Plaza

…vaikka voissa paistaisi

6.11.2006
Panu

Aihealueet: Ajankohtaista, Kansainväliset suhteet, Maailmanpolitiikka

Venäjä, Neuvostoliitto, diktaattorit, presidentit, fasismi, perustuslait, kommunismi, puolueet, totalitarismi

Ns. kansallismielisten voimien - eli selkokielellä väkivaltaisten, murhia tekevien ja rasististen öyhöttäjien - nousua Venäjällä on enteilty suurin piirtein siitä saakka kun Neuvostoliitto meni konkkaan. Viimeaikaisten tietojen mukaan siitä alkaa jo oikeasti olla merkkejä, eli susi on lopultakin tullut metsästä, kun niin kovasti huudettiin. Oikeastaan on melko yllättävää, että sitä piti odotella näin kauan, sillä Venäjällä on pelottavan hyvät edellytykset kääntyä sellaiseen kovapintaiseen totalitarismiin, joka ei teeskentele edustavansa mitään idealistista maailmanparannusmissiota, vaan sanoo reilusti, että koko Venäjän ulkopuolinen maailma on vihollinen, joka toki voidaan armosta jättää ydinpommittamatta lyttyyn, jos se suosiolla suostuu antautumaan kaikkia muita parempien ihmisten valtaan.

Nimitetään tällaista oletettavaa totalitarismia paremman termin puutteessa vaikkapa fasismiksi. On yhdentekevää, mitä poliittista väriä se muodollisesti tunnustaa, koska Venäjällä fasismi ja kommunismi ovat jo sulautuneet moniaalla yhteen esimerkiksi ns. kansallisbolševistisessa liikkeessä. Tarkoitan fasismilla tässä yhteydessä sellaista totalitarismia, jonka keskeisenä moottorina toimii vähemmistökansallisuuksiin ja ulkomaalaisiin - venäläisittäin ”toissyntyisiin”, инородцы - suuntautuva viha ja tämän vihan erityinen aatteellistaminen ja älyllistäminen erityisen propagandakirjallisuuden avulla. Lisäksi fasismiin tässä mielessä kuuluu ulkopoliittinen vastuuttomuus siinä mitassa, että se oikeasti nostaa sodan - myös ydinsodan - riskiä ja vaarantaa naapurimaiden turvallisuuden.

Edellä määritellyssä mielessä Neuvostoliitto luonnollisestikin oli fasistinen valtio ainakin osan historiastaan, jos kohta se ei minun elinaikanani koskaan liene ollut ulkopoliittisesti täysin arvaamaton - brežneviläisyys kun tarkoitti konservatiivista luutuneisuutta myös myönteisessä mielessä, siis haluttomuutta uskaltautua mihinkään ulkopoliittisiin hullutuksiin ja riskinottoihin. Itse asiassa olen aina uumoillut taistolaisten uskaltautuneen flirttailemaan Neuvostoliiton kanssa vain siksi, että he tiesivät sen olleen verrattain riskitöntä leikkiä 70-luvulla. Hruštšovilla on ehkä hieman liiankin hyvä maine näin jälkimaailman silmissä, koska hän pyrki vakavissaan siivoamaan Stalinin jälkeensä jättämää sotkua ja salli mm. vankileirikirjallisuuden, kuten Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivän, julkaisemisen.

Sitä ei yleensä vaivauduta muistelemaan, että Hruštšov ja Kennedy kävivät Kuuban ohjuskriisin aikana kolmannen maailmansodan partaalla. Hruštšov oli valmis ottamaan mielettömiä ulkopoliittisia riskejä, sillä hänen tarkoituksensa ei ollut niinkään rauhan rakentaminen kuin Neuvostoliiton ja kommunismin nostaminen alhosta vakavastiotettaviksi vaihtoehdoiksi Yhdysvalloille. Hän ymmärsi, että tätä tavoitetta ei saavutettaisi valehtelemalla ja salailemalla totuutta Stalinin vainoista, mutta se ei tehnyt hänestä kovinkaan kyyhkymäistä luonnetta ulkopolitiikassa. On vallan mahdollista, että Hruštšov olisi ollut vaikkapa Suomen kannalta huomattavasti vaarallisempi hallitsija kuin Brežnev, jos Kekkonen ei olisi onnistunut luomaan Hruštšoviin henkilökohtaista luottamussuhdetta; jos taistolaisten aikana Neuvostoliittoa olisi hallinnut Hruštšov, on vallan mahdollista, että meidän olisi käynyt todella kalpaten.

Venäjän presidentti Vladimir Putinia on syystä moitittu kovaotteiseksi ja armottomaksi diktaattoriksi, ja hänen tuorein neronleimauksensa vaikuttaa kissa-hiirileikkejä leikkivän diktaattorin ilkeältä pilalta - ikään kuin hän aikoisi kilpailla turkmeenien isän ja entisen Neuvostoliiton suurimman huumorimiehen, itsensä Saparmyrat Nyýazowin kanssa. (Kyllä-kyllä, näin asianomaisen herran nimi kirjoitetaan hänen omalla kielellään latinalaisin aakkosin.) Putinin suunnitelmissa on nimittäin luoda Venäjään kaksipuoluejärjestelmä, jossa molemmat puolueet ovat hänen hallinnassaan. Tämä kuulostaa päivitetyltä versiolta niistä Stalinin kansanäänestyksistä, joiden perusteella Baltian maat aikoinaan liitettiin Neuvostoliittoon: kansanvallan simuloinnista propagandatarkoituksiin. Tällaisia näennäisen opposition sisältäviä, mutta tosiasiassa diktaattorin valtaa pönkittäviä järjestelmiä on toki kokeiltu muuallakin, ainakin Latinalaisen Amerikan historiasta luulen muistavani esimerkkejä.

Onko Putin sitten tarkoittamassani mielessä fasisti? Ei varsinaisesti; eteläamerikkalainen caudillo ennemminkin, ja toisin kuin 70-luvulla uskottiin, se ei ole läheskään sama asia. Ainakin hän tuntuu tavoittelevan jonkinlaista vakautta sekä sisä- että ulkosuhteissa ja asiallisia välejä mm. Suomen kaltaisten maiden kanssa. Vaikka hän onkin kovasti esiintynyt kurin ja järjestyksen rosvojen hallitsemaan kaupunkiin palauttavana etäisten laaksojen miehenä ja puhtoisena korruptionvastustajana, vanha bakšiiši-Venäjä elää entiseen tapaan, minkä huomaa siitäkin, että suomalaisilta rekkakuskeilta peritään kaikenlaisia tipoteerauskorvauksia ja pärstäkerroinveroja, mikä merkitsee, että Venäjällä on markkinoita häntä lahjomattomampina esiintyville populisti- ja fasistipoliitikoille.

Meillä Suomessa tunnetusti huolestuttiin viime vuosikymmenellä kovasti eräästä pellestä nimeltä Vladimir Žirinovski, joka uhkaili mm. Suomen miehittämisellä. Herra osoittautui kuitenkin votkakäyttöiseksi puppugeneraattoriksi, jonka johtama poliittinen puljukin oli hienostuneen huumorintajuisesti nimeltään Liberaalidemokraattinen puolue. Ei kuitenkaan pidä kuvitella, ettei hänen tilalleen voisi ilmaantua tylympiä häiskiä.

Venäjä on nimittäin siitä ikävä maa, että siellä kansalaiset voivat ihan oikeasti omasta tahdostaan valita maata johtamaan puhdasverisen fasistin tai muun roiston. Maassa ei ole oikeaa perustuslaillisuuden perinnettä - tsaarin aikana koko perustuslain käsitekin oli maan vallanpitäjille vastenmielinen, ja neuvostoaikana kaikki tiesivät hyvin, että perustuslaki oli hölynpölyä, jota ei ollut tarkoituskaan noudattaa - osavaltioiden humoristisesta eroamisoikeudesta alkaen. Nyt kun Putin populistisesti esiintyy hyvänä tsaarina - kuuntelee yksittäisten kansalaisten murheita ja oikaisee sitten näytösluontoisesti jonkin triviaalin vääryyden - hän ei todellakaan auta luomaan Venäjälle oikeaa kansanvaltaista, perustuslaillista henkeä. Siihen näet kuuluisi sen ymmärtäminen, että tsaari ei voi huolehtia kaikesta, vaan hänen tulee delegoida osa vallastaan alemmille tasoille.

Sinänsähän tämäkin on ymmärrettävä reaktio Venäjän oloihin. Vaikutusvaltaiset liikemiehet, ns. oligarkit, Putin on kaikki taltuttanut, mutta paikallistason pikkuherrat eivät ole missään mielessä vastavoima presidentin mahtivallalle. Monet heistä hallitsevat omia läänityksiään hyvinkin kovakätisesti ja yksinvaltaisesti - mutta presidentin luvalla. Tästähän on erinomainen esimerkki Marin tasavallan päällysmies Leonid Markelov, joka Putinin tuella ja mm. suomalaisvastaisen isovenäläis-nationalistisen propagandan turvin kurmottaa tasavallan alkuperäiskansaa ja hävittää sen kieltä.

Normaalissa sivistysvaltiossa osavaltion johtaja voisi edustaa omaa kansaansa ja sen etua liittovaltion presidenttiin päin ja lieventäisi keskusvallan mahdollisia yksinvaltaisia otteita, ja vastaavasti valtionpäämies voisi pelastaa marilaiset diktatorisen osavaltiopresidentin kynsistä. Venäjällä tätä vastakkainasettelua ei ole, eivätkä valtionhallinnon eri tasot toimi erilaisten, ristiriitaisten etujen välikäsinä eivätkä joudu sovittelemaan niitä keskenään. Sen sijaan Putin ja Markelov kuuluvat samaan mafiaan.

Niinpä venäläisille pysyy edelleenkin vieraana ajatus, että pitäisi olla jokin ehdoton säännöstö, jolla ylintä toimeenpanovaltaa rajoitetaan. Eihän sitä rajoitettu neuvostoaikanakaan: kaikki valta oli viime kädessä Puolueen pääsihteerillä, tai jos hän oli liian vanhuudenhöperö, häntä ohjailevalla taustahovilla. Valtaistuimelle ei äänestetä perustuslaillista presidenttiä, vaan pikemminkin kansa valitsee diktaattorinsa. Tsaarin valtaa eivät saa kahlita perustuslait - ja jos tsaari saa päähänsä ahdistella jotain naapurimaata, niin eivätpä sitä taida pidätellä kansainväliset laitkaan. Jos venäläiset äänestävät valtaistuimelle seuraavaksi jonkun räyhänationalistin, meillekin voi tulla hyvin ohraiset oltavat.

Tästä seuraa, että demokratian lisääntyminen Venäjällä ei ehkä ole Suomen etu, niin ikävä kuin tätä onkin sanoa. Suomen etu ja Venäjän kansan etu voivat olla keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Meidän näkökulmastamme pienempi paha on ehkä, että Putin sormella osoittamalla valitsee maalle luotettavan, ulkopoliittista vakautta edustavan KGB-kaverinsa seuraavaksi presidentiksi, ja kansan tahdon ilmaukset tukahdutetaan ns. venäläistä humanitaarisuutta osoittavilla keinoilla.

Mitä sitten tulee näihin öyhöttäjiin, jotka väittävät kaukasialaisten torikauppiaiden vieneen Venäjän venäläisiltä, heidän puheensa voivat ehkä olla ymmärrettäviä ja perusteltujakin, mutta myötätuntoa minulta ei heille heru. Kaukasialaismafioiden läsnäolo Venäjällä on yksi venäläis-neuvostoliittolaisen imperialismin myöhäisistä seurauksista: kun Venäjä on omin lupinensa ottanut itselleen näiden kaukasialaisten kotimaat, on vain oikein ja asianmukaista, että he vuorostaan ottavat ja soluttavat Venäjän. Luonnollisestikaan sellaista poliittisesti korrektia itsekriittisyyttä, jota entisen imperialistivaltion asukkailta tulee voida odottaa, ei Venäjällä esiinny. Syyllisiä ovat aina kaikki muut - ”toissyntyiset”.

Esimerkiksi kommunismia ei yritetäkään nähdä luonnollisena seurauksena Venäjän yhteiskunnan patologisesta kehityksestä 1800-luvun lopulla - kommunistien takana on aina lännen ja juutalaisten salaliitto. Mikä vielä surkuhupaisampaa, eräässä Venäjän ortodoksikirkon levittämässä propagandapiirroksessa esitettiin votka lännestä tulleena, Venäjän sielulle vieraana hapatuksena. Tälle tekisi jo mieli nauraa, jollei se lähinnä suututtaisi.

Panu Höglund

1.

Joo, Paljon Venäjällä käyneenä ja siellä edelleen matkustavana ei voi muuta kuin sanoa, että venäläisille tyypillinen epäloogisuus ja luontainen työn vieroksunta, votkastakin johtuen, kyllä pitää maan sopivasti kaaoksessa, niin ettei ne pysty liikaa suunnittelemaan koiruuksia.Moskovassa jo liikenne on niin kaaoksessa että kun 30 km:n matkaan pitää varata 3 tuntia aamulla ja illalla, ei siinä muuta ajatella MKAD:in jonoissa kun perkeleitä Luzhkoville ja Putinille…

2.

Venäjän ja muiden Euroopan entisten imperialistivaltioiden mahdollisuudet hankkiutua eroon imperialismin painolastista olivat erilaiset. Siinä missä on sataprosenttisen selvää mitkä olivat vaikkapa Britannian ja Ranskan sydänmaita, Venäjän sydänmaiden erotteleminen alusmaista lähestulkoonkaan yksikäsitteisesti, on mahdotonta. Syynä on tietenkin, että länsieurooppalaisten siirtomaat olivat kaikki merentakaisia, kun taas Venäjällä on niiden kaikkien kanssa maaraja ja väestöt ovat olleet aina sekoittuneet. Venäjän federaationkin asukkaista viidesosa on muita kuin etnisiä venäläisiä. Ei tarvitse mennä kuin 800 kilometriä Moskovasta itään, kunnes ollaan keskellä Tatarstania.

Valtavalla Itä-Euroopan tasangolla ei ole minkäänlaisia luonnollisia rajoja. Hyökkäyksillä on ollut tapana vyöryä tuhansia kilometrejä. Tuollaisissa maantieteellisissä olosuhteissa hyökkäys on ollut aina paras puolustus. Imperialismi on ollut Venäjän tapa suojella sydänmaitaan. Venäjän yli ovat jyränneet ryöstäen, raiskaten, murhaten ja tuhopolttaen sen historian aikana mongolit, ruotsalaiset, puolalaiset, ranskalaiset ja saksalaiset. Kirjassaan Venäjän idea presidentti Mauno Koivisto esittää, että venäjän idea on _suuruus_ ja että sen historiallisena taustana on juuri luonnollisten rajojen puute.

Vaikka ydinaseiden aikakaudella ajatus imperialismista sydänmaiden suojaamisena miehitykseltä onkin vanhentunut, Venäjän ei tule koskaan olemaan mahdollista luopua alusmaistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä eikä luopua imperialismin henkisestä painolastista. Jos Venäjä ryhtyy matkimaan saksalaisia ja potemaan syyllisyyttä imperialismistaan, korjaamaan tekemiään vääryyksiä ja tekemään myönnytyksiä alistamilleen kansoille, niistä myönnytyksistä ei oikeasti tule loppua vain hieman liioitellen ennen kuin vasta Moskovan porteilla. Eikä se Venäjälle mitään rauhaan jättämistä takaisikaan. Venäläiset pelkäävät ulkovaltojen ryöstävän ja pilkkovan maansa eikä tuo pelko ole aivan aiheetonkaan. 1990-luvulla amerikkalaiset veivät oligarkkien avustuksella Venäjältä kaiken mikä irti saivat.

3.

”Jos Venäjä ryhtyy matkimaan saksalaisia ja potemaan syyllisyyttä imperialismistaan, korjaamaan tekemiään vääryyksiä ja tekemään myönnytyksiä alistamilleen kansoille, niistä myönnytyksistä ei oikeasti tule loppua vain hieman liioitellen ennen kuin vasta Moskovan porteilla.”

Missä tässä on ongelma?

4.

Tää oli oikeasti aika rimanalitus kolumniksi. Kahta puoluetta ei Venäjällä tarvita, kun Yhtenäinen Venäjä hallitsee yli 2/3 enemmistöä duumasta. Homma on siis paluun vanhoihin aikoihin, jossa päätökset tehdään Yhden puolueen piirissä ja ajetaan läpi parlamentissa. Mutta toimiihan samanlainen yksipuoluejärjestelmä tosin Japanissa tai Ruotsissakin.

Markelovin on mielestäni noussut eestiläisten (ja sieltä käsin Hesarin) natzionalistien silmätikuksi. Todellinen syy Markelovin valtaannostolle oli entisen presidentin (mikä sen nimi nyt oli, mari kuitenkin) rötöstely, ja kaiken irtilähtevän myynti ulkomaille, ml. armeijan ohjusten. Markelov nyt on žirinovskilainen, mutta luultavasti kuitenkin vähemmän korruptoitunut. Erotetut virkamiehet sitten hakevat tukea Virosta, jossa 1920-lukuinen heimoaate elää uutta renessanssia. Marien tilannetta olisi syytä verrata vaikka Suomen saamelaisten tilaan, jälkemmäisillä kun menee paskemmin kuin mareilla, eikä kukaan näitä nostavan siitä meteliä.

5.

Mikähän siinä on, että kommunistien pitää puolustella Venäjää nytkin kun se ei enää ole kommunistinen eikä heidän puolellaan?

6.

Miksi Kekkosta täytyy puolustaa?

7.

Mistä nämä kaikki intohimot? Haluaisitteko jotakin Venäjältä? Kuka janoaa mitäkin. Shirokaja natura ja Äiti-Venäjä on niin iso pala kenelle vaan, että anti olla sohimatta. Ihmisiä siellä asuu, eikä jokin möhkäle. Demokratiaa ei kaikkialla ole, mutta kovin hyväksi vientituotteeksi se ei ole osoittautunut.
Annetaan olla ja rajamuodollisuudet maassa maan tavalla. Opetellaan ne kunkin maan tavat, niin voi joskus käydä jotain kaupantynkääkin. Raha se kuitenkin joka maan rattaat voitelee. Samalla se sopivasti rauhoittaa.

8.

Minusta puhe venäläisten työn vieroksumisesta on jokseenkin pelkkää puppua. Jos Venäjällä ei tee töitä, siellä ei yksinkertaisesti elä, koska mitään kunnon sosiaaliturvaa ei ole. Jopa vanhukset joutuvat tekemään töitä, mikäli vain suinkin pystyvät.

9.

Mistäkö nämä intohimot? No jos nyt ensiksi vaikka tosta talvisodasta - ja vielä sitäkin enemmän partisaanisodasta, josta ei ole kunnolla puhuttu ennen kuin 90-luvulla (eikä todellakaan koulujen historianopetuksessa ollenkaan). Sen jälkeen voitaisiin puhua siitä, mitä kaikkea rajan läheisyys merkitsee nykyään Itä-Suomessa, eikä todellakaan myönteistä. Venäläisten (”inkeriläisten”) maahanmuutto ei sinänsä häiritse minua, enemmän hermostuttaa se, että laittomuuden valtakunnasta leviää laittomuus Suomeenkin, kun täältä nuoret käyvät jossain Viipurissa ostamassa piraattikamaa ja seksiä.

10.

”Miksi Kekkosta täytyy puolustaa?”

Siksi, että läheskään kaikki suomalaiset eivät ole ”kekkoskaunaisia”, tai ainakin yleinen käsitys herran poliittisesta urasta tuntuu olevan se, ettei se ollut mitenkään yksiselitteisen kielteinen isänmaan edun kannalta.

11.

Panu kysyi, mikä ongelma olisi, jos Venäjä hajoaisi. Vastaus: se jäljelle jäävä pala olisi rajanaapurimme. Tällaisella tynkä-Venäjällä olisi n. 50 miljoonaa asukasta, ydinase, valtavat taloudelliset ongelmat ja hirveä henkinen krapula. Se olisi huomattavasti huonompi naapuri kuin Putinin Venäjä.

Putinin tärkein saavutus on muuten ollut alueiden itsehallinnon lopettaminen. Jeltsinin kauden loppupuolellahan näytti siltä, että alueiden johtajat tekevät, mitä tahtovat. Tämä olisi nimenomaan voinut johtaa Venäjän hajoamiseen.

12.

Miksi Talvisotaa pitää vielä muistella, siis et liene osallistunut siihen niinkuin en minäkään. Onko Talvisodasta jurnuttamisesta meille tänäpäivänä hyötyä? Menneistä otetaan opiksi ja sen jälkeen eteenpäin, ettei uusia konflikteja tulisi. On itsellä vaan olo helpompi. Kun tuota naapuria ei tuosta minnekään voi heittää.
Eihän siellä aurinko niin kirkkaasti paista, mutta onko se meidä ongelma. Aleksandrialainen on oikeilla jäljillä. Tuttu silloisesta Neuvosto-Virosta antoi kyllä Jeltsinin ajasta melko murskaavan arvion. Ja meistä kun se oli niin hassu setä…
Viipurista muuten käy keski-ikäiset tantit ostamassa pellavaliinoja ja kristallia halvalla ja niin aitoa. Aika marginaalista pahaa - ainiin - ja rajaseudun kansanedustajien ylistetyt puolisot hakee polttoaineita. Hyihyi.

13.

Nimimerkki jenan kirjoitus maantieteellisistä seikoista on kiinnostava. En ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa, mutta ekpansiivisuus luonnollisten maantieteellisten rajojen korvikkeena kuulostaa jokseenkin järkevältä.

Joku joskus jossain tokaisi, että jos maapallon pääsisi suunnittelemaan uudelleen kuin jonkin strategiapelin kartan, kannattaisi luoda paljon samankokoisia, erittäin hedelmällisiä kattilalaaksoja, joita ympäröisivät korkeat vuoret ja joita yhdistäisivät toisiinsa kapeat solat. Kaupankäynti kannattaisi, mutta hyökkäyssodan hinta olisi pirun korkea.

Toki ymmärrän myös palstanpitäjän tuohtumuksen. Voi hyvin kysyä, millä pirun oikeudella yksi vodkaanmeneväinen kansakunta katsoo oikeudekseen pitää neljäsosaa maapallosta kauhun vallassa.

14.

Kaunaton: ”Miksi Talvisotaa pitää vielä muistella, siis et liene osallistunut siihen niinkuin en minäkään.”

Kysy sitä Suomen kansalta, joka katsoo asiakseen sitä muistella. Ei se menneisyyteen tuijottaminen minustakaan ole kivaa eikä tervettä kaikilta osin, mutta se on realiteetti, jonka kanssa tässä maassa eletään.

15.

Panu:

””Jos Venäjä ryhtyy matkimaan saksalaisia ja potemaan syyllisyyttä imperialismistaan, korjaamaan tekemiään vääryyksiä ja tekemään myönnytyksiä alistamilleen kansoille, niistä myönnytyksistä ei oikeasti tule loppua vain hieman liioitellen ennen kuin vasta Moskovan porteilla.””

”Missä tässä on ongelma?”

No se, että sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Sanoutumalla saksalaisten tapaan kertakaikkisesti irti imperialismista, Venäjä vaarantaisi kirjaimellisesti elintärkeät kansalliset etunsa - toisin kuin Saksa tai muut länsieurooppalaiset entiset siirtomaavallat. Joku tataarien tai bashkiirien itsenäisyys on täysi mahdottomuus niin kauan kuin Venäjä valtiona pysyy voimissaan.

16.

Voisitko Panu vähän selittää tätä kappaletta?

”Mitä sitten tulee näihin öyhöttäjiin, jotka väittävät kaukasialaisten torikauppiaiden vieneen Venäjän venäläisiltä, heidän puheensa voivat ehkä olla ymmärrettäviä ja perusteltujakin, mutta myötätuntoa minulta ei heille heru. Kaukasialaismafioiden läsnäolo Venäjällä on yksi venäläis-neuvostoliittolaisen imperialismin myöhäisistä seurauksista: kun Venäjä on omin lupinensa ottanut itselleen näiden kaukasialaisten kotimaat, on vain oikein ja asianmukaista, että he vuorostaan ottavat ja soluttavat Venäjän. Luonnollisestikaan sellaista poliittisesti korrektia itsekriittisyyttä, jota entisen imperialistivaltion asukkailta tulee voida odottaa, ei Venäjällä esiinny. Syyllisiä ovat aina kaikki muut - ”toissyntyiset”.”

Tässä näyttäisi olevan pieni ristiriita. Yhtäältä myönnät, että äärikansallismielisten huolessa kaukaasialaismafioiden ”ottamis- ja solutustyöstä” voi olla perää, mutta toisaalta peräänkuulutat poliittisesti korrektia itsekriittisyyttä.

17.

”Sen jälkeen voitaisiin puhua siitä, mitä kaikkea rajan läheisyys merkitsee nykyään Itä-Suomessa, eikä todellakaan myönteistä. Venäläisten (”inkeriläisten”) maahanmuutto ei sinänsä häiritse minua, enemmän hermostuttaa se, että laittomuuden valtakunnasta leviää laittomuus Suomeenkin, kun täältä nuoret käyvät jossain Viipurissa ostamassa piraattikamaa ja seksiä.”

Itä-Suomen matkailuyrittäjille Venäjän rajan läheisyys on kultakaivos. Pietarilainen hyvinvoiva keskiluokka viettää mielellään Kaakkois-Suomessa mökkiviikonloppuja, koska Suomessa on siistiä, rauhallista ja turvallista. Myös Lapin hiihtokeskuksissa näkee nykyään venäläisiä asiakkaita.

18.

”Joku joskus jossain tokaisi, että jos maapallon pääsisi suunnittelemaan uudelleen kuin jonkin strategiapelin kartan, kannattaisi luoda paljon samankokoisia, erittäin hedelmällisiä kattilalaaksoja, joita ympäröisivät korkeat vuoret ja joita yhdistäisivät toisiinsa kapeat solat. Kaupankäynti kannattaisi, mutta hyökkäyssodan hinta olisi pirun korkea”

Jos laaksot olisivat liian pieniä, kävisi kuten Kaukasuksella: ryöstöretkistä ei tulisi koskaan loppua.

Mikä olisi tuollaisten laaksojen optimikoko? 50 000 km^2?

19.

”No se, että sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Sanoutumalla saksalaisten tapaan kertakaikkisesti irti imperialismista, Venäjä vaarantaisi kirjaimellisesti elintärkeät kansalliset etunsa - toisin kuin Saksa tai muut länsieurooppalaiset entiset siirtomaavallat. Joku tataarien tai bashkiirien itsenäisyys on täysi mahdottomuus niin kauan kuin Venäjä valtiona pysyy voimissaan.”

Asioita voi tosin käsitellä myös muillakin asteilla kuin valtiotasolla, tai valtiojohtoisesti, mutta eihän Venäjän kansa osaa tehdä mitään jollei käsketä.

Se mikä minua eniten pelottaa on, että kun ilmastonmuutos potkaisee kunnolla sisään, mitä tapahtuu Venäjälle? Kenen takana isot paukut ovat? Mitä tekee Moskova kansan virratessa kaduille kun sähköä tai ruokaa ei ole. Minkälainen naapuri Venäjä sitten on, saati Kiina.
Mitäs sitten kun Brysselin viljahana menee kiinni?

20.

”Se mikä minua eniten pelottaa on, että kun ilmastonmuutos potkaisee kunnolla sisään, mitä tapahtuu Venäjälle?”

Kasvukausi pitenee, maatalous muuttuu kannattavammaksi pohjoisilla alueilla.

21.

”Sen jälkeen voitaisiin puhua siitä, mitä kaikkea rajan läheisyys merkitsee nykyään Itä-Suomessa, eikä todellakaan myönteistä. Venäläisten (”inkeriläisten”) maahanmuutto ei sinänsä häiritse minua, enemmän hermostuttaa se, että laittomuuden valtakunnasta leviää laittomuus Suomeenkin, kun täältä nuoret käyvät jossain Viipurissa ostamassa piraattikamaa ja seksiä.”

Synkistelet hiukka liikaa mielestäni, vaikka aihettakin toki on.

Täällä Joensuussa useamman ison marketin opasteet on venäjäksi. Yliopiston vaihto-opiskelijoista, opiskelijoista ja opettajistakin monet ovat venäläisiä. Pikkuhiljaa jopa palvelutöissäkin törmää suomea venäläisittäin murtavia duunareita. Kaupungilla kuulee venäjää päivittäin eritoten isoissa automarketeissa, rautakaupoissa ja kirpputoreilla. Kun viikonloppuna palailee yöllä viimeisellä bussilla Rantakylään, niin takapenkillä jotkut saattaa laulaa haikeasti Uralin pihlajia venäjäksi. Naapurustossa on joitakin venäläisiä ja vaikka heistä pahaa puhutaankin, niin he eroavat suomalaisista vähemmän kuin moni ilkeää tunnustaa.

Pistänpä tähän vähän tietoa venäläisten rikollisuudesta Suomessa. Osa tiedosta on tilastoa, osa omaa mutua.

Kun katsoo suomen ulkomaalaisten rikollisuustilastoja, niin kyllä.. maamme vähemmistöistä venäläiset ja venäläissyntyiset tekevät eniten rikoksia, koska heitä on ulkomaalaisperäisistä vähemmistöistä eniten. Suhteellisesti somalit, irakilaiset, turkkilaiset ja jopa ruotsalaiset tekevät rikoksia venäläisiä enemmän (Oikeusministeriön raportti: Ulkomaalaisten rikollisuus 2005).

Joensuu on suht kaukana rajasta, joten harva lähtee täältä rajalle bensaa jonottamaan. Lähempänä rajaa bensan ja tupakan ostajia vielä riittää. Viisumisyistä jonottajat on lähinnä vakioporukkaa. Viinaralli venäjälle päin, sekä pimeän viinan myynti on vähentynyt suorastaan olemattomiin valtion viina-alen takia ja tämä on osaltaan parantanut täällä venäläisten mainetta laukkuryssien hävittyä torien laitamilta. Mitä tulee piraattien myyntiin, niin sekin alkaa olla historiaa. Nuoret katsovat venäjältä piraattilevyn tuonutta kaveriaan säälien kuin idioottia.. saman tavaran olisi saanut ilmaiseksi ja laadukkaampana internetistä venäjän mafiaa tukematta tai kaverilta kopioimalla. Viime vuosina DVD-leffojen ja CD-levyjen hinta on laskenut Suomessa kohtuullisemmalle tasolle ja tämäkin on vähentänyt piraattikauppaa. Kaveripiirissäni pyöri ryssäpiraatteja paljonkin vielä 1990 luvun loppupuolella ja 2000 luvun ekoina vuosina. Viime vuosina en muista nähneeni niitä enää kellään.

Huorissa käyntiä valitettavasti tapahtuu yhä, joskaan ei yhtä paljoa kuin viinarallin kyseenalaisena kulta-aikana. Säännöllisesti huoraamassa käy lähinnä huonoille tavoille oppinut vakioporukka. Osa toiminnasta on tullut tänne Suomeenkin. Reilu vuosi sitten poliisi lopetti melko avoimesti toimineen venäläisen paritustoiminnan täältä Joensuusta. Toiminta ei ollut mitään suurta luokkaa, mutta ei vähäistäkään. Sihteeriopiston lain rajamailla liikkuvalta sivustolta olen poiminut sen (huhu)tiedon, että tuon toiminnan sijalle on tullut pienemmässä piirissä prostituutiota pyörittävä venäläinen porukka, joka tarjoaa palveluitaan vain tutuille ja kannaltaan turvallisille vakioasiakkaille. Venäläisten toiminnan takia suomalaisia prostituoituja ei täällä Joensuussa juurikaan toimi. HUOM! Tämä siis huhua, joskin uskon tiedon olevan ainakin osittain totta.

Eli yhteenvetona: Ryssäpiraatit ja itäviina ovat pitkälti historiaa. Halpaa bensaa ja tupakkaa jaksetaan vielä rajan pinnassa käydä hakemassa vakioporukan toimesta lain rajoissa. Prostituutio lieveilmiöineen on piilossa kasvava ongelma.

Ongelmista huolimatta Itä-Suomen kaupungeille on ollut viime vuosina Venäjästä enemmän hyötyä kuin haittaa.

Eksyttiin vähä sivupoluille. Kirjoituksesi on pitkälti asiaa. Vihollinen on aina tullut idästä päin, eikä tilanne ole muuttunut tässä suhteessa miksikään. Välitöntä uhkaa ei ole, mutta maailma muuttuu. Portit NATO:on kannattaa pitää raollaan, vaikka portista ei lähiaikoina astuttaisikaan. Tällä hetkellä tärkeämpää on hyvien suhteiden säilytys Venäjän kanssa, joka ei saa kuitenkaan lipsahtaa perseen nuolemiseksi.

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös