Valko-Venäjä - Itä-Euroopan sairas mies
30.9.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kielitiede, Kulttuuri, Politiikka, Kansainväliset suhteet, Maailmanpolitiikka
Valko-Venäjällä on taas oltu äänestävinään. Presidentti Łukašenkan vastustajat saivat toki asettaa muutaman ehdokkaan, mutta tietenkään ketään ei valittu. Tällä kertaa otteet olivat edes hieman asiallisemmat kuin maan vaaleissa yleensä, sillä elokuussa kaikki poliittiset vangit vapautettiin, ja kaiken lisäksi maahan päästettiin ETY-vaalitarkkailijoita. Vaalikampanjaa ei käyty, vaan vaaleja edelsi haudanhiljaisuus. Aiemmin kovaotteinen ja autoritaarinen presidentti on tullut tunnetuksi niin opposition pahoinpitelemisestä kuin poliittisesta mudanheitosta: vastustajat on rutiininomaisesti leimattu fasisteiksi ja natseiksi. Tällä kertaa tiedotusvälineet eivät yksinkertaisesti vaivautuneet edes haukkumaan oppositiota; vaalitarkkailijoita ei tietenkään päästetty kaikille äänestyspaikoille, mutta sen lisäksi heidän toimintaansa sabotoitiin painostamalla esimerkiksi valtion virkamiehet ennakkoäänestämään, niin että siinä vaiheessa kun vaalitarkkailijat saapuivat maahan, merkittävä osa valkovenäläisistä oli jo vetänyt punaisen viivansa - tietenkin presidentin hyväksymille ehdokkaille.
Reilu vuosikymmen sitten kirjoitin ruotsinkieliseen kulttuurilehteen puolalaisia sanomalehtiä referoineen jutun Valko-Venäjän poliittisesta tilanteesta otsikolla Neuvostoliitto, pääkaupunki: Minsk. Masentavaa kyllä mikään ei tunnu tällä välin muuttuneen. Valko-Venäjä on yhä tyrannimaisen entisen neuvostovirkamiehen johtama takapajula, jossa neuvostoaikaiset instituutiot ja arvostukset elävät. Maan oma kieli ja kulttuuri on painettu maanrakoon - valkovenäjäksi ei tyttöjä Minskin diskoissa isketä, siellä pitää puhua suurta väkevää venäjän kieltä, jollei halua leimautua juntiksi. Kaupungeissa sönkätään tavallisesti venäjää valkovenäläisellä aksentilla ja ääntämyksellä sekä alinomaa valkovenäjän kielioppiin lipsuen, maalla taasen puhutaan kansanmurteita, joihin tiedotusvälineiden venäjä on jossain määrin vaikuttanut. Tyypillinen valkovenäläinen ei välttämättä osaa kirjoittaa eikä puhua kumpaakaan kieltä edes miten kuten normin mukaisesti.
Asiaa monimutkaistaa vielä sekin, että valkovenäjällä on kaksi eri kirjakieltä - toinen on oppositiovoimien ja useimpien merkittävien valkovenäläisten kirjailijoiden käyttämä, toinen taas neuvostoaikana kansankomissaarivoimin väsätty versio, joka on monilta yksityiskohdiltaan lähempänä venäjää. Kummassakin muodossaan valkovenäjä kuitenkin eroaa selvästi venäjästä. Siinä missä venäjän sanavarastoon ja kielioppiinkin on vaikuttanut voimakkaasti kirkkoslaavi, valkovenäjässä on runsaasti puolalaista vaikutusta, sekä lainasanoja että käännöslainoja: puolaa osaavalle valkovenäjä on selvästi ymmärrettävämpi kieli kuin venäjä.
Valkovenäjä oli vainottu kieli jo tsaarin aikana: ukrainan (”vähävenäjän”) tapaan se oli virallisesti venäjän murre, jonka kirjallista viljelyä ei sallittu. Sikäli tsaarin satraapit olivat oikeassa, että valkovenäjän ja venäjän murteiden raja ei ole selkeä eikä yksiselitteinen, mutta eipä toisaalta ole monen muunkaan vierekkäisissä valtioissa puhutun sukukielen. Suuren osan historiaansa valkovenäjä on ollut Puola-Liettuan kaksoisvaltion itäosien kansankieli, jolla oli siinä valtiossa myös merkittävää kirjallistakin käyttöä virastokielenä (ns. länsivenäläinen kansliakieli) - toisin sanoen se kehittyi luonnollisella tavalla venäjästä erilliseksi kieleksi, kunnes Puola aikanaan sortui vahvempien naapuriensa musertamana ja sen itäosat joutuivat Venäjän kyltymättömään kitaan.
Bolševikkivallankumouksen jälkeen valkovenäjän kirjakieltä pyrittiin Neuvostoliitossa jonkin aikaa edistämään. Kaksikymmenluvulla pienten kansallisuuksien kieliä ylipäätään kehitettiin nopeaan tahtiin ja lukutaitoa niillä pyrittiin lisäämään syntyperäisten keskuudessa. Sitten kun neuvostovaltion alkuvuosien huuma oli ohi, alkoivat suuret puhdistukset, ja vähemmistökansallisuuksien kirjallinen sivistyneistö, älymystö ja taiteilijat surmattiin ”porvarillisina nationalisteina” ja ”vakoojina”. Kun valkovenäläisyys näin oli kielletty ja tuhottu, maan asukkaille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin olla mahdollisimman hyviä yleisliittolaisia neukkuja - omaksua oman kansankulttuurinsa tilalle moderni neuvostovenäläisyys.
Asiaa ei auttanut se, että valkovenäjän kieli samastui monien mielessä natsimiehitykseen, sillä natsit koettivat löytää paikallisia yhteistyökumppaneita valkovenäläisten nationalistien keskuudesta ja hyvittelivät näitä käyttämällä valkovenäjän kieltä virallisissa julistuksissaan. Miehitys oli kuitenkin yleisesti ottaen presiis yhtä brutaali ja julma kuin itärintaman saksalaisvalta yleensäkin, ja siitä joutuivat kärsimään sekä paikallinen suuri juutalaisvähemmistö että varsinaiset etniset valkovenäläiset.
Sodanjälkeisen Neuvostoliiton identiteetti rakentui suuren isänmaallisen sodan muistolle kärsimys- ja sankaritarinoineen. Niissä korostui yleisliittolainen neuvostokansalaisuus, ja pienten kansojen omalle kulttuurille jäi vähänlaisesti tilaa: sota oli käyty suuren Stalinin johdolla ja venäjäksi. Toki myös valkovenäjäksi syntyi merkittävää kirjallisuutta tästä koko Neuvostoliiton kannalta niin tärkeästä aiheesta: sekä lännessä että kotimaassaan suuresti arvostettu kansalliskirjailija Vasil Bykaŭ (venäläisittäin Vasili Bykov) kirjoitti laajan tuotannon kansansa kärsimystiestä sota-aikana. Kirjojen nimet kuvastavat valkovenäläistä sielunmaisemaa yleensäkin: Onnettomuuden merkki, Elää aamunkoittoon asti, Mennä ja olla palaamatta…onpa jokin kertomusvalikoima taidettu aikoinaan suomentaakin jossain neuvostokirjallisuussarjassa kultaisella 70-luvulla.
Voi tietysti kysyä, miksi valkovenäjän kielestä ja kulttuurista ylipäätään pitäisi olla huolissaan. Nykyinen presidentti on ehkä hallinnut epädemokraattisin keinoin jo pitkään, mutta toisaalta täytyy myöntää, että aikoinaan hän päihitti 90-luvun alkupuolella pari vuotta hallinneen kulttuuri-isänmaallisen ja valkovenäjän kielelle myötämielisen presidentti Šuškievičin ilmeisesti jokseenkin rehellisissä vaaleissa. Jos kansa ei halua kansallista kulttuuria eikä liberaalia demokratiaa, vaan neukkuvenäjää, karkeaa populismia ja latteaa lännenvastaisuutta (Se, että meille menee huonosti, on lännen syy, totesi eräs äreä valkovenäläisäijä puolalaisen Polityka-lehden haastattelijalle matkalla äänestämään Łukašenkaa vuonna 1994), mitäpä se meille kuuluu? Kuitenkin tuntuu siltä, että läntisillekin vaikutteille avoin, valkovenäjää puhuva ja poliittisesti moniarvoinen Valko-Venäjä olisi koko Euroopalle parempi vaihtoehto kuin huonoa venäjää sönkkäävä, eristäytynyt takahikiä, jossa monipuoluedemokratia sinänsä - niin demokraattinen sosialismi, keskustavoimat kuin konservatiivitkin - on vainottuna ja oppositiossa, ja maata hallitsee neuvostonostalgiaan vetoava törkypopulisti.
Toki Valko-Venäjä sinänsä on erinomainen esimerkki amerikkalaisen politiikan tutkijan Fareed Zakarian luomasta ”epäliberaalin demokratian” käsitteestä. Jo kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneessä, huomiota herättäneessä artikkelissaan Zakaria totesi, että demokratia ei yksin riitä: selkeiden diktatuurien sijasta maailmalla on runsaasti nimellisiä demokratioita, joissa maan johto kyllä on valittu vaaleilla ja nauttii merkittävän kansanosan, jopa enemmistön, suosiota, mutta sisäpolitiikkaa leimaa oppositiovoimien ja hallituksen keskinäinen epäluottamus, katkerat kiistat, poliittinen väkivaltaisuus ja sorto. Välttämättä tällaisessa maassa ei ole koko ajan haudanhiljaista, kuten oikeissa diktatuureissa, vaan vaalikausille ovat luonteenomaisia sisällissotamaiset olot, poliittisten ryhmien veriset yhteenotot ja yhteiskuntarauhan järkkyminen. Kun sitten hallitus on valittu, alkaa ”normaali elämä”: tällöin hallitus ja valtionpäämies pitävät valtaa autoritaarisin keinoin, usein kansankiihotukseen ja ”terveeseen kansanvaistoon” tukeutuen, eli oppositiolle ja sen kannattajiksi epäillyille järjestetään kuumat oltavat. Tällaiset olosuhteethan vallitsevat monissa nimellisesti demokraattisissa kehitysmaissa.
Zakarian huolenaiheena oli, että poliittinen modernisoituminen ja demokratisoituminen ei välttämättä johdakaan liberaaliin, suvaitsevaiseen kansanvaltaan, vaan että epäliberaali demokratia on ehkä todennäköisempikin lopputulos. Ainakin Valko-Venäjän esimerkki osoittaa, että epäliberaali demokratia voi olla hyvinkin pitkäikäinen ja vakaa järjestelmä.
Nykyään ei itse asiassa olekaan syytä pelätä esimerkiksi länsimaisten demokratioiden siirtyvän diktatuuriin. Huomattavasti suurempi riski on, että liberaali demokratia rappeutuu ja saastuu epäliberaaliin suuntaan, mistä tuore Itävallan vaalitulos voi olla merkki. Meilläkin rääväsuiset populistit kannattajajoukkoineen niin oikealla kuin vasemmalla vetoavat ”sananvapauteen” tekosyynä laskea poliittisen väittelykulttuurin tasoa, leimata kokonaisia ihmisryhmiä ja solvata eri mieltä olevia. Jos tällainen yleistyy ja muodostuu maan tavaksi, voidaan sanoa, että demokratiamme on rappeutunut epäliberaaliksi. Ja koska epäliberaaliin demokratiaan kuuluu oleellisesti yhteiskuntarauhan horjuvuus, se olisi tappio kaikille kansalaisille - populistisia samean veden kalastajia itseään lukuunottamatta, koska he haluavat valtaa eivätkä sitä osaa hankkia muuten kuin epärehellisin keinoin.
- Uusi IT-duuni - Puuttuva pala teknologiaosaamiseesiSaranen Consulting Oy
- Linux Kernel EngineerALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- WebExpert - Visuaalisia web-kehittäjiäSaranen Consulting Oy
- QA Expert - Uusia testauksen tai laadunvarmistuksen ammattilaisiaSaranen Consulting Oy
- Senior Test Engineers, System test/System VerificationEB, Elektrobit
- LTE L1 SW SpecialistsEB, Elektrobit
- HW Design Engineers/SpecialistsEB, Elektrobit
- NMS/OSS SpecialistEB, Elektrobit
- Designers/Senior Designers, O&M SW EB, Elektrobit
- EB Talent - Student Recruit - OpiskelijahakuEB, Elektrobit
- 1.
-
Heh, eipä repe saanut kauaa aikaan nauttia paikastaan auringossa täällä…
Mutta ”Euroopan viimeisestä diktatuurista” sitä vain että kuinkakohan pahana siellä pyörii sensuurikoneisto/propagandamasiina kun naapureilla olot paranevat hyvää tahtia rautaesiripun kaaduttua mutta ”eristäytynyt takahikiä” äänestää aina vaan samaa kaveria eikä ole oranssivallankumouksista tai vastaavista tietoakaan?
- 2.
- 3.
-
Kenenkäs käsissä siellä talouselämä mahtaa olla? Onko V-Venäjä niin neukkuhenkinen, että N-Liiton ylpeys, Minskin traktorikombinaatti, on sekin vielä valtion hallussa?
- 4.
- 5.
-
Valko-Venäjällä oli kuitenkin 90-luvulla 1/3 valkovenäjänkielisiä ja vain 2/3 venäjänkielisiä. Niitä puolet olivat aitoja venäläisoiä ja muut vain venäjänkielisiä. Tuskin diktatuuri suosittua on ihan totaalisesti, vaikka siihen on alistuttu. Kyllä punavalkoisia lippujakin heilutettiin. Kyllä meidän todellakin täytyy piitata sen kolmasosan (+-) kohtaloista. Länsimedia pyrkii lievittämään kansalaisten huonoa omatuntoa väittämällä diktatuurin olevan kansan suosiossa.
En oikein usko, että Lukashenkon vaalit 1994 välttämättä olivat rehelliset. FSB:n voima oli maassa vahva johtuen juuri valtapaikoista ja väestösuhteista. Inhottavaa, että tätä siedetään, koska maa on juuri venäläisten luomus ja Venäjä pitää sitä pystyssä. Länsi ei tee mitään ja nyt on puhuttu jopa suhteiden parantamisesta, vaikka Gergian kriisin pitäisi johtaa juuri päinvastaiseen. Venäjä ei halua mokomaa maata liittää suoraan itseensä, koska se on käytännössä sen kunkku ja koska siitä koituisi ikävyyksiä ja olot olisi laiettava ehkä paremmiksi.
- 6.
-
Näillä olosuhteilla jo miettii milloin taas kapinat puhkeavat kaduille, ja maailma seuraa sivussa kun saa taas joku taistella perusoikeuksistaan henkensä kanssa - tai jos ei ihan niin suurenmoista, niin jotain oranssin vallankumouksen tapaista protestia, kun ei tunnu taaskaan tulevan tästäkään yhtään mitään. Mutta jos ei synny, en sitäkään ihmettele, sillä tähän mennessä luulisi jo kansojen olevan niin väsyneitä ja kyllästyneitä tähän, että eivät enää jaksa.
Aina kun yksi mies itäblokin suunnassa taas rahmii itselleen liikaa, muistuu mieleen että on ollut jo Romanian Nicolae Andruţă Ceauşescu…
- 7.
- 8.
- 9.
-
Mitä muuta voi panrussismin äideiltä odottaa?
- 10.
-
No onneksi siellä Valko-Venäjällä ei ainakaan feministejä ole.
- 11.
-
http://blogit.yleradio1.yle.fi/kirsivirtanen/nainen_miesta_parempi
Kaikkea sitä Ylen välityksellä saakin julkaista.
- 12.
-
Lomailimme vaimoni kanssa parisen viikko Valkovenäjällä. Tosi kaunis ja siisti Minski, ihmiset ystävälisiä, enkä kuullut enkä nähnyt niitä kauheuksia, mitä olen lukenut viron ja suomen lehdistä-netistä. En kritisoi heidän elämän tyyli ja valtion rakennetta, enkä tahdo että vieraat tulisivat suomen opettama, osoittama miten on oikein elä.
No jaaha, jos rehellinen olla siis demokraattia peruspilarit on heikommat kuin täällä, oikeus valtion tai kirkon häihin, mies miehen tai nainen naisen kanssasi on kiellettyjä, gay paraadid samoin, kutsu vallankumoukseen - kiellettyjä, kadut yöllä turvallisia. Riittää, olenkin jo paljon kritisoinut.
Ja lopuksi, ketkä ei ole elänyt sosialismissa, ei osaa nähdä ja tiedä sosialismin parhaita puolia. - 13.
-
”Allons, enfants de la patrie,
le jour de gloire est arrivé !
Contre nous de la tyrannie,
l’étendard sanglant est levé,
l’étendard sanglant est levé.
Entendez-vous dans les campagnes
mugir ces féroces soldats ?
Ils viennent jusque dans vos bras,
égorger vos fils, vos compagnes.” - 14.
-
”Ja lopuksi, ketkä ei ole elänyt sosialismissa, ei osaa nähdä ja tiedä sosialismin parhaita puolia.”
Tässä kai näemme juuri sen minkä Väinö Linna ilmeisesti ”Tuntemattomassa sotilaassa” yritti tuoda esille, meinaan Platonin ideoiden maailmoihin liittyvän ajatuksen, että kun sotavangilta kysyttiin onko ”Venäjällä parempi kuin Suomessa?”, tämä vastasi ”Mist mie voin tietää, ku Suomes mie en oo asun” (en muista ihan kirjaimen tarkkaa).
- 15.
-
Valko-Venäjällä on jo vuosia kadonnut ihmisiä jäljettömiuin. Maa ei ole vain harmiton hourula.
- 16.
-
”Lomailimme vaimoni kanssa parisen viikko Valkovenäjällä. Tosi kaunis ja siisti Minski, ihmiset ystävälisiä, enkä kuullut enkä nähnyt niitä kauheuksia, mitä olen lukenut viron ja suomen lehdistä-netistä. ”
Siinäs näet, miten diktatuuri toimii. Diktatuuri on kuitenkin AINA
olemassa paitsi eliitin ökyilyä, myös ihmisten kiduttamista ja tappamista (siitä saatavaa alhaista mielihyvää) varten. Paikalliset pakotetaan kirveellä uhaten hymyilemään ja typerät turistit perheineen tekevät matkakertomuksia ja valokuva-albumeja kauniista, eksoottisesta syrjitystä pikkuvaltiosta. - 17.
-
”Valko-Venäjällä on jo vuosia kadonnut ihmisiä jäljettömiuin. Maa ei ole vain harmiton hourula.”
Ja Kiinassa myös, jossa harmittoma6 falun-gong-hourailijat pannaan tyydyttämään turvallisuuspalvelun naisten alapäitä omalla genitaaliverellään.
- 18.
-
Juu olen kanssa kuullut niistä sosialismin hyvistä puolista. Eräs vasuri tiesi kertoa, että siellä vasta johtajilla on hyvät oltavat: ”Koko valtion omaisuus käytettävissä ilman ylläpitokuluja”.
Sosialismin aatteessa on syntaksivirheitä, yksi niistä (perus) muodostaa iku ”loop”:in näin tietojenkäsittelytieteen näkökulmasta.
Seuraus: ei toimi - 19.
-
”Käytännössä Valko-Venäjän kadun kieli on trasianka eli sekarehu - venäjää ja valkovenäjää sekaisin valkovenäjän ääntämyksellä.”
Tämä on näitä kielitieteilijöiden fantasioita, jotka kuuluvat samaan kategoriaan kuin ”kyllähän ne udmurtit nyt udmurttia puhuvat, kun udmurtteja ovat”. Pelkkää venäjää kuulin Minskissä viime vuonna.
- 20.
- 21.
-
http://www.hs.fi/aanestys/1135239857574
”Äänestä. Se kannattaa.”
Paavo Lipponen.
- 22.
-
”Ja lopuksi, ketkä ei ole elänyt sosialismissa, ei osaa nähdä ja tiedä sosialismin parhaita puolia.”
Kuka ei ole elänyt fasismissa, ei osaa nähdä ja tiedä fasismin parhaita puolia.
Tuota kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi.
- 23.
-
Soo desu ka nee?
- 24.
-
Hai, Yur-sama, soo desu. Fasismilla _oli_ hyviä puolia (jotka haluamme kyllä visusti vaieta), ja mitäpä muuta sosialismi on kuin fasismia punaisessa käärepaperissa?
Ongelma vain kaikissa totalitaarisissa hallintomalleissa on se, että _ennemmin tai myöhemmin väistämättä kaikkein huonoimmat nousevat valtaan_, ja sen jälkeen pysyvät vallassa kuin jalkasilsa. Singapore edustaa fasismia nykypäivänä ehkä puhtaimmillaan. Vierailijalle se näyttäytyy dynaamisena, puhtaana ja suloisena disneylandina. Paikallisten mielestä se on läpikorruptoitunut diktatuuri, jota hallitaan mielivaltaisella lainkäytöllä, poliisin terrorilla ja jossa köyhyys rehottaa ja tuloerot ovat hirvittävät.
http://abstractnonsense.wordpress.com/2006/09/05/the-fascism-of-singapore/
- 25.
-
PANU KIRJOITA JO NÄISTÄ ALMA-LESBOISTA!!!!
- 26.
- 27.
-
Panu, ongelmana on se, että diktatuureissa nörteillä on etuoikeuksia mitä demokratioissa heillä ei ole. Yksikään diktatuuri nimittäin ei pysy pystyssä ilman apparatshikkeja, ja sekä Natsi-Saksa että Neuvostoliitto olivat insinöörien luvattuja maita. Epäsosiaalinen nörtti ei ikinä päädy määrääjän paikalle, mutta määrääjä ei tule toimeen ilman epäsosiaalisia nörttejä. Kyse on täsmälleen samasta asiasta kuin siitä rillipäästä, joka ostaa suojelua luokan pahiksilta tekemällä heidän koulutehtävänsä. Molemmat hyötyvät - nörtti säästyy kiusatuksi tulemiselta ja pahis saa ne armovitosensa.
- 28.
- 29.
-
”Hai, Yur-sama, soo desu. Fasismilla _oli_ hyviä puolia (jotka haluamme kyllä visusti vaieta), ja mitäpä muuta sosialismi on kuin fasismia punaisessa käärepaperissa?”
Airon Nigousan, anata masaka - onko tosiaan ollut fasismilla hyvätkin puolet? En rehellisesti ole niitä oikeastaan koskaan tajunnutkaan, kaiketi taas yksi minun puutteeni…
Mutta ei kai tuo loppuosa ole henkilökohtainen huomautus…? Senpai-Neesan?
(Dakara Watashi wa nihongo wo aishitemasu…)
- 30.
-
Oo, chotto, Airon Neesan, watashi wa anata no okyakusan wa (-?) arimasen, nee? Dakara ei tarvinne sanoa ”-sama”, desu nee?
- 31.
- 32.
-
”Airon Nigousan, anata masaka - onko tosiaan ollut fasismilla hyvätkin puolet? En rehellisesti ole niitä oikeastaan koskaan tajunnutkaan, kaiketi taas yksi minun puutteeni…”
Jos en tästä edellisestä tiennyt, Panu, niin ainakin tuosta viimeisimmästäsi olen kyllä kuullut.
- 33.
-
EU hieroo suhteita Valko-Venäjään. Nyt on ulkoministeritapaaminen, muka ”rohkaisuksi demokraattisiin uudistuksiin”. Siis naurettavista vaaleista huolimatta suhteita lämmitellään silti. Olipa yllätys. Minkähänlaiset kosmeettiset jutut riittävät hyviin suhteisiin? EU alkaa olla aika huolestuttavalla tiellä. Meitä on petetty pitkään ja rajusti.
- 34.
-
”Airon Nigousan, anata masaka - onko tosiaan ollut fasismilla hyvätkin puolet? En rehellisesti ole niitä oikeastaan koskaan tajunnutkaan, kaiketi taas yksi minun puutteeni…”
Hai, hontou deshita!
Fasismilla oli paljon hyviä puolia. Ensimmäinen oli se, että _järjestelmä toimi_. Toisin kuin sosialismi, missä ikinä ei saatu mistään valmista ja kaikki jäi puolitiehen ja kaikki kirjaimelliseti ryssittiin, fasismi todella toimi. Italiassa rikollisuus ja korruptio nujerrettiin, ja monet vanhimman polven italialaiset muistelevat Mussolinia yhä lämmöllä, ”silloin junatkin kulkivat ajallaan”.
Toinen hyvä puoli oli se, että fasismi oli _tasa-arvoinen_ systeemi. Siis aivan oikeasti tasa-arvoinen, ei pelkästään tasapäinen. Fasismissa ei ollut luokkaeroja eikä varallisuuseroilla ollut merkitystä; fasismi oli _meritokraattinen_ järjestelmä. Vahinko vain, että ne asiat, joita fasismi arvosti ja piti meriitteinä, ovat kapitalismissa ja demokratiassa de-meriittejä. Italia oli käytännössä luokaton yhteiskunta. Verrattuna siihen, mitä Italia oli ollut ennen ensimmäistä maailmansotaa, fasismi oli valtava edistysaskel.
Kolmas hyvä puoli _niin kauan, kun et asettunut systeemin kanssa poikkiteloin, systeemi piti sinusta huolen_. Ilmainen koulutus, valtion takaama työpaikka, sosiaaliturva, järjestetyt lomat jne. Siinä, missä Neuvostoliitossa kukaan ei ollut turvassa ja jokainen joutui elämään pelko perseen alla, fasistisissa valtioissa niin kauan, kunhan et kuulunut mihinkään virallisesti viholliseksi nimettyyn ihmisryhmään tai yrittänyt nousta järjestelmää vastaan, elämäsi oli niukkaa mutta turvattua - ja varsinkin työväestöllä elämä oli varsin turvattua.
Neljäs hyvä puoli oli alhainen rikollisuus. Fasistit todella pistivät rikolliset kuriin, ja he olivat aivan oikeasti suosittuja rikollisuuden voimakkaasti vaivaamilla seuduilla, kuten Sisiliassa, Calabriassa ja Apuliassa. Ainoa tapa, miten amerikkalaiset kykenivät saamaan jalansijan Sisiliassa, oli se, että he Charles ”Lucky” Lucianon johdolla pistivät Mafian uudelleen pystyyn, ja Mafia otti siviilihallinnon hoitaakseen. Fasismissa oli hyvin vähän väkivalta-, omaisuus- ja talousrikollisuutta.
Viides hyvä puoli oli ympäristö- ja siisteyslainsäädäntö. Fasismissa elämä oli puhdasta. Fasismi perustui Hegelin opeille Darwinin kautta (siinä missä kommunismi perustui Hegelin opeille Marxin kautta), ja fasismi arvosti luonnonmukaisuutta, puhtautta, raikkautta ja terveyttä yli kaiken. Esimerkiksi Italiassa tupakkalainsäädäntö oli suoraansanoen kireä. Fasistit samoin aivan oikeasti panostivat ympäristönsuojeluun ja luonnonsuojeluun.
”Mutta ei kai tuo loppuosa ole henkilökohtainen huomautus…? Senpai-Neesan?”
Iie, chigaimasen! Itse jonkin verran Singaporeen tutustuneena se valtio todella pelottaa - ja silti Singapore on elävä esimerkki fasismista tänäkin päivänä! Singapore on merkki siitä, että _fasismi todella toimii_ - sosialismi ei toimi, ja juuri siksi fasismi on niin pelottava järjestelmä. Samoin se pelottaa, että fasismi on aina kiehtonut luonnontieteellisesti ajattelevia ihmisiä; luonnontieteilijät, insinöörit ja lääkärit yleensä viittaavat kintaalla sosialismille, mutta heitä fasismi on aina vetänyt puoleensa.
Sen, että totalitarismissa _huonoimmat nousevat ennemmin tai myöhemmin valtaan_, havaitsi jo Friedrich Hayek kirjassaan ”Road to Serfdom”. Totalitarismi perustuu aina väkivallalle, ja totalitarismia ei voida ylläpitää ilman väkivaltaa. Ja pääsääntöisesti väkivaltaihmiset eivät piittaa tippaakaan sen enempää taloudesta, tieteestä, yhteiskunnan toimivuudesta kuin mistäkään muusta yhteiskunnan perusrakenteista. Singapore on juuri tätä - läpikorruptoitunut kehitysmaadiktatuuri, joka näyttää siellä vieraileville vain sen puhtoisimman ja suloisimman puolensa. Potjomkinin kulissit.
Singaporessa huonoimmat eivät _vielä_ ole päässeet valtaan siksi, että Singaporea johdetaan kuin perheyritystä. Lee Kuan Yew on siitä harvinainen otus, että hän ymmärtää talouden päälle ja sen merkityksen. Mutta entä sitten kun hän kuolee - ja hänen poikansa pääsevät valtaan? He ovat samanlaisia tapauksia kuin Udai ja Qusai Hussein - Luoja Singaporea heiltä varjelkoon!
- 35.
- 36.
-
Valko-Venäjän taloudelle menee itse asiassa jopa hyvin. Maan vuotuinen talouskasvu on jossakin 5-10% tuntumassa, ja Valko-Venäjän bkt/asukas on huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi Ukrainassa.
- 37.
-
Miksi sitten Saksa tarjosi liittoa Puolalle ja olisi tunnustanut sen rajat? Sille tuntui kelpaavan saavutettu menestys, kunhan puhtaasti saksalainen Danzig olisi liitetty Saksaan ja Saksa saanut tien Itä-Preussiin. Ehkäpäå olisi vielä pyydetty siirtomaata länsivalloilta.
Talous uhkasi kyllä yskiä velanoton takia lähivuosina. Juuri siksi ja sopivan ulkopoliittisen tilanteen vuoksi Saksa yritti saada ulkopoliittisen ohjelmansa läpi vuosina 1938-39. Se ei hyökännyt oikeastaan kenenkään kimppuun, vaan tavallaan vain suoritti ehkäisyhyökkäyksen ennen Puolaa ja länsivaltoja.
Sota johtui muiden aggressiosta Saksaa kohtaan. Tshekkoslovakia oli keinotekoinen maa ja tshekit töpeksivät sen nurin. Saksa ei olisi ehkä miejhittänyt koko Tshekkiä, jos se olisi olut ystävällismielinen.
- 38.
-
Panu, Natsi-Saksa oli kansallissosialistinen, ei fasistinen, järjestelmä, ja Natsi-Saksa kaatui lopulta siihen valintaan että tuotetaanko voita vaiko tykkejä. Talouspuoli natseilla oli paljon paremmin hanskassa kuin kommunisteilla; Lenin oli talousasioissa täysi tunari, ja sai aikaan totaalisen katastrofin Venäjällä. Hitler oli oppinut Leninin virheistä, ja siksi hän ei lähtenyt likvidoimaan ”omistavaa luokkaa”, vaikka SA sitä vaatikin; seurauksena olisi ollut täsmälleen sama katastrofi kuin Venäjällä 1918-1921. Investoinnit aseisiin ja armeijaan eivät ole tuottavia. Jos Hitler olisi ymmärtänyt talousasioista enemmän, hän olisi investoinut johonkin muuhun kuin armeijaan.
Italiassa fasismi puolestaan _oli_ todellakin tuottava järjestelmä - samalla tavoin kuin Singaporessa. Se tässä kaikkein eniten pelottaakin. Kiina on täysin fasistinen valtio, ja Kiina on yksi maailman tehokkaimmin kasvavia talouksia.
Ja Venäjällä on täsmälleen sama ongelma kuin Suomellakin: iso itäinen naapuri. Nähtäväksi jää, miten Venäjän karhu pärjää Kiinan lohikäärmeelle.
- 39.
-
””Mutta ei kai tuo loppuosa ole henkilökohtainen huomautus…? Senpai-Neesan?”
Iie, chigaimasen!”
Yoshi, meinaan ettei ilmaannu siitä aiemmasta (http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/viro-ja-dosentin-viha#kommentit) keskustelun loppupäästä sellaista käsitystä, että olisin täysin ajattelematon kommunisti, kuten nuori Erkki Tuomioja valitteli Kekkoselle pikku tapaamisessa, kun koulun rehtori levitti tällaista huhua nuoresta aktivistista.
Itse sanoisin, ettei se hyökkäys sitten muita hyödyttänytkään kuin saksalaisia: esim. vanhoissa filmeissä näytetään miten Ukrainan valloituksen aikaan junat tuskin pääsivät liikkeelle lähettäessään tonneittain ruokaa Saksaan, ja sotilailla on varaa levitellä voita leipänsä päälle vähintään yhtä paljon kuin Suomessa 60-70-luvun ylituotantovuosina. Mutta seuraavaksi siirrytään dokumenteissa siihen, miten ukrainalaiset ja varsinkin juutalaiset sellaiset huomaavat kaikkien eläinten alkavan kadota, miten koivunlehdet häviävät vaikkei olekaan syksy, ja ties mitä. Ja Hitler ilmoittaa, että alkuperäisväestöltä tulisi kieltää jopa peruskoulutus, ja opettaa vain liikennemerkit, etteivät jää kulkuneuvojen alle.
Bachiatari kisamara…
- 40.
-
”Ja Venäjällä on täsmälleen sama ongelma kuin Suomellakin: iso itäinen naapuri. Nähtäväksi jää, miten Venäjän karhu pärjää Kiinan lohikäärmeelle.”
- Kiina ei ole koskaan ollut aggressiivinen Venäjää kohtaan, päinvastoin kuin länsimaat. Suurin Venäjään kohdistuva uhkatekijä tulee, ja on aina tullut lännestä.
- 41.
-
”- Kiina ei ole koskaan ollut aggressiivinen Venäjää kohtaan, päinvastoin kuin länsimaat. Suurin Venäjään kohdistuva uhkatekijä tulee, ja on aina tullut lännestä.”
Ai niin kuin suomalainen aina sanoo, että häntä varten uhka tulee aina idästä?
- 42.
-
”Ai niin kuin suomalainen aina sanoo, että häntä varten uhka tulee aina idästä?”
- Suomalaisen näkökulma on erilainen kuin venäläisen. Viimeisen 500 vuoden aikana hyökkäys Venäjälle on tullut AINA lännestä. Luuletko että Venäjällä on tätä unohdettu?
- 43.
- 44.
-
Iie, mutta meinasin lähinnä tällaista sanonnan ”etymologiaa”, eli jos suomalainen luonnostaan ajattelee, että häntä vastaan on aina hyökätty Venäjän suunnasta, ja eritoten 1939-45 välisen ajanjakson muistavana edelleen sitä odottaa, niin olisiko myös venäläiselle tyypillistä ajatella aina uhan tulevan lännestä? Meinaan edelleen muistetaan kylmä sota, jossa oltiin idässä vähällä saada kokonainen uusi maailmansota lännen kanssa, joten en luule että tätä kaikkea oltaisiin unohdettu, varsinkin kun jos ei oteta lukuun sotaa Japanin kanssa v. 1905 sekä v. 1945, Stalinin muistellessa ks:n sodan aiheuttamaa nöyryytystä avustaessaan länsiliittoutuneita japanilaisten kanssa, niin on tosiaan sodat aina käyty Euroopan puolella. Että eikö tällaisesta pitkästä perinteestä ja maantieteellisestä sijainnistakin olisi jo muodostunut sellainen luontainen käsitys, että suomalainen odottaa hyökkäystä idästä, ja venäläinen jostain lännestä?
- 45.
-
44. oli siis Karl Haushoferille, unohtui siteeraus.
- 46.
- 47.
-
”Että eikö tällaisesta pitkästä perinteestä ja maantieteellisestä sijainnistakin olisi jo muodostunut sellainen luontainen käsitys, että suomalainen odottaa hyökkäystä idästä, ja venäläinen jostain lännestä?”
- Ilman muuta näin on.
Suomeen on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aina hyökätty idästä (poikkeuksia ovat mm. Tanskan hyökkäys Suomen rannikolle 1500-luvulla, ja tietyllä tapaa kuin Ruotsin laajentuminen Suomeen 1200-luvulla).
Samalla täytyy pitää mielessä, että Venäjälle on hyökätty Suomen maaperän kautta useammin kuin Venäjä on hyökännyt Suomeen (tai Ruotsin kuningaskuntaan).
Venäjän historiassa suurin sotilaallinen uhkatekijä on aina kohdistunut lännestä aina 1200-luvun kalparitareista lähtien, jotka venäläiset kukistivat kansallissankari Alexander Nevskin johdolla. Venäjän historiaa tarkastelemalla voi tulla jopa johtopäätökseen, että lännen katoliset/anglosaksit/germaanit ovat pyrkineet joko hävittämään venäläisen kansan maan päältä tai vähintään kolonisoimaan heidän maansa moneenkin otteeseen. Venäjä ei ole koskaan kohdistanut vastaavaa aggressiota länttä kohtaan.
Taustalla piilee sekä lännen irrationaalinen viha/pelko -suhde Venäjään että kateus siitä, että Venäjän maaperä on luonnonresurssien suhteen rikkaampi kuin Euroopan maaperä. Länsimaissa on pitkään ja sitkeästi elänyt se käsitys, että on ”epäreilua”, että nämä maat ovat venäläisten omistuksessa, eivätkä länsimaiden.
- 48.
- 49.
-
”Terve, Bäckman. Kirjoita vastedes omalla nimellä.”
En ole Bäckman enkä ole kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän osuu monessa kohti oikeaan siinä, miten lännessä suhtaudutaan Venäjään.
Venäjä on lännelle liian iso, eikä länsi tule hyväksymään Venäjää riippumatta siitä, millainen poliittinen entiteetti se on. Lontoolle, New Yorkille, Pariisille ja Frankfurtille on sietämätöntä, että on olemassa Moskovan kaltainen entiteetti, joka hallinnoi 30-40% kaikesta maailman luonnonvarallisuudesta, mutta joka ei ole niiden kontrollissa.
Venäjä, tai sen alueella olevat osat, tullaan hyväksymään vain useaksi NATO-valtioksi hajonneena tilkkutäkkinä. Kaikki yritykset vahvistaa Venäjän alueellista yhtenäisyyttä, lisätä Venäjän vaurautta, sotilaallista iskukykyä tai vaikutusvaltaa sen naapurimaissa kohtaavat lännessä vastustusta huolimatta siitä, millainen hallinto Venäjällä on. Ongelma ei ole Venäjän hallinto, vaan ongelma on itse Venäjä, joka on liian iso ja luonnonvaroiltaan rikas ollakseen lännen kontrollin ulkopuolella.
- 50.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 64 kommenttia.