Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Kielitiede, Kulttuuri, Politiikka, Maailmanpolitiikka

gaelin kieli, kelttikielet, kielioikeudet, kielitaistelu, vähemmistökielet, kielten kuolema, Skotlanti, Skotlannin historia, gaelin kielen historia, Skotlannin itsenäisyys, Skotlannin parlamentti

Meikäläisissä tiedotusvälineissä ei juurikaan ole herättänyt huomiota se, että Skotlannin itsenäistymistä ajava kansallispuolue SNP voitti äskettäiset Skotlannin autonomisen parlamentin vaalit. Skottiparlamentti, josta käytetään mielellään sen kokoontumisrakennuksen mukaan nimeä Holyrood, perustettiin vasta 1990-luvun lopussa, vaikka Skotlannilla oli jo sitä ennen ollut paljonkin autonomisen osavaltion piirteitä, ennen kaikkea omat lait ja poikkeavat lakitermit sekä omat rahat, joiden kuvitus heijastelee Skotlannin kulttuuria ja historiaa.

Våra medier har knappast ägnat någon uppmärksamhet åt att det skotska nationella partiet SNP nyligen vann autonomivalet, dvs fick en majoritet ledamöter på det skotska autonoma parlamentet. Detta parlament, som i folkmunnen uppkallats Holyrood efter namnet på det palats där det brukar hålla sina sammankomster, grundades först i slutet på nittitalet, trots att Skottland redan då hade haft många attribut typiska för en autonom delstat, inte minst egna lagar, avvikande juridisk terminologi samt egna pengar, som illustrerats med motiv från skotsk kultur och historia.

Minua tietysti Skotlannissa kiinnostaa eniten gaelin kieli, joka on iirin lähin sukukieli ja muistuttaa sitä niin paljon, että sitä voi iirin pohjalta jossain määrin ymmärtää jopa puhuttuna. Itse asiassa Irlannissa asuessani seurasin iirinkielisestä televisiosta skottigaelilaista saippuasarjaa Machair ja pysyin jopa melko hyvin kärryillä katsomatta tekstitystä, sillä vaikka skottigaeli eroaakin iiristä häiritsevän paljon, asiassa auttaa se, että sen ääntäminen on huomattavasti lähempänä kirjoitusasua - sitä vastoin iirin eräät murteet ovat minullekin todellinen haaste, kun niitä puhutaan nopeasti. Jos iiri ja skottigaeli ovat kuin ruotsi ja tanska, iiri on niistä se tanska, ei päinvastoin.

Om jag intresserar mig för Skottland, är det därför att det talas skotsk gaeliska i landet. Det är iriskans närmaste släkting och de två språken liknar varandra så mycket att den som kan det ena förstår även det andra fint. När jag bodde på Irland brukade jag faktiskt titta på den skotsk-gaeliska tevesåpan ”Machair” och kunde följa med händelserna utan att kolla texterna, ty även om den skotska gaeliskan skiljer sig från den irländska så mycket att det direkt går på nerverna får man hjälp av att uttalet ligger närmare skriften än i iriskan. Vissa iriska dialekter är t o m för mig en verklig utmaning att förstå, om de talas för snabbt. Om iriskan och den skotska gaeliskan är som svenskan och danskan, är det nog iriskan som mera påminner om danskan, vad gäller inbördes förståelighet.

Gaelin kieli on Skotlannissakin, kuten iiri Irlannissa, nykyään jäänyt rannikon ja saarten kieleksi. Käytännössä se on elinvoimainen vain Ulko-Hebrideillä, joita gaeliksi ja nykyään myös englanniksi kutsutaan Länsisaariksi. Koska Ulko-Hebridit ovat maantieteellisesti yhtenäinen alue ilman suuria murre-eroja, skottigaelin normittaminen ja standardisointi ei ole ollut läheskään niin ongelmallista kuin pieniin murteisiin pirstoutuneen iirin. Tosin sukupuuttoon kuollut Argyllin seudun murre kummittelee kirjakielen taustalla, koska käytössä oleva raamatunkäännös on sillä laadittu - ja gaelilaiset skotlantilaiset ovat hyvin uskonnollista väkeä.

Som iriskan på Irland har även gaeliskan i Skottland endast överlevt på kuststräckor och öar. I praktiken torde den skotska gaeliskan endast vara livskraftig i Yttre Hebriderna, som på gaeliska och i dag allt oftare också på engelska brukar kallas Västeröarna. Dessa öar ligger så nära varandra och utgör ett geografiskt så slutet område att det inte finns så hemskt stora dialektskillnader mellan dem. Man har därför inte så stora problem med standardiseringen som på Irland, där iriskan talas i utspridda dialekter på små språköar. Visserligen spökar den utdöda Argylldialekten bakom skriftspråksnormen, eftersom det är den dialekt på vilken den alltjämt använda bibelöversättningen avfattats - och de gaelisktalande skottarna är ett religiöst släkte.

Silloin kun Argyllin murretta vielä puhuttiin, se oli skottigaelin murteista ehkä lähimpänä iiriä, ainakin niitä iirin muotoja, joita menneinä vuosisatoina puhuttiin nykyisen Pohjois-Irlannin alueilla. Sitä vastoin Hebridien gaeli on se kielen muoto, joka on saanut eniten vaikutteita pohjanmiesten muinaisnorjasta, koska saaret olivat aikoinaan käytännössä pitkään Norjan siirtomsana. Kuvitelkaapa, että suomi olisi syrjäytynyt kokonaan ruotsin kielen tieltä, paitsi että Varsinais-Suomessa yhä puhuttaisiin sitä murretta mitä nytkin - ja ainoa käytettävissä oleva raamatunkäännös, jolla tietysti olisi yhä valtava vaikutus oikeakielisyyskäsityksiin, olisi kirjoitettu savon murteella joskus vuosisata-pari sitten.

När Argylliriskan ännu talades, var det kanske den av de skotsk-gaeliska dialekterna som både språkvetenskapligt och geografiskt låg iriskan närmast, åtminstone den iriska som på gångna århundraden ännu talades i nuvarande Nordirland. Hebridergaeliskan är däremot den form av skotsk gaeliska som mest påverkats av vikingarnas fornnordiska, eftersom öarna på sin tid praktiskt taget koloniserades av Norge. Föreställ er ett Finland där finskan helt hade trängts undan av svenskan, förutom i Egentliga Finland, men den enda bibelöversättningen, som givetvis skulle ha ett enormt inflytande på föreställningarna om språkriktighet, skulle vara på gammal savolaxiska.

Gaelin kielestä on tapana sanoa, että se ei koskaan ole ollut samalla tavalla koko Skotlannin kieli sillä tavalla kuin iiri on ollut koko Irlannin. Tämähän on sikäli totta, että maan eteläosissa, Alamailla, puhuttiin pikemminkin walesilaistyyppistä kelttikieltä, eivätkä ne koskaan ehtineet gaelilaistua, ennen kuin pohjoisenglanti - se josta nykyinen alamaanskotin murre tai kieli kehittyi - levisi niihin. Gaeli, tai muinaisiiri, valtasi alaa Skotlannissa sen jälkeen kun Ulsterin iirinkielisessä perinteessä lähes mytologisen hahmon mainetta nauttiva pyhimys Colm Cille perusti luostarinsa Ulko-Hebrideillä sijaitsevalle Ionan saarelle Dál Riadan irlantilaisen heimokuningaskunnan tuella. Aikaisemmin Skotlannissa puhuttu piktin kieli, joka lienee ollut kelttiläinen kieli sekin, syrjäytyi ”pakanakielenä” kristillisemmäksi mielletyn muinaisiirin tieltä, joka sitten Skotlannissa, piktin ja muinaisnorjan vaikutuksesta, muovautui omanlaisekseen murteeksi tai kieleksi. Skottigaelin asema erillisenä kielenä on kuitenkin aika myöhäistä perua - vielä 1500-luvulla sitä pidettiin iirin murteena, ja kirjakielenä oli yhteinen klassinen iiri.

Det brukar påstås att gaeliskan i Skottland aldrig varit hela landets språk så som iriskan på Irland. Detta är såtillvida sant, att det i de skotska lågländerna talades ett keltiskt språk som mera liknade walesiskan, och de hann aldrig på riktigt övergå till gaeliskan, förrän nordengelskan - det språk som dagens skotska (engelska) dialekt härstammar från - bredder ut sig dit. Gaeliskan, eller egentligen forniriskan, erövrade Skottland när helgonet Colm Cille, en i det närmaste mytologisk gestalt i den nordiriska folkloren, grundade sitt kloster på ön Iona i Hebriderna med det irländska stamkungadömet Dál Riadas goda minne. Piktiskan, det språk som tidigare talats i Skottland, försvann som ”hedniskt språk”, eftersom forniriskan ansågs ett kristet språk, men under piktiskt och skandinaviskt inflytande omvandlades forniriskan till en ny dialekt eller språkform. Det är dock rätt sent som den skotska gaeliskan kommit att uppfattas som ett särskilt språk. Ännu på 1500-talet ansågs den vara en irisk dialekt, och det klassiska iriska skriftspråket var gemensamt för båda.

Skotlannin nimi iiriksi ja skottigaeliksi on Alba. Huvittava puoli asiassa on, että tämä Alba on sittemmin siirtynyt koko Ison-Britannian juhlalliseksi rinnakkaisnimeksi muodossa Albion. Toisaalta Skotlannin meille tuttu nimi viittaa alun perin irlantilaisiin tai iirin puhujiin. Keskiajan latinassa Scottus tarkoitti juuri irlantilaista, kuten filosofi ja teologi Johannes Scottus Eriugenankin nimestä näkyy. Skotlanti tarkoittaa siis maata, jossa puhutaan iiriä, tai iirin sukuista kieltä. Scotia oli myös alkujaan latinankielinen nimi Irlannille; Skotlanti oli muinaisille roomalaisille Caledonia, kuten Asterixinkin lukijoiden pitäisi muistaa.

Både på skotsk gaeliska och på iriska kallas Skottland för Alba. Löjligt nog har detta namn senare gett upphov till det poetiska namnet på Storbritannien - Albion. Å andra sidan är det för oss kända namnet på Skottland baserat på irländare eller irisktalande. På medeltidslatin betydde Scottus irländare, som man ser i namnet på den irländskfödde filosofen och teologen Johannes Scottus Eriugena. Skottland var alltså ett land där man talade iriska, eller ett liknande språk. Scotia var också ursprungligen ett latinskt namn på Irland; som vi borde minnas från Asterix, kallade de gamla romarna Skottland för Caledonia.

Gaelin kieli alkoi Skotlannissa väistyä jo siihen aikaan kun maa oli itsenäinen. Tästä syytetään yleensä kuningas Malcolmia, joka eleli 1000-luvulla ja meni naimisiin alamaalaisen Margaretin kanssa, johon oli niin rakastunut, että hänen mielikseen muutti hovin kielen gaelista englanniksi, tai käytännössä alamaanskotiksi. Gaelista tuli sitten vainottu vähemmistökieli ihan Skotlannin sisälläkin, ja sitä alettiin kutsua nimellä Erse, siis iiri, ja se leimattiin vierasmaalaiseksi maanpetturikieleksi. Asiaa ei auttanut se, että gaelilaiset skotlantilaiset 1600-1700-luvulla kannattivat Stuartien kuningassuvun palauttamista valtaistuimelle - Stuartien kannattajat, ns. jakobiitit, kävivät Brittein saarilla monta sisällissotaa ja taistelua, mutta jäivät lopulta tappiolle, ja siitä joutuivat kärsimään sekä iirin että gaelin kielet.

Gaeliskan började i Skottland ge efter för engelskans frammarsch redan när landet ännu var självständigt. Vanligen är det kung Malcolm, som levde på 1000-talet, som beskylls för detta: han gifte sig med den engelsktalande Margaret som han var så kär i att han införde engelskan, eller i praktiken den låglandsskotska dialekten, som det officiella hovspråket, i stället för den skotska gaeliskan. Därefter blev gaeliskan småningom ett förföljt minoritetsspråk i själva Skottland och började kallas för ”Erse”, iriska, och under århundraden kom det att uppfattas som ett främmande förrädarspråk. Det blev inte bättre när gaelisktalande skottar under 1600- och 1700-talen sällade sig till jakobiterna, partiet som ville återinstallera Stuartkungahuset på tronen. Jakobiterna utkämpade många inbördeskrig och slag i Brittiska öarna, men knäcktes till slut, och både iriskan och den skotska gaeliskan blev lidande av denna förlust.

Englantia tai skottienglantia puhuvien alamaalaisten ja gaelia puhuvien ylämaalaisten ristiriita leimasikin Skotlannin historiaa pitkään; gaelilaiset ylämaat jätettiin pitkälti oman onnensa nojaan esimerkiksi uskonnollisesti, joten niitä hallitsi feodaalinen klaanilaitos, ja uskontona oli kansanuskomuksiin sekoittunut, puolipakanallistunut katolisuus vielä kauan sen jälkeenkin kun protestantismi nousi alamaiden puolella. Gaelinkielisestä Skotlannista tuli kunnolla protestanttinen oikeastaan vasta 1800-luvulla, omaperäisen ja spontaanin vapaakirkollisen herätysliikkeen myötä. On Skotlannissa toki vielä gaelia puhuvia katolisiakin.

Konflikten mellan de engelsk- eller skotsktalande lågländerna och de gaelisktalande högländerna präglade Skottlands historia länge. För det mesta lämnades högländerna åt sitt öde t ex i religiös bemärkelse. Klanhövdingarna behandlade sina underhavande som livegna, och den religion som fanns var en blandning av halvglömd katolicism och folklig vidskepelse även när lågländerna för länge sen övergått till protestantism. Det var egentligen först på artonhundratalet som det gaelisktalande Skottland blev protestantiskt, när det spontant uppstod egna, i det närmaste frikyrkliga väckelserörelser i regionen. Visst finns det också gaelisktalande katoliker i dagens Skottland.

Gaelin kielellä on Skotlannissa käsittääkseni noin sata tuhatta puhujaa, eli hieman enemmän kuin aitoja syntyperäisiä iirinkielisiä. Sitä puhutaan vielä jonkin verran myös Cape Bretonissa, Nova Scotian osavaltiossa Kanadassa. Itse asiassa olen täällä Turussa joitakin vuosia sitten tavannut erään kanadalaisen nuorukaisen, joka kiinnostui siitä, että olin lukemassa iirinkielistä maaseutuelämäkertaa ja halusi tietää, missä olin oppinut gaelia - hänelle iiri oli sama kieli. Hän itse oli kuitenkin unohtanut suurimman osan lapsena puhumastaan gaelista, tai niin hän ainakin väitti, ehkä siksi, että ujosteli puhua kieltä. Kanadassa on kuitenkin vielä jonkin verran gaelinkielistä kulttuuritoimintaa - taannoin joku nettitutuistani linkitti Facebookissa gaelinkieliseen lyhytfilmiin, joka oli tehty sikäläisen kulttuuribyrokratian myöntämällä tuella.

Vad jag vet finns det ännu ungefär hundratusen gaelisktalande i Skottland, dvs. lite fler än äkta infödda irisktalande. Dessutom talas det gaeliska även i Cape Breton i den kanadensiska delstaten Nova Scotia. Här i Åbo har jag faktiskt för ett antal år sen råkat en kanadensisk kille från Nova Scotia som i sin barndom talat gaeliska - han såg att jag satt och läste i en bok på iriska, en fiskares självbiografi, och undrade var jag lärt mig gaeliska. För honom var iriska och skotsk gaeliska samma språk. Han hade glömt det mesta av sin gaeliska själv, eller det var åtminstone vad han påstod, kanske han var helt enkelt lite blyg. Det finns ändå en del kulturella aktiviteter på gaeliska i Kanada - nyligen länkade en av mina irisktalande nätkompisar från Facebook till en gaeliskspråkig kortfilm som filmats med kanadensiskt kulturstöd.

Skottigaeliksi kirjoitetaan tietysti jonkin verran kirjallisuutta - omasta hyllystäni löytyy ainakin Iain Mac a’ Ghobhainnin ohkaisia nuorisokirjoja, kuten An Rathad gu Somalia, ”Tie Somaliaan”, joka kertoo siitä, kuinka yliopistoon lähtevä gaelilaisnuorukainen järkyttyy Somalian sisällissotauutisista televisiossa ja löytää elämäntehtäväkseen Somalian sodan uhrien auttamisen. Koska gaelinkieliset skotlantilaiset ovat osallistuneet lojaaleina kruunun alamaisina molempiin maailmansotiin brittiarmeijan riveissä, myös sotamuistoilla on sijansa skottigaelinkielisessä kirjallisuudessa - iirinkielisessä tällaista ei tietenkään näkisi. Itse asiassa viime vuosien merkittävimpänä pidetty gaelinkielinen kirja, Angus Patrick Campbellin (tai Aonghas Pàdraig Caimbeulin, jos niin haluatte) laaja sukuromaani An Oidhche Mus do Sheòl Sinn, kertookin gaelilaisesta skotlantilaisperheestä, jonka jäseniä osallistuu niin maailmansotiin kuin Espanjan sisällissotaankin. (Valitettavasti joudun tässä kertomaan kerrottua, sillä itse en osaa skottigaelia riittävän hyvin lukeakseni niin paksuja kirjoja.)

På skotsk gaeliska skrivs det givetvis alltjämt en hel del litteratur - i min egen bokhylla har jag åtminstone tunna ungdomsböcker av Iain Mac a’ Ghobhainn, t ex ”An Rathad gu Somalia”, dvs. Vägen till Somalia. Huvudpersonen är en ung grabb från en gaelisktalande familj som ger sig till Edinburgh för att studera på universitetet, men ser på teve att det härskar krig och nöd i Somalia och fattar beslutet att ägna sig åt att hjälpa somalierna. De gaelisktalande skottarna har deltagit i de två världskrigen i den brittiska armén, och sålunda spelar krigsminnena en framträdande roll i den skotsk-gaeliska litteraturen - i den iriskspråkiga skulle man knappast se något liknande. Den skotsk-gaeliska bok som anses den litterärt viktigaste under de senaste åren, Angus Patrick Campbells (eller, om ni så vill, Aonghas Pàdraig Caimbeuls) ”An Oidhche Mus do Sheòl Sinn”, är en stor, episk släktsaga om en gaelisktalande familj vars medlemmar kämpar med både i världskrigen och det spanska inbördeskriget. (Tyvärr är det här andrahandsinformation, eftersom mina kunskaper i skotsk gaeliska tills vidare inte räcker till för att läsa så tjocka böcker.)

Scottish National Party, tai Pártaidh Nàiseanta na h-Alba, on sinänsä melko asiallinen puolue: se on rasistinen korkeintaan englantilaisia kohtaan, ja brittikonservatiivit ovat moittineet sitä lähinnä liian suvaisevaisesta asenteesta muslimeihin. Jos Skotlanti itsenäistyisi tuon porukan johdolla, en kuitenkaan osaisi pitää sitä mitenkään yksiselitteisesti voittona gaelinkielisten näkökulmasta.

Scottish National Party, eller Pártaidh Nàiseanta na h-Alba, är i och för sig ett ganska skapligt och sakligt parti: det är på sin höjd rasistiskt mot engelsmännen, men vad gäller muslimer och andra invandrare, har de brittiska konservativa förebrått SNP att det är för muslimvänligt. Om Skottland blev självständigt under SNP, är jag dock inte helt säker om det vore en bra idé ur de gaelisktalandes synvinkel.

SNP toki esittää olevansa hyvinkin halukas parantamaan gaelin kielen asemaa Skotlannin yhteiskunnassa, mutta jos iirin kielen kohtaloista Irlannissa voi päätellä mitään, niin ainakin sen, että vähemmistöjen ei kannata luottaa poliitikkojen hyvään tahtoon näissä asioissa. Lisäksi Skotlannissa esiintyy hyvinkin vahvoja ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä gaelinkielisiä kohtaan. Skotlanninenglannissa on jopa oma rasistinen pilkkasana gaelinkieliselle ylämaalaiselle, teuchter.

SNP kanske påstår sig vilja förbättra gaeliska språkets ställning i det skotska samhället, men om man kan dra slutsatser av iriskans öde i det självständiga Irland kan man säga att språkminoriteterna aldrig borde lita på politikernas goda vilja i såna här saker. Dessutom finns det starka fördomar och hatkänslor mot de gaelisktalande i Skottland. Det finns till och med ett särskilt rasistiskt öknamn på de gaeliska högländarna i skotsk engelska: ”teuchter”.

Alamaiden skoteilla on tietysti myös tietty alemmuuskompleksi ylämaalaisia kohtaan. Ylämaalaiset eivät puhu englantia skottimurteella, vaan kirjakielisesti. Ne ylämaalaiset, jotka eivät enää puhu gaelia, puhuvat isiensä koulussa oppimaa kirjaenglantia, kun taas alamaiden skottien kieltä on se Trainspotting-elokuvasta tuttu kielimuoto. Nyt kun gaelin kielen status on selvästi parantunut, monet alamaiden skotit ovat kateellisia, koska heidän kieltään pidetään yhä pelkästään rahvaanomaisena ja virheellisenä tapana puhua englantia, kun taas gaeli sentään myönnetään eri kieleksi ja sellaisena suojelemisen arvoiseksi.

Låglandsskottarna hyser givetvis också ett visst mindervärdeskomplex gentemot höglandsgaelerna. Höglandsgaelerna talar inte skotsk dialekt, utan den engelska de lärt sig i skolan - de gaeler som inte längre talar gaeliska använder därför klockren standardengelska. Låglandsskottarna däremot talar som i filmen Trainspotting. I dag, när gaeliskan har bättre status än förr, är det låglandsskottarna som är avundsjuka, eftersom deras språk fortfarande anses vara ett vulgärt och felaktigt sätt att tala engelska, medan gaeliskan åtminstonen erkänns som ett skilt språk som förtjänar att ägnas omtanke.

On jopa kuviteltavissa, että Skotlannin itsenäistyminen merkitsisi gaelin kielen aseman heikkenemistä, kun kielipolitiikasta pääsisivät enenevässä määrin päättämään gaelia vierastavat alamaiden skotit. Iirin kielen kannalta Irlannin itsenäistyminen tuli ehkä liian aikaisin, sillä jos irlantilaiset olisivat keskittyneet vähemmän vapaus- ja enemmän kielitaisteluun, kielen asema olisi voitu saada paremmalle tolalle vetoamalla Lontoon keskusvallan huonoon omaantuntoon. Sitä omaatuntoa tökkimällä ovat Skotlanninkin gaelinkieliset saaneet hyviä tuloksia viime aikoina, eikä ole mitenkään varmaa, että skotlantilainen keskusvalta olisi yhtä hyvin manipuloitavissa.

Man kan t o m föreställa sig att gaeliskans status i ett självständigt Skottland bara skulle försämras, när låglandsskottarna, som inte nödvändigtvis har mycket till övers för gaeliskan, började besluta om språkpolitiken. Beträffande iriskan kom den irländka självständigheten kanske för tidigt: i stället för att koncentrera alla krafter på den politiska frihetskampen kunde man ha höjt på språkets status i samhället genom att vädja till den brittiska centralmaktens dåliga samvete. På det sätt har även de gaelisktalande i Skottland fått bra resultat i sin språkkamp, och det är inte alls säkert att en skotsk centralmakt skulle vara lika lätt att manipulera.

Panu Höglund