luokan lainan, jonka korko on 5 %. Sijoittaja saa siis vuoden päästä 1050 euroa. Jos huomenna riskipreemio kasvaakin yllättäen prosenttiyksiköllä ja markkinakorko nousee 6 prosenttiin, ei eilen ostetun lainan arvo olekaan enää 1000 euroa, vaan se on tippunut 990,50 euroon. Sijoittaja saa edelleen kyseisestä lainasta vuoden kuluttua 1050 euroa, mutta jos se halutaan myydä markkinoilla eteenpäin, vaativat muut sijoittajat lainapaperista samaa korkoa kuin uusista lainoista. Yksinkertaisella laskutoimituksella voidaan todeta, että alkuperäisen lainapaperin hinnan ollessa 990,5 euroa, sille saadaan 6 % korko: 990,5 e * 1,06 = 1050 e. Sama arvonlaskuilmiö aiheutuu myös siitä, kun lainapaperin luottoluokitus laskee. Tällöin sijoittajan vaatima korko luonnollisesti nousee ja lainapaperin arvo laskee.

Alemman luottoluokituksen lainoissa korot ovat siis selvästi korkeampia, joten yritysten suoriutuessa lainoistaan, tällaiset rahastot tuottavat selkeästi paremmin. Itselleni korkorahasto on kuitenkin ensisijaisesti reservi, jonka pääoman on säilyttävä markkinatilanteesta riippumatta. Sen vuoksi päädyin lopulta vaihtamaan rahastoa turvallisempaan ja hyväksyn näin mahdollisen muutaman prosenttiyksikön heikomman tuoton.

Jos et siis vielä tiedä korkorahastosi lainojen laatua, suosittelen selvittämään sen ja pohtimaan, haetko korkorahastoissa korkeampaa tuottoa pienellä riskillä vai haluatko varmaa tuottoa minimaalisella riskillä. Luottoluokitukset löytyvät yleensä rahastoesitteistä. Monet olettavat korkorahastojen olevan riskittömiä, mutta näin ei suinkaan ole. Ainoastaan AAA/Aaa-luokan lainoihin sijoittavia rahastoja voidan pitää lähes riskittöminä.

E.J.