Travellereita Tampereella
3.7.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kielitiede, Kulttuuri, Siirtolaisuus
Ensin Järvenpäässä ja sitten Tampereella on nähty salaperäistä asuntoautoilla liikkuvaa kulkuväkeä, joka on kokenut elättää itseään pikkutöillä. Kulkumiehiä on moitittu niin huonosta työstä, leirintäalueen roskaamisesta kuin eläintarhan lintujen ampumisesta ilmakivääreillä, ja luonnollisesti kulkumiehet ovat vastanneet syyttelemällä suomalaisia viranomaisia rasismista. Eräät kommentoijat ovat päivitelleet kulkumiesten punapäisyyttä ja pisamaisuutta - perusoletuksena kun on, että tällaisten vaeltavien heimojen kuuluisi olla tummempia. No, kaikkien rasistien suureksi pettymykseksi kyseessä on aitokelttiläinen eli taatusti länsieurooppalainen ja vaaleaihoinen vaeltajakansa - irlantilaiset kiertolaiset.
Vanhastaan näistä kulkureista on käytetty englanniksi nimitystä tinkers ja iiriksi tincéirí tai tincleoirí - siis läkkisepät. Uudempia nimityksiä ovat liikkumiseen ja matkustamiseen viittaava travellers, lucht siúil, lucht taistil ja itinerants; kulkurien omalla kielellä sana on pavee. Anglosaksisen kirjallisuuden suomennoksissa on tapana käyttää kömpelöä, mutta osuvaa suomennosta kuljeksiva kattilanpaikkaaja - muistelen joskus lukeneeni jonkin romaanin, jonka erään päähenkilön alhaista ja proletaarista alkuperää korostettiin kertomalla joko hänen tai jonkin hänen esi-isänsä olleen ”kuljeksivan kattilanpaikkaajan poika”. Perinteisesti irlantilaiset kulkurit ovatkin elättäneet itsensä läkkiseppinä ja metallityöläisinä. Menneinä vuosisatoina he olivat arvostettujakin ammatti-ihmisiä ja kiersivät työtilaisuuksien perässä - aivan kuin Saksan vaeltavat käsityöläiskisällit, joita heitäkin on muuten näkynyt Suomessa sen jälkeen kun liityimme EU:hun.
Irlantilaiset kulkurit puhuvat keskenään salakieltä, jonka nimi on shelta tai sheldru. He ovat alkuperältään irlantilaisia, ja niin on heidän kielensäkin, joka ei ole mitään sukua romanikielelle, jos joku ihmettelee. Shelta on kieliopiltaan englantia, mutta sen sanat ovat niin englannin kuin iirinkin osaajalle täysin käsittämättömiä. Suurin osa sheltan sanoista on ilmeisesti muinaisiiriä, mutta äänteet väärään järjestykseen pantuina: esimerkiksi ”kaksi” on sheltaksi ode (iiriksi dó), ”tyttö” taas on lackeen (iiriksi cailín), ovi roddus (iiriksi doras), käsi malya (iiriksi lámh) ja tie tober (iiriksi bóthar).
Irlannissa kulkureihin suhtaudutaan ristiriitaisesti; karkean vihamielisyyden lisäksi valtaväestöllä on taipumusta siihen tavalliseen holhoavaan lälly-ystävällisyyteen ja romantisointiin. Jälkimmäisestä on hyvä esimerkki Suomessakin nähty, sinänsä ihan vaikuttava nuortenelokuva Ratsu mereltä (Into the West). Elokuvassa vanha kulkuriukko esitetään kelttiläisen tarinaperinteen säilyttäjänä, mikä tuntuu piinallisen epäluontevalta. Varmaan Irlannin kulkureilla on merkittävää suullista kirjallisuutta ja lauluperinnettä, en minä sitä sano, mutta ne todelliset seanchaít eli perinteensäilyttäjät ovat Irlannissa aivan muualla.
Kulkurikysymystä on Irlannissa yritetty ratkaista niin hyvällä kuin vängälläkin. Milloin kulkureita on pakotettu asettumaan kiinteisiin asuntoihin, milloin heille on järjestetty kunnan puolesta omia leiriytymispaikkoja. Kumpikaan toimintalinja ei oikein ole tuottanut tulosta. Kulkurien kuolleisuus on päätähuimaava ja elinajanodote neljänkymmenen ikävuoden luokkaa, ellei vähemmän. Kulkurien puolustajat esittävät, että he eivät ole keskimäärin sen rikollisempia kuin irlantilaiset yleensäkään, mikä voi kyllä olla Irlannin oloissa olla tottakin; mutta kiertolaiselämä ja lasten koulunkäynti eivät sovi yhteen, ja on selvää, että kouluttamattomana, lukutaidoltakin puutteellisena on vaikea yrittää modernin maan työmarkkinoille.
Kulkureiden sosiaalisiin ongelmiin on periaatteessa syynä elinkeinorakenteen muutos. Kulkureilla oli kysyntää työmiehinä tasan niin kauan kuin Irlanti oli perinteinen maatalousmaa, ja sellainenhan se oli pitkälle 1900-luvulle. Maa muuttui kuitenkin toisenlaiseksi, eivätkä kulkurit pysyneet tapahtumien kyydissä. Nykyisin maatalous hoidetaan koneilla, ei enää työvoimavaltaisesti; ja myös kivi- ja metallitöihin kysytään ammattikoulutuksen saaneita työläisiä. Ne suomalaiset, jotka tilasivat irlantilaisilta kiveys- ja laatoitustöitä eivätkä olleet tyytyväisiä tulokseen, lienevät kanssani samaa mieltä siitä, että monet näistä ihmisistä eivät nykyään niinkään enää kierrä työnhaussa kuin pikemminkin uskottelevat itselleen niin tekevänsä, koska niin kuuluu tehdä. ”Työn perässä vaeltamisesta” on tullut itsetarkoituksellinen, teatterimaisesti esitettävä rituaali. Ja nyt kun EU:n myötä ovet muihin maihin ovat avautuneet, näytelmää mennään esittämään sinnekin.
Tämä kertookin jotain tuon väärinkäytetyn sanan ”kulttuuri” monista merkityksistä. Joskus ennen vanhaan irlantilaisten kulkureiden elämäntapa oli sopusoinnussa sen yhteiskunnan kanssa, jossa he elivät, koska vaeltavilla läkkisepillä oli selkeä paikka ja rooli irlantilaisessa elämässä. Siihen aikaan irlantilaiset kulkurit pystyivät jotakuinkin ansaitsemaan elantonsa omassa maassaan totunnaisilla tavoillaan. Mutta kun maa muuttui, kulkureiden elämäntavasta tulikin yhtäkkiä ”kulttuuria” - eli tapa tehdä asiat tietyllä tavalla siksi ja vain siksi että se on perinteistä. Jos vanhastaan harjoitettu elämäntyyli ei enää taannutkaan elantoa entiseen tapaan omassa maassa, kulkurien näkökulmasta tämä epäilemättä näytti siltä, että valtaväestö oli pettänyt oman osansa yhteiskuntasopimuksesta. Kulkurit olettivat, että heidän työnsä kelpaisi valtaväestölle ja että siitä saisi maksun; kun homma ei enää mennytkään näin, he osasivat tulkita sen ainoastaan niin, että heitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti.
Luultavasti kulkurien umpikuja Irlannissa johtuu pitkälti juuri siitä, että he ovat ja tietävät olevansa maan alkuperäisväestöä siinä missä kaikki muutkin irlantilaiset. Maahanmuuttaja tietää kuitenkin olevansa, no, maahanmuuttaja ja joutuvansa opettelemaan ainakin jonkin verran uusia tapoja uudessa maassaan. Sitä vastoin Irlannin kulkurit ovat ymmärrettävästi harmissaan siitä, että he eivät saisi elää omassa maassaan omalla tavallaan, eivätkä kykene selittämään sitä itselleen muuna kuin sortona ja epäreiluutena.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Lin Jutang kertoo kirjassaan ”Maallinen onni” kiinalaisesta kulkuri- ihanteesta. Köyhän mutta ah niin vapaan kulkurin tilaa pidetään ihanteellisena filosofiseeraukselle.
Eikös isommissa maissa vielä nykyäänkin ole jonkinlaista kulkumiesmeininkiä sadonkorjuuaikaan? Jengi siis kulkee tilalta toiselle sitä mukaa, kun sato jossain kypsyy. Eli jossain yhteiskunnissa kulkureille voi edelleen olla tilausta. Eri asia on sitten, onko tuollainen elämä yksilölle itselleen kovinkaan hyväksi.
- 2.
-
Tuo travellerien salakieli, shelta, muistuttaa jossakin määrin suomalaisten lasten salakieltä, missä sanan alkutavut pannaan eri järjestykseen, tai Britannian homoseksuaalien polari-salakieltä. Travellerit itse puolestaan muistuttavat suomalaista lentojätkäperinnettä.
Jos jotakin ryhmää nykypäivänä nuivitaan, yleensä kyse ei ole enää nykypäivänä ihonväristä tai etnisestä ryhmästä sellaisenaan, vaan elintavoista. Varmin tapa tulla nuivituksi on partikularistinen etiikka, eli se, että ryhmällä on eri pelisäännöt omille ja eri pelisäännöt vieraille. Jos tähän vielä liittyy piittaamattomuus ”vieraiden” laeista, kuten travellereillä, niin konflikti ympäröivän yhteisön kanssa on varma.
En tiedä, mikä on travellereiden uskonto tai millaiset moraalikäsitykset heillä on, mutta elintavoista päätellen voisi olettaa, että heidän etiikkansa on varsin partikularistista mallia.
- 3.
-
Onko tämä (clipin alkuosa):
http://www.youtube.com/watch?v=4LJw6PAi5Q8
Oikeasti sukua kulkureiden salakielelle vai käsikirjoittajan kuvitelmaa?
- 4.
-
Minusta romaaneilla, romanialaisilla, tinkerseillä ja apuraha-yliopistonväellä ei ole kovinkaan suurta eroa…
Kyllä Suomella on varaa ylläpitää näitä etteivät kuole nälkään, koska kaikistahan ei vain ole tekemään ”oikeita töitä”. - 5.
-
Travellerit ovat tosiaan kummaa väkeä: yleensä näiden ”muinaispakolaisten” kotimaa on kadonnut historiaan tai menettänyt merkityksensä kuljettujen kilometrien ja kulttuurien sekoittumisen myötä. Travellerit ovat kuin Irannon Lovecraftin ”Irannonin etsinnässä”: itsepintaisesti matkalla ei-minnekään. Kun NBC vielä näkyi Suomessa, Travellerien huijaribisneksistä Yhdysvalloissa oli aika paljon uutisjuttuja.
Travellerien vanhassa Sheltassa on vieraan kielen tuntua, mutta moderni ”cant” on pelkkää solkotusta.
- 6.
- 7.
-
Kerran kauan sitten Saksan Hessenissa, minulla oli tilaisuus tutustua vastaanvanlaista elämäntapaa harjoittavaan Manfrediin. Hänellä ei ole ollut asuntoa sen jälkeen, kun hän täytti 14 (oppivelvollisuuden loppuunsuorittamisesta en tajunnut kysyä) ja hän elättää itsensä tekemällä töitä maatiloilla, ruokapalkkaa + mahdollisesti pientä taskurahaa vastaan. Samassa paikassa hän ei periaatteellisista syistä viivy kahta viikkoa pidempään. Jos hänellä on rahaa, matkustaa hän junalla johonkin kiinnostavaan suuntaan, ellei ole, on mentävä kävellen tai liftaten.
Jäi mieleen, miten hän minulle sanoi ”Freiheit, Tea, davon weisst du ja nichts”. Tuntuu edelleen tosi käsittämättömältä ajatella, että nykypäivänäkin on tällä tavoin eläviä ihmisiä, mutta tämän yhden kohtaamisen kautta ehkä jotenkin osaan hahmottaa, miten vaikeaa yhteiskuntaan sopeutuminen näille travellereille voisi olla.
- 8.
-
Etelä-Englannissa noita travellereita muuten jotkut kutsuvat nimellä ”gipsy” mikä sekoittanee mustalaiset ja punapäiset kiertolaiset keskenään. Mene ja tiedä. En ole havainnut innokasta rasismia uutisoinnissa, mutta kuulemma travellerit olivat itse syyttäneet rasismista. Yksi 2000-luvun kiehtovimpia ilmiöitä onkin se, miten valkoiset syyttävät muita valkoisia rasismista. Äärimmäisen käyttökelpoinen termi konfliktitilanteissa.
- 9.
-
Qtea, tuollainen vapaus on suden vapautta. Joka hetki on oltava varpaillaan ja liikkeessä - mihinkään ei voi asettua aloilleen.
Todellista vapautta saa rahalla. Sillä saa itsenäisyyttä ja sillä pystyy varatumaan pahan päivän varalle. Samoin sillä ei tarvitse olla toisten ihmisten eikä olosuhteiden armoilla. Raha ei tuo onnea eikä se ole avain onneen. Sensijaan sillä saa turvallisuutta. Ne, jotka väittävät olevansa vapaita kuin taivaan linnut, yleensä ovat vapaita kuin metsän eläin.
- 10.
-
Raha ei tuo vapautta, pelkän puskurin maailmaa vastaan. Mitä vapautta se on, että ympärilläsi on rahan luoma muuri suojana? Tuo kommenttisi paljastaa, että et ehkä olekaan sisäistänyt buddhalaisuutta ihan niin hyvin kuin kuvittelet.
Vapaus on henkistä, ei sillä ole tekemistä olosuhteiden, elämäntilanteen tai - tavan kanssa.
Nähdäkseni todellinen vapaus olisi sitä, että ihminen ei pelkäisi mitään eikä hänellä olisi mitään menetettävää. Mutta luultavasti sellainen ihminen olisi hirviö, jonka olisi parempi olla kuollut. Joku toki saattaisi sanoa sellaista ihmistä valaistuneeksi, mutta minä en usko valaistumiseen.
- 11.
-
Todettakoon, että sinänsä raha tietysti on kiva juttu, mutta jos ihminen todella pitää rahaa noin tärkeänä kuin IM, raha omistaa hänet.
Kuten eräs islamilainen oppinut on todennut: ”Asketismi ei ole sitä, että sinun ei pidä omistaa mitään, vaan sitä, että minkään ei pidä omistaa sinua.” Sama pätee mielestäni myös vapauteen.
- 12.
- 13.
-
Satunnaislukija, buddhalaisuuden perusoppi on kultainen keskitie. Siddhartha Gotama Buddha itse eli kerjäläismunkkina pääsemättä puusta pitkään ja meditoi viisi vuotta bodhipuun alla, kunnes lopulta tajusi, että elämän tarkoitus ei ole sen enempää porsastelu kuin asketismikaan, vaan kultainen keskitie.
Yksi Jalon Kahdeksanosaisen Tien osa on Oikea Elinkeino. Se tarkoittaa sitä, että elanto hankitaan niin, ettei aiheuteta kenellekään kärsimystä; eli että elinkeino ei liity rikoksiin, keinotteluun, väkivaltaan, toisen hädänalaisen tilan hyväksikäyttämiseen tai yhtään mihinkään sellaiseen, mikä rikkoo kultaista sääntöä vastaan. Minulle itselleni oikea elinkeino merkitsi teollisuustyötä ja spesialistin uraa teollisuudessa.
Raha on asia, joka ei tuota onnea. Kristinuskon puolella sanotaan, että ”rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri”. Mutta sen puute tuo varmasti onnettomuutta. Itse totean, että minulla on juuri nyt täsmälleen niin hyvä elintaso kuin ikinä haluan. En kaipaa tästä enää yhtään enempää - minulle riittää. Enempi on liikaa ja enempi merkitsee, että joudun uhraamaan työlle sen ajan ja ne resurssit, jotka minun pitäisi käyttää perheelleni, puolisolleni ja lähimmäisilleni. Joku ilkeämpi voi sanoa, että ”alisuoriutuja”, mutta mieluummin niin kuin karoshi.
Mitä hyödyttää ihmiselle saada koko maailma omakseen mutta aiheuttaa siinä vahinko sielulleen, kysyi muuan juutalainen nörtti joskus vuonna bereshiit. Tuo on täsmälleen se sama kysymys, jonka Siddhartha Gotama kohtasi. Olen itse ollut vuoden työttömänä, ja tiedän, että rahan puute tuo onnettomuutta. Mutta olen myös kohdannut elämässäni riittävästi rikkaiden kakaroita tietääkseni, mitä liika raha saa aikaan.
”Freedom is another word for nothing left to lose”, sanotaan, mutta jollet ole kerjäläismunkki tai -nunna, niin silloin se vapaus, ettei ole mitään enää menetettävänään, ei ole mitään muuta kuin suuri vankila. Se, ettei tarvitse olla toisten ihmisten tai yhteiskunnan armoilla perustarpeitten tyydyttämiseen, on vapautta sekin. On ihmisen oma asia, rakentaako hän siitä rahasta itselleen suojamuurin elämän myrskyjä vastaan, vaiko veneen, jolla soutaa elämän virrassa ja luovia pahimpien karikoiden ohi.
Yksi pahimpia virheitä, mitä ihminen voi tehdä, on takertua menneisyyden perinteisiin ja menneisyyteen silloin, kun yhteiskunta on ajanut oikealta ohi. Tämä on virhe, jonka sekä romanit että travellerit ovat tehneet. Ja heidän vapautensa on heille suuri vankila.
- 14.
-
Jos rahan puute mielestäsi tuo onnettomuutta, kertoo se kaiken tarvittavan arvomaailmastasi.
Toki rahaa on hyvä olla sen verran, että saa vatsansa täyteen, mutta jos ihminen katsoo onnellisuutensa eteen tarvitsevansa jotain muutakin kuin täyden vatsan ja katon päänsä päälle noin niin kuin aineellisessa mielessä, on onnellisuus kovin häilyväistä lajia.
Onnellisuus on valinta. Minusta on huomattasti järkevämpää valita onnellisuutensa perustaksi jokin muu kuin raha, koska raha tulee ja menee.
Minäkin olen aikanaan elänyt hyvin pienillä tuloilla. Enpä muita, että se olisi minua onnettomaksi tehnyt.
Tunnet, IM selvästi buddhalaisuuden teorian oikein hyvin. Ulkoa lukeminen ei valitettavasti tarkoita samaa kuin ymmärtäminen.
- 15.
- 16.
-
Siitä kyllä jauhetaan aina niin paljon, että ”voiko raha tuoda onnea?” Olen kuullut tämän kerran yhdeltä uskovaiselta, ja olenkin epäillyt senkin olevan uskovaisten sanonta, he jotka Freudin sanojen mukaisesti elävät maan päällä täydessä helvetissä koska uneksivat kaiken sen ajan kuoleman jälkeisestä paratiisista, ja jokainen Freudin ammattiseuraaja voi yhtenä työfraasinaan sanoa: ylenmääräinen haaveilu ei koskaan tee hyvää. Olen naturalistinen ateisti omien pohdintojeni (lue: ajatusmassan) jäljiltä, ja uskon että ainoa paratiisi mikä voi koittaa millekään on maan päällinen, koska elämä on vain yksi. Mutta samoin kuin Mister Höglund ei ole hyvinvointiyhteiskunta tai julkisen palveun sektori, en minäkään halua olla ammoisista diktaattori-idoleistani huolimatta halua muuttaa sitä tosiasiaa että jokainen joka elämäänsä elää, eläköön sen kuten haluaa - kuten sesisoo jo lähes jokaisen maailman rauhaa ja vapautta aukovan laion ja opuksen sisuksissa.
Mutta sanottakoon, että koska ihminen on keksinyt kaupan, saadakseen itselleen sitä tavaraa mitä itsellä ei ole mutta toisella ei ole, ja antamalla toiselle vastineeksi sitä mitä toisella taas ei ehkä ole, ja aloittanut rahan käytön tämän vaihdon välineenä, ja koska ihminen on sen käyttöön ja nykymaailman kulutustavaroihin ja ostamiseen tottunut, on ilmeisesti välttämätöntä että heidän onnensa kietoutuu rahan ympärille kuin hiirenvirna. Mutta tämä on olemassa vain niin kauan kuin tämä nykyolo jatkuu, ja se voidaan muuttaa vain muuttamalla ihmisten elintapoja, joka voidaan tehdä yhtä helposti kuin voisin kuvitella muuttavani kaikki maailman ihmiset Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäseniksi, tai ainoastaan jonkin katastrofaalisen, esim. ydin-/maailmansotien tai elokuvien ekokatastrofien tuhojen kautta, kun maailma syöksyisi kehityksessään taaksepäin enemmän kuin kaksi askelta - jotain tuhatta vuotta ellei enemmän…
- 17.
-
Anteeksi:
”saadakseen itselleen sitä tavaraa mitä itsellä ei ole mutta toisella EHKÄ ON”
oli tarkoitus sanoa… - 18.
-
@15: Väitätkö, että et saa iirinkielisiä kirjoja ilmaiseksi kustantamoilta?
Jännää. Minä saan erääseen alaan liittyvät kirjat kyllä ilmaiseksi, vaikka en ole edes toimittaja tai minkään muunkaan lajin julkimo. Eivätkä ne liity edes työhöni. Enkä tunne ketään kustannusalalla.
Jos ihminen tekee merkittävää työtä, siihen liittyviä välineitä harvemmin joutuu itse maksamaan.
- 19.
- 20.
-
Satunnaislukija (14): Ei, vaan se kertoo omakohtaisista kokemuksista eli että mitä elämä silloin on, kun sitä rahaa ei ole ja tulot ovat nolla. Niin tiukalle ei ole koskaan sentään mennyt, että olisin joutunut myymään peppuani, mutta 90-luvun pahimman laman aikaan tilanne oli todella paha. Buddhalaisuus EI VELVOITA köyhäilyyn ja se pitää asketismia epäsuotavana elämäntapana muitten paitsi munkkien ja nunnien osalta. Tämä on kristittyjen yleinen harhaluulo; siis se, että buddhalaisuus olisi pelkkää elämäkielteistä nihilismiä. Ja minulle onnellisuus on ihmissuhteissa - ei rahan perässä juoksemisessa. Se, että sitä rahaa on riittävästi, merkitsee myös että niitä ihmissuhteita on varaa ylläpitää (esim. matkustaminen toiselle puolen Suomea). Samoin jollekulle onnellisuus voi olla zeniläisittäin harrastuksissa. Monet harrastukset maksavat. Elämä on vaikeaa, jos ainoat ihmissuhteet ovat poliisi, kapakkatuttavuudet ja fattan kassa.
Äidinäitini koki äärimmäisen köyhyyden (hän oli orpo ja hänet myytiin huutokaupalla lapsiorjaksi), ja se kokemus teki hänestä äärimmäisen kovan ja katkeran ihmisen. Häneltä ei herunut sääliä kenellekään - varsinkaan sellaiselle, joka oli joutunut vaikeuksiin omien elämäntapojensa takia; juoppoja ja pummeja hän vihasi ja ”kommunisti” oli hänelle kirosana. Köyhyys ei siis ole jalostava kokemus kenellekään, ja sen romantisointi on typerää.
- 21.
-
Kuka tässä on köyhyyttä romantisoinut? Olenko väittänyt, että pitäisi elää askeesissa? En suinkaan.
Toki elämän nautintoja sopii nauttia (kun resurssiensa mukaan) mutta niiden ei pidä antaa omistaa itseään.
Ja siitä tässä on kyse. Väitit, että vapaus on sitä, että on tarpeeksi rahaa. Mutta jos raha omistaa sinut, et ole vapaa. Pelkäät köyhyyttä, ja ihminen, joka pelkää, ei ole vapaa. Kaarlo Sarkia on runoillut: ”Elon maljasta juovu/taas siitä, jos tarpeen/kivutta luovu”. Tuo koskee muutakin kuin elämää yleensä. Se koskee kaikkea.
Isoäitini joutui sodan syttyessä 13- vuotiaana tekemään erittäin ison osan talon ”miesten töistä”. Hän oli pienviljelijän emäntä, ja heidän elämänsä oli jokseenkin kovaa ja köyhää aina 80 - luvulle asti. Silti hän oli ymmärtäväinen ja lempeä ihminen.
Todella vahvat ihmiset eivät katkeroidu ja kovetu koettelemuksissa, vaan se kasvattaa heistä ymmärtäväisempiä.
Helvetti, jos siinä että antaa vastoinkäymisten kovettaa itsensä on jotain ylpeilemisen aihetta kuten IM tuntuu kuvittelevan, kun jaksaa aina isomummustaan jauhaa, niin minähän olen ihan vitun hieno ihminen.
- 22.
- 23.
-
22.
Tuohon voi täällä samaistua tosin hieman eri lähtökohdista. Tällekin kaverille on aivan turha naisen tulla vetämään madonna-roolia, eikä sellaista tosiaankaan enää tule projisoitua naiseen. Sitä kautta voi myös syntyä aitoa kunnioitusta.
Hieman toiseen tematiikkaan, niin mitä tulee erilaisiin kansalaisuuksiin, niin ainakin Tony M on suuren maailman katkerienkin kokemuksien kautta (muitakin löytyy) oppinut armottomaksi ja säälimättömäksi, ja jättänyt sen altruistisen sinisilmäisyyden, kulturaalisen ystävällisyyden ja kiltteyden romukoppaan. Vain sitä kautta kykenee saamaan arvostusta ja luomaan ystävyyssuhteita oli sitten minkä maan kansalainen tahansa. Se ei tarkoita etteikö voisi olla armollinen tai ystävällinen - päinvastoin - mutta ei helmiä sioille. Suomessa selviää kutakuin vaikka minkälaisella käytöksellä tahansa, suuressa maailmassa tarvitaan taktikointia, hengen sivistystä ja luonteen lujuutta. Ruumiiden yli kävellään vähän siellä sun täällä, mutta todelliset ystävyyssuhteet ovat joskus rahaakin arvokkaampia. Jotain sellaista.
- 24.
-
Menikö oikein. Ei tässä ole tarkoitus nyt liikaa itseään mainostaa, mutta pointti siis on, että suuressa maailmassa pystyy luomaan kulttuurista riippumattomia todellisia ystävyyssuhteita, jos luoteessa on lujuutta ja hengessä sivistystä. Sellaisen asenteen luominen kesti ainaki täällä vähintään yhtä kauan kuin onnistua irtautumaan illusioorisesta naiskuvasta. Kysymyksessä on myös tietynlainen eksistentiaalinen lähtökohta, ottamatta sen kummemmin kantaa eri ismien katekeeseihin. Eli ihminen on viime- ja ensi-kädessä itse vastuussa valinnoistaan. Tälle jannulle on tätä nykyä turha tulla vittuilemaan tietyillä kylillä, sotilasjunttaakin löytyy taustavoimina. Hahhah.
- 25.
-
Satunnaislukija, ”tarpeeksi” on eri sana kuin ”liikaa” ja niillä on eri merkitys.
Olen tavannut elämässäni riittävän määrän rikkaiden kakaroita tietääkseni, mitä liika raha tekee ihmiselle.
Minä olen 15-vuotiaasta tehnyt miesten töitä, tosin omasta tahdostani. Siitä syystä, että se työelämään tutustuminen 14 vuotiaana, kotikaupunkini sairaalan kroonikko-osastolla ja kuolleiden kohtaaminen silmästä silmään, tappoi hoivaviettini ja kutsumukseni aivan täysin. On samoin aivan eri asia olla *talon emäntänä* kuin *talossa orjana* - isoäiti oli komivuotias, kun hänet huutokaupattiin orjaksi.
Puhun huutolaisuudesta orjuutena, sillä sitä se nimenomaan oli - lapsiorjuutta. Mitään sosiaaliturvaa ei 1900-luvun alun Suomessa ollut, vaan orpolapset myytiin sille, joka vaatii heiltä kunnalta vähimmin elatusta. Moni varmasti joutui, paitsi lapsiorjaksi, myös seksiorjaksi. Pedofilia kun ei tuolloin ollut rikos. Vanha suomalainen sananlasku ”pakko kuin köyhän kuolema” ei sata vuotta sitten ollut mikään sutkaus.
Silloin, jos vaikeudet eivät särje, koveta ja katkeroita ihmistä, niin eivät ne mitään todellisia vaikeuksia olekaan. Auschwitz tappoi juutalaisuuden elävänä uskontona Euroopassa - lähes kaikki juutalaiset ovat tosiasiallisesti ateisteja. Sanotaan, ettei poteroissa ole ateisteja, mutta keskitysleireillä ei ole Jumalaa. Todelliset kärsimykset repivät ihmisen rikki ja paljastavat pedon sieltä sisältä. Onko se hyvä vai paha asia, en ota kantaa. Se vain on.
Olen itse kokenut sekä rahattomuuden että vaurauden, ja kokemuksesta voin sanoa, että olen onnellisempi vauraana. En ole kokenut sitä, että minulla olisi liikaa rahaa, ja toivottavasti en koekaan. En kuitenkaan halua takaisin siihen helvettiin, missä pitää kituuttaa nälkärajalla kun varaa ei ole kuin kaurapuuroon ja silakkaan, laskea joka penni ja raapia jostain fyrkat kasaan vuokraisännälle ettei häätö uhkaa. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin köyhyyttä, vaan siksi että sen kokeneena haluan välttää sen ja sen vaikutuksen psyykelle.
Tietenkin ainahan sitä voisi heittää kaiken läskiksi, ryhtyä fattapokaksi tai muuten vain sosiaalipummiksi ja alkaa vihaammaan kaikkea mikä liikkuu ja hyppimään sänkyyn jokaisen alfauroksen kanssa mitä räkälässä tapaa, mutta valitettavasti se on haitallista sen jalon kahdeksanosaisen tien kulkemisen kannalta.
- 26.
-
Mitä tuohon kärsimykseen ja vastoinkäymisiin tulee, niin psykologien mukaan koulukiusattujen kärsimykset ovat sekä laadullisesti että määrällisesti rinnastettavissa keskitysleirivankien kokemuksiin.
Panu voinee kertoa, onko vuosikausien koulukiusaamishelvetti kovettanut ja katkeroittanut hänet, vai onko hänestä tullut ymmärtäväisempi ja empaattisempi sen helvetin jälkeen.
Voidaan samoin kysyä, että miten travellerien kova elämä vertautuu toisaalta heidän elämänasenteeseensa, toisaalta eettiseen koodistoon - ja toisaalta suhteeseen ympäröivään yteiskuntaan.
- 27.
- 28.
-
”Minun täytyy kyllä sanoa, että olen jollain tasolla hyvin ylpeä siitä, kun olen katkerissa kokemuksissa oppinut armottomaksi ja säälimättömäksi naisia kohtaan. Se, että mies on profeministi, ritarillinen ja naisten jalan alla, on luonteen heikkoutta, sitä että mies alistuu biologiseen ohjelmointiin, joka pakottaa hänet olemaan kiltti naisille. Se, että mies oppii sen tietyn lähtökohtaisen armottomuuden, on luonteen lujuutta ja itsensä voittamista.”
Nietzsche?
- 29.
-
Mielestäni nuo travellerit, mikäli aiheuttavat häiriöitä, pitäisi yksinkertaisesti heittää ulos Suomesta. Aina poliisi voi jotain syitä keksiä kiusaamiselle ja tuollainen roskaväki ei varmasti osaa lähteä penäämään oikeuksiaan mistään EU-tuomioistuimesta.
- Syltty
- 30.
-
Vaatimattoman Sorsapuiston nimittäminen komeasti ”eläintarhaksi” on Panu Höglundilta liikuttavan hyväntahtoinen yritys nostaa tamperelaisten itsetuntoa, ja sellaisena kiistattomasti todistaa hänellä olevan sydämen paikallaan, huolimatta päinvastaiseen viittaavista merkeistä joita aiemmin olemme mahdollisesti joistakin hänen kirjoituksistaan saaneet tai kuvitelleet saaneemme.
- 31.
- 32.
-
Travellerit ainakin ovat empiirinen esimerkki rasismia vastaan: heillä on samantapainen elämäntapa ja samantapaisia ongelmia kuin romaneilla jo vuosisatoja, mutta ovat punapäisinä ja pisamaisina samaa rotua kuin maailmaa hallitsevat britteinsaarelaiset.
Eli vähän sama kuin että julmina arojen ratsastajasotureina ovat olleet milloin indoeurooppalaiset, milloin turkkilaiset, milloin suomalais-ugrilaiset unkarilaiset, milloin mongolit ja milloin tunguusikieliset mantsurialaiset niin kuin Jaakko Anhava totesi teoksessa Maailman kielet ja kielikunnat: tämähän viittaa pikemminkin tiettyyn ekologiseen lokeroon joka muodostuu arosta ja hevosista.
- 33.
-
Onko ritarillisuus sinusta todellakin huono piirre miehessä? Eikö ritarillisuus tarkoita nyt jo pois muodista jäänyttä herrasmiehen käytöstä, naisia ja muita fyysisesti heikompia kohtaan? Ja eivätkö feministit yleensä nimenomaan vihaa tuota ritarillisuutta?
Olisi toki hienoa osata olla armoton ja säälimätön. Ihminen sitä paitsi luonnostaan kykenee tuntemaan aitoa empatiaa vain omia pikku piirejään kohtaan, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, joiden aatteen palosta saamme kärsiä vieläkin. Naisena toki suosittelisin samaa asennetta myös miessukupuolta kohtaan. Ja Nietzsche kyllä minullekin tuli mieleen…
- 34.
- 35.
-
Tämä kovuuden ihannointinne on kyllä käsittämätöntä. C'moon, kuka tahansa voi olla kova, katkera ja julma. Ihmisellä on sellainen taipumus. Vaatii paljon enemmän pysyä ns. ”hyvänä ihmisenä” olosuhteista huolimatta. Kovettuminen ja katkeroituminen on heikkojen reaktio.
Koulukiusaus (muunmuassa) aikanaan teki minusta kovan, kylmän ja katkeran ihmisen. Minun nähdäkseni se, että näin kävi, osoittaa vain miten heikko olen. Jos olisin oikeasti vahva ja viisas ihminen olisin pystynyt ymmärtämään kiusaajiani, käsittelemään tilanteet jollain tapaa ja antamaan anteeksi.
Kovuus ja armottomuus ei muuten todellakaan palvele jalon kahdeksanosaisen tien seuraamista. Mutta kuten olemme jo huomanneet, IM:n käsitys aiheesta on melko subjektiivinen.
Tuntemistani juutalaisista muuten yksikään ei ole ateisti.
- 36.
-
Tasa-arvon aikakaudelle? Täydellinen tasa-arvoisuus voi olla vain utopia ihmislajille, jonka edustajista suurin osa haluaa joko muiden hallitsevan itseään tai itse hallita muita.
Mitä ritarillisuuteen tulee, historianopiskelijan ominaisuudessa taidan tulkita sen vähän eri tavalla kuin enemmistö, en käy edes baareissa, joten nuo Tonyhalmeet (jotka lienevät kuitenkin enemmän luolamiehiä kuin ritareita) ovat tulleet tutuiksi vain kuulopuheista. Noh, en ole ihan ajan tasalla, kun feminismistäkin tulee ensimmäiseksi mieleen Olympe de Gouges…
- 37.
-
Olen kyllä samaa mieltä Satunnaislukijan kanssa kovuudesta. Luin taannoin tarinan naisesta, jolla oli neljä lasta ja näistä neljästä kolmella oli parantumaton, perinnöllinen sairaus, joka vaikeutti heidän elämäänsä ja vei kaikki hautaan alle 20-vuotiaina. Kyllä siinä on minusta melkoisesti vaikeuksia yhdelle ihmiselle, mutta nainen ainakaan sanojensa mukaan ei ollut kovettunut tai katkeroitunut maailmaa kohtaan. Se on aika paljon se sen jälkeen, kun on haudannut kolme lasta nykylännessä.
Tai no, en välttämättä ole samaa mieltä siitä, että se olisi se heikkous, joka kovettaa toiset vastoinkäymisten edessä ja toisia ei. En oikein tiedä, mikä se on. Ehkä se on joku synnynnäinen luonteenpiirre, joka toisilla on ja toisilla ei. Itse esimerkiksi en ole erityisen kovettunut kiusaamiskokemuksieni vuoksi - pitkään en edes mieltänyt itseäni koulukiusatuksi, koska en ollut katkeroitunut, kova ja kyyninen enkä suuresti kärsinyt enää aiheesta. Toisaalla olen huomannut, että ihmiset, jotka ovat kokeneet jotain samantyyppistä kuin minä, voivat olla hyvinkin hajalla (sanottakoon, että sadistista ihmisrääkkäystä se ei kuitenkaan ollut millään tasolla). En silti osaa tämän vuoksi pitää itseäni ”vahvana” ihmisenä tai jotenkin parempana kuin muut (olisihan se hauskaa, mutten oikeasti koe niin tämän asian suhteen :P). Se vain ei toimi. En osaa katkeroitua kovin pitkäksi aikaa. Olen antanut anteeksi kiusaajilleni, joskaan en välitä olla heidän kanssaan tekemisissä. En tiedä, ei vain suju minulta se kovettuminen ja katkeroituminen. :P
- 38.
-
Kovettuminen on ihan normaali puolususreaktio. Kun
ei tarkalleen tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa, ihminen turvautuu kovuuteen ja kyynisyyteen. Kovuus ja typeryys tukevat toisiaan ja älykkyydeksi katsotaan asioita, jotka eivät niitä ole, kuten tuo herrasmieskäyttäytyminen. Luonteenlujuus on sitten eri asia kuin itsensä kovettaminen. Siihen ei sisälly egoistista paremmuuden motiivia.Raha on vaihdon väline. Rahasta puhutaan usein niin
kuin se olisi synti. Silloin kaikki se mitä rahalle saa olisi turhaa. Liika talousajattelu ja rahojen kitsastelu sukupolvelta toiselle hyvinvoinnin kustannuksella ei sen sijaan ole kovinkaan
tehokasta rahan käyttöä. Ainakin minä pidän siitä, että voi ostella kiintoisia asioita ja matkustella. Vaate- ja ruokakauppa ei ole se mitä varten yksistään elän täällä. Ja monet tärkeät asiat saa ilman rahaakin. Jopa naisen.