Raitistuva nuorisomme
28.11.2006
Panu
Aihealueet: Päihteet, Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri
Siihen aikaan kun minä olin teini-iässä tai nuori aikuinen, oli tasan yksi sosiaalisesti hyväksytty tapa olla nuori ja raitis, ja se oli uskonnolliseen sirpaleryhmään kuuluminen. Korostan sanaa ”sirpaleryhmään”, koska keskiluokkainen viininlitkintäkulttuuri oli levinnyt jo valtavirran kirkkouskovaisiinkin; varmuudella raittiita olivat vain pelottavan psykoottisesti käyttäytyvät kiihkoilijat. Ainoa sosiaalisesti hyväksytty tapa saada kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen seurustelutarkoituksessa olivat erilaiset viinannautiskelutilaisuudet, joihin myös rokinrämpytys jollain tavalla liittyi.
Ei minulla teini-ikäisenä oikeasti ollut mitään rokkia vastaan, mutta kun ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni kuulin sitä soitettavan sellaisella äänenvoimakkuudella, jolla sitä konserteissa yleensä soitettiin, möykän desibelipitoisuus suorastaan typerrytti minut. Volyymi yksinkertaisesti ylitti ymmärrykseni ja mielikuvitukseni rajat. Jollekulle muulle sellainen transsendentaalinen kokemus olisi ehkä ollut addiktoiva adrenaliiniruiske, mutta minulle se oli vain korvia särkevää äänisaastetta. Sen koommin en ole käynyt rautalankaorkesterien keikoilla enkä diskossakaan kuin alle kymmenkunta kertaa - myönnetään, että siellä on joskus ollut ihan hauskaakin, tutulla porukalla, joiden seurassa on kehdannut hullutella.
Mutta noin yleisesti ottaen asia on niin, että 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa nuoren ihmisen vaihtoehdot olivat vähissä. Kun itselleni nuoruuteen kuului ennen kaikkea vapaus monenlaiseen älylliseen kokeiluun - vaikkapa yliopiston kemian oppikirjojen pänttäämiseen kolmetoistavuotiaana tai islannin kielen itseopiskeluun - koko nuorisokulttuuri tarjosi vain kahta vaihtoehtoista tapaa heittää aivot narikkaan: joko ryyppääminen tai uskonnollisuuden kuolaava ja lattiaa järsivä muoto. Pikkukaupungin ns. älykkönuorisolle oli toki tarjolla erilaisia muka intellektuellejakin viinasakkeja, mutta niihinkin päästäkseen piti olla lääkärien, hammaslääkärien tai eläinlääkärien lapsi.
Tuore Hesari kertoi, että raittius on edelleenkin nouseva trendi nuorten keskuudessa. Jo neljännes lukiolaisista pitää hajurakoa viinaksiin. Samanaikaisesti ns. aikuiset - oletettavasti minun sukupolveni siis - juopottelevat entistä pahemmin, varsinkin naiset. Itse asiassa nuorten lisääntyvästä raittiudesta ilmeisesti maksetaan asteikon toisessa päässä entistä pahempina viina- ja päihdeongelmina; ja rokkiryyppäämisen sisäistäneet sukupolvet jatkavat nuoruusvuosina oppimaansa alkoholinkäyttötyyliä, kunnes menehtyvät viinasairauksiin nelikymppisinä. Koska jouduin kärvistelemään koko nuoruuteni näiden juoppojen hallitsemassa maailmassa yksinäni, minun tekisi mieleni sanoa pahan saaneen palkkansa: nyt kun ne juopot menehtyvät maksatauteihin ja sydänkohtauksiin, minä olen elämäni ensimmäisessä vakavassa suhteessa yli kymmenen vuotta nuoremman tytön kanssa, eikä se tunnu hassummalta.
En kuitenkaan viitsi olla vahingoniloinen. Mikään kosto ei hyvitä pilattuja nuoruusvuosia; on parempi olla kiitollinen siitä, mitä kohtalolta on nyt aikuisiällä niistä korvaukseksi saanut. Olen kuitenkin kateellinen nykyajan streittareille heidän itsetuntoisesta, anteeksipyytelemättömästä raittiudestaan. Minun aikanani tuollainen ei yksinkertaisesti käynyt päinsä. Toki tupakka- ja viinaväki koettaa yhä esiintyä kuin omistaisi koko paikan ja leimata savuttomat ja juomattomat ”tiukkapipoiksi” ja ”uskovaisiksi”, mutta streittareita on paljon, he tuntevat toisensa ja tietävät, että raittiitkin ihmiset voivat olla luovia ja persoonallisia yksilöitä. Ennen vanhaan me emme tienneet sitä. Kun yksi raitis nuori tapasi toisen, molemmat uskoivat juoppojen propagandaan ja suhtautuivat toisiinsa epäluuloisesti: sinä olet tietysti raitis siksi, että olet nynny, ujo, elämätön, kiihkouskovainen ja vanhoillinen, minä siksi, että olen epätavallinen, ainutlaatuinen, luova, erikoinen ja kaavoihin sopimaton ihminen, sanalla sanoen yksilö. Nykyään raittiit nuoret ihmiset eivät enää usko punanenäisen kansanosan valheisiin, vaan ovat valmiita hyväksymään toiset kaltaisensa yksilöiksi.
Sitä sopii miettiä, mistä moinen. Helsingin Sanomien jutun kommenteissa tarjottiin selitykseksi nettiä, tuota ihmevempelettä, joka naittaa vanhatpojat (mm. allekirjoittaneen) ja tekee heistä irlantilaisia kansallissankareita (ainakin allekirjoittaneesta). Jutun mukaan raittius liittyy siihen trendiin, että yhä useammat nuoret kieltäytyvät kuulumasta alakulttuureihin, ja se luultavasti on ainakin jossain määrin netin ansiota. Ennen vanhaan kaikki Peräsyrjän pojat halusivat kuulua Peräsyrjän Marketin kulmalla notkuvaan jengiin ja päteä sitä johtavan Kingi-Kinnusen silmissä. Niinpä kaikki pyrkivät samaan alakulttuuriin Kingi-Kinnusen kanssa, kantoivat samanlaista nahkarotsia ja vetivät hiuksiinsa samanlaisen vookin. Nyt kaikilla on kotonaan valtatie suureen maailmaan ja tyttö- tai poikaystävä löytyy chattihuoneesta, myös kotikaupunkinsa sisäpiireihin kuulumattomille. Onkin kyseenalaista, tarvitseeko kukaan enää Kingi-Kinnusta: hän on jäänyt kehityksen kelkasta, potkii yksinään roskapönttöjä ostarilla ja rukoilee raivoissaan naisen sukuelintä avukseen. Ehkäpä hän saa hankittua oman laajakaistan ja menee nettiin häiriköimään ja solvaamaan fiksumpiaan, mutta silloin valvoja heittää hänet ulos chattihuoneesta.
Toinen syy lienee siinä, että nuoret eivät enää välttämättä usko siihen markkinapuheeseen, jolla viina on kuusikymmenluvulta alkaen juotettu yhä uusille murrosikään tuleville sukupolville - siihen ajatukseen, että viinaa juovat ihmiset ovat taiteellisempia ja syvähenkisempiä kuin raittiit. Muutama vuosi sitten tunsin silloin juuri täysi-ikäiseksi päässeen neitokaisen, joka ei juurikaan viinaan koskenut. Hänen vanhemmilleen äreä juoma maistui sitäkin enemmän, ja hän kertoi sydäntäsärkeviä muistoja lapsuudestaan, siitä miten pahalta ja turvattomalta pienestä tytöstä tuntui, kun kesäloman alkaessa isän ja äidin kassissa kilisi. Raittiissa kodissa kasvaneena olin itse tottunut pikkupoikana siihen, että isovanhempien kauppakassin kilinä oli hyvä merkki: jollei kyse ollut pelkästä proosallisesta kivennäisvedestä, se tarkoitti limonadia lapsille.
Jonkin sortin luovina tai kapinallisina ihmisinä hekin kai itseään pitivät, kun isäkin oli muistaakseni sanomalehtimies. Nuori ystäväni ei kuitenkaan tainnut enää uskoa noihin valheisiin. Se väite, että isä tai äiti tarvitsee viinaa kun hän on niin erikoinen ja herkkä ja taiteellinen luonne, ei enää pure nykyajan lapsiin. He tietävät, että se on vain yksi niistä itsepetoksen muodoista, joihin alkoholisti vetoaa vaientaakseen omantuntonsa omien lastensa pelon ja epävarmuuden nähdessään. Että se on vain vastuuttoman ja epäkelvon vanhemman joutava hätävale.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Krhöm.
Sinun aikanasi raittius ei käynyt päinsä *Varkaudessa*, enkä olisi ihan varma käykö se siellä, Kotkassa, Heinolassa, Porissa sekä Nowheremäellä (viehättävä sana, jonka opin Finlandforum.orgista) vieläkään.
Notta eipäs yleistellä siellä. Sinä kasvoit ahdistavimmassa mahdollisessa ympäristössä.
- 2.
-
Tuli tästä mieleeni, että olenko minä epäsosiaalinen siksi, että nuoruudessani ei ollut tarjolla sopivaa jengiä tai ”viiteryhmää”? Vai enkö vain löytänyt sellaista, koska olen syntyjäni epäsosiaalinen?
Mielipiteeni alkoholista on vähän sama kuin erotiikasta: nuorten pitäisi oppia kohtuukäytön malli kotoa, niin ei ehkä tulisi niin isoja ylilyöntejä. Jos olisin oppinut jo kotona, että lasillinen punaviintä ruoan kanssa sopii ja konjakki päälle tai drinkki silloin tällöin, minun ei ehkä olisi tarvinnut viettää ihan niin montaa yötä vessan lattialla oksentamassa ennen kuin opin jossain määrin hallitsemaan alkoholinkäyttöni.
- 3.
-
Se, kuinka paljon oma keho sietää viinaa ei ole mitenkään riippuvainen vanhempien alkoholinkäytöstä ja se on joka tapauksessa opeteltava itse alusta asti. Nuoret nyt vetävät perseitä olalle siksikin, että ensimmäisiä kertoja otettaessa ei ole mitään hajua, mikä on omalle kropalle sopiva määrä, missä vaiheessa kossupulloa kiva nousuhumala muuttuu kurjaksi laskuhumalaksi jne.
On ikävää, että sinä olet elänyt ahtaissa ympyröissä mutta ei ole välttämättä kaikkein paras keino yleistää omia kokemuksiasi koskemaan kaikkia. Ei ole kirkossa kuulutettu, että raittiiden vanhempien lapsesta tulee teinijuoppo ennen kuin se oppii kittaamaan viinaa ”oikein”.
Sitä paitsi, nuoret opettelevat alkoholinkäyttöään vertaisryhmissä eivätkä kotona, vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät mallia näyttää ja opastaa. Ratkaisevaa on, mihin vertaisryhmään nuori päätyy vai päätyykö mihinkään.
- 4.
-
En väittänyt, etteikö ylilyöntejä silti tulisi harjoitteluvaiheessa, mutta olisi hyvä, jos ihmisellä olisi malli siitä mikä on maltillista alkoholinkäyttöä. Kun itse aloin opiskeluaikoina käydä baareissa, tarjolla oli kaksi mallia: lähestulkoon täysraittius tai hillitön opiskelijaörveltäminen. Kokeilin sitten jälkimmäistä melko pitkään kunnes tajusin, että harmaan eri sävyjäkin on olemassa.
Ja mites sinä arawn tiedät miten alkoholinkäyttö ”toimii”, käsittääkseni olet raitis itsekin?
- 5.
-
En ole ollut syntymästäni asti raitis, juunou. Kyllä minäkin ole kokeillut ja ollut humalassa.
Toiset tajuavat ne harmaan sävyt suht nuorina ilman vanhempiensa malleja - tiedä sitten, miksi.
- 6.
-
Ja toisten täytyy hakata enemmän päätään seinään.
Muistan miten kade olin opiskeluaikoina yhdelle helluntalaiselle, kun niiden piireissä tehtiin kaikkea kivaa ihan selvin päin. Hyvä, jos nykynuoret tosiaan voivat olla raittiita ja pitää hauskaa selvänä olematta uskovaisia. Koska ainakaan minulla ei toimi se, että olisin itse selvin päin jossain kemuissa; en kerta kaikkiaan kestä humalaisia, jos olen itse selvä, minun täytyy juoda seurani mukavaksi. Joten viime aikoina on jäänyt tuo ”hauskanpito” vähiin -ja onko se niin hauskaa ollutkaan.
- 7.
-
Itse kaiholla muistelen iloisia opiskeluaikoja ja festarimatkoja. Alkoholiakin kyllä
kului mutta pääosassa oli hauskanpito. Kyllä meistä silloista teekkereista kasvoi ihan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä viemään Suomalaista teknologiaa maailmalle. Joillekin voi tietysti jäädä putki päälle mutta tuskina se nuoruuden juhlimisesta johtuu vaan muista ongelmista ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. - 8.
- 9.
- 10.
-
Satunnaislukija: No, eikös tuo ole jo ihan henkilöstä kiinni? Ei sitä millään vanhemmilla saadulla mallilla opi viihtymään niiden kännääjien kanssa - omien vanhempien kännäys kun useimmisten tuntuu inhottavalta. En lähipiiristäni tunne ketään, josta olisi ok nähdä vanhempansa humalassa, kaikkien mielestä se on vastenmielistä, myös minun.
Kai se on luonnekysymys. En minäkään viihdy siinä vaiheessa, kun porukka loikoo pöytien alla eikä puheesta saa enää selvää, mutta muuten en koe ongelmaksi olla selvänä humalaisten seurassa.
- 11.
-
Kun yleensä väitetään, että ongelmakäyttäjien lapsista tulee helpommin ongelmakäyttäjiä itsestäänkin, eikö silloin kohtuukäyttö kotona opettaisi lastakin kohtuukäyttöön? Vai onko Arawn mielestäsi aina kyse yksilöllistä ominaisuuksista, ei kotoa opitusta mallista?
Minusta kuitenkin ihminen oppii yllättävän monet asiat kotoa, kuten sen, laitetaanko ruokaa vai syödäänkö eineksiä ja kevennetäänkö ruoka kermalla vai kasviksilla. Kotoa opituista malleista on hyvin vaikea oppia pois, ja jos mitään mallia ei ole saanut, joutuu kokeilemaan kaiken näköistä.
Ja Teemu Teelle: itse olen vähentänyt juomista radikaalisti opiskeluaikojen jälkeen mutta kyllä sitä erittäin monien alkoholin käyttö on aivan liiallista, vieläpä sittenkin kun peheydytään ja hankitaan lapsia.
- 12.
- 13.
-
Satunnaislukija: Etkö itse väittänyt, ainakin epäsuorasta, että raittiiden kotoa tulee juoppoja, jotka ehkä sitten hyvällä tuurilla järkiintyvät myöhemmin? Jos sinun ”malli tulee kotoa” -teesisi toimisi ja lapset apinoisivat aina vanhempiaan, kaiken järjen mukaan sinä olisit absolutisti, eikö?
Minun vanhempani ovat muuten kohtuukäyttäjiä ja minä olen itse absolutisti. Taas menivät mallit hukkaan.
Painotan edelleen noita vertaisryhmiä ja epäilen, että Panu on tuossa oikeassa. Vanhempien kohtuukäyttö opettaa, että on ihan ok juoda tiettyjen sosiaalisten normien mukaan ja jos ja kun vanhemmat vielä antavat lapsilleen viinaa, se opettaa, että vanhemmat hyväksyvät juomisen. Kun homma liitetään liikaa juovaan vertaisryhmään, tuloksena on juoppoja. Toisaalta, jos kohtuujuovalla käy tuuri ja hän etsiytyy/päätyy vähemmän juomaan vertaisryhmään, ongelmia ei syntyne.
- 14.
-
Pitäisikö siis kaikkien olla raittiita?
- 15.
- 16.
- 17.
-
”kohtuukäyttö kotona opettaisi lastakin kohtuukäyttöön”
Mutta alkoholisimi on perinnöllistä ja näin sisäsiittoisessa maassa alkoholismia löytyy varmaan jokaisen geeneistä.
- 18.
-
Ei siinä olisi mitään vikaa. Raittiuden pitäisi kuitenkin lähteä omasta halusta olla raitis, eikä tulla esim. kieltolain voimalla ulkoapäin.
En oikein tiedä, mitä mieltä loppujen lopuksi olen tästä asiasta (tai mistään muustakaan), mikä tekee keskustelusta aika hedelmätöntä, varsinkin kun en osaa mielipiteitäni hyvin perustella. Luulen, että suurin osa vain ihmisistä vain sattuu olemaan asioista jotain mieltä ja perustelut keksitään sitten asiaa tukemaan, tyyliin my mind is made up, don't confuse me with the facts.
- 19.
-
”Pitäisikö siis kaikkien olla raittiita?”
Eikö muuten etanolin valmistaminen ole erittäin raskasta ympäristölle?
Eikö suurin osa sademetsistä kaadeta tupakan viljelyn takia?Kuulostaa ihan hyvältä idealta. Sitten voitaisiin seuraavaksi unohtaa kosmetiikka.
- 20.
-
Jos kaikki olisivat raittiita, siinä ei varmaankaan olisi suurempaa vikaa. Oikeastaan myönteiset vaikutukset kumoaisivat pikkuviat (kuten sen, että toisista meistä röpöttely on kivaa ja jos on raitis, sittenhän se jää tekemättä) mennen tullen.
Yleistä raittiutta ei vain ihan heti taida olla näkyvissä. Sinänsä kannustan kaikkia asiasta innostuneita aktiiviseen toimintaan aatteensa puolesta.
- 21.
- 22.
-
Jos kokonainen sukupolvi saisi kasvaa tuntematta lainkaan humaltumisen käsitettä tai etanolia, hankkisivat he todennäköisesti jotain vastaavia sekopäisyyskokemuksia muualta. Elämänjano on kokemuksienjanoa, hyvien ja huonojen. Miksi ihminen hyppää kuminauha jaloissaan korkealta? Koska pelko ja sen voittaminen muuttaa aivojen kemikaalitasapainoa hetkellisesti ja tuntuu makeelta… Sukupolvihan saattaisi pistellä poskeensa vaikka kärpässieniä… Jotkut jäisivät sitten niihinkin kokeiluihin kiinni iäksi ja jotkut kuolisivat yrittäessä.
- 23.
-
Mihin Panu sun kokemukset kaappiraittiista suuresta massasta perustuvat? En usko itse tuntevani kuin mahdollisesti pari tällaista kappitapausta. Muut ihan oikeasti nauttivat satunnaisista känneistä ainakin niiden nousuvaiheessa. Ja sitä nousuahan sieltä lähdetään hakemaan, lasku ja krapula unhoittuvat helposti…
- 24.
-
Niin. Ihmisellä on joku kumma vietti laittaa aivonsa kemiallisesti sekaisin. En varmaan koskaan opi ymmärtämään - ja tämä on niitä harvoja asioita, joita en haluakaan ymmärtää.
- 25.
-
””Pitäisikö siis kaikkien olla raittiita?”
Mitä vikaa siinä olisi?”Teoriassa hyvä idea, mutta tietääkseni historia tai nykyaika ei tunne ainuttakaan päihteetöntä yhteiskuntaa (saa korjata!).
Mutta nuo 80/90-lukujen ajanvietemahdollisuudet syrjäkylillä: unohdit urrrheilun, tuon raikkaan ja reippaan kansallishulluutemme. No, ainakin nuorison joukkuelajeissa sosiaalinen kanssakäyminen oli kutakuinkin yhtä vähä-älyistä kuin nuorisotalon pihamaan känniringissäkin - ja olivathan naamatkin ainakin osittain samat.
Oletko muuten astunut aviosäätyyn?
- 26.
- 27.
- 28.
-
No, tekisin kuitenkin urheilun ja ryyppäämisen suhteen muutamia tarkennuksia:
1. Ei pidä sekoittaa urheilua ja liikuntaa
2. Omien muistikuvieni perusteella tekisin jonkinasteisen rajanvedon joukkue- ja yksilöurheilun väliin. Jotenkin juopottelu tuntuisi sujuvan paremmin joukkuelajien harrastajien parissa.
- 29.
-
Niin, se, että kouluaikana potkupallotähdet juopottelivat ja kiusasivat ei tarkoita sitä, etteikö liikunta olisi ihmiselle välttämätöntä ja sitäpaitsi kivaa. Olen ollut havaitsevinani Panussa tiettyä liikuntakielteisyyttä, mikä laskee kyllä pisteitä paljon enemmän kuin naisten haukkuminen.
Kaappiraittiista: väitän, että monet runsaahkosti juovat haluaisivat olla hillitysti käyttäviä, eivät välttämättä raivoraittiita. Lisäksi kännisten väninää ei kannata ottaa tosissaan: useimmilla tulee kännissä se vaihe, että ”en mä oikeasti haluaisi juoda, mutta kaverit pyytää aina messiin jne.” Tosiasiahan on, että ihminen lähtee kavereiden kanssa ryyppäämään koska haluaa lähteä. Kuitenkin hän ehkä tuntee joskus hienoista syyllisyyttä tästä halustaan, ja siksi pitää sanoa, että en mä oikeasti haluaisi.
Itse olen ratkaissut ”pakkojuomisongelman” sillä, että en mene seuraan, missä minun pitäisi juoda itseni ja ympäristöni mukavaksi. Seuraelämäni on vähentynyt määrällisesti, mutta laadullisesti parantunut.
- 30.
-
Eli olemme taas vanhassa tutussa jonkun pitäisi tehdä jotain -ongelmassa?
Lienen niljakas fascisti taas kerran, mutta jos tahtoo olla juomatta, pitää olla juomatta. Kuten ennenkin olen maininnut, vietän itse tasaisin välein täysraittiita kausia (tapa jäi päälle sen jälkeen, kun kerran koin ihan oikeasti olevani kuivattelua vailla) ja ihan kivasti se on joka kerta mennyt. Vähän jotain kyselijöitä juu, mutta ei mitenkään riesaksi asti. Yleensä tulee tietysti lähdettyä hipoista ennen sönkötysvaihetta, mutta se vaihe nyt ei ole kivaa enää sittenkään, vaikka siihen osallistuisi itse.
- 31.
- 32.
- 33.
-
Minä en ole onnekseni joutunut pakkojuomaan. Ihan vapaaehtoisesti olen joka ainoaa lasia ja pulloa kallistanut.
Suomalaisessa nuorten ja opiskelijoidenkin alkoholikulttuurissa ei niinkään ole pielessä nykyään eikä mielestäni 1990-luvun alkuvuosinakaan mikään pakko selitellä juomattomuuttaan tai sitä että juo vähän vaan viinanjuonnin ja kännisekoilujen ihannointi. Örveltämistä ei pidetä nolona vaan siihen suhtaudutaan hyväntahtoisen huvittuneesti.
Itse en ryhtyisi täysraittiiksi, koska sopivalla määrällä alkoholia on yksinkertaisesti hyviä vaikutuksia eikä juuri huonoja. Lasillinen tai kaksi viiniä vähän paremman ruoan kanssa satunnaisesti viikonloppuisin ja pari olutta kesäterassilla on paljon parempi vaihtoehto kuin täysraittius. Juhlatilanteissa pidän ehdottomana ylärajana yhden desilitran eli n. 77 gramman kokonaisetanolimäärää alkuillan ja pikkutuntien välisenä ajanjaksona. Tuonsuuruisen alkoholimäärän metaboloituminen kestää noin 10 tuntia kokoiseltani henkilöltä. Jos bileet alkavat vaikkapa kello 20 ja loppuvat kello 4, viimeiset alkoholit ovat todennäköisesti poistuneet verestä aamukahdeksaan mennessä. Rattiin ei toki varmuuden vuoksi todellakaan ole syytä mennä kuin vasta korkeintaan iltapäivällä. Laskuvirhe juodun alkoholin määrän suhteen voi osoittautua kohtalokkaaksi eikä ihminen ole muutenkaan terävimmillään juuri selvittyään.
- 34.
-
MJ3: ”Itse en ryhtyisi täysraittiiksi, koska sopivalla määrällä alkoholia on yksinkertaisesti hyviä vaikutuksia eikä juuri huonoja. Lasillinen tai kaksi viiniä vähän paremman ruoan kanssa satunnaisesti viikonloppuisin ja pari olutta kesäterassilla on paljon parempi vaihtoehto kuin täysraittius. ”
Lääketieteen kannalta asia ei ole ihan noin. Ainoa sallittu määrä on (muistaakseni) tasan 2dl punaviiniä. Kaikki muu, enemmän tai vähemmän, on elimistölle pahaksi.
- 35.
-
”Pikemminkin niin, että kavereiden kanssa on mukavaa, koska ne ovat kavereita, mutta on ikävää, ettei niiden kanssa voi viettää aikaa muuten kuin ryypäten, koska muuhun ei olla totuttu. Ihmisillä on sisäisesti ristiriitaisia motiiveja ja haluja”
Ihmisellä on myös ”kavereita”, joiden kanssa käydään baareissa ja voi kuinka hauskaa onkaan. Jos sitten joskus on näiden ”kavereiden” kanssa niin, että kaikki ovat selviä, näiden ”kavereiden” todellinen ei-kaveruus ilmenee lähes välittömästi. Useimmat opiskeluaikaiset ”kaverini” olivat juuri tällaisia; hyvää dokausseuraa, mutta selvinpäin meillä ei ollut mitään yhteistä.
Ylipäänsä ihmisellä ei ole juurikaan todellisia ystäviä, vaan ihmisiä, joiden kanssa ollaan kun ei haluta olla yksin.
Kannatan lämpimästi taukoliikuntaa liikuntatuntien tilalle.
- 36.
- 37.
- 38.
-
Join ekan kerran viinaa, kun olin 22v. Lähdettiin serkun kanssa Lappiin ja sevettijärvellä vedettiin kunnon känni. Serkkuni, ( minua 4v. nuorempi) oli toki juonut paljon ennenkin ja jonka,sekä muiden kaverieni, juoppokuskina olin ollut juuri tuon 4v. No, se eka känni tuli rommi Negritalla ja siitä se ”ura” urkeni. Käytin väkeviä pelkästään n. 3v jolloin kerran ravintolan vessassa oksentaessani tajusin, että kai sitä on helpompiakin juomia. Minulla ei pää eikä jalat sekoilleet, mutta vatsa sekosi.
Marssin ekan kerran markettiin jalöysin pölyisiä keskiolutpulloja. Siihen aikaan ei keskari ollut kovin suosittua.
Sillä linjalla olen ollut näihin päiviin ja vielä jatkuu, kun kerran lääkäri antoi luvan. Kerran kysyin labrakokeitten jälkeen, että näkeekö niist, että kuinka kauan minulla ja keskioluella on yhteistä tulevaisuutta. Sanoi, että niin kauan kun maksa on keltainen. Mutta käytyäni kokeissa todettiin, että maksassani ei ole mitään vikaa, mutta tromposyytit (mitä lie) olivat vähän koholla.
Se, että olin juomatta 22vuoteen asti ei näin jäljestä päin ollut hassumpaa aikaa. - 39.
-
Itse olin täysraitis, kunnes aloitin teknillisen yliopiston. Tämän jälkeen olen pitänyt periaatteena, etten koskaan juo enempää kuin kaksi lasia illassa, nämäkin vähintään kahden tunnin välein. Käytännössä olen siis aina niin selvä, ettei eroa huomaa. On kuitenkin paljon helpompaa olla sosiaalisessa tilaisuudessa kaljalasi edessään, sillä tällöin muut ihmiset eivät jännitä ”raivoraitista”. Selvän kyllä erottaa, jos kiinnittää huomiota, mutta alkoholia juovalle ei tule tunnetta moraalisesta tuomiosta, kun toinenkin sentään vähän juo.
Toki toinen asia on, ettei alkoholia pidä juoda usein edes pieniä määriä, jottei synny tottumusta juoda jossain tilaisuudessa. Monesti meneekin viikkoja niin, ettei lasiin tule lainkaan koskettua.
- 40.
-
Hyvä drinkinkorvike on muuten kokis, jos sen pyytää pieneen lasiin. Silloin muista näyttää siltä, että juo rommikolaa.
- 41.
-
Minä en yritä huijata ketään ”mukajuomalla”. Minä olen absolutisti ja sillä sipuli. Jos se on juovalle seuralle ongelma, se on kovin ikävää heidän kannaltaan, mutta ei heilauta minua mihinkään suuntaan. Ja jos alkoholia juovalle tulee tunne ”moraalisesta tuomiosta” juomattoman seurassa, se on kylläkin hänen itsensä tuomio, ei kenenkään muun. Minä en bileissä tai vastaavissa tilanteissa koskaan harrasta minkäänlaista ”moraalista tuomiota” juovia kohtaan.
- 42.
-
Mulla on myös raittiusputken ollessa päällä sellainen tapa, että en millään lailla mellasta asialla. Tässä maassa on yleensä seurueessa kuin seurueessa joku, joka on huolissaan juomisistaan eikä mulla ole mitään tarvetta mennä kenenkään nokan eteen elvistelemään, että hähää, ilmankin voi olla (kyse on siis siitä, miten känninen voi asian kokea).
En mä sitä kyllä jemmailekaan. Kunhan vain en juo. Omia suosikkejani alkoholittomista drinkeistä ovat raaka tonic (ei kerta eikä kaksi kun baarimikko on kaatanut pieneen lasiin raakaa giniä, koska ei ole oikein tajunnut mitä tilaan) ja soodavedellä jatkettu omenamehu.
- 43.
- 44.
-
Panu,
itse asiassa kännisten seura selvänä, jos sitä ylipäätään kestää, on siitä rattoisaa, että silloin voi tehdä ihan tasan mitä huvittaa, koska jokainen pyörii oman känninsä ympärillä ja tekee itsekin tasan mitä huvittaa. Vähän kuin olisi päässyt lastentarhaan takaisin.
- 45.
-
”Lääketieteen kannalta asia ei ole ihan noin.”
En minä terveyttäni edistääkseni juokaan.
- 46.
-
Ei se viinanjuonti kieltämällä lopu, sitä on jo kokeiltu. Viinat tai muut hummausaineet hankitaan kyllä jostakin.
Luulen, että tehokkain keino kontrolloida alkoholinkäyttöä on sosiaalinen paheksunta. Toimiakseen se ei saisi jäädä vain jonkin marginaaliryhmän (klassiset kukkahattutädit) keinoksi. Tällaisten ilmiöiden saavutettua tietyn kriittisen massan ne alkavat tuokkia itseään. Aivan kuten viinanjuontikin laajalle levinneenä sosiaalisena ilmiönä ruokkii itse itseään.
Tarvittaisiin siis sosiaalisessa hierarkiassa korkealla olevien ihmisten esimerkkiä ja kannustusta juomattomuuteen. Näinhän on kasvavassa määrin tapahtumassa kuten Panu kirjoitti. Varoittavien esimerkkien esiin nostaminen on saman asian kääntöpuoli. Itse aloin miettiä vakavasti alkoholin tarpeellisuutta luettuani Matti Nykäsen tuoreimman haastattelun.
- 47.
-
Kiitoksia myötätunnosta. itse olen kyllä jo päässyt yli tuosta vaiheesta, eikä se minulle kovin pahaksi mennytkään, koska olen aina pitänyt yksinäisyyttä parempana kuin huonoa seuraa. Mutta tosiasia on, että monet SEURUSTELEVATkin ihan vain sen takia, etteivät osaa olla yksin.
Jari V:n näkemys saa kannatusta tältä ilmansuunnalta.
- 48.
-
Kiitoksia myötätunnosta. itse olen kyllä jo päässyt yli tuosta vaiheesta, eikä se minulle kovin pahaksi mennytkään, koska olen aina pitänyt yksinäisyyttä parempana kuin huonoa seuraa. Mutta tosiasia on, että monet SEURUSTELEVATkin ihan vain sen takia, etteivät osaa olla yksin.
Jari V:n näkemys saa kannatusta tältä ilmansuunnalta.
- 49.
-
”Ainoa sallittu määrä on (muistaakseni) tasan 2dl punaviiniä. Kaikki muu, enemmän tai vähemmän, on elimistölle pahaksi.”
Kovin on tarkat mitat. Että ihan 2 desilitraa. Maksako sen mittaa? Entäpä ne, jotka eivät käytä desimittaa? Jos on isokokoinen, niin käykö 2,5 desilitraa?
Entäpä ne maat, jossa viiniä ei mitata naurettavilla ravintola-annoksilla vaan punkkua kaadetaan vapaalla kädellä suoraan lasiin.
Hei. Vastaa pliide!
- 50.
-
Ei ollut minun keksintöni. En valitettavasti muista tarkkaa määrää, mutta arvon lääkärit olivat tätä mieltä.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 126 kommenttia.