Plaza

Aihealueet: Sijoittaminen, Yhteiskunta

Euroopan velkakriisi, EKP, Euroopan keskuspankki, Irlanti, Portugali, Espanja, Kreikka

Yksi totuudenmukaisimmin Euroopan velkakriisistä raportoinut saksalainen lehti Spiegel nostaa esiin mielenkiintoisen seikan Euroopan velkakriisistä. Suomessakin on paljon korostettu ”sijoittajien vastuuta” velkakriisistä, mutta nurinkurista tilanteessa kuitenkin on, että suurimpia sijoittajia olemme me kaikki. Euroopan keskuspankin taseessa on nimittäin valtavat kriisimaiden velkoihin liittyvät vastuudet ja Euroopan keskuspankin rahoittamisesta vastaamme me kaikki.

Euroopan keskuspankin tilanne muistuttaa pelottavan paljon vuoden 2008 finanssikriisissä kaatuneen Lehman Brothersin tilannetta. Yksinkertaistettunahan Lehman Brothers kaatui sen seurauksena, että niin sanottuja subprime-lainoja oli myönnetty valtavia määriä pidemmän päälle maksukyvyttömille ihmisille. Nämä roskalainat oli kuitenkin paketoitu suuremmiksi lainainstrumenteiksi, joille annettiin pienempi riskiluokitus kuin todellisuudessa olisi pitänyt. Kun riskit sitten realisoituivat, näistä lainainstrumenteista jouduttiin tekemään valtavat alaskirjaukset, joiden tuloksena esimerkiksi Lehman Brothers ajautui lopulta konkurssiin.

Tuoreessa artikkelissaan Spiegel nostaa esiin sen faktan, että Euroopan keskuspankki on viime vuosina ajautunut hyvin samankaltaiseen tilanteeseen kuin Lehman Brothers aikoinaan. Euroopan keskuspankille on päätynyt valtava määrä ongelmamaiden, kuten Irlannin, Kreikan, Portugalin ja Espanjan omaisuusvakuudellisia lainainstrumentteja, joissa vakuutena on paljon juurikin kyseisten valtioiden yksityishenkilöiden asuntolainoja. Mikä pahinta, näiden omaisuusvakuudellisten lainainstrumenttien riskiluokitus on tehty ainakin paikoin liian optimistisesti samalla tavalla kuin vuoden 2008 finanssikriisissä.

Tilanne on päässyt syntymään itse asiassa melko salakavalasti. Aivan aluksi kyseisissä maissa toimivat pankit ovat myöntäneet asuntolainoja tavallisille yksityishenkilöille. Tosin samoin kuin Yhdysvaltain finanssikriisissä, lainoja on myönnetty liian kevein perustein, mikä on myös omalta osaltaan ylikuumentanut näiden maiden asuntomarkkinoita. Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena markkinoita vakautettiin Euroopassa siten, että kyseisten maiden keskuspankit rahoittivat omien maidensa pankkeja kyseisiä asuntolainoja vastaan. Myös tässä tapauksessa lainoista rakennettiin laajempia paketteja, joille joko tahallaan tai tahattomasti annettiin ehkä liian optimistisia riskiluokituksia.

Euromaiden omien keskuspankkien kautta nämä lainainstrumentit taas ovat päätyneet Euroopan keskuspankille, jolla on tällä hetkellä taseessaan noin 500 miljardin euron verran omaisuusvakuudellisia lainainstrumentteja, joista osa on lähtöisin juurikin ongelmamaista. Vielä vuonna 2006 tuo luku oli alle 100 miljardia euroa, eli tilanne on muutaman vuoden aikana saanut huomattavasti isommat mittaluokat. Koko 500 miljardia euroa ei sentään koostu roskalainoista, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö niitäkin ole merkittävä määrä mukana. Ongelmalliseksi tilanteen tekee erityisesti se, että edes Euroopan keskuspanilla itsellään ei ilmeisesti ole tietoa tämän tase-erän todellisista riskeistä. Esimerkiksi Spiegelin selvityksissä tuli ilmi, että näitä rahoitusinstrumentteja on pidetty kirjanpidossa arvokkaampina kuin tilanne markkinoilla todellisuudessa on, mikä antaa todella huolestuttavan kuvan.

Kukaan ei tiedä, mitä tulee lopulta tapahtumaan, jos Irlanti, Kreikka, Portugali tai Espanja joutuvat velkasaneeraukseen. Varmaa kuitenkin on se, että sijoittajavastuun kantaisi tässä tilanteessa myös Euroopan keskuspankki, joka joutuisi kamppailemaan samanlaisten ongelmien kanssa kuin Lehman Brothers vuonna 2008. Lehman Brothersin annettiin kaatua aikoinaan ja sen osakkeenomistajat menettivät yhtiöön sijoittamansa varallisuuden. Euroopan keskuspankin kohdalla tilanne on vähän monimutkaisempi, koska omistajia olemme epäsuorasti me kaikki EU:ssa veroja maksavat.

Mielenkiintoista on myös suomalaisten poliitikkojen suhtautuminen velkakriisiin. Timo Soinin mielestä ongelmamaiden pitäisi antaa ajautua velkasaneeraukseen, koska hän uskoo, että lisälainan myöntäminen johtaa vain entistä suurempaan romahdukseen tulevaisuudessa. Jyrki Kataisen mielestä taas pelastamistoimenpiteitä tulisi jatkaa viimeiseen saakka, koska muuten tilanne johtaa arvaamattomaan ketjureaktioon. Ei voi sanoa, että kumpikaan heistä olisi väärässä, sillä todellisuudessa kukaan ei tiedä, mikä on tässä tilanteessa paras ratkaisu. Tosin Kreikan yhä pahentuva tilanne antaa viitteitä siitä, että ehkä olisi parempi vain aloittaa velkasaneeraus. Talouden paikkaaminen pikavipeillä siinä uskossa, että vuoden päästä tilanne olisi parempi, ei ainakaan Kreikan kohdalla tällä kertaa toiminut, vaan on johtanut entistä suurempaan ongelmaan.

Entä mitä yksityishenkilön kannattaisi sitten tässä tilanteessa tehdä? Euron tulevaisuus on kiistatta hämärän peitossa, joten varallisuutta on syytä hajauttaa entistä paremmin myös Euroopan ulkopuolelle. Itse esimerkiksi harkitsen parhaillaan Yhdysvalloissa listattujen yhtiöiden osuuden kasvattamista salkussani. Ainakin itse nukun yöni paremmin, kun tiedän, että koko varallisuuteni ei ole tällä hetkellä euromerkkisessä valuutassa.

E.J.