Teekkarien vapautusarmeija
7.7.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri
Pommiuhka Suomessa! Partamullahit posmottavat Osku bin Ladenin johdolla tuhruisissa videonauhoissa kuolemaa Suomen kansalle niin että räkä viiksistä roiskuu! Ryskäävät räjähteet sinkoavat sisälmyksiä ja riepottelevat ruumiinjäseniä pitkin maita, mantuja, teitä ja tantereita! Allah akbar! Sabah al kheir! Sabah an nuur! - Joo, niinpä kai. Itse asiassa poliisi löysi toistaiseksi räjähtämättömiä pommiaineksia teekkarikylästä. Kun teekkareilla tuskin vielä oikeasti on omaa itsemurhaiskijöiden sissiliikettä, kyseessä lienee Petri Gerdt -syndrooman seuraava esiintymä. Tällä kertaa vain meillä oli sen verran tuuria, että räjähdetehtailijat eivät ehtineet detonoida jysyään väkijoukkojen keskellä. Siltikin pistää miettimään, onko tästä tulossa Suomeen perinne.
Petri Gerdtin tapauksesta jaksettiin jauhaa kuin suurestakin arvoituksesta, ja pojan isäparka joutui kaikenlaisten törkeyksien ja loanheiton kohteeksi. Meille alempitasoisten miesten aktivistiliikkeen jäsenille Petrin kohtalossa ei ollut yhtään mitään epäselvää, odottamatonta eikä mystistä: luonnontieteellisesti lahjakkaille, ikäistensä seuraelämästä syrjäytyneille nuorukaisille on erittäin helppo käydä juuri noin.
Luultavasti Suomessa on hyvin paljon luonnontieteellisen tai teknillisen alan miehiä, - tai jonkin aikaa alan koulutuksessa olleita, kuten nöyrin palvelijanne - jotka muistavat mainiosti, miltä tuntui olla kiinnostunut vaikkapa kemiasta ja juuri sen kiinnostuksen vuoksi sosiaalisesti eristynyt urheiluhullujen ja prostituoidun näköisiksi meikattujen tytönhilsujen kansoittamassa koulussa. Luulin aluksi sitä vain omaksi kokemuksekseni, mutta netin ja blogien avattua silmäni törmäsin todellisiin nuorten, lahjakkaiden ja ujojen miesten laumoihin, jotka ovat nyt samassa jamassa kuin minä 15-20 vuotta sitten.
Tuollainen yksinäinen poika saattaa varsin helposti innostua kaikenlaisiin tuho- ja katastrofikuvitelmiin, koska hän tietää varsin hyvin, että hänen oma elämänsä on sosiaalisten suhteiden ja pariutumisen kannalta käytännössä umpikujassa. Hän ei kehity - paitsi harrastamallaan alalla - vaan samat nöyryytykset ja pettymykset toistuvat yhä uudelleen, paikallaan polkien. Ainoa mahdollisuus päästä umpikujasta ulos on räjäyttää se - konkreettisesti.
Minä en luojan kiitos koskaan lotrannut oikeiden kemiallisten aineiden kanssa vapaa-aikanani, mikä muuten varmaankin on yksi pääsyitä siihen, että lupaavasti alkanut kemianopiskelu meni lopulta köppätorville: en voinut sietää laboratorion hajua, sormista tippuvia koeputkia, rikkihapposyöpymiä käsissä enkä veren pakenemista päästä pitkän seisoskelun takia. Teorian tasolla olin ja olen varsin hyvin perillä - en räjähdysaineista, mutta - taistelukaasuista, jotka olivat minulle lukioikäisenä samanlainen pakkomielle kuin Petri Gerdtille ja hänen hengenheimolaisilleen räjähteet. Jos pakko olisi, osaisin valmistaa varsin yksinkertaisista aineksista myrkyn, joka aiheuttaisi samanlaisen tuskallisen kuoleman kuin sariini tai tabuuni. Ja totta kai minullakin oli katastrofifantasioita, joista yritin kirjoittaa pöytälaatikkoon omatekoista tieteisromaania jonkin sortin John Wyndham kohtaa H.G.Wellsin -tyyppisessä hengessä: kaikki muut olisivat kuolleet hermokaasuun, vain minä jäänyt henkiin lausumaan itsekseni yleviä sanoja mätäneville ruumiille.
Silloin ennen vanhaan ei tietenkään ollut nettiä - se tuli kuvioihin vasta vuosikymmen myöhemmin. En siis koskaan tutustunut toisiin samalla lailla ajatteleviin. Yksinäisyys otti tietysti koville, mutta parempi sekin kuin seota johonkin netissä luuhaavien epäsosiaalisten nuorten miesten alakulttuuriin, joka kiihottaisi toisensa virittämään pommin tai keittämään tynnyrillisen hermokaasua. On varsin mahdollista, että tällaiset nuorukaiset eivät näkisi itseään kostajina eivätkä räjähdettään tai kaasupommiaan rikoksentekovälineenä. Pikemminkin heidän katastrofifantasiaansa kuuluisi oleellisesti tarve luoda katastrofiolosuhteet, joiden vallitessa he sitten itse voisivat esiintyä kaikkien ihailemina ja tyttöjen himoitsemina sankareina kuin Robert A. Heinleinin tarinoiden päähenkilöt.
Joku kommentoijistani sanoi Timo Soinin huomauttaneen jossain välissä jotain sen suuntaista, että ainoa nuorelle miehelle varattu osa yhteiskunnassamme on häiriköinti ja öyhöttäminen. En tiedä onko tilanne vieläkin niin synkkä, mutta minun nuoruudessani se varmasti oli. Tämä merkitsee, että juuri ne nuorukaiset, jotka eivät ryyppää, narkkaa, tappele, urheile eivätkä muutenkaan öyhötä ja häiriköi, vaan keskittyvät pohtimaan pikriinihappomolekyylin synteesiä, jäävät osattomiksi sosiaalisesta elämästä ja ihmisyydestä. Silloin kun he löytävät toisensa, he eivät välttämättä saa toisiltaan parhaita mahdollisia vaikutteita. Pahimmassa tapauksessa he väsäävät pommeja ja räjäyttävät niillä ihmisiä hengiltä - eivät pahuuttaan, vaan jonkinlaista lapsellisuuttaan.
Siinä missä monille muille syrjäytymisvaarassa oleville ryhmille on tarjolla apua ja terapiaa, tällaiset pojat jäävät usein ilman. Sen jälkeen kun Petri Gerdt teki tekosensa, olisi kohtuullista, että sosiaaliviranomaiset ja mielenterveystoimi - vaikkapa opiskelijaterveydenhuolto - pyrkisivät aktiivisesti jäljittämään tällaiset pojat ja auttamaan heitä. Valitettavasti epäilen, että siihen menee kauan, ennen kuin heitä opitaan auttamaan tehokkaasti. Sosiaalitädit tuskin ovat kovin kykeneviä asettumaan heidän asemaansa. Pojat itse taas kokevat epäsosiaalisuutensa ja älykkyytensä osana samaa kokonaisuutta: älykkyys ja asioiden tutkiminen ovat ainoat asiat, joista he kosmisessa yksinäisyydessään saavat tyydytystä ja itsetunnon rakennuspuita, ja vaatimus ruveta sosiaaliseksi ja ottaa muut ihmiset huomioon tuntuu heistä herkästi vaatimukselta ruveta tyhmäksi.
Asialle olisi kuitenkin hyvä tehdä jotain, ellemme halua kotimaista pomminposauttajien alakulttuuria, jolla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, mutta joka on tavallisen kansalaisen turvallisuuden kannalta yhtä vaarallinen kuin komppania aitoja itsemurhapommittajia Lähi-idästä.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Panu: ”Sen jälkeen kun Petri Gerdt teki tekosensa, olisi kohtuullista, että sosiaaliviranomaiset ja mielenterveystoimi - vaikkapa opiskelijaterveydenhuolto - pyrkisivät aktiivisesti jäljittämään tällaiset pojat ja auttamaan heitä.”
Sosiaaliviranomaisethan eivät jäljittele juuri ketään, eivät edes nuoria naisia, jotka tarvitsisivat apua. Sen sijaan apua on vaikea saada, vaikka sitä varta vasten menisi pyytämään. Tiedän useammankin nuoren naisen, jotka ovat nimenomaan menneet lääkärin luo ja kertoneet voivansa hyvin huonosti, ja lääkäri on joko tarjonnut lääkkeitä tai sanonut, että katotaan sit ensi kerralla.
Minä en kyllä kannattaisikaan jäljityssysteemiä. Kuinka se saataisiin toimimaan? Kuka maksaa? Ja erityisesti, kuka maksaa ne lukemattomat väärät hälytykset? On niitäkin, jotka ovat tyytyväisiä yksin ja joille sosiaalitoimen soittelu oven takana, että oletkos nyt ihan syrjäytynyt ja milenterveyttä vailla, voi olla hyvin loukkaava.
Minusta ihmisen pitäisi auttaa itse itseään ja mennä pyytämään apua. Tiedän kyllä, että monista tuntuu, etteivät he jaksa, kykene, pysty, mutta mistä ympäröivä yhteiskunta sitten tietäisi, että he tarvitsevat apua, jos he eivät sitä pyydä?
Sosiaalitoimea ynnä muita instansseja tulisi kehittää pikemminkin siihen suuntaan, että 1) ihmisten olisi helppoa mennä hakemaan sieltä apua, sekä käytännössä että henkisesti eli tuntisivat sen helpoksi ja 2) että ihmiset todella saisivat sieltä apua. Nythän mokomalla on sellainen ikävä maine, että ihan sama, menetkö sinne, apua ei kuitenkaan heru…
- 2.
- 3.
- 4.
-
Haastettali?! Terveystarkastus?! Ei meillä mitään sellaisia ole ollut. :D Terveystarkastukseen pääset ehkä, jos itse sinne aktiivisesti pyrit, mutta harvoja nykyään sinne enää kutsutaan. Tätä minä tarkoitan, että kukaan ei oikeasti jäljitä ketään.
- 5.
-
Panu kuule,
ei meillä päin vaan tollasta ollut. Ihan vain kalibroinnin vuoksi kerron, että Varkaus (?) ei ole koko Suomi.
Itse luulen, että parasta mitä älykkään ja älyllisillä aloilla lahjakkaan pojan vanhemmat voivat poikansa hyväksi tehdä, on muuttaa ns. turvallisesta pikkukaupungista vähän vitun äkkiä jonnekin ihmisten ilmoille. Kai sen nyt kaikki tietää, että jossain Heinolassa elämä on täyttä helvettiä.
- 6.
-
Sekin vielä että erittäin usein henkisesti hieman, tuotanoin.. sairas ihminen, ei välttämättä tiedä olevansa sairas. Mielestäni nimenomaan tietoisuutta henkisiä ongelmia koskien pitää lisätä, koska eihän muuten kukaan ajattele tilaansa. ”No se vaan nyt on tuollainen, ei koskaan mee minnekään” ja ”kunhan aikansa mellastaa, sillä on kaikki pelit ja vehkeet koulu menee hyvin, ei sillä mitään hätää ole”.
Toisaalta diagnoosin tekeminen ja määritteleminen on sitten ihan toinen asia. Kaikista parasta olisi mielestäni yksinkertaisesti haastatella oppilaita säännöllisin väliajoin. Minun koulussani tai entisessä koulussa oli pappi tavattavissa pari kertaa viikossa, mielestäni se oli aika hyvä. En tiedä oliko palvelulle paljon käyttöä. Niin ja vaikka kyseinen henkilö edustaakin joillekin hui kauhistus USKONTOA, niin käsittääkseni kyseiset henkilöt eivät ole siellä käännyttämässä ketään, vaan puhtaasti sitä varten että voi tulla avautumaan jos menee huonosti. - 7.
- 8.
- 9.
-
”Kun kaikki eivät voi muuttaa. Poika sitä paitsi muuttaa joka tapauksessa ihmisten ilmoille opiskelemaan, mutta siinä vaiheessa hänen psyykkiset ongelmansa eivät enää sillä muutolla parane.”
Enkä mitenkään jaksa uskoa, että peruskoulu/lukio olisi yhtään vähemmän fasistinen ympäristö kaupungeissa, päinvastoin.
- 10.
- 11.
-
M22:”Sekin vielä että erittäin usein henkisesti hieman, tuotanoin.. sairas ihminen, ei välttämättä tiedä olevansa sairas. ”
Toisaalta, kuka määrittää henkisesti sairaan? Jos ihminen ei tunne olevansa sairas, ei hän välttämättä ole, vaikka kaikki ”merkit” sopisivatkin.
Sinänsä kannatan kyllä Panun ajatusta siitä, että ihmisille pitäisi jakaa tietoa esimerkiksi siitä, miltä depressio tuntuu, mutta sitä ei saisi tuputtaa. Ihmisen on itse oivallettava olevansa sairas, jotta hän voisi parantua sairaudestaan. Ei sellaista, joka ei koe olevansa sairas, voi parantaa. Juuri tuo kertominen voisi toimia niin ihmiset voisivat itse kenties tunnistaa oireensa ja kieltämättä se voi olla hyvin vapauttava tunne, jos ja kun tajuaa olevansa sairas eikä niin, että esimerkiksi omissa asenteissa olisi vikaa. Masennuskin voi olla ihan kemiallinen häiriö aivoissa, mihin ei voi vaikuttaa ajattelemalla positiivisesti tai haalimalla kasoittain ystäviä, jolloin siihen pitäisi oikeasti hankkia hoitoa.
Panu: Kyllähän nuoret naiset pärjäävät - samoin päjäävät nuoret miehet. Mutta eihän tässä ollutkaan puhe KAIKISTA nuorista miehistä, eihän? Aivan samalla lailla minä en puhu kaikista nuorista naisista. On niitä, jotka eivät pärjää eikä se muutu, vaikka sinä et heitä näkisi.
- 12.
- 13.
-
En tiedä hyvin pärjäävistä, nuorista naisista. Tiedän vain, että nuorilla naisillakin on runsaasti ongelmia.
Jostain syystä tuo mantrasi ei edes pätenyt meidän kouluumme. Oli meillä tietysti noita hyvin pärjääviä, nörtimpiäkin miehiä, mutta samoin oli varsin suosittuja ja seurallisia JA hyvin pärjääviä nuoria miehiä. Naisista joillain hyvin pärjäävillä oli ongelmia.
Minusta on kumma, että hoet koko ajan tuota, kuinka iloisia, terveitä ja hyvin pärjääviä nuoret naiset ovat, kun se ei kerta kaikkiaan ole totta, kaikki eivät ole. Sekään ei varmaan auttaisi, että pahasti ongelmaiset naiset kertoisivat sinulle ongelmistaan? He olisivat kuitenkin niitä iloisia ja sosiaalisia yksilöitä?
Tunsin naisen, joka oli viillellyt itseään niin pahasti, että hänen käsivarsissaan ei ollut enää tervettä ihoa, pelkkää arpikudosta. Hän oli ollut avohoidossa sekä mielisairaalassa, jopa suljetulla osastolla. Mutta hänkin on varmaan sellainen iloinen ja sosiaalinen olento, jolla menee hyvin eikä hän ole syrjäytymisvaarassa…
- 14.
-
http://www.perussuomalaiset.fi/ajankohtaista/moppe_10092005.html
Niin se Timo Soinin juttu… Kas tässä. :)))
- 15.
- 16.
- 17.
-
”No kyllähän etuoikeutetut ja ylensyöneetkin keksivät joskus itselleen kaikenlaisia ongelmia ja anoreksiaa. Ja onhan se niinkin että pilalle paapottu saattaa traumatisoitua kun yksikin ihminen sanoo pahasti.”
Niinpä niin. Varmaan se kätensä arpikudoskimpuksi viillellytkin oli vain paapottu parka, joka traumatisoitui, kun joku setä sanoi peppua leveäksi.
Vaadit ihan vakavasti meitä ottamaan vakavasti nuorten miesten ongelmat, mutta et missään nimessä edes myönnä, että nuorilla naisilla olisi mitään vakavia ongelmia, siis muita, kuin että kermaperseitä paapotaan tarpeeksi?
No, ei se minua kaada, ettet myönnä ongelman olemassaoloa. Mutta ei sitten kannata ihmetellä, kun muut eivät myönnä sitä miehillä. Katsos, he suhtautuvat silloin vain kuten sinä suhtaudut nuoriin naisiin.
- 18.
-
Itse asiasta sen verran, että eikös tuo Otaniemi ole sillä tavalla hyvä paikka, että sinne kertyy aikamoinen läjä sitä ATM-nörttiä. Tietysti ne sitten opetetaan ryyppäämään ja onhan se touhu sitten aika surullisen näköistä, mutta pääsevätpä pojat juopottelun kautta inegroitumaan yhteiskuntaan. Itse en kyllä kovin innostunut tuosta(kaan) yhteisöstä ole (”Hei, me ollaan teekkareita ja kännissä! Jeee!”). Naisia nyt kylässä ei (kai, en ite asu tuolla vaikka opiskelenkin) ole ”yhtään”, joten siinä mielessä täytyy uskaltautua hieman sieltä soluista uloskin.
- 19.
-
Panu,
mitä mä muistan tutkittua tietoa lukeneeni, koulussa pärjääminen sekä tytöillä että pojilla indikoi myöhempää onnea, vaurautta, tasapainoa, menestystä perhe-elämässä ynnä muuta yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista.
Kyseenalaistan siis teesisi yleispätevyyden; tokikaan en sen pätevyyttä yksittäistapauksissa ja voipa olla, että todella on olemassa ryhmäksi asti kuvaamiasi poikia, minä en sitä tiedä etkä muuten sinäkään.
- 20.
-
Ja ongelmat pitäisi kai edelleen pyrkiä ratkaisemaan yhdessä? Tuleehan siinä naisillekin ongelmia, kun ei uskalla rakastaa. Koko ajan on joko a) ajateltava ”täydellisten naisten” mielipiteitä b) pelättävä jäävänsä jostain vielä paremmasta paitsi tai c) etsittävä luonnolliseen rakkauden tarpeeseen turrutusta päihteistä(median propaganda on purrut = hyvää miestä ja rakkautta ei ole).
Naisen ongelmat ovat kautta historian ratkenneet yhteistyössä miehen kanssa, samoin kuin miehen - naisen kanssa. Parisuhteessa elävät naiset sen tietävät: Hedonismi ja alituinen näyttäminen eivät tyydytä ihmisen sisintä. Miehetkään eivät toki ole syyttömiä. Mitä mieltä olette muuten Folke Westistä?
Olen tehnyt havainnon, että vanhojen äijien panojutuilla kehuskelu kiihottaa suunnattomasti naisten mustasukkaisuutta. Kärsijöinä ovat tietysti nuoret miehet, joista vuosikymmenten puutteen jälkeen kehittyy uusia pröystäilijöitä, kun massia vihdoin alkaa olla. Viimeisinä viriileinä vuosina vedetään sitten kuin viimeistä päivää Kuubassa ja Thaimaassa. Mitä kadehdittavaa tässä on?
Lopputulos on kaikille könskrigetiin osallistujille sama: Ankea, yksinäinen vanhuus tyydyttymättömänä ja vihaisena. Parhaat vuodet ovat hyvin nopeasti menneet. Jeesuskin sanoi, että valvokaa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että joka päivä on arvokas. Liian arvokas käytettäväksi hedonistiseen vittuiluun.
- 21.
- 22.
-
Mitäs,
kyllä me siitä samaa mieltä ollaan, että kundien ongelmista ei kukaan välitä paskan vertaa.
- 23.
- 24.
-
Olen minäkin ollut huomaavinani selvästi sosiaalidarwinistisen karsintamekanismin yhteiskunnassa. Kaikesta tyypillisesti miehekkäästä toiminnasta sakotetaan hyvin herkästi. Suuresti en ole rikkonut, mutta jos se, että olen esim. saanut ylinopeussakkoni ainakin välillisesti työn takia, saa kyllä mietteliääksi.
Kun yhteiskunta on sellainen kuin on, se pakottaa miehen ns. maan alle. Kirjojen lukeminen kotona on riskitöntä, ja kavereiden yhteydenottoja kannattaa välttää. Seuraisihan esim. ravintolaillasta vääjäämättä ainakin moraalinen krapula kalliiden hintojen takia.
Se hyvä puoli tässä tietysti on, että sitä voi ja kannattaakin sitten ottaa rennosti. Opiskella vaan, ja siinä sivussa yrittää jotenkuten säilyttää mielenterveytensä (Kuka meistä nyt ihan terve on?) haaveillen paremmasta(ts. elämästä ulkomailla). Itse asiassa ainoa tapa kilpailla opiskelijana on juuri tämä: Lukeminen, ja sosiaalisen elämän jättäminen minimiin. Muuten ei kertakaikkiaan pärjää.
Sosiaalisuus tarkoittaa tässä tilanteessa sitä, että kun sinut kutsutaan ylioppilaiden terveystarkastukseen, hymyilet siellä, ja kehut kuinka hyvin sulla ilman muuta menee. Sama pelleily tietysti sukulaisten edessä. Sillä tavalla voitat lisäaikaa sissisotaasi kirjojen kanssa. Jokainen luettu sivu ja sisällä käytetty päivä voi olla ratkaiseva. Älä kuvittelekaan, että kukaan tarkoittasi parastasi. He haluavat vain viedä aikasi ja saada sinut myöntämään epäonnistumisesi.
Urheilukin veisi aivan kohtuuttoman paljon aikaa opiskelulta. Ilman muuta kuntosaliharrastus ja täydellisen kehon vaatimus on yksi karsiva tekijä, ansa nuorelle miehelle. Mies kun ei saa hyvästäkään kropasta samanlaista hyötyä kuin nainen. Koskaan ei ole naiset katsoneet niin vähän kuin silloin kun joskus koemielessä bodasin itselleni isot lihakset. Lihakset tietysti pitää olla, mutta sen lisäksi toki myös tuohta ja kulttuurillista pääomaa.
Parhaimmillaan bodaaminen on naisille vain syrjäytymistä indikoiva varoittava merkki. Siinä kun pari vuotta bodailet, niin muut vievät sun nenän edestä kaiken kulttuurin alalla.. Bodaaminen kannattaa vain jos on jo huipulla.
- 25.
-
Hitsiläinen kun te ootte positiivista sakkia.:) Taidan olla sitten jonkinlainen teräspää, kun hontelona, pienimunaisena, yli 9:n keskiarvolla peruskoulusta selvinneenä, finninaamaisena rumiluksenakin olen pärjännyt. Kai sitä pitää osata tasapainoilla sen kanssa ettei ota itseään liian vakavasti Maailmastuskan soturina, mutta ei kuitenkaan ota paskaa niskaan ilman vastareaktioita.
- 26.
-
RaahRaah, hei. Ettet vain ois käsittänyt ihan väärin… Siis, emmehän me muutkaan täällä mihinkään epätoivoon vielä olla vaipumassa(dokaamassa viimeisiä rahoja ja pokaamassa itseä 20 vuotta vanhempaa baariruusua).
Muniakaan en halua alkaa mittomaan. Mitä hyötyä on isostakaan munasta, jos ei saa naista ensinkään? Voisitko vastata siihen kysymykseen jos haluat vielä jatkaa peniskeskustelua?
Koko homman nimihän tässä Panun palstassa lienee se, että ne miehet, jotka eivät vielä ole täysin menettäneet itsekunnioitustaan ja otettaan, ja joilla on vielä jonkinlaista toivoa yhteiskunnallisesta etenemisestä, päästävät vähän höyryjä. Siksipä olenkin samaa mieltä, ettei sitä kannata ottaa liian vakavasti. Mutta riskit on hyvä tiedostaa. Ilman ankaraa työntekoa pahimmatkin skenaariot alkavat toteutua tieteellisellä varmuudella. Nörttimies kun joutuu aina ottamaan itseään alempitasoisen naisen.
- 27.
-
Luulen, että Panu on melko lailla oikeilla jäljillä. En tosin usko, että pommi- ja kaasupojilla on varsinaisesti tavoitteena tehdä Carriet, kunhan haluavat leikitellä ajatuksella, että heillä olisi halutessan mahdollisuus siihen. Mutta vahinkoja sattuu. Itsekin muinoin melkein hengestäni pomminrakentelupuuhissa päässeenä arvelen, että pohjimmiltaan ilmiössä kyse samasta asiasta kuin tässä:
http://kvantti.tky.fi/in/16.shtml - 28.
-
Panu todellakin on kerrankin oikeilla jäljillä. Pitää kuitenin yksi kysymys kysy; Miksi lähes jokaisessa blogissasi, jossa kritisoit jotain, kummittelee suomalaiselle varsin tuttu kuningas alkoholi? Ei kiitos mitään yleismaailmallista, lukijaa aliarvioivaa vastausta, jossa alkoholin olevan suoraan helvetin syvimmistä uumenista.
- 29.
-
korjaus; jossa toteat alkoholin olevan suoraan helvetin syvimmistä uumenista.
- 30.
-
korjaus; jossa toteat alkoholin olevan suoraan helvetin syvimmistä uumenista.
- 31.
-
13. ”Tunsin naisen, joka oli viillellyt itseään niin pahasti, että hänen käsivarsissaan ei ollut enää tervettä ihoa, pelkkää arpikudosta. Hän oli ollut avohoidossa sekä mielisairaalassa, jopa suljetulla osastolla.”
Hyvä että oli saanut (ja saa?) hoitoa. Miehillä (nuorilla) tuppaa viiltelyn sijasta käymään niin, että mennään kiikkuun, ajetaan rekan alle, kävellään junaa vastaan (myös metro/ratikka), saadaan jostain ase ja tehdään se viimeinen ”sisustusprojekti” jne. Huonosti elämä kohteli, mutta siitä ei jäädä kertoilemaan tarinoita suljetulta osastolta tai näyttelemään arpia. Itsemurhakuolleisuus on neljä kertaa suurempi kuin naisilla. Nämä (nuoret) miehet sitten leimataan itsekkäiksi paskiaisiksi, joilla ”ei ollut kanttia ottaa itseään niskasta kiinni” ja jotka ”jättivät toiset kärsimään” tai ”pakenivat vastuuta”, samalla muistellen ”ei siit kyl huomannu, eikä se mitää tollasta puhunu ja hiljane oli muutenki, ei se oikein tuntunu porukkaan sopivan, en tainnu koskaa sille ees puhua”.
Valitettavasti tuntuu olevan niin, että ilman pohjia sidukkapullosta jääneen pissiksen masis on suurempi ongelma kuin itsemurha.
22. ja 23. Jos hieman laajennan niin, vielä vähemmän välitetään ja huomataan (ainakin mediassa) jos sattui saamaan pakasta heikot kortit. Toisaalta voisi ajatella, että alla olevien tapausten kohdalla ongelmiin on mahdollista puuttua aikaisemmin ja paremmin. Esim. teekkarikylässä ne ongelmat piiloutuu kantajiensa tavoin asuntoihinsa, linnoittauen ja syrjäytyen ehkä täysin avun ulkopuolelle. Toki ongelmat ja apukin ovat näillä kahdella ryhmällä erilaatuisia.
http://www.pressi.com/fi/julkaisu/101418.html
”..nuorisorikollisten kuolemanriski on seitsenkertainen samanikäiseen normaaliväestöön nähden. Tutkimuksen piirissä olivat vuosina 1984-2000 vankilatuomion saaneet 15-21-vuotiaat. Seuranta-aika jatkui vuoteen 2002.
Lähes neljästätuhannesta nuorisovangista 11 prosenttia kuoli seuranta-aikana. Lähes kaikki kuolleet olivat miehiä. Kuolemat olivat yleensä luonnottomia ja usein väkivaltaisia. Yli neljäsosa kuolemista oli itsemurhia. Lähes puolessa tapauksista kuolemaan liittyi päihtymystila.”
- 32.
- 33.
- 34.
- 35.
- 36.
-
Arawni (viesti 13):
>Minusta on kumma, että hoet koko ajan tuota, kuinka iloisia,
>terveitä ja hyvin pärjääviä nuoret naiset ovat, kun se ei kerta
>kaikkiaan ole totta, kaikki eivät ole.Kukaan ei epäile, etteikö nuorilla naisilla ole ongelmia. Media on täynnä heidän ongelmiensa repostelua. Miehiä ei valtamediassa käsitellä edes ihmisinä, vaan (urheilu)sankareina tai varoittavina esimerkkeinä (luuseri). Panu kirjoittaa miehistä tuntevina ihmisinä.
Lisää Panuja, jotta miesten itsemurhaluvut pienenisivät!
Vielä lisää Panuja, jotta naisiakin voisi kutsua luusereiksi! - 37.
-
>>Kyllähän nuoret naiset pärjäävät - samoin päjäävät nuoret miehet.
>>Mutta eihän tässä ollutkaan puhe KAIKISTA nuorista miehistä, eihän?
>>Aivan samalla lailla minä en puhu kaikista nuorista naisista. On niitä,
>>jotka eivät pärjää eikä se muutu, vaikka sinä et heitä näkisi.Tämä on sitä Kokkarisen mainitsemaa ”esinumeerista ajattelua”. Suomessa on yli viisi miljoonaa ihmistä: on aivan selvä että lähes mistä hyvänsä viiteryhmästä (esim. viiksekkäät homoseksuaalit) löytyy lähes minkä tahansa ei-poissulkevan viiteryhmän jäseniä (esim. viiksekkäistä homoseksuaaleista löytynee jokunen masentunut Picasso-fani). Jos tämä ei ole kaikille aikuisille ihmisille selvä niin minua oikeasti itkettää.
Mutta kun aletaan pohtimaan yhteiskunnallisia politiikkoja, esim. juuri mielenterveyspolitiikkaa, on pakko huomioida numeeriset tekijät: ts. missä suhteissa eri viiteryhmistä löytyy masentuneita Picasso-faneja. Jos heitä löytyy viiksekkäistä homoseksuaaleista esim. kymmenen kertaa enemmän kuin viiksivahatehtailijoista, minusta on ihan OK jakaa resurssit epätasaisesti vastaamaan tätä suhdetta.
Esimerkki todellisuudesta: naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset kampanjat ja turvakodit. Naisiin vain nyt kohdistuu enemmän ja fyysisesti vakavampaa perheväkivaltaa kuin miehiin, joten minusta tämä resurssien epäjako on ihan OK.
Lyhyesti tässä on siis kyse siitä, että syrjäytymisvaaraisia nuoria nörttimiehiä tuntuu olevan numeerisesti paljon enemmän kuin vastaavia naisia. Tätä ovat kaikki kommentoijat yrittäneet korostaa (esimerkkejä ei paljoa heru, mutta epäilen heidän, siis meidän, kaikkien olevan itse parhaita esimerkkejä). Sinä Arawni taas olet vain vauhkonnut yhdestä ääritapauksesta (onko kyseisellä tapauksella muuten akateeminen tausta, se kun tuntuu olevan tässä keskustelussa aika pinnalla?), ja ”poikkeus vahvistaa säännön”.
>>Mutta ei sitten kannata ihmetellä, kun muut eivät myönnä sitä miehillä.
>>Katsos, he suhtautuvat silloin vain kuten sinä suhtaudut nuoriin naisiin.Faktoihin voi suhtautua eri tavoin, mutta suhtautuminen ei muuta faktoja. Jos fakta on että nuoret nörttimiehet ovat tilastollisesti poikkeuksellisen syrjäytymisvaarainen ryhmä niin so be it, ei sitä muuta miksikään sormet korvissa lallattelu.
- 38.
-
Urkosoolo (9.7.2006; viesti 37) sanoi:
”Faktoihin voi suhtautua eri tavoin, mutta suhtautuminen ei muuta faktoja. Jos fakta on että nuoret nörttimiehet ovat tilastollisesti poikkeuksellisen syrjäytymisvaarainen ryhmä niin so be it, ei sitä muuta miksikään sormet korvissa lallattelu.”
Juuri niin! Nörttimiesten itsemurhat ja muut vähäiset ongelmat ovat EVVK ja ”heidän-oma-ongelma-mitäs-ovat-sellaisia-luusereita”.
Naisen 80 senttiä on alfa-uroksen 1 euro; se on uutinen. Keskivertomiehen (lyhyt ja karu) elämä on ”no issue”.
- 39.
-
Urkosoolo (9.7.2006; viesti 37) sanoi:
”Faktoihin voi suhtautua eri tavoin, mutta suhtautuminen ei muuta faktoja. Jos fakta on että nuoret nörttimiehet ovat tilastollisesti poikkeuksellisen syrjäytymisvaarainen ryhmä niin so be it, ei sitä muuta miksikään sormet korvissa lallattelu.”
Juuri niin! Nörttimiesten itsemurhat ja muut vähäiset ongelmat ovat EVVK ja ”heidän-oma-ongelma-mitäs-ovat-sellaisia-luusereita”.
Naisen 80 senttiä on alfa-uroksen 1 euro; se on uutinen. Keskivertomiehen (lyhyt ja karu) elämä on ”no issue”.
- 40.
-
Asiallinen kirjoitus. En lukenut läpi kaikkia lukuisia kommentteja, ja tämäkin asia on varmaan jo käsitelty.
Valtakulttuuri on edelleen sen kaltainen, että molemmille sukupuolille tarjotaan ahtaita elämisen malleja. Miesten kohdalla tämä tarkoittaa juuri sitä asennetta, että ongelmia ei saa olla tai ainakaan niistä ei pidä puhua. Uskon, että molempien sukupuolten parissa ongelmista puhuva mies leimataan herkästi luuseriksi. Ja on aivan totta, että kulttuuri tukee tässä kohden petrigerdtmäisiä ratkaisuita: ne ovat lopullisia ja siten - median tarjoaman katharsiksen jälkeen - helppoja unohtaa, ja ennen kaikea niihin päätyvä ihminen ei syyllisty olemaan ”parkumatti”.
Uskallan väittää, että lopullista ratkaisua ongelmiin ei voida saavuttaa järjestelmän kautta. Terveys- ja sosiaalipalvelut hoitavat tässä kohden oireita, eivät syitä. Ystävyyttä, läheisyyttä, hyväksytyksi tulemista, rakkautta ja sen kaltaisia asioita ei voida tarjota institutionaalisilla toimenpiteillä, vaikka satsattaisiin miten paljon rahaa tahansa. Se, että vaaditaan resursseja järjestelmän tarjoamiin henkisen hyvinvoinnin palveluihin - ja jos satutaan olemaan päättävässä asemassa ehkä jopa tehdään jotakin konkreettista sen eteen - on sekin vain anekauppaa. Voin jättää tuon luuserin/parkumatin/porupirkon hyvällä omallatunnolla muhimaan omassa liemessään, kun olen sentään ilmaissut mielipiteeni tai ehkä jopa äänestänyt lautakunnassa resurssien lisäämisen puolesta. Tietenkin on parempi, että tehdään edes tuo kuin että ei tehtäisi mitään.
Se on ehkä totta, että nuori itseään viiltelevä tyttö voi saada vapaaehtoisesta empatiaa ja ymmärtäjiä ainakin, jos sattuu olemaan esimerkiksi kaunis ”goottiprinsessa”. Toinen juttu on se, että jos ei satukaan olemaan ja kolmas iso juttu se, mitä kaikkia muita odotuksia ”hyväntahtoiseen” empatiaan ja ymmärtämiseen sisältyy. Tässä kohden en menisi sanomaan, että sukupuolten välillä on mainittavia eroja siinä, kuka kulttuurissamme saa ongelmissaan järjestelmän ulkopuolista, pyyteetöntä ymmärtämystä osakseen.
(nimimerkin takana se vanha J. Hyvärinen - sattui olemaan Hr11-veturin kuva esillä, kun rekisteröitymistä kysyttiin)
- 41.
-
Toisaalta sukupuoliroolit myös VAPAUTTAVAT, jos halutaan täysin sukupuolirooliton yhteiskunta niin ihmiset alkavat olla vähän hukassa itsensä kanssa, kun kaiken pitää olla yhä enemmän pakolla tasapäistettyä ja ”jokainen voi tehdä mitä vaan millään ei ole mitään väliä”. Minä sanon aivan suoraan että minulla ainakin on ollut jo pitkään sellainen olo, että minua ei yksinkertaisesti tarvita, edes renkaiden vaihtoon. Eihän asia aivan noin yksinkertainen ole, mutta tämä roolien pakolla alasajaminen, sen sijaan että niitä JALOSTETTAISIIN. Aiheuttaa kaikenlaisia ikäviä lieveilmiöitä, kuten naisten lukuista ”AIJAA HALUUXÄ JONKUN KOTIORJAN VAI HÄH VITUN LUOLAMIES!!”, jota olen todistanut liian monta kertaa, viimeisin tapaus oli kun mies mainitsi ettei halunnut temperamenttista naista, ja sitten HUI kauheaa meni mainitsemaan sanan naisellinen. Jonka feministit ovat siis onnistuneesti yhdistäneet kodinkoneeseen.
Minun mielestäni, sukupuoliroolien alasajon sijaan. Niitä pitäisi jalostaa, ei suinkaan pyrkiä sukupuolettomaan näkemykseen, sellainen on yksinkertaisesti tylsää. Sitäpaitsi jos sellaiseen välttämättä halutaan niin silloinhan perheväkivallan vasta sukupuoletonta pitäisi olla, tähänhän feministit eivät suostu. Siitä huolimatta feministit kyllä ovat aina syyttämässä vaginaa epäonnistumisista, äitiydenkin pitää olla aina välistä mitä SUURIN HEIKKOUS kunnes taas toisaalta sen pitää olla jotain jota tyhmät yksinkertaiset miehet eivät vaan käsitä, ja se tekee heistä luomakunnan kruunuja. Olikohan freud sittenkin oikeassa?.
- 42.
-
Urkusoolo: ”Lyhyesti tässä on siis kyse siitä, että syrjäytymisvaaraisia nuoria nörttimiehiä tuntuu olevan numeerisesti paljon enemmän kuin vastaavia naisia. Tätä ovat kaikki kommentoijat yrittäneet korostaa (esimerkkejä ei paljoa heru, mutta epäilen heidän, siis meidän, kaikkien olevan itse parhaita esimerkkejä). Sinä Arawni taas olet vain vauhkonnut yhdestä ääritapauksesta (onko kyseisellä tapauksella muuten akateeminen tausta, se kun tuntuu olevan tässä keskustelussa aika pinnalla?), ja ”poikkeus vahvistaa säännön”.”
Kyseessä oli yksi _esimerkki_ eikä mikään poikkeus. Mielenterveydellisiä häiriöitä on muitakin kuin ”syrjäytymisvaara” - ok, juuri nuoret miehet ovat niitä, joita on eniten syrjäytymisvaarassa olevien joukossa, mutta entäpä niiden joukossa, joilla voidaan laskea olevan ”ongelmia” elämässään? Ovatko he todella enemmistö? Haluaisin nähdä tässä vähän painavampaa faktaa kuin väitteet, että ”mä oon kato jutellu netissä niin monen kanssa, että pakko niitä on olla enemmän kuin muita!”
Kyse ei siis minusta ole mitenkään esinumeerisesta ajattelusta. Päin vastoin hyvin monilla nuorilla naisilla tuntuu olevan henkisiä ongelmia. Tuo kertomani esimerkki oli vain tuntemistani tapauksista rajuin, tiedän kyllä montakin naista, joilla on vaihtelevia ongelmia, osa käy psykiatrilla, osa syö lisäksi lääkkeitä tai vain lääkkeitä, osa on yrittänyt päästä hoitoon tuloksetta.
Urkusoolo: ”Faktoihin voi suhtautua eri tavoin, mutta suhtautuminen ei muuta faktoja. Jos fakta on että nuoret nörttimiehet ovat tilastollisesti poikkeuksellisen syrjäytymisvaarainen ryhmä niin so be it, ei sitä muuta miksikään sormet korvissa lallattelu.”
Ei se faktoja muuta, mutta se vaikuttaa siihen, tehdäänkö faktojen mukaan vai annetaanko niiden vain olla.
Tämä nimimerkki ei ole varattu:”Itsemurhakuolleisuus on neljä kertaa suurempi kuin naisilla.”
Jep, mutta siinä on osansa itsemurhatavoilla. Naiset tekevät itsemurhan usein lääkkeillä, jolloin heidät onnistutaan pelastamaan useammin kuin miehet - tämä myös tietenkin vaikeuttaa määrittelyä, että oliko kyseessä todella itsemurhayritys. Miehillä sen sijaan tilanteeseen liittyy usein alkoholi ja teko suoritetaan niin, ettei pelastamiseen jää juuri mahdollisuuksia, hyppäämällä katolta, ajamalla autolla kovaa päin jotain, ampumalla.
En tosin usko, että vaikka laskettaisiin pelastetut naiset mukaan, naisten itsemurhaprosentti nousisi hätyyttelemään miesten vastaavaa. Ehkä ero ei olisi aivan noin suuri, mutta kyllin merkittävä kuitenkin, jotta asialle tulisi tehdä jotain.
”Valitettavasti tuntuu olevan niin, että ilman pohjia sidukkapullosta jääneen pissiksen masis on suurempi ongelma kuin itsemurha.”
Niinpä. Taas naisten ongelmat mitätöidään ja vain miesten merkitsevät jotain. Ja turha huomautella, että kaikkialla muualla tehtäisiin toisin päin, koska 1) kaikkialla ei tehdä ja 2) silloin, kun tehdään, se on typerää ja yhden typeryyden perusteleminen toisella on vielä typerämpää ja ennen kaikkea täysin toimimatonta.
- 43.
- 44.
-
Panu: ”Taas sinä mitätöit miesten ongelmat kun sinulle vain naisten merkitsevät jotain. :D”
Ehkä sinä et ole oikein henkilö kertomaan minulla, mitkä asiat ovat minulle merkityksellisiä ja mitkä eivät. Vaikka samapa tuo, sanonko minä miesten ongelmien olevan tärkeitä, kun et kuitenkaan usko. Olet jo päättänyt, että minulle vain naisten ongelmat ovat tärkeitä, joten jatka vain eloasi siinä uskossa.
- 45.
-
42. Arawni: ”Jep, mutta siinä on osansa itsemurhatavoilla.”
Kas kummaa (tämä ei kohdistu sinuun vaikka sinua lainaakin), nyt tarkastellaan ongelmaa hyvinkin monimuotoisena, toisin kuin esimerkiksi parisuhde- tai perheväkivaltaa, joka joidenkin tahojen (kyllä te tiedätte) mukaan ilmenee vain siten että mies lyö naista.
Totta, tekotavoilla saattaa olla vaikutusta. En voi olla vertaamatta (jälleen kärjistäen ja ketään mitätöimättä) tapaa jossa nuoret tytöt tai naiset ottavat paketillisen buranaa tai masennuslääkkeitä ja pari kaljaa ”itsemurhatarkoituksessa”, ja sen jälkeen lähettävät ”jäähyväis”tekstiviestin parhaalle kaverille (jonka soittama ambulanssi on paikalla ennenkuin suurempia kramppeja esiintyy tai soittavat itse koska kivut on suuremmat kuin halu kuolla), siihen tapaan jossa nuori poika tai mies ottaa aseen ja lopettaa päivänsä alle minuutissa siitä kenellekään ilmoittamatta. ”Harkinta-aika” tuppaa lääkkeillä (nieleminen -> imeytyminen -> vaikutus) olemaan hieman pidempi kuin esimerkiksi ampuminen tai katolta hyppääminen.
Oma vaikutuksensa on myös sillä että miehet harkitsevat itsemurhaa useammin kuin naiset:
http://www.mtv3.fi/default/tulosta.shtml/uutiset?/arkistot/kotimaa/2006/06/451915
”En tosin usko, että vaikka laskettaisiin pelastetut naiset mukaan, naisten itsemurhaprosentti nousisi hätyyttelemään miesten vastaavaa. Ehkä ero ei olisi aivan noin suuri, mutta kyllin merkittävä kuitenkin, jotta asialle tulisi tehdä jotain.”
Äkkiä ehdottamaan että myös itsemurhayritykset ja sillä uhkailut sekä läheisten/ystävien pelko/luulo/oletus itsemurhasta lisättäviksi tilastoihin todellisina itsemurhina, ehkä ne sitten näyttää siltä että naisilla menee tässäkin huonommin kuin miehillä. ;) Ehkä niihin sitten puututtaisiin tarmokkaammin ja suuremmalla metelillä aina Amnestyä myöten: ”Suomi sallii naisten itsemurhien jatkuvan” Vai olisiko hyödyllisempää jos jotenkin voisi estää/minimoida sellaisen tilanteen syntyminen jonka tiedetään altistavan itsemurhalle ja olisi hyväksyttävämpää puhua sellaisesta tilanteesta ja tunteesta?
”Niinpä. Taas naisten ongelmat mitätöidään ja vain miesten merkitsevät jotain.”
Halusit sitten ymmärtää ilmiselvän kärjistyksen väärin. En mitätöinyt, kerroin vain kuinka asia median kautta välittyy. Siihen joka koviten huutaa, kiinnitetään eniten huomiota, heikoin ei jaksa huutaa. Esimerkiksi ulkonäköpaineet jotka itse luodaan ja itselle asetetaan sen jälkeen kun on mitattu ”läskejä” cosmoa tmv. selaillen, ymmärtämättä että kuvissa olevat mallit ovat siellä vain bisneksen takia. Naisille tästä hömpästä tulee ihmeellisen helposti ja yleisesti ongelma, ainakin siitä valitellaan kovasti. Sen takia aloitetaan ikuinen laihis, se oikeuttaa haukkumaan ja siirtämään vastuun ongelmasta yksinomaan yhteiskunnalle ja miehille, sen takia mennään myös psykiatrille. Entä jos miehet valittaisivat samoin ulkonäköpaineista ja parinmuodostuskriteereistä joita meille asetetaan ja vaaditaan, eikö se olisi pikkumaista turhasta valittamista? Ehkä tässäkin on tapahtumassa lähentymistä ja miehet alkavat kiinnittää sairaalloisen tarkasti huomiota vartaloonsa ja ajautua huippu-uimarilta tmv. näyttämisen pakkomielteeseen ja purnukkahelvettiin jossa osa naisista jo on, valitettavasti.
Toisaalta, täysi kymppi markkinointi-ihmisille jotka saavat tyhmän kuluttajan uskomaan että ripset todella saa näyttämään 76% tuuheammilta, hiukset 46% kiiltävämmiltä kun käytät tätä meidän tuotetta. Tai että miehen pitää näyttää samalta kuin huippu-uimari ja käyttää viittä erilaista ”ehdottoman tarpeellista” ihonhoito- yms. tuotetta itsensä hoitamiseen ”koska nykymies tekee niin”.
Enkä malta olla tarttumatta tarjoamaasi alkoholitäkyyn, vaikka meneekin entistä reilummin ohi alkuperäisen aiheen. Runsas ja liiallinen alkoholin käyttö ja varsinkin alkoholismi liitettään useasti mieheen, koska miehet ryyppäävät näkyvämmin, alkoholisoituvat ja horjahtelevat tai tappelevat kadulla kännissä. Alkoholistinaisiakin on, kuitenkin vähemmän ja he ryyppäävät useammin yksin kotona neljän seinän sisällä kuin avoimesti kadulla ja puistoissa riehuen. Kun lukee erilaisia keskustelupalstoja ja mielipidesivuja, niissä alkoholismia pidetään yleisimmin luonteen heikkoutena eikä sairautena, vaikka sillä ICD-luokitus onkin. (Tässä kohdin voisi osoitella sormella anorektikkoja, bulimikkoja yms. heikkoluontoisiksi luusereiksi jotka ovat itse aiheuttaneet tilansa ja siten verrattavissa alkoholistiin ansaiten samanlaisen halveksivan kohtelun mielipidesivuilla. Sama pätisi tietysti kaikkiin ns. itseaiheutettuihin sairauksiin. Jottei jää epäselväksi, pidän alkoholismia ja syömishäiriöitä sairauksina joita tulee ehkäistä ja hoitaa.)
Hiljattain on ollut muutamia uutisia joissa on tuotu esiin naisten ja jopa huorten tyttöjen alkoholin käytön suuri kasvu, samalla kun miesten ja poikien käyttö pysyy suurin piirtein ennallaan. On mielenkiintoista nähdä (kun naiset ja tytöt juovat entistä enemmän ja haitat alkavat todella näkyä esimerkiksi edelleen lisääntyvänä väkivaltana), muuttuuko mielipidekirjoitukset alkoholismin suhteen hetkessä luonteen heikkoudesta (miehellä) oikeaksi, vakavaksi sairaudeksi ja yhteiskunnalliseksi ongelmaksi (naisella) joka *poliitikon suulla* on viipymättä hoidettava.
Tulipa avauduttua, yhtään ei helpottanut ;)
- 46.
-
Tämä nimimerkki jne: ”En voi olla vertaamatta (jälleen kärjistäen ja ketään mitätöimättä) tapaa jossa nuoret tytöt tai naiset ottavat paketillisen buranaa tai masennuslääkkeitä ja pari kaljaa ”itsemurhatarkoituksessa”, ja sen jälkeen lähettävät ”jäähyväis”tekstiviestin parhaalle kaverille (jonka soittama ambulanssi on paikalla ennenkuin suurempia kramppeja esiintyy tai soittavat itse koska kivut on suuremmat kuin halu kuolla), siihen tapaan jossa nuori poika tai mies ottaa aseen ja lopettaa päivänsä alle minuutissa siitä kenellekään ilmoittamatta. ”Harkinta-aika” tuppaa lääkkeillä (nieleminen -> imeytyminen -> vaikutus) olemaan hieman pidempi kuin esimerkiksi ampuminen tai katolta hyppääminen.”
Hassua, kun tuo silti kuulosti mitätöivältä…
”Vai olisiko hyödyllisempää jos jotenkin voisi estää/minimoida sellaisen tilanteen syntyminen jonka tiedetään altistavan itsemurhalle ja olisi hyväksyttävämpää puhua sellaisesta tilanteesta ja tunteesta?”
Sehän olisi hyödyllistä kaikkien sairauksien, niin psyykkisten kuin fyysistenkin osalta, mutta eipä sitä juuri tehdä minkään suhteen, ainakaan yhteiskunnan osalta. Vastuu jätetään ihmisille.
”Halusit sitten ymmärtää ilmiselvän kärjistyksen väärin.”
Tietysti halusin. MInähän en koskaan ymmärrä vahingossa väärin vaan aina nimenomaan silloin, kun tahallani haluan ymmärtää väärin.
”Esimerkiksi ulkonäköpaineet jotka itse luodaan ja itselle asetetaan sen jälkeen kun on mitattu ”läskejä” cosmoa tmv. selaillen, ymmärtämättä että kuvissa olevat mallit ovat siellä vain bisneksen takia. ”
Joo. Kaikki ulkonäköpaineet tulevat cosmosta ja naisparat vain keksivät ne itselleen ihan silkkaa vittumaisuuttaan. Minäkin kehitin lihavana nuorena itselleni ulkonäköpaineet cosmosta, vaikken koskaan sitä lukenut. Sillä, että pojat solvasivat, haukkuivat ja tölvivät minua, myös fyysisesti, ei tietenkään ollut minkäänlaista vaikutusta ulkonäköpaineisiini vaan koko homma on oma keksintöni, jolla saan ruinattua yhteiskunnalta sääliä.
” Entä jos miehet valittaisivat samoin ulkonäköpaineista ja parinmuodostuskriteereistä joita meille asetetaan ja vaaditaan, eikö se olisi pikkumaista turhasta valittamista? ”
Kyllähän ne netissä tuntuvat runsaasti valittavan. Jos löydät jostain minun väittäneen sitä pikkumaiseksi ja turhaksi, saat suklaakonvehdin.
”On mielenkiintoista nähdä (kun naiset ja tytöt juovat entistä enemmän ja haitat alkavat todella näkyä esimerkiksi edelleen lisääntyvänä väkivaltana), muuttuuko mielipidekirjoitukset alkoholismin suhteen hetkessä luonteen heikkoudesta (miehellä) oikeaksi, vakavaksi sairaudeksi ja yhteiskunnalliseksi ongelmaksi (naisella) joka *poliitikon suulla* on viipymättä hoidettava.”
Kyllähän nuorten naisten tupakointitilastotkin näyttävät hurjilta verrattuna miesten vastaaviin, mutta ei tupakointi ole sairauden statusta saanut, vaikka yhteiskunnalliseksi ongelmaksi se kyllä mielletään - mutta niin mielletään alkoholismikin.
- 47.
-
Kaikkia kommentteja en jaksanut kokonaan lukea, joten ehkä toistan jo mainittua asiaa, olen siitä pahoillani.
Haluan kantaa korteni kekoon tähän miehet naiset keskusteluun. Minusta on vähän ikävää, että tätäkin pitää ajatella näin jyrkän sukupuolittuneesti. Ongelmia voi tulla pääkopan kanssa, oli siellä jalkojen välissä millaiset vehkeet tahansa. Yhteiskunnan tarjoama malli käsitellä näitä ongelmia vain on erilainen miesten ja naisten kohdalla. En usko että erot johtuvat fyysisistä ominaisuuksista, vaan ympäristön malleista. Pojat kuulevat juttuja kallioleikkaukseen ajaneista kavereista ja aivojen posautteluista ja tytöt viiltelystä ja pillereistä. Näitä sitten sovelletaan omiin ongelmatilanteisiin.
Haluan myös kertoa tällaisen peruskouluaikoina hyvinkin syrjäyteneen ”ATM-tytön” näkökulman. Minulla ei ollut peruskouluaikoina yhtään oikeaa ystävää. Menestyin hyvin koulussa, mutta kaikki muu oli yhtä tuskaa. Koulussa menestyminen ei auttanut asiaa, sillä siitä sai vain pahemman nipon maineen.
Enkä minä ongelmistani kellekään koskaan puhunut, en viillellyt itseäni, en sairastunut ”kermapeppujen” tapaan anoreksiaan, vaikka minua läskiksi haukuttiinkin lähes päivittäin. Kun vanhemmat kyselivät, miksen tuo kotiin koskaan kavereita, minä mumisin vain jotain epämääräistä. En todellakaan olisi rohjennut kertoa, että ei sellaisia kavereita ole.
Vapaa-aikani käytin kirjojen lukemiseen öitä myöten. Nettiä ei minullakaan ollut kuin vasta ysiluokalla, silloin hengasin kummallisilla Chat-palstoilla, joiden tarjoama ”kerro kuppikokosi ja vyötärön ympärys ja ootko hyvännäköinen” -maailma ei varmastikaan yhtään helpottanutrealistisen vartalokuvan luomisessa.
Ero minun ja stereotyyppisen nörttipojan välillä on ekä se, että lähdin kotoa isompaan kaupunkiin 15-vuotiaana. Jos en olisi sitä tehnyt, tuskin olisin hengissä. Sen verran tarkasti olin itsemurhani suunnitellut.
Vaikeuksia luovat mielestäni erityisesti liian tiukat sukupuoliroolit. Tekniikasta, tietokoneista, puihin kiipeilystä ja moottoripyöristä kiinnostuneelle tytölle ei paljoa tilaa löytynyt, ei kotoa eikä koulusta. Kotona oli Mekano-lelusarja, joka odotti kuulemma hyllyssä poikalasta. Minä sitten kävin yöllä salaa avaamassa tuon apketin ja sain kauheat huudot. Barbeilla olisi kai pitänyt leikkiä, mutta kun ei kiinnostanut. Kun oli tyttö, ei saanut tehdä poikien juttuja, mutta tytöt eivät huolineet joukkoonsa liian poikamaista tyttöä. Mukavin muisto ala-asteelta on se kun poika luokaltani selitti taululle piirtämäällä, mitä eroa on kaksi- ja nelitahtimoottoreilla.
Noh, peruskoulu tuskin on ollut kivaa kellekään, mutta yhä edelleen törmään osittain samoihin ongelmiin. Itsenäisyyttäni päivitellää ”kyllähän nuori nainen nyt miehen tarvitsee” -mentaliteetilla. Mutta kun en erityisemmin TARVITSE. Haluan ehkä, mutta se on ihan eri asia.
Ja varmasit nuoret masentuneet tytöt kärsivät juuri tuosta ongelmien vähättelystä. Sellaisesta asenteesta, että ei tytöillä ole oikeita ongelmia, kunhan nyt vaan opn taas kynsi katkennu.
- 48.
-
Ja jos ette muuten usko käykääpä lukemassa vaikka osoitetta: http://otsatukkatytto.blogspot.com/
- 49.
-
Panulle tiedoksi: Nuorisopsykiatrisilla osastoilla on yleensä huomattava tyttö enemmistö, ja toisin kuin pojat, useimmat tytöistä kärsivät sairauksista jotka ovat hoitamattomina tappavia, kuten mainitsemasi anoreksia, joka sekin on oikeastaan vain oire.
Tosin, on myöskin totta, että nuoret pojat ja miehet ylipäätään tekevät naisia useammin itsemurhia, mikä ainakin osaltaan johtuu siitä etteivät pojat hakeudu hoitoon, mikä on sääli, sillä yleensä (Ainakin nuorisopsykiatrian puolella.) pojat reagoivat paremmin hoitoon (Yleistys, mutta siltä vaikuttaa.).
Olisi todellakin aika aloittaa mielenterveysongelmista puhuminen jo ala-asteella, ja opetuksessa voitaisiin korostaa, että apua voi, SAA, ja pitääkin hakea kun tarvetta tuntuu olevan. Ikävä kyllä asianlaita on nykyisin se, että budjettileikkaukset ovat vieneet mielenterveyshoidon siihen tilaan ettei nykyisiäkään potilaita oikein kunnolla saada hoidettua, mutta ehkä valitio ja kunnat jossain vaiheessa heltyvät sijoittamaan tulevaisuuteen.
Sillä mielenterveyshoito, varsinkin nuorisopsykiatria, ON TULEVAISUUTEEN sijoittamista, mikäli hoitoon pääsee tarpeeksi ajoissa voisimme säästyä 25 vuotiailta eläkeläisiltä - mikä ei enää nykyisin tarkoita romanisyntyistä, sillä on olemassa iso joukko mielenterveysongelmien takia ainakin useiden vuosien sairauslomalla (Ja iso osa heistä ei koskaan tule olemaan työkykyinen.) olevia parikymppisiä valtaväestöön kuuluvia.
- 50.
-
Yhden kaupungin näkemys.
”Erityisen murheellisena asiana tarkastuslautakunta pitää sitä, että seudullinen nuorten kriisikeskus Pähkinä joutui sulkemaan ovensa. Kaupunki ei enää myöntänyt 15 000 euron avustusta toimintaan, jolloin myös raha-automaattiyhdistys vetäytyi rahoituksesta. Kriisikeskus Pähkinällä on ollut erittäin tärkeä rooli mm. itsetuhoisten nuorten kriisiavun antajana. Keskuksessa oli viime vuonna 900 käyntiä, joista lahtelaisten nuorten osuus oli 500.”
Kuinkakohan ison laskun kaupunki olisi itselleen hankkinut säästämällä 15000e? Käsittääkseni avustus on kuitenkin palautettu ja nuoret saavat edelleen apua.