Väkivalta ja pelko lasten maailmassa
5.3.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Laki, Koulukuri
Uutisissa kerrottiin hiukan muutetuin sanoin taas se, mitä itse olen tolkuttanut siitä asti kun opin kirjoittamaan: lapset joutuvat arkipäivässään useammin väkivallan uhreiksi ja uhkailun kohteiksi kuin aikuiset. Tuntuu siltä kuin kyseessä olisi taas yksi nollatutkimus, jossa vetkutetaan itsestään selvää asiaa. Toisaalta jokseenkin kaikki poliitikot, vastuunottajatahot ja juhlapuhujat julistavat, että lapsia on varjeltava kaikenlaiselta turvattomuudelta ja julmalta kohtelulta. Harvasta asiasta ollaan niin yksimielisiä kuin siitä, että aikuisten maailma on pelottava, suuri ja uhkaava verrattuna lasten idylliin.
Sallikaa minun nauraa. Lapsen maailma on lähtökohtaisesti pelottava ja uhkaava. On varmasti aivan hyvä, jos aikuiset koettavat varjella jälkikasvua maailman vaaroilta, mutta oikea ja todellinen syy tähän ei ole se, että lapsen maailma olisi luonnostaan idyllinen, vaan pikemminkin se, että lapsuuteen jo itsessään kuuluu monenlaisia ahdistuksen aiheita: lapsi on ihminen, joka sairastaa tautia nimeltä lapsuus, ja kuten kaikki vaikeasti kärsivät potilaat, myös lapsi tarvitsee lievitystä tuskalleen. Lasta ahdistavat monenlaiset asiat, alkaen olemisen reunaehdoista, sellaisista kuin ajan ehdoton kuluminen ja siitä seuraava kuoleman väistämättömyys. Tietenkin ne pelottavat täysikasvuistakin, mutta hän on onnistunut turtumaan niihin, parhaassa tapauksessa jopa löytänyt jostain jalosta ja epäitsekkäästä aatteesta (vaikkapa rasismin tai feminismin vastustamisesta taikka iirin kielen elvyttämisestä) elämälleen sisältöä antavan tarkoituksen: aika ehkä kuluu väistämättä ohi, muttei merkityksettömästi.
Lapsi kohtaa uskonnon, filosofian ja ontologian suuret kysymykset elämässä ensimmäisen kerran yksinään. Muistan pikkupoikana löytäneeni silloisesta virsikirjasta osaston Onneton iankaikkisuus. Sen ensimmäinen virsi, Lasse Lucidorin Oi iäisyys, mä pelkään pituuttasi puki sanoiksi ahdistuksen, jota pikkupojassa herättivät molemmat avoimet vaihtoehdot, sekä kristinuskon tarjoama ikuinen elämä paratiisissa että materialismin lyhyt, hautaan päättyvä. Itse asiassa helvetti ei tuntunut oleellisesti pelottavammalta kuin taivas:
O evighet, din längd mig fast förskräcker,
som början har, men aldrig ändan räcker.
O evighet, en tid förutan tid,
din hugkomst gör, att jag där hissnar vid.
Toinen vaihtoehto oli väistämättä loppuvan elämän hyväksyminen makaaberilla huumorilla, joka sekään ei oikein sopinut pikkupojan pirtaan:
Ottakaamme ilo irti elämästä ja täyttäkäämme ikävyyden lovi,
myöhäistä se on, kun manan maille tullaan ja madon suu on viimeinen ovi.
Mutta viis ontologiasta. Kuten varmaankin olette jo huomanneet, minä haluan yleensä paljon mieluummin puhua koulukiusaamisesta.
Lasten ruumiillinen kurittaminen on Suomessa kielletty lailla jo pari vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen on muodostunut ehdottomaksi tabuksi edes ajatella, että olisi olemassa tilanteita, joissa vanhempi ja kasvattaja voisi hieman näpäyttää tai tukistaa kakaraa. Kun olen itse täällä blogissa tai tuolla oikeassa elämässä esittänyt, että säännöstelty ja järkevä ruumiillinen kuritus voisi olla edes teoriassa mahdollista, olen säännöllisesti saanut luettavaksi paatoksen läpitunkemia purkauksia, joissa minun on väitetty puoltavan lasten mielivaltaista ja sadistista pahoinpitelyä. Tällaisten syytösten esittäjien on tyystin mahdotonta ymmärtää, että mielekkäillä säännöillä rajoitetun kurin ja järjettömän hakkaamisen välillä on selkeä laadullinen ero.
Pysyn silti kannassani: minusta se, että lasta tarvittaessa rangaistaan selkeiden ja turvallisten sääntöjen nojalla, ei ole traumatisoivaa eikä vahingollista, ja pystyn kuvittelemaan paljon kauheampiakin kohtaloita. Tunnen erään nuoren naisen, jonka piittaamattomat vanhemmat saattoivat lapsena jättää päiväkausiksi yksinään ilman ruokaa ja huolenpitoa. Mielestäni tällainen kohtelu on törkeydeltään ja julmuudeltaan monta suuruusluokkaa pahempi asia kuin pienellä ruumiillisella kivulla rankaisu, jos lapsi koko ajan kuitenkin voi luottaa siihen, että vanhemmat eivät hylkää eivätkä jätä heitteille. Olen itse saanut pienenä joskus selkääni tai minua on tukistettu. Siihen on aina ollut järjellinen syy, eikä mieleeni ole kertaakaan tullut, että olisin sen takia joutunut jonkin hirmuteon uhriksi. Luulenpa, että esimerkiksi brasilialaisena katulapsena on huomattavasti pahemmat olot kuin huolehtivien ja välittävien vanhempien huomassa, vaikka välittäminen ilmenisikin tarpeen vaatiessa myös ruumiillisena kurituksena. Hylkääminen on kaikkein pahinta. Tätä tuskin voi liikaa korostaa.
Vaikka keppikuri on kielletty, suomalainen lapsi joutuu kohtaamaan enemmän väkivaltaa ja väkivallan uhkaa kuin suomalainen aikuinen - ja kuten hyvin tiedämme, väkivaltarikollisuus ei ole suomalaisten aikuistenkaan keskuudessa mikään aniharvinainen ilmiö. Koulukiusaaminen ja suoranainen hakkaaminen on tietysti jokapäiväistä leipää ujoille, rillipäisille poikaoppilaille, joihin fyysisemmin suuntautuneet nuorukaiset haluavat silloin tällöin fyysisyyttään ikään kuin kokeeksi suunnata, mutta päälle tulevat vielä lapsia säikyttelevät aikuiset, joita myös on: esimerkiksi suomalaisten äitien tummaihoiset lapset saavat usein kokea hyvinkin karkeaa pelottelua äreiltä kuusikymppisiltä äijänrähjiltä, joiden mielestä on normaalia ja asiaankuuluvaa uhata tällaisia vekaroita tappamisella.
Minusta tuntuu itse asiassa, että kun on lailla estetty lasten kaikenlainen ruumiillinen kurittaminen, on ainakin jossain määrin hylätty lapset säännöttömän ja mielivaltaisen väkivallan armoille. On varsin todennäköistä, että ne kouluyhteisöjä terrorivaltansa alla pitävät koulukiusaajat ja nuorisorikolliset, joille edes rehtori ei uskalla sanoa vastaan, ovat kokeneet kotonaan pikemminkin mielivaltaista raakuutta kuin ”vapaata kasvatusta”. Sietää kuitenkin kysyä, eikö näillekin tyypeille olisi parhaaksi sellainen koulu tai muu kasvatuslaitos, jossa ei ujosteltaisi hutkia ryhmysauvalla sen ansainneita viikareita, mutta vain silloin kun he olisivat kiistatta rikkoneet laitoksen sääntöjä. Luonnollisesti näiden sääntöjen pitäisi olla järkevässä suhtessa koko yhteiskunnan lakeihin - toisin sanoen lapsia ei pitäisi piiskata vuoteenkastelusta, vaan väkivallanteoista ja tihutöistä, joiden rangaistavuuden alaikäisenkin järki kyllä käsittää.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Aamen, juuri näin ajattelen itsekin. Tämän päivän lapsen ja nuoret tarvitsevat välittämistä ja huolenpitoa, ja osana tätä kuuluu myös rajojen asettaminen ja niiden puolustaminen tarvittaessa vaikka luunapilla tai selkäsaunalla. Kirpaisee hieman, ei jätä mitään pysyviä jälkiä, turvaa muut ihmiset pikkuruhtinaan mielenoikuilta, ja opettaa rajoja. Mutta toki pitää muistaa, että väkivallan käyttö hylkäämisen jälkeen tuskin tuottaa tarvittavia tuloksia, vaan se kaikki pitää tapahtua rakkaudessa ja oikeasti välittäen tuosta ihmisestä.
- 2.
-
Kuinka vanhoista lapsista puhut?
Itse kyllä uskon enemmän omien lasten kasvatuksessa-kotikasvatuksessa- sanojen voimaan, kunhan vain sanojalla on tarpeeksi uskottavuutta ja luontevuutta esittää asiansa ytimekkäästi. Olen toki saanut itsekin selkään ja asia naurattaa minua nyt, mutta haluaisin, että tarkentaisit tuota ikä-kysymystä ja ”rikoksen” ja rangaistuksen suhdetta.
Ja mitä tulee nörttipoikiin, heillä taitaa olla vain hävittävää: jos he turvautuvat fyysiseen väkivaltaan, se voi onnistuessaan aiheuttaa heille vain hankaluuksia (omatunto, yhteiskunnalliset seuraukset; kosto kiusaajilta) ja epäonnisutessaan välittömän vaaran.
Selkeissä kiusaustapauksissa (näyttöä olisi edes sen verran, että opettaja järjestää vaikka jonkinlaisen perusteellisen selvityskeskustelun kaikkien asianosaisten ollessa paikalla) hyvä pelote on hankkia paikalle juristi ja uhata vahingonkorvauskanteella ja kiusaamisen tapahtuessa kouluaikana, vihjata opettejan rikkovan virkavelvollisuuttaan ja harkittava mahdollisia oikeustoimia opettajaakin kohtaan.
Panu on todellakin oikeassa, että nämä asiat painetaan liian villaisella Suomessa.Kehityspsykologian näkökulmasta nuoret elävät kriittisiä aikoja noina vuosina koulussa ja asiaan tulisi puuttua huomattavasti nykyistä jämerämmin.Instrumentit ovat jo olemassa, mutta kuka niitä ”viitsii” käyttää…
- 3.
-
Nollatutkimusta hyvinkin.
Jokaiselle kouluun menevälle lapselle (varsinkin pojalle) tulee hyvin nopeasti selväksi keitä kannattaa koulun käytävillä (kuin myös yksin kaupungilla ja muilla julkisilla paikoilla) liikkuessa välttää. Jokainen koulupäivä sisältää mahdollisuuden tulla uhkailluksi, kiusatuksi ja jopa ryöstetyksi vaikka ei kuuluisikaan ns. jatkuvasti koulukiusattujen ryhmään. Koululaiset ja varsinkin koulupojat oppivat nopeasi että tälläinen uhka vain nyt kuuluu elämään ellei ole itse kiusaaja, erityisen suurikokoinen tai tunne ”oikeita” tyyppejä.
Mainitun kaltainen väkivallan uhka on paljon konkreettisempi kuin monien naisten tuntema epämääräinen ”uhka” jota he tuntevat kaupungilla liikkuessaan.
Voisi arvata että tätä asiaa ei tutkita kovinkaan pitkälle tai asian ehkäisemiseksi ei tehdä mitään koska suurin osa väkivallan uhreiksi joutuvista on poikia, tulevaisuuden miehiä.
- 4.
-
Opettajiston naisvaltaisuus on ongelma häirikköjen kuriinpanemisessa kouluissa. Psykologisesti epätavallisen taitava opettaja pystyy saamaan häiriköt ruotuun puhumallakin, mutta fyysisen väkivallan uhka tepsii kaikkein nopeiten ja parhaiten öyhöttäjiin. Keskimääräinen naisopettaja ei kuitenkaan ole fyysisesti uhka isokokoiselle murrosikäiselle tai nuoremmallekaan pojalle sillä tavoin kuin aikuinen miesopettaja.
Yläasteajoiltani muistan, että luokan häiriköt käyttäytyivät kunnolla vain kahden isokokoisen miesopettajan tunneilla - epäilemättä siksi, että tiesivät opettajan voivan tarvittaessa heittää heidät niska-perse-otteella ovesta käytävälle (minkä tosiseikan nämä opettajat tarkoituksella iskostivat oppilaiden mieleen puheissaan). Miesopettajia ei kuitenkaan peruskoulussa taida nykyisin olla kuin matematiikassa ja luonnontieteissä (joita muuten nuo mainitsemani miesopettajatkin opettivat).
- 5.
-
Jatkona edelliseen: Ehkäpä pitäisi palkata kurinpalauttajan virkanimikkeellä reilunkokoisia äijiä kouluihin?
- 6.
-
'Hylkääminen on kaikkein pahinta. Tätä tuskin voi liikaa korostaa.'
Ehdottomasti. Ja usein (useimmiten?) rajaton vapaus on hylkäämistä, sitä, ettei välitetä toisesta sen vertaa, että pidettäisiin joku roti. - 7.
-
Oma lapsuus opettaa - meitä kuritettiin fyysisesti, kovaa ja paljon. Kun omat lapseni syntyivät, tein itse kuten olin ”oppinut” tosin lähinnä ”vain” tukistin. Se tuntui kamalalta ja vanhemman pojan uhma senkuin lisääntyi. Lisäksi pelästyin joskus omaa reaktiotani, vihaisena oma kontrolli ja itsehillintä voi kadota. Opettelin tietoisesti pois kurittamisesta. Uskon sanan mahtiin sekä siihen, että jos jotain vaadit, niin loppuun asti katsot, että niin tehdään kuin on vaadittu. Joka kerta. Raskasta välillä, mutta lopputulos palkitsee.
- 8.
- 9.
-
Kyllä pitää olla niin, että selkeästä rikoksesta tulee selkeä rangaistus. Myös lapsille, muuten käy loppupelissä niin, että täysi-ikäisenä sitten ihmetellään, kun nuo viranomaispeijoonit uskaltavat puuttua tekemisiin, eikä saakaan tehdä ihan niinkuin mielitekee, vaan joutuu ottamaan toisetkin huomioon. Kyllä lapsista tulee kasvattaa yhteiskuntakelpoisia, siis sellaisia, jotka pystyvät ja haluavat ottaa toisetkin huomioon omia tekemisiä suunnitellessa ja tehdessä.
- 10.
-
Taalla on tullut mieleen miten nama ”Ala lyo lasta” -kampanjat sun muut, mahdollisesti vaikuttavat perheisiin. (?)
Asken tangokuningas kertoi kuinka isa joskus kuritti ja vielakin ollaan epavarmoja.
Siis oletetaan etta perhe on OK ja - kuten vaikka Gustav Hagglund - on antanut litsarin lapselle kun on riehunut torkealla tavalla. Mika on kampanjoiden motiivi?
Toisaalta positiiviseksi asiaksi on mainittava se, etta syyllisyydentunteet ja syytokset tulevat bumerangina takaisin. Zeitgeistia mukaille, nama kampanjat lienevat olla osa tata ”sukupuolittunut vakivalta” valheretoriikka, mutta hieman vaikeaksi menee…
Ehka jos lausuu aaneen kolme kertaa ”sukupuolittunut vvakivalta” niin siihen oppii uskomaan..?
Sori, jos meni hieman ohi, tarkoitus on siis esittaa retorinen kysymys mista tama lahinna hysteerinen ”ala lyo lasta” juttu on lahtenyt liikkeelle, ja samalla esittaa hypoteesi etta se on ainakin osaksi osa nistien miesvastaisuukampanjaa - zeitgeist.
Terveisin: ”Naisiin ja lapsiin kohdistuva vakivalta”
(Apropoo, vipatkaapa joku insinoori Googleen hakusanoiksi vaikkapa ”ylioppilaslehti”, ”naisiin ja lapsiin”, plus, ”Jokinen”)
- 11.
-
Anteeksi asiaankuulumattomat viestini. Vai onko joku erityinen syy sensuurille? Kyllä tämä koulukiusaaminen oli osa minunkin kohtaloani.
- 12.
- 13.
-
”Uutisissa kerrottiin hiukan muutetuin sanoin taas se, mitä itse olen tolkuttanut siitä asti kun opin kirjoittamaan: lapset joutuvat arkipäivässään useammin väkivallan uhreiksi ja uhkailun kohteiksi kuin aikuiset”. Vaikkemme olekaan välttämättä hengenheimolaisia, niin tuo pitää täysin paikkansa, erityisesti ikähaarukalla 10-15 vuotta.
- 14.
-
Aivan. Poista vaan viestit 11 ja 12, niin päästään asiaan!
- 15.
- 16.
-
Paras keino on opettaa lapsella pienestä asti itsepuolustusta. Ei opettaja saati vanhemmat voi kaikkialle liikkua. Kyllä koulukiusaaja-Kalle tulee järkiinsä, jos saa ite pari kertaa turpaan. Varsinkin kun koulukiusatun motiivina on kosto eikä hauskanpito.
- 17.
-
Entäs sitten kun se kiusattu menee vimmoissaan liian pitkälle, ja kiusaajalta lähtee henki? Siinäkin kohti menee kiusatun elämä varmasti pilalle. Ja varmasti monen muunkin elämä. Ei kosto ole mikään ratkaisu mihinkään asiaan.
- 18.
-
Panu: Blogisi päivitykset eivät näy blogilistalla 20.2. jälkeen vaikka olet päivittänyt jatkuvasti.
- 19.
-
Minua on lapsena rangaistu joskus tukistamalla, yleensä rangaistus oli nurkassa tai rappusissa miettiminen. Tukistus tuli yleensä tilanteissa joissa vaara oli ilmeinen. Mieleeni on jäänyt näistä kerroista, se että tukistus pisti ajattelemaan mitä oli ollut oikein tekemässä ja tajuamaan vaaran. Kyllä asioista myös keskusteltiin ja vanhemmat pyysivät anteeksi jos aiheettomasti olivat rangaisseet. Muistaakseni vanhimat veljet saivat kerran risusta kun räjäyttivät pulttipommin. Ikinä en kokenut rangaistuksia mielivaltaisiksi. Ja meistä koko katraasta on tullut yhteiskuntakelpoisia ja toisia kunnioittavia ihmisiä.
Tuo rappusilla miettiminen kuitenkin osoittautui kaikkein hyödyllisimmäksi rangaistukseksi. Rappusten seinään oli kiinnitetty jauhesammutin. Aina siellä istuessani luin kyljesssä olevaa käyttö-ohjetta uudestaan ja uudestaan. Ollessani 14-vuotias, syttyi pannuhuoneessa tulipalo. Alas juostessani nappasin sammuttimen kainaloon ja sammutin palon alun. Unohdin vain shokissa soittaa palokunnan. Asia olisi ehkä muistunut mieleeni jos seinässä olisi vielä se lukenut. - 20.
-
Lapsiin kohdistuva väkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Jos teidän mielestä on OK rangaista lasta ruumiillisesti niin kohta perustelette että mies saa vetää vaimoaan turpaan, jos ei ruoka pöydässä satu olemaan mieleistä.
Yhteiskunnassa koko ajan elävät ja pinnan alta esiin pyrkivät naisvastaiset tendenssit on helppo havaita, jos on kouliintunut silmä. Miesvaltainen yhteiskunta rakentuu olennaisesti väkivallan ja vahvemman oikeuden periaatteelle. Tätä kehitystä vastaan on Suomessa vuosikymmenten ajan taisteltu ja täällä jotkut haluavat sen työn mitätöidä.
- 21.
-
Olipa älytön kommentti nro 20. Tekisi mieli vetää tollasta ämmää turpaan niin loppuu se länkyttäminen tendensseistä. Vai että vuosikymmenten taistelu? Aika heikolla menestyksellä siis kun ette ole vieläkään onnistuneet.
- 22.
-
Tuo tendenssi sanan käyttö antaa aihetta eipäillä, että kyseinen lausunto tuli jostain kampukselta, jossa harrastetaan tätä ”naistutkimusta” vai mitä se femakoiden propaganda nimeltään olikaan…
- 23.
-
Tiesitteko muuten etta nama henkilot jotka kirjoittavat tuollaisia viesteja kuin No. 20 ovat monet keski-ikaisia tai vanhempia naisia? Mikaan jarjellinen logiikka ei naille pelaa. Tai common sense. Ovat saaneet pahan kosketuksen. Touch of Evil.
Mikali on psykoottisia oireita niin kannattanee ohjata nuo tuntemukset joko feminismiin tai johonkin uskontoon. Silla tavalla ne voi saada yhteiskunnallisesti legimitoitua.
- 24.
-
tendenssi my ass vain vahvistaa käsitykseni, jonka tein omassa kommentissani selväksi. On toisaalta hyvä, että nimimerkki kirjoittaa noin suoraan ja rehellisesti haluistaan. Useimmat hänen kaltaisensa tyytyvät vain salaisesti kuvitelmissaan hekumoimaan, kuinka olisi ihanaa hakata naisia. Tässä nyt tuli selvää asiaa suoraan sanottuna. I rest my case.
- 25.
-
Aavo Pahoselle tiedoksi, että olen kyllä suorittanut opintokokonaisuuden naistutkimuksessa. Eikö olekin hirvittävää, että jotkut ihmiset ihan opiskelevat niiden rakenteiden ja mekanismien toimintaa, jotka edelleenkin pitävät naista toisen luokan kansalaisen asemassa? Tieto on valtaa..
- 26.
- 27.
-
”Lapsiin kohdistuva väkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat saman kolikon kaksi eri puolta.”
Miten tähän sopii naisten miehiin kohdistettu henkinen (ja enenevässämäärin) ruumiillinen väkivalta ?
Aikamoinen paradoksi: miehet mukamas toistavat kodissa opittuja toimintamalleja. 50% vanhemmista on naisia ja tietääkseni yksinhuoltajaperheiden vesoihin kitetyy iso osa väkivaltarikoksista. Jos tämä kansan osa on lähes 100% naisten kasvattama (koska paskiasmiehet eivät ota vastuuta kasvatuksesta) niin eivätkö he silloin toista naisten heihin iskostamaa toimintamallia (eli väkivaltaa) ?
”Jos teidän mielestä on OK rangaista lasta ruumiillisesti niin kohta perustelette että mies saa vetää vaimoaan turpaan, jos ei ruoka pöydässä satu olemaan mieleistä.”
Oletko koskaan kuunnellut kuinka äidit sättivät julkisesti lapsiaan kaupoissa ja muissa julkisissa paikoissa. Siinä on kasvatusmetodi hoonattu oikein huippukuntoon.
”Yhteiskunnassa koko ajan elävät ja pinnan alta esiin pyrkivät naisvastaiset tendenssit on helppo havaita, jos on kouliintunut silmä.”
Miesvastaisia tendenssejä ei sitten ole ollenkaan havaittavissa ?
”Miesvaltainen yhteiskunta rakentuu olennaisesti väkivallan ja vahvemman oikeuden periaatteelle.”
Naisilla vallan käyttö perustuu ei-ruumiilliseen väkivaltaan. Joka on kuitenkin väkivaltaa.
- 28.
-
”Entäs sitten kun se kiusattu menee vimmoissaan liian pitkälle, ja kiusaajalta lähtee henki? Siinäkin kohti menee kiusatun elämä varmasti pilalle.”
Itse ainakin valitsisin oman henkeni säästymisen kuin kiusaajan. Pilallahan koulukiusatun elämä joka tapauksessa on.
Oikeastihan hengen lähteminen tai edes elinikäisen fyysisen vamman saaminen ei ole kovin todennäköistä, joskin se on kiusatulle todennäköisempää kuin kiusaajille. Riskiä tosin voi pienentää vetämällä kerran kiusaajaa kunnolla turpaan, jolloin kiusaaminenkin loppuu.
”Ei kosto ole mikään ratkaisu mihinkään asiaan.”
Kyllä se olisi ollut. Harmi vain, että minäkin sain kuulla vastaavaa lässytystä lapsuudessani enkä koskaan uskaltanut lyödä kunnolla takaisin.
- 29.
- 30.
-
”Samaa mieltä. Niin kauan kuin aikuiset eivät ota vastuutaan ja poliisinrooliaan lasten maailmassa ja anna niille kaikkia terrorisoiville häiriköille ympäri korvia, ainoa keino puolustautua niiltä on tosiaan lyödä takaisin.”
Olen samaa mieltä siltä osin joka koskee takaisin lyömistä. Olen eri mieltä aikuisen toimisesta poliisina, tuomarina ja teloittajana.
Lapset eivät opi pelkästä puheesta. ”Kohta sinuun sattuu” on vain lause jos tilanne ei johda koskaan sattumiseen vaan peli vihelletään poikki ennen sitä. Mielestäni ei pidä uhkailla, pitää luvata.
Takaisin lyöminen on OK mutta jos aikuinen hoitaa rangaistuksen niin se kyllä johtaa siihen, että nurkan takana tai muuten näkymättömissä alkaa tapahtua kaikenlaista, josta tullaan sitten itkien raportoimaan ihan kaverille kipeätä kalastellen. Kauhun tasapaino säilytetään jos lapset oppivat kunnioittamaan omia ja toistensa rajoja.
Meidän perheessä aikuisen tehtävä on blokata astalot ja rajoittaa koston kierteen muotoja (ehdottoman kiellettyjä ovat potkiminen, selkään lyömiminen ja takaa päin hyökkääminen, maassa makavaan ei kosketa ja vahvempi/vanhempi lapsi ei saa käyttää voimaa kuin viimeisenä puolustus keinona). Perstuntumalta meidän lapsien keskuudessa ainakin 95% ”väkivalta ja väkivallalla uhkaamis tapauksista” ovat olleet ”uhrin” kannalta itse aiheutettuja.
- 31.
-
”Kyllä se olisi ollut. Harmi vain, että minäkin sain kuulla vastaavaa lässytystä lapsuudessani enkä koskaan uskaltanut lyödä kunnolla takaisin.” Ei se ole lässytystä. Te ette vain osaa xD Useimmiten uhkatilanteisiin on aina muu ratkaisu kuin väkivalta, ja jos ei ole, niin sitten väkivaltaa käytetään vain sen verran kuin on välttämätöntä, eikä kostoksi, vaan hengissä selviytymisen takia. Eihän suomenkaan laki hyväksy kostoa itsepuolustuksena. Tai ymmärtääkseni muutenkaan.
- 32.
-
”Kun olen itse täällä blogissa tai tuolla oikeassa elämässä esittänyt, että säännöstelty ja järkevä ruumiillinen kuritus voisi olla edes teoriassa mahdollista, olen säännöllisesti saanut luettavaksi paatoksen läpitunkemia purkauksia, joissa minun on väitetty puoltavan lasten mielivaltaista ja sadistista pahoinpitelyä. Tällaisten syytösten esittäjien on tyystin mahdotonta ymmärtää, että mielekkäillä säännöillä rajoitetun kurin ja järjettömän hakkaamisen välillä on selkeä laadullinen ero.
Pysyn silti kannassani: minusta se, että lasta tarvittaessa rangaistaan selkeiden ja turvallisten sääntöjen nojalla, ei ole traumatisoivaa eikä vahingollista, ja pystyn kuvittelemaan paljon kauheampiakin kohtaloita. Tunnen erään nuoren naisen, jonka piittaamattomat vanhemmat saattoivat lapsena jättää päiväkausiksi yksinään ilman ruokaa ja huolenpitoa. Mielestäni tällainen kohtelu on törkeydeltään ja julmuudeltaan monta suuruusluokkaa pahempi asia kuin pienellä ruumiillisella kivulla rankaisu, jos lapsi koko ajan kuitenkin voi luottaa siihen, että vanhemmat eivät hylkää eivätkä jätä heitteille. Olen itse saanut pienenä joskus selkääni tai minua on tukistettu. Siihen on aina ollut järjellinen syy, eikä mieleeni ole kertaakaan tullut, että olisin sen takia joutunut jonkin hirmuteon uhriksi.”
Tukistaminen tai selkään saaminen ei ole kasvatusta. Asiallinen vanhempi saa 100% varmuudella lapsensa aisoihin keskustelemalla. Kun lasta tukistetaan tai annetaan selkään, viesti lapselle on aika erikoinen: Se kannustaa ratkaisemaan omiakin ristiriitoja väkivallalla. Toisaalta se vie lapselta uskon vanhempien kykyyn ratkaista ongelmia.
Tämän on varmasti moni jo sinulle Panu täälläkin -turhaan- kirjoittanut.
Mutta kerronpa minäkin kerran kiellon päälle ja sen vuoksi, mitä lakikin asiasta sanoo ja jokainen kasvatuksen ammattilainen. Mutta näin olen löytänyt kokaisesta kolmesta lukemastani Panun artikkeleista niin arveluttavia asioita, että katsoisin paremmaksi, että kirjoittajaa pikapuoliin vaihdettaisiin.
- 33.
- 34.
-
On tullut, Panu. Otetaan rauhallisesti ja keskustellaan jatkossa sivistyneemmin (kuin ehkä aloitin)
- 35.
- 36.
-
”Harkitsen vakavasti myös rikosilmoitusta.”
Panu, mistä?
- 37.
- 38.
-
Vuosikymmenten taisteltu. Tuo tarkoittaa sitä että ollaan sekä voitu harjoittaa rasistista propagandaa ja samalla siitä on saatu jopa palkkaa. Miljoonakaupalla näitä yksipuolisia väkivalta”tutkimuksia” ja kun joku kehtaakin ehdoittaa laajempia tasapuolisempia tutkimuksia, niin ne yritetään ampua systemaattisesti alas, ja ehdoittaja ”vastustaa tasa-arvoa” ja on vähintään sovinisti. Eli rustataan mitä törkeimpiä tarkoituksellisia ”tutkimuksia” väkivallasta ja suunnataan ne vain ja yksinomaan naisille. Ensin kysytään että ”onko sinulle lähetetty ilkeä tekstiviesti?”, tämän jälkeen kun ollaan saatu toivottu vastaus, niin liimataan tuo ”väkivalta” yhteen ”naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan”, simsalabim, kauhistellaan lukuja, kirjoitetaan tästä mediassa, vaaditaan lisää ”tutkimusrahoja” ja muunlaisia projekteja. Ruotsalaiset femakot puhuvat jopa ”pyhästä vihasta” mitä kuuluisi tuntea pahoja miehiä kohtaan. Feministien tilastoissa raiskauksia tapahtuu muuten niin paljon, että Tony M on matemaattisesti laskenut että näiden tilastojen perusteella jokainen yli 15-vuotias suomalainen mies yrittää ainakin kerran elämänsä aikana raiskata naisen, jotkut kaksi kertaa. Tuo ”vuosikymmenten taistelu” siis tarkoittaa vuosikymmenten valehtelua ja tarkoituksellista vääristelyä. Valehtelun alttarille uhrataan jopa lapset.
Kuten Panu tuossa totesi, niin ei todellakaan ole mitään järkeä tuollaisten zombien kanssa väitellä, he ovat siihen täysin kykenemättömiä. Doris Lessing on puhunut nuorten naistutkijoiden ”de-ohjelmoinnista”. Eli heidät pitäisi de-ohjelmoida koska heidät on manipuloitu tuollaiseen zombie-tilaan vähän samalla tavalla kuin joidenkin lahkojen pauloihin manipuloidut. Jo ensimmäisen vuoden jälkeen perusfemakko menettää yleensä normaalin inhimillisen vuorovaikutuksen ja ryhtyy syyttelemään ja julistamaan. Joku norjalainen uskontopsykologi on myös huomannut femakon ja lahkolaisuuden samankaltaisuuksia. Nyt ei muistu nimi mieleen, mutta lopetetaan vaikka Lessingin sitaattiin:'
'What the feminists want of me is something they haven't examined because it comes from religion. They want me to bear witness. What they would really like me to say is, 'Ha, sisters, I stand with you side by side in your struggle toward the golden dawn where all those beastly men are no more.' Do they really want people to make oversimplified statements about men and women? In fact, they do. I've come with great regret to this conclusion.''
”I keep sounding off about feminism, don't I? From what I've observed, and from what friends have told me, feminism has been turned into a religion with dogmas and churches.” - 39.
-
Minusta kaikilla ihmisillä on oikeus omaan kehoonsa ja fyysiseen koskemattomuuteen, myös lapsilla. Olen samaa mieltä siitä, että usein välinpitämättömyys ja huomiotta jättäminen ovat pahimpia asioita lapselle…Ja usein myös aikuiselle.
Se mitä minä en ymmärrä, on se, että miksi aikuiset eivät ota vastuuta kasvattamiensa lapsien käytöksestä. On useita fyysistä koskemattomuutta kunnioittavia kasvatustapoja, joissa lapselle opetetaan nimenomaan rajoja ja muiden ihmisten kunnioittamista. Ne vaan ovat usein tapoja jotka vievät aikaa ja vaivaa sekä kärsivällisyyttä. Usein fyysisesti rankaisemalla lapselle opettaa vain nimenomaan sitä vahvimman nyrkin lakia ja pelkoa. Ei oikeaa pohdintaa oikeasta ja väärästä…
Kun lasten maailma on täynnä väkivältaa ja pelkoa, on vika pohjimmiltaan siinä että aikuiset eivät ole laittaneet rajoja ja opettaneet toisten ihmisten kunnioittamista. Ei tukkapöllyn puutteesta.
Ja minusta silloin jos ollaan siinä tilanteessa että lapsi ei usko kuin tukistamalla tai luunapilla, ollaan menty metsään jo paljon aikaisemmin ja suuremmissa asioissa.
- 40.
- 41.
-
”Se mitä minä en ymmärrä, on se, että miksi aikuiset eivät ota vastuuta kasvattamiensa lapsien käytöksestä.”
Perättömien syytösten ja leimautumisen pelosta. Mikään ei ole niin hyvä katseen keräilijä esim ostoskeskuksessa kuin villisti huutava lapsi.
”On useita fyysistä koskemattomuutta kunnioittavia kasvatustapoja, joissa lapselle opetetaan nimenomaan rajoja ja muiden ihmisten kunnioittamista.”
Lapset eivät ole pieniä aikuisia. Joskus on pakko näyttää kädestä pitäen mitä joku sana tarkoittaa. Hyvässä ja pahassa.
”Usein fyysisesti rankaisemalla lapselle opettaa vain nimenomaan sitä vahvimman nyrkin lakia ja pelkoa. Ei oikeaa pohdintaa oikeasta ja väärästä…”
Kumma kyllä siitä lähtien kun fyysisispohjainen käytösmodifiointi on tullut laissa kielletyksi on täysin empatiaan kykenemättömien ongelmanuorten määrä kasvanut räjähdysmäisesti, ei vähentynyt niin kuin voisi luulla. Vähän samalla tavalla kuin autoilijoiden asenteessa on enemmän ja enenmmän vikaa koska liikenneonnettomuuksien määrä on lisääntynyt kun 80 lätkä poistettiin ja nastarenkaiden käyttö on vähentynyt ja teiden kunnossapitoa on huononnettu.
”Kun lasten maailma on täynnä väkivältaa ja pelkoa, on vika pohjimmiltaan siinä että aikuiset eivät ole laittaneet rajoja ja opettaneet toisten ihmisten kunnioittamista. Ei tukkapöllyn puutteesta.”
Väärin. Vanhempia on aika turha syyttää ja syyllistää noin yksioikoisesti. Rajoja ovat asettaneet ja toisten kunnioittamista ovat opettaneet ammattihoitajat, eivät omat vanhemmat. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun hoitajat ovat kahvilla ja palavereissa tai heitä on muuten liian vähän kun ryhmäkokoja on nostettu tappiin ja ylikin ovat nämä herrantertut oppineet ”oikeat” käytöstavat viidakon lakien mukaan samalla kun on opittu miten aikuisia kusetetaan ja miten pitää käyttäytyä aikuisten aikana. Tähän kun lisätään tyttöjen ja poikien luonnolliset erot ja hoitajat ovat lähes 100% naisia sekä liikunta ja taitoaineiden vähentäminen niin en yhtään ihmettele miksi pojilla menee yleisesti ottaen tosi huonosti yläasteelle ja lukioon asti.
On aika humoristista lukea tutkimuksia, joissa huomioidaan hälyttävästi se, että pojat saavat opiskelussa kiinni ja ohittavat tytöt yläasteen jälkeen.
”Ja minusta silloin jos ollaan siinä tilanteessa että lapsi ei usko kuin tukistamalla tai luunapilla, ollaan menty metsään jo paljon aikaisemmin ja suuremmissa asioissa.”
Odotas kun teidän huusholliin tulee yksi tai useampi sokerihumalainen pelirippuvainen jotka ovat oppineet että heillä on oikeuksia (joskin kukaan ei ole teroittanut heille velvollisuuksista juuri mitään). :-P
- 42.
- 43.
-
@ 15
Tarkoitat kai kolmatta luokkaa. Itse olin kuudennen luokan aikana 12-vuotias, ja vähän sen loppumisen jälkeen täytin 13. Tietysti näin, mutta myös sen laki, joka osaa sanoa ilkeästi ja mielistellä aikuisia. - 44.
-
Niin, koko kirjoitukseni tärkein ajatus on se, että rajat asetetaan muulla tavalla kuin tukistamalla, tukkapöllylla tai piiskaamisella. Oletko koskaan miettinyt, että ovatko ne lapset ketkä kiusaavat ja lyövät pienempia ja heikompia oppineet sen joltain itseään vahvemmalta, joka on vahvemman lain opettanut? Minun mielestä usein on juuri näin…
Minusta on aika absurdi ajatus että lapsille opetetaan toisten kunnioittamista ja huomioimista sekä fyysisen koskemattomuuden kunnioittamista rikkomalla itse toisen koskemattomuutta. Lapsi oppii että pitää totella koska muuten saa isän kädestä, ei oikeaa syytä siihen miksi joitain rajoja pitää noudattaa.
Ja kun on muitakin tapoja kuin fyysiset keinot opettaa rajoja, miksi niitä ei käytetä? Usein siksi, koska ollaan laiskoja eikä jakseta käyttää aikaa vieviä tapoja.
- 45.
-
Nythän uusin tutkimus sanoi, että koulukiusaus on lisääntynyt Länsi-Suomessa. Mutta mitäs muuta tutkimus sanoo?
”Niistä pojista, jotka olivat saaneet vuoden aikana ruumiillista kuritusta kotona, 30 prosenttia oli koulukiusaajia ja 27 prosenttia kiusaajan uhreja. Niistä pojista, jotka olivat kuritukselta säästyneet, vain yhdeksän prosenttia oli joko kiusaajia tai kiusattuja.”
- 46.
-
En ole koskaan oikein perustanut valmiiksi pureskellusta hypetys media sumutuksesta.
Muutama suora lainaus ja huomio itse tutkimuksesta: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2008/liitteet/opm07.pdf?lang=fi
Aineiston kattavuus 2000/2001-2006/2007 näyttää olevan keskimäärin 66%
”Vuonna 2007 kysyttiin ensimmäistä kertaa kiusaamiseen puuttumisesta”
Eli se niistä kiusaamiseen puuttumisen laajuudesta ja tehokkuudesta tilastojen valossa.
”Tässä tutkimuksessa kiusatuksi kutsutaan oppilasta, joka on joutunut kiusaamisen kohteeksi vähintään kerran viikossa ja kiusaajaksi oppilasta, joka on osallistunut muiden oppilaiden kiusaamisen vähintään kerran viikossa. Kiusaaja-uhriksi kutsutaan oppilasta, joka on sekä kiusannut muita että joutunut kiusatuksi vähintään kerran viikossa.”
Määrä on paljon tärkeämpi kuin laatu ?
”Sen lisäksi, että sukupuolten välillä on eroja kiusaamisen yleisyydessä, Salmivallin (1999) mukaan pojilla ja tytöillä on erilaiset roolit kiusaamisessa. Pojat toimivat tyttöjä useammin kiusaajan apureina ja vahvistajina, sen sijaan tytöille puolustajan ja ulkopuolisen roolit olivat tavallisempia. Kiusaajatytöt ja kiusatut tytöt voivat kuulua samoihin pienryhmiin, sen sijaan pojilla tämä on hyvin harvinaista. Salmivallin selittää eroa sillä, että tytöille edes johonkin ryhmään kuuluminen tärkeämpää kuin pojille, vaikka
ryhmässä kokisikin kiusaamista. Sen sijaan poikaporukoissa aggressiiviset yhdessäolon muodot ovat tavallisempia ja hyväksytympiä. (Salmivalli 1999.)
Alakoulussa yleisin kiusaamisen muoto on nimittely ja naurunalaiseksi tekeminen, seuraavaksi yleisintä on huomiotta jättäminen ja porukan ulkopuolelle sulkeminen sekä seksuaaliset nimitykset ja eleet. Lyöminen, potkiminen ja töniminen ovat lähes yhtä yleisiä kuin juorujen levittäminen. (Kärnä 2007; ks. myös Salmivalli 1999.) Tyttöjen kohdalla kiusaaminen on useammin juoruilua ja manipulointia, sen sijaan töniminen, tavaroiden
ottaminen, lyöminen ja potkiminen ovat tyypillisempiä pojille (Salmivalli 1999).”Tämä pistää minut ainakin miettimään, kuinka suuri osa tyttöjen kiusaamisesta jää pimentoon.
Erityisen huomion arvoista on tämä:
”Matkapuhelimien, sähköpostin ja Internetin käytön yleistyminen on mahdollistanut myös uudentyyppisiä kiusaamisen muotoja. Yhdysvalloissa joka kymmenes nuori on joutunut kiusatuksi sähköpostitse, Internetissä tai kännykällä ainakin kerran viime kuukausien aikana. Yleisintä on kiusaaminen messengerissa tai chatissa ja sähköpostilla. Lähes puolet kiusatuista ei tiedä kiusaajansa henkilöllisyyttä. Perinteisestä koulukiusaamisesta poiketen virtuaalikiusaaminen on yhtä yleistä pojilla ja tytöillä. (Kowalski, & Limber 2007; Williams & Guerra 2007.)”
”Analyysimenetelmällä ei pysytä määrittelemään syys-seuraussuhteita, mutta sillä voidaan määritellä todennäköisyyksiä sille, että tekijät esiintyvät yhtä aikaa. Analyysissä esille tulevia tekijöitä tarkastellaan lähemmin ristiintaulukoinnin avulla.”
Tutkijan mieltymykset vaikuttavat suoraan siihen miten saatu data kerätään ja tulkitaan. Tämän periaatteen mukaisesti voisin väittää, että maidon juonti vaikuttaa suoranaisesti liikenneonnettomuuteen joutumisen todennäköisyyteen jos voisin osoittaa, että 80% liikenneonnettomuuden aiheuttaneista henkilöistä on maidon juojia.
”Logistista regressioanalyysiä varten muuttujat jaettiin kaksiluokkaisiksi eli dikotomisoitiin. Osa muuttujista on Kouluterveyskyselyn maakunta- ja kuntaraporteissa käytettyjä indikaattoreita ja osa on muodostettu tätä tutkimusta varten. Selitettävinä muuttujina analyysimalleissa olivat seuraavat muuttujat: ”Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa”, ”Koulukiusaajana vähintään kerran viikossa” ja ”Koulukiusaaja-uhrina vähintään kerran viikossa”. Selittävät muuttujat olivat kaikissa malleissa samat. Alla on lueteltu malleissa selittäjinä käytetyt indikaattorit ja dikotomisoidut muuttujat. Niiden muodostaminen selvitetään yksityiskohtaisesti liitteessä 3.
Annetussa datassa ei kuitenkaan kerrota kuinka suurta osuutta muissa kuin näissä ryhmissä on kuritettu ruumiillisesti kotona. Tämän lisäksi kurittaminen on rajattu ruumiilliseen kuritukseen. Henkinen kuritus ja esim. etuisuuksien menetys (kotiaresti, peli/karkki/kaveri kiellot) eivät ole ilmeisesti mielletty kuritukseksi eikä näin ollen ne eivät ole kuuluneet kyselyn piiriin tai sitten niitä ei ole hyväksytty kriteereiksi.
”Osa tuloksista esitetään luokka-aste- ja sukupuolivakioituina tai luokka-astevakioituina prosenttiosuuksina. Vakioinnin tarkoituksena on tehdä tuloksista vertailukelpoisempia vertailtaessa eri ryhmiä tai eri vuosia. Vakiointi tarkoittaa käytännössä sitä, että oletetaan jokaisessa luokka-asteen ja sukupuolen (tai luokka-asteen) mukaisessa osajoukossa olevan yhtä paljon vastaajia. Esimerkiksi peruskoulun yläluokkien tilannetta koskeva prosenttiosuus on saatu laskemalla keskiarvo neljän osajoukon prosenttiluvuista (8. luokan pojat, 8. luokan tytöt, 9. luokan pojat, 9. luokan tytöt).”
Koska on biologinen fakta, että poikia on ikäluokassa enemmän kuin tyttöjä tarkoittaa tämä sitä, että poikien prosentit ovat painottuneet päin persettä koska vastanneiden poikien määrä on leikattu samaksi kuin vastanneiden tyttöjen määrä.
- 47.
-
Lisäys edelliseen
”Ruumiillista kuritusta vanhemmilta vuoden aikana, %
Lyhyt kuvaus: Vanhemmat ovat rankaiseet vuoden aikana ruumiillisella kurituksella.
Indikaattorin muodostus:
98. Oletko viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana saanut vanhemmiltasi seuraavia rangaistuksia: Ruumiillinen kuritus?
(Pisteytys: Kyllä=1; Ei =0). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.”Eli ruumiillisesti kuritetuksi pääse yhdellä luunapilla kuluneen 12kk aikana.
- 48.
-
Niin, koska tuollaista tutkimusta ei mitenkään voida valvotuissa laboratorio-oloissa, ei tutkimuksen reliaabelius ole aina mitenkään hyvä. Toisaalta kyseinen tutkimus on kyllä hyvinkin toistettavissa. Kohtuullisen validina kyseistä tutkimusta pidän. Se on totta, ettei henkisen kurituksen muotoja ole tutkittu, mutta se ei vie pohjaa ruumiillisesta kurituksesta saaduista tuloksista.
”Eli ruumiillisesti kuritetuksi pääse yhdellä luunapilla kuluneen 12kk aikana.”
Luunappi ei siis ole mielestäsi ruumiillista kuritusta?
- 49.
-
”Niin, koska tuollaista tutkimusta ei mitenkään voida valvotuissa laboratorio-oloissa, ei tutkimuksen reliaabelius ole aina mitenkään hyvä.”
Se onkin hyvä lähtökohta alkaa rummuttaa isoon ääneen tulosten relevanttisuudesta ja verifioiduista tai indikoiduista trendeistä.
”Toisaalta kyseinen tutkimus on kyllä hyvinkin toistettavissa.”
Aivan. Tosin tulos on todennäköisesti yhtä virheelinen jokaisessa toistossa jos lähtökohta, metodologia, kysymykset ja niiden tulkinta on täysin sama.
”Kohtuullisen validina kyseistä tutkimusta pidän. Se on totta, ettei henkisen kurituksen muotoja ole tutkittu, mutta se ei vie pohjaa ruumiillisesta kurituksesta saaduista tuloksista.”
Paitsi jos ei ole minkäänlaista tietoa millä tavalla valittu kurituksen muoto vaikuttaa eri yksilöihin.
Jokainen tietää, että kun pomolla on huono päivä töissä niin alaiset kärsivät henkisesti. Kehtaan väittää, että 99,99% näissä tapauksissa kodin tapahtumat (riitely puolison kanssa) ovat olleet henkistä laatua.
”Luunappi ei siis ole mielestäsi ruumiillista kuritusta?”
Yksi luunappi sormille jouluherkkujen suojelemiseksi on eri asia kuin jatkuva ruumiillinen kuritus kaikissa tilanteissa.
”Keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa, %
Lyhyt kuvaus: Oppilas ei pysty juuri koskaan keskustelemaan vanhempiensa kanssa omista asioistaan.
Indikaattorin muodostus:
96. Pysytkö keskustelemaan vanhempiesi kanssa omista asioistasi? (Pisteytys: En juuri koskaan=1; Silloin tällöin, Melko usein, Usein=0). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat. HUOM! Positiiviseen tarkasteluun otettiin mukaan vaihtoehdon ”usein” valinneet vastaajat.””Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)
Lyhyt kuvaus: Oppilas joutunut kiusaamisen kohteeksi koulussa noin kerran viikossa tai useammin lukukauden aikana.
Indikaattorin muodostus:
14. Kuinka usein Sinua on kiusattu koulussa tämän lukukauden aikana? (Pisteytys: Useita kertoja viikossa, Noin kerran viikossa=1; Harvemmin, Ei lainkaan=0). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.
HUOM! Positiiviseen tarkasteluun otettiin mukaan vaihtoehdon ”ei lainkaan” valinneet vastaajat.”Kun vertaa kuritus kysymystä muihin kysymyksiin olen todella yllättynyt, ettei ole samalla tutkittu kuinka usein ja kumpi vanhempi kurittaa niin henkisesti kuin ruumiillisesti.
- 50.
-
”Se onkin hyvä lähtökohta alkaa rummuttaa isoon ääneen tulosten relevanttisuudesta ja verifioiduista tai indikoiduista trendeistä.”
Niin, jos tuolle linjalle lähdetään, niin mitään vastaavista aiheista tehtyä tutkimusta ei voida pitää luotettavana (niinkuin ei tietenkään täysin luotettavana voidakaan). Mutta tämänkaltainen kritisointi on samanlaista kuin kreationistien evoluutiokritiikki (jos evoluutio ei pysty selittämään kaikkea, se on väärässä). Eli voidaanko tutkimuksen kaikki tulokset lytätä pelkästään sillä perusteella, ettei se ole (eikä voikaan olla) täysin luotettava?
Kritiikki on toki aina paikallaan, jotta tutkimuksia pystytään jatkossa kehittämään luotettavampaan suuntaan.
”Paitsi jos ei ole minkäänlaista tietoa millä tavalla valittu kurituksen muoto vaikuttaa eri yksilöihin.”
Tämä ei edelleenkään sulje pois sitä tulosta, että ruumillisella kurituksella näyttää olevan vaikutusta siihen kuka kiusaa ja ketä kiusataan.
”Yksi luunappi sormille jouluherkkujen suojelemiseksi on eri asia kuin jatkuva ruumiillinen kuritus kaikissa tilanteissa.”
Niin onkin, tämähän nyt on kaikille selvää. Ja tuolta väliltä löytyy sitten valtava kirjo erilaisia tilanteita. Edelleenkin se kuitenkin voidaan määritellä ruumiilliseksi kuritukseksi.
Kysehän on tässäkin siitä, että minkä kukainenkin kokee ruumiilliseksi kuritukseksi. Voi hyvinkin olla, että sellainen henkilö, jota kuvaamallasi tavalla on sormille näpsäisty, ei itse edes koe sitä ruumiillisena kurituksen. Koska ei voida mitenkään yksityiskohtaisesti selvittää jokaisen vastaajan käsitystä ruumiillisesta kurituksesta, meidän täytyy luottaa vastaajien arvioon siitä, että joko ovat mielestään kokeneet ruumiillista kuritusta tai sitten eivät.
”Kun vertaa kuritus kysymystä muihin kysymyksiin olen todella yllättynyt, ettei ole samalla tutkittu kuinka usein ja kumpi vanhempi kurittaa niin henkisesti kuin ruumiillisesti.”
Se olisikin ihan mielenkiintoinen tutkimuksen aihe. Mutta määrittely on varmasti vielä vaikeampaa kuin ruumiillisen kurituksen kanssa. Teinistä saattaa roskienkin ulos vieminen olla henkistä kuritusta.