Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Laki, Rikollisuus

uusnatsismi, uusnatsit, natsiterroristit, äärioikeisto, natsiterrorismi, murhat, Saksa, joukkomurhat, joukkomurhaajat, poliisimurhat, poliisimurhaajat, naulapommit, terrorismi, terroristit

Saksassa on juuri paljastunut sarja äärioikeistolaisten terroristien tekemiä rasistisia murhia. Näyttää siltä, että murhien syylliset ovat kaksi ilmeisesti itsemurhan tehnyttä miestä, Uwe Böhnhardt ja Uwe Mundlos, sekä poliisille ilmoittautunut nainen nimeltä Beate Zschäpe. Murhasarja on ollut käynnissä jo vuosituhannen vaihteesta saakka, ja sen uhriksi on joutunut kahdeksan turkkilaista ja yksi kreikkalainen maahanmuuttaja, enimmäkseen harmittomia kebabinmyyjiä ja muita vastaavia pienyrittäjiä, yhdellä tai kahdella oli yhteyksiä pikkurikollispiireihin. Murhat tapahtuivat joka puolella Saksaa, mutta painottuivat etelään: Müncheniin (kaksi murhaa) ja Nürnbergiin (kolme). Tyypillinen murhatapa oli kasvoihin lähietäisyydeltä, mutta äänenvaimentimella keskellä kirkasta päivää ammuttu laukaus: huomiota ei haluttu herättää iskuhetkellä, mutta samalla terroristinen, pelkoa lietsova tarkoitus oli ilmeinen.

I Tyskland har det avslöjats en serie mord som högerextremistiska terrorister begått på invandrare av rent rasistiska bevekelsegrunder. Det verkar att de skyldiga är två män som tagit sig själva av daga, Uwe Böhnhardt och Uwe Mundlos, samt en kvinna vid namn Beate Zschäpe som anmält sig själv till polisen. Mordserien kom igång redan vid millennieskiftet, och den har krävt åtta turkiska och ett grekiskt offer. De flesta var oförargliga kebabförsäljare och liknande småföretagare, en eller två av dem hade förbindelser till småkriminella miljöer. Morden ägde rum på olika håll i Tyskland, men tyngpunkten låg söderut: två av dem skedde i München, tre i Nürnberg. Mest typiskt var det att offret fick ett närskott i ansiktet av ett handeldvapen med ljuddämpare mitt på ljusan dag. Man ville inte väcka uppmärksamhet genast, men det var uppenbarligen så menat att varje dåd efteråt skulle ingjuta skräck i de som på något sätt stod offret nära. Terrorisera alltså.

Varsinainen ulkomaalaisiin kohdistunut murhasarja näyttää loppuneen vuonna 2006, mutta sitä seuraavana vuonna terroristit hyökkäsivät lounaissaksalaisen Baden-Württembergin osavaltion pohjoispäässä sijaitsevassa Heilbronnin kaupungissa kahden poliisikonstaapelin kimppuun ampuen heitä päähän. Ilmeisesti kyse ei ollut pidätystilanteesta, vaan murhaajat halusivat tieten tahtoen surmata poliisit saadakseen haltuunsa heidän aseensa, käsirautansa ja univormunsa hyödyntääkseen niitä apuvälineinä ja valeasuina vastaisissa ilkitöissä. Toinen uhreista selvisi hengissä, mutta 22-vuotias naispoliisi Michèle Kiesewetter menehtyi vammoihinsa. 

Mordserien i egentlig mening verkar ha tagit slut år 2006, men året därpå attackerade terroristerna två poliskontaplar i Heilbronn i norra ändan av delstaten Baden-Württemberg i sydvästra Tyskland och sköt dem i huvudet. Det förefaller inte ha varit fråga om ett försök att ta fast nazisterna, utan snarare avrättade gärningsmännen konstaplarna för att stjäla deras vapen, handklovar och uniformer: sådana tillbehör skulle ju komma väl till pass i framtiden om man kanske behövde utklä sig till en polis för att uträtta ytterligare illdåd. Ett av offren överlevde, men den 22-åriga kvinnliga kontapeln Michèle Kiesewetter dog av sviterna.

Murhien lisäksi äärioikeistolainen solu räjäytti kesäkuussa 2004 nauloilla täytetyn putkipommin Keupstrassella, turkkilaisten siirtolaisten kauppakadulla Kölnissä. Parikymmentä ihmistä loukkaantui, mutta kukaan ei sentään kuollut iskussa. Räjähdys tuhosi kokonaisuudessaan yhden kampaajaliikkeen, vaurioitti vakavasti useita muitakin liiketiloja ja kadun varrelle pysäköityjä autoja: aineelliset vahingot olivat ilmeisesti hyvin suuret, vaikka pommista selvittiinkin kuolonuhreitta. Paikallislehden numero heinäkuulta 2004, joka on netissä luettavissa, kertoo poliisin täydellisestä neuvottomuudesta: parisataa yleisövihjettä selvitettyäänkään rikostutkijat eivät olleet milliäkään lähempänä ratkaisua, ja uuden iskun pelättiin tapahtuvan koska tahansa.

Den högerextremistiska mördarcellen sköt inte bara ned invandrare. Dessutom detonerade den i juni 2004 en rörbomb fylld med spikar på Reupstrasse, en handelsgata i Köln bebodd av turkiska invandrare. Ett tjugutal människor hamnade på sjukhuset, men mirakulöst nog fick ingen sätta livet till. Explosionen ruinerade helt en frisöraffär och skadade flera andra butiker och parkerade bilar: materiella skador blev uppenbarligen mycket omfattande, även om ingen människa avled. På nätet kan man läsa i ett gammalt nummer av lokaltidningen att polisen var helt rådlös: brottsutredarna genomgick två hundra tips från allmänheten utan att komma en millimeter närmare lösningen, dessutom var folk i Köln rädda för ett nytt terrordåd av samma sort,

Böhnhardt ja Mundlos ovat tunnustaneet teot erityisesti valmistamillaan DVD-levyillä, ja saksalaisten lehtien mukaan levyt sisältävät sellaisia otoksia uhreista, jotka todistavat miesten ainakin olleen tekopaikoilla läsnä rikosten yhteydessä tai niiden aikoihin. Levyt oli määrä lähettää tiedotusvälineille ja islamilaisille kulttuurikeskuksille, ja niiden sanomana oli jotain sellaista, että äärioikeistolle pitäisi saada parempi sananvapaus ja että tummaihoisten ja muslimien pitäisi painua matkoihinsa ennen kuin on liian myöhäistä - kyllähän nämä jutut on meilläkin aika moneen kertaan kuultu kaikilla tee- ja tupakkafoorumeilla, kun kansainvälisen uusnatsismin valmistuotepropagandan innokkaat kokopäiväiset levittäjät ovat niitä ängenneet netin joka nurkkaan. Sananvapaushan (ei toisten, mutta oma) se on niin tärkeä asia, että sen edestä äärioikeisto on valmis vaikka joukkomurhaan, ja aseita ja varusteita hankitaan helpoimmin tappamalla poliiseja ja ryöstämällä ruumiit putipuhtaiksi. Mitäpä noita kaupasta ostamaan, liikaa vaivaa.

Böhnhardt och Mundlos har bekänt brotten på DVD-skivor de särskilt redigerat, och enligt tyska tidningar innehåller skivorna sådana fotografier av offren som åtminstone bevisar att männen varit närvarande på brottsplatserna ungefär samtidigt som gärningarna ägt rum. Skivorna skulle skickas till massmedier och islamiska kulturcentra, och deras budskap gick ut på att kräva bättre uttrycksfrihet för högerextremister och uppmana mörkhyade och muslimer att dra åt helsike sålänge det inte var för sent. Vi alla har ju läst liknande krav på alla möjliga nätfora för tedrickare och tobaksrökare, kopierade och inklistrade av den internationella nynazistiska propagandaindustrins trogna heltidshantlangare. Uttrycksfrihet - egen, men inte andras - är ju så viktig för högerextremister att de är beredda att begå massmord för dess skull, och vapen och utrustning skaffar man sig lättast genom att slå ihjäl en snut. För mycket tjafs att köpa dem på butiken…

Tappajasolun kolmikosta kullakin oli oma tärkeä tehtävänsä: Mundlos oli professorin poika, joka piti pienenä huolta vammaisesta veljestään ja sai vanhemmilta ihmisiltä tunnustusta hyvistä käytöstavoistaan. Viina ja huumeet eivät maittaneet, ja vaikka poika harrastikin nuorisorikollisuutta, hän ei ollut mikään eturivin pikkurosmo, vaan hänet piti ylipuhua keikoille. Sitä vastoin oli selvää, että natsismi kiehtoi häntä niin älyllisesti kuin esteettisestikin - ne univormut! - ja häntä vaivasi nuoren miehen epämääräinen tyytymättömyys ja halu muuttaa muualle, nimittäin Tanskaan. Böhnhardt oli ryhmän aseintoilija ja arvaamaton väkivallantekijä, joka ilmeisesti teki suurimman osan murhista. Zschäpe oli urheilijatyttö, joka ei ilmeisestikään varsinaisesti loistanut älyllä: kuten äärioikeistopiirien harvalukuisten naisten usein, hänenkin tehtävänsä oli olla poikien yhteinen seksuaalinen leikkikalu. Murhasarjan alkaessa vuosituhannenvaihteessa hän oli iältään kahdenkymmenenviiden, ja miehet ilmeisesti samaa ikäluokkaa.

Av de tre som tillsammans utgjorde mördarcellen hade var och en sin bestämda uppgift. Mundlos var en professorson som tog hand om sin handikappade bror och betedde sig som ett väluppfostrat barn. Som tonåring smakade han inte på sprit och droger, och även om han ibland höll på med lite ungdomsbrottslighet, var han aldrig någon drivande kraft i gänget, snarare en som de riktiga värstingarna var tvungna att övertala till att komma med. Däremot står det klart att denne kille kände sig estetiskt (uniformerna!) och intellektuellt dragen till nazismen. Dessutom led han av den för unga män typiska längtan efter ett annorlunda liv: han snackade ibland om att flytta till Danmark. Böhnhardt var en vapenfantast och en impulsiv våldsverkare, som antagligen begick de flesta av morden. Zschäpe var en idrottande flicka som inte precis utmärkte sig som plugghäst. Typiskt för de fåtaliga kvinnor som rör sig i högerextrema kretsar fick hon nöja sig med att vara killarnas gemensamma sexuella leksak. När mordserien vid millennieskiftet började var hon tjugufem år gammal, männen var antagligen i ungefär samma ålder.

Tappajat kuuluivat pieneen äärioikeistolaiseen ryhmään, jossa oli ilmeisesti ainakin alkujaan kolme muuta jäsentä. Ryhmä oli hyvin sulkeutunut ja sisäänpäin kääntynyt ja eli omassa maailmassaan. Thüringenin osavaltion - ryhmän jäsenten kotiosavaltion - hallitus on antanut ymmärtää, että taustalla olisi kokonainen äärioikeistolaisten terroristien ja tappajanatsien Saksan-laajuinen verkosto. Ainakin murhatekojen laaja levinneisyys viittasi tähän, mutta kaikki eivät ole yksimielisiä asiasta: Spiegelin haastattelema entinen äärioikeistolainen on sitä mieltä, että tappajien ryhmä tuskin saattoi pitää kovin laajoja yhteyksiä uusnatsien alakulttuuriin paljastumatta. Toisaalta murhien motiivi ja tekijät eivät tietysti olleet laajojen äärioikeistopiirien tiedossa. On hyvinkin mahdollista, että tappajat saivat esimerkiksi majoituksen murhapaikkojen lähellä joiltain nahkakuulapäiltä tai muilta vastaavilta maakuntasarjan natseilta, joille vain kerrottiin epämääräisesti, että kyse oli tosi kovista tyypeistä, joita poliisi etsi. Vähän nynnymmille äärioikeistolaisille oli kenties jännittävää leikkiä tarjota yösija tällaisille. Yksityiskohdat paljastuvat varmaan pikkuhiljaa.

Mördarna tillhörde en liten högerextremistisk grupp, som åtminstone i början hade tre andra medlemmar. Gruppen var mycket sluten och inåtvänd och levde i sin egen värld. Delstatsregeringen i Thüringen - delstaten som trion härstammade från - har uppgett att det låg ett helt nätverk av högerextremister bakom morden, ett nätverk som hade sina maskor överallt i Tyskland. Påståendet är inte helt ogrundat, eftersom gärningarna ägde rum inom ett så vidsträckt område, men alla är inte eniga om saken. En före detta högerextremist som tidskriften Spiegel intervjuat anser att mördarligan knappast kunde upprätthålla några förbindelser till den stora högerextremistiska subkulturen utan att väcka alltför mycket uppseende. Å andra sidan visste den breda extremhögern inte heller om att mordserien hade begåtts av deras själsfränder. Det är mycket tänkbart att mördarna fick kost och logi av skinnskallar eller liknande provinsiella nynazister som bodde någonstans i närheten av gärningsorterna och som bara fick höra någonting vagt om att deras nattgäster var riktigt tuffa typer och eftersökta av polisen. Mesigare nynazister tyckte kanske att det var spännande att ge dem nattkvarter. Detaljerna kommer antagligen att avslöjas så småningom.

Missä sitten rakenteellinen rasismi tulee kuvaan mukaan? No tietysti siinä, että murhasarjan luonne äärioikeistolaisena terroritoimintana ei edes juolahtanut rikostutkijoiden mieleen. Päin vastoin, silloin kun murhat tehtiin, poliisi oletti lähes automaattisesti, että kyse oli jonkin epämääräisen turkkilaismafian sisäisestä oikeudenkäytöstä - vaikka suurimmalla osalla uhreista ei edes ollut minkäänlaisia yhteyksiä mihinkään rikollisuuteen. Poliisi meni siitä mistä aita oli matalin, eli uskoi populistien höpinöihin ”maahanmuuttajajengeistä”, joiden suljetusta maailmasta rikostutkijat eivät kuitenkaan saisi mitenkään tietoa. Toisin sanoen natsiterroristit saivat rauhassa jatkaa rikoksiaan - ja lehdet, jotka kutsuivat murhasarjaa ”varraskebabmurhiksi” (”Dönermorde”), vahvistivat mielikuvaa. Poliisin, joukkoviestinten ja suuren yleisön silmissä natsiroistojen tekemät murhat olivat siis turkkilaisyhteisön sisäistä välienselvittelyä ja osaltaan lisäsivät turkkilaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä: rikollisiahan ne kaikki ovat, murhailevat omiaankin äärimmäisen raa’asti.

Vad betyder då strukturell rasism i det här sammanhanget? Strukturell rasism syns t ex i att mordseriens högerextremistiska, terroristiska karaktär aldrig ens föresvävade brottsutredarna. Tvärtom: när morden begicks utgick polisen rutinmässigt från att det hela handlade om en mer eller mindre diffus ”turkisk maffia” som bara skipade sin egen rättvisa bland landsmännen - trots att största delen av offren aldrig hade några kontakter med organiserad brottslighet. Polisen valde den lättaste vägen - den trodde på populistiskt snicksnack om ”invandrargäng”, som kantänka utgjorde en outgrundlig värld i sig. Sålunda kunde nazisterna med frid och fröjd dräpa fler och fler människor, och tidningarna, som skrev om ”döner kebab-morden”, bara förstärkte intrycket. För polisen, massmedierna och publiken var alltså morden som i verkligheten förövades av nazisterna ett resultat av inre stridigheter inom det turkiska invandrarsamhället och bidrog sitt till de utbredda fördomarna och hatkänslorna mot turkarna: ”brottslingar är de ju alla, kolla på vilket barbariskt sätt de dödar sina egna.”

Tällä en tarkoita, että sen enempää poliisi kuin saksalaiset tiedotusvälineet olisivat tässä tapauksessa menetelleet tietoisen rasistisesti. Siellä vain noudatettiin vakiintuneita ajatustottumuksia - joihin kuului esimerkiksi sellainen käsitys, että äärioikeisto on vain joukko puliksi ajeltuja pikkurikollisia entisen Itä-Saksan provinssikaupungeista, jotka hakkaavat ulkomaalaisia ja tappelevat äärivasemmistolaisten ”autonomien” ja ”kaoottien” kanssa. Laiminlyönnit kuitenkin kostautuivat: niiden uhriksi joutui nuori naispoliisi. Sietää kysyä, kuinka monen muun äärioikeiston varsinaiseen kohderyhmään kuulumattoman vielä pitää antaa henkensä, ennen kuin tämä terrorismiuhka otetaan vakavasti - ja myös maahanmuuttajat kelpuutetaan tasaveroisiksi kansalaisiksi, joita tulee varjella tunnottomien roistojen väkivallalta siinä missä kalkkinaamaista kantaväestöäkin.

Det här innebär inte att vare sig polisen eller medierna i Tyskland är medvetet rasistiska. Man tänkte bara som man var van att tänka: man tänkte till exempel att högerextremisterna bara är snaggade småtjyvar från provinsstäder i före detta DDR som nöjer sig med att ge utlänningar stryk och slåss med ”autonoma” och ”kaoter”, dvs anarkistiska vänsterhuliganer. Försummelserna hämnade sig dock: en ung kvinnlig polis dödades. Man får väl fråga, hur många andra människor som inte ens hör hemma i extremhögerns egentliga målgrupp måste dö, innan det här terroristhotet tas på allvar - och innan invandrarna också accepteras som jämlika medborgare berättigade till beskydd och försvar mot känslokalla skurkars våldsamma framfart.

Murhasarjan järjettömyys muuten antaa taas kerran aiheen kysyä, onko käsitettä ”äärioikeisto” edes mielekästä käyttää. Aikamme rasistisen kiihkomielisyyden luonnehtiminen ”äärioikeistolaisuudeksi” synnyttää harhaanjohtavan mielikuvan jonkinlaisesta sofistikoituneesta aaterakennelmasta. Todellisuudessa näyttää pikemminkin siltä, että sairaiden mielten synkät syöverit siinä vain reuhaavat valtoimenaan eivätkä edes yritä piiloutua stalinismin tai natsismin kaltaisten ideologisten viikunanlehtien taa. Kyseessä on tappamisesta ja terrorisoinnista sinänsä saatu nautinto.

Det irrationella i mordserien föranleder en att igen fråga, om det alls är klokt att tala om ”högerextremism”. Att kalla vår tids rasistiska fanatism för ”högerextremism” ger ett vilseledande intryck av någon sorts sofistikerad ideologisk struktur. I verkligheten verkar det som om sjuka själars dystra djup bara lösgjort sig från all kontroll, och att det inte ens görs några försök att gömma dessa djup bakom sådana ideologiska fikonlöv som stalinismen och nazismen på sin tid var. Det hela handlar bara om den perverterade njutning brottslingarna får av att mörda och terrorisera människor.

Panu Höglund