Taas kerran Nobel-pörssi!
5.10.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Kirjallisuuden Nobel-palkintoa jännätään taas kerran. Yleisesti ottaen Nobelin kirjallisuuspalkinnot eivät ole niin pahasti politisoituneita kuin väitetään - viime aikojen palkinnoista arveluttavimpia ovat omasta mielestäni olleet Gao Xingjian, koska asiantuntevat tahot ovat vannoneet, että kiinankielisessä maailmassa olisi ollut ainakin kymmenen merkittävämpää kirjailijaa, ja Elfriede Jelinek, joka on feministi ja muutenkin oikeasti aika puuduttavaa ja tympäisevää lukemista. Mutta muuten viime aikojen nimitykset ovat osuneet melko hyvin kohdalleen.
Koska en valitettavasti vieläkään osaa unkaria alkeiden alkeita pidemmälle, en tuntenut Imre Kertészin tuotantoa ollenkaan ennen kuin hän sai palkintonsa. Sen jälkeen olen lukenut sitä jonkin verran lähinnä saksankielisinä käännöksinä ja joutunut myöntämään, että mieshän on kiistattoman lahjakas: osaa kirjoittaa juutalaisten joukkotuhosta sekä henkilökohtaisesti kokevaa että kirjallisesti omalaatuista tekstiä. Turkkia ymmärrän melkein yhtä vähän kuin unkaria, joten myös Orhan Pamuk oli minulle uppo-outo mies, mutta hänen kirjansa Istanbulista toi mieleeni Czesław Miłoszin - vuoden 1980 nobelistin - kotiseutumuistelmat, jotka luin lukiolaispoikana ja joiden ansiosta innostuin opettelemaan puolaa. Kyllä: Pamuk ansaitsi oman palkintonsa.
Varhaisimpien nobelistien joukosta on kyllä löydettävissä yksi jos toinenkin, joita nykyään tuskin tunnetaan. Vuonna 1908 palkittiin muuan Rudolf Christoph Eucken, saksalainen filosofi, joka uskoi sielun olemassaoloon ja joka siksi on jäänyt pois muodista; minä olen tenttinyt Saksan kirjallisuudenhistorian enkä ole siinä törmännyt koko Euckenin nimeen kertaakaan. Huomattavasti perustellumpi oli Theodor Mommsenin palkinto kuusi vuotta aiemmin: tämä herra ei ollut kirjailija, vaan historioitsija, mutta hänen muhkea Rooman historiansa - Römische Geschichte - on edelleenkin niin pätöä luettavaa kaikille antiikin asioista tai vanhan hyvän ajan oppineesta saksan kielestä kiinnostuneille, että sitä voi hyvinkin pitää yhden Nobelin väärtinä.
Vuonna 1904 palkinnon jakoivat tuntemattomuuteen haipunut espanjalainen José Echegaray ja provensaalin kielen asiaa ajanut Frédéric Mistral. Mistral kirjoitti mm. eeppisen runoelman Mirèio, käsittääkseni rakkaustarinan, jonka tapahtumat sijoittuivat Provencen maaseudulle. Provensaalin kieli on kuitenkin pysynyt kansanmurteiden asteella ja väistynyt edelleenkin ranskan tieltä. Se on keskiajalla ollut merkittävä kirjallisuuden ja runouden kieli - sana trubaduuri tulee alkujaan provensaalista - mutta Mistral ei edes käyttänyt keskiajalta periytyvää oikeinkirjoitusta, vaan kehitteli oman omalle murteelleen, pitkälti ranskan pohjalta. ”Mirèio” on itse asiassa runoelman naispäähenkilön nimi - sama nimi kuin Mireille - mutta muuan provensaalin kieleen paremmin perehtynyt nettituttavuus kertoi minulle, että perinteisellä oikeinkirjoituksella nimi kirjoitettaisiin Mirelha. Käytännössä Mistral tuli siis lähinnä tehneeksi hallaa provensaalin elvytyshankkeille hajottaessaan kieliaktivistit kahden eri kirjakielen kannalle.
Mistralia arvostettiin kuitenkin latinalaisessa maailmassa sen verran, että eräs toinen nobelisti - chileläinen Gabriela Mistral - omaksui hänen sukunimensä taiteilijanimekseen. Gabriela Mistralin oikea nimi oli muistaakseni Lucila Godoy, mutta hänen tuotantoaan en tunne lukuunottamatta sitä äärimmäisen pelottavaa ja ahdistavaa laulua kuolleesta lapsesta, jossa toistellaan sanoja Kun liha kerran on kuollut… ja joka aiheutti minulle pikkupoikana useamman kuin yhden yön painajaiset.
Etunimensä Gabriela Mistral otti italialaiselta (miespuoliselta!) runoilijalta Gabriele d’Annunziolta, joka tunnettaneen nykyään enemmän tyhmänrohkeista tempuistaan, sotakiihkostaan ja sotaseikkailuistaan kuin kirjallisista ansioistaan. Hänen hurjin päähänpistonsa taisi olla se, kun hän miehitti kannattajineen Fiumen kaupungin (nykyään se kuuluu Kroatialle ja on nimeltään Rijeka - sekä italian fiume että ijekaavisen serbokroaatin rijeka tarkoittaa jokea), teki siitä itsenäisen valtion ja julisti Fiumen valtionpäämiehenä Italialle sodan. D’Annunzio ei sentään saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa; eräs hänen esikuvistaan, katolisen kirkon valtaa vastustanut ja mm. Saatanan kunniaksi hymnin kirjoittanut Giosuè Carducci, sitä vastoin nappasi sen vuonna 1906. Carduccin nimi lienee nykyään yhtä unohtunut kuin jonkun Echegarayn tai Euckenin, jos kohta nobelistikirjallisuutta harrastanut ystäväni antoikin minun ymmärtää, että Carducci sentään muistetaan Italian kirjallisuuden historioissa.
Hesarin Nobel-pörssiä katsoessa kärkinimet ovat tuttuja sekä nöyrimmälle palvelijallenne että laajemmalle lukijakunnalle. Kärjessä on Philip Roth, jota itse tunnen huononlaisesti. Olen tainnut lukea häneltä viime aikoina vain yhden romaanin, Salajuoni Amerikkaa vastaan, jonka kerronta tunnetusti hajoaa lopussa käsiin, mutta jonka onnistuneet jaksot - ne, jotka käsittelevät Rothin omaa elämää kuvitteellisessa presidentti Charles Lindberghin johtamassa natsi-Amerikassa - ovat hyytävän uskottavia. Mieleen tuli kyllä useammin kuin kerran, että jos Rothin epäonnistumiset ovat tätä tasoa, mitä mahtavatkaan olla hänen parhaat teoksensa?
Toisena listalla on Milan Kundera, yksi maailman ylimainostetuimmista kirjailijoista. Pikkupentuna ostin Olemisen sietämättömän keveyden vähillä rahoillani ja luin, kun se kuulemma oli niin hieno kirja. No, itse asiassa se on suurelta osaltaan puuduttavaa älyllistä poseerausta ja lorottelua. Oli siinä tietysti jonkinmoinen juoni - sillä tavalla se erottui edukseen tyypillisestä lorottelukirjallisuudesta - mutta teennäisellä analysoinnillaan ja pähkäilyllään Kundera tuli pilanneeksi jokseenkin täysin materiaalinsa. Voi olla, että sellainen kerrontatapa olisi sopinut onnistuneesti johonkin muuhun aiheeseen, mutta Olemisen sietämätön keveys olisi takuulla ollut onnistuneempi kirja ilman sitä löpinää, joka esti lukijaa edes samastumasta kirjan henkilöihin.
Margaret Atwoodilta tunnen tietysti sen pakollisen kuvion eli romaanin Orjattaresi, joka kertoo Gileadista, fundamentalistiuskovaisten Yhdysvaltoihin perustamasta orwellilaisesta diktatuurista - tietenkin naisia sortavasta. En tunne muilta osin Atwoodin tuotantoa, mutta Orjattaresi on kiistatta hyvä kirja ja dystopiakirjallisuuden klassikko jo syntyessään. Atwoodin Gilead on erityisesti henkilökuvauksen kannalta jopa onnistuneempi kuin väistämättömät vertailukohteensa Vuonna 1984, Uljas uusi maailma ja Fahrenheit 451, eikä se myöskään ole mitenkään dogmaattisesti feministinen otteeltaan. Muistan Atwoodin kirjan löytyneen pian ilmestyttyään Varkauden kaupunginkirjaston romantiikkahyllystä. Vieläkin hymyilyttää, kun mietin, oliko se vahinko - kirjan kansikuva oli kyllä omiaan synnyttämään sensuuntaisia mielikuvia - vai jonkun pirullisen kirjastonhoitajan juoni: joku lässynlällärakkaustarinoita lukeva pikkupissis ottaa hyllystä vahingossa Atwoodin kirjan - ja kokee sellaisen elämän suuntaa kääntävän sätkyn, jonka vain hyvä kirjallisuus parhaimmillaan pystyy antamaan…
Löytyyhän sieltä ehdokkaiden joukosta myös Salman Rushdie. Iranin turbaanipään antama kuolemanfatwa on valitettavasti häivyttänyt pitkälti näkyvistä Rushdien kiistämättömät puhtaasti kirjalliset ansiot sekä huimana tarinaniskijänä että pätevänä esseistinä. Rushdie muistaakseni on itsekin todennut olevansa osa samantyyppistä kirjallista ilmiötä kuin Gabriel García Márquez, joka sai oman palkintonsa jo vuonna 1982. Yleensä puhutaan maagisesta realismista, minä puhuisin mieluummin folklorerealismista - tarinoista, joissa realistiseksi ymmärretään kaikki se, minkä oppimaton kehitysmaan juntti taikauskoisen maailmankuvansa mukaan mieltää realistiseksi. Tällaiselle kirjallisuudelle on ominaista reilu jutunkerronta uskottavuutta turhia murehtimatta, joten ainakin se on mukavaa vaihtelua kaikelle sille ikävystyttävälle juonettomalle itsesäälimääynnälle ja omaa napaa tonkivalle itsetutkistelulle, joka on jo jonkin aikaa raskauttanut ns. länsimaista ns. korkeakirjallisuutta.
Jaan Kross, virolainen eeppinen romaanikirjailija, oli juuri ennen kuolemaansa pariinkin otteeseen korkealla Nobel-pörssissä, mutta häneltä jäi palkinto valitettavasti saamatta. En itse ole vielä lukenut Krossin kehuttuja ja arvostettuja historiallisia romaaneja, mutta ainakin hän edustaa sellaista lajityyppiä, jota oikeasti luetaan - näin heimoveljeysnäkökulmasta olisi ollut ihan hieno juttu, jos Krossin romaanit Viron kansan kohtaloista olisivat saaneet maailmalla laajemman yleisön. Vaikka viro on elinvoimainen ja vireä kirjallisuuskieli, etelänaapurista ei tällä hetkellä taida löytyä Kross-vainaan vertaista tekijää palkintoa kärkkymään.
Adam Zagajewskistä kai täytyy sanoa pari sanaa, kun kerran luulen tietäväni jotain Puolasta ja puolankielisestä kirjallisuudesta. Zagajewski mainittiin Nobel-ehdokkaana ensimmäisen kerran jo yli vuosikymmen, mahdollisesti lähemmäs kaksikymmentä vuotta sitten, ja siinä yhteydessä puolan lehtorimme näytti minulle joitakin herran runoja, jos vaikka olisin innostunut kirjoittamaan niistä jotain paikallislehteen. No, Zagajewski ei sillä kertaa palkintoa saanut, mutta minulle jäi mieleen, että hänen tekstinsä ovat lähinnä proosarunoa - ei sanoilla kikkailua, vaan luettavia tuokiokuvia. Zagajewski on syntynyt puolalaisten Viipurissa eli Lwówissa, nykyisessä Ukrainan Lvivissä - vanhassa puolalaisessa kulttuurikaupungissa, jonka väestö ja kulttuuri-instituutiot siirrettiin sodan jälkeen Saksalta vallattuun Wrocławiin (Breslauhun) - Zagajewski itse tosin on lähinnä krakovalainen. Ainakin yhdessä lukemistani runoista viitattiin Lwówin-kaipuuseen; luettavaa hänen tekstinsä kyllä oli, ei mitään kikkailua eikä sellaista ”pari sanaa sivua kohti” -runoutta.
Tietysti palkintopörssissä roikkuu mukana myös syyrialainen arabirunoilija Adonis, joka on aiemmin palkittu mm. Syyrian presidentin sananvapauspalkinnolla eli tilaisuudella tutustua Syyrian vankilalaitokseen sisäpuolelta. Sieltä selvittyään Adonis meni Pariisiin polttamaan pikkusikareita ja litkimään punaviiniä, jos kohta hän on myös keskittynyt älyköille tyypilliseen oman pesän likaamiseen - arabikulttuuri on kuollut pystyyn, uskonto, marxismi ja arabinationalismi ovat kaikki samaa ulkoaopeteltua liturgiaa jne. Toki amerikkalaisetkin ovat kamalia sortajia, ja New York on samanaikaisesti taivas ja helvetti. Adonis on tunnetuin runoistaan, mutta sen lisäksi hän on julkaissut laajan arabi- ja muslimikulttuuria haukkuvan itseruoskintateoksen, joka on vienyt hänet suoraan kiihkomuslimien tappolistoille. Siis kaikin puolin mukavan tuntuinen kaveri. Tietenkin hän on viran puolesta haukkunut pystyyn myös lännen ja jenkki-imperialismin, eihän sitä muuten intellektuelliksi pääsisikään.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Jälleen nousee mieleeni kysymys jo viime vuodelta: onko suomalaisen kirjallisuuden tilanne niin, ettei löydy yhtään kunnon ehdokasta?
- 2.
-
Viime vuodelta muistin etsineeni juuri keskustelua aiheesta, ja yksi lukija ehdotti mahdollisesti Leena Krohnia, vaikken tämän tieteellis-teknisiä ja mehiläispaviljonkisia puheluitaan olekaan osannut ymmärtää. Mutta vaikka Paasilinnalla lyödään rahoiksi, niin ei niillä Nobeleita saada.
Ja mitä muista voisi sanoa, nousevat mieleeni vain tuntemistani kotimaisista mm. että ymmärrän hyvin miksi Juha Vuorista ei huolittu edes Suomen kirjallisuusliittoon, sillä muutakin sinne vaaditaan kuin selostuksia paskomisesta, kusemisesta ja naimisesta (muistuttavat enemmän joitain eroottisten novellien painettua versiota). Jari Tervo on kyllä nostanut tupakantumppiensa arvoa kaivautumalla historiallisiin teemoihin.
- 3.
- 4.
-
Roth ei taida voittaa koskaan, koska feministit vihaavat häntä. Roth ei ole poliittisesti kovin korrekti.
Salajuoni Amerikkaa vastaan on suh selkeästi Rothin huonoin teos minusta.
Nobel literature prize judge: American authors 'insular and ignorant'
- 5.
- 6.
-
Hei Teermää en taas ymmärrä yhtikäs mittä,mikä se ol ku puhutaa? Ihan pihal ku joku sosialitemokraatti semmosen pihatontun olo.jelppikää vähä hei…
- 7.
-
Paasilinnahan on wc-kirjastoa,ainakin meillä.Mut mistä on kysymys jos näin on kysymys…Heittäisin peliin Veijo Meren:Manillaköyden…
- 8.
-
Rothiin en ole koskaan onnistunut paasemaan sisalle, ja Salajuoni Amerikkaa Vastaan ei ole ”hyytavan uskottava” jos sattuu tietamaan hieman enemman Yhdysvaltain historiasta 30- ja 40-luvuilla - vaihtoehtohistoriallinen kehikko kun on loppupeleissa melko hatara.
- 9.
- 10.
-
Rothia olen lukenut enemmänkin, joskaan en muutamaa viimeistä kirjaa. ”Haamukirjailija” on jäänyt mieleen parhaana, siinähän Anne Frank eräällä tavalla herää henkiin 50-luvun Amerikassa ja muuta hauskaa.
Kunderaa ei kannata tuomita pelkän ”Olemisen sietämättömän keveyden” vuoksi. Se on hänen tunnetuin mutta ehkä myös huonoin kirjansa. Omat suosikkini ovat ”Naurun ja unohduksen kirja” ja ”Kiireettömyys”. Näissäkin on toki tuota Panun kammoamaa älyllistä lorottelua. Kunderan kolme ekaa kirjaa ovat tässä mielessä perinteisempiä; aivan ensimmäinen, joka on suomennettu kahdestikin, ”Tsekkiläinen pila” ja ”Pila”, kannattaa lukea. Kunderaa ei myöskään voi syyttää feministiksi!
Krohnilta en ole lukenut kuin ”Tainaron”-nimisen läpyskän joka oli huono.
- 11.
-
Suomalaisista olen kyllä lukenut että V. Linna kyllä olisi ollut pieni veikkaus, ainakin Pohjantähti-trilogian aallonharjalla ja teosten tasoa mainoslehdissä kuvaillessa, mutta että tämä veikkaus olisi ollut lähinnä työväenlehdistön elättämä, ja itse elämäkerturi on jo sanonut että tuskin ihan lähellekään ks. palkintoa pääsi. Seuraavaksi tiedän että Tove Janssonille ajateltiin Nobelia tarpeeksi arvokkaaksi osoitukseksi elämäntyöstä, joka oli sentään maailmanlaajuisesti rakastettu. Tämän koommin en kyllä muista enempiä, mutta jotenkin on sellainen tuntu kuin olisin unohtanut kolmannen, vaikka epäilen sitäkin…
Mutta eniten ovat ehkä ihmetelleet Churchillia, jonka voisi odottaa saavan rauhanpalkinnon, mutta ei kirjallisuuden. Mommsen myös oli juuri palkittu historioitsijana, eritoten mammuttimaisesta Rooman historiikistaan, ja muistan hänen nimensä vilahtaneen MAHDOLLISESTI jossain Tolstoin historianfilosofian kehitystä tutkailevassa elämäkerrallisessa tekstikappaleessa, mutta hämärä on nyt muistikuva. Tolstoi taas ei halunnut palkintoa ”uskonnollisista syistä”, ja hänen taide-esseensä olivatkin sanoneet palkinnon lopulta ensimmäisenä saaneen Proudhommen olleen sen ajan suurin ranskalainen runoilija.
- 12.
-
Suomalaisen kirjallisuuden ongelma johtuu on mun mielestäni kustantajien putkikatseesta. Joka vuosi tulee ne pakolliset kirja. Joku KAUKOPARTIO KOUKKAA jen. Hiukan on menty parempaan suuntaan mutta aika vähän. Julkaisematta on takuuvarmasti jäännyt bestsellereitä. Tuli itse opeteltua englanti että pääsin käsiksi laajaa skaalaan scifiä jen.
- 13.
- 14.
-
”Suomalaisen kirjallisuuden ongelma johtuu on mun mielestäni kustantajien putkikatseesta. Joka vuosi tulee ne pakolliset kirja.”
Suomalaisen kirjallisuuden nimissä sanoisin että jos voisin esittää muutaman toivomuksen, pyytäisin Wsoyn, Otavan, Gummeruksen ja Tammen kaikkien toimipisteiden ja konttoreiden täydeltä lisää kirjallisuutta onnistuvasti harjoittavia, sekä vähintään jokaista kohti yksi kustannustoimittaja, jotta asiat etenisivät. Mutta suurin toivomus olisi että nämä nuoret pirut saataisiin koheltamasta kylänraiteilta tuhannen hopeisilla maastopyörillään ja jauhamasta paskaa vanhemmilleen (tekisi omalle kohdalle osuessa nostaa niskasta ylös, kun on tullut leukoja vedettäessä siihen voimatkin), ja elättämään myös sivistystä ja kirjallisuutta tässä maassa, tai Sillanpää tulee tosissaan jäämään viimeiseksi ja ainoaksi nobelistiksi.
- 15.
-
Churchill, rauhanpalkinto! Churchill, rauhanpalkinto! Tietenkin, kun Kissingerkin on saanut rauhanpalkinnon, niin sen palkinnon taso on jo aika alhaalla.
Tässä <a href=”http://www.lewrockwell.com/orig/raico-churchill1.html”>yksi viite</a> Churchilliin ja hänen rauhantahtoonsa. On tunnettua, että Churchill ei ollut rauhan mies. Itse asiassa tieteellistä historiantutkimusta lukeva ei voi välttyä toteamukselta, että toinen maailmansota, ja erityisesti sen pitkittyminen, oli suurelta (ellei suurimmalta) osin juuri Churchillin syytä.
- 16.
-
Mitä hittoa skientologia on?
- 17.
-
Paavo Haavikko kuoli (iltsikan lòöppiin viitaten) no se oli paras juttu mitä se äijà on ikinä tehnyt.
- 18.
-
Miksi Panu olit ennen femakko?
Onko valtavirtafeminismi muka huono juttu? Eivätkö ne marginaalifeministit ole niitä vaarallisimpia sekopäitä?
- 19.
-
Virtasen kirjoittama faktateos, Lupa olla nainen, on julkaistu vuonna 2008 (Atena Kustannus). Kirja kertoo feminisyydestä sekä feminismin eri muodoista.
Virtanen toimittaa nimikko-ohjelmaansa Yleisradio 1 -kanavalla keskiviikkoaamuisin klo 9.06-10.00. Ohjelma on saanut paljon huomiota provosoivan ja kantaaottavan tyylinsä vuoksi.
Näköjään Ylessä saavat feministit toimia kuten haluavat…
' - 20.
-
Masentavaa. Äärimmäisen masentavaa. Viimeksi kommentoidessani tuli yksi järjetön kommentti heti perään. Nyt, kolme. Haavikosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta kliseinen höpinä on vain masentavaa.
- 21.
-
http://blogit.yleradio1.yle.fi/kirsivirtanen/nainen_miesta_parempi
Onko joku käynyt jo kommentoimassa?
Kun kuuntelin tuon naisen sössötystä, oli lähellä ettei kannettava lentänyt seinään, mutta ei kukaan feministi ole sen arvoinen. Kyllä heidän pysäyttämiseksi keinot löytyvät…lopulta!
- 22.
-
”Churchill, rauhanpalkinto! Churchill, rauhanpalkinto! Tietenkin, kun Kissingerkin on saanut rauhanpalkinnon, niin sen palkinnon taso on jo aika alhaalla.
Tässä <a href=”http://www.lewrockwell.com/orig/raico-churchill1.html”>yksi viite</a> Churchilliin ja hänen rauhantahtoonsa. On tunnettua, että Churchill ei ollut rauhan mies. Itse asiassa tieteellistä historiantutkimusta lukeva ei voi välttyä toteamukselta, että toinen maailmansota, ja erityisesti sen pitkittyminen, oli suurelta (ellei suurimmalta) osin juuri Churchillin syytä.”
Tarkoitin: yleensä juuri yhdestä merkittävimmästä toisen maailmansodan vaikuttajasta tai yhden perustavan osapuolen pääministeristä syntyy nimenomaan mielikuva, että ennemmin hänen kaltaisensa saavat rauhanpalkintoja mahdollisesta rauhaa edistävästä poliittisesta toiminnasta, eivätkä kirjallisuuspalkintoja tallettaessaan kynällään ks. maailmansodan paperiarkeille. (Esim. Stalin oli kahdesti ehdolla rauhanpalkinnon saajaksi perusteena maailmansodan lopetus.) Jos et ymmärrä niin kyse on mielikuvasta, jonka kuitenkin olen huomannut melko yleiseksi.
- 23.
-
Ja Paavo Haavikko on sitten kuollut… Pieni hiljainen hetki hänen muistokseen…
- 24.
-
Joo, omasta mielestäni palkinnon voisi antaa vaikkapa Ngugille, niin saataisiin kikuju nobelkielten joukkoon.
- 25.
- 26.
-
Oletkos unohtanut kokonaan tanskalaiskirjailija Pontoppidanin, joka sai nuubelin palkinnon ja arvosteli silloista Tanskan luokkayhteikuntaa.
- 27.
-
p.o. luokkayhteiskuntaa, ei luokkayhteikuntaa.
- 28.
-
Churchillista voidaan todeta täsmälleen samaa kuin Clausewitz toteaa sotimisesta yleensäkin:
Sodat syntyvät aina siksi, että toinen osapuoli haluaa puolustautua ja tehdä vastarintaa. Hyökkääjä ei ikinä halua sotaa. Hyökkääjä haluaa että vastustaja antautuu ilman vastarintaa ja alistuu hänen tahtoonsa ehdoitta. Sota syntyy aina siitä, että toinen osapuoli puolustautuu. Mitä pitemmälle sota jatkuu, sitä enemmän sodan vaakakupit kääntyvät puolustautujan hyväksi. Sodan tulee siksi olla lyhyt, että siitä voisi hyötyä.
Sodan syttyminen ja sen pitkittyminen oli todellakin Churchillin syytä. Näin jälkikäteen voidaan todeta, että onneksi - ilman sotaa kansallissosialismi ei olisi milloinkaan kukistunut. Sota oli kuitenkin se pienemmän riesan tie kuin alistuminen Hitlerin tahtoon ilman vastarintaa - olkoonkin, että se maksoi miljoonien ihmisten hengen ja tuhosi korvaamattomia tiede-, taide- ja kulttuuriaarteita ja mursi eurooppalaisen ihmisen henkisen selkärangan. Vahinko olisi ollut vielä suurempi, jos Hitlerin tahtoon olisi alistuttu suosiolla.
- 29.
-
Luin nuorena Pontoppidania. Se vaikutti aika paljon nuoreen mieheen.
- 30.
-
Pontoppidanin pääteos (suomeksi ”Onnen poika”) käsitteli nuoren miehen kamppalua pappissukuaan vastaan. Se sisältää kuvausta tanskan grundvigtilaisuudesta, joka on oleellista ymmärtää, mietittäessä nykyisen Tanskan kansallisoikeistoa.
- 31.
-
”Sodan syttyminen ja sen pitkittyminen oli todellakin Churchillin syytä. Näin jälkikäteen voidaan todeta, että onneksi - ilman sotaa kansallissosialismi ei olisi milloinkaan kukistunut. Sota oli kuitenkin se pienemmän riesan tie kuin alistuminen Hitlerin tahtoon ilman vastarintaa - olkoonkin, että se maksoi miljoonien ihmisten hengen ja tuhosi korvaamattomia tiede-, taide- ja kulttuuriaarteita ja mursi eurooppalaisen ihmisen henkisen selkärangan. Vahinko olisi ollut vielä suurempi, jos Hitlerin tahtoon olisi alistuttu suosiolla.”
Jep.
”Sodan syttyminen […] oli todellakin Churchillin syytä.”
Öh…
- 32.
-
Mutta tajusithan edes Sinä Panu mitä tuossa hain: ennemmin luulisi sodanaikaisen vaikuttajapoliitikon olevan luonnollisempi rauhan- kuin kirjallisuuspalkinnon saajaksi? En hae sitä olisiko mies ANSAINNUT palkintoa, vaan että luonnollisemmin vaikkapa Ahtisaari nyt voisi odottaa saavan rauhanpalkinnon kuin kirjallisuuspalkinnon, vaikka kirjoittaisikin jotain mullistavaa osoittaen koko Afrikan historiikin tai sen rauhattomuuksien ajasta.
- 33.
- 34.
-
Ilta-Sanomien tietojen mukaan keskustan nurmijärveläinen kunnallisvaaliehdokas Jarna Leskelä, 25, esiintyi rikoslehti Alibissa kertoen perustamastaan naisten rikollisjärjestöstä.
Viime marraskuussa julkaistussa artikkelissa esiintyi kaksi nuorta naista salanimillä ja kasvojaan kameralle paljastamatta. IS:n erittäin luotettavista lähteistä saaman tiedon mukaan Leskelä on jutussa järjestön johtajaksi mainittu ”Jennie”.
- 35.
-
Ruotsalaismiehet haluavat olla läsnäolevia isiä ja jakaa vastuun perheestä huolehtimisesta. Sen takia heidät on nyt julistettu Euroopan tasa-arvoisimmiksi miehiksi.
Discoveryn tekemästä tutkimuksesta kertoo Aftonbladet.
- Voimme kiittää tästä feminististä liikettä, sanoo Tukholman yliopistonmiestutkija Lars Jalmert Aftonbladetissa.
- 36.
-
”Itse asiassa tieteellistä historiantutkimusta lukeva ei voi välttyä toteamukselta, että toinen maailmansota, ja erityisesti sen pitkittyminen, oli suurelta (ellei suurimmalta) osin juuri Churchillin syytä.”
>> Sinä natsi voisit tunnustaa natsismisi ihan avoimesti, niin sinua voisi ehkä vähän kunnioittaakin.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun minua kutsutaan natsiksi. Mukaan lukien yhteiset ystävämme eivät ole minua siksi kutsuneet. Kunnioitusta en halua. Mitä sillä tekee?
> Tuollainen propagandakikkailu (”tieteellistä historiankirjoitusta”) on pelkästään säälittävää,
Annoin sentään yhden lähteen, jossa on viittauksia muualle. Lisäksi googlettamalla löytyy lainauksia Churchilliltä roppakaupalla. Blogin kommenttiosasto on myös paikka, jossa tiivistetään sanottavaa ehkä liikaakin.
- 37.
- 38.
-
Pari kolme viikkoa sitten oli Aftonbladetissa joku artikkeli kuinka ruotsalaisten naisten mukaan ruotsalaiset miehet olivat jo aivan liian lepsuja. Jonkinlainen manifestikin oli tuosta tehty. Gallupkin oli.
H-vetti mitä älyttömyyttä loppujen lopuksi.
Guillou totesi aikoinaan, eikä siitä kovin kauan aikaa olekaan, että ruotsalaiset miehet eivät ota tarpeeksi vastuuta lapsistaan. Ja Guilloutahan on pidetty ”antifeministinä”.
Ei noissa jutuissa ole päätä eikä häntää. Yksi viikko toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Kaiketi nuo jutut täyttää jonkinlaisen modernin eksistentiaalisen ulottuvuuden. Mitäs Mat-Stinalla on asiaan sanottavaa?’Vai olikos se Kock-Stina. Entäpä what is Ophrah Winfreys opinion here?
- 39.
-
Lars Jalmert voi kiittää feminististä liikettä siitä että hän pääsi Discoveryyn ja sai tutkijanpaikan.
- 40.
-
Ai jaa. Että silleem
- 41.
-
Mikä se on tämä nykyinen lehdistöä lukemalla suodattunut meemi, ettei natsismia ja natseja enää nykyisin pidetäkään absoluuttisen pahan symbolina ja vertauskuvana? Feministit tietysti ovat nykypäivän antifeministien natseja, mutta entäpä laajemmin? Onko kommunistit absoluuttisen pahan huipentuma, ja natsismi on vähäisempi, kommunismille alisteinen vastareaktio? Vaiko onkohan nyt tämänkin meemin parasta ennen päiväys olla päivän politiikassa juuri ohi, kun kapitalismikin romahti omaan mahdottomuuteensa.
- 42.
-
”Mikä se on tämä nykyinen lehdistöä lukemalla suodattunut meemi, ettei natsismia ja natseja enää nykyisin pidetäkään absoluuttisen pahan symbolina ja vertauskuvana?” -Eiköhän tämä asia ole noussut tapetille siksi, että meillä nykyisillä keskustelijoilla ei tarvitse olla ideologisia rasitteita kumpaankaan suuntaan. Voimme tarkastella näitä ilmiöitä matkan päästä. Ja täällä Panun kommenttiloorassa on ainakin ilmennyt sellainen ”meemi”, että historiallisesta perspektiivistä katsoen kansallissosialismi ja reaalisosialismi näyttävät erittäin paljon toistensa kaltaisilta. On jokseenkin turha kinastella siitä, oliko muna ensin vai kana: molemmat olivat. Natsismi nyt sai yksinään päälleen tämän ”absoluuttisen pahan” symbolin aseman, koska natsit sattuivat häviämään sodan, ja koska kommunistit sattuivat olemaan voittajien joukossa. Lisäksi natsismille on helpompi tämä viitta sovittaa siksikin, kun ideologiaan kuului avoin etnisten suhteiden järjestely. Kommunismin opinkappaleisiin kansallisuuskysymykset eivät kuuluneet, mutta todettu on, että neuvostososialismi oli yhtä kuin venäläinen fasismi punaisessa käärepaperissa. Ideologiana natsismi lienee lähempänä ”absoluuttista pahaa”, mutta käytännön toteutuksessa natsismi ja kommunismi olivat hyvin lähellä toisiaan.
Eikä kapitalismi muuten mihinkään ole romahtanut. Pörssi- ja rahoituskriisit kuuluvat asiaan: näin ns. reaalitalouden edellytykset voivat parantua, kun rahoitusspekulaatioiden painoarvo kansan- ja maailmantaloudessa heikkenee.
- 43.
-
Pravdan mukaan Ahtisaari painosti Jugoslavian edesmenneen presidentin Slobodan Milosevicin vetämään serbijoukot pois Kosovosta, mikä johti maakunnassa asuvien serbien vainoon.
- Sen jälkeen Kosovossa on tapettu tuhansia serbejä ja sadattuhannet ovat joutuneet pakenemaan. Satoja ortodoksisia kirkkoja on sytytetty tuleen, lehti listasi.
- 44.
- 45.
-
Ei vaan tuo oli ihan länsimaisesta uutisesta Ilta=Sanomissa. Pravda mainittiin siis tarkoituksella totuudenhäirintämielessä, eihän se voi olla lainkaan totta, jos noin lukee Pravdassa.
- 46.
-
>Eikä kapitalismi muuten mihinkään ole romahtanut. Pörssi- ja rahoituskriisit >kuuluvat asiaan: näin ns. reaalitalouden edellytykset voivat parantua, kun >rahoitusspekulaatioiden painoarvo kansan- ja maailmantaloudessa heikkenee.
Kun kapitalistit tekevät rikoksia, kyseessä on reaalikapitalistien sekaan soluttautuneet valekapitalistit. (<=panuforminen aforismi)
>rahoitusspekulaatioiden painoarvo kansan- ja maailmantaloudessa heikkenee.
Eli kapitalismi romahtaa, niinkuin sanoin.
Teologinen pesäero senkun repeää, ortodoksien Jumala ei taida olla sama kuin länsimaisten kristittyjen Jumala? Jumala on puolellamme, let's bomb russia? Entä jos pidettäisiin ne jalkaväkimiinat täällä omalla puolellamme vaan, eikä lähetä loukkaamaan venäjän itsemääräämisoikeutta, niinkuin turkulainen porvariherrarotu suunnittelee. Internettiin pitäisi laittaa ÄÖ-lukko. Suuri ÄÖ korreloi yli-ihmisyyden kanssa kuten alhainen ali-ihmisyyden. Normista poikkeavat pitäisi laittaa valtion selliin eristyksiin?
- 47.
- 48.