…tai pohjoiskorealainen tulee ja vie sinut
16.11.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kielitiede, Kulttuuri, Kansainväliset suhteet, Historia
En ole mikään Korean asiantuntija, mutta noista itäaasialaisista kulttuuripiireistä Korea on aina kiinnostanut minua enemmän kuin Kiina tai Japani. Pikkupojasta asti olen kiinnostuneesti seuraillut uutisia Koreasta, mutta maan kieltä en ole reipastunut opettelemaan, vaikka mieli tekisikin. Ainakaan kirjoitus ei olisi niin vaikeaa kuin kiinassa ja japanissa, sillä koreaa kirjoitetaan omilla, omintakeisilla aakkosilla, jotka perustuvat kielen todelliseen ääntämiseen kuten meidän käyttämämme kirjaimisto. Korealaiset itse pitävät tätä järjestelmää ainutlaatuisen nerokkaana; vaikka tässä onkin mukana kosolti tyypillistä kansallisylpeää liioittelua, kansan lukutaitoisuuden kannalta korealaiset kirjaimet olivat varmasti suuri edistysaskel verrattuna kiinalaisten epäkäytännöllisiin koukeroihin.
Korean kieli ei tiettävästi ole sukua millekään muulle, mutta sitä on yritetty aika ajoin selittää milloin turkkilaiskielten, milloin japanin sukulaiseksi. Yhtäläisyydet johtunevat kuitenkin esihistorian hämäriin painuneista yhteisistä lainavaikutuksista. Typologisesti se muistuttaa enemmän japania kuin kiinaa: suomen tavoin se on agglutinoiva, ts. runsaasti taivutuspäätteitä käyttävä kieli. Siinä ei myöskään ole sellaista sävelkorkojärjestelmää kuin kiinassa: Japanin tavoin se on kuitenkin lainannut runsaasti kiinalaisia sanoja.
Mitä tulee itse korealaisiin, heistä olen saanut hyvin miellyttävän kuvan, vaikka olenkin ollut laajemmin tekemisissä (etelä)korealaisten kanssa ainoastaan Moskovassa 1990-luvun alkupuolella. Puolan-kokemuksieni jälkeen menin Venäjälle vähän liiankin suurin luuloin ja pitäen itseäni isonakin maailmanmiehenä; Moskova osoittautui kuitenkin hirveäksi paikaksi ja venäläiset kammottaviksi rappiojuopoiksi, ja järkikultahan siellä olisi mennyt ilman mukavia eteläkorealaisia kurssikavereita, jotka vaikuttivat vilpittömästi ystävällisiltä, seurallisilta ja kiinnostuneilta.
Ikävä kyllä en saanut tuostakaan tapauksesta kimmoketta opiskella koreaa, mikä olisi aivan varmasti ollut vaivan arvoista. Asiaan vaikutti jossain määrin se jonkun asiantuntijan kirjasta lukemani väite, että Kiinan, Japanin ja Korean keskinäisten kulttuurivaikutteiden vuoksi vakavamielisen Korean-tutkijan on perehdyttävä kaikkiin kolmeen kulttuuriin ja siinä sivussa tietysti myös kaikkiin kolmeen kieleen. Tämä olisi ollut vähän liian iso pala meikäläisenkin niellä, joten korea jäi oppimatta. Sittemminkin olen toki seuraillut maan asioita esimerkiksi suomalaisen Korean-tutkija Antti Leppäsen blogia lueskelemalla.
Kylmän sodan varjossa vietetyt ajat pakkaavat nopeasti unohtumaan. Hyvä ystäväni - kokoomuslaisen kodin kasvatti, aktiivinen keskustapuoluelainen ja hyvin paljon minua suurempi tiedemies, joka harrastaa erilaisten poliittisten kuriositeettien bongaamista - on ollut taustavoimana siinä kritiikissä, jota olen aika ajoin kohdistanut nuoriin vasemmistoidealisteihin. Tavatessaan nuoria kommunisteja hän piti heissä kammottavana sitä, että he olivat niin tiedottomia siitä, kuinka paha Neuvostoliitto - tai reaalinen kommunismi - olikaan. Venäjänkin nykyinen meno toki muistuttaa yhä enemmän vanhoista pahoista ajoista, mutta tässä äskettäin ihan säpsähdin, kun uutisissa kerrottiin vanhasta japanilaisesta pariskunnasta, jonka vähän toiselle kymmenelle ehtineen lapsen pohjoiskorealaiset agentit olivat vuonna 1979 koulumatkalla kaapanneet. Mieleen muistui yhtä jos toistakin, mitä olin vanhoina pahoina aikoina Pohjois-Koreasta lukenut.
Täällä Suomessa pohjoiskorealaiset eivät noina aikoina sentään kaapanneet ketään. Sitä vastoin joukko pohjoiskorealaisia diplomaatteja jäi kiinni ammattimaiselle tasolle yltäneestä pimeän viinan kaupasta ja karkoitettiin maasta. Myös propaganda…öhöm, tiedotustoimintaa pohjoiskorealaiset harrastivat ahkerasti. Kuluneen poliittisen vitsin mukaan paras tapa hankkia mökille ehtymättömät sytyke- ja sätkäpaperivarastot oli ottaa yhteyttä Pohjois-Korean suurlähetystöön ja pyytää sieltä materiaalia Koreoiden välisestä konfliktista sekä suuren johtaja Kim Il-sungin politiikasta. Tällöin posti nimittäin alkoi välittömästi kantaa taloon yhä uusia ja uusia - vieläpä suomenkielisiä - propagandapainotuotteita, eikä katumapäälle kannattanut tulla. Tätä irvaillakseen pilalehti Pahkasika julkaisi sittemmin hirtehishumoristisen jutun kuvitteellisesta ”Itä-Suomen” kommunistisesta tasavallasta, jonka valtionpäämiehenä toimi ”Kimmo L. Sunkkila”. Tämän suuren johtajan kootut teokset olivat saatavissa ilmaiseksi, jutussa kerrottiin - tilaajan tarvitsisi maksaa vain välttämättömät toimituskulut, ts. rekan vuokra.
Mutta entä tuo uutisissa mainittu japanilaistyttö? Hän jäi sille tielleen: nykyisten väliaikatietojen mukaan hän kasvoi aikuiseksi Pohjois-Koreassa, jossa hänet - pikkutyttö - pantiin opettamaan japanin kieltä pohjoiskorealaisille agenteille. Hän meni siellä naimisiin samalla tavalla kaapatun eteläkorealaisen miehen kanssa, mutta sairastui depressioon (vähemmästäkin!) ja teki itsemurhan alle kolmekymppisenä. Kuten tällaisissa tapauksissa usein käy, vanhempien on mahdotonta hyväksyä lapsensa menetystä ja he toivovat vielä saavansa nähdä tyttärensä tällä puolen hautaa. Tapaus ei ole ainoa laatujaan, mutta ilmeisestikin räikeimmästä päästä.
Mikään ei siis tunnu Pohjois-Koreassa muuttuneen minun lapsuudestani. Ennen vanhaan, kun me kaikki pelkäsimme ydinsotaa, Koreoiden raja oli yksi niistä paikoista, joista maailmanpalon odotettiin lähtevän liikkeelle. Itse asiassa Etelä- ja Pohjois-Korealla ei ole rajaa, vaan aselepolinja, jonka molemmilla puolilla on kapea demilitarisoitu vyöhyke. Maiden välillä ei ole rauhansopimusta, vaan vuonna 1950 alkanut Korean sota riehuu periaatteessa edelleenkin, vaikka enimmät vihollisuudet loppuivatkin vuonna 1953. (Siis enimmät vihollisuudet - vielä vuosikymmeniä myöhemmin pohjoiskorealaiset nimittäin mm. kaivoivat soluttautumistunneleita rajavyöhykkeen ali.)
Alkujaan USA ja Neuvostoliitto olivat jakaneet Korean vaikutuspiireihinsä niin, että sovittu raja kulki 38. leveyspiiriä pitkin; samantyyppisellä älyttömällä virityksellä suurvallat tunnetusti myös panivat Vietnamin kahtia 17. leveysasteen kohdalta. Kylmän sodan aikaan tällaiset järjestelyt tuntuivat täysin normaaleilta; maailma ei ehkä nykyään ole paljon rauhallisempi, mutta ajatus suurvaltojen isoista herroista, jotka vihreän veran ääressä vetäisevät viivoittimella kokonaisen maan poikki jakolinjan täysin piittaamatta paikallisten asukkaiden toiveista, tuntuu nykyään huomattavasti törkeämmältä ja loukkaavammalta kuin silloin ennen. Yksi tärkeimpiä syitä siihen, miksi pidän Venäjää niin vastenmielisenä maana, on se, että Venäjällä aivan ilmeisesti sekä vallanpitäjät että merkittävä osa kansasta haluavat takaisin juuri tällaiseen kyyniseen etupiiripolitiikkaan.
Korean sodan aloitti kommunistinen Pohjois-Korea, mutta USA:n johtama liittouma, joka esiintyi YK:n tunnusten alla, onnistui lyömään hyökkääjän takaisin, miltei Kiinan rajalle saakka. Kommunistisen Kiinan avulla pohjoiskorealaiset kuitenkin saivat pohjoisen uudelleen haltuunsa, niin että jaetun maan sisäiseksi rajaksi tuli nykyinen aselepolinja, joka ei ole kovin kaukana sotaa edeltävästä. Luonnollisesti sota raunioitti ja tuhosi maata ja aiheutti hirmuiset siviilitappiot, ikään kuin Japanin monikymmenvuotinen, raaka miehitysvalta ennen toista maailmansotaa ja sen aikana ei olisi koetellut korealaisia kylliksi.
Saksan jaon saattoi meikäläinenkin, ankaran porvarillisen ja antikommunistisen kodin pikkupoika hyväksyä, koska Saksa kuitenkin oli laajaa kannatusta nauttineen hirmuhallitsijansa johdolla rikkonut rauhan ja hyökännyt naapurimaihinsa. Sitä vastoin Korean jako tuntui minusta jo pikkupoikana tavattoman häijyltä ja epäreilulta. Asiaan vaikutti isoisäni selkäytimestä lähtenyt myötätunto isompiensa polkemia pieniä maita kohtaan, jollainen Korea aivan ilmeisesti oli. Ja erityisen surullista tietysti oli, että jos Pohjois-Korea olikin apokalyptisen kauhistuttava kommunistinen totalitarismi, etelässä ei mennyt paljoa paremmin. Siellä piti valtaa eteläamerikkalaistyyppisen vaikutelman tehnyt sotilasdiktaattori, joka vaikutti myös ihan oikeasti USA:n sätkynukelta - hän asui Valkoisen talon sijasta Sinisessä talossa, ja hänen tiedustelupalvelunsakin oli amerikkalaistyylisesti nimeltään KCIA, siis Korean CIA. (Kyseisen tiedustelupalvelun päällikkö surmasi hänet vuonna 1979 omituisessa ampumavälikohtauksessa.) KCIA:n karkeaotteiset miehet käyttivät aika ajoin keinoja, jotka toivat mieleen pohjoisen naapurit - vapaaseen maailmaan karanneet eteläkorealaiset toisinajattelijat saattoivat näet joutua kidnapatuiksi ja päätyä KCIA:n salaisiin kidutuskammioihin.
Toivon ainoa tähti oli oppositiojohtaja Kim Dae-jung, yksi lapsuuteni sankareista - porvarilliseen demokraattisuuteen kasvatetun pojan oli vaikea löytää esikuvia elämäänsä 1970-80-luvuilla, mutta ennen typerää ja nulikkamaista vasemmistoradikaalivaihettani muistan kyllä ihailleeni kuningas Juan Carlosin lisäksi tätä Kimiä, joka otti hirmuisia riskejä uhmatessaan sotilasdiktaattoria ja vaatiessaan demokratiaa maahansa. Kun Kim Dae-jung lopulta vuosikymmen sitten valittiin maansa presidentiksi, taisi siinä raavaalta mieheltä lapsuuden muistoksi pieni itkukin tirahtaa. Nyttemmin Kimin loisto on kuitenkin himmentynyt: presidenttikautensa loppupuolella hänen nimensä liitettiin lahjusskandaaleihin, ja myös hänen sovinnollinen politiikkansa Pohjois-Korean suuntaan on tainnut joutua jossain määrin epäsuosioon.
Pohjois-Korea nimittäin ei ole paljoa pehmennyt entisistä ajoista. Tuo jutun alkupuolella mainittu ystäväni harrastaa maailmanmatkailua huomattavasti enemmän kuin nöyrin palvelijanne, jopa siinä määrin, että hän onnistui käymään Pohjois-Koreassa muutama vuosi sitten. Luonnollisesti hän sai nähdä maasta vain sen paraatipuolen, johon vieraat saavat tutustua - käsittääkseni hän oli siellä muodollisesti jonkinlaisen delegaation jäsenenä - mutta tyrmäävä kokemus oli, että pohjoiskorealaiset eivät mitenkään piilotelleet järjestelmänsä totalitaarista luonnetta saati selitelleet sitä miksikään demokratian korkeimmaksi muodoksi. Opas ei yrittänytkään väittää, että Kim Jong-ilin palvonta olisi ollut mitään muuta kuin jumalan palvontaa; häntä palvottiin siitä yksinkertaisen nationalistisesta syystä, että jos korealaisilla pitää olla jumala, sen tulee olla korealainen jumala.
Nationalistiset elementit ovat ylipäätään aina olleet vahvasti läsnä pohjoiskorealaisessa kommunismissa. Kaikki kommunistiset diktatuurit toki hyödynsivät kansallistunnetta, rasismia ja vierasvihaa yhteishengen luomiseen erityisesti siinä vaiheessa kun kommunismin lupaukset universaalisesta oikeudenmukaisuudesta alkoivat kuulostaa ontoilta: Stalin tunnetusti vetosi nimenomaan vanhavenäläiseen isänmaallisuuteen, ei kommunismiin, nostaessaan kansansa Saksaa vastaan vuonna 1941; ja Romanian Nicolae Ceauşescu tuli varsinkin valtakautensa lopulla tunnetuksi unkarilaisvähemmistönsä sortajana ja romanialaisen kansallismielisyyden lietsojana. Puolassakin kommunistipuolue turvautui aika ajoin juutalaisvastaisiin propagandakampanjoihin, kun protestitoiminta kasvoi liian äänekkääksi. Missään kommunistimaassa - ehkä Pol Potin Kamputseaa lukuun ottamatta - nationalismi tuskin kuitenkaan on muodostunut niin oleelliseksi osaksi virallista ideologiaa kuin Pohjois-Koreassa.
Osaltaan tässä on tietysti kyse maan syntyaikojen poliittisten asetelmien jähmettymisestä. Kommunismin alkuperäinen ongelma on se, että se on juuttunut 1800-luvun taisteluhautoihin: se tulkitsee maailmaa 1800-luvun Lontoon East Endissä sijaitsevalta näköalapaikalta käsin. Toisen maailmansodan jälkeisessä Itä-Euroopassa taas pelattiin toisen maailmansodan aikaisilla vihollisuuksilla ja lietsottiin pelkoa muka uusnatsistista Länsi-Saksaa (ja sen taustavoimaa eli Yhdysvaltoja) kohtaan. Vastaavasti Pohjois-Korea korostaa nationalismia siksi, että maan syntyessä Korean neuvostoliittolaiselle miehitysalueelle toisen maailmansodan lopussa kansalliskiihko oli varsin mielekäs tapa saada kannatusta.
USA:ta syytettiin tuolloin japanilaismiehityksen aikaisten yhteistoimintamiesten kanssa kaveeraamisesta. Valitettavasti näyttää siltä, että syyte ei ollut aivan vailla pohjaa, sillä ilmeisesti amerikkalaiset hyödynsivät Etelä-Korean järjestyksenpitoon japanilaisten alkujaan organisoimia korealaisia poliisivoimia. Tämä olikin poliittisesti hyvin typerää, vaikka taustalla olivatkin luultavasti ennen kaikkea miehityshallinnon käytännön tarpeet, ei mikään tietoinen ja ilkeämielinen halu nöyryyttää korealaisia. Pohjoiskorealaisille tämä kuitenkin antoi propagandavaltit käsiin, sillä koko Korea oli syystäkin katkera Japanille: japanilaisvalta oli sekä määrätietoisesti pyrkinyt korealaisten oman kulttuurin tuhoamiseen että mm. pakottanut korealaisia tyttöjä seksiorjiksi Japanin armeijan kenttäbordelleihin. Paikoitellen japanilaisten raakuudet olivat olleet aivan natsisaksalaista tasoa. Niinpä Pohjois-Korea pystyi vaivatta leimaamaan etelän amerikkalaisten siirtomaaksi, jossa vanhat japanilaisten lakeijat (vrt. vanhat natsit) pitivät hoviaan imperialistien suojeluksessa.
Nykyään tilanne on luonnollisesti toinen. Etelä-Korea on jokseenkin demokraattinen maa, jonka populaarikulttuuri on nousemassa suosituksi vientitavaraksi. Tämä näkyy esimerkiksi sarjakuvan alalla. Siinä missä japanilainen manga on jo valtavirtakamaa, muutkin kuin sarjakuvapiirien edelläkävijät ovat nyttemmin innostuneet sen eteläkorealaisesta serkusta, manhwasta. Sitä seurannee kiinnostus muuhunkin korealaiseen kulttuuriin, kuten oikein onkin.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Huhhuh miten meidän nuorisoa turmellaan. Kohta voi pornoa katsoa blogien läpi niin, ettei sivuhistoriaan jää jälkiä. Toistaiseksi blogspotin aikuisviihdeparaati on nimenä vielä aika läpinäkyvä, mutta eiköhän joku kohta keksi perustaa vaikkapa hydrauliikka nimisen blogin. Hydrauliikkainsinöörit voivat sitä sitten täysin vaaratta selailla muiden alan sivujen lomassa vaikka työpaikalla.
- 2.
-
Kaapattiinhan etelästä myös elokuvanohjaaja. Suuri Johtaja tykkäsi elokuvista ja halusi oman Godzillan. Paikalliset ohjaajathan eivät olleet sitä viimeistä huippuluokkaa joten etelästä päin pystyi aina kidnappaamaan ohjaajan. Elokuva saatiinkin aikaan: Pulgasari. Kertoo metallia syövästä hirviöstä.
Pohjois-Korean viralliset nettisivut on näköjään hieman parantuneet vuosien varrella. Nykyään on jo paremmat kuin joidenkin Afrikan valtioiden. Enää ei löydy ”northkorea@hotmail.com” tyylistä webbiosoitettakaan, vaikka monella suurella aasialaisella instituutiolla ja/tai firmalla on vielä käyntikortissa joku mitä uskomattomin s-postiosoite, esim:
Metal Industries Inc.
Toimitusjohtaja
Ren Ren
E-mail: happybluepanda66887@yahoo.comPohjois-Korean virallisten nettisivujen kautta pääsee katselemaan potentiaalisia vienti-tuotteita. Tyylikkään näköinen prätkähän siellä oli - ja jos sillä on vähääkään samanlainen stalinistinen koneisto kuin Minsk:illä, niin tuollainen surraa vielä vuonna 2100. Sukellusveneenkin voi ostaa.
- 3.
-
Vai on siellä tupakkaakin. Eikös siellä ole vuodenajat kutakuin samat kuin Suomessa? Ehkä jopa kovemmat kuin Etelä-Suomessa?
Kumma ettei joku suomalainen keksi kasvattaa jotain vastaavaa tupakkia myös Suomessa ja tehdä sen oman nuuskansa? Prosessi on h-vetin helppo ja nuo ”lisäaineet” mitä tulee nuuskantekoon natriumeineen ja potassiumeineen irtoanee ilman erityislupia. Suuressa maailmassahan ne voi ostaa katukaupasta. Tony M on ostanut raakaa tupakaa suoraan maanvljelijöiltä ja jauhanut sen tupakin niin että sai tupakkiyskän niistä jauhoista eikä savuista. Potassiumin tarkasta määrästä ei ollut tietoa mutta kun alkoi tulemaan nenäverta niin oli hyvä signaali alkaa vähentämään potassiumia. Itse tavarasta tuli niin stydiä, että siinä meni moni ketjupolttajakin pilvenkamaralle.
- 4.
-
Minulla on hiukan kaksijakoinen mielikuva Koreasta. Toisaalta tunnen paljon ystävällisiä ja sympaattisia korealaisia, toisaalta heidän kulttuurinsa on vähän ahdistavan yhteisollinen, alkoholia käytetään yhtä paljon kuin Suomessa (tosin juoppotappeluita ei harrasteta) ja väkivallan katsotaan olevan normaali osa seurustelu ja aviosuhdetta. Tuntemani korealaiset tytot siis varoittivat kaikkien korealaisten miesten hakkaavan vaimojaan” ja haaveilivat ihanista eurooppalaisista pojista, koska länsimaiset miehet ovat niin pitkiä (tuo fiksaatio pituuteen on huvittavaa miltei kaikilla aasialaisilla) Samaa mieltä korealaisista miehistä ovat muutkin tuntemani aasialaiset. Stereotypia on sellainen todella macho, väkivaltainen naisia kohtaan (ja armeijassa johto alaisia) ja auktoritäärinen.
Tuo yhteisollisyys näkyy hyvin siinä, ettei mikään ole yksityistä. Kun tapasin nuo korealaiset opiskelijat heidän järjestämillään päivällisillä, ensimmäistä kertaa, enkä vielä tuntenut heitä ollenkaan, he alkoivat heti udella tunkeilevasti minun ja poikaystäväni suhteen kaikista yksityiskohdista. En mitenkään voinut peitellä nolostumistani ja olin aivan aidosti loukkaantunut, mistä he olivat ihmeissään, koska olettivat, että kaikki Eurooppalaiset ovat kauhean ”open minded”
- 5.
-
Korealaisia(kin) elokuvia harrastavan serkkuni mielestä niissä on genrestä riippumatta usen ”ahistunut” pohjavire. No, Pojois-Korean,USAn (ynnä Etelä-Korean) ja Kiinan armeijat sahasivat niemimaata eestaas moneen kertaan, ihme että Korealaisia jäi edes henkiin. Kun pohjoisesta oli odotettavissa ”maailmanloppu” niin Etelä-Korean sotilashallituksetkin pelasivat raakaa peliä.
Elokuvan ”Old garden” alussa päähenkilö joutuu 20:ksi vuodeksi linnaan Gwangjun verilöylyn jälkeen ( http://en.wikipedia.org/wiki/Gwangju_massacre ). Vapauduttuaan hän tapaa aikuistuneen tyttärensä muuttuneessa Etelä-Koreassa: Keski-ikäistynyt kommunistiaktivisti ja moderni korealaisnainen ovat kuin eri planeetoilta.
- 6.
- 7.
-
E-Korean ja Taiwanin parlamenteistä näkee aika ajoin mielenkiintoisia väläyksiä TV:stä, toisin kuin lintukotomme vastaavasta. Martiaalinen tyyneys saa huutia, kun edustajat lyövät reilusti kädellä kasvoihin, tai mitä nyt sattuu handussa kulloinkin olemaan. En oikein ymmärrä näitä orientteja hiippareita - feikkejä ne ovat muka-filosofioneen. Ja se auktoriteettien kunnioitus; japanilainen matkustajakoneen kamikaze-kapteeni voi ryssiä ja saattaa vaaraan koneellisen ihmisiä, ja perämies saa suunsa auki ja yrittää pelastaa tilanteen vasta sitten kun on jo myöhäistä.
- 8.
-
HUH !!
Tuohan on kuin elävää elämää ja kertomus Suomi nimisen tasavallan omista Saamenkäräjistä joilla vuodesta toiseen virkamies - ja hallintolain reikien avulla peitellään valheita ja laaja korruptiota.
Sytykkeitä saunaasi löytyy !
- 9.
-
Niin, että lovilappalainen tulee hakee sinut sytykkeinesi.
- 10.
-
”Minä lähden Pohjois-Koreliaan - Vaihdan Suomen kommaritouhuun - Kimin seudulle Pohjois-Koreliaan - Taas uskon kansojen nousuun”
- 11.
-
Oletteko lukeneet ”sieluni kyyneleet”? Ko. kirjanhan on kirjoittanut p- Korealainen nainen, joka koulutettiin agentiksi ja yritti pudottaa matkustajakonene Soulin Olympialaisten alla. Jouduttuaan vangituksi etelä- Koreassa hänelle sitten pikkuhiljaa valkeni, millaisessa aivopesussa ja valheessa hän oli elämänsä elänyt.
Turun Sanomissa oli joskus vuoden sisään myös artikkeli p- Koreasta. Maan köyhyys on ihan käsittämätöntä. Haastattelussa mm. kerrottiin, miten erään perheen tytöllä oli synttärit, ja äiti selitti tyytyväisenä, miten tyttö saa lahjaksi puolitoistakertaisen annoksen puuroa, kun äiti oli säästänyt.
Tuollaisista jutuista tulee aivan helvetin paha olo. Kurjuus on tietysti aina kauheaa, mutta erityisen kauheaa tuosta tekee se, että jos koreoita ei olisi jaettu, pohjoisessa olisi luultavasti yhtä hyvät olot kuin etelässäkin. Kun heidän kurjuutensa ei johdu maantieteestä tms, vaan pelkästä poliitikasta.
- 12.
-
”…ennen typerää ja nulikkamaista vasemmistoradikaalivaihettani …”
Suotta häpeät. Ihminen joka ei nuorena ole radikaali on sydämetön siinä missä ihminen joka ei vanhana ole konservatiivi on järjetön. Winston Churchill, muistaakseni.
- 13.
-
”Ihminen joka ei nuorena ole radikaali on sydämetön siinä missä ihminen joka ei vanhana ole konservatiivi on järjetön.”
Kai noinkin, mutta ehkä tuolla periaatteella on jaettu ”osallistuvien” tyyppien hulinoinneille vähän enemmän ymmärrystä kuin olisi tarpeen.
- 14.
- 15.
-
Winstonin kommenteista tämä on suosikkini:
Winston, joka tunnetusti ei sylkäissyt lasiin, oli ottanut ns. pohjat ennen jäykkäylähuuli-päivällisiä. Tästä tuohtuneena kutsujen emäntä totesi: ”Hyvä Herra, tehän olette humalassa!”. Johon Winston: ”Pitää paikkansa, arvon rouva. Ja te olette ruma. Mutta huomenna minä olen selvä.”
- 16.
-
”Leppäsen blogista sain sellaisen käsityksen, että nykyisen eteläkorealaisen vasemmiston asenteet Pohjois-Koreaan ovat kummallisen sinisilmäisiä, tai ainakin että eteläkorealaisen vasemmistolaisen ”kuuluu” esittää hirveän sinisilmäistä suhteessaan pohjoiseen, se on varmaan jonkinlainen porvarienärsyttämisrituaali.”
Olen tosiaan kiinnittänyt nyttemmin aika kuolleessa blogissani (on ne vanhat jorinat vielä tallella) siihen että eteläkorealainen kansallismielinen vasemmisto aika paljolti suhtautuu Pohjois-Koreaan ”kansallisella” eikä demokraattisella näkökulmalla. Ajatus siitä että P-Korean (tai muun diktatuurin tai autoritäärisen vallan) arvostelu olisi Jenkki-imperialistien puolelle asettumista ei ole tietenkään E-Korealle ominaista, mutta kyllä se siellä vaikuttaa siellä hyvin vahvana. Porvarinärsytysrituaalilta se ei vaikuta, vaan aivan aidolta kansallismieliseltä ajattelutavalta. Tämä onkin juuri eteläkorealaisen vasemmiston (”edistyneistön”) ominaispiirre, ja kaikkein häiritsevin sellainen. Demokraattiselta työväenpuolueelta (kymmenkunta parlamenttipaikkaa) ei tullut tuomiota Pohjois-Korean ydinkokeille.
Kansallismielinen vasemmisto on saanut häkää pönttöön etenkin nyt kun maassa on konservatiivinen hallitus; esimerkiksi yllämainittun suuntauksen näkyvä edustaja Hankyoreh(”yksi kansa”)-päivälehti on sälyttänyt päävastuun Koreoiden jäätyneistä suhteista Etelä-Korean hallinnolle. Eivät ole näköjään ilenneet englannintaa viimeviikkoista pääkirjoitusta ”Koreoiden suhteet paranevat vain kun Presidentti Lee Myung-bak lähtee”, mutta sama ajattelutapa on nähtävissä P-K:n puolella olevan Kaesongin teollisuusalueen kohtaloa murehtivassa pääkirjoituksessa; P-K:n toimien rationaalisuutta puolustellaan (”mitä muutakaan he tekisivät”) ja vastuu sälytetään E-Korealle.
Hankyoreh'n englanninnetut pääkirjoitukset löytyvät täältä:
http://english.hani.co.kr/kisa/section-014004000/home01.htmlPohjois-Koreallahan on muuten tällä hetkellä kova yritys yöpakkasiksi Koreoiden välisissä suhteissa; se ero tietenkin 50 vuoden takaisiin yöpakkasiin on että Etelä-Korean talous ei Koreoiden taloussuhteiden tukkeutumisesta mihinkään hievahda. Ja itse asiassa muuan pohjoisesta lähtöisin oleva etelän porvarilehteen senttaava toimittaja kirjoitti, että P-K olisi itse asiassa tehnyt tästä ns. Koreoiden välisestä talousyhteistyöstä sen johtopäätöksen, että sen ideologiset haitat ovat suuremmat kuin taloudelliset hyödyt.
Pohjois-Korean lähihistoriasta kiinnostuneille mainittakoon vielä erästä kurssiani varten tekemäni referaatti pohjoiskorealaisen korkea-arvoisen loikkarin tekemäksi sanotusta käsikirjoituksesta, jossa kerrotaan Kim Jong-ilin vallan vahvistamiseksi käydystä puhdistuskampanjasta:
http://koreanhistoria2005.blogsome.com/2005/11/10/luento-101105-pohjois-korea-3-tarkastusryhman-tapaus/
Kommunismin historiaa tunteville lienee kyse aika tutuista tapahtumakuluista. - 17.
- 18.
-
Taitaa olla enemmän kaikenlaisten diktatuurien tapa tuollaiset puhdistukset, esimerkkeinä vaikka Saksan viiksivallu ja Pitkien puukkojen yö ja Saddamin Baath-puolueen puhdistus heti valtaan nousun jälkeen.
Sitä en ole tosin käsittänyt miksi Stalinilla meni noinkin kauan aloittaa omat puhdistuksensa hän kun nousi valtaan jo 20-luvun puolella, muilla diktaatoreilla nuo puhdistukset ovat alkaneet melkein heti sen jälkeen.
- 19.
-
Ongelma noissa puhdistuksissa on se, että niissä menee ihan käyttökelpoisia tyyppejä mukana.
Demokratiassa ainoastaan hyödyttömät (vanhukset) työnnetään valtion keskitysleireille (vanhainkoteihin) ja näännytetään siellä nälkään (”vanhus ei syö”, kun ei suuhun ruiskutettu polttava puuro maistu.) - 20.
-
Eikös nuo korealaiset miehet ole tunnettuja mellakoinnistaan? Aikansa coolit bandanat päässään poliisin kanssa tapeltuaan mellakoitsijat eivät voi saada muuta työpaikkaa kuin poliisin mellakkaosastosta! Ja niin ympyrä on sulkeutunut.
- 21.
-
Oliko nyt niin hyvä läppä että piti kahteen kertaan postata?
- 22.
- 23.
-
Korean kieli on varmasti suomalaisinsinöörille hyvä valinta.
- 24.
-
@16
”Kansallismielinen vasemmisto on saanut häkää pönttöön etenkin nyt kun maassa on konservatiivinen hallitus; esimerkiksi yllämainittun suuntauksen näkyvä edustaja Hankyoreh(”yksi kansa”)-päivälehti on sälyttänyt päävastuun Koreoiden jäätyneistä suhteista Etelä-Korean hallinnolle.”Kuinkahan suuri osa noiden rahoituksesta tulee P-Koreasta? Haiskahtaa ihan samalta touhulta mitä täällä suomettumisen aikaan.
- Syltty
- 25.
- 26.
-
Korealainen kirjoitus on helppoa oppia… aikoinaan piruilin lukemalla sujuvasti ääneen päivän uutisia työkavereille. Hieman korjailivat ääntämystä ja kikattivat vieressä. No, siitä sitten aina alkoi joku keskustelemaan… no mutta sinähän *puhut* koreaa… juh, kuten papukaijakin.