Puoluelinja länteen
30.6.2007
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Politiikka, Kansainväliset suhteet, Historia
Stasi-listat pysynevät yhä piilossa, mutta tuore uutinen kertoo, että CIA:n raportti Suomesta vuodelta 1970 on julkistettu. En ole vielä ehtinyt tutustua itse asiakirjaan, mutta kaikki lehtitiedot kertovat, että amerikkalaisilla oli meillä hyvin korkean tason kontakteja politiikassa ja että he olivat varsin hyvin perillä siitä, missä täällä mentiin. Siinä missä Kekkonen kääntyi Neuvostoliiton suurlähetystön kanssa asioidessaan suoraan pahamaineisen ”puoluelinjan”, siis KGB:n, puoleen, korkealla poliittisella tasolla aivan ilmeisesti oli ihmisiä, jotka vastaavasti tiedottivat Suomen poliittisista aikeista ja asioista länteen.
Se ulkopoliittinen suunta, jota Suomen kansa noin yleisesti ja keskimäärin halusi kylmän sodan vuosina, oli, että lännessä pysytään noin niin kuin eetoksen sekä talous- ja yhteiskuntajärjestelmän puolesta samalla kun pidetään Neuvostoliitto vakuuttuneena siitä, ettei olla sille ulko- ja turvallisuuspoliittinen uhka. Tietty osa oikeistoa - lähinnä perustuslailliset, kristilliset ja pöhnäinen pelleäärioikeisto à la Pekka Siitoin - oli sitä mieltä, että yhteyttä länteen pitäisi hakea avoimesti, mielenosoituksellisesti ja Neuvostoliitolle itsetarkoituksellisesti uhittelemalla; tietty osa vasemmistoa oli sitä mieltä, että Neuvostoliitto oli jollei nyt Jumalan valtakunta ja pelastuksen päärlyportti niin ainakin historian valmiin käsikirjoituksen hyvis ja turvatakuu amerikkalaista kapitalistista imperialismia vastaan. Näiden kahden välissä oli kuitenkin melkoisen laajapohjainen konsensus siitä, millaista ulkopolitiikkaa Suomen tulee harjoittaa. Kansalla oli yleisesti ottaen itsensä näköiset ja ansaitsemansa laiset johtajat, ja Kekkosen linja oli se, mitä kansa halusi. Näin oli jopa 1970-luvulla: silloinen vasemmistosuuntaus saattoi olla jossain määrin neuvostotiedustelun masinoima, mutta ennen kaikkea se oli osa lännen nuorison silloista muotia ja kertoi pikemminkin Suomen kuulumisesta länsimaailmaan.
Jälkiviisauden valossa niitä yhteyshenkilöitä on tietysti turha moittia, jotka antoivat CIA:lle nyt paljastuneen raportin sisältämiä tietoja. Mitä ilmeisimmin amerikkalaisilla oli tietolähteitä Kekkosen lähipiirissä, ja kun tiedetään presidentin nuorena EK:n etsivänä, kuulustelijana ja kommunistien rusikoijana ehtineen luonnostella väitöskirjaa kaksoisagentin toiminnasta, näyttää siltä, että Kekkonen myös tiesi CIA-yhteyksistä ja antoi niille hiljaisen siunauksensa. Neuvostoliittolaisten kanssa asioidessaan hän lähti siitä, että sirkuksessa ei käännytä eläinten (diplomaattien), vaan tirehtöörin puoleen, ja suorin tie Moskovan sirkuksen tirehtöörille kulki tietysti tiedustelun kautta. Oli johdonmukaista ja järkevää lähteä siitä, että samalla tavalla pysyttäisiin parhaiten yhteydessä myös Yhdysvaltain päättävien tahojen kanssa.
Kekkosen ja hänen lähipiirinsä CIA-yhteyksissä ei ollut kyse varsinaisesta yhteistoiminnasta vieraan vallan kanssa, vaan ns. salaisesta diplomatiasta - näin ainakin Kekkonen itse lienee asian mieltänyt. Salaisessa diplomatiassa nyt vain on sellainen paha vika, että se on salaista eikä siis tule tavallisen kansan tietoon. Koska maassa oli ärhäkkä ja meluisa kommunistipuolue, joka olisi nostanut äläkän liian läheisistä transatlanttisista suhteista Neuvostoliiton tuella, on ilmiselvää, että CIA-yhteydet piti salata ja Suomen Yhdysvaltain-suhteet esittää etäisempinä kuin ne olivatkaan. Tästä vain seurasi, että vanhempi sukupolvi alkoi aidosti pelätä maan liukuvan Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, kenties jopa itäeurooppalaistyyppiseksi alusmaaksi - kun tietoa ei ollut, sijaan astuivat ahdistuneet spekulaatiot ja huhut. Vaikka maan ulkoasioita yleisesti ottaen hoidettiin järkevästi ja kansan tahdon mukaan, sitä ei saanut sanoa ääneen, joten syntyi aiheetonta epäilyä ja epäluottamusta päättäjiä kohtaan.
Nuoremmat, sotaa kokemattomat taas omaksuivat ”valistuneen” mielipiteen, jolle Neuvostoliiton pelko oli vanhan polven taikauskoa ja itänaapuri normaali valtio siinä missä mikä tahansa muukin - kenties köyhempi ja vähemmän vapaa, mutta jollain epämääräisellä tavalla ”inhimillisempi”, ennen muuta tietysti meluavan afäärihengen läpitunkemaa Amerikkaa syvällisempi. Näille käsityksille löytyi yllin kyllin virikkeitä niin lehdissä ja eetteriviestimissä viran puolesta esitellyistä ”neuvostonäkemyksistä” kuin Suomessa julkaistusta venäläisestä ja neuvostoliittolaisesta kirjallisuudestakin. Kun Suomi sitten kuitenkin ilmeni olevan monenlaisilla kulttuurisilla ja poliittisilla siteillä kiinni lännessä ja Yhdysvalloissa, nuoret kokivat tämän epärehellisyydeksi, jonkinlaiseksi korruptioksi, joka piti paljastaa ja jota piti nuoruuden ehdottomuudella arvostella: valtiohan ei noudata omaa neuvostoystävällistä ulkopolitiikkaansa vilpittömästi! Tällainen naiivi ja lapsellinen moraalinen närkästyminen lienee osaltaan ollut taustalla taistolaisuudenkin nousulle.
Mitä sitten tulee itse raporttiin, loppujen lopuksi oli tietysti täysin Suomen etujen mukaista, että amerikkalaisilla oli selkeä kuva siitä, miltä Suomen poliittinen kartta näyttää. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa jenkit näkivät usein hyvinkin maltillisen sosiaalidemokratian ”kommunismina” ja aiheena sekaantua sotilaallisesti asianomaisen maan sisäisiin asioihin. Meillä pelkoa sellaisesta interventiosta ei tietenkään ollut, mutta olisi ollut Suomen kannalta tavattoman ikävää, jos amerikkalaiset olisivat olleet maan asioista niin pahasti ulalla, että he olisivat vaikkapa pitäneet demareita kommunisteina ja pönkittäneet rahoillaan näiden sijasta jotain epämääräisiä ja vainoharhaisia äärioikeistoporukoita. Jenkit kohelsivat tolkuttomasti Latinalaisessa Amerikassa siitä syystä, että he eivät useinkaan osanneet lukea sikäläisten maiden poliittista karttaa oikein, jolloin paikalliset eliitit tai vahvat miehet onnistuivat käyttämään CIA:ta hyväksi omiin tarpeisiinsa ja käymään sisällissotaa kansan enemmistöä vastaan USA:n tuella. Meillä sitä vastoin CIA:lle toimitettiin valmiiksi kartta, kompassi ja kartan merkkien selitys; lopputulemaksi jää, että suhteet Yhdysvaltoihin pysyivät ilmeisesti varsin hyvässä kuosissa huonoinakin hetkinä.
- Uusi IT-duuni - Puuttuva pala teknologiaosaamiseesiSaranen Consulting Oy
- Linux Kernel EngineerALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- Java-ohjelmistokehittäjä tai -arkkitehtiCodecenterOy
- QA Expert - Uusia testauksen tai laadunvarmistuksen ammattilaisiaSaranen Consulting Oy
- WebExpert - Visuaalisia web-kehittäjiäSaranen Consulting Oy
- EB Talent - Student Recruit - OpiskelijahakuEB, Elektrobit
- Kokenut BI-asiantuntijaPro-Source Oy
- Specialist - System Administrator and EngineerEuropol
- Kesäharjoittelija: sovelluskehittäjäElisa Oyj
- User Interface ProgrammerPro-Source Oy
- 1.
-
Muistuttaisin kuitenkin, että Kekkosen valitsivat valitsijamiehet. NL määräsi 1956 kommunistit äänestämään Kekkosen viimeiselle kierrokselle. Tämä ei vielä mitään, mutta suurimman osan kansaa tukema, laaja Kekkosen syrjäyttämistä aikonut rintama jouduttiin mitä ilmeisimmin siksi hajottamaan N-liiton vaatimuksesta (nootti), koska Kekkonen olisi muuten hävinnyt vaalit. Kansan täyden kannatuksen Kekkonen saavutti vasta 1970-luvulla, kun Kokoomus ja SDP olivat jo tiukasti ruodussa.
- 2.
- 3.
-
Luulisin, että CIA:ssakaan ei varsinaisesti hurrattu Honka-liiton mahdolliselle voitolle. Heille riitti avoimia kriisejä maailmalla ihan muutenkin.
- 4.
-
No kun Honka oli joutunut luopumaan ehdokkuudestaan N-liiton nootin vuoksi ja oli tehty selväksi, että täytyy äänestää Kekkosta, tai muuten tulee erittäin vakavat ongelmat N-liiton kanssa.
- 5.
-
Lienee tarpeen tässä muistuttaa, että el bimbo on aivokääpiö natsi, joka pitää sensuroida helvettiin täältä. Muuten Kekkosen linja alkaa näyttää oikeasti oikeutetulta.
(Alkuun se ehkä olikin, mutta 70-luvulla Musta kirja, fasismintutkimuskomissio ja muut vastaavat ilmiöt muuttivat tilanteen.) - 6.
- 7.
-
”Amerikassa jenkit näkivät usein hyvinkin maltillisen sosiaalidemokratian ”kommunismina” ja aiheena sekaantua sotilaallisesti asianomaisen maan sisäisiin asioihin.”
Tietosanakirja kertoo sosiaalidemokraatin olevan henkilö joka haluaa toteuttaa kommunismin rauhanomaisin keinoin. ts rauhanomainen anarkia.
Se missä vaiheessa anarkiaa alettiin kutsua puolueeksi tai politiikaksi oli varmaan samaa aikaa kun suomessa alettiin ajatella, että parempi nimittää puna kapinaa sodaksi, koska muutoin vankeinhoitomenot olisivat kasvaneet liiaksi.
Minusta oli reipasta että SDP:kin on uskaltanut jo todeta edellämainittua.
Myöhemmin tätä on nimitetty ”avohoidoksi ym ehdonalais..
Muistakaamme myös että kun teurastuspoliittinen kommunismi oli joskus kielletty, nousi tilalle julkisuuteen tämä hieman hellempi muoto.
Nykyisin ”verikravatti” väki kuitenkin on aika sutjakkaa nuoleskelessaan kansaa
aina sieltä mistä arvelee kansaa eniten hymyilyttävän.
Silti heitä ei tule irroittaa juuristaan, kenenkään ei tarvi olla maltillinen anarkisti. Juuri siksi on muitakin puolueita kuin RKP, koomus ja SDP - 8.
-
Tuota, mita uutta tuo CIA-raportti muka paljasti? Mielestani tismalleen samat asiat sain selville jo 70-luvun lopulla Ruotsissa Sheraton-hotellia siivotessa. Riitti, etta pakkoruotsia oli oppinut sen verran, etta osasi lukea Dangen Nyheteria tai katsoa TV-uutisraportteja.
- 9.
-
Suomessa usein unohdetaan, että täällä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan ketään natsia tai ainakaan fasistia. Venäjän silloinen olomuoto neuvostoliitto vain tykkäsi lakkauttaa 1945 suomesta muutamia puolueita, jotta tunnolliset suomalaiset käpertyisivät taas tuhatvuotiseen alemmuuskompleksiinsa ja sen siivittämänä NL saisi itse olla fasisti sanan oikeassa merkityksessä.
Ja mikä hauskinta siihen ei kukaan enää kiinnittäisi mitään huomiota.
Lueskelin joskus, että kun kekkosella alkoi hermot pettää ~1942 niin hän alkoi
pelätä neuvostoliittoa, kirjoitetaan myös että hän oli hermostunut saadessaan sieltä postia.
Ehkä lopullinen sysäys tälle hysterille tuli liiviläisten kansanmurhasta.
Joka oli oikeaa fasismia (huom sanan merkitys).
Kekkosen tiedettiin pelänneen mm. että kommunismi havaittaisiin ylivertaiseksi opiksi muuallakin Euroopassa.
Kekkonen siis uhittelikin NL:lle esim:
~”Vaikka koko euroopasta tulisi kommunistinen niin suomi jos kansa niin tahtoo pysyy omassa pohjoismaisessa tyylissään.
NL edustaja nauroi Kekkoselle.
Jos tämä olisi toteutunut (kommunistinen Eurooppa)
Kekkonen ehkä pelkäsi Suomalaisille käyvän samoin kuin Liiviläisille.
Muutoin hänen toimiaan on vaikea käsittää. - 10.
-
Itse 60-luvulla syntyneenä elin lapsuuteni aikana, jolloin Kekkonen oli aina ollut olemassa. Minulle ainakin jäi käsitys aikuisten puheista, että Kekkonen = turvallisuus. Vaikea arvella, mikä olisi ollut Suomen kohtalo, jos johdossa olisi ollut joku toinen, mutta ei Suomelle ainakaan huonosti käynyt Kekkosen aikana.
Tuo Kekkosen tarjoama turvallisuus oli niin ulko- kuin sisäpoliittista ja samalla myös henkistä. Toki Kekkosen syrjäytyminen sattui ehkä otolliseen aikaan, henkinen ilmapiiri muutenkin vapautui juuri niihin aikoihin. - 11.
-
Näissä (ainakin) Suomen viimekymmenien menneistä asioista ollaan tiukasti sitämieltä mitä on tavallaan yksipuolisesti opittu ja tiukastikkin sisäistetty. Panun tämäkin kirjoitus pitää sisuksissaan erittäin laajoja asioita, vaikkei niistä kaikista edes mainitse. Siksi pitää ja pitäisi Panun tavoin olla monista muistakin asioista hyvin laajasti tietoinen, ennenkuin saamme me kaikki itsellemme tästä yleensä menneestä rehellisen kuvan. Panun alustus on kiitettävän selkosanainen ja siten aina enemmän asiapitoisempi miten laajasti itse lukija asioista tietää.
- 12.
-
Konseksuksista en minäkään tiedä sen taivaallisiaan. Alkaa kuitenkin olla Suomessa uutta aikaa tätä, että vastakkainasettelut ovat kertakaikkiaan jo lopetettu.
Tällä ”vastakkainasettelu” sanallahan alunperin myös maamme eräs yksi nais Presidenteistämme ratsasteli hyvinkin hartaasti. Käyttäen tietenkin oikeiston tulevia vaalitermejämme ennenkuin itse edes osasimme hoksata?
Jos joku, tässä tapauksessa Panu, taitaa esimerkiksi iirin kielen, jo se kertoo miehen laajoista katsannoistaan myös omassa itsessään. Osaanhan minäkin jo lähes ymmärtää savottareni käskyt, ohjeensa ja muutkin metkunsa vaikken savonkieltä ”ossookkaan” oikein puhua. Susikin siinä kielessä muuten lausutaan jotenkin että shjushsh.Lainatakseni viisaiden sanoja: ”Suomi, ja siitä Hki, oli aikoinaan koko sivistysmaailman vakoilijoiden tapaamiskeskus.”
- 13.
-
”Suomessa usein unohdetaan, että täällä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan ketään natsia tai ainakaan fasistia.”
Lueskelen juuri tuota Jari Hanskin ”Juutalaisviha Suomessa 1918-1944” ja sieltä kyllä huomaa, että kyllä täälläkin omat kansallissosialistit löytyivät. Fasismin kannattajia varmasti enemmänkin, antisemistismi ei ikinä kiinnostanut kovin laajalti ääiroikeistolaisiakaan piirejä.
- 14.
-
Muistan jostain lukeneeni, että Mäntsälän Ohkolan työväentalolla puhunutta Mikko Erichiä olisi kutsuttu ”juutalaistohtotoriksi”. Eli puhujan juutalaisuus olisi ehkä ollut jokin osasyy ns. Mäntsälän kapinaan. Pääsyy lapualaisten vihaan oli ilmeisesti kuitenkin se, että Erich oli loikannut Kokoomuksesta sos.demeihin.
- 15.
-
Juu oli suurlakon aikaankin fasisteja ei kai muuten olisi kuollut 30
ei kommunistia. - 16.
-
”Juu oli suurlakon aikaankin fasisteja ei kai muuten olisi kuollut 30
ei kommunistia.”
Outoa hourailua. Suurlakko oli vuonna 1905. Kommunistisia puolueita alkoi syntyä 1. maailmansodan jälkeen. Mussolinin fascistit alkoivat toimia minun tiejojeni mukaan Italiassa 1920-luvulla. Jotenkin on timingi totaalisesti pielessä. Taitaa olla kovan helteen syytä.