Surussa, ei vihassa
9.11.2007
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri, Politiikka, Rikollisuus, Koulukuri
Minun piti tosiaankin alun perin kirjoittaa siitä Mies vailla tasa-arvoa -kirjasta, jonka olen tässä välissä lopultakin ostanut, lukenut ja tavattoman hyväksi havainnut, mutta valitettavasti muuan nuori herra Tuusulan Jokelasta antoi muuta aihetta. Aloittaessani tämän jutun kuolonuhrien määrä on tuoreimpien tietojen mukaan kahdeksan mukaan luettuna Pekka-Eric Auvinen itse; saa nähdä, nouseeko luku vielä tuostakin. Olen taipuvainen ottamaan tapauksen hieman henkilökohtaisesti, koska muutama vuosi sitten tunsin erään miellyttävän, reilun ja tunnollisen nuoren naisen, joka oli Tuusulassa kouluavustajana viimeksi kun hänestä kuulin. Ajattelin heti häntä, kun kuulin tämän uutisen. Ikävä myöntää, mutta olen tämän vuoksi melkein helpottunut siitä, että ammuskelussa kuoli ilmeisesti vain koulun lukioikäisiä oppilaita sekä terveydenhoitaja ja rehtori.
Murhaaja jätti jälkeensä kuvia ja kirjoituksia, joiden perusteella hän oli kieroutuneella tavalla kiinnostunut Yhdysvalloissa kahdeksan vuotta sitten tapahtuneesta Columbinen koulun verilöylystä. Tämän tyyppinen morbidi kuolemaharrastus kertoo tietysti yhtä ja toista ihmisestä, mutta olisi liioiteltua väittää, että siinä olisi mitään hirveän poikkeuksellista. Kaikki nuoret ovat kiinnostuneempia kuolemasymboliikasta ja kuoleman ajatuksella leikittelystä kuin yleensä ollaan valmiita myöntämäänkään. Murrosikään tuleminen merkitsee nimittäin kaiken muun ohella sitäkin, että ihmispentu joutuu tiedostamaan oman aikuistumisensa, vanhenemisensa ja väistämättömän kuolemansa, kun lapsuuden rajattomalta tuntunut aika muuttuu pelottavan rajalliseksi samalla kun maailma alkaa ahdistavasti vaatia häntä aikuistumaan, miehistymään, kypsymään ja sopeutumaan yhteisöön.
Tämä selittää niin goottikulttuurin kuin muutkin tehdyn ja teatraalisen synkkämieliset nuorisomuodit: niiden puitteissa tätä metafyysistä ahdistusta pyritään joukolla työstämään - ehkä myös karnevalisoidaan jonkinlaisella kalmanhuuruisella hirtehishuumorilla. Vaikka en olekaan hirveän ihastunut goottitouhuun, olen kyllä valmis myöntämään, että nuorelle on terveen aikuistumisensa ja sosiaalistumisensa kannalta hyväksi huomata muidenkin kärsivän samantyyppisistä tuskallisista tunteista.
Kuin mikäkin Unabomber Tuusulan murhaaja kirjoitti myös poliittisen manifestin ja ohjelmajulistuksen, joka oli enimmäkseen sekoitus netissä liikkuvaa epäsosiaalista oikeistokuonaa ”pakkoruotsin” ja ”monikulttuurin” vastustuksineen ja muine alalla pakollisine kuvioineen. (Eräs nettiin ahkerasti kirjoitteleva ”pakkoruotsin” vastustaja liikanimeltä ”Tuupe” kiittikin nuorukaista vuolassanaisesti hänen ”sankariteostaan”: Taisi niinsanotusti vituttaa pakkoruotsi kun rehtorinkin ampui. Eilenhän oli se ruotsalaisuuden päivä. Terveen miehen merkki on se, että ampuu muita eikä itseään kuten suomalaisten alistunut tapa on ollut. Mutta tosiaan, jokainen rehtori, joka alistuu pakkoruotsille, alistuu, joten ei siinä vikaa ole jos rehtorin ampuu. Herra, neiti tai kunnianarvoinen hermafrodiitti ”Tuupe” lienee kuitenkin joutunut hieman pettymään, koska niinhän siinä sitten lopulta kävi että ”pakkoruotsin” vastustajan ihannoima murhaaja surmasi myös itsensä.) Luonnollisesti poika sanoutui irti tyhmästä skinhead-aatteesta, koska piti sitä liian alaluokkaisena ja kollektiivisena suurelle yksilöydelleen, mutta netistä hänellekin löytyi sopiva älykköäärioikeistolainen viiteryhmä.
Kirjoittaja oli kovasti olevinaan itsenäistä ja omintakeista ajattelijaa, mutta on harvinaisen selvää, että hän oli kerännyt suuren osan ajatuksistaan eräistä tietyistä toinen toisiinsa linkitetyistä, enimmäkseen peitenimillä kirjoitetuista blogeista. Tavanomaiset latteat fraasit ”punamädättäjistä”, ”valehtelevista valtamedioista” ym. toistuivat hänen kirjoituksissaan, samoin hupaisa tapa esittää Suomen politiikan ja yhteiskunnan nykyinen valtavirta punikkiutena sekä rinnastaa sosiaalidemokraatit kommunisteihin. Toki häntä tuntuivat kiinnostavan myös stalinistiset diktatuurit, ilmeisesti lähinnä siksi, että niissä tapettiin joukoittain ihmisiä, mikä näköjään oli tämän nuorukaisen silmissä ihailtava ilmiö missä tahansa valtiojärjestelmässä. Myös Pentti Linkolan filosofia - se, että ihmisten laajamittainen sorto ja lahtaaminen on aina elämää säilyttävä piirre missä tahansa kulttuurissa - oli kovasti lähellä nuorukaisemme sydäntä, eikä häntä voida moittia ainakaan siitä, ettei hän olisi elämänsä viime hetkillä uutterasti kokenut soveltaa oppi-isänsä ajatuksia käytäntöön.
Blogimaailmassa on jonkin verran pohdittu, mikä oli pojan äidin ekovihreän maailmankatsomuksen vaikutus lapseen. Kysymys on aivan aiheellinen ja ansaitsee kommentin. Vihreydessä, kuten monissakin nykyaikaisissa aatteissa, on se paha puoli, että ne on suunnattu ihmisille, joilla jo on kehittynyt demokraattinen maailmankatsomus ja jotka jo ymmärtävät, mikä osa poliittisista iskulauseista ja periaatejulistuksista on pelkkää retorista liioittelua. (Luultavasti feminismissä on aivan sama perusvika: se oli ihan hyvä juttu niin kauan kuin enemmistö aatteen kannattajista oli vielä riittävän järkevää väkeä ymmärtääkseen propagandavalheiden olevan vain propagandavalheita.) Kehittyvälle alaikäiselle suunnattuna samat iskulauseet saattavat kuitenkin olla erittäin vahingollisia, jos lasta ei samalla valisteta siitä, miten ja millä ehdoilla yhteiskunta, politiikka, laki ja maailma noin yleensä toimivat. Kun hän sitten sisäistää ekovihreän maailmankatsomuksen ihmisvihan - sen käsityksen, että ihmiskunta on paha ja rappiolla, että siinä ei ole mitään hyvää ja että se ei muuta osaa kuin saastuttaa ja pilata - demokratia, muiden ihmisten huomioonottaminen ja tarve neuvotella heidän kanssaan poliittisista ratkaisuista tuntuvat olevan perussyy siihen, että maailma ylipäätään on matkalla hunningolle. Jahka tätä maailmankatsomusta vielä jatketaan hullujenhuoneessa päivänsä päättäneen Friedrich Nietzschen mahtipontisilla yli-ihmisplörinöillä sekä sopivalla annoksella äärioikeistolaisia ”länsimaiden perikatoa” päivitteleviä kulttuuripessimismiblogeja - joiden kirjoittajat usein ovatkin lukeneet Spenglerin paksun ja tylsän roskakirjan lisäksi myös Linkolansa ja Nietzschensä hekin - ei ole vaikeaa päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että minä-minä-minän ylivoimainen tietoisuus kyllä pelastaisi maailman, mutta nuo sokeina harhoissaan vaeltavat muut ihmiset ovat tiellä. Ja mikä on tiellä, se pitää raivata sivuun - vaikkapa sitten pyssyllä ampumalla.
Lapsia olisi ylipäätään varjeltava kaikenlaiselta vastoin parempaa tietoa hätätilaa ja paniikkia lietsovalta poliittiselta propagandalta. Kaikista uhkakuvista ja kohkaamisesta huolimatta Suomi on tällä hetkellä yksi maailman vapaimpia, vakaimpia, vauraimpia ja vaarattomimpia yhteiskuntia. Tässä tilanteessa lapsella on sekä käytännön mahdollisuus että koko maailman moraalinen oikeus kasvaa turvatuissa oloissa - sellaisissa oloissa, joissa häntä ei jatkuvasti pelotella poliittisesti motivoiduilla möröillä. Sellainen vanhempi, joka kohkaa jälkikasvulleen liian äänekkäästi ekokatastrofista, sikiävistä muslimeista, patriarkaatista tms., sysii lastaan Jokelan koulun käytäville ammuskelemaan. Kun aikuinen, jonka tulisi olla lapsen elämässä tuki ja turva, jatkuvasti pitää palopuhetta jostain sivilisaatiotamme vaanivasta vaarasta, lapsi kuvittelee hätääntyneenä, että päälle kaatuva, välitön hätä on jo käsillä ja että hänen itsensä tulisi osallistua sen torjumiseen jotenkin. Ihan pumpulissa ei pentuja pidä kasvattaa, mutta paha maailma uhkineen, vaaroineen ja pelkoineen löytää lapsen kyllä ihan omin neuvoin - vanhempien ei tarvitse erikseen neuvoa sille tietä pikkuisen luo.
Murhaaja oli saanut aseeseensa - se oli tiettävästi samaa tyyppiä kuin Columbinen ammuskelussa - luvan melko äskettäin. Aseharrastajien alakulttuurissa on tunnetusti jonkin verran epäterveitä piirteitä ja äärioikeistouhoa, mutta on kyseenalaista, oliko nuorukainen kosketuksissa niihin piireihin riittävän paljon saadakseen sikäläisiltä kiihkoilijoilta vaikutteita. Kaikki ampumaharrastajat eivät ole hulluja natseja, ja hyvällä tuurilla Auvisen poika olisi voinut tutustua ampumaradalla myös vastuuntuntoisiin aikuisiin miehiin, jollaisia nuorella pojalla ei koskaan ole liikaa esikuvinaan. Valitettavasti vain tämä murhamies ei nietzscheläisine yli-ihmishaaveineen olisi kyennyt kunnioittamaan eikä arvostamaan sellaisia tuttavuuksia, koska tavallinen kansa - myös sen mukavimmat ja reiluimmat edustajat - olivat hänelle vain sitä massaa, jota hänen ylhäisyytensä koki potkiskella irti yli-inhimillisistä jaloistaan.
Tuoreimpien tietojen mukaan Pekka-Eric Auvinen ei ollut varsinaisesti koulukiusattu, vaan älyllisten pohdintojensa vuoksi hieman omituinen nuorukainen, joka oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja jota koulukaverit jossain määrin jopa ihailivat ja pitivät lahjakkaana. Äärioikeistolaiset harrastukset olivat lehdissä haastateltujen kaverien mukaan hänelle suhteellisen uusi juttu, hän oli intoillut niistä noin vuoden verran; aiemmin hän oli ollut kiinnostunut monista muistakin poliittisista aatteista. Hän oli varsin tyypillinen esimerkki erakoituvasta lukioälyköstä - sellainen minäkin olen ollut. Kaikki erakoituneet lukioälyköt eivät kuitenkaan päädy tappajiksi - en minäkään, vaikka potentiaalia kyllä olisi piisannut. Olen varmaan jo kertonut, että kemian harrastajana pyörittelin mielessäni kaikenlaisia morbideja taistelukaasufantasioita - mihin lienee ollut pitkälti syynä sekin, että pikkupoikana tulin lukeneeksi Kuohuvasta vuosisadasta niin paljon juttuja ensimmäisestä maailmansodasta. On aiheellista miettiä, miksi minä selvisin, mutta Auvisen Pekka ei.
Minä en tietenkään juuri lukenut Nietzscheä, enkä filosofeja ylipäätään. Muistan yrittäneeni joskus lukion toisella perehtyä teokseen Näin puhui Zarathustra, suomennoksena tietenkin. Siihen aikaan en ihan vielä uskaltautunut lukemaan sitä alkuperäiskielellä - mikä oli hiukan typerää, sillä maailman ehdottomasti ainoa syy lukea koko kirjaa on se, että se on kirjoitettu kauniilla, selkeällä ja jopa helppolukuisella saksalla, josta olisin varmaan selvinnyt jo 17-vuotiaana. Olin kyllä etukäteen kuullut kaikenlaista Nietzschen yli-ihmiskäsitteestä, ja koska minunkin yksinäiselle sielulleni oli tärkeää kokea olevani kaikkia muita parempi, ajattelin saavani kirjasta jotain vahvistusta itsetunnolleni. Käytännössä kuitenkin opus osoittautui pelkäksi puhetaidolliseksi suunpieksennäksi, ja palasin varsin pian orgaanisen kemian oppikirjojen pariin lukemaan bentseenirenkaiden jännittävistä substituutioreaktioista. Nietzschen Zarathustraa enemmän minua kiehtoi Richard Straussin Zarathustra, eikä vähiten siksi, että se oli Kubrickin Avaruusseikkailu 2001:n tunnusmusiikki.
Toinen asia oli, että en koskaan tuntenut sanottavaa viehtymystä Natsi-Saksaan enkä äärioikeistolaisuuteen. Sodan kokeneet isovanhempani olivat kertoneet asiat sillä tavalla kuin ne olivat menneet, eli ryssää vastaan oli jouduttu tappelemaan ja välillä siinä oli jouduttu turvautumaan Saksankin apuun, mutta samalla oli selvää, että Hitler oli ikävä ja hullu tyyppi. Maalaisliittolaispoliitikkona toiminut isoisäni oli joutunut kolmikymmenluvulla lapuanliikkeen uhkailemaksi hieman samaan tapaan kuin tietty roskajoukko nykyään uhkailee ja solvaa meikäläistä siellä kommenttiosaston puolella, joten niiltäkin osin minut oli vettä sakeamman veren voimalla rokotettu äärioikeistolaisuutta vastaan.
Jonkinmoiseen vasemmistoidealismiin tietysti minäkin sekosin, mutta juuri sosiaalisesti eristyneelle älykköpojulle se on viime kädessä huomattavasti terveempi vaihtoehto kuin nietzscheläisen yli-ihmisyyden ja äärioikeistolaisuuden sekoitus. Erinäisten konservatiivisten vaikuttajien piikkiin on pantu sellainen hokema, että ihminen, joka ei ole kaksikymmenvuotiaana vasemmistolainen, on sydämetön, mutta ihminen, joka on vielä kolmikymmenvuotiaana vasemmistolainen, on järjetön. (Toinen versio kuuluu, että jos poikani ei ole kaksikymppisenä kommunisti, teen hänet perinnöttömäksi; jos hän on, odotan hänen kolmanteenkymmenenteen syntymäpäiväänsä ja teen hänestä perinnöttömän vasta sitten.) Tämä tahtoo sanoa, että tietynlainen epäitsekäs ihanteellisuus on nimenomaan älykkään ja syrjäänvetäytyväisyyteen taipuvaisen ihmisen elämässä hyödyllinen kehitysvaihe, koska sillä tavoin hän oppii ymmärtämään olevansa yhteiskunnan ja ihmiskunnan jäsen, antamaan arvon toisillekin ja käyttämään lahjakkuuttaan muidenkin iloksi. Sitä vastoin Pekka-Eric Auvisen äärioikeistolainen maailmankatsomus pahensi sitä taipumusta, joka kaikissa tämäntyyppisissä nuorukaisissa on jo valmiiksi aivan riittävän paha. Ja itse asiassa tekisikin mieleni sanoa, että paras argumentti eräitä oikeistolaisia, maahanmuuttajavastaisia, pelkoa ja pessimismiä lietsovia ja muutenkin tyhmiä nettikirjoittajia vastaan on juuri tämä: he turmelevat nuorisomme. Pahin esimerkki siitä turmeluksesta on nyt nähtävissä.
Lopuksi on tietysti pakko aloittaa se sama vanha laulu, joka on kuultu jo monta kertaa: nuorten ihmisten mielenterveysongelmat pitää nyt lopultakin ruveta ottamaan vakavasti. Valitettavasti vain juuri tällaisen eristäytyneen lukiolaisälykön on täysin mahdotonta myöntää omaa mielisairauttaan. Jälkikäteen on selvää kuin pläkki, että minunkin olisi ollut hyvä tuossa 17 ikävuoden paikkeilla turvautua alan palveluihin, mutta tietenkään isoisältä peritty pohjalainen ylpeys ja ei tartte auttaa -asenne eivät antaneet myöten. Sama asenne lienee ollut vielä erinäisiä kertoja vahvempana Pekka-Eric Auvisella: hänen koko maailmankatsomuksensahan perustui siihen, että maailma oli hullu ja hän ainoa viisas.
Palaanpa vielä sinne, mistä tämän tekstin aloitin. Mainitsin, että tunsin erään tuusulalaisen tytön joitakin vuosia sitten. Olin silloin jo yli kolmenkymmenen, hän kahdeksantoista (ja pitäkää ne typerät seksuaaliset vihjauksenne omana tietonanne, eikä hihitellä siellä takarivissä). Vasta häneltä opin, miten paljon älykkyyttä tärkeämpää on viisaus ja hyvyys, joita molempia hänellä oli siinä iässä reilusti enemmän kuin minulla (jos kohta ei hän mikään tyhmäkään ollut). Jos minä olisin ymmärtänyt tämän nuorempana, olisin varmasti onnellisempi, hauskempi ja vähemmän kyyninen ihminen (ja luultavasti parempi kirjoittaja). Ja jos nuori herra Auvinen olisi ehtinyt ymmärtää tämän asian ajoissa, sekä hän että hänen uhrinsa olisivat vielä hengissä.
Sytyttäkää kynttilä. Jumala antaa kuolleille rauhan ja lohtua eläville.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Hieno kirjoitus. Mitäpäs muuta sanoisi. Hyvä analyysi myös goottilaisista, kiitos siitä, täällä on tullut ihmeteltyä ilmiötä mutta eiköhän tuo ollut se vastaus.
- 2.
-
Jeh, olet oikeassa. Auvinen olisi varmaan hyvin voinut viitata ”Pravdaan” ja ”suvaitsevaistoon” sekä ”multikulteihin” myös mutta piti itseään sen verran fiksumpana kuin nämä maahanmuuttajakriitikot ettei halunnut moiseen roskasakkiin assosioitua.
- 3.
-
Auvinen söi mielenterveyslääkkeitä eli häntä hoidettiin. Hän teki tekonsa, kun oli lopettanut lääkkeiden syönnin.
Olisi ehkä hyvä, että aseluvat myöntävä saisi tutustua hakijan terveystietoihin. Kiväärimies eilen A-talkissa sanoi kyllä, että haastattelukin riittäisi.
- 4.
-
Muuten hienoa Panu, mutta vaikuttaakohan American history X leffa sinuun kun uskot äidin katsomuksen siirtyneen poikaan. Pojan äidin on tuskin kovin mukava tekstiäsi lukea. Poika oli jo 18 vuotta, että senkään takia ei ehkä ole kovin mukavaa syyllistää vanhempia.
- 5.
-
hyvä kirjoitus.typerää niiltä ketkä syyllistävät vanhemmat.He saattavat myös lapsensa hautaan,mikä on varmasti pahinta mitä ihmisen kohdalle voi sattua.Voimia kaikille.
- 6.
-
Turha on vanhempia syyllistää, saatikka ekovihreitä. Äitinsä on nimittäin eronnut kyseisestä puolueesta jo 1,5 vuotta sitten. Höpö höpöä, mutta jokaisella on oikeus omaan tulkintaan.
- 7.
-
Kun joku nuorukainen seuraavan kerran listii tyttöystävänsä tai jonkun pakit antaneen ikätoverinsa, tiedämme mistä osasyyllinen löytyy.
- 8.
-
Mitä miettivät ne omaiset, joiden nuoret ja perheen elatuksesta huolehtivat aikuiset menehtyivät tuossa onnettomuudessa lukiessaan tätä tekstiä. Kirjoituksesi alussa mainitset, että onnettomuudessa menehtyi vain lukioikäisiä ja pari muuta. Toki olen ilolinen ystäväsi puolesta, mutta tuolla pienellä sanalla on valtava tunnelataus tässä yhteydessä.
Hyvää isänpäivää ja voimia kaikille, jotka tämän kanssa joutuvat arkeaan jatkamaan!
- 9.
-
Jumala antaa kuoleille rauhan ja lohtua eläville?!? Enpä olisi uskonut muuten niin ”viisasta” kirjoittajaa uskon mieheksi.. noh, uskoo se ken tahtoo..
- 10.
-
Kiitos hyvästä aamunavauksesta. Mielestäni puhutaan liian vähän siitä tosiasiasta, että parikymppisen ihmisen elämään kuuluvat juuri tälläiset pohdiskelut ja maailmantuska, kun lapsuuden kaikkivoipaisuus katoaa aikuisuuden totuuteen sekavasta, järjettömästä maailmasta, jossa omalle elämälle pitäisi löytää tarkoitus. Nuoria pitäisi jotenkin pystyä auttamaan näkemään se hyvä, mitä maailmassa on ja rajaamaan jollain tavalla oma elämä niin, että voi nähdä siinä onnellisemman elämisen mahdollisuudet. Ihmiset tarvitsisivat myös kokemuksia ja tiedon siitä, että ainakin joihinkin asioihin voi oikeasti vaikuttaa ja että kaikilla asioilla on vähintäänkin kaksi puolta. Muistan vain itseni parikymppisenä, olin taatusti tiukkapipoisimmillani, vain yksi tapa katsella maailmaa oli se oikea.
- 11.
-
Panu Höglund 11.9.2007 ””Kostan rääkkäyksen pienempiini”:
”Muistelen vieläkin kaihoisasti erästä kaunista päivää, kun olin kaksitoistavuotias ja silloisen pahimman kiusaajajengin kingi kerrankin seisoskeli yksinään roskakontainerin vierellä ilman jengiään: päätin tappaa hänet siihen paikkaan ja tiesin olevani riittävän iso ja vahva sen tekemään. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut niin juovuttavaa ja laimentamatonta onnea kuin tuona päivänä marssiessani vakaan murhapäätöksen tehneenä kohti kiusaajaani. Pieleenhän se meni, kun en osannut päättää, kuristaisinko hänet, tunkisinko hänet roskakontainerin sisään vai hakkaisinko hänen päänsä tohjoksi, ja kun yritin tehdä kaikkia kolmea asiaa yhtaikaa, paikalle ehti saapua muita poikia meitä suhdittamaan. Muistan, että tarvittiin pari kolme oman luokkani poikaa viemään minut paikalta pois, sillä taistelin heitä vastaan kuin leijona päästäkseni murhaamaan vainoojani. Pettymyksen tunne on vieläkin käsinkosketeltava.”
Jos jotain aiotaan oppia, niin jatkossa kannattaa nämä Panunkin tekstit ottaa vakavasti.
- 12.
-
Yhtälailla syylliseksi voidaan nimetä vaikka Suomen valtio, joka ei pidä ihmisen tappamista absoluuttisesti vääränä vaan ihan hyväksyttävänä esim. valtion itsenäisyyden säilyttämiseksi. Itseasiassa hän kannatti virallista ihmisarvo käsitysä jossa yksilö voidaan uhrata yhteisen edun nimissä ja oli vain eri mieltä siitä mikä se yhteinen etu on.
- 13.
-
Kiitos hyvästä tekstistä Panu. Olen omassa blogissanikin pohtinut eilen ja toissapäivänä tätä tragediaa. En pysty syyllistämään tästä ketään - kaikenkaikkiaan äärimmäisen surullinen tapaus. Vaikka tunteet käyvät kuumana kuin konvertteri, silti on pakko yrittää panna jäitä hattuun.
Olemme menettäneet seitsemän nuorta, yhden pitkän työrupeaman tehneen rehtorin ja kouluterveydenhuoltajan - ja mahdollisesti seitsemän laudaturin ylioppilaan.
- 14.
-
Kirjoitus kuten tietysti koko Jokelan tapahtuma on herättänyt itsessäni hirmuisen joukon kysymyksiä.
Paikallislehdessämme Keski-Uusimaassa Auvisen naapurit kertoivat, että koko perhe eli eristäytynyttä elämää eikä esim. tervehtinyt naapureitaan. Tästä voisi tietysti pikainen hätähousu jo vetää johtopäätöksen, että poika oppi jo lapsuudenkodissaan, että muita ei tarvitse tervehtiä, koska se toinen on niin moukka ja alempiarvoinen. Toinen naapuri kertoi, että tämä ampuja kulki ala-asteella kouluun puku päällä ja salkku kädessä. Hätähousu voisi vetää tästä puolestaan sen johtopäätöksen, että lapsi olisi pitänyt laittaa pakkohoitoon jo silloin.
En minä ainakaan voi mennä tuomitsemaan vanhempia tuntematta heitä ja perheen taustaa. Voi olla, että pojan mielenterveysongelmat johtuvat kokonaan/osittain perheestä, mutta voi myös olla, että pojan ajautuminen vääriin piireihin ei johdu perheestä lainkaan. Kyllähän moni tuntee esim. huumenuoria, jotka ovat lähtöisin hyvästä kodista, mutta vääriä ystäviä on tullut väärään aikaan elämään mukaan.
Itselläni on kaksi lasta, joista vanhin murrosikäinen. Kyllä minä käyn lähes päivittäin pohdintaa siitä, miten selvitän erimielisyyksiä tai tilanteita. Jos poikaa ei huvita siivota, huudanko, mökötänkö, neuvottelenko, uhkailenko, maanittelenko vai mitä teen. Olenko hitlermäinen komentojen jakelija ja vieraannun pojastani täysin vai olenko rento ja kiva frendi, jonka jälkeen elelemme kaikki kolmistaan kivassa läävässä, jossa roskaa on polvitaipeisiin asti. Olen tajunnut, että voin antaa lähtökohdat lasteni elämälle ja istuttaa heihin arvomaailmaani ja ajatuksiani, mutta he eivät todellakaan ole kopioita minusta. Se, miten he ohjeeni ja saarnani kuuntelevat ja sisäistävät, ei välttämättä ole millään tavoin ohjattavissani.
Kutsuisin itseäni feministiseksi ekodemariksi, koska välitän ympäristöasioista ja haluan luonnon säilyvän tulevillekin polville. Feministi olen ehkä siksi, että kannatan tasa-arvoa, jossa miehet ja naiset saavat olla yksilöitä ja oman sukupuolensa edustajia samankaltaisilla oikeuksilla. Demari olen siksi, että vaikka se on kuinka junttia ja keskiluokkaista, niin minusta huonompiosaisista huolehtiminen on tärkeää. Haluan, että koulutus ja terveydenhuolto on ilmaista lapsille jatkossakin ja että infrastruktuurista huolehtii valtio + kunnat.
Minusta erilaisia -ismejä tai niiden yhdistelmiä pitää olla ja saa olla, mutta on vaarallista, jos nuoret ilman elämänkokemusta ja ilman kunnollista tietoa vain nyppivät kivalta kuulostavia asioita ja haltioituvat niistä hurmokseen asti. Erityisesti netin aikakaudella saatavana on paljon myös väärää tietoa. Erilaisia profeettoja, nostradamuksia, mielipuolia ja vallanhaluisia on kaikkialla. Varmasti jokaisessa (minussakin) elää jossakin syvällä sellainen naiivi, egoistinen tahto, joka haluaisi mielellään päästä maailmanvaltiaaksi. Ehkä se on peräisin lapsuudesta, sillä pieni lapsihan automaattisesti on itsekäs eikä osaa huomioida muita. Uhmaiän yms. kehitysvaiheitten kautta joutuu oppimaan, että muitakin ihmisiä pitää ottaa huomioon. Loppujen lopuksi diktaattorinakaan tuskin on kovin kiva olla. Eiköhän vainoharhaisuus yms. vainoa koko iän. Kyllä sitä löytää jokainen tavallinenkin tallustaja sen pilven kultaisen reunan hieman vähäeleisemminkin vaikkei maailmaa valloittaisikaan.
- 15.
-
”Lapsia olisi ylipäätään varjeltava kaikenlaiselta vastoin parempaa tietoa hätätilaa ja paniikkia lietsovalta poliittiselta propagandalta. Kaikista uhkakuvista ja kohkaamisesta huolimatta Suomi on tällä hetkellä yksi maailman vapaimpia, vakaimpia, vauraimpia ja vaarattomimpia yhteiskuntia. Tässä tilanteessa lapsella on sekä käytännön mahdollisuus että koko maailman moraalinen oikeus kasvaa turvatuissa oloissa - sellaisissa oloissa, joissa häntä ei jatkuvasti pelotella poliittisesti motivoiduilla möröillä. Sellainen vanhempi, joka kohkaa jälkikasvulleen liian äänekkäästi ekokatastrofista, sikiävistä muslimeista, patriarkaatista tms., sysii lastaan Jokelan koulun käytäville ammuskelemaan. Kun aikuinen, jonka tulisi olla lapsen elämässä tuki ja turva, jatkuvasti pitää palopuhetta jostain sivilisaatiotamme vaanivasta vaarasta, lapsi kuvittelee hätääntyneenä, että päälle kaatuva, välitön hätä on jo käsillä ja että hänen itsensä tulisi osallistua sen torjumiseen jotenkin. Ihan pumpulissa ei pentuja pidä kasvattaa, mutta paha maailma uhkineen, vaaroineen ja pelkoineen löytää lapsen kyllä ihan omin neuvoin - vanhempien ei tarvitse erikseen neuvoa sille tietä pikkuisen luo.”
Ehdottomasti parasta mitä tällä palstalla on koskaan kirjoitettu.
Jos vanhemmat näkevät maailman paikkana jossa koko ajan vaarat uhkaavat jostain päin ja vielä luontokin tuhoutuu koska käyttäydymme niin tyhmästi luontoa kohtaan niin eihän tuloksena voi olla muuta kuin sekopäitä lapsia.
Itse mietin myös tuota Linkolaa guruna pitävän äidin vaikutusta? - 16.
-
Ehkä meikäläinen koulutusfilosofia tuottaa osaltaan tällaista. Lapsi viettää koko nuoruutensa - vähintään yhdeksän vuotta - pelkästään koulumaailmassa, ja sitten vielä lukio päälle, ja vielä lisää samaa putkea. Tämähän johtuu siitä ajatuksesta, että koulu tosiaan pystyisi antamaan kaikki elämän valmiudet, jotka koetetaan kaataa koululaisen päähän tehokkaasti, ilman turhia katkoja. Jos oppilas elää siinä maailmassa, ja vapaa-aikansakin opiskelee virtuaalimaailmasta kaikkein huonointa aineistoa, tuloksena voi olla täysi-ikäinen ihminen, jolla siis on kaikki kansalaisen oikeudet, mutta ei lainkaan kokemusta työelämästä, kaikenikäisten ihmisten keskinäisestä kanssakäymisestä ym. - ei siis osaa sijoittaa oppimaansa oikeaan mittasuhteeseen koko todellisuuden mittakaavassa. Ottaa siis asiansa liian vakavasti.
Peruskoulun pitäisi loppua siinä 14-15 vuotiaana, siis nykyisen kahdeksannen luokan kinttailla, ja nuoret pitäisi pistää vuodeksi-pariksi oikeisiin töihin, mihin tahansa. Siis yhdeksäs luokka muutettaisiin tavallaan kokonaan TET-jaksoksi. Sitten vasta olisi mahdollista osallistua keskiasteen yhteishakuun. Edellyttäisi toki, ainakin alkuun, kauheaa kuria ja valvontaa.
- 17.
-
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/t/tuusula/1453016
”Lukeminen kuului Pekan loppukesään merkittävässä määrin. Mistään kesädekkareista ei kuitenkaan ollut kyse, vaan abiturientti kävi läpi mm. saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen teoksia. Hän tutustui myös Adolf Hitlerin Taisteluni, Mein Kampf -kirjaan. Huoneessaan hänellä oli Lenin-patsas. Kesällä Pekka kertoi kannattavansa Pohjois-Koreaa.” - 18.
- 19.
-
Minäkin luin joskus 15-kesäsenä Mein Kampfia ja Solzenitsyniä jotka eivät varmaankaan olleet siitä kevyemmästä päästä kirjallisuutta ja Nietzschejäkin on joskus vähän nuorempana tullut kahlattua mutta eipä ole tullut ammuttua ketään eikä edes tehnyt mieli.
- 20.
-
Ja minä, minäkin luin alle kymmenvuotiaana raamatusta alkaen ja muihin hirmutekoja ja tuhoajatuksia sisältäneisiin kirjoihin asti, ihan lukemisen riemusta - enkä silti ole tähän päivään mennessä herennyt hihhuliksi tai murhanaiseksi….
Olen Ramboni katsonut, pelannut doomeja ym, enkä siltikään ole listinyt ketään. Voi toki mieli on tehnyt joskus kovastikin, ex-miehestä alkaen, mutta se, että tekee mieli murjoa jotain jostain silpuksi tai heittää hapot naamalle tms, ei vielä tarkoita, että tekisin niin. En halua tuhota omaa elämääni saati omaisteni.
Vanhempien syyttäminen on hyvin syvältä. Tuotakin poikaparkaa on kuulemma pidelty hyvin, ja silti teki noin. Tosin itse olen sitä mieltä, että vaikka olisi narkkarilumpun lapsi, niin ei se vielä oikeuta pistämään pahaa kiertoon…Ja millä hitolla voidaan jostain ihmisestä päätellä, että tuo nyt kyllä on potentiaalinen murhaaja, kun ei sanonut aamulla huomenta? Meidän töissä on niitä siinä tapauksessa useita! Siis niitä, jotka eivät tervehdi, eivät ole tiimityöskentelyyn halukkaita/kykeneviä, lukevat jopa Hitlerin/Linkolan tuotoksia…En silti usko, että kannattaa mennä ilmiantoa tekemään sen enempää poliisille kuin terveydenhuoltoon!
Ja sitten internet, tänään luki hesarissa, että joku paatoksellinen lääkäri vaatii internetiä valvotuksi kiinan malliin, jottei sieltä pahasta internetistä vaan kukaan saisi pahoja mieleensä. Hmh…siispä myös telkkarista pahat ohjelmat pois, lehdistä uutisointi pois, jottei kukaan provosoidu, matkustelu kiellettävä, jottei edes ulkomailla pääse käsiksi haitalliseen aineistoon??? Haluammeko tätä?? Vai olemmeko mieluummin valmiit kuitenkin meidän oloissamme pieneen riskiin, että jos liikumme ulkosalla, joku voi jotain pahaa tehdä? Toisaalta kotiinkin voi joku murtautua, eli mihinkäs sitä menisi??
Ja pitääkö mediassa todella olla seuraavat kolme viikkoa pelkkää jokelaa? Tietty asiauutisointi lienee jo hoidettu, joten haluamme tai tarvitseeko meidän enää tietää, millä leluilla poika leikki nuorena, ja kenelle olisi käynyt kalpaten, jos olisi syntynyt pari vuotta aiemmin ja siten siis ollut tuossa koulussa juuri silloin, tietenkin vielä, jos vanhemmat olisivat muuttaneet savosta/turusta tm juuri Tuusulaan juuri silloin…Uskokaa vaan, että Seiska mässää seuraavassa numerossaan jutulla? Kuulun kyllä Seiskan lukijoihin, mutta ehkä mieluummin lukisin sieltä niitä julkkisjuoruja kuin inhimillistä hätää tässä muodossa…
Ai niin, tuo yllä mainittu mieliteko silputa exä tai listiä tms - ihan tosi, EN ole aikomassa tehdä niin, joten ei tarvitse vaivata krp:tä moisella. Tämä ihan vaan varmuudeksi tuota nettikontrolleria varten :)
- 21.
-
Ai niin, unohdin vielä, että juu, minullekin kyllä hieman särähti tuo ”vain lukiolaisia jne”…mutta hetken mietittyäni ymmärsin sen niin, että tässä tapauksessa kirjoittaja ajatteli nimenomaan tuttavaansa ja hänen selvitymistään eikä sanavalinta todellakaan tarkoittanut, että lukiolaisilla ei olisi mitään arvoa. Se oli siis vain inhimillinen sanavalinta omasta näkökulmasta juuri siihen tilanneyhteyteen - olenko Panu oikeassa?
- 22.
-
Tottahan jokaisen päässä liikkuu mitä kummempia ajatuksia,terve ihminen vain ymmärtää eron hulluuden ja n.s. normaalin ajattelun ja käyttäytymisen rajan!!!ihmiset ovat erillaisia,niin pitää ollakkin,mutta erillaisuus ja sekopäinen ovat kaukana toisistaan
- 23.
-
IM: ”Olemme menettäneet seitsemän nuorta, yhden pitkän työrupeaman tehneen rehtorin ja kouluterveydenhuoltajan - ja mahdollisesti seitsemän laudaturin ylioppilaan.”
Kyllähän siitä on jo kättä väännetty, oliko surmaaja huippuälykäs vai ei, joten siihen lienee turha palata. Mutta vaikka oletettaisiin, että hän oli varsin älykäs, seitsemään laudaturiin vaaditaan muutakin kuin pelkkää älyä.
On varsin ymmärrettävää, että lukio”älykköjen” kohtalosta ollaan huolestuneita. Mutta ihmettelen hiukan sitä, miksi painotat näin paljon tekijän älykkyyttä. Tai ainakin minulle on jäänyt kuva, että blogikirjoituksesi ja suurin osa kommenteistasi koskettelivat suurimmalta osin nimenomaan tämän henkilön älyä. Onko se sinusta olennaisin tekijä tässä tapahtumassa? Sellainen, joka aivan erityisesti pitäisi huomioida?
- 24.
-
Joku kommentoi Panun muutaman viime viikon tänne kirjoittamaa tekstiä:
””Muistelen vieläkin kaihoisasti erästä kaunista päivää, kun olin kaksitoistavuotias ja silloisen pahimman kiusaajajengin kingi kerrankin seisoskeli yksinään roskakontainerin vierellä ilman jengiään: päätin tappaa hänet siihen paikkaan ja tiesin olevani riittävän iso ja vahva sen tekemään. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut niin juovuttavaa ja laimentamatonta onnea kuin tuona päivänä marssiessani vakaan murhapäätöksen tehneenä kohti kiusaajaani. Pieleenhän se meni, kun en osannut päättää, kuristaisinko hänet, tunkisinko hänet roskakontainerin sisään vai hakkaisinko hänen päänsä tohjoksi, ja kun yritin tehdä kaikkia kolmea asiaa yhtaikaa, paikalle ehti saapua muita poikia meitä suhdittamaan. Muistan, että tarvittiin pari kolme oman luokkani poikaa viemään minut paikalta pois, sillä taistelin heitä vastaan kuin leijona päästäkseni murhaamaan vainoojani. Pettymyksen tunne on vieläkin käsinkosketeltava.”
Jos jotain aiotaan oppia, niin jatkossa kannattaa nämä Panunkin tekstit ottaa vakavasti.”
Panu tuli tuossa tunnustaneeksi rikosvastuuikää nuorempana tehdyn tapon yrityksen. Koska taposta ei kai voida tuomita 10 vuotta pidempään vankeusrangaistukseen, tappo tai tapon yritys vanhenevat 20 vuodessa. Lisäksi rikosvastuuikää nuorempana eli alle 15-vuotiaana tehdystä rikoksesta seuraa vain lastensuojelutoimenpiteitä eikä rangaistusta. Mutta jos Panu olisi kirjoittanut tuon tekstin pian tapahtuneen jälkeen, hänet olisi todennäköisesti huostaanotettu ja sijoitettu koulukotiin tms.
- 25.
-
Osasyynä Auvisen tekoihin on tietenkin hänen mielenterveysongelmansa ja haluttomuus parantua. Hän varmaan ajatteli kestovitutuksen olevan luonnollinen reaktio ihmiskunnan kelvottomuuteen. Hänhän kertoi, ettei pidä SSRI-lääkityksestä. Kylmäävää kouluammuskeluissa on niiden evoluutio: aseet kevenevät, mutta tappaminen tehostuu. Columbinen tappajia oli kaksi ja heillä oli hallussaan suurilippainen 9 mm TEC9, pistooleja, haulikoita ja pommeja, mutta uhreja oli vähemmän kuin Seung-Hui Chon jäljiltä. Columbinen ja uudempien tapausten ero: vähemmän hekumointia , enemmän kylmäveristä viimeistelyä.
Auvinen tuskin tarvitsi äitiään ihmiskunnan tuomitsemiseen, olihan hänellä nettiyhteisönsä ja ”vihollisensa” ajamassa häntä kohti peruuttamatonta. Saattaapi muuten olla, että yksi ja toinen paukapää suunnittelee jotain ikävää Jaakko Hämeen-Anttilan pään menoksi.
- 26.
-
Auvisen tekemäksi mainittu Linkola-video näköjään rantautui jo iltapäivälehdistöönkin:
- 27.
-
Eiköhän jokainen täysipäinen ihminen ymmärrä, että valtakunnandhimmimme on lähinnä harmiton hörhö, joka on hurahtanut islamiin ja näkee tuon pronssikautisen uskonnon ruusunpunaisten silmälasien läpi. Ongelma on vain ne kontrahörhöt, jotka eivät sitä tajua.
- 28.
- 29.
-
Älykkyys on tyhjää ilman elämänkokemusta; elämänkokemusta saa vain elämällä. Elämänkokemus ilman viisautta tarkoittaa ettei ole oppinut elämästään; viisaus ilman myötätuntoa on kirjaviisautta.
Ilman tekoja älykkyys, viisaus ja myötätunto on tyhjyyttä, pelkkä kuori, jälkiviisautta.
Aika paljon laitoit ajatuksiani kirjoitukseesi, Panu.
- 30.
-
@27,
Minusta Hämeen-Anttilan kirjat islamista ovat harvinaisen selväjärkisen yksilön kirjoittamia. Ne tuovat varsin tasapuolisesti esille islamilaisen ajattelun eri suuntaukset parhaiden uskontotieteellisten perinteiden mukaisesti. Kyse ei ole apologioista, vaikka kirjoittaja suhtautuukin tutkimusaiheeseensa myönteisesti. (Miten joku jaksaisi tehdä tuollaista työtä, jos vihaisi tutkimusaihettaan?)
Se, että Hämeen-Anttila on kyennyt tutkimusaiheestaan huolimatta pysymään kristittynä, on kertakaikkiaan ihailtavaa.
- 31.
- 32.
-
@31,
Tämä on sikäli ymmärrettävää, että tutkimusaihe, islam lähtee tuosta näkemyksestä. Kyse on siis oikeastaan islamilaisen teologian tutkimisesta ulkopuolelta käsin. Aivan samalla tavalla meidän oma teologiamme lähtee useimmiten siitä ajatuksesta, että kristitty on ensisijaiselta identiteetiltään kristitty. Erona muslimimaiden ja länsimaailman välillä on se, että nykyaikaisessa länsimaalaisessa ajattelussa teologinen lähestymistapa ei ole todellakaan tärkeä. Monien muslimien onkin siis todella hankala ymmärtää sitä, että valtiomme ovat heidän näkökulmastaan katsoen pakanallisia, vaikka väestö on ainakin periaatteessa kristittyä. Tämä tulkitaan helposti epärehellisyydeksi.Periaatteessa siis on varsin helppo keskustella muslimin kanssa varsin sovinnolliseen sävyyn, jos tunnustautuu kristityksi ja kykenee perustelemaan kantansa kristillisellä teologialla. Ne harvat muslimit, jotka olen tavannut, ovat kyllä kyenneet arvostamaan toisten hartautta ja uskoa. Vaikka vastapuoli ei jotain näkemystä hyväksyikään, sivistynyt ihminen ymmärtää kyllä, että vieraan uskonnon teologiaan ei ulkopuolinen pääse sisälle. Sen sijaan uskonnottomalle filosofialle vastapuoleltamme ei heru arvostusta lainkaan.
Sinänsä on muuten käsittämätöntä, että jotkut inhoavat Hämeen-Anttilaa pelkästään tämän tutkimusaiheen perusteella. Eivätkö he tajua, että vihollinenkin on tunnettava, jotta sitä voitaisiin vastustaa? Se, mitä Hämeen-Anttilan ajattelussa voi sen sijaan moittia, on tämän näkökanta siitä, että meidän olisi kuvaamallani tavalla tunnustauduttava kristityiksi, jotta dialogi olisi mahdollista islamin kanssa. Tämä johtaa meidät helposti siihen, että meistä tulee kristitty teokratia islamilaisen vastapainoksi.
- 33.
-
6: ”Turha on vanhempia syyllistää, saatikka ekovihreitä. Äitinsä on nimittäin eronnut kyseisestä puolueesta jo 1,5 vuotta sitten.”
En minäkään erityisemmin lähtisi tätä tapausta pistämään vanhempien syyksi, mutta tuo on kyl aika jännä näkemys.
Jos mä nyt olisin opettanut kuvitteelliselle pennulleni kakskyt vuotta vaikka jotain white supremacy sontaa, niin loppuisiko näiden oppien vaikutus kuin seinään, jos mä nyt sitten sattuisin eroamaan jostain suomileijonafinlandperkele-klubista? - 34.
- 35.
- 36.
-
Hallitus sitten näemmä ”kääntyi aselain tiukennuksen kannalle”, kuten tällä sivustolla kerrotaan. Aikovat estää itsenäisten hallussapitolupien myöntäminen alaikäisille. Taitaa olla vain mediapoliittinen sijaistoiminto, kosmeettinen muutos: nytkin näet alaikäisen hankinta- ja hallussapitoluvat edellyttävät huoltajan suostumusta. Eikä sellainen tiukennus tätä tapausta olisi auttanut, kaverihan oli formaalisesti aikuinen. Sitä olisi syytä tiukentaa, miten nykyisessäkin laissa määrätyt luvan edellytykset (ampumaurheilun tai metsästyksen todellinen harrastus, tervejärkisyys ym.) todennetaan. ”Lyhyiden pyssyjen”, vaikka tuommoisen pienoispistoolinkin, hankkijan pitäisi edes käydä nimismiehen haastateltavana.
- 37.
-
Pitäisikö sitten kaikenmaailman ”pikku-Hitlereille” lunastaa valtion varoin jostakin korvesta rakentamatonta aluetta joitakin kymmeniä hehtaareja? Aidataan alue reservaatiksi ja siellä ei noudateta mitään lakeja. Sinne saisi mennä kuka tahansa täysi-ikäinen toteuttamaan oppejaan villin lännen tyyliin. Jos kerran nuorissa miehissä on normaalin testosteroniuhon lisäksi raivoa ja vihaa Suomen valtiota ja yhteiskuntaa vastaan, niin ”No-laws-land” olisi paikka, jossa he voisivat vapaasti teurastaa toisiaan ja luoda vahvimman oikeudella juuri sellaista yhteiskuntaa, jota he haluavat.
Minusta oli jännä juttu, että kun luin Iltalehdestä tätä asiaa tänään, niin Auvinen oli mennyt esim. luokkaan, sanonut, että rikkokaa lisää ja tehkää mitä haluatte, koska tämä on vallankumous. Kuvitteliko hän tosiaan, että moni muu olisi ihan innoissaan, että jeejee, nyt aletaan rikkomaan paikkoja ja tappamaan ihmisiä, voi kun ihkuu. Eipä osallistunut yhden miehen kumoukseen muita. Mielestäni fiksulta mieheltä aika ponneton yritys toteuttaa vallankumousta ja saada väkivallalla aikaan mitään muuta kuin vähän isomman kokoluokan itsemurhan, jolla on yleisöä.
Suomessa käsittääkseni on Euroopan kolmanneksi vähiten yhteiskunnan rahoja käytetty sosiaali- ja terveyspalveluihin. Toivottavasti tämä tapaus tuo muutosta asiaan, jotta yhteiskunnan ulkopuolelle jäämässä olevat nuoret saataisi asianmukaisen hoidon piiriin.
- 38.
-
Hyvä kirjoitus! Kaikenlaiset ääriliikkeet ja fanaattisuus ovat pahasta. On paljon helpompaa nähdä maailma mustavalkoisesti kuin tajuta että maailmassa ei mikään suoraviivainen fanaattinen vouhotus johda yhtään mihinkään. Empatian ja välittämisen tie on paljon vaikeampi ja vaatii todellista rohkeutta.
Luulisi vanhempien viimeistään nyt tajuavan että se tietokone kuuluu olohuoneen nurkkaan josta vanhemmat näkevät millaisia tappovideoita se oma kullannuppu tänään rustaakaan. - 39.
-
Huomioni herätti Hesarin artikkeli, jossa mainittiin, että Auvisten perheessä oli menty lapsen ehdoilla. Tuollainen käytäntö on hyvin yleistä ns. ”Curling-vanhemmilla”, jotka tasoittavat lapsen tietä kaikin voimin, jottei napero kohtaisi pettymystä ja pahaa mieltä. Mitä kauemmas perheen syleilystä lapsi kulkee, sitä enemmän hän kohtaa pettymyksiä ja vaikeuksia. Masennus saattaa olla myös edessä. Mikäli kotona vanhempien tehtäväksi on jäänyt rakkauden ja ymmärryksen tarjoaminen, lapsen määritellessä säännöt, saattavat yhteiskunnan säännöt tuntua järjettömiltä ja suurelle massalle suunnatulta hutulta. Omassa testametissään Pekka mainitsi olevansa diktaattori ja jumala. Halusiko hän vielä kerran masennuksensa syövereistä näyttää kuinka hän asettaa säännöt ja määrää tapahtumat?
Itse pelasin lautapeliä erään sukulaismukulan kanssa ja hän ei pitänyt siitä, että pelissä on säännnöt, joita ei minun mielestä sopinut oikoa. Itkumyrsky oli valmis ja peli oli lopetettava. Hän oli ilmeisesti oppinut kotonaan, että pikku kohtaus saa asiat muuttumaan mieluisiksi.
Koen tuollaisen lautapelin yhteiskunnan pienoismalliksi. Aina ei peli luista ja siihen on totuttava. Joskus onni kääntyy mutta kaikki tämä tapahtuu sääntöjen noudattamisen puitteissa. Jos joku pelaajista rikkoo sääntöjä, hänet suljetaan pelistä pois. Jos tämän pikku veikkosen lapsuus ja nuoruus on kokonaan hänen omaa käsialaansa, ei lopputulos voi olla kovin hyvä. Lapsethan ovat tunnetusti älykkäitä mutta monessa tapauksessa valitettavan järjettömiä.Jokelan tapahtumien myötä olen miettinyt masentuneisuutta ja en voi kuin ihmetellä kuinka en tunne isovanhempieni työteliäästä ja kurissa kasvaneesta sukupolvesta yhtään masentunutta ihmistä. Isoäitini on pikkutyttönä katsonut vierestä äitinsä ja muutaman sisaruksensa kuolemaa, kaksi kertaa polttanut kotinsa Koivistolla Neuvostojoukkojen alta, haudannut seitsemän vuotiaan poikansa ja miehensä, vaipumatta mihinkään masennukseen. Tiedän paljon tällaisia ihmisiä eikä kyse ole mistään yksittäistapauksesta. Voi olla, että olen täysin väärässä mutta veikkaan, että tämä ”pehmytpedagogiikka” on yhteydessä näihin karuihin tapahtumiin ja tapauksiin.
Lapsen pitää saada rajat, rakkautta ja ripaus pettymyksiä, jotta elo yllätyksineen ei tulisi yllätyksenä.
- 40.
-
”Sinänsä on muuten käsittämätöntä, että jotkut inhoavat Hämeen-Anttilaa pelkästään tämän tutkimusaiheen perusteella. Eivätkö he tajua, että vihollinenkin on tunnettava, jotta sitä voitaisiin vastustaa?”
Vika on heidän mielestään siinä, että vaikka Hämeen-Anttila ja mm. Karen Armstrong kyllä tuntevat islamin huonot ja vaaralliset puolet, he jättävät silti tarkoituksella kertomatta niistä. No, nykyään kuka tahansa suomalainen voi lainata kirjastosta mielin määrin tätä Londonistan-/Eurabia-tavaraa, joten Hämeen-Anttila toimii hyvänä ja rauhallisena vastapainona.
- 41.
-
”Murhaaja oli saanut aseeseensa - se oli tiettävästi samaa tyyppiä kuin Columbinen ammuskelussa - luvan melko äskettäin.”
Mistäs tuo ankka on peräisin? 'Samaa tyyppiä' voidaan laveasti käsittää siten, että Auvisen ase oli pistooli ja yksi Kleboldin aseista oli pistooli, mutta mikään muu ei sitten enää osukaan kohdalleen. Columbinen kavereillahan oli suutareiksi jääneiden pommien lisäksi katkaistut 12cal haulikot sekä 9mm pistooli ja 9mm karbiini. Auvisen aseenahan tiettävästi oli .22LR pienoispistooli.
Suuri osa on jo sanottu mitä itsekin asiasta ajattelen joten en toista niitä, mutta yksi asia on kummastuttanut - tältä kuolleelta lukiolaisnaiselta jäi pienet lapset - missä viipyy kukkahattuilu ja sosiaaliporno heistä? Vai onko keltainen lehdistö saanut jostain ns. häpyä?
- 42.
- 43.
- 44.
-
”Pitäisikö sitten kaikenmaailman ”pikku-Hitlereille” lunastaa valtion varoin jostakin korvesta rakentamatonta aluetta joitakin kymmeniä hehtaareja? Aidataan alue reservaatiksi ja siellä ei noudateta mitään lakeja.”
Tuollainen paikka voisi olla opettavainen erinäisille libertaareille, jos sinne saataisi myös kunnon moniongelmaisia pilottitakkisikaniskoja. Siellähän sais sitten yks jos toinenkin ihmeissään kimittää, että ”hei etteks te tyhmät tajuu et mul on älykkyysosamäärä ainaski 180 joten mun kuuluu olla johtajauros” kun öyhelöt jakelee monoa naamaan.
Tekisi hyvää myös kaikenlaisille anarkososialisteille ja ”järjestynyt yhteiskunta on olemassa vain heteropatriarkaatin vallan ylläpitämiseksi” femuille. Ylipäänsä minua on aina huvittanut se, että ne kovimmat vallitsevan järjestyksen vastustajat on aina niitä, jotka on todellisuudessa kaikkein riippuvaisimpia sen säilymisestä. - 45.
-
”paras argumentti eräitä oikeistolaisia, maahanmuuttajavastaisia, pelkoa ja pessimismiä lietsovia ja muutenkin tyhmiä nettikirjoittajia vastaan on juuri tämä: he turmelevat nuorisomme. Pahin esimerkki siitä turmeluksesta on nyt nähtävissä.”
41. :D - 46.
-
Jaahas, kommentti johon viittaisin poistettiinkin ennenkuin lähetin tuon kun en ollut päivittänyt sivua joten tuo läppä meni ohi, ei viittaa enää kommenttiin 41.
- 47.
-
@46,
Huh, ehdinkin jo ihmetellä hetken mitä höpäjät, ja kuinka hyvin minut tunnet :D - 48.
- 49.
- 50.
-
Ilman muuta sen äiti on syyllinen. Jätkä joka tekee tommosta ei oo saanut mitään hyvää kotoaan.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 138 kommenttia.