Älypuhelimet, läppärit, sosiaalinen media. Siinä ovat syyt, jotka ovat tehneet Suomesta kännykkäkulttuurin ”villin lännen”, asiantuntija varoittaa. Voiko asialle enää tehdä mitään?

Kännykkäkulttuuri on ryöstäytynyt käsistä Suomessa, sanoo tyylikouluttaja Elisa Koivumaa. Tilanne on villiintynyt, koska ihmiset eivät osaa laittaa kännykkäänsä nykyään pois, Koivumaa kertoo.

Samoilla linjoilla ovat myös muut Taloussanomien haastattelemat tapakouluttajat. Hyvistä tavoista luennoiva Anja-Kristina Wind sanoo, että kännykät ovat tehneet viestintäetiketistä aiempaa höllemmän.

Esimerkiksi perinteisen kello yhdeksän -säännön noudattaminen on muuttunut leväperäisemmäksi, sanoo työpsykologi ja tapakouluttaja Katriina Perkka-Jortikka. Vanha etiketti ei päde, ja ihmisille saatetaan soittaa aamulla ennen yhdeksää ja illalla yhdeksän jälkeen.

Elisa Koivumaan määritelmän mukaan etiketti tarkoittaa toisen ihmisen huomioon ottamista. Huomioon ottaminen koskee myös kännykänkäyttöä, hän muistuttaa.

Tapakouluttaja Kaarina Suonperä antaa rankimman tuomion nykypäivän kännykkäkulttuurista.

-Olemme valmiina 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa. Meistä on tullut hysteerisiä. Jos tulee tekstiviesti tai sähköposti, vastaamme hullun lailla, Suonperä ruotii.

-Elämä on tarpeeksi hektistä muutenkin. Tavallaan teemme itsellemme ja perheellemme väkivaltaa. Oli pyhä tai arki, olemme toinen käsi kännykällä, toinen läppärillä ja toivomme, että jospa tulisi viesti.

”Villi
länsi”

Kaikki eivät viestien tuloa kaipaa. Katriina Perkka-Jortikka kertoo tarinan keskitason johtajasta, jota johtajan alainen häiritsi. Alaisella oli tapana lähettää tekstiviestejä, kun hän oli viihteellä.

Pomo ei kuitenkaan pitänyt kännykkäänsä päällä vapaa-aikana. Kun hän aamuisin avasi kännykkänsä alaisensa bileillan jälkeen, puhelimeen tuli useita tekstiviestejä.

Tilanne rauhoittui, kun työntekijä sai kuulla, että hänen pomollaan ei olekaan työpuhelin auki kotona.

-Siitä menee terä pois, jos ei saa heti vaikutusta, Perkka-Jortikka sanoo.

Useimmiten häirintä ei ole kuitenkaan tarkoituksellista, vaan höllentynyt kulttuuri mahdollistaa soittelun ja tekstiviestien lähettämisen mihin aikaan tahansa.

-Villi länsi, Elisa Koivumaa kertoo mielipiteensä nykyisestä kulttuurista.

”Portti pitäisi
sulkea”

Kaarina Suonperän mukaan kehittyvä viestintäteknologia tuo mukanaan paljon hyvää. Ihmiset pystyvät ottamaan nopeasti yhteyden toisiinsa, ja sosiaalinen media ja kehittyvät laitteet helpottavat ihmisten yhteydenpitoa ympäri maailmaa.

Suomessa ihmiset eivät pysty kuitenkaan hillitsemään nopeutta, Suonperä sanoo. Hänen mukaansa älypuhelimista on tullut ulkoinen elin, joka pakottaa mukauttamaan elämän sen mukaan.

Kännykät ja tablettitietokoneet ovat kaventaneet ihmisten yksityisyyttä. Kun laitteet tuodaan kotiin, ne mahdollistavat tunkeutumisen ihmisten yksityisalueelle milloin vain, Suonperä sanoo.

-Itse olemme avanneet tämän portin, itse se pitäisi sulkea.

Portin sulkeminen alkaa lasten ja nuorten kouluttamisesta, Anja-Kristina Wind ja Elisa Koivumaa uskovat. Heidän mukaansa kännyköiden käyttö on nykykouluissa ongelma, koska opiskelijat kiinnittävät huomionsa siihen opetuksen ja muiden oppilaiden sijaan.

Samalla oppilaiden keskittymiskyky heikkenee.

-Kukaan ei ole kertonut nuorille, mikä on kohteliasta ja mikä ei, Wind sanoo.

Koivumaan mukaan nuorille pitää opettaa toisten huomioon ottamista kovasti.

”Ei yhtä
kännykkäkulttuuria”

Helsingin yliopiston Ilkka Armisen mielestä tilanne ei ole synkkä. Viestintätutkijana hän analysoi nykyistä kännykkäkulttuuria harkiten ja tietyin varauksin.

Armisen mukaan ei ole mahdollista puhua yhdestä kännykkäkulttuurista, koska laitekategoriat ovat aiempaa monimuotoisempia. Peruspuhelinten ja tablettitietokoneiden käyttötarkoitukset eroavat toisistaan.

Hänen mielestään on myös hankala puhua suomalaisesta kulttuurista. Viestinnästä on tullut yhä globaalimpaa, ja kansoilla ei ole omaa kännykkäkulttuuria, Arminen sanoo.

Yhtenäisen mobiilietiketin luominen on myös haastavaa. Armisen mukaan se vaatisi yhtenäisen yhteisön, jonka jäseniksi eri ihmiset hakeutuisivat ja sopisivat yhteisistä säännöistä. Tämä ei ole nykyään todennäköistä, koska käsillä on erilaisia laitteita, viestintäkanavia ja ihmisiä.

”Huomio jaetaan
läsnäolijoilla ja muille”

Erilaiset mobiilietiketit tai kännykkäkulttuurit ovat aina sopimisen tuote. Ihmiset päätyvät yhdessä jonkinlaisiin käyttäytymismalleihin.

Ilkka Armisen mukaan sopimuksenvaraisuus on kuitenkin lisääntynyt.

-Sekin on sopimuksenvarainen asia, kuinka paljon ruokailutilanteessa pitää suuntautua toisiin ihmisiin. Kauhukuva on se, että kaikki ovat suuntautuneet poispäin, Arminen sanoo.

Kun viestintäteknologia oli köyhempää, ihmisten oli helpompi keskittää kaikki huomionsa muihin ruokailijoihin. Lankapuhelimia oli kotona yksi, ja sekin soi vain harvoin.

Nyt tekstiviestit, soittaminen, sähköpostit ja sosiaalinen media vähentävät kaikki ihmisten sosiaalisuutta muita läsnäolijoita kohtaan.

-Huomio jaetaan kasvokkain olevien ja muualla olevien ihmisten kanssa, Arminen sanoo.

Mahdollisuuksia
on paljon

Erilaiset tilanteet vaativat uusia sopimuksia, esimerkiksi 2010-luvun mobiilietikettiä. Armisen mukaan ongelma on se, että tavat viestiä muuttuvat niin nopeasti, että vanhat sopimukset ja normit eivät pysy perässä. Ihmisten pitää koko ajan sopeutua uuteen.

-Sosiaalinen elämä muuttuu vaikeammaksi. Mikä on sopiva määrä aikaa olla internetissä, miten pystytään ylläpitämään keskinäinen sosiaalinen suuntautuneisuus? Arminen kysyy.

Pelkkiä uhkakuvia ja rappiota on turha maalailla. Jos kyseessä olisi pelkkää ongelmaa, asioihin puututtaisiin, Arminen sanoo.

-Paljon on mahdollisuuksia, mutta mihinkäs junaan ehdit?

Kellä on
vastuu?

Yhtä oikeaa normistoa kännykän ja muiden laitteiden ja sovellusten käyttöön ei ole. Tavat vaihtelevat, mutta malttia tarvitaan tilanteesta huolimatta.

-Aina kannattaa harkita, mitä viestii, olipa kyseessä sitten internet, sähköposti tai puhelin, Anja-Kristina Wind sanoo.

Sääntö harkinnasta pätee aina, vaikka käytännöt ja etiketit muuttuvat teknologian kehittyessä.

Yhdestä asiasta asiantuntijat ovat kuitenkin erimielisiä: kellä on vastuu, soittajalla vai puhelun vastaanottajalla?

Toisen koulukunnan mukaan vastuu on aina sillä, joka ottaa yhteyttä ja aloittaa vuorovaikutuksen. Aloitteentekijän pitäisi huolehtia, ettei ota yhteyttä häiritsevään aikaan.

Toisen koulukunnan mukaan lankapuhelimen saa aina irti seinästä, kännykän kiinni ja työsähköposteja ei ole pakko lukea; vastuu on sillä, kenen puhelin soi tai kuka näprää älypuhelintaan jatkuvasti.

Todellisuudessa vastuu lienee molemmilla -vuorovaikutukseen kun tarvitaan aina kaksi.

Lue koko juttu

Kaupunkia vaivaa asuntopula. Samaan aikaan 24 600 asuntoa on tyhjillään. Eräällä äveriäällä asuinalueella huoneistoista peräti 27 prosenttia on ilman asukkaita. Asiantuntijat arvioivat, että osassa asutaan tilapäisesti, mutta osan omistajat odottavat arvonnousua, eivätkä viitsi vuokrata. Mikä kaupunki on kyseessä ja miten tämä on mahdollista?

Missä valitetaan asuntopulaa ja asuntojen korkeita hintoja perustellaan tarjonnan niukkuudella, mutta joka 13:s huoneisto on tyhjillään? Vastaus: Helsingissä.

Tilastokeskuksen mukaan Helsingissä on noin 24 600 asuntoa, jossa kukaan ei asu vakituisesti. Samaan aikaan Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin jonottaa lähes 20 000 kotitaloutta.

Vuokralaisten liiton toiminnanjohtajaa Anne Viitaa tilanne kaihertaa.

-Jos edes puolet noista saataisiin vuokralle, asuntojono hupenisi olennaisesti.

Myös Suomen vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva pitää tilannetta ikävänä kaikista näkökulmista.

-Niin tuottoon liittyvältä kuin asuntopoliittiseltakin kannata tilanne on hölmö, hän sanoo.

Yhä useammassa
kodissa ei asuta

Tilastonlaatija Marja Hermiö Tilastokeskuksesta kertoo, että tyhjien asuntojen lukema on vuoden viimeisen päivän tilanteen poikkileikkaus, joka perustuu Väestörekisterikeskuksen tietoihin.

Sen mukaan asuntoja, joissa ei asuta vakituisesti, on kaikkiaan 7,4 prosenttia asuntokannasta.

Tutkija Maija Vihavainen Helsingin kaupungin tietokeskuksesta kertoo, että osuus on ollut suunnilleen sama muutaman vuoden ajan.

-Sitä ennen suunta oli kasvava, hän toteaa.

Esimerkiksi vuonna 2000 asuntokannasta 6,2 prosenttia oli tyhjillään.

Osa asunnoista on
tyhjiä muuton vuoksi

Tyhjyyden takana on monta tarinaa. Yksi syy on asunnonvaihto. Muuton yhteydessä moni asunto on jonkin aikaa tyhjillään.

-Ehkä neljä prosenttia selittyy normaalilla asuntomarkkinoiden toimivuudella, Vihavainen arvioi.

Myynti-ilmoituksia välittävillä Oikotie.fi-, Etuovi.com- ja Jokakoti.fi-sivustoilla on nyt yhteensä 7 300 myynti-ilmoitusta Helsingistä. Näistä miltei 200 koskee vuosina 2010–2011 valmistuneita taloja. Vuokralle tarjotaan noin 1 900 asuntoa.

Koska moni myyjä, vuokraaja ja välittäjä ilmoittaa useammalla kuin yhdellä sivustolla, tarjolla olevien asuntojen todellinen määrä on paljon noita lukua pienempi.

Viitteitä kaupan olevien asuntojen määrästä antaa se, että viime vuonna Helsingissä 11 200 asunto-osaketta eli 3,4 prosenttia asuntokannasta vaihtoi omistajaa.

Neljännes Kaivopuiston
huoneistoista tyhjänä

Helsingin itäisessä suurpiirissä, johon kuuluvat Vartiokylä, Myllypuro, Mellunkylä ja Vuosaari, ei juuri seisoteta asuntoja tyhjillään. Alueella on vähiten tyhjiä koteja. Kodeista noin neljä prosenttia on asukkaattomia.

Sen sijaan Kaivopuistossa yhä useampi huoneisto kaikuu tyhjyyttään. Kun edellisvuonna 24 prosenttia Kaivopuiston asunnoista ei ollut asuttuja, viime vuonna osuus oli jo 27 prosenttia.

Asukkaattomia asuntoja on paljon myös Kaartinkaupungissa, Eirassa, Munkkisaaressa, Kluuvissa, Etu-Töölössä ja Ullanlinnassa. Kaupunginosasta riippuen näiden asunnoista 15–19 prosenttia on tyhjillään.

Kun tarkastellaan tyhjillään olevien asuntojen rakennusvuosia, ilmenee, että suuri osa tyhjistä asunnoista on rakennettu ennen 1940-lukua. Vihavainen huomauttaa, että pääosa vanhimmista taloista on kantakaupungissa.

Osassa voi olla
tilapäisasukkaita

Asiantuntijat eivät kuitenkaan usko, että läheskään jokainen asukkaattomaksi tilastoitu asunto on sitä todellisuudessa.

-Kukaan ei tiedä oikeasti tyhjillään olevien asuntojen määrää, sanoo tutkija Maija Vihavainen Helsingin kaupungilta.

Tilapäinen asuminen vääristää tilastoja. Lain mukaan muuttoilmoitus tulee tehdä, kun muuttaa pysyvästi asunnosta toiseen tai kun tilapäinen oleskelu toisessa osoitteessa kestää yli kolme kuukautta.

Viita arvioi, että osa tyhjistä asunnoista on niin sanottuja kakkosasuntoja, joiden käyttäjä on kirjoilla muualla.

Vihavaisen mukaan ilmiö korostuu Kaivopuistossa, joka on diplomaattialuetta. Asunnoissa voi olla jatkuvasti tilapäisiä asukkaita. He eivät kuitenkaan ole kirjoilla Helsingissä, minkä vuoksi asunnot tilastoidaan tyhjiksi.

Vihavaisen mukaan myös muualla kantakaupungissa on asuntoja, joita käyttävät täällä töitä tekevät ulkomaalaiset.

Myös ulkomaalaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden asuminen voi jäädä kirjautumatta. Vihavainen kertoo, että Viikin tiedepuistossa, joka on opiskelija-asuntoalue, tyhjien asuntojen osuus oli 13 prosenttia.

Omistaja voi odottaa
arvonnousua

Suomen vuokranantajien Mira Koro-Kanerva uskoo, että aika moni tyhjä asunto on kuolinpesän hallussa. Asuntoasia ei etene, jos pesä on riitainen. Voi myös olla, että kenelläkään osakkaista ei ole erityistä tarvetta, saati halua vuokrata asuntoa.

-Arvoasunnoissa arvonnousupotentiaali on suuri ja sijoittaja voi pitää jopa tuottoisana asunnon vuokraamattomuutta.

Koro-Kanerva sanoo, että osa omistajista pelkää leimautumista vuokranantajaksi. Vuokranantajia kun pidetään toisinaan ahneina ja kyttääjinä. Hänen mukaansa usein ei ymmärretä, että vuokranantajat toimivat yhteiskunnan hyväksi tarjoamalla kodin ihmiselle.

Osa pitää vuokraamista hankalana. Viidan mukaan moni asunnonomistaja kuvittelee, että vuokralaisista on vain vaivaa ja heitä ei saa pois asunnosta silloin kuin haluaa.


-Jos on kerran pettynyt, voi olla, että omistaja jättää vuokraamatta asunnon, vaikka menettäisikin tuottoja, Koro-Kanerva sanoo.

Varsinkaan kantakaupungissa vuokrat eivät ole mitättömiä. Esimerkiksi Eirassa noin 120 neliöstä pyydetään vuokraa 5 000 ja Ullanlinnassa 81 neliöstä  2 200 euroa kuukaudessa.

Vuoden alussa tehdyissä vuokrasopimuksissa vapaarahoitteisen vuokra-asunnon keskivuokra Helsingissä oli keskimäärin 17,15 euroa neliöltä eli vajaan 60 neliön asunnon vuokra oli tuhat euroa.

Moni uusi asunto
myydään hitaasti

Määrällisesti eniten on tyhjillään 1960-luvulla rakennettuja asuntoja. Tilanne selittyy kaupungistumisella ja suurella tuonikäisten asuntojen määrällä. Kolmannes Helsingin asunnoista on rakennettu 1950- ja 1960-luvuilla.

Viidennes asunnoista on 1990- ja 2000-luvulla tehtyjä.

1990-luvun asunnoista noin 1 200 ja vuosien 2000–2009 asunnoista noin 1 600 oli tyhjillään. Näihin verrattuna uusien asuntojen käyttämättömyys tuntuu suurelta. Vuoden vaihteessa tyhjillään oli liki 1 200 viime tai edellisvuonna valmistunutta asuntoa.

-Osaa uusista asunnoista myydään pitkään, Tilastokeskuksen Marja Hermiö muistuttaa.

Hän arvioi, että kova hinta voi olla syynä siihen, että uudet kodit eivät mene kaupaksi. Viime vuonna Helsingissä sääntelemättömän uuden asunnon neliöhinta oli Rakennuslehden mukaan keskimäärin noin 6 300 euroa.

-Eiranrannan tyhjillään olevat uudet asunnot näkyvät tilastoissa, Helsingin tietokeskuksen Maija Vihavainen lisää.

Lue koko juttu

Matkapuhelinyhtiö Nokian kurssi on kääntynyt kotimarkkinoilla. Viime kesänä Nokian älypuhelinten markkinaosuus Suomessa romahti, mutta nyt Lumia-malliston avulla yhtiö on päässyt uuteen nousuun. Uskollisimpia Nokia-ystäviä ovat yrityskännyköiden hankkijat.

Matkapuhelimia valmistavan Nokian osuus Suomen älypuhelinmarkkinoista on lähtenyt kasvuun, arvioi tutkimusyhtiö IDC.

Alkuvuonna Nokian markkinaosuus oli jo 41 prosenttia, kun vielä viime kesän lopulla nokialaisten osuus kauppoihin toimitetuista älypuhelimista oli 31 prosenttia.

Puolessa vuodessa kasvua kertyi kymmenen prosenttiyksikköä. Nousulla Nokiasta tuli taas selvästi suurin valmistaja Suomen älypuhelinmarkkinoilla.

Samsungin siivu kauppoihin toimitetuista älypuhelimista oli tammi–maaliskuussa 28 prosenttia ja Applen 21 prosenttia. Viime vuoden heinä–syyskuussa korealaiset myivät 25 prosenttia ja yhdysvaltalaiset 16 prosenttia Suomen älypuhelimista. Muiden valmistajien osuus tippui kymmeneen prosenttiin alkuvuonna.

IDC:n arvio koskee jälleenmyyjille toimitettuja puhelimia ja kertoo siitä, minkälaisten laitteiden kauppiaat uskovat käyvän kaupaksi. Se ei kerro, kuinka paljon jälleenmyyjät ovat oikeasti saaneet myytyä puhelimia.

Laskelmat koskevat yhden vuosineljänneksen eli kolmen kuukauden aikana toimitettuja uusia puhelimia. Ne eivät kerro, kuinka paljon esimerkiksi Nokian älypuhelimia on käytössä.

Windows Phone
käänsi kurssin

Suomi on pieni markkina-alue, ja älypuhelimet muodostavat vain osan maailman matkapuhelinmarkkinoista. Nokian osuus kotimarkkinoilla on kuitenkin eräänlainen koelaboratorio matkapuhelinyhtiölle.

Nokian nousun takana on Windows Phone -käyttöjärjestelmäpohjaisten älypuhelinten tulo markkinoille.

-Suomen markkinoilla Windows-puhelimet ovat lisänneet Nokian kokonaismyyntiä. Suomessa kaikki Windows-puhelinmyynti ei ole ollut pois Symbian-myynnistä, teleoperaattori Elisan liittymäliiketoimintajohtaja Henri Korpi sanoo.

Korven mukaan Nokian ajoitus Lumia-älypuhelinten lanseerauksessa oli onnistunut. Nokian kilpailijat toivat uudet älypuhelimensa markkinoille jo aiemmin syksyllä, kun Stephen Elopin johtama yhtiö odotti vuodenvaihteeseen.

Nokia sai olla vähän aikaa markkinoilla rauhassa, Korpi sanoo.

Yritykset luottavat
Nokiaan

Tutkimusyhtiö IDC:n mukaan Suomi oli yksi parhaista markkinoista Windows-puhelimille Euroopassa. Taustalla saattaa olla se, että suomalaisyritykset ovat edelleen Nokia-uskovaisia.

-Yritykset ovat perinteisesti hankkineet Nokiaa. Yritysmarkkinoilla Nokia ei ole laskenut niin paljon kuin kuluttajapuolella, Henri Korpi sanoo.

Korven mukaan Nokian kysyntä on kasvanut sekä kuluttaja- että yritysmarkkinoille, mutta yrittäjät panttasivat hankintojaan ennen kuin Lumia tuli markkinoille.

-Nokian markkinaosuus laski ehkä voimakkaammin yrityspuolella, kun mitä se olisi muuten laskenut Lumiaa edeltävinä aikoina, kun yritykset odottivat uutta puhelinta.

-Sitten kun Lumiaa sai, yritykset hankkivat sitä.

Panttaaminen koskee erityisesti pienempiä yrityksiä. Suuret yritykset hankkivat matkapuhelimensa oman aikataulunsa mukaan. Myös kuluttajapuolella lykättiin hankintoja Lumian vuoksi, arvelee teleoperaattori TeliaSoneran Suomen kuluttajaliiketoiminnan johtaja Juha Koivuniemi.

-Suomessa on selvästi merkkiuskovaisia ihmisiä, jotka haluavat ostaa mielellään Nokiaa. Kun oli tiedossa, että tulee uusi mallisto, osa asiakkaista siirsi varmasti hankintansa siihen, kun uudet mallit tulevat Nokialta.

”Nokia jatkaa kasvuaan
Suomessa”

Nokian markkinaosuuden sahaaminen kertoo älypuhelinmarkkinoiden kovasta kilpailusta. Vielä viime vuoden heinä–syyskuussa Sony Ericsson ja kiinalaisten ZTE:n ja Huawein yhteenlaskettu markkinaosuus oli 28 prosenttia älypuhelimissa. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä pienempien valmistajien osuus oli laskenut kymmeneen prosenttiin.

Samalla kolme suurinta ovat vahvistaneet asemiaan. Alkuvuonna Nokia, Samsung ja Apple jakoivat 90 prosenttia Suomen älypuhelinmarkkinoista.

-Kyllä se on ihan aito ilmiö, että Nokian markkinaosuus on jonkin verran noussut aallonpohjasta, mutta kaukana ollaan huippuvuosista, Elisan Henri Korpi sanoo.

Yrityspuolella Suomi luottaa edelleen Nokiaan, mutta kuluttajapuolella kilpailu on kiristynyt.

-Olemme tyytyväisiä, että olemme saaneet kilpailua. Kuluttajalla on paremmat mahdollisuudet valikoida, ja meistä on kiva esittää erilaisia vaihtoehtoja kuluttajille.

Vaihtoehdot ovat rajoittumassa kolmeen. Soneran Juha Koivuniemi sanoo, että Nokia, Samsung ja Apple ovat olleet selvästi myydyimmät merkit viime kuukausina. Trendi tulee jatkumaan, Koivuniemi arvioi.

Hänen mukaansa Suomen matkapuhelinmarkkinoilla on nähty myös yleinen käännös älypuhelinten suuntaan.

-Yhä isompi osa ihmisistä ostaa älypuhelimia.

Teleoperaattori DNA:n Kauppa-liiketoiminnan toimitusjohtaja Sami Aavikko uskoo, että trendi ei ole kääntynyt pelkästään kolmen suuren hyväksi, vaan Nokia tulee valtamaan älypuhelinmarkkinoita Samsungilta ja Applelta.

-Lumiassa on jo neljä eri versiota myynnissä, kappalemääräinen myynti nousee.

.

Lue koko juttu

Eurokriisin takia asuntolainoissa käytetyt markkinakorot ovat painuneet pohjalukemiin. Siksi moni miettiikin pitkän koron vaihtamista lyhyeen. Koronvaihto kesken lainakauden ei kuitenkaan aina kannata – ellei sitten satu olemaan erään pankin asiakas.

Korot ovat ennätyksellisen matalalla, ja houkutus koronvaihtoon on suuri. Asuntovelallinen voi säästää pitkän pennin, jos vaihtaa pitkän koron lyhyempään.

Vaihtamalla 12 kuukauden euriborin lyhyempään voi säästää useita satoja euroja lainanhoitokustannuksissa. Tällä hetkellä 12 kuukauden eurobor-viitekorko liikkuu 1,264 prosentissa. Kolmen kuukauden euribor on puolestaan 0,682 prosenttia ja yhden kuukauden markkinakorko 0,393 prosenttia.

Esimerkiksi uudessa, viime vuoden loppupuolella otetussa 150 000 asuntolainassa 15 vuoden takaisinmaksuajalla asuntovelallinen voi säästää laskennallisesti jopa viisi sataa euroa, selviää Suomen Rahatiedon tekemästä selvityksestä.

Jos on sitonut lokakuun loppupuolella lainansa 12 kuukauden euriboriin, lainan korko ilman marginaalia oli 2,12 prosenttia. Korkoero tämän hetken kolmen kuukauden euriboriin on 1,418 prosenttia.

Vanhalla korolla kuukausittainen lainaerä on 974 euroa, ja nykyisellä kolmen kuukauden euriborilla 877 euroa kuukaudessa. Jos koron vaihtaisi nyt lyhyempään viitekorkoon, säästäisi asuntovelallinen 485 euroa.

Summa on vain laskennallinen, koska koronvaihto maksaa pankeissa.

Yli 300 euron
säästöt

Taloussanomat selvitti suomalaisilta pankeilta, mitä kustannuksia pankkien asiakkaille aiheutuu koronvaihdosta (katso taulukko jutun lopusta). Kyselyyn vastasivat Sampo Pankki, OP-Pohjola, Nordea, Handelsbanken ja Ålandsbanken.

Kävi ilmi, että Nordea on asiakkaan kannalta halvin pankki, jos mielii vaihtaa korkoa. Nordea oli pankeista ainoa, jolla koronvaihto maksaa aina saman verran riippumatta siitä, vaihtaako korkoa tarkistuspäivänä vai kesken korkokautta.

Kyselyyn vastanneet pankit Nordeaa ja Ålandsbankenia lukuun ottamatta voivat nimittäin periä asiakkaalta korkoerosta johtuvan jälleenrahoituskustannuksen. Ålandsbanken perii asiakkailtaan vaihtuvan 100–1 000 euron maksun luoton muutoksista.

Nordea ei tätä tee, vaan pohjoismaiden suurin pankkikonserni perii asiakkailta kiinteän 140 euron koronvaihtomaksun huolimatta siitä, missä vaiheessa korkokautta asiakas vaihtaa lainansa koron.

-Olemme pyrkineet tekemään asian asiakkaille yksinkertaiseksi, johtaja Ville-Veikko Laukkanen Nordean henkilöasiakasyksiköstä sanoo.

Nordea on ainoa pankki, jossa asiakas voi hyötyä matalalle laskeneista koroista kesken korkokauden. Esimerkkitapauksessa asiakas säästäisi 345 euroa sillä, että se vaihtaisi nyt korkonsa lyhyempään olettaen, että kolmen kuukauden euribor pysyisi nykyisellä tasollaan seuraavat viisi kuukautta.

Muut pankit voivat halutessaan periä velalliselta koronvaihdosta aiheutuvan laskennallisen hyödyn, joten viitekoron muuttaminen aiheuttaa lopulta vain kustannuksia.

Käytännöt
vaihtelevat pankeittain

Pankkien koronvaihtokustannukset vaihtelevat paljonkin, ja avainasiakkaat saavat usein neuvoteltua edullisemman sopimuksen kuin mitä pankki muuten tarjoaisi.

Ålandsbanken perii luoton muutoksista 100–1000 euroa muutokselta. Luoton muutokset sisältävät viitekoron vaihtamisen.

Sampo Pankki tarjoaa puolestaan edullisimmat hinnat korontarkistuspäivänä. Asuntolainatuotteista vastaava johtaja Marjut Mustonen kertoo, että korkokauden vaihtuessa palkkio on konttorissa 80 euroa ja verkkopankin kautta haettaessa 40 euroa.

-Kesken korkokauden palkkio on vähintään 120 euroa, jos haetaan konttorissa ja verkkopankin kautta haettaessa 60 euroa. Tämän lisäksi lasketaan vielä seuraavaan koron noteerauspäivään asti pankin mahdolliset jälleenrahoituksen kustannukset, joihin vaikuttavat kuinka pitkä aika seuraavaan korontarkistukseen on ja mikä on tämän hetkinen korkoero, Mustonen kertoo Taloussanomille.

OP-Pohjola-ryhmän pankeissa koronvaihtomaksu vaihtelee osuuspankeittain, mutta se on yleisimmin 150 euroa, kertoo rahoituspalveluista vastaava pankinjohtaja Mikko Hyttinen. Hän kertoo, että pankki voi periä koronmääräytymisjakson jäljellä olevalta ajalta lainaan sovellettavan koron ja vastaavan uuden lainan koron erotuksen.

Käytännössä tämä erotus on se summa, minkä asiakas voittaisi vaihtamalla lyhyempään viitekorkoon.

Myös Handelsbankenin pankeissa peritään kiinteä koronvaihtomaksu ja mahdollinen korkoerosta aiheutuva jälleenrahoituskulu.

Keskellä korkokautta koronvaihto kustantaa 200 euroa, minkä lisäksi maksettavaksi tulee 0,20 prosenttia jäljellä olevasta pääomasta sekä mahdollisesti jälleenrahoituksen purkamisesta syntyneet kulut. Koron tarkistuspäivänä viitekoron muuttaminen maksaa 200 euroa.

Maltti on
valttia

Ennen kuin innostuu asuntolainansa koron vaihtamisesta lyhyempään, kannattaa tutustua tarkasti oman pankin sopimusehtoihin. Kiinteän koron vaihtaminen vaihtuvaan korkoon voi johtaa suurempiin kustannuksiin.

-Jos kyseessä on kiinteäkorkoinen laina, noudatetaan lain mukaisia purkukustannuksia, Marjut Mustonen Sampo Pankista sanoo.

-Kiinteäkorkoisen lainan kiinteän jakson aikana ei korkoa voi vaihtaa vaihtuvaan ilman lainan purkamista.

Korkokaton hankkineet eivät myöskään pääse nauttimaan matalalle painuneista koroista.

-Jos viitekorkoon on liitetty korkokatto, viitekoron vaihtaminen ei onnistu muutoin kuin maksamalla laina pois, sanoo johtaja Ville-Veikko Laukkanen Nordeasta.

Sampo Pankissa on sama tilanne.

-Korkokaton voimassaoloaikana viitekorkoa ei vaihdeta, Marjut Mustonen sanoo.

Koronvaihtajan pitää varautua myös lainan marginaalin muuttumiseen.

-Viitekoron vaihtaminen on sopimusmuutos, jota tehtäessä saatetaan sopia myös uudesta marginaalista, Mikko Hyttinen OP-Pohjolasta sanoo.

Suomen Rahatiedon Taloussanomille toimittamista materiaaleista käy ilmi, että uusien asuntolainojen keskikorko on kasvanut viime lokakuun 0,79 prosentista toukokuun 0,95 prosenttiin.

Nordeassa halvin laina,
Aktiassa kallein

Laskelmista käy ilmi, että uusien asuntolainan keskimääräinen kokonaiskorko on ollut näin alhaalla viimeksi marraskuussa 2010. Todellinen kokonaiskorko on pankkien euriborpainotteisissa tarjouksissa toukokuun alussa 2,26 prosenttia.

Euriborit ovat laskeneet vuoden 2012 aikana. Korkojakson vaihtaminen nyt alentaa lainakorko noin 0,85 prosenttiyksikköä.

Myös pitkät korkojaksot ovat laskeneet huhtikuun tasolta. Kolmen vuoden kiinteän jakson mukaan laskettu todellinen lainakorko olisi ollut nyt keskimäärin 2,23 prosenttia ja viiden vuoden korkojakson 2,60 prosenttia. Rahatiedon mukaan pitkät korkojaksot ovat lisänneet suosiotaan.

Rahatiedon laskuissa halvin todellinen kokonaiskorko 3. toukokuuta oli Nordeassa ja kallein Aktia Pankissa. Nordean todellinen kokonaiskorko oli 1,79 prosenttia ja Aktian 2,32 prosenttia.

Asuntolainan todellinen kokonaiskorko kertoo, mitä asuntolaina todellisuudessa maksaa. Mukaan on laskettu viitekorko, marginaali, nostokulut sekä laskutuslisät laina-ajalle jaksotettuna. Korko on laskettu 85 000 euron lainalle ja 15 vuoden laina-ajalle.

Pankkiirit
varoittavat

Vaikka koron vaihtaminen voi tuntua tällä hetkellä houkuttelevalta vaihtoehdolta, kannattaa olla varuillaan. Näin varoittavat ainakin pankkien edustajat.

-Viitekoron vaihtaminen aina kulloisenkin markkinatilanteen mukaan ei ole suositeltavaa. Koska laina-ajan korkokehitystä ei voi tietää ennakolta, ei voi varmuudella sanoa, mikä eri korkovaihtoehdoista tulee lopulta edullisimmaksi, Mikko Hyttinen OP-Pohjola-ryhmästä sanoo.

-Korolla spekulointi korkoa jatkuvasti vaihtaen ei ole asiakkaan eikä pankin näkökulmasta järkevää, Hyttinen varoittaa.



.


.


.


.


.

Lue koko juttu

Yksityisten pysäköinninvalvontayritysten tulevaisuus voi olla vaakalaudalla uuden lakiluonnoksen myötä. Tähän asti ne ovat kuitenkin tahkonneet omistajilleen rahaa varsin mukavasti.

Uusi lakiluonnos tuo jälleen käänteen yksityisiä parkkimaksuja koskevassa kiistelyssä. Parkkimaksuyhtiöiden harmiksi valvontamaksuja koskeva soutaminen ja huopaaminen on jatkunut jo pitkään.

Milloin kansalaisia on kehotettu jättämään sakkonsa maksamatta, milloin taas niistä on kannustettu huolehtimaan.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa on Suomessa ollut jo kymmenkunta vuotta, eikä se ole ollut harjoittajilleen lainkaan huonoa liiketoimintaa. Parkkiyhtiöiden toiminta on tilinpäätösten valossa ollut viime vuosina enimmäkseen hyvin kannattavaa.

Valvontaa harjoittavan Q-Park Servicesin kannattavuus on ollut nousussa ja viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan yhtiö teki vuonna 2010 lähes parisataatuhatta euroa voittoa. Tämän tuoreempia tietoja kaupparekisteristä ei löydy.

Q-Park on Suomen johtava yksityinen pysäköinninvalvoja. Se operoi esimerkiksi Musiikkitalon ja Finlandia-talon välistä uutta pysäköintilaitosta.

Kahden muun pysäköinninvalvontayrityksen, Suomen Aluevalvonnan ja AutoParkki Nordenin tilinpäätöksistä ilmenee, että Suomen Aluevalvonta teki viime vuoden elokuussa päättyneenä tilivuotena tappiota noin 156 000 euroa, mutta AutoParkki Norden tuotti voittoa peräti yli puoli miljoonaa euroa.

ParkPatrol Finlandin viimeisin kaupparekisteriin toimitettu tilinpäätös osoittaa vuoden 2010 marraskuuhun päättyneellä vuoden tilikaudella noin 17 000 euron voittoa.

Osa valvontayrityksistä, kuten ParkPatrol keskeytti välillä toimintansa, kun maksujen perintäoikeudelle näytti käyvän kalpaten. Park Patrol aloitti toimintansa uudelleen vasta keväällä 2010, mikä näkyy kannattavuusluvuissakin.

Periaatteessa parkkiyhtiöt pyrkivät kyllä pitämään huolen kannattavuudestaan. Kun muun muassa Helsinki, Espoo ja Vantaa korottivat tänä keväänä pysäköintivirhemaksujaan, seurasivat yksityiset parkkimaksuyhtiöt heti perässä.

Mikään
ei muutu?

Yksi rajapyykki saavutettiin viime kesänä, kun korkein oikeus antoi päätöksen, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö saa periä valvontamaksuja.

Kiista lähti liikkeelle Q-Park-konsernin ParkComin vaadittua yksityishenkilön maksamaan firman sille määräämän pysäköintisakon. Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, että yksityinen pysäköinninvalvoja ei ole oikeutettu perimään valvontamaksuja, mutta tästä valitettiin korkeimpaan oikeuteen.

Oikeusministeriö kertoi eilen lakiluonnoksesta, joka voi merkitä yksityisten pysäköintivirhemaksujen loppumista. Yksityisistä parkkipirkoista tulisi käytännössä julkisten pysäköinninvalvojien ja poliisin avustajia. Yksityisestä esityksestä määrättyjen parkkisakkojen tuotto päätyisi valtiolle tai kunnalle.

Lainlaatijan mukaan yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittaa Suomessa arviolta 50–120 yritystä, mutta lain voimaantulo merkitsisi karsintaa. Avoimesti myönnetään myös se, että toiminnan kannattavuus heikkenee.

Q-Parkin antaman tiedotteen mukaan lakiesitys on tervetullut, eikä oikeusministeriön esitys ei tuo muutosta nykytilaan. Nykyinen parkkivalvonta jatkuu normaalisti, kunnes eduskunta vahvistaa uuden lain, jonka on määrä tulla voimaan ensi vuoden maaliskuussa.

-Tämä on vasta lakiesitys ja aikaa sitä koskeville kommenteille on juhannukseen asti. Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle on käsittääkseni tarvetta jatkossakin. Uskon, että kuntien tai kaupunkien kanssa tehtävä sopimus olisi mahdollinen, taikka jokin muu kombinaatio, sanoo Suomen Pysäköintialan Liiton puheenjohtaja ja Q-Parkin toimitusjohtaja Juha SireliusTaloussanomille.

-Niitä yrityksiä, jotka niittävät alalle huonoa mainetta ei juuri ole enää.

Lakiluonnoksessa arvioidaan, että pysäköinninvalvontalupaa saattavat hakea jatkossa nekin, joilla ei ole pysäköinninvalvonnassa välitön voitonhaku mielessä vaan jotka pyrkivät ennen kaikkea huolehtimaan pysäköinnin asianmukaisuudesta alueellaan. Näitä voivat olla pysäköintitiloja ylläpitävät yritykset sekä asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt.

Isännöitsijäliiton tuoreen kommentin mukaan uusi laki voisi johtaa ”pysäköinnin villiintymiseen”. Liitto pelkää, että yksityisen valvonnan talouspohjan pettäminen johtaisi siihen, että taloyhtiöiden pitäisi maksaa yrityksille palvelusta. Tähän asti pysäköinninvalvojayritykset ovat rahoittaneet toimintaansa virhemaksujen tuotolla.

.

.

Lue koko juttu

Miten euron käy? Kysymys pyörii yhä useamman mielessä, kun Kreikka etenee väistämättä kohti euroeroa. Mullistukset tuskin jäävät tähän. Kilpailukykykuilu Saksan ja muiden maiden välillä on niin suuri, että radikaalit toimet ovat tarpeen. Käytännössä vaihtoehtoja on vain kaksi.

Italiaa ja Espanjaa ei pidä tukea eurollakaan. Maiden pitää myös itse ymmärtää erota rahaliitosta, ja muiden kuin Etelä-Euroopan kriisimaiden pitää muodostaa jäljelle jäävästä euroalueesta liittovaltio. Näin sanoo Eufex Pankin sijoitusjohtaja, Lappeenrannan teknillisen yliopiston rahoituksen dosentti Anders Ekholm.

Ekholm on tunnettu räväköistä lausunnoistaan. Tammikuussa 2010 hän ennusti, että Kreikka ei tule pysymään eurossa. Viime kesäkuussa hän arvioi Taloussanomien haastattelussa, että poliittista tahtoa troikan Kreikalta vaatimille tiukoille säästötoimille ei ole. Hän arveli, että lopulta Kreikassa päädytään eroon rahaliitto eurosta, valuutan devalvaatioon ja velkojen laiminlyöntiin.

Kehityskulku saattaa mennä pitkälti, kuten Ekholm on ennustanut. Mihin hän analyysinsa perustaa?

-Kreikka on jo käytännössä nurin, ja Espanja ja Italia ovat menettäneet runsaat 30 prosenttia kilpailukyvystään euroaikana suhteessa Saksaan, Ekholm sanoo Taloussanomille.

-Tämähän on se todellinen kriisi, velat ovat vain oire menetetystä kilpailukyvystä, Ekholm kertoo.

Kilpailukykyä parannettava
30 prosenttia

Anders Ekholm perustaa väitteensä teollisuusmaiden OECD-järjestö tutkimuksiin yksikkötyökustannuksista. Tilastoja katsomalla selviää, että muissa euromaissa kuin Saksassa työn yksikkökustannukset ovat nousseet euroajan.

-Menetetty kilpailukyky johtaa työpaikkojen menetyksiin, valtiontalouden alijäämään ja valtiontalouden velkaantumiseen. Kaikki nämä ovat heikon kilpailukyvyn oireita. Koko eurokriisi on heikon kilpailukyvyn kriisi. Velka on kuume ja kilpailukyky itse virus.

Jotta Espanja ja Italia pystyisivät kilpailemaa Saksan kanssa, maiden pitäisi nostaa tuottavuutta tai laskea palkkoja 30 prosenttia, Ekholm sanoo. Tämä olisi tarpeen kilpailukykykuilun kuromiseksi umpeen.

-Kilpailukykyä on aika haastava muuttaa nopeassa tahdissa, mikäli ei ole omaa valuuttaa. Tuottavuuden nostaminen 30 prosenttia on lähes mahdoton tehtävä. Ainoa keino on muuttaa työvoiman hintaa.

-Jos katsotaan 30 prosentin kilpailukykykuilua, on vaikea nähdä, että Espanja tai Italia onnistuisivat kuromaan kuilun umpeen. Kuilu on niin valtava ja aikaa on niin vähän jäljellä.

Saksa heikentää
kilpailukykyään

Sana kilpailukyky on saanut huonon kaiun. Kansalaisten korviin se on usein poukkoillut palkkakurina tai työehtojen heikentämisenä. Taloustieteilijöiden mukaan euroalueella on kuitenkin vakava kilpailukykyongelma.

Pankkikonserni Nordean Suomen pääanalyytikko Jan von Gerich sanoo, että euroalueella tehdään koko ajan toimia rahaliiton sisäisten kilpailukykyongelmien ratkaisemiseksi. Ratkaisuja haetaan niin kriisimaiden säästötoimista, talouden rakenneuudistuksista kuin myös heikentämällä Saksan kilpailukykyä.

Suuret saksalaiset ammattiliitot Ver.di ja IG Metall ovat saaneet neuvoteltua työntekijöilleen 6,3 ja 4,3 prosentin palkankorotuksia, ja Saksan valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble sanoi aiemmin toukokuussa, että maan inflaatiotavoitetta voidaan tarkistaa ylöspäin.

Von Gerichin mukaan kilpailukykykuilun supistuminen vaatii aikaa.

-Jos Saksassa palkat nousevat vähän kovempaa tahtia ja Etelä-Euroopassa eivät ollenkaan, tämä korjaa pikkuhiljaa ongelmaa, von Gerich sanoo.

Nyt pohditaan, vaaditaanko kriisimailta talousuudistuksia liian ripeässä tahdissa. Aikaa voidaan joutua hankkimaan lisää.

-Ilman muuta se on useita vuosia kestävä urakka.

”Euroliittovaltio ilman
Etelä-Eurooppaa”

Anders Ekholm ja Jan von Gerich ovat yhtä mieltä siitä, että Euroopan kriisimailla on vain kaksi keinoa parantaa kilpailukykyään: sisäinen tai ulkoinen devalvaatio. Molempien mielestä tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, joista pitää valita vähemmän huono.

Pankkimiehet päätyvät eri lopputulokseen.

Ekholmin mukaan Saksan kilpailukyvyn heikkeneminen auttaa Suomea, Hollantia, Ranskaa ja Itävaltaa. Etelä-Euroopan maiden kannalta se tulee auttamatta liian myöhässä.

-Fakta on se, että kaikki euromaat paitsi Saksa ovat menettäneet kilpailukykyä suhteessa Saksaan. Tiedetään myös se, että muiden euromaiden on palautettava kilpailukykynsä Saksaan ennemmin tai myöhemmin.

-Ongelmamaat ovat niin toivottoman kilpailukyvyttömiä, että Saksan tapahtumat eivät ratkaise tilannetta. Maiden tilanne työttömyyden ja velkojen suhteen on niin huono, ettei niillä ole vuosia aikaa, vaan kilpailukyvyn pitää palautua mieluummin heti kuin huomenna, Ekholm lataa.

Sisäinen devalvaatio eli palkkojen tuntuva alentaminen vie aikaa. Lisäksi se on ongelmallista yhteiskuntarakenteiden kannalta, rahoituksen dosentti sanoo. Ainoa nopea keino kilpailukyvyn parantamiseksi on ulkoinen devalvaatio eli paluu omaan valuuttaan ja tämän valuutan arvon aleneminen.

Ekholm esittääkin euroliittovaltiota, johon kuuluisivat kaikki muut paitsi Etelä-Euroopan ongelmamaat -Kreikka, Espanja, Italia ja Portugali. Irlannin hän ottaisi mukaan osavaltioksi, koska maan kilpailukyky on paremmalla tasolla suurista veloista ja pankkisektorin ongelmista huolimatta.

Liittovaltion sisällä kaikkien muiden maiden pitäisi ottaa Saksan kilpailukyky kiinni joko sisäisen devalvaation tai tuottavuuden nousun kautta. Tulevaisuudessa ylikansallinen talouspolitiikka ja liittovaltio pitäisivät huolen siitä, että kilpailukyky ei pääse eriytymään.

Etelä-Euroopan ongelmamaat palaisivat kansallisiin valuuttoihinsa ja jättäisivät ainakin osittain valtionvelkansa maksamatta. Näin voi käydä jo parin vuoden kuluttua, Ekholm arvelee.

Tulevaisuudessa euron jättäneet maat voivat palata takaisin, hän sanoo.

”Rahaliitto jatkaa
kasvuaan”

Nordean Jan von Gerich uskoo, että sisäinen devalvaatio on mahdollinen.

-Tällä hetkellä vaikuttaa, että se on kivuttomampi vaihtoehto kuin se toinen, hän sanoo.

-Uhkaavasti kuitenkin näyttää siltä, että Kreikka aikoo lähteä kokeilemaan vaihtoehtoista tietä.

Von Gerichin mukaan Kreikan tie eli mahdollinen ero rahaliitosta kasvattaisi tuskaa lyhyellä aikavälillä. Pitemmällä aikavälillä sillä voi olla positiivisia seurauksia, mutta siihen voi mennä monta vuotta. Siinä vaiheessa rahaliiton sisällä on ehtinyt tapahtua paljon, hän sanoo.

Kreikan uskotaan eroavan eurosta vuoden sisään. Helleenit kuitenkaan tuskin vievät muita mukanaan. Jäljelle jäävässä eurossa yhteistyö on tiiviimpää kuin nyt. Kymmenen vuoden päästä euroalueeseen on liittynyt lisää maita, mutta Kreikka ei ole palannut. Näin uskoo Jan von Gerich euron tulevaisuudesta.

Tiivistynyt yhteistyö tarkoittaa muun muassa euroalueen laajuista talletussuojaa, jonka takaajana toimisi väliaikainen Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) tai pysyvä Euroopan vakausmekanismi (EVM). Talletussuojalla pyrittäisiin estämään talletuspako kriisimaiden pankeista. Näin estettäisiin rahaliiton ajautuminen yhä pahempiin syövereihin.

Neljä piirrosta
tulevaisuudesta

Sekä Ekholm että von Gerich näkevät euron tulevaisuudessa samanaikaista liittovaltio- ja hajoamiskehitystä. Toukokuun alussa investointipankki Morgan Stanleyn analyytikot puolestaan piirsivät neljä mahdollista vaihtoehtoa euron tulevaisuudelle.

Kauniissa tulevaisuudenkuvassa, ”Euroopan renessanssissa”, euromaat päätyvät yhteiseen talouspolitiikkaan. Talouden tasapainottaminen onnistuu ja euroalueen ongelmat katoavat pikkuhiljaa. Eurosta tulee liittovaltio, ja lopulta euro nousee merkittävimmäksi kansainväliseksi reservivaluutaksi.

”Matrimonio a la Italiana”, italialainen avioliitto, on hieman huonompi vaihtoehto Euroopalle. Italiassa maan pohjois- ja eteläosat ovat kehittyneet hyvin eri tahtia, ja tulonsiirrot maan sisällä ovat suuria. Italialainen avioliitto tarkoittaisi, että talouspoliittinen yhteistyö kehittyisi, ja rahaliitto ja Euroopan unioni laajenisivat entisestään. Taloudelliset erot olisivat suuria, mutta maita yhdistäisi tulonsiirtojen kultainen sormus.

”Kompuroiden eteenpäin” on Morgan Stanleyn analyytikoiden realistisin piirros tulevaisuudesta. Liittovaltiokehitys ei etene ja jännitteet kasvavat euron sisällä. Rankat säästötoimenpiteet kuitenkin onnistuvat, ja Eurooppa kompuroi muttei kaadu.

Synkimpiä värejä on käytetty ”eurooppalaisessa erossa”. Punainen ja musta vaihtelevat, kun poliittiset ja sosiaaliset jännitteet kasvavat. Kuripolitiikka epäonnistuu, talouden alijäämiä ei saada kuriin ja lopulta euro hajoaa.

Kellä on
tiekartta?

Euron tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja helppoja vaihtoehtoja ei ole. Mikäli teesit kilpailukyvystä pitävät paikkaansa, on tarjolla silti kaksi eri vaihtoehtoa: sisäinen tai ulkoinen devalvaatio.

Sisäinen devalvaatio tarkoittaa uusia säästötoimenpiteitä ja tukipaketteja, ulkoinen devalvaatio epävarmuutta kertarysäyksellä. Kattava tiekartta ulos nykyongelmista on kuitenkin tarpeen.

-Se, että ruvettaisiin kylvämään lisää rahaa ilmaan minkäänlaista suunnitelmaa tai toivoa, että kriisimaat saavuttaisivat kilpailukykyään vuodessa–kahdessa, tuntuu äärimmäisen huonolta idealta. Tässä on heitetty jo tarpeeksi hyvää rahaa huonon rahan perään, pitäisi yrittää oppia jotain virheistä, Anders Ekholm sanoo.

-Talouden kannalta on aika vaikea nähdä sitä, mitä hyötyä saatiin sijoittamalla aika merkittäviä summia Kreikkaan. Kriisiä viivytettiin, mutta toisaalta viivyttämällä kriisiä se on kasvanut suuremmaksi.

Jan von Gerich on eri linjoilla. Hänen mukaansa aikaa tarvitaan, jotta vaadittavat uudistukset saadaan toteutettua.

Kreikassa aika ei ole riittänyt, vaan maa on ajautumassa yhä pahenevaan kaaokseen. Jos Kreikka eroaisi eurosta, päähuomio kiinnittyisi siihen, miten loppu euroalue saadaan pidettyä yhdessä, von Gerich sanoo.

-Pääosin muissa maissa on halu jatkaa nykyisellä polulla.

.

.

.

.

Lue koko juttu

Eurokriisiin haettiin ratkaisua EU-johtajien ylimääräisessä huippukokouksessa Brysselissä. Keskustelu juuttui myöhään illalla entistä enemmän eurobondeihin. Kreikan eroa euroalueesta ei virallisesti toivota, vaikka siihen varaudutaan.

Kreikka valmistautuu 17. kesäkuuta pidettäviin uusiin parlamenttivaaleihin. Väliaikaisen pääministerin, Panagiotis Pikrammenosin johtaman hallituksen mandaattiin ei katsota kuuluvan maan ero eurosta ennen vaaleja.

Reutersin mukaan Kreikan eroa eurosta on valmisteltu virkamiestasolla euroalueen yhteistyöryhmässä, joka valmistelee valtiovarainministereiden kokouksia.

Yhteistyöryhmässä olisi Reutersin mukaan jo sovittu, että jokaisen eurovaltion on valmistauduttava sen mahdollisuuden varalta, että Kreikka jättää euron, uutistoimisto kertoo.

Euroaluetta painaa lisäksi juuri nyt Kreikan, Espanjan ja Portugalin pankeista voimistuva talletuspako.

Tuoreet tilastot Kreikasta osoittavat, että maksettujen verojen määrä kääntyi jyrkkään laskuun.

Eurobondit vai ei?

Illan mittaan keskustelu juuttui lopulta eurobondeihin, jotka olisivat yksi mahdollinen ratkaisu. Ne ovat eurooppalaisten maiden yhteisesti liikkeelle laskemia ja takaamia joukkovelkakirjalainoja.

Ranskan uusi presidentti Francois Hollande kuuluu bondien kannattajiin. Saksan liittokansleri Angela Merkel suhtautuu eurobondeihin kielteisesti. Suomen pääministeri Jyrki Katainen muistutti jo ennen kokousta, että Suomi sanoo ei eurobondeille.

Lue koko juttu

Autoilijoita hellitään nyt alkuvuotta halvemmalla bensiinillä. Syynä on ainakin raakaöljyn halpeneminen, mutta osa näkee myös merkkejä bensakaupan kuumenemista.

Polttoaineen hinta on ollut jo muutaman viikon laskussa. E95:n keskihinta on 1,66 euroa ja E98:n 1,7 euroa. Dieseliä sai Polttoaine.net-verkkopalvelun mukaan hintaan 1,512 euroa.

Neste Oilin myyntipäällikkö Petteri Kämpjärvi näkee jo merkkejä bensakaupan kuumenemisesta.

-Kaupungeissa on ollut normaalia suurempia paikallisia hintaeroja eri kaupunginosissa. Aina kun kilpailu kiihtyy, niin kuluttaja siitä hyötyy. 

St1:n myyntijohtaja Mikko Reinekari ei sentään kehota ketään hamstrauspuuhiin.

-Muutaman sentin halpenemisesta litraa kohden on kyse, eli ei nyt niin merkittävästä hinnanalennuksesta.

Hintaerot tavallista
suurempia

St1:n Reinekarin mukaan kolme tekijää maailmanmarkkinoilla selittää hintojen alastulon. Reinikarin mielestä ketjujen paikallinen hintakilpailu ei yksistään selitä yleistä hintatasoa.

St1:n hallituksen puheenjohtajan Mika Anttosen mielestä käynnissä on kuitenkin tiukka hintakilpailu, joka on jopa epätervettä, MTV3:n uutiset kertoi. Raaka-aineen hinta on alle puolet jälleenmyyntihinnasta.

– Eri puolilla Suomea on paikallisia pesäkkeitä, joissa kilpailu on poikkeuksellisen tiukkaa. Suomessa on toisaalta ollut kova kilpailutilanne jo pitkään. Kilpailu toimii ja pitää peruspolttoaineen hinnan ennen veroja kilpailukykyisenä, mistä kuluttaja pääsee nyt kesällä nauttimaan, Reinekari sanoo.

Paikalliset erot ovat eri puolella Suomeakin suuria. Halvinta E95:sta löytyy nyt Lahden Shellin kylmäasemalta, jossa hinta oli 1,56 euroa litralta. Paraisilla Seossa 95-oktaanisen hinta oli 1,8 euroa. Enontekiöllä 98:sta joutui maksamaan 1,8 euroa, kun Keravan ST1:llä sitä sai 1,4 eurolla.

Nousee, ei nouse,
ota tästä selvää…

Yleensä bensan hinta lähtee nousuun kesää kohden, kun suuressa bensasyöpössä Yhdysvalloissa polttoaineen kysyntä alkaa kasvaa. Suurimmat bensan hintaan vaikuttavat tekijät ovat raakaöljyn hinta ja euro-dollarikurssi.

Huhtikuun lopulla brentin hinta oli noin 120 dollarissa, tällä hetkellä 110 dollarissa. Heikko euro puolestaan nostaa bensan hintaa, koska öljy maksetaan dollareissa.

Tällä hetkellä maailmanmarkkinoilla on niin paljon epävarmuutta tuovia tekijöitä, että bensan lähitulevaisuuden hintakehitystä on jopa tavallistakin vaikeampi ennakoida. Näin katsovat sekä St1:n Reinekari että Neste Oilin energia-asiantuntija Lauri Kärnä.

-Raakaöljyn hintaennusteita on tehty vähän joka suuntaan. Raakaöljyn tarjontaa on keväällä ollut kysyntää enemmän ja varastot ovat olleet täynnä. Tämä on omiaan painamaan bensan hintaa alaspäin, ellei Iranin suunnalta tapahdu jotain raflaavaa. Tosin Saudia-Arabiahan on vakuuttanut, että sillä on valmius turvata öljynsaanti maailmassa.

Reinekarin mukaan maailmanmarkkinoiden muutokset euron kurssissa ja raakaöljyn hinnassa näkyvät pumpulla lähes välittömästi, viikon kuluessa.

Lue koko juttu

Suomessa haikaillaan uuden Nokian perään ja toivotaan suuryritysten pelastavan talouskasvun. Oikeasti paras toivo lepää tyystin toisentyyppisissä yhtiöissä. Niistä ei vain puhuta.

Yritykset ovat irtisanoneet alkuvuonna neljänneksen enemmän väkeä kuin vuosi sitten. Etenkin suuret yhtiöt ovat olleet asialla. Niiden varjoissa luodaan kuitenkin jatkuvasti uusia työpaikkoja. Pk-yritykset pitävät väkensä ja aikovat palkata lisää. Niiden osuus työllistäjänä kasvaakin koko ajan.

Yritykset ovat vähentäneet väkeään alkuvuonna selvästi viimevuotista enemmän. Työntekijäpuolen keskusjärjestön SAK:n keräämien tietojen mukaan noin 28 000 suomalaista on saanut tammi–maaliskuun aikana yt-kutsun.

Vähennystarve on ollut yhteensä 8 160 työntekijää, kun vuosi sitten samaan aikaan se oli alle 3 600. Koko viime vuoden yt-neuvottelujen päämääränä oli vähentää hieman yli 13 000 henkilöä.

Osa neuvotteluista on jo päättynyt. Huhtikuun loppuun mennessä yt-neuvottelujen tuloksena oli irtisanottu noin 3 900 henkilöä eli miltei tuhat työntekijää enemmän kuin viime vuoden neljänä ensimmäisenä kuukautena.

Yt-neuvotteluja on käyty noin 140 yrityksessä. Mukana on lukuisia suuria työnantajia eri aloilta kuten ABB, Alma Media, Finnair, Metso, M-real, UPM, Marimekko, Nokia, Tieto ja TeliaSonera.

Kansantalouden kannalta tilanne ei ole niin paha kuin, miltä se ensin näyttää. Pienet ja keskisuuret yritykset eli pk-yritykset ovat nimittäin paikanneet suurten teollisuusyhtiöiden jättämää aukkoa.

Helsingin yliopiston historian professorin Markku Kuisman mielestä näyttää siltä, että nyt pienen ja keskisuurten rooli ja merkitys kasvaa.

-Tai ovathan ne aina olleet merkittäviä. Niiden asemaa ei vain ennen ole tunnustettu, hän lisää.

Pienet synnyttävät
uusia työpaikkoja

Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Timo Lindholm kertoo, että suuntaus on jatkunut pitkään, vaikka ei siitä ole erityisesti puhuttu.

-Koko viime vuosikymmenen isot firmat ovat vähentäneet ainakin kotimaista henkilöstöään. Suurin osa uusista työpaikoista on syntynyt alle 50 henkilön yrityksissä, Lindholm sanoo.

Vuosina 2001–2010 pienten ja keskisuurten yritysten työntekijämäärä kasvoi yli 77 000:lla, mutta suuryritysten väkimäärä pieneni 300:lla. Tilastokeskuksen ja yritys- ja toimipaikkarekisterin mukaan vuoden 2008 jälkeen etenkin suuryritysten merkitys työllistäjänä on vähentynyt.

-Tilastot laahaavat jäljessä, mutta uskon, että perustrendi on jatkunut, Lindholm arvioi.

Viitteitä suunnasta antaa myös Suomen Yrittäjien tuorein pk-yritysbarometri. Vaikka sen perussävy on varovainen, henkilöstön määrän saldoluku on plussalla rakennusalaa lukuun ottamatta.

Etenkin palvelualan yritykset ja kaupat aikovat lisätä väkeään. Myös monet teollisuusyritykset ilmoittavat palkkaavansa uusia työntekijöitä. Lindholm kuitenkin huomauttaa, että teollisuudessa on monenlaisia tilanteita ja valtava hajonta.

-Muuten epävarmoissa oloissa henkilöstöodotus on pysynyt kohtuullisen hyvänä, hän sanoo.

Yhdenkin irtisanominen
leikkaa liiketoimintaa

Finanssikriisin aikaan moni yritys karsi kovalla kädellä kulujaan. Vielä tuolloin suuristakin yrityksistä viestittiin, että henkilöstöstä pitää pyrkiä pitämään kiinni, sillä myöhemmin osaavasta väestä on pulaa. Nyt moni ison firman johtaja tuntuu unohtaneen tämän.

Lindholmin mukaan suhtautumisessa henkilöstöön on kokoluokista johtuvaa eroa.

-Yksi perusero on, että pienessä yrityksessä jokainen on kokonaisuuden kannalta tärkeä.

Jos kymmenen henkilön yrityksestä irtisanotaan yksi tai kaksi, kyse on tarkoituksellisesta yrityksen pienentämisestä. Siinä menetetään liiketoimintaa ja asiakassuhteita ja toimi leikkaa tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia.

-Isossa yrityksessä ainakin periaatteessa on mahdollisuus myllätä työnjako ja painotukset uudelleen. Pienessä törmätään heti kysymykseen, mikä toiminta sysätään syrjään? Lindholm sanoo.

Suuryritykset työllistävät
kohta enää kolmanneksen

Vuonna 2010 yksityisen sektorin työpaikoista 25 prosenttia oli alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä, 20 prosenttia alle 50 henkilön yrityksissä ja 17 prosenttia keskisuurissa yrityksissä. Loput 38 prosenttia olivat suurissa eli vähintään 250 työntekijää palkanneissa yrityksissä.

Lindholm veikkaa, että vuonna 2020 pienten ja keskisuurten ja suurten yritysten työllistämissuhde voisi olla 70 ja 30 prosenttia.

-Siihen suuntaan ollaan menossa.

Kuisma ennakoi, että muutosvauhti ei ole niin suuri kuin aiemmin. Hänen ”ilmasta repäisty” arvionsa on, että pk-yritysten työllistämisosuus voi olla tuolloin lähempänä 70 prosenttia.

-Ääritapauksessa suurten osuus voi kutistua 25 prosenttiin.

Enääkaikki ei sada
Suomen laariin

Määrällisesti suuryrityksiä on jo nyt vähän. Jos maa-, metsä- ja kalatalous lasketaan mukaan, Suomessa oli vuonna 2010 miltei 320 000 yritystä. Näistä 614 eli 0,2 prosenttia lasketaan suuryrityksiksi.

Tilanne ei tarkoita, että näille käy huonosti. Kuisma huomauttaa, että isot yritykset ovat globaaleja ja Suomi on vain yksi niiden toimipaikoista.

-Ne voivat kasvaa ja työllistää paljonkin, mutta työllistyminen tapahtuu muualla, hän sanoo.

Esimerkiksi suomalaiset metsäyhtiöt kyllä palkkaavat väkeä, mutta lähinnä Etelä-Amerikassa.

Sama koskee investointeja. Investointeja tehdään maissa, joissa ne ovat yrityksen toiminnan ja kilpailukyvyn kannalta perusteltuja.

-Mikä on hyvä yhtiölle, ei enää ole välttämättä hyvä Suomelle. Ennen kaikki satoi suoraan Suomen laariin, Kuisma toteaa.

Uutta Nokiaa ei
kannata odottaa

Suomeen alettiin odottaa uutta Nokiaa jo ennen kuin yhtiön alamäki alkoi.

-Se, mitä Nokia sai aikaiseksi 1990-luvulla oli niin poikkeuksellista, että uutta Nokiaa ei ole järkevää jäädä odottelemaan, Lindholm sanoo.

Kuisma toteaa, että ei uusi Nokia odottamalla tule. Hänestä Suomessa on totuttu katsomaan ja arvostamaan suurta sekä komeaa.

-Ehkä meillä on asennemuutoksen paikka. Voisimme ymmärtää, että pieni ja keskisuurikin voi olla kaunista ja tärkeää.

Pienten yritysten toiminta paikallisempaa kuin suurten. Ne työllistävät ja investoivat Suomessa. Ne ovat myös suuria ketterämpiä reagoimaan tilanteisiin.

Kuisma muistuttaa, että suomalainen yhteiskunta ja talouspolitiikka on kieppunut suurten yhtiöiden ja hyvin yksipuolisen rakenteen ympärillä.

-Kun pk-yritysten osuus kasvaa, riippuvuus muutamasta suuresta toimialasta vähenee, hän lisää.

Kuisma toivoo, että nykysuuntaus lisäisi yrittäjyyttä. Hän huomauttaa, että Suomessa on totuttu menemään isoihin taloihin töihin.

Kuisma kertoo tutkimuksesta, josta ilmeni, että kauppakorkeakoulun käyneistä juuri kukaan ei halunnut perustaa yritystä. Jopa humanistit suhtautuivat yrittäjyyteen heitä positiivisemmin.

Pk-yritysten pitäisi
ryhtyä viemään

Yritysten paikallisuuteen liittyy yksi pulma: vienti. Suomen kauppatase on heikentynyt trendinomaisesti jo kymmenen vuotta.

-Jos suunta jatkuu, pitää olla huolissaan, sanoi Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen esitellessään pankin taloudellista katsausta viime viikolla.

Lindholmin mukaan viennin vuoksi ei ole hyvä, että suurten yritysten merkitys työllistäjänä laskee kaiken aikaa.

-Suurilla yhtiöillä on suora yhteys siihen, miten Suomeen tulee vientituloja, hän huomauttaa.

Yrittäjäjärjestö kannustaa kansainvälistymään.

-Olemme sitä mieltä, että nykyistä useampi yritys pärjäisi kansainvälisillä markkinoilla, Lindholm sanoo.

Voimmeko elää pesemällä
toistemme paitoja?

Kuisma uskoo, että perinteisten alojen ympäriltäkin voisi löytyä kansainvälisesti merkittäviä yritysideoita. Ne voisivat liittyä infrastruktuurin rakentamiseen tai vaikkapa ilman ja prosessien puhdistamiseen.

-Jossain vaiheessa kiinalaiset eivät enää jaksa hengittää saasteitaan, hän huomauttaa.

Jos yritykset ovat kovin paikallisia, ne törmäävät kotimarkkinoiden ostokykyyn. Tämä koskee etenkin palvelualaa. Kuisma nostaa esiin vanhan kysymyksen: voimmeko elää pesemällä toistemme paitoja?

-Kotimarkkinoilla raja tulee joskus vastaan, hän huomauttaa.

Vaikka pk-yritysten nousu on hyvä asia, suuryrityksiäkin tarvitaan paitsi viennin vuoksi myös ruokkimaan muita.

-Aika suuri osa yrityksistä on alihankinta- tai palveluketjussa tai ainakin tietyssä mielessä ravintoketjussa, Kuisma sanoo.

Lue koko juttu

Finnairin aiesopimuksen eteneminen riippuu nyt pitkälti siitä, miten lentoemännät, stuertit ja lentäjät suhtautuvat Flyben tarjoamiin sopimuksiin. Ne astuisivat voimaan ensi vuoden jälkeen.

Lentoyhtiö Finnair ja sen yhteistyökumppani Flybe valottivat tänään varsin vähän sitä, millaisin sopimusehdoin tai eduin Finnairin henkilöstö jatkossa työskentelisi yhtiöiden yhteisyrityksessä Flybe Nordicissa.

Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen suhtautui tiedotustilaisuudessa sopimuksen syntymiseen toiveikkaasti, mutta kertoi melko vähän syistä, joihin optimismi perustuu. Matkustamohenkilöstö pohtii parhaillaan omaa kantaansa sopimukseen.

Finnair aikoo aiesopimuksensa mukaan siirtää brittikumppanilleen Flybelle sata matkustamotyöntekijää ja 120 Embraer-lentäjää Euroopan-lennoistaan. Finnair omistaa uudesta yhteisyrityksestä Flybe Nordicista 40 prosenttia, enemmistön Flybe.

Vehviläisen mukaan henkilöstö siirtyy niin sanotussa liikkeenluovutuksessa Flybelle vanhoina työntekijöinä. Työsopimusehdot säilyvät ennallaan 2013 lopulle, jolloin ne ovat katkolla.

-Kun tuotantovälineet eli lentokoneet siirtyvät Flybelle, meidän työntekijämme, jotka ovat tuotantoon liittyneitä, siirtyvät vanhoina työntekijöinä Flyben palvelukseen.

Suomen Lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys (SLSY) näyttää olevan eri linjoilla. SLSY kommentoi iltapäivällä tiedotteessa, että Finnairin ”ilmoitettu 12 koneen siirtyminen ei täytä liikkeenluovutuksen tunnusmerkistöä”. Muutoin liitto ei vielä kommentoinut tilannetta, vaan rauhoitteli jäsenistöä.

Liitto muistutti, että matkustamohenkilökunnalla on irtisanomissuoja 2013 loppuun asti.

Ovi auki takaisin
Finnairin palvelukseen

Mikäli valmisteilla olevaan säästösopimukseen päästään, Flybe-lennoille siirtyvät lentäjät palaisivat asteittain Airbus-lentäjiksi Finnairin Aasian liikenteeseen, Finnair lupailee lentäjille.

-Finnairilla on tarkoitus kasvaa jatkossakin, erityisesti Aasiassa, tietenkin myös samaan aikaan jonkun veran lentäjiä tulee jäämään eläkkeelle tai he lähtevät muista syistä, jolloin meillä tulee olemaan pilottivakansseja avoinna. Ajatuksena on ollut tarjota paluumahdollisuuksia takaisin Finnairille Airbus-kapteeniksi joko lähi- tai kaukoliikenteeseen, Vehviläinen tarkensi.

Finnair kertoi edistyneensä 140 miljoonan euron vuosisäästöihin tähtäävässä rakennemuutosohjelmassaan. Yhtiöstä ei haluttu kertoa, millaisia säästöä Euroopan-lentojen operoinnin ulkoistaminen tuo.

-Se tuo selkeitä säästöjä, sekä välittömiä että myöhemmin realisoituvia, Vehviläinen sanoi.

Flybe Europen toimitusjohtajan Mike Rutterin mukaan yhtiön nykyisillä piloteilla ei ole sellaisia palkkataulukoita, joista kävisi ilmi, joutuisivatko suomalaiset lentäjät tyytymään pienempiin palkkoihin sopimusajan päätyttyä.

Rutterin arvion mukaan lentäjät voivat Flybella tienata enimmillään noin 70 000–80 000 euroa vuodessa.

-Mutta tämä ei ole vertailukelpoinen numero, koska me emme lennä Embraereita, Rutter painotti.

Lue koko juttu