Viides elementti ja muut pseudotieteiselokuvat
22.11.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Tänään esitetään töllön Teema-kanavalla Luc Bessonin visuaalisesti upea ja sisällöllisesti anarkistisen älytön elokuva The Fifth Element, josta on luontevaa puhua suomeksi Viidentenä elementtinä, vaikka sen virallinen suomennosnimi taitaakin olla The Fifth Element - puuttuva tekijä. Paremman termin puuttuessa sitä täytyy kai kutsua tieteiselokuvaksi, vaikka se ”tiede”, johon tarinan juoni perustuu, on antiikin aikaista pseudotiedettä neljine alkuaineineen (tuli, vesi, maa ja ilma). Itse asiassa täytyisi kai ottaa käyttöön uusi termi - ”pseudotieteiselokuva”. Tällä nimellä voitaisiin kutsua sellaisia taideluomia, joissa ei pyritä edes näennäiseen tieteellisyyteen, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin futuristiseen miljööseen ja hyödyntävät ”scifiksi” kutsutun lajityypin vakiintuneita keinoja laserpistooleista avaruusaluksiin.
Tietysti nykyään voi sanoa, että jokseenkin kaikki tieteisviihde on pseudotieteisviihdettä. Mark Rosenfelder, jonka nerokkaat nettisivut kuvitteellisine maailmoineen ja kielineen ovat ilahduttaneet minua jo vuosituhanteen vaihtumisesta asti, kirjoitti vuosia sitten jutun otsikolla ”Onko tiede tappamassa tieteisfiktion?” Jutun pointtina oli jokseenkin, että tiede on pannut selkeät rajat sille, millainen teknologia ylipäätään on mahdollista. Toisin sanoen esimerkiksi valon nopeuden ylittämiseen perustuvat linnunradanlaajuiset imperiumit eivät ole mahdollisia. Myös usein esitetty väite, että menneiden vuosisatojen tieteiskuvitelmat ja haaveet olisi nykyään toteutettu, vaatii yleensä tietynlaista kvalifiointia. Esimerkiksi lyijyn muuttaminen kullaksi on nykyisellä ydintekniikalla täysin mahdollista, mutta tätä viisasten kiveä ei käytetä, koska vaadittavat energiamäärät tekevät siitä kannattamatonta.
Vielä scifin kultakaudella, kun Arthur C. Clarke ja Isaac Asimov kirjoittelivat klassisia tarinoitaan, tieteiskuvitelmilta saatettiin edellyttää ankaraa matemaattista ja fysikaalista uskottavuutta. Clarke sijoitti useita novellejaan sellaiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta oli jo levittäytynyt merkittävään osaan aurinkokuntaa ja planeettojen ja avaruusasemien välillä kulki vilkas rahti- ja matkustajalaivaliikenne, mutta jossa aurinkokunta yhä saattaa kätkeä odottamattomia salaisuuksia. Tällainen tarina oli ainakin Jupiter Five, jossa pieni Amalthea-kuu (systemaattiselta nimitykseltään Jupiter 5) osoittautuukin aurinkokunnan aikaisempien älyllisten asukkaiden, nyt jo sukupuuttoon kuolleiden matelijaeliöiden jälkeensä jättämäksi taidekokoelmaksi. Novellin varsinainen idea perustuu kuitenkin Amalthean vetovoimakentän ominaisuuksiin, ja Clarke muisteli myöhemmin laskeneensa hiki päässä ja kynä sauhuten (tietenkin vuosikymmeniä ennen joka miehen tietokoneiden ilmaantumista) Amalthean gravitaatioyhtälöitä peläten, että joku monomaaninen nörtti kuitenkin löytäisi juonesta neliöjuurimerkin kokoisen aukon ja kirjoittaisi kiukkuista postia toimitukseen. (Toimitus tarkoittaa Astounding-scifilehden toimitusta, sillä mitä todennäköisimmin Jupiter Five julkaistiin ensimmäisen kerran juuri siinä.)
Nykyään scifin tekijöillä on sikäli helpompaa, että tietokoneen ääressä istumisen sijasta he voivat yksinkertaisesti opetella joukon lajityypille ominaisia konventioita, ja sitten mennään. Toki alalla on yhä omat tekniset sääntönsä. Huono tieteisfiktio lienee useimpien genrekriitikoiden mielestä samaa kuin huono fantasia. Justin Rye erotti nettisivuillaan toisistaan näennäistieteen ja valetieteen. Valetiede on esimerkiksi astrologia, jossa sisäisesti ristiriitaista, löysää höpinää yritetään sitoa kasaan tieteelliseltä kuulostavalla sanahelinällä. Näennäistiede on tieteellisen näköinen järjestelmä, joka toimii sen verran johdonmukaisesti, että se näyttää tarinan puitteissa uskottavalta, jolloin lukija voi kohtuullisen vähällä vaivalla paneutua tarinan todellisuuteen.
Hyvää näennäistiedettä löytää esimerkiksi Alfred Besterin romaanista Määränpäänä tähdet, joka tunnetaan englanniksi kahdellakin nimellä: Tiger! Tiger! ja The Stars my Destination. Kirjan yleinen ilme on varsin surrealistinen, ja siitä tulee samanlainen olo kuin hyvin räikeävärisen taulun katselemisesta: varhaismurrosikäiselle pojalle se oli melkoinen järkytys kaiken kiltin, klassisen perusscifin jälkeen. Olen silti vieläkin sitä mieltä, että jaunttaus oli nimenomaan Justin Ryen tarkoittamana näennäistieteenä oikein onnistunut idea. Jaunttauksella tarkoitettiin ao. romaanin maailmassa sitä, mitä tieteiskirjallisuuden maailmassa yleisemmin kutsutaan teleportaatioksi: siirtymistä silmänräpäyksessä paikasta toiseen ajatuksen voimalla. Kovan tieteen mielestä jaunttaus on tietenkin paksua pötyä, mutta Besterin romaani sekä kertoi jaunttaustutkimuksen historian että jaunttausta rajoittavat säännöt uskottavan oloisesti että pitäytyi näissä rajoituksissa. (En aio pilata lukunautintoanne: menkää itse kirjastoon lukemaan se teos.) Jaunttauksen nimi muuten tulee siitä tiedemiehestä, joka Besterin romaanissa keksii jaunttauksen ja tutkii sitä - Charles Fort Jaunte. Ruotsintaja ei muuten osannut vääntää nimestä Jaunte hyvää termiä omalle kielelleen, vaan muutti Jaunten Grantiksi ja teki jaunttauksesta grantningia.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Panu, oletko naisten vihaaja?
- 2.
- 3.
-
Mielenkiintoinen aihe. Itse luin nöösinä kaiken scifin minkä kirjastosta löysin. Aikuisena en ole ollut scifistä itse asiassa lainkaan kiinnostunut. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että kunnon kovaa scifiä on nykyisin niin vaikea tehdä kenties Rosenfelderin mainitsemasta syystä. Todellinen tekniikka alkaa olla toisaalta nykyään käypä kovan scifin korvike.
Astetta pehmeämpi konventionaalinen scifi laserpyssyineen ja valoa nopeampine avaruusaluksineen taas tuntuu auttamattoman vanhanaikaiselta, koska kaikki nykyajan tai nykyaikaista kehittyneempi viestintä- ja tietojenkäsittelytekniikka loistavat niissä poissaolollaan. Esimerkiksi juuri tästä syystä Asimovin Säätiö-trilogiaa lukiessa tuntuu melkein kuin lukisi Jules Verneä. 30 vuotta Säätiö-trilogian jälkeen kirjoitetuissa jatko-osissa esitetään pöytätietokoneet ihmeellisinä uutuuksina, joita yhden päähenkilön nuorempi sukulaistyttö käyttelee setänsä ihmetykseksi kuin vanha tekijä. Epäusko putoaa narulta kuivumasta. Robotit-sarja toimii jo paremmin, koska niissä tuollaisia asioita ei tuoda liiaksi esille ja koska hyvin kirjoitetut salapoliisitarinat tempaavat mukaansa.
- 4.
-
Besterin Määränpäänä tähdet on ehkä paras sci-fi -novelli mitä on olemassa - etenkin koska sitä ei ole pilattu tekemällä siitä joku kauhea Hollywood-roska.
Kannattaa muistaa myös Osmo Ilmarin 50-luvulla kirjoittamat sci-fi -novellit.
- 5.
-
Pätkiä Hesarin jutusta:
”Kaikki kriminologin haastattelemat ammattirikolliset olivat harrastaneet nuorena urheilua.
Linnakeikkoihin suhtaudutaan fatalistisesti: sattuuhan näitä.
Etenkin alamaailman noviiseille ja laillisista töistä rikosten pariin siirtyneille vankila on oikea rekrytointikeskus.
Rikollisryhmä kutsui kyvykkääksi kehutun miehen syömään ravintolatasoista kattausta, joka oli salakuljetettu vankilaan. Punaviinin ja laatulihan äärellä käytiin läpi kokelaan työhistoriaa.
'Ammattirikollinen voi halutessaan jatkaa rikollista toimintaansa vankilasta käsin. Samalla hän voi ladata akkujaan ja nauttia kuninkaallisesta asemasta vankilayhteisön sisällä.'”Pitäisikö vaihtaa uraa?
- 6.
- 7.
-
Onneksi keksittiin teknologinen singulariteetti. Siitä irtoaa scifiä.
”Singularity Sky is set in a universe where human societies have been involuntarily taken from Earth and widely distributed, seemingly at random, across the galaxy in the aftermath of a technological singularity. The events in Singularity Sky take place some time after the immediate aftermath of the singularity.
- -
The apparent cause of this distribution of humans is the mysterious and immensely powerful posthuman entity which calls itself ”the Eschaton”. Although the Eschaton is usually benign and uninvolved in human affairs, it strictly enforces certain rules on human civilization out of apparent self-interest.
- -
The most important commandment of the Eschaton appears to be ”thou shalt not violate causality”; that is, the Eschaton strictly prohibits the use of faster than light travel for reaching any point in its own relative past, with the ominous proscription ”or else”. The Eschaton apparently makes use of time travel itself, but whenever a civilization attempts to break this rule, it is forcibly prevented from doing so immediately before the act (often with immense overkill, such as in at least one case where the relevant civilization's star is induced into going supernova).” - 8.
-
Singulariteetin avulla kaikki on mahdollista tieteellisesti uskottavalla tavalla.
- 9.
- 10.
-
@9, Panu
On muuten mielenkiintoista lukea Ian Banksiä. Hänellä on miellyttävä tapa käsitellä yhteiskuntamme eri puolia konfliktien osapuolien ominaisuuksina. Kuitenkaan Kulttuuri ei ole sama asia kuin oma länsimainen kulttuurimme. Monet oman kulttuurimme ominaisuudet ovat usein jollain barbaarisivilisaatiolla, mikä tuo oman kutkuttavan lisänsä. On hankalaa valita puoltaan. :-)
- 11.
-
Pseudotieteestä puheenollen, olettekos muuten huomanneet, että Lord Selibacy ei ole uskaltanut kirjoittaa blogiinsa juhannuksen jälkeen. Sami-poika toivoo, että se unohtuisi kaikessa hiljaisuudessa. Sosialismin salamat - verkosto on kuitenkin tallentanut kaikki hänen tekstinsä, ja nyt hän roikkuu vain löysässä hirressä. Sukunimikin paljastetaan totta kai aikanaan.
- 12.
-
Besterin kirja on omassa luokassaan.
- 13.
-
Noista yhteiskunnallisista kirjoista. Feintuchin ”Seafort”-kirjoissa vaikka onkin aikamoista jeesustelua sisältää melko irvokkaan kuvan tulevaisuudesta jossa kouluttamaton alaluokka on vajonnut primitiiviselle asteelle. Toinen ehkä kuivempi on Donaldsonin ”Gap' -sarja jossa taas eletään teknologisessa painajaisessa. Mielenkiintoisia ovat sitten kuvaukset täysin vieraista maailmoista, ehkä Nivenin ja Pourneillen ”Mote in Gods Eye” ja ”Gripping Hand” olisivat helposti sulavia.
Eikös muuten Clarke ”ennustanut” geosynkronisen radan satelliitit?
- 14.
-
Huhutaan että Lord Selibacy olisi armeijassa! Kuulema eräs reipas neiti olisi tarttunut Selibacyn ehdotukseen ”kermakakuista” ja kirjeenvaihtoakin olisi tapahtunut? Tälläisiä huhuja internetin ihmemaailmassa liikkuu…
- 15.
-
Korjaan: tarkoitan siis kermapiirakkaa tietenkin :)
- 16.
-
Ookko sä koskaha saanunna?
- 17.
-
FIft elementtiä ei ole ees yritettykään tehdä mitään tieteellistä elokuvaa,
vaan ihan puhdasta viihdettä jota pitää katsoa sipsipussi kädess… - 18.
- 19.
-
Huvitti tuo Besterin viittaus Charles Fortiin joka luonnollisesti meni ohi lukiessani kirjan ensimmäistä kertaa nuorena ja tietämättömänä. Hänhän oli noissa piireissä eräänlainen kulttihahmo silloin aikoinaan, ja nykyäänkin julkaistaan Fortean Times -lehteä.
Määränpäänä tähdet jäi mieleen aivan hillittömästä ideoiden ilotulituksesta - tiedekansa, kellarikristityt, tautien viihdekäyttö,… - ja aikanaan hurjan nerokkailta tuntuneista typografisista kikkailuista erään varsin psykedeelisen episodin yhteydessä.
- 20.
-
”Ehkä tieteellisesti uskottavalla tavalla, mutta irtoaako siitä enää kirjallisesti toimivaa draamaa, kun kukaan ei esim. enää voi kuolla, ainakaan pysyvästi? Tämän takiahan Iain Bankskaan ei taida koskaan kirjoittaa itse Kulttuurista, ainoastaan konflikteista sen reunamilla.”
Teknologisella singulariteetilla voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Se voi tarkoittaa jonkinlaista myyttiseltä kalskahtavaa apoteoosia, jonka jälkeen ”kaikki on mahdollista”. Tai epäjatkuvuuskohtaa sivilisaation kehityksessä, joka johtuu itseään rekursiivisesti ja kiihtyvällä nopeudella parantelevan tekoälyn ilmaantumisesta. Tai *kuluvan hetken perspektiivistä'* yksinkertaisesti sitä ajankohtaa, jonka jälkeen tulevaisuuden ennustaminen muuttuu mahdottomaksi, koska mitattavissa ja laskettavissa olevat määrälliset muutokset muuttuvat laadullisiksi.
Joka tapauksessa teknologisesta singulariteetista on äärimmäisen vaikeaa kirjoittaa tieteellisesti uskottavaa scifiä, koska siitä on - määritelmällisesti -vaikeaa kirjoittaa tieteellisesti uskottavasti yhtään mitään.
Banksin Kulttuuri ei muuten ole mikään looginen teknologisen kehityksen päätepiste. Siinä äärimmäisen helppoa keskeneräisyyksiä. Mutta Panu on toki aivan oikeassa siinä, että Kulttuuri on jo niin monimutkainen ja edistynyt, että siitä on jo vaikea kirjoittaa kovin tarkasti mitään.
- 21.
- 22.
- 23.
- 24.
-
- Mutta muistaako kukaan enää Gérard Kleinin nerokasta aikamatkaromaania ”Sodan valtiaat”?
Venttas ny, ne ratsastivat jonkinlaisilla tiikereillä.. tai siis tällaisilla elikoilla jotka pystyivät hyppäämään ajassa ja paikassa?
Se oli jokin 70-80 luvun kovakantinen scifi-sarja jossa oli hopeanväriset kannet. Ainoa mikä ketutti että joskus olivat kääntäneet jostain sarjasta vain jonkun kirjan keskeltä… ajalta ennen nettiä tai nettikirjakauppoja.
- 25.
- 26.
-
Fifth Element tulee nähdä tulevaisuuteen ja avaruuteen sijoittuvana fantasiaelokuvana, ei tieteiselokuvana. Eihän Tähtien Sotakaan ole tieteiselokuva vaan avaruusfantasia.
- 27.
-
Panu:
”Itse asiassa täytyisi kai ottaa käyttöön uusi termi - ”pseudotieteiselokuva”. Tällä nimellä voitaisiin kutsua sellaisia taideluomia, joissa ei pyritä edes näennäiseen tieteellisyyteen, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin futuristiseen miljööseen ja hyödyntävät ”scifiksi” kutsutun lajityypin vakiintuneita keinoja laserpistooleista avaruusaluksiin.”Eikös termi ”tieteisfantasia” (engl. Science fantasy) kävisi? ”Science fantasy är den traditionella beteckningen på science fiction-litteratur med en dragning åt mystik och fantasy eller med inslag av så avancerad förutsatt vetenskap att den verkar fantasy-betonad. Termen är oklar vilket beror på att den används för att beteckna just gränsfall. Exempel på science fantasy är Jack Vances Dying Earth-berättelser. Edgar Rice Burroughs Mars-romaner och Marion Zimmer Bradleys Darkover-böcker är andra. Under senare år kan man särskilt nämna Gene Wolfes författarskap.”
http://sv.wikipedia.org/wiki/Science_fantasy - 28.
- 29.
-
Termi tieteiselokuva on huono. Se on sci-fi eli tieteisfiktio, jos sitä siksi halutaan kutsua. Sana fiktio antaa mahdollisuuden soveltaa vähän.
Jos tahtoo tieteisfaktaa, kannattaa lukea suosilla vaikka Naturen ja Sciencen uusimmat numerot ja laittaa telkkari kiinni.
Viides elementti oli muistaakseni kohtuullinen elokuva. En tosin ajatellut kertaakaan katsomossa, että se olisi totta. En tosin ajatellut niin viime viikonloppunakaan, kun kävin katsomassa Quantum of Solacen leffassa.
- 30.
-
Jos The Fifth Element kolautti, kanattaa tutustua Alejandro Jodorowskyn ja Jean ”Moebius” Giraudin tuotantoihin, esimerkiksi L'Incal.
http://en.wikipedia.org/wiki/L%27Incal
The Fifth Element on ammentanut aika lailla inspiraatiota niistä.