Rennyn Marski, vai Iisakin kirkko?
16.2.2010
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri, Historia
Olin jo kertaalleen ehtinyt haudata Renny Harlinin marsalkka Mannerheimin elämäkertaelokuvan, mutta näköjään hänen impressaarionsa Markus Selin on onnistunut hankkimaan projektille uutta rahoitusta. Herrojen peräänantamattomuudelle on syytä nostaa hattua ja todeta, että Iisakin kirkko ehkä saattaa valmistuakin. Mikäs siinä - kyllähän historiallisia elokuvia mielellään katsoo, ja jos Rennymme on kaltaisensa, hän varmaankin kiinnittää erityistä huomiota visuaalisesti näyttäviin yksityiskohtiin siinäkin tapauksessa, että dramaturgia ja juonenkuljetus pelittää vain keskinkertaisesti.
Suomalaisille marsalkka lienee ennen kaikkea isänmaan pelastaja sotavuosina, mutta jos hänestä yrittää tehdä sankaria ja kovaa jätkää, niin varmaankin kovinta oli se, että hän pelasti Suomen pitkän sotilasuransa jäähdyttelyvaiheessa, ikään kuin ammattimiehen rutiinilla - nästan som en eftertanke. Sille on jo pakko nostaa hattua. Ennen kuin marski saapui Suomeen voittamaan kansalaissodan valkoisille, hän oli ehtinyt jo tehdä pitkän ja näyttävän uran keisarillisen Venäjän armeijassa - tästä syystähän venäläiset nykyisissä tsaarinostalgioissaan ovatkin kärkkäitä näkemään marskin yhtenä omistaan.
Rahoituksessa on vielä jonkin suuruinen aukko, mutta Renny kehuu saaneensa suulliset lupaukset ”isänmaallisilta tahoilta” Suomesta, että aukko paikataan. Saa sitten nähdä, mitä tästäkin tulee, mutta ei kuulosta kovin lupaavalta. Asia nyt kuitenkin on yhä niin, että marsalkan elämäntarinan isänmaallisesta näkökulmasta merkittävimmät kohdat ovat valitettavasti elokuvallisesti käyttökelvottomimpia. Kuka kumma jaksaisi katsoa elokuvaa siitä, miten marsalkka ja A. F. Airo möllöttävät huolestuneen näköisinä sotatilannekartan ääressä ja tuumivat, että pahalta näyttää, Meretskov tykittää Summassa? Esikuntaupseereista voi tulla ihan hyvää draamaa ja vaikka televisioteatteria, mutta elokuvaan tarvitaan huimia ratsuväen hyökkäyksiä ja pyssynpaukuttelua. Niitä kuitenkin löytyisi eniten marskin Venäjän-uralta: sekä Venäjän-Japanin sota että kirjan Till häst genom Asien kuvaama tutkimus- ja tiedusteluretki Kiinaan kelpaisivat kumpikin itsessään jo elokuvan aiheiksi.
Tiettävästi Harlin ja Selin pyrkivät näillä näkymin tekemään kattavan elämäkertaelokuvan: Mannerheimin vaiheet kehdosta hautaan. Miksipä ei, mutta tuossa on se vaara, että filmi tikahtuu valtavaan aineistoonsa. Poikien pitäisi suosiolla tehdä enemmän kuin yksi elokuva, tai kuvata reilusti niin paljon tavaraa, että siitä saa leikattua elokuvan lisäksi vaikka televisiosarjan. Jos Mannerheimin elämä pitää tiivistää yhteen ainoaan elokuvaan, siitä joko tulee Magnoliaakin pitempi mammuttieepos tai sitten nopea kujanjuoksu, jossa mihinkään ei ehditä kunnolla keskittyä.
Mannerheimistä on tietysti hyvä olla olemassa kunnon hehkutuselokuva, josta kaikenlaiset ”vasemmistolaiset” ja ”kapinalliset” taiteentekijät voivat sitten teennäisesti olla provosoituvinaan ja väsätä omia uralinperhosiaan tuntien itsensä suuriksikin sananvapauden sankareiksi. Toisaalta, jos Suomen sotaisesta historiasta ruvetaan etsimään elokuvien keskushenkilöiksi soveltuvia hahmoja ja persoonallisuuksia, sieltä löytyy kyllä huomattavasti värikkäämpiä ja elokuvallisempiakin. Etsimättä tulee mieleen vaikkapa Nikke Pärmi.
Nikke Pärmihän oli tämä hyvin omalaatuisella huumorintajulla siunattu sotaherra, joka nuorena miehenä tuli ilmeisestikin kännipäissään syyllistyneeksi tappoon. Koska Suomen oikeuslaitos jo siihen aikaan hyysäsi henkirikoksen tehneitä, Pärmi lusi vain pari vuotta. Aikuisemmalla iällä hän liittyi jääkäreihin ja taisteli arvatenkin valkoisten puolella sisällissodassa; talvisodan alkaessa hän oli jo kunnioitettavassa keski-iässä. Sodassa hän johti rangaistusvangeista kokoonpantua Mustaksi nuoleksi kutsuttua yksikköä, johon hän sanoi hakevansa täydennystä Kakolasta. Kun hänen osastonsa riveihin saapui murhamiehiä, hän totesi ilahtuneena jotakuinkin niin, että sieltähän tulee alan ammattilaisia, joilla on koulutusta, kokemusta ja kutsumusta - ei muuta kuin riviin vain ja reikärauta käteen. Jossain Jenkkilässä tästä tyypistä ja hänen miehistään olisi jo aikoja sitten tehty Likaisen tusinan hengessä mustan humoristinen sotaelokuva. Miksei meillä?
Toki Mannerheimistäkin voisi saada kiinnostavan elokuvan valitsemalla odottamattoman näkökulman, esimerkiksi vaihtoehtohistoriallisen. Olen piruuttani itse jo vuosikausia pohtinut, mitä Mannerheim olisi tehnyt sellaisessa tapauksessa, että Venäjän keisarikunta ei olisikaan romahtanut ensimmäiseen maailmansotaan. Olisihan maalle voinut sattua lahjakas ja tarmokas tsaari kyvyttömän tohvelisankari Koljka kakkosen asemesta, mies, joka olisi osannut vastata ajan haasteisiin eikä olisi jäänyt mustasotnialaisten panttivangiksi. Sellaisessa tapauksessa Suomen itsenäisyys olisi varmaankin jäänyt höyrypäisten ääriainesten tavoitteeksi, ja Mannerheim olisi punikkien sijasta taistellut…venäläisen ratsuväen upseerina jääkäreitä vastaan? Kenties jopa teloituttanut heidät maanpettureina?
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Tältä tekijäjoukolta ”isänmaallisine tahoineen” en jaksa vaan odottaa kovin monisyistä elokuvaa. Itseäni ei haittaa toiminta-Mannerheimkaan, mutta lähinnä tulee mieleen vaan hukattuja mahdollisuuksia tämänkin aiheen ympärillä. Lähtökohdat ovat turhan oivat latteaan henkilökuvaan. Itse saisin suuret nationalistiset kiksit oletettavasti rankemmasta ja monisyisemmästä kuvauksesta. Tietysti voisi olla vähemmän pessimistinen ja odottaa edes kuvausten alkua.:)
- 2.
-
Tähän samaan ongelmaan kiinnitti huomiota eilen tv:ssä haastateltu Jörn Donnerkin. Mannerheimin elämä oli niin pitkä ja värikäs, että sen kaiken aineiston pakkaaminen parin tunnin leffaan edes jotenkin tolkullisesti on vaikeaa. Ja sitäpaitsi elokuvayleisö keskimäärin on 10 - 15 -vuotiaita, joten heitä tuskin kiinnostaa erilaiset historialliset koukerot, jotka on pakko ottaa mukaan kaikkien sidosryhmien tyydyttämiseksi.
Elämänkerran kuvittaminen vaatisi tosiaankin useampiosaisen sarjan. Elokuvan teossa pitäisi keskittyä johonkin tiettyyn tilanteeseen tai aikakauteen. Itse tekisin ehkä niin, että ottaisin pääasiaksi jonkin jatkosodan ratkaisuvaiheen, jonka yhteydessä vanhan marskin aikaisempia vaiheita kelattaisiin lyhyinä takaumina tarkoituksena kertoa miten tähän tilanteeseen ja näihin ratkaisuhin on päädytty. Jotain sen tapaista.
- 3.
-
Vaihtoehtohistoriallisista elokuvista puheenollen, muistaako joku mikä oli sen elokuvan nimi, jossa Rutger Hauer esitti natsisaksalaista tiedustelu-upseeria, joka 60-luvulla tietokonekeskuksessa toimiessaan alkoi sitkeän työn tuloksena päästä jyvälle holokaustista. Miehemme sai toimitettua tiedon ulkomaailmaan sillä seurauksella, että Kennedy jätti tulematta Hitlerin 75-vuotispäiville.
No Google tietää:
http://en.wikipedia.org/wiki/Fatherland_%28novel%29
Tuosta romaanistahan se elokuva tehtiin.
- 4.
- 5.
-
”Vaihtoehtohistoriallisista elokuvista puheenollen, muistaako joku mikä oli sen elokuvan nimi, jossa Rutger Hauer esitti natsisaksalaista tiedustelu-upseeria, joka 60-luvulla tietokonekeskuksessa toimiessaan alkoi sitkeän työn tuloksena päästä jyvälle holokaustista.”
Xavier March oli muuten rikospoliisi, ei turvallisuuspoliisi. Joseph Kennedyä muuten nimiteltiin romaanissa aika paljon pahemmin kuin elokuvassa.
- 6.
-
Siis parhaimmat Mannerheim pätkät olisivat nuo reissut kaukaisessa idässä tai sitten itsenäisyyssodan loppupuoli ja siihen liittyvät koukerot. Jälkimmäiseen kuuluisi yhteydenpito Venäjän valkoisiin ja pohdinnat pitäisikö sotaa jatkaa idässä.
- 7.
-
ettehän te voi tuottaa millään tälläistä elokuvaa,teiltä puuttuvat dokumentit ja raha .
- 8.
-
Noista idän matkoista sen verran, että joissain vanhoissa ulkomaankielisissä teoksissa mainitaan tämä ”venäläisryhmä” joka kävi siellä Brittien intressialueiden pohjoispuolella. Tuon matkan ajankohta kun oli sitä ns Great Game aikaa, joka sai Younghusbandinkin lähtemään valloittelemaan Intian pohjoispuolelle. Kiinalaisiakin kiinnosti mitä oikein selän takana suunnitellaan.
Eli kai tuosta tutkimuksiakin on tehty, mutta nykytekniikalla, kun erilaiset arkistot kahmii vaikka netin kautta Mount Blancin huipulta, niin saattaisi löytyä jotain uuttakin asian ympäriltä. Eikä välttämättä kannata laittaa hakuun Mannerheimia, vaan nimenomaan venäläisryhmää, joka kävi kiertelemässä.
Ei nyt mitään mullistavaakaan varmaan löydy, varmaan päiväkirjat kertoo oleellisen, eikä tarttekaan, mutta ei tuohon aikaan noita alueita olleet kahmineet kuin parit Prevalskyt ja muutamat Hedinit. Esimerkiksi Pekingistä voisi löytää jotain valokuvia, monet venäläisryhmät kun pääsivät kuviin.
- 9.
-
Mitä nyt netin kautta tuli koukkuun, niin tuossahan on kässäri valmiina:
”… a spy….posing as a Swedish anthropologist as he took part in the 'Great Game' of espionage.”
Ja tuo vakoilija on varmaan paljon lähempänä totuutta kuin antropologi. Ainakin ottaen huomioon ns historialliset olosuhteet. Historiallisen draaman ainekset siis. Ehkä joku on jo tuon jutun tutkinut loppuun, mene ja tiedä, mutta ainakin yleisesti puhutaan ”tutkimusmatkasta” - ainakin sellainen käsitys täällä on.
Titteli voisi olla vaikka: ”Mannerheimin venäläinen vakoilumatka Itään”.
- 10.
-
@9, Tony M
Mannerheim oli Aasian ratsastuksellaan vakooja, siitä ei kellään ole varmaan mitään epäselvyyttä. Hän esiintyi väärällä henkilöllisyydellä, joka tosin paloi useaan otteeseen.
Eri asia on, että Mannerheim otti peitteensä tosissaan. Hän teki asiantuntevaa, perusteellista kansantieteellistä tutkimustyötä, joka herätti ansaittua huomiota tieteellisissä piireissä. Vaikka Mannerheim ei olisikaan kirjoittanut matkastaan raporttia Venäjän yleisesikunnalle, olisi matka ollut silti tieteellisesti arvokas. Arvokkaampi oli kyllä yleisesikunnalle kirjoitettu raportti, joka vei Mannerheimin uran nopeaan nousuun.
Elokuvallisesti Marskin elämän antoisimpia vaiheita olisi kyllä Aasian ratsastusta edeltänyt Japanin sota, jonne Mannerheim lähti, avioliittonsa ja hoviuransa kariuduttua, vapaaehtoisena. Siellä Mannerheim komensi paikallisista ratsastajakansoista koottua sotniaa. Käytännössä miehet olivat lähinnä rosvoja. Siinä olisi helppo saada aikaiseksi menoa ja meininkiä sekä komeita joukkokohtauksia.
- 11.
-
”kansantieteellistä tutkimustyötä”
Tarkoitat varmaan kansatieteellistä.