Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Rikollisuus

nettikansa, nettihysteria, nettivainot, pedofilia, talkoistaminen, joukkoistaminen, crowdsourcing

Äskettäin poliisi etsintäkuulutti miehen, joka oli harjoittanut itsetyydytystä jossain julkisessa kulkuvälineessä katsekontaktissa nuoreen tyttöön. Netissä jaettiin hämäriä valvontakamerakuvia, joiden väitettiin esittävän miestä: hän oli melko huomaamaton häiskä, muistaakseni hiusraja korkealla (enkä välitä nyt tarkistaa, muistanko väärin). Tähän mennessä poliisin yritys ulkoistaa jäljitys kansanjoukoilla on johtanut vain siihen, että syytön mies on joutunut oliko se nyt viideksi tunniksi poliisin huostaan. Vielä en ole kuullut, ovatko kotitekoiset katupartiot hyökänneet miestä muistuttavien ohikulkijoiden kimppuun, mutta en sitäkään ihmettelisi. Nettifoorumit vilisevät tunnetusti kroonisia väkivaltarikollisia, jotka jonkin oman seksuaalisen poikkeavuutensa vuoksi kokevat vastustamatonta halua pahoinpidellä lähimmäisiään brutaalisti, ja kun heidän kuultensa mainitaankin sana ”pedofiili”, he piehtaroivat ekstaasissa jo etukäteen: sellainen lastenraiskaajahan on yhteiskunnan alinta pohjasakkaa jota kaikki herttaisen yksimielisesti vihaavat, ja sellaisen elukan saa hakata vaikka palasiksi yleisellä luvalla.

En man som öppet masturberade på något offentligt trafikmedel i blickkontakt med en ung flicka efterlystes nyligen av polisen. På webben delades det ut suddiga bilder från övervakningskameror som påstods visa mannen, en ganska omärklig kille med hårfästet ganska högt uppe vill jag minnas (och orkar inte kolla). Hittills har detta försök att utkontraktera spaningarna till folkmassorna lett till att en oskyldig man fick sitta var det nu i fem timmar anhållen hos polisen. Jag har inte ännu hört några rykten om att självutnämnda gatupatruller skulle ha börjat attackera förbigående med ett utseende som liknar mannen i bilderna, men jag skulle inte vara förvånad. Nätfora vimlar ju av kroniska våldsförbrytare som p g a någon sorts sexuella parafili känner en oemotståelig impuls att brutalt misshandla sina medmänniskor, och hör de bara ordet pedofil vältrar de sig i extas på förhand: en sådan där barnskändare är ju ett samhällets avskum som alla är eniga om att hata, och sålunda får man slå sönder och samman kräket med allmänhetens godkännande. 

En todellakaan halua puolustella oikeita pedofiileja, heitä inhotaan ja kammotaan hyvällä syyllä, mistä itse kukin voi vakuuttua vaikka katsomalla Youtubesta Jammu Siltavuoren haastattelun. Perusteettomat pedofiilisyytökset ovat kuitenkin vaarallinen ase viatonta miestä vastaan suunnattavaksi, ja siksi sekä yleisön että poliisin tulisi noudattaa suurta tahdikkuutta niitä kohtaan, jotka vasta ovat epäiltyinä alaikäisten seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Tällä kertaa tahdikkuuden rajat on kuitenkin kaikesta päätellen reilusti ylitetty, varsinkin koska puheena oleva rikos ei kuitenkaan ole kaikkein karkeinta sorttia. On yksi asia raiskata kovakouraisesti vaikkapa esikouluikäinen tyttö ja aiheuttaa hänelle fyysisiä vammoja - ja tartuttaa häneen sukupuolitauti - ja toinen asia vetää käteensä bussissa viisitoistavuotiaan nähden, mutta ahdistelematta häntä millään kouriintuntuvalla, fyysisellä tavalla.

Jag vill härmed inte ta verkliga pedofila i försvar. Det är inte för intet de inger äckel och skräck, något alla kan övertyga sig om genom att t ex se på intervjun med Jammu Siltavuori på Youtube. Ogrundade beskyllningar för pedofili är dock ett farligt vapen att rikta mot en oskyldig man, och därför bör både allmänheten och polisen iaktta stor diskretion gentemot de som bara är misstänkta för sexuella övergrepp mot minderåriga. Den här gången verkar gränsen dock ha rejält överskridits, inte minst därför att brottet ifråga ändå är av mindre grov sort. Det är en sak att t ex hårdhänt våldta en förskoleflicka och åsamka henne fysiska skador inklusive en venerisk sjukdomssmitta, och en annan sak att dra en tarzan på bussen så att en femtonårig flicka ser det, men utan att på något konkret, fysiskt sätt antasta henne.

Mielestäni nimittäin on sen raiskatun esikouluikäisen kärsimysten trivialisointia ja vähättelyä rinnastaa ne tuosta vain sen viisitoistavuotiaan tytön kauhuelämykseen. Ehkä tämä johtuu siitä, että minun teiniaikoinani seksuaalivalistuksen yhteydessä nuorille kerrottiin tällaisia itsensäpaljastajia ja bussirunkkareita olevan olemassa: jos sellainen on lähellä ja tilanne päällä, tulee pysyä rauhallisena, poistua tavalla joka ei vaikuta provosoivalta ja hakea apua. Tällaiset tyypit opittiin näkemään ennen muuta viheliäisinä ja säälittävinä olentoina, ei niinkään pelottavina seksuaalirikollisina, ja jollain tavoin olen sitä mieltä, että se oli parempi menettelytapa kuin se hysteria jota tämän asian tiimoilta nykyisin lietsotaan. Oletan jopa, että jos nuoret ihmiset ovat oppineet suhtautumaan itsensäpaljastajaraakkeihin halveksunnan sekaisella säälillä (lamauttavan pelon asemesta), he voivat kohdata oman seksi- ja aikuiselämänsä huomattavasti luottavaisemmin.

I mitt tycke trivialiserar och bagatelliserar man nämligen den där våldtagna förskoleflickans lidanden, om man utan vidare likställer dem med den femtonåriga flickans skräckupplevelse. Det kanske beror på att det var en del av sexualupplysningen på mina tonår att vi helt enkelt informerades om att sådana här blottare och bussrunkare existerade, och att man i en konkret situation med en sådan man bör hålla sig lugn, avlägsna sig på ett sätt som inte verkar provocerande och söka hjälp. Man lärde sig se dem som ynkliga och ömkansvärda varelser snarare än som skrämmande sexförbrytare, och på något sätt tycker jag att det var ett bättre tillvägagångssätt än den hysteri som i dag underblåses kring saken. Jag antar till och med att de unga människor som lärt sig en attityd av föraktblandat medlidande (snarare än förlamande skräck) gentemot bussblottare går sitt eget sex- och vuxenliv med bättre utsikter till mötes.

Poliisilta ei ollut todellakaan järkevää yrittää saada bussirunkkaria kiinni talkoistamalla - ”crowdsourcingilla” kuten kolmannella kotimaisella sanotaan. Toki poliisin tulee voida kääntyä yleisön puoleen kun tarvetta on, mutta seurattuamme puolen vuosikymmenen ajan sitä raakaa ja sikamaista nettiterroria, jota maahanmuuttokritiikiksi tituleerataan, meidän pitäisi jo tietää, että netti ei tosiaankaan toimi minään kollektiivisena ihmisten muodostamana supertietokoneena, vaan pikemminkin harvinaisen hidasjärkisenä, mutta helposti raivoon kiihottuvana lynkkaajasakkina. Joukkoäly ei ole mitään verrattuna siihen tyhmyyteen, hulluuteen ja raivopäisyyteen, joka joukossa tiivistyy.

Det var inte heller alltför genomtänkt av polisen att försöka komma åt bussrunkaren genom att tillämpa s k massbaserad problemlösning, eller crowdsourcing som det heter på svengelska. Polisen bör givetvis kunna vända sig till allmänheten när det behövs, men efter ett halvt årtionde av den brutala och svinaktiga webbterror som går vid namnet invandringskritik borde vi redan veta att webben inte fungerar som en kollektiv mänsklig superdator, utan snarare som en sällsynt trögtänkt, men lättuppviglad lynchmobb. Svärmintelligens är ingenting i jämförelse med svärmdumhet, svärmgalenskap och svärmraseri.

Eikä nettijoukossa tiivisty ennenkuulumattomissa mittasuhteissa vain rasismi ja pedofiilihysteria. Nykyään edes ravitsemustieteilijät eivät uskalla julkisesti puhua karppaamisesta, koska karppaajafanaatikot uhkailevat heitä netissä tappamisella. Netin roskaväki kykenee ilmeisestikin kiihottumaan verenhimoiseen raivoon aivan jonninjoutavista asioista, joten poliisin pitäisi noudattaa suurta varovaisuutta ulkoistaessaan sille jäljitystehtäviä. Onhan se totta että poliisilla ei ole resursseja tutkia itse kaikkia vakaviakaan rikoksia, ja pystyn kyllä kuvittelemaan, että lainvartijamme usein kokevat suurta kiusausta antaa yhteisen kansan ottaa osansa vastuusta, mutta tosiasia on, että tiedämme toistaiseksi hyvin vähän nettikansan sosiaalisesta dynamiikasta, liian vähän, jotta osaisimme oikealla tavalla hakea netinkäyttäjien suuren massan apua yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Itsehän olen tyystin menettänyt uskoni niin demokratiaan kuin Suomen kansaankin ainoastaan seuraamalla nettirahvaan käyttäytymistä ja edesottamuksia viime vuosina.

Och det är inte bara rasismen och pedofilhysterin som kan nå aldrig skådade dimensioner på webben. Nyligen har t o m näringsforskarna klagat över att de inte längre vågar yttra sig om lågkolhydratdieten, eftersom lågkolhydratsfanatikerna kommer med mordhotelser mot dem på webben. Webbmobben kan tydligen hetsa upp sig till ett blodtörstigt raseri om rätt triviala saker, och därför borde polisen iaktta stor försiktighet i att utkontraktera spaningsuppgifter till den. Det är nog så sant att polisen inte har resurser att utreda alla allvarliga brott på egen hand och jag kan nog föreställa mig att lagens väktare ofta känner sig frestade att låta menige man axla en del av ansvaret, men faktum är att vi tills vidare vet mycket litet om webbfolkets sociala dynamik och om det rätta sättet att anlita den stora massan nätanvändare i ett allmännyttigt syfte. Själv har jag ju fullkomligt förlorat min tro på demokratin och finska folket bara genom att iaktta webbmobbens uppförande och fasoner under de senaste åren.

Panu Höglund