Plaza

Aihealueet: Sijoittaminen

Warren Buffett, Berkshire Hathaway, sijoittaminen, talous

Sijoittajalegenda Warren Buffett on puhunut jälleen, kun Berkshire Hathawayn osakkeenomistajille osoitettu jokavuotinen kirje julkaistiin jälleen viime lauantaina. Yhtiön talouskatsauksen lisäksi Buffetilla on tapana jakaa kirjeessään näkemyksiään markkinatilanteesta ja pohtia sijoittamista myös filosofisesti. Tämänvuotisessa kirjeessä voikin olla monelle järkyttävältä kuulostava näkemys, kun Buffett väittää käteisen, pankkitalletusten, korkorahastojen ja muiden rahamarkkinainstrumenttien olevan yksi riskialttiimmista sijoituskohteista, joihin varansa voi laittaa.

Buffettin vuosittaisesta kirjeestä on muodostunut vuosikymmenten aikana suorastaan instituutio. Valtaosa 21-sivuisesta kirjeestä keskittyy Buffettin johtaman Berkshire Hathaway -sijoitusyhtiön liiketoimintakatsaukseen, mutta itseäni kiinnostaa jälleen, mitä Buffet sanoo markkinoista. Viime lauantaina julkaistusta kirjeestä löytyykin mielenkiintoinen ja suorastaan filosofinen osio, jossa Buffett ottaa käsittelyyn riskin määritelmän ja väittää, että yleisesti kaikista turvallisimpana pidetty sijoituskohde, eli käteinen, onkin kaikista riskialttein sijoituskohde. Tässä yhteydessä käteinen tarkoittaa konkreettisen käteisen lisäksi pankkitalletuksia, korkorahastoja, velkakirjoja ja muita rahamarkkinainstrumentteja.

Buffett aloittaa argumentointinsa määrittelemällä sijoittamisen uudelleen. Perinteisesti sijoittaminen tarkoittaa prosessia, jossa kohteeseen sijoitetaan rahaa sillä olettamuksella, että siitä saadaan tulevaisuudessa enemmän rahaa ulos. Buffett määrittelee sijoittamisen hieman monimutkaisemmin. Buffettin mukaan sijoittaminen on oman ostovoiman lainaamista muille sitä vastaan, että saa tulevaisuudessa ostovoimaa takaisin enemmän kuin sitä alun perin lainasi. Tätä määritelmää Buffett käyttää siksi, että rahan arvo ei ole historiassa koskaan pysynyt samana ja tuoton mittaaminen pelkästään rahassa ei kerro koko totuutta. Oleellista siis on, että sijoittaminen tuottaa lisää ostovoimaa.

Buffet jakaa mahdolliset sijoituskohteet kolmeen eri luokkaan:

1. Käteissijoitukset, jotka ovat tietyssä valuutassa mitattavia pankkitalletuksia, korkorahastoja, velkakirjoja yms.
2. Tuottamattomat sijoitukset, jotka eivät koskaan tuota mitään konkreettista, mutta joiden arvon odotetaan nousevan, koska tulevaisuudessa joku haluaa maksaa kyseisestä sijoituksesta enemmän
3. Tuottavat sijoitukset, kuten yritykset, maatilat ja vuokra-asunnot, joista saa jatkuvaa tuottoa

Kirjeessään Buffett argumentoi voimakkaasti väittäen, että toisin kuin useimmat ihmiset ajattelevat, suurin riski on ensimmäisessä ja toisessa sijoitusluokassa. Kun tarkastellaan historiaa, ensimmäiseen sijoitusluokkaan kuuluvat sijoitukset, eli pankkitalletukset, korkorahastot ja velkakirjat ovat lähes poikkeuksetta menettäneet ennen pitkää ostovoimaansa. Ongelmana on, että markkinat ohjaavat rahan arvon kehittymistä, minkä lisäksi valtiot voivat itse vaikuttaa valuuttansa arvoon. Lähes aina sekä valtioiden että markkinoiden toimet lisäävät inflaatiota, jolloin rahan arvo heikkenee. Historiassa on myös toistuvasti tilanteita, jolloin kriisin seurauksena inflaatio karkaa käsistä ja raha menettää todella nopeasti arvoansa. Luultavasti Euroopan velkakriisikin tullaan ratkaisemaan inflaation avulla, jolloin eniten kärsivät ne, jotka ovat pitäneet varallisuuttansa turvasatamaksi kuvitellussa käteisessä.

Toinen sijoitusluokka tarkoittaa sijoituksia, jotka eivät konkreettisesti tuota mitään, mutta joiden arvon odotetaan jatkavan nousuaan, jolloin tulevaisuudessa joku ostaa sijoituskohteen vielä kalliimmalla. Esimerkkeinä Buffett mainitsee kullan ja asunnot (ellei kyseinen asunto ole vuokralla). Tällä hetkellä erityisesti kullan arvo on noussut käsittämättömän suureksi. Buffett huomauttaa, että kullalla on itsessään erittäin vähän arvoa ja sitä voidaan käyttää hyödyksi pienissä määrin lähinnä elektroniikassa ja koruissa. Buffett laskee, että koko maailman kultavarantojen arvo on tällä hetkellä 9,6 biljoonaa dollaria (9 600 000 000 000 dollaria). Tällä rahamäärällä voisi ostaa kaikki Yhdysvaltojen pellot sekä 16 Exxonia, joka on markkina-arvoltaan yksi maailman suurimmista yrityksistä. Näiden ostosten jälkeenkin jäisi käyttörahaa vielä 1 biljoona dollaria, jolla voisi ostaa esimerkiksi 50 Nokian kokoista yritystä.

Seuraavaksi Buffett suosittelee vertailemaan näitä kahta sijoituskohdetta. Kohteena A on siis 9,6 biljoonan dollarin kultavarannot ja kohteena B kaikki Yhdysvaltojen pellot, 16 Exxonia ja 50 Nokiaa. Jos sijoitushorisontti on 50 vuotta, niin kumpaan kohteeseen sijoittaisit? Jos sijoitit kultaan, sinulla on 50 vuoden päästä edelleen sama määrä kultaa, jolla on hyvin vähän käytännön käyttöä. Jos taas sijoitit kohteeseen B, sinulla on Yhdysvaltojen maataloustuotanto 50 vuoden ajalta sekä 16 Exxonin ja 50 Nokian tuottamat hyödykkeet (tai niistä saatavat voitot). Tällä esimerkillä Buffett pyrkii osoittamaan, että kullan nykyhinta on täysin epärealistinen ja perustuu ainoastaan ihmisten pelkoon sekä olettamukseen siitä, että joku muu pitää kultaa vähintään yhtä arvokkaana myös tulevaisuudessa.

Markkinoiden heilunnasta huolimatta Buffett siis uskoo edelleen yrityksiin ja osakesijoittamiseen. Osakesijoittamisesta ylivoimaisen tekeekin se, että kannattavat yhtiöt säilyttävät ja lisäävät omistajiensa ostovoimaa riippumatta siitä, millä rahayksiköllä varsinaista kauppaa käydään. Toimipa maksuvälineenä sitten kulta, simpukat, oravannahat tai paperi, myös tulevaisuudessa ihmiset ovat aina valmiita vaihtamaan työaikaansa esimerkiksi McDonald’sin hampurilaisateriaan. Kuten aiemminkin olen itsekin jo sanonut, suurin riski on siis olla sijoittamatta osakkeisiin.

E.J.