Plaza

Pakko olla samaa mieltä kutakuinkin joka sanasta.

Olen muuten aina ihmetellyt sitä, miten tyttöjen lehdissä selitetään, että ”naisella on oikeus sanoa ei, vaikka oltaisiin jo alasti makuuhuoneessa”. Minusta pitäisi pikemminkin opettaa, ettei sinne makuuhuoneeseen kannata mennä alasti ellei ole varma siitä, mitä haluaa.

Näissä raiskausjutuissa, samoin kuin seksuaalisen ahdistelun kohdalla on käynyt niin, että edelleenkään monet niistä, jotka todella tarvitsisivat apua, eivät saa sitä (koska eivät uskalla pyytää?), mutta häikäilemättömien tai hullujen on helppo käyttää systeemiä hyväkseen.

Eivätkä juuri aikuisuuden kynnyksellä olevat tytöt ole ainoita, joiden käsitys naiseudesta on parhaimmillaankin omintakeinen; tunnen eräänkin 33- vuotiaan it-konsultin, jolla on tapana ottaa ”avuton pikkutyttö” -rooli aina kuin hän ei halua tehdä jotain (minkä jälkeen hän valittaa, että ei saa tarpeeksi arvostusta ammatillisesti, IHME) ja julistaa kiukkukohtausten jälkeen ”naisilla on oikeus oikutella”.

En yhtään ihmettele, ettei naisia oteta vakavasti kun toiset naiset tekevät parhaansa saadakseen koko sukupuolen vaikuttamaan häiriintyneeltä.

31.5.2007 klo 08.11, satunnaislukija (vierailija)

”läpeensä pahoja, parantumattomia, kelvottomia ja hylättäviä ihmisiä”

Ah, kuinka kristillistä.

”Minä sanoisin pikemminkin, että se on sellaisten ihmisten käytöstä, jotka hyvin tietävät, että heillä on kaikki valta eikä vastuuta ollenkaan. Heillä on naisen aseet, se haarovälihunaja, joka kiehtoo ja houkuttaa miehiä kuin kärpäsiä. ”

Miehen sukuelimellä on oikeus ja valta, miiieheeen sukueelimellä on oooikeuus ja VALTA, väistykää ämmät, huorat, lutkat, nartut, pikkupillut, muijat, horatsut, röh, röh, oink!

*suuri, kaikenlaiseen ja -suuntaiseen seksismiin kyllästynyt haukotus*

31.5.2007 klo 08.37, muutama (vierailija)

Minusta kyllä ”aina saa ehdotella, aina saa kieltäytyä, kummastakaan ei pidä ottaa nokkiinsa” -sääntö on niin ylivoimainen järkevyydessään, että maailmassa on oltava vika kun se ei näytä olevan universaali.

31.5.2007 klo 08.38, rtwrtwr (vierailija)

Hei Panu, olen todella pahoillani sinun kokemuksistasi meistä naisista,
- ja häpeäkseni täytyy todeta että asiaa puhut tämän päivän ” rinsessoista”.
… mutta kyllähän tuo Vesa vanhalta juopolta elostelijalta näyttää
näin viisikymppisen silmissäkin…

31.5.2007 klo 08.46, peeha (vierailija)

Voiko kukaan täysi-ikäinen nainen olla niin todellisuudelle vieras, että lähtisi keski-ikäisen liikemiehen kesämökille juopottelemaan kuvittelematta takana olevan seksuaalisia pyrkimyksiä? Tilanteessa, jossa on vain sana sanaa vastaan, on hankala tuomita ketään. Voi olla, että on tapahtunut jotain rikollista, mutta mahdollisuus, ettei rikokseen ole syyllistytty, on tällaisessa tilanteessa melkoisen suuri. Kysymys siitä, oliko maattu nainen hereillä ja kykenevä suostumaan makaamiseen sen tapahtuessa on sellainen, ettei sitä voida jälkikäteen selvittää millään konstilla. Tuomiota ei siis voi antaa, jos syyttömyysolettamaa kunnioitetaan. Eri asia on, että vanhan miehen on moraalitonta hankkia nuoria tyttöjä sänkyynsä. Tämä nimittäin huonontaa meidän nuorempien miesten (ja myös vanhempien naisten) asemaa markkinoilla. Rikollista se ei kuitenkaan ole. ;-)

Kysymys siitä, missä vaiheessa nainen antaa suostumuksensa makaamiseen ja voiko sen peruuttaa milloin hyvänsä, on hankala. Aivan teknisesti ottaen kaikkein selväjärkisimmänkin miehen on hankala malttaa lopettaa yhdyntä juuri hekuman huipulla. Tässä mielessä haluankin yhtyä kommenttiin 2. Sen sijaan olen sitä mieltä, että naisella voi olla aivan perusteltu ja hyvä syy kieltäytyä yhdynnästä vielä sen teknisesti alettua: kipu. Kun itse aloitin sukupuolielämän kihlattuni kanssa, olimme molemmat kokemattomia. Ensimmäiset yhdyntäyrityksemme epäonnistuivat kerrassaan pahasti, kun sinänsä halukas tyttöystäväni hyppäsi kivun pelästyttämänä poispäin. Jos olisin halunnut yhtyä, minun olisi pitänyt joko käyttää voimaa kihlattuni pitämiseksi paikallaan tai sitoa hänet. Kun ensin vähän väljensi sormilla, asia sujui jo paljon paremmin, vaikka molemminpuolisen orgasmin saavuttaminen saikin odottaa vielä kuukausia. Vieläkin on varmasti paljon opeteltavaa, mutta yhdessä on mukava opetella. Pian avioliiton satamassa.

Miehen olisi siis otettava naisen hävyn tiukkuus huomioon neitsyttä tai melko kokematonta tyttöä maatessaan. Kova kipu voi synnyttää traumoja, mikä puolestaan poikii helposti raiskaussyytteen.

31.5.2007 klo 09.33, Erastotenes aleksandrialainen (vierailija)

On ihan eri asia haluta lopettaa kivun takia kuin siksi, että ”oho ei mua huvitakkaan”. Ja ei-neitsyillä siihen kipuun auttaa pikku tauko tai asennon vaihtaminen, ei tarvitse lopettaa kokonaan siltä kerralta. ;)

Minusta myös tuntuu, että useimmat normaalit miehet joko huomaavat itsekin, jos naiseen sattuu tai eivät ainakaan pidä ongelmana jos silloin tarvitaan aikalisä.

takaisiin topiciin sen verran, että jos daami a) lähtee jonkun häntäheikkinä tunnetun miehen asunnolle ja b) juo siellä itsensä kutakuinkin tiedottomaksi -minusta tuossa tapauksessa on kyllä saanut tasan sitä mitä on tilannut. (se ei tietenkään tarkoita, etteikö VK olisi silti tehnyt väärin, jos hän nyt on käyttänyt tyttöä hyväkseen.)

31.5.2007 klo 10.26, satunnaislukija (vierailija)

Veikkaanpa vaan, että V.Keskinen saa tuomion yön tapahtumista, koskapa hänen sanaansa vastaan on kaksi henkilöä väittämässä.

31.5.2007 klo 11.08, qwert_ (vierailija)

@6,
Näinhän se on. Iltalehden nettisivuja lukien vaikuttaa vain siltä, että tällä kertaa Keskinen on maannut nimenomaan neitsyen, koska sisko väittää löytäneensä pikkusisarensa makaamasta verissään. En usko tällaisen olevan häntäheikeillekään jokapäiväistä puuhaa, sillä yleensä Keskisen tapaisten miesten mukaan lähtevillä naisilla lienee kokemusta jo ennestään. Aivan selvää on, ettei ensimmäisenä seksikokemuksena tällainen reissu ole välttämättä mitenkään miellyttävä, joten katumapäälle tuleminen on ihan ymmärrettävää. Miehellekin tilanne voi tulla yllätyksenä: en usko, että monikaan tietoisesti etsii neitsyitä omaan sänkyynsä.

Juuri tällaisten tilanteiden takia olen sitä mieltä, että seksi kuuluu yhteen rakkauden kanssa. Yhden yön suhteista jää helposti haavoja, ja pahimmillaan lopputuloksena on tämä keskustelu. Me ventovieraat pohdimme kahden ihmisen seksuaalikäyttäytymistä, joka ei mitenkään meille kuulu.

31.5.2007 klo 11.16, Erastotenes aleksandrialainen (vierailija)

Antamasi sekä henkilökohtaiset että uutisesimerkit ovat kaikessa yksittäisessä lukuisuudessaan karmivia. Lajityypillisyydestä en missään nimessä puhuisi, mutta miltei iästä ja täysin sukupuolesta riippumatta ihminen on takuulla kykenevä häikäilemättömään oman edun tavoitteluun toisten kustannuksella ja jopa mielivaltaisesti ilman muuta varsinaista suunnitelmaa kuin kokeilla kynsiään toisiin, oikusta. Vaikka itse olen ennakkoluuloinen usein edustamaasi kokemukseen pohjautuvaa feminismivastaisuuden suhteen, olet oikeassa koskien sitä, miten nuoresta naisesta tehdään usein perusteettomasti häikäilemättömyyteen itse kykenemätön uhri. Sama koskee helposti kaikkia marginalisoiduiksi koettuja ryhmiä, jotka eivät määritelmällisesti ole rikollisia. Samasta syystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kumosi suomalaisen oikeusistuimen päätöksen epäoikeudenmukaisen oikeudenkäyntiprosessin johdosta:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomi+joutuu+taas+maksamaan+korvauksia+hyv%C3%A4ksik%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4+tuomitulle/1135227157407

Keskisestä en väitä tietäväni mitään. Joka tapauksessa puhe raiskauksesta kahden suostuvaisen (mieluummin consenting) osapuolen välillä ei ole vain kohtuutonta, vaan mielestäni väärinkäytös kyseisten henkilöiden itseymmärryksestä, jota ei voida ainakaan täysi-ikäisen henkilön kohdalla ulkopuolisen toimesta haastaa. Ja jos voidaan, ja jos ajatellaan, että ikä tuo sellaista kypsyneisyyttä, joka johtaa parempiin ja eettisempiin valintoihin, ja että valinnat pitäisi siten jättää hamaan vanhuuteen, niin miten ihmeessä ihmiset iästä riippumatta onnistuvat sotkemaan asiansa, kuten jo lyhyt kierros blogosfäärissä, internetin keskustelupalstoilla ja kahvipöydissä osoittaa? Saattaa jopa olla, että ihmisestä tulee kankeampi ja oivaltamiskyvyttömämpi vanhetessaan. Suhteellisuudentaju katoaa oman suhteen maailmaan vakiintuessa. Väistämättä nousee mieleeni provokatiivinen folklorevaikutteinen kuva vainajien maan povesta harovista käsistä, jotka kateen voimasta tavoittelevat elollisen verevää elinvoimaa.

Sen sijaan puheesi tyttöjen tai naisten näkemisestä noin yksisilmäisesti seksuaalisen halun kautta määrittyvinä objekteina tuntuu itselleni vieraalta. Kenelläkään ei ole oikeutta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Puhe ’luonnollisuudestakaan’ ei muuta asiaa. Kyse on kahden ihmisen keskinäisestä harkinnasta. Moni kyselee, voiko täysi-ikäinen nainen olla kyllin naivi olettaakseen, ettei miehen seurassa tämän asunnolle tai minne hyvänsä lähtiessään tiedä taustalla olevan seksuaalisen kanssakäymisen. Moni kyselee, voiko täysi-ikäinen nainen olla kyllin naivi olettaakseen, ettei miehen seurassa tämän asunnolle tai minne hyvänsä lähtiessään tiedä taustalla olevan seksuaalisen kanssakäymisen aietta. Minusta näin pitää ehdottomasti saada olettaa. Oma asia tietenkin on, uhraako turvallisuutensa metodisen sinisilmäisyyden ja oikeuden päättää omasta kehostaan viimeiseen saakka eteen. Aikeet on syytä tuoda esille eksplisiittisesti. Ei viina, ei oma asunto, eikä edes alastomuus tarkoita lisenssiä seksiin. Ainoa lisenssi on molemminpuolinen suostumus. Eikä yhdynnän keskeyttämiseen tarvitse kipua. Vain halu olla jatkamatta. Ilman selityksiä. Käytännössä tällaisten tapausten tutkiminen on kuitenkin hankalaa, koska vastassa on, ironisesti, ’ihanteellisessa’ tapauksessa vain sana sanaa vastaan. Kuten Panu kuitenkin totesi, kyse ei ole vain tästä, vaan myös puolueellisesta uhridiskursista toisen vastakkaisista sanoista takana, kuten Panun itsensä esimerkissä, Britanniassa turhaan vankilassa viruneen tapauksessa ja Ihmisoikeustuomioistuimmen kumoamassa oikeudenkäyntituloksessa.

Oma aito kokemukseni ystävyyssuhteista vastakkaisen (ja nimenomaan en tahtoisi kutsua sukupuolia ’vastakkaisiksi’, en ainakaan opponoivassa mielessä) sukupuolen edustajien kanssa ovat olleet kuten mikä tahansa täysin tasa-arvoinen ja molemminpuoliseen avoimuuteen pohjaava suhde. Seksuaalisuus voi joko olla tai olla olematta tämän osa. Lapsena ja vielä teininäkin kaikki ystäväni olivat kylläkin vielä miespuolisia ja oikeastaan kehitin ensimmäisen varhaisehkon lapsuuden jälkeisen ystävyyssuhteen naispuoliseen henkilöön vasta parikymppisenä, mikä oli omiaan auttamaan eroon tarpeettomasta, epäjohdonmukaisesta vaikkakin samalla itsessä tunnistetusta taipumuksesta mystifiointiin. Mainitsen tämän siinä uskossa, että joku saattaisi elätellä mielessään kuvia jo lapsuudesta lähtevistä asenteista. Kyse on toisenlaisesta tavasta ajatella. Ilmaisemasi ajattelutapa pintautuu eri muodoissaan kuitenkin niin usein, että täytynee tyytyä elämään kummajaisena.

Luojan kiitos, että olen henkilökohtaisesti välttynyt ihmiskunnan raadollisimmilta bansheilta ja guuleilta.

31.5.2007 klo 11.37, Tulta syöksevä lintu (vierailija)

Täytyy sanoa, että jos mieheni kesken yhdynnän (tai kesken suuseksin) toteaisi että äh, ei mua huvitakaan, menen katsomaan telkkaria, minua saattaisi hippasen verran vituttaa.

Olen sitä mieltä, että parisuhteessa ”ei huvita” ei ole pätevä syy olla harrastamatta seksiä, koska torjutuksi tuleminen satuttaa aina. Seksi on kuin urheilu; aina ei kiinnosta lähteä lenkille, mutta jos lähtee kumminkin vaikkei huvita, lenkillä on kuitenkin hauskaa ja jälkeenpäin hyvä olo. Seksissä on ihan sama juttu. Kyllä se alkaa huvittaa kun vaan rupeaa hommiin. :)

31.5.2007 klo 11.59, satunnaislukija (vierailija)

Satunnaislukija on oman arkikokemukseni mukaan oikeassa. Tahdoin lähinnä korostaa kyseenalaistamatonta oikeutta muuttaa mielensä niille, joista tuntuu, että mieltä pitäisi muuttaa. Tämä siitä syystä, että mielestäni aikaisemmissa kirjoituksissa esiintyi sellaista sävyä, että yksilö saattaa menettää jossakin vaiheessa totaalisen oikeuden päättää omasta kehostaan.

Ja jos seksi parisuhteessa ei huvita, ei sen harrastaminen siitä huolimatta varmaankaan mitään ratkaise eikä ole toisellekaan mukavaa. Itse en ainakaan soisi kenenkään harrastavan seksiä kanssani muuten kuin oma-aloitteellisesta halusta. Saattaisinpa jopa ärtyä, jos niin kävisi. Ei saisi (tarkoituksella konditionaalissa) olla minun asiani vittuuntua siitä, mitä toinen itsellään tekee.

31.5.2007 klo 12.27, Tulta syöksevä lintu (vierailija)

Minä lähden parisuhteessa siitä oletuksesta, että halu siihen kumppaniin on aina olemassa. Luonnollisesti se ei kuitenkaan voi olla koko ajan ”päällä”, mitä muuten tulisi esim. työnteosta. Jos taas odotetaan, että molempia alkaa himottaa täsmälleen samalla hetkellä, sitä seksiä saattaa olla aika harvoin. Tästä syystä minusta on parempi olla torjumatta toista, koska minun arkikokemukseni mukaan se halu kyllä herää, kun sille annetaan tilaisuus. :)

Jokaisella on ehkä oikeus sanoa ei kesken yhdynnän, ihan kuten jokaisella on oikeus lähteä päivällispöydästä kesken kaiken. Tavattoman epäkohteliasta se kumminkin on.

31.5.2007 klo 12.36, satunnaislukija (vierailija)

En usko että V.Keskinen on syyllistynyt mihinkään muuhun kuin tyhmyyteen. Luulisi että miehellä, joka on onnistumut luomaan tuollaisen omaisuuden, olisi älyä sen verran ettei raahaisi kämpilleen pikku pilluja, joiden oikuista ja tarkoitusperistä ei tiedä. Ilmeisesti se järki katoaa kun kakkosaivot siellä alapäässä ottavat vallan. Onhan näitä vastaavia tapauksia ollut ennenkin. Kaikki muistavat Elcoteqin pääomistajan teollisuusmoguli Antti Piipon, jota venäläiset alan tytöt syyttivät pahoinpitelystä mökkijatkojen jälkeen.
Kannataisi varmaan näiden rikkaiden häntäheikkien asentaa kamerat omiin makuuhuoneisiinsa, niin välttyisivät jatkossa kaiken maailman syytteiltä, joiden tarkoitusperät ovat eittämättä taloudelliset.

31.5.2007 klo 12.53, Aina vaan samaa… (vierailija)

Juuri tämän takia pidän prostituutiota ainoana toimivana suhteena miehen ja naisen välillä.

Siinä kyse on puhtaasti liiketoiminnasta, se tapahtuu järkipohjalta, siinä toinen tarjoaa seksipalveluja ja saa niistä rahallisen korvauksen, ja siinä kysyntä ja tarjonta kohtaavat - kirjaimellisesti. Prostituutioon ei liity, toisin kuin parisuhteeseen ja avioliittoon, juridisia riskejä, seksin laatu on hyvää (useimmat prostituoidut osaavat tehdä muutakin kuin maata lahnan tavoin bunkassa) eikä prostituutioon liity asiakkaan osalta nöyryyttämistä, kiristämistä eikä väkivaltaa.

Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta, eikä miehen ja naisen välille kertakaikkiaan voi syntyä mitään muuta henkistä suhdetta kuin hyväksikäyttö- ja seksisuhde. Joka muuta väittää, joko valehtelee tai elää illuusiossa. Kaikki ystäväni ja tuttavani ovat miehiä, enkä ole koskaan edes ajatellut riskeeraavani koko elämääni, terveyttäni, uraani ja omaisuuttani ryhtymällä yhdenkään naisen kanssa minkäänlaiseen suhteeseen. Kaikki väkivalta, jota olen elämäni aikana kohdannut, on tullut naisten osalta - äitini, isosiskoni, teini-iän suhteet.

Prostituutio tulee pitkän päälle halvemmaksi kuin aviosuhde, eikä prostituutioon liity riskiä avioerosta, asunnon menettämisestä, työpaikan menettämisestä tai pahoinpidellyksi tulemisesta. Prostituoidun kanssa ei myöskään tarvitse kuunnella iankaikkista kälätystä, sietää PMS-oireissa kärvistelevää narttua eikä narsistista pikkuprinsessaa, vaan voi keskittyä olennaiseen eli seksiin.

Itse asiassa olisin kokonaan mieluiten ilman seksuaalisuutta ja seksiä, mutta koska sellainen on olemassa ja se vaatii viettien tyydyttämistä, toteutan sen itse kaikkein käytännöllisimmällä tavalla eli ulkoistettujen seksipalveluiden hankinnan kautta.

Jokainen nainen on huora, vain hinta ja sitoutumisen aste vaihtelee.

31.5.2007 klo 13.10, Ei sen kummempaa nimimerkkiä (vierailija)

Itse asiassa jos elää riittävän pitkään selibaatissa kuulemma seksihalut häviävät tai ainakin vähenevät oleellisesti. Kannattaa kokeilla, säästäisit rahasi.

31.5.2007 klo 13.20, satunnaislukija (vierailija)

Tässä kohtaa tule vielä mieleen se laki seksin ostamisesta. Eli onko tässä kyseisillä naisilla vielä sekin takaportti jos raiskaussyyte ei ota tulta niinkuin näyttää. Että Vesa pistetään poseen seksin ostosta postuumisti. Naisethan on toisinaan ostettavissa viinalla ja muilla herkuilla (helyillä ja hepeneillä). Ei siihen selvää rahaa aina tarvita. On tämä nykymiehen elämä vaikeaa kun lakipykälä on aina vastassa joka käänteessä ja vielä sellaisissa asioissa joille ei itse oikein voi mitään ja tuntuu normaalilta. Nimittäin heteromies alkaa elämän toimissaan olla lainsuojaton. Olen täydeltä vahvuudelta Vesa Keskisen puolella.

31.5.2007 klo 13.20, Jääkäripst (vierailija)

@16: Joku kreikkalainen kirjailija tai filosofi, muistaakseni Euripides, taisi aikoinaan todeta, että kun hänellä seksuaalivietti iän myötä laimeni ja halu hävisi, hänellä oli samanlainen tunne kuin että jos hän olisi päässyt vapaaksi erittäin julman ja pahan orjaisännän otteesta.

Olen lukenut, että selibaatti voi kuitenkin aiheuttaa vakavia psyykkisiä ongelmia, joten en aio vielä ennen eläkeikää kokeilla sitä.

31.5.2007 klo 13.23, Ei sen kummempaa nimimerkkiä (vierailija)

Satunnaislukija: ”Täytyy sanoa, että jos mieheni kesken yhdynnän (tai kesken suuseksin) toteaisi että äh, ei mua huvitakaan, menen katsomaan telkkaria, minua saattaisi hippasen verran vituttaa. ”

Minua taas hippasen verran vituttaisi harrastaa seksiä, jos minua ei sitä huvita harrastaa. Kumman vitutus on siis niin paljon tärkeämpi, että sitä on vastustettava toisen kustannuksella?

Tämä ei tarkoita, etteikö yksilö SAISI ajatella parisuhteessaan niin, että seksi on ok, vaikkei huvita ja sitten harrastaa sitä. Mutta yhtä lailla minusta on hyväksyttävä sellainen ajatusmalli, jossa ”minua ei huvita” -osapuoli ei harrasta edellä mainitusta syystä seksiä, jos ei nyt huvita.

”Tästä syystä minusta on parempi olla torjumatta toista, koska minun arkikokemukseni mukaan se halu kyllä herää, kun sille annetaan tilaisuus. :)”

Toisilla herää, toisilla ei.

Ei sen kummempaa nimimerkkiä: ”Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta, eikä miehen ja naisen välille kertakaikkiaan voi syntyä mitään muuta henkistä suhdetta kuin hyväksikäyttö- ja seksisuhde. Joka muuta väittää, joko valehtelee tai elää illuusiossa. ”

No, täällä illuusiomaailmassa on ihan kivaa ja täällä pärjääkin oikein mainiosti, joten elän ihan mielelläni täällä. Ja ottaen huomioon, että ystävystyn paljon paremmin miesten kuin naisten kanssa ja suurin osa läheisistä ystävistäni on miehiä, olisi aika pirun yksinäistä ajatella ja elää sinun tavallasi.

31.5.2007 klo 13.25, Arawn

Nyt provosoidun taas kommentoimaan. Saa kiljua ”ptruu!”

Satunnaislukijalle jatkaisin, että tavallaan minustakin halu kerran viehättäväksi koettuun henkilöön on aina olemassa, mutta suhde omaan itseen saattaa vaihdella. Käsitys parisuhteesta ei välttämättä säily aina samana. Joskus haluttavat eri asiat kuin toiste. Pidän tärkeänä lähinnä kykyä tehdä itsensä tiedetyksi, ja kykyä ottaa toisen pyrkimys opettaa itsensä hyvin vastaan. Jos itse huomaisin jonkun olevan näissä asioissa kohtelias minua kohtaan, pinkoisin luultavasti jo kaukana. Niin paljon kammoksun kohteliaisuutta. Se tuntuu avoimuuden vastateesiltä. Myönnettäköön kuitenkin näin lopuksi, että jos nämä mahdollisuudet tunnistetaan parisuhteen osapuolten välillä, ja jos on selvää, että toista ei voi omalla vapaudellaan loukata, voidaan toisen halut ja jopa tarpeet varmasti tunnistaa. Rakastelu on leikkiä.

Ei sen kummempaa nimimerkkiä'n kanssa en voisi olla enempää eri mieltä. Vaikka prostituutio on mielestäni moraalisesti yhdentekevää oli kyseessä sitten seksuaalinen tai muu kehon prostituutio palkkatyössä, mikäli lukuun ei oteta siihen liittyviä monia käytännön ongelmia ja alistamista (jotka voi vain karkeasti yleistää), en ymmärrä mikä siinä kiinnostaa. Osaan toki kuvitella kiehtovan kirjallisen dekadenssin perinteen, joka saattaisi vedota minuunkin eräänlaisessa schnitzleriläisessä 'maailman näytelmässä'. Sen sijaan en osaa kuvitella aidoilla tarpeilla perusteltavan prostituution olemassaoloa. Tai en osaisi ellen näkisi. Olen varmaan Tellukselta, enkä Marsista tai Venuksesta. Ei sen kummempaa nimimerkkiä'n tiedän olevan väärässä. Näin ei ehkä ole hänen omassa elämässään, mutta omasta elämästäni en kyllä löydä hänen kuvaamaansa kyynistä jännitettä, huolimatta vakavasta yrityksestäni havaita tasa-arvon epäkohtia suhteissani. Seksi tulee olennaiseksi vain sitä kantavan persoonallisuuden kautta. Seksisuhteiden määrässä ei tarvitse olla rajoitteita, mutta niin tärkeä on toisen persoonallisuus, että yhden yön jutut olen torjunut kategorisesti.

31.5.2007 klo 13.38, Tulta syöksevä lintu (vierailija)

Ei sen kummempaa nimimerkkiä: ”Juuri tämän takia pidän prostituutiota ainoana toimivana suhteena miehen ja naisen välillä.”

Katkeruus on katkeraa.

Oikeastihan seksin viehätys perustuu ennen kaikkea valloituksen tunteeseen, siihen, että saa jonkun houkuteltua punkkaansa ja voi ainakin vähän aikaa tuntea olevansa haluttu. Se on perustarve siinä missä ejakulaatiokin, ja sen puute aiheuttaa pitkällä aikavälillä paljon pahemmat masennuskierteet ja itsekunnioituksen rapautumiset kuin fyysinen selibaatti.

Jos seksin pelkistää vain fyysiseksi tuntemukseksi mulkussaan, masturbaatio itse asiassa voittaa duoseksin. Molempia on henkilökohtaisesti tullut kokeiltua aika paljon, ja tähän hieman yllättävältä kuulostavaan havaintoon olen tullut.

Yllä oleva kirjoitus vahvisti jälleen oletustani, että prostituution käyttämisen motiivit ovat usein ulkoseksuaalisia: tämän veikkosen tapauksessa ilmeisesti keino manifestoida naisvihaansa.

Kukin tavallaan, mutta ei tuo kovin onnelliselta elämältä kuulosta.

Anteeksi off-topic.

31.5.2007 klo 13.40, Jaakko P (vierailija)

Jos puolisolta ei saa seksiä, sitten käydään vieraissa. Mitä ihmeen ongelmaa siinä on?

31.5.2007 klo 13.46, rtwrtwr (vierailija)

Arawn: ikävä kyllä en ymmärrä pointtiasi, koska minun on hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa aivan ehdottoman varmasti tietää, että EI halua harrastaa seksiä. Koska oma reaktioni - oli tilanne melkein mikä hyvä- on: ”voisihan tuo olla ihan mukavaa.”

Asia saattaisi toki olla eri, jos mies haluaisi neljä kertaa päivässä, mutta mielitekomme tuntuvat käyvän sekä laadullisesti että määrällisesti melko lailla yksiin. Toisaalta en ymm'ärrä, miksi joku ottaisi kumppanin jolla on kovin erilainen käsitys siitä, mikä on sopiva frekvenssi ja harrastetaanko S/M:ia vai lääkärileikkejä.

Tultasyöksevän linnun postauksesta en ymmärtänyt yhtään mitään.

31.5.2007 klo 13.58, satunnaislukija (vierailija)

Panu: ”Katkeruus ei synny ilman katkeroittajia - naisia, jotka ovat täysin vapaita minkäänlaisesta kunnioituksesta miestä ja hänen tunteitaan kohtaan. Olen kyllä ennenkin huomannut, että kylläisenä sinä olet täysin vapaa kaikesta ymmärryksestä ja empatiasta nälkäisiä kohtaan.”

Katkeruus voi syntyä myös ilman selkeitä ”katkeroittajia”. Toiset ovat sen lajin ihmisiä, jotka katkeroituvat yksinkertaisesti siitä, etteivät saa helposti kaikkea sitä, minkä toiset saavat ja kaikki on aina muiden syytä.

Sitten on totta kai paljon niitä, joilla on ns. ”oikeita syitä” katkeruuteen; he ovat ihmisiä, joita todella on kohdeltu huonosti ja varsin ymmärrettävästi he ovat pahoinpitelijöilleen katkeria.

Mielestäni on silti jonkin asteen ongelma yleistää katkeruus, jota tuntee muutamaa henkilöä kohtaan, koskemaan kokonaan sitä tiettyä viiteryhmää, johon heidät liittää.

Panu: ”Yllä oleva sitaatti vahvisti jälleen oletustani, että naisvihasta syyttelemisessä on kyse tiedostamattomasta moralisoinnista. Varsinkin kun naisvihasta syyttelee sellainen henkilö, joka itse on kovin kärkäs paheksumaan kaikkia muita moralisoinnista.”

Yritän itse välttää psykologisointia, mutta myönnän, että Ei sen kummempaa jne -henkilön viittaus siihen, että sekä hänen äitinsä, sisarensa että tyttöystävänsä olivat väkivaltaisia, antoi jonkinlaista pohjaa arveluille, että hän… no, tuntee voimakasta antipatiaa naisia kohtaan. Väkivaltaisten tyttöystävien suhteen voi muuten olla sama kuvio kuin naisilla: jos vanhempi on ollut väkivaltainen, ihminen kai herkemmin valitsee puolisokseenkin väkivallakon. Mutta tämä on puhdasta arvailua.

31.5.2007 klo 14.00, Arawn

@23,
Kyllä minä katsoisin näin, että jos nainen tai mies haluaa naida jotakuta muuta kuin omaa aviosiippansa, hänen on kaikkein rehellisintä ottaa ero tai hankkia puolisonsa lupa ENNEN ryhtymistään tähän aktiivisuuteen.

Avioliitto on sopimus kahden ajattelevan yksilön välillä siitä, että nämä haluavat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan sekä olla toisilleen uskollisia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se koskee niin miestä kuin naistakin ja luo perustan perheiden muodostamiselle.

Kyse ei ole siitä, että haluaisin rajoittaa kenenkään seksuaalista itsenäisyyttä. On vain tärkeää huomata, että itsenäisyys nimenomaan tuo mukanaan vastuun pitää solmitut sopimukset. Ei puoliso saa mennä yhtään sen enempää pettämään seksuaalisesti ilman lupaa kuin myymään pariskunnan alta yhteistä kotia hankkimatta tähän ensin lupaa joko toiselta puolisolta tai käräjäoikeudelta.

31.5.2007 klo 14.00, Erastotenes aleksandrialainen (vierailija)

Satunnaislukija: Toisin sanoen et ymmärrä, että joku tietää etukäteen, ettei nyt vaan huvita, koska SINÄ et koskaan koe sellaista? Tulisiko tämä nyt ymmärtää niin, ettet ymmärrä lainkaan muita, jos heidän kokemuksensa eivät ole samoja kuin sinun?

31.5.2007 klo 14.03, Arawn

Naisvihaan on tässä maassa jokaisella rajoittamaton ja poisottamaton oikeus, jota vain lainsäädäntö reunoilta vähän rajoittaa. Kuten sanottu, kukin tavallaan, mutta ei tuo kovin onnelliselta elämältä kuulosta.

31.5.2007 klo 14.04, Jaakko P (vierailija)

” Tulisiko tämä nyt ymmärtää niin, ettet ymmärrä lainkaan muita, jos heidän kokemuksensa eivät ole samoja kuin sinun?”

Joo.

31.5.2007 klo 14.10, satunnaislukija (vierailija)

Tulee vähän mieleen tilanne jossa nainen on kontillaan alusvaatteillaan ja mies tästä ilahtuneena huoneeseen saavuttuaan käy hommiin. Aktin lopuksi nainen toteaa että ”Kumma.. en muista sanoneeni kyllä”.

31.5.2007 klo 14.12, Russ (vierailija)

Erastotenes totesi:

”Avioliitto on sopimus kahden ajattelevan yksilön välillä siitä, että nämä haluavat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan sekä olla toisilleen uskollisia niin henkisesti kuin fyysisestikin.”

Tämä on sellaista ajattelua, johon en ole saattanut samaistua ehkä koskaan. Omasta näkökulmastani, vaikka kuinkakin esimerkiksi taloudellisesti riskialttiista, kyse nimenomaan ei ole kahden ajattelevan yksilön sopimuksesta, koska sen on taannut ulkopuolinen taho: valtio ja sen lainsäädäntö. Uskollisuus on kahden kauppa ja jos siihen sallitaan välikäsiä, en ole varma voidaanko enää puhua uskollisuudesta ja toiseen luottamisesta. Saatan olla romantikko.

Avoimuuteen kuitenkin uskon, ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että muutokset yhteisten hankkeiden ehtoihin käsitellään yhdessä loppuun ennen mihinkään ryhtymistä. Lähtökohtaisesti ei pitäisi mennä sitoutumaan sellaiseen, josta ei tiedä melkoisella varmuudella suoriutuvansa. Jos kuitenkin tekee arviointivirheen, on toisen saattaminen tietoiseksi arviointivirheestä olennaista. Tämä liittyy myös aikaisempaan kommenttiini, joka jäi ainakin nimimerkki ”satunnaislukijalta” ymmärtämättä.

31.5.2007 klo 14.13, Tulta syöksevä lintu (vierailija)

Itse olen ajatellut jonkinlaisten lääkkeiden hankkimista, jotka sammuttaisivat seksuaalisuuden. Olen kuullut, että pedofiileille on olemassa tälläisiä lääkkeita niin miksikäs ei sitten ATM väelle. Voisin keskittyä tyyöhön ja harrastuksiin ilman, että alistuisin naisten pilkattavaksi ja hyväksikäytettäväksi. Harmittaa niin pirusti kuitenkin, että en tule koskaan saamaan lapsia.

31.5.2007 klo 14.19, VNP (vierailija)

Tarkoitukseni on valistaa peliin huomaamattaan joutuvia miehiä, jotta aavistaisivat viimeistään kohdassa 5, millainen jatko voi odottaa. Samantapaisen annoin jo eilen eräällä toisella palstalla. Anteeksi Panu, avasit aiheen melko myöhään.

”KISS AND TELL / FUCK AND TELL”-PELIN SÄÄNNÖT

1§
Jos olet naispuolinen, ulkonäkösi ja vartalosi on kohtalainen, olet pelaaja 1
2 §
Valitse julkkis- ja/tai varakas mieshenkilö (tai esimiehesi) pelaajaksi 2
3 §
Tee ”itsesi tykö” mahdollisimman luontevasti
4 §
Katso mitä tapahtuu, jos ei mitään, edistä hiukan huomaamattomasti
5 §
Olet päässyt suutelutilanteeseen. Valmistaudu aktiin.
6 §
Ellei kohta 5 toteutunut, katso pelistä ”SUCK AND TELL” § 5
7 §
Olet nyt aktissa. Yritä eläytyä siihen voimakkaasti.
8 §
Säilytä juuri saamasi uudet kortit. Älä peseydy, älä hävitä tekstiviestejä
9 §
Yritä saada pelaaja 2 hyväksymään uudet korttisi lahjakortteina, tai…
10 §
tarvittaessa valttikortteina ”suostuttelussa”, tai…
11 §
käytä niitä koston välikappaleina, ja …..
12 §
esitä korttisi julkisuudessa, voit voittaa enemmän kuin yritit kohdassa 9 !

HUOM ! Erityisesti, jos olet blondi:
Vaikka pelaaja 2 syyttäisi sinua PERÄTTÖMÄSTÄ ILMIANNOSTA, älä panikoi. Käytä osaamaasi ”viatonta” katsetta. Käännä käräjäoikeuden puheenjohtajalle selkäsi. Kumarru sen verran kuin katsot tarpeelliseksi, jotta PERÄSI varmasti näkyy !!!

31.5.2007 klo 14.35, Vanhahko (s)elostelija (vierailija)

Panu: ”Useimmissa muissa tapauksissa olisin samaa mieltä. Naisten kohdalla en niinkään. Naisiin kohdistuva katkeruus johtuu siitä, että he ovat pettäneet ja kohdelleet väärin nimenomaan naisina (pariutumistilanteessa), eivät ihmisinä.”

Eli avainsana on ”pariutumistilanne”? Jos mies/miehet kohtelevat naista X kurjasti juuri pariutumistilanteissa, onko sinusta oikeutettua ja ok, että hän ulottaa katkeruutensa koko miessukupuoleen?

Vai onko tämä nyt lopulta se, että kun MINÄ on katkera ryhmälle X, se on oikein, mutta muiden harrastama katkeruuden yleistäminen ei ole (ellei se koske ryhmää X)?

31.5.2007 klo 14.50, Arawn

@32,
Kyllähän valtio takaa muutkin kahden tai useamman ajattelevan ihmisen väliset sopimukset. Se esimerkiksi mahdollistaa laillisesti pätevän kiinteistökaupan, osake- ja muiden yhtiöiden perustamisen, lahjan annot ym. Ei valtion läsnäolo sopimuksen rekisteröijänä ja vahvistajana tee sopimuksesta sinänsä yhtään sen moninkeskeisempää.

Kristillinen kirkko on perinteisesti katsonut, että avioliiton solmivat puolisot, joiden keskinäinen suostumus synnyttää liiton. Tämän ajatuksen se on perinyt keisariajan roomalaisesta oikeudesta, jossa avioliitto solmittiin juuri näin. Kirkon, valtion ja sukujen tehtävänä on ainoastaan todistaa ja siunata tämä ilmiö.

31.5.2007 klo 15.03, Erastotenes aleksandrialainen (vierailija)

”Kyllähän valtio takaa muutkin kahden tai useamman ajattelevan ihmisen väliset sopimukset. Se esimerkiksi mahdollistaa laillisesti pätevän kiinteistökaupan, osake- ja muiden yhtiöiden perustamisen, lahjan annot ym. Ei valtion läsnäolo sopimuksen rekisteröijänä ja vahvistajana tee sopimuksesta sinänsä yhtään sen moninkeskeisempää.”

Ilman muuta kyse on monenkeskeisyydestä, eli valtion mahdollisin sanktioin takaamasta kahdenkeskeisyydestä. Valtion roolin voi kuvitella pois tai olla kuvittelematta. Omalla kohdallani en saata sallia valtion tai kirkon sekaantumista siihen, minkä olen varannut yksityiselämäkseni.

Asiani ydin oli kuitenkin se, että minulle on itselleni hyvin tärkeää, että ihmissuhteet ovat tiukasti kahdenvälisiä eikä ulkopuolisia auktoriteetteja ole. Jokainen ystävyyssuhde pohjautuu tähän. Rakkaussuhteessa ajattelutapa saa merkittävimmän ilmentymänsä. Kiinteistökaupat, yhtiöiden perustamiset ja muut eivät ole minulle yhtä perustavalla tavalla tärkeitä, vaikka minimoisin valtion sekaantumista niihinkin. Siis ne eivät ole millään perustavalla tasolla tärkeitä, vaan käytännön omaisuuden manipulaatiota, jonka tahdon erottaa parisuhteesta. En ikinä puhuisi ystävyyteen ja rakkauteen pohjautuvasta ihmissuhteesta sitä yhtiöön verraten.

Olen varuillani useistakin avioliittokäytäntöjen historioista. Niiden merkitys jää esteettiseksi kuvastoksi ja uusien olemisen tapojen oivaltamisen pohjaksi.

31.5.2007 klo 15.18, Tulta syöksevä lintu (vierailija)

Nykyisen avioliittolain mukaan avioliitto on kyllä paljon löysempi sopimus kuin vaikkapa pitkäaikainen omaisuuden vuokrasopimus. Avioliiton saa näet yksipuolisesti purkaa, tai rikkoa aviorikoksella, ja pitää silti hyvänään avioliiton tuomat taloudelliset oikeudet - lähinnä mahdollisen avio-oikeuden. Viisas nuoripari tekisi niin tiukan avioehdon, jossa sovittaisiin esimerkiksi vanhan lain mukaan määritellyn syyllisyyden perusteella riittävät sanktiot. Naimisiin mennessä näitä mahdollisuuksia ei yleensä ota todesta. Siksi yhteiskunnan olisi parempi antaa lain muodossa sopimukseen nykyistä tiukemmat ”oletusehdot” juuri aviollisen uskollisuuden suhteen. Jos nuoripari sitten jostain syystä haluaisi kuitenkin antaa toisilleen mahdollisuuden käydä vieraissa, se olisi erikseen sovittavissa avioehdossa. Näin sanoisi järki. Mutta eivät asiasta jaksa edes kristillisdemokraatit räksyttää.

31.5.2007 klo 15.20, Achtung (vierailija)

Kyllä arawn on tuossa harvinaisen oikeassa. On todella typerää tehdä minkäänlaisia yleistyksiä niiden naisten perusteella joihin itse on tutustunut. Niistä voi tehdä korkeintaan johtopäätöksen siitä, millainen itse on, ja millaisiin naisiin on taipuvainen tutustumaan lähemmin.

Kyllä noita hyväksikäyttäjiä on aivan samalla tavalla miehissä kuin naisissakin. Ja tuo että he tekevät tekonsa 'naisina', on, sori vaan, aivan skeidaa. Tuollaiset ihmiset käyttävät hyväkseen ihmisiä täysin sukupuolesta riippumatta. Keinot vain vaihtelevat.

31.5.2007 klo 15.22, urpo_123 (vierailija)

Urpo: ”Niistä voi tehdä korkeintaan johtopäätöksen siitä, millainen itse on, ja millaisiin naisiin on taipuvainen tutustumaan lähemmin.”

Tässä on minusta sen verran pointtia, että joissain piireissä tunnutaan kärkkäästi syyttävän naista, jos hänellä on huono mies tai huonoja kokemuksia - mitäs seurusteli sellaistan kusipäiden kanssa, taas se nähtiin, että naiset rakastavat renttuja ja väkivallakkoja jne.

Mutta kun on kyseessä naisen kaltoinkohtelema mies, silloin kaikki onkin naisen syytä ja miehellä on täysi oikeus olla katkera. Toisin kuin naisen, tällaisen miehen ei tarvitse katsoa napaansa eikä kohdata syytöksiä siitä, että hilluu vääränlaisten ihmisten kanssa, sillä kaikki on jonkun muun syytä.

Älkää käsittäkö väärin, toisissa piireissä asetelma on toisin päin: naisen jallittamalle miehelle saatetaan jopa nauraa ja pitää häntä heikkona idioottina. Se, että täällä tehdään samaa ja sitten kritisoidaan viimeksi mainittua, ei kuitenkaan mielestäni ole mitenkään erityisen hedelmällinen keskustelutapa.

31.5.2007 klo 15.31, Arawn

”En ikinä puhuisi ystävyyteen ja rakkauteen pohjautuvasta ihmissuhteesta sitä yhtiöön verraten.”, kirjoittaa tulta syöksevä. Ei niillä oikeastaan eroa ole. Yhteiseen yhtiöön tai hankkeeseen tai yhteistyösopimukseen tai jopa työsopimukseen tms. ajautuvat primaarisesti ihmiset, joilla on yhteisiä intressejä. Tunnen paljon pienyrityksiä, jotka hyvin synkkaavat kaverukset ovat perustaneet. He voisivat toimia myös spontaanisti, suullisen sopimuksen perusteella. Yhteiskunta vaan on semmoinen, että toiminta vaikuttaa muihinkin, ja osapuoletkin saattavat haluta toiminnalle laillisen muodon, jossa määritellään osakkaiden panokset ja oikeudet. Ei avioliitto tästä perusteiltaan poikkea: erityisen hyvin synkkaavat ihmiset pistävät koko elämänsä yhteiselon panokseksi, ja touhulla on paljonkin seurauksia muuhun yhteiskuntaan: asuinjärjestelyjä, lapsia, päivähoitoa, koulua, vakuutuksia, veroja jne. On varsin kohtuullista, että yhteiskunta asettaa tällekin touhulle lailliset puitteet, jossa edes jotenkin määritellään osapuolten velvollisuudet ja oikeudet. Vanhemmiten siitä voi olla apua, jos toinen on esim. lasten vuoksi jäänyt törkeän pienelle eläkkeelle.

31.5.2007 klo 15.40, Achtung (vierailija)

Achtung muotoili:

”Yhteiskunta vaan on semmoinen, että toiminta vaikuttaa muihinkin, ja osapuoletkin saattavat haluta toiminnalle laillisen muodon, jossa määritellään osakkaiden panokset ja oikeudet. Ei avioliitto tästä perusteiltaan poikkea: erityisen hyvin synkkaavat ihmiset pistävät koko elämänsä yhteiselon panokseksi, ja touhulla on paljonkin seurauksia muuhun yhteiskuntaan: asuinjärjestelyjä, lapsia, päivähoitoa, koulua, vakuutuksia, veroja jne. On varsin kohtuullista, että yhteiskunta asettaa tällekin touhulle lailliset puitteet, jossa edes jotenkin määritellään osapuolten velvollisuudet ja oikeudet.”

Juuri tämän ajattelutavan tahdon omalta osaltani purkaa ja kummastelen, ettei se tunnu juuri muiden ihanteita häiritsevän. Muut saavat tietenkin toimia kuten parhaaksi näkevät ja taloudellisen turvan osalta järjestely onkin enemmän kuin ymmärrettävää. Jos ihmisten synkkaaminen on todellakin niin todellista ja jatkuvaksi tiedettyä kuin ainakin kristillistä avioliittoa solmittaessa annetaan ymmärtää, ei lakiin pohjautuville käytännöille tietenkään ole mitään syytä. Kristillinen avioliitto ottaakin lisäksi avioituneet kirkon piiriin ja liitto on vahvasti moraalinen. Lain vahvistuksella ihmiset saadaan virhearvioinneistaan ja moraalisista poikkeamistaan mahdolliseen taloudelliseen ja jopa rikosoikeudelliseen edesvastuuseen. Yksilö, joka jättää sopimukset kirjoittamatta jättää sikseen niin lain tuoman turvan kuin mahdollisuuksien mukaan edesvastuunkin. Ihanteeni ja yleinen käytäntö ovat niin suorassa ristiriidassa keskenään, ettei lailla taatun avioliiton kaltaisille käytännöille tunnu jäävän tilaa. Etuuksien porkkana ei ole tarpeeksi tuohon ansaan kävelemiseksi ja olen enemmän kuin tyytyväinen vastuulliseen ystävyyteen pohjautuvaan tapaan, jolla olen elämäni järjestänyt.

31.5.2007 klo 16.00, Tulta syöksevä lintu (vierailija)

Panu: Nyt täytyy ihmetellä, että etkö lukenut kommenttiani loppuun:

”Älkää käsittäkö väärin, toisissa piireissä asetelma on toisin päin: naisen jallittamalle miehelle saatetaan jopa nauraa ja pitää häntä heikkona idioottina. ”

Enkö minä tuossa ihan eksplisiittisesti sano, että jossain muualla miehiä syytetään ja syyllistetään?

31.5.2007 klo 16.01, Arawn

Aina vaan samaa… [14] Piipon tapauksessa naiset olivat suomalaisia. Mikäli kyseessä olisivat olleet venakot niin:
1) syytettä ei olisi nostettu, koska sutenööri olisi kieltänyt
tai
2) Piippo olisi menettänyt ”rikoksentekovälineen” naisten ystävien tai sukulaisten toimesta.

31.5.2007 klo 16.40, Tomppa 1 (vierailija)

@45,
Taas tulemme samaan kuin huumekaupassa: pariskunnan yhteiselämä vaikuttaa muihinkin. Tärkeimmät näistä tahoista ovat pariskunnan lapset ja velkojat. Lasten hoidon kannalta on joka tapauksessa määriteltävä ne yksilöt, jotka vastaavat lapsista ja heidän kasvatuksestaan. Joko tämä tehdään avioliittoinstituutiota apuana käyttäen tai sitten on turvauduttava lastenvalvojaan ja isyydenselvittämismenettelyyn. Toisaalta pariskunta, joka elää yhteistaloudessa, joutuu melkein väkisin omistamaan yhteistä omaisuutta ja toinen puolisoista joutuu tekemään hankintoja molempien puolesta. Velkojien kannalta on välttämätöntä, että laki määrittelee, miten suuressa määrin myös toinen puoliso näistä vastaa. Sinänsä on aivan sama, kuinka isosta osasta puolison velkoja toinen puoliso vastaa, kunhan asia on ennalta selvä ja velanantajan etukäteen tarkistettavissa. Tämän vuoksi esimerkiksi avioehdot on rekisteröitävä. (Suomessa puolisot vastaavat vain toisen ottamista perheen elättämiseksi välttämättömistä veloista. Muuten puolisot eivät vastaa toistensa veloista.)

Eräs pieni, mutta esimerkiksi kelpaava yksityiskohta siitä, miten kahden ihmisen välinen suhde vaikuttaa ulkopuolisiin, on oikeudessa todistaminen. Aviopuolisoiden ja kihlakumppaneiden ei tarvitse todistaa toisiaan vastaan. Sen sijaan avopuoliso, joka ei halua kutsua itseään kihlautuneeksi, voidaan velvoittaa todistamaan toista vastaan erittäin raskaan sanktiojoukon uhalla. Sosiaalituet ovat toinen samanlainen asiaryhmä, joissa parisuhde on erittäin tärkeä yhteiskunnan kannalta.

On toki mahdollista, että kaksi ihmistä ei halua mitään taloudellisia suhteita pilaamaan keskinäistä ystävyyttään ja rakkauttaan. Sen sijaan niille, jotka haluavat jakaa koko elämänsä, avioliitto tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden saada yhteiskunnan valmiiksi suunnittelema, kokonaisvaltainen juridinen rakenne säätelemään suhteen käsittelyä viranomaisissa ja tuomioistuimissa. Suurinta osaa rakenteista ei tarvita koskaan ja lopuistakin merkittävimmät tulevat käyttöön vasta suhteen päättyessä. Vailla vikoja tämä rakenne ei tietenkään ole, mutta se on pyritty tekemään mahdollisimman laajaksi ja joustavaksi. Se, miten pariskunta elämänsä tässä piirissä järjestää, on luonnollisesti kunkin oma asia.

31.5.2007 klo 16.58, Erastotenes aleksandrialainen (vierailija)

@45,
Ei ole olemassa erikseen kristillistä ja maallista avioliittoa (ainakaan lut. kirkossa). Kirkon piiriin ottaa vain ja ainoastaan kaste. Avioliitto on Lutherin näkökulman mukaan maallisen oikeuden piiriin kuuluva toimitus, jonka kirkko ainoastaan siunaa. Ruotsi-Suomessa kirkollinen vihkiminen tuli pakolliseksi vasta 1734. Sitä ennen avioliitto solmittiin naisen naittajan ja miehen puhemiehen sovittua kihlauksesta ja miehen vietyä tämän jälkeen morsiamen kotiinsa ja vuoteeseen. Kotoa haettaessa isän (tai muun naittajan) tuli sanoa: ”Minä naitan minun Tyttären sinulle, cunniahan ia Emännäxi ia puolelle sängyä, lukuille ia auaimille ia iocaitzelle colmannelle penningille, quin te saanett oletta taicka saatte maanpälisestä, ia caikelle sille oikeudella, quin ylimaan laki pitäpi, ionga se pyhä Eiricki andoi, Isän nimen ia poian ia pyhän hengen.” (Kristoffer kuninkaan maanlaki, Naimisen kaari, 5§.)

31.5.2007 klo 17.07, Erastotenes aleksandrialainen (vierailija)

Erastotenes,

En yhtään epäile kaiken tuon olevan järjestelmään ja sen taustoihin ja osittaisiin intentioihin kirjattuna. Velkojat ja viranomaiset voivat tarkistaa tietoja arkistoista ja tietokannoista ja harjoittaa metodista niiden todeksi kuvittelua. Yhteiskunta on kuitenkin osittainen, valtio siellä, missä joku sitä valvoo, karttojen selvät rajat mahtavaa liioittelua. Tälle vaaralliselle rammalle voi tarjota hyväntahtoisuuttaan ruokaa kädestä ja tehdä yhteistyötä, mutta mieluummin huomaamattomasti, sillä valtiolla ei ole empatiaa eikä se ole nopea hoksaamaan kansalaisina pitämiensä subjektien elämän monimuotoisuutta. Eikö viimeistään esimerkkisi oikeudessa todistamisen sanktioinnista varoita vapautta kaipaavaa yksilöä olemasta liian läheisissä tekemisissä valtion kanssa? Legalistinen perustelu ei kuvaa asiani ydintä, vaikka tosiasioiden yhtä puolta vahvasti sivuaakin.

Sivuhuomautus. Samasta syystä minusta on kummallista, että politiikantutkimus keskittyy esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan ja kansalaistottelemattomuuden tutkimuksessa ennenkaikkea normatiiviseen tekstianalyysiin ja kapeiden kirjallisten aineistojen lukuun käytännössä klassikkotekstien ja -teorioiden läpi.

”On toki mahdollista, että kaksi ihmistä ei halua mitään taloudellisia suhteita pilaamaan keskinäistä ystävyyttään ja rakkauttaan. Sen sijaan niille, jotka haluavat jakaa koko elämänsä, avioliitto tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden saada yhteiskunnan valmiiksi suunnittelema, kokonaisvaltainen juridinen rakenne säätelemään suhteen käsittelyä viranomaisissa ja tuomioistuimissa.”

Tätä minä pitkälle tarkoitan, joskin elämän voi jakaa monella tapaa. Taloudenkin voi järjestää vapaaehtoiselta pohjalta, joskin ilman takeita. Sopii tuskin yleiseksi säännöksi. Arvojeni puitteissa saattaisin vastustaa jopa avioliiton subsidioimista yhteiskunnan taholta, mutta luovun oikeuksistani, mm. koska näen kuinka onnelliseksi perinne ihmiset tekee, kun tekee. On kuitenkin hyvä, että yhteiskunta on auttamassa niitä, jotka apua tarvitsevat.

Luterilaisesta avioliitosta sanon vain sen, että huolimatta avioliiton valvoisen jäämisestä sekulaarille vallalle, säätelevät avioliittoa ainakin teoriassa kirkon suunnalta monet moraalinormit. Niitä yritetään ihmisten toimesta soveltaa taajaan myös ulkopuolisten ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

Jos ymmärsin yltä oikein, olet itse saapumassa avioliiton satamaan. Siinä tapauksessa toivotan liitolle onnea ja pitkää ikää! Avioliitto on kaunis asia niille joille se sopii.

31.5.2007 klo 17.36, Tulta syöksevä lintu (vierailija)

Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 150 kommenttia.

• 1
• 2
• 3
• seuraava