Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Kansainväliset suhteet, Maailmanpolitiikka

Venäjä, Venäjän uhka, Venäjän asevoimat, Venäjän imperialismi, Vladislav Surkov, Suomi ja Venäjä, stalinismi, uusstalinismi

Venäjänkielisellä internetillä on omat ”perusvenäläisensä”, jotka näkevät kaikkialla uhkaa ja salaliittoja Venäjää vastaan. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta erään Venäjän asioita yleensä tuntevan kaverini antamasta linkistä huomasin, että siellä kiertää uusi nettihuhu: suomalaiset muka pyrkivät hajottamaan Venäjän päästäkseen yhdessä sukulaiskansojensa kanssa käsiksi Siperian luonnonvaroihin. Samalla sivulla, jolta tuon huhun luin, oli luonnollisesti kuvia Venäjän ihmisoikeusrikosten suomalaisista arvostelijoista hakaristi rintaan kuvankäsittelyllä liitettynä; ja oli siellä tietysti myös linkitettynä erään tietyn suomalaisen dosentin haastattelu.

Den rysktalande delen av Internet har sina egna ”sannryssländare”, som ser hotbilder och rysshatande sammansvärjningar vart de än tittar. Det här är i och för sig ingenting nytt, men en kompis till mig som har ett inifrånperspektiv på Ryssland gav mig en webblänk som visade, att det cirkulerar nya nätrykten därborta: finnarna försöker kantänka söndra Ryssland för att tillsammans med de besläktade folken komma åt de sibiriska naturresurserna. På samma sida där jag läste detta påstående fanns givetvis bilder att beskåda: finska kritiker av bristen på mänskliga rättigheter i Ryssland, på bröstet ett hakkors som lagts till med ett bildhanteringsprogram. Och gissa vad, det fanns även en länk till en webbintervju med en viss ökänd finsk docent.

Spontaanisti nämä tällaiset vihakampanjat eivät tietenkään synny, se on selvää. Suomi ei ole Venäjälle tietenkään mikään oikea uhka, ja täällä asuvat ja käyvät venäläiset suhtautuvat maahamme kuitenkin enimmältä osin myönteisen arvostavasti. Jo Aleksandr Kuprinin ja Vladimir Solovjovin ajoista saakka Venäjällä on nähty Suomi ”parempana Venäjänä”, maana, jossa luonto ja jossain määrin kulttuurikin on samanlainen, mutta jossa asiat toimivat, kadut lakaistaan ja junat kulkevat aikataulussa (siihen aikaanhan ei vielä ollut Pendolinoa). Toki tuollainen voi antaa aihetta kateuteenkin, mutta selvään vainoharhaiseen vihaan ei. Jos Venäjällä ilmenee sellaista Suomea kohtaan, sen täytyy olla tietoisesti lietsottua. Ja Venäjän tiedustelumiehillä on keinonsa sitä myös lietsoa.

Spontant uppstår dessa hatkampanjer inte, det är klart. Finland utgör inget verkligt hot mot Ryssland, och de ryssar som bor här eller besöker oss brukar ha en positiv, uppskattande attityd till vårt land. Redan på Aleksandr Kuprins och Vladimir Solovjovs tid har ryska observatörer sett Finland som ett ”bättre Ryssland”, där naturen och t o m en del av kulturen mycket liknar Ryssland, men där systemet fungerar, gatorna hålls rena och tågen anländer i tid (på den tiden fanns ju inte några Pendolinotåg ännu). Allt detta kan givetvis även ge anledning till avund, men knappast till ett förföljelsemaniskt hat. Om sådana känslor börjar göra sig gällande i Ryssland, måste de vara medvetet frambesvurna. Men de ryska underrättelsemännen har alldeles säkert sina medel att sprida hat.

Tämä juttu on kuultu jo aiemmin. Kun pienten suomalaisugrilaisten kansojen kirjailijat ja älymystö Stalinin aikana teloitettiin, se perusteltiin kertomalla satuja suomalaisten ja unkarilaisten johtamasta salajärjestöstä, jonka tarkoitus oli tuhota Neuvostoliitto ja perustaa tilalle suomalaisugrilainen mahtimaa. Nyt kun Venäjä on vääjäämättä palaamassa takaisin Stalinin aikaisiin tapoihinsa, myös Stalinin salaisen palvelun keksimät propagandavalheet elvytetään - muun muassa Suomen päänmenoksi.

Den här historien har vi givetvis hört redan tidigare. När de små finsk-ugriska folkens intelligentsia under Stalintiden försvann i massgravarna, motiverades detta med påhittade historier om en internationell hemlig organisation ledd av finnar och ungrarew som ville tillintetgöra Sovjetunionen och grunda en finsk-ugrisk stormakt i dess ställe. Nu när Ryssland håller på att återgå till stalinistiska manér, värmer man upp också de lögner som Stalins hemliga polis på sin tid totade ihop - bland annat för att göra livet surt för oss finländare.

Mutta jos nettikeskustelusivulla jotain juttuja levitellään, se ei välttämättä merkitse, että kyseessä olisi mikään valtiollinen taho? Miten sen nyt ottaa. Tuttavani huomautti, että asianomaista keskustelusivua pidetään Moskovassa Venäjän presidentin varaesikuntapäällikön Vladislav Surkovin propagandansyöttökanavana. Surkov on Venäjän nykyisen johdon aatepuolen ylinero - hänellä on samanlainen rooli kuin Brežnevin aikaisella pääideologilla, vanhoillisuuden ruumiillistumana tunnetulla Mihail Suslovilla, jopa sukunimi kuulostaa samalta. Suomeen kohdistuvaa vihaa lietsotaan siis ilmeisestikin Kremlin johtajien lähipiiristä käsin, tai ainakin niiden suostumuksella.

Men det är ju bara en diskussionsspalt där det kolporteras någon sorts rykten, och det innebär ju inte nödvändigtvis att det är den ryska staten eller dess organ som står bakom? Nja, det beror lite på. Min kompis påpekade, att just det diskussionsforumet anses i Moskva utgöra en propagandakanal för den ryske presidentens vice stabschef Vladislav Surkov. Denne Surkov tjänstgör som överste ideolog åt Rysslands nuvarande ledning - han spelar alltså samma roll som den ärkekonservative stalinisten Michail Suslov på Brezjnevtiden i Sovjet, och dessa herrar har t o m liknande efternamn. Hatet på Finland sprids alltså från kretsar som står Kreml mycket nära, eller åtminstone med deras godkännande.

Surkovin propagandaverstaalta ovat peräisin sellaiset Venäjän nykyjohdon omakuvalle keskeiset käsitteet kuin ”suvereeni demokratia” - tällä hirviömäisellä ilmauksella pyritään esittämään Venäjän nykyinen, yhä enemmän yksipuoluejärjestelmän kaltainen valtiojärjestys jonkinlaisena legitiiminä vaihtoehtona länsimaiselle demokratialle. No, näinhän se tietysti oli neuvostoaikanakin, jolloin kommunistista järjestelmää markkinoitiin ”kansandemokratiana”; meidät lännen helpostihuijattavat liberaalit saatiin tällä tempulla uskomaan, että idän laittomuuteen ja mielivaltaan perustuva tyrannia ja lännen suhteellisen siedettävä ja kohtalaisesti laillisuuteen pitäytyvä demokratia olivat jonkinlaisia ”ääripäitä”, joiden välille pitäisi ”sovitella kompromissi”.

Det är Surkov som på sin propagandaverkstad pysslat ihop sådana för Rysslands nuvarande ledning viktiga begrepp som ”suverän demokrati”. Detta monströsa uttryck framställer Rysslands nuvarande regim, som allt mera liknar ett enpartisystem, som en sorts legitimt alternativ till västerländsk demokrati. Nåja, så där gjorde de också på sovjettiden, när det kommunistiska styret marknadsfördes som ”folkdemokrati”: vi lättledda liberaler kunde med detta trick förmås att tro, att den laglösa, godtyckliga tyrannin i Öst och den någorlunda drägliga och relativt laglydiga demokratin i Väst var någon sorts ”ytterligheter” mellan vilka det gällde att ”förhandla fram en kompromiss”.

Surkov on puoliksi tšetšeeni taustaltaan - itse asiassa tšetšeeni-isä hylkäsi hänen äitinsä kun poika, alkujaan nimeltään Aslambek Dudajev, oli viisivuotias (Surkov on äidin tyttönimi). Tiedä sitten, millaisia traumoja ja isänmurha-ajatuksia moinen aiheutti, mutta ainakin hän on nyt aikuisena miehenä ollut Tšetšenian Moskovalle uskollisen satraapin Ramzan Kadyrovin innokkaimpia tukijoita. Muistatte varmaan, että Kadyrovia on epäilty jos jonkinlaisista ihmisoikeusloukkauksista, Anna Politkovskajan ja Natalja Estemirovan murhat mukaan lukien; hän myös kannattaa kunniamurhia, koska mies on vaimon pää ja vaimo miehen peräpyyhe ja silleen. - Surkovin ideoimia ovat kuulemma myös nämä Putinin ylistämisjärjestöt nuorille, mitä näitä nyt on viime vuosina ollut, meikäläisiä ja kanssakulkijoita sun muita herra atamaanin peräpään valvojia. Ei siksi, että ne todistaisivat mistään erityisestä innovatiivisesta nokkeluudesta, mutta jonkunhan nekin piti keksiä.

Surkov är till hälften tjetjen: hans tjetjenske far övergav sonen och frugan när grabben, som då hette Aslambek Dudajev, var fem år gammal (Surkov är moderns flicknamn). Man kunde säkert spekulera vitt och brett om de trauman och fadermordstankar som detta vållade, men åtminstone är Surkov nu, som vuxen karl, en trogen anhängare av Ramzan Kadyrov, som nu styr och ställer i Tjetjenien som Moskvatrogen satrap. Ni kommer säkert ihåg att Kadyrov har misstänkts för allehanda brott mot mänskliga rättigheter, inte minst morden på de kritiska journalisterna Anna Politkovskaja och Natalja Estemirova. Han tycker också att det är jättekul, bra och fint med hedersmord, eftersom mannen är huvudet på kvinnan, kvinnan är mannens wc-papper och så där. - Det lär vara samme Surkov som ursprungligen föreslog grundandet av de där Putintrogna ungdomsorganisationerna, vad de nu alla heter, De Våra, De Medlöpande, och fan vet vad annat. Inte för att förslaget skulle vittna om någon ovanlig innovativ klyftighet, men någon måste ju hitta på de mindre originella idéerna också.

Niin suurliikemies kuin Surkov itse onkin, hänenkin sydämensä syvyydessä väijyy se neuvostoaikainen, kommunistinen halveksunta kauppasaksaa ja myyntimiestä kohtaan. Suurvaltojen kaupallinen ja taloudellinen kilpailu voi meidän pinttyneiden kapitalistien mielestä olla pienempi paha kuin ydinsota, mutta Surkov on eri kannalla. Hän on sanonut jotakuinkin niin, että on parempi kaatua sodassa kuin jäädä tappiolle kaupallisessa kilpailussa, koska sodassa kaatunut on sankarivainaja, kun taas kilpailun hävinnyt on pelkkä säälittävä mitättömyys. Se, että Venäjän kaltaista suurta ja arvaamatonta maata hallitsee harmaan eminenssin paikalta tällä tavalla ajatteleva mies, kuulostaa todella huojentavalta tulevaisuutta ajatellen, vai mitä? Ja nyt tämä kaveri on ilmeisestikin syystä tai toisesta kiinnostunut kovasti Suomesta.

Så mycket storaffärsman Surkov än är, sitter det sovjetiska, kommunistiska föraktet för köpmannen, försäljaren och kapitalisten djupt även i hans hjärta. Ekonomisk konkurrens mellan stormakterna kan för oss inbitna kapitalister låta som ett mindre ont än ett kärnvapenkrig mellan dem, men det anser inte Surkov. Han har sagt på ett ungefär att det är bättre att dö i krig än förlora i konkurrens, eftersom den i kriget stupade är en hedrad hjälte och martyr, medan den som inte klarat den ekonomiska konkurrensen bara är en ynkling. Att en man med sådana här tankegångar nu styr Ryssland som en grå eminens låter ju rätt lovande ur vår framtids synvinkel, eller vad tycker ni? Och nu har den här grabben av något skäl fattat intresse för Finland.

Panu Höglund