Plaza

Puhuuko netti aina englantia?

25.9.2010
Panu

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kielitiede, Kulttuuri, Kansainväliset suhteet

kielet, monikielisyys, monikulttuurisuus, globalisoituminen, kielitiede, kielten oppiminen, englannin kieli

Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Olli Kivinen meni taas toistamaan vanhaa typerää teesiään siitä, kuinka netti on yhtä kuin englannin kieli yhtä kuin netti. Suurin piirtein siitä asti kun netti on saapunut meitä ilahduttamaan, tätä naarmuista vanhaa levyä on jaksettu soittaa. Tietysti yksi gramofonin veivaajien kainalosta pilkistävistä ketunhännistä on heidän ruotsintaidottomuutensa: penskoina he uskoivat äärioikeiston propagandaa siitä, kuinka ruotsi on epäsuomalainen ja epäkansallinen kieli, ja kun he aikuisiällä huomaavat työmarkkinoiden yllättäen vaativan sen taitoa, he eivät osaa reagoida siihen mitenkään muuten kuin urputtamalla neuroottisesti siitä, kuinka epäreilua on että 2 + 2 on 4, ja kuinka hienoa olisi jos 2 + 2 olisikin 5½.

Toinen englannin kielestä intoileva taho on se insinöörijengi, jonka mielestä englannin osaaminen on edelleenkin kiehtovan kiihottava juttu. Muiden kielten opiskelu on heidän mielestään tyhjänpäiväistä ja sopii lähinnä humanisteille. Tietysti näillekin herroille on joka kerta yhtä epämiellyttävä yllätys huomata, että paha maailma vaatii muidenkin kielten kuin englannin osaamista. Sen sijaan, että he tällöin ryhtyisivät reippaasti opettelemaan niitä, hekin alkavat hirvittävästi parkua, että pakkoruotsi on vammauttanut heidät pysyvästi, joten he eivät voi oppia uusia kieliä. No, meikäläinenhän on tunnetusti tavattoman hölmö ja lahjaton - siitä ovat yhtä mieltä niin maahanmuuttokriitikot, feministit kuin kannabishuumeen vapautusliike - mutta niinpä vain minäkin olen pakkoruotsin ohella oppinut yli puolta tusinaa muuta mongerrusta, mm. iiriä jo kaksikymmentäviisi vuotta täytettyäni paremmin kuin kukaan muu. Jos näin tyhmä ja tyhmäksi tiedetty mies pystyy moiseen, niin täytyyhän toki myös insinöörismiesten kyetä samaan ja vielä parempaankin, sillä sanoohan sen uudehko suomalainen sananlaskukin, että kukaan ei ole niin viisas kuin insinööri. (Mitä? Ahah, joo. Otetaan uudestaan. Siis: …kukaan ei ole niin viisas kuin diplomi-insinööri. Menikö nyt oikein?)

Mutta puhutaanpa nyt niistä netin kielistä. Tarina kertoo, että kun Brasilian keisarille esiteltiin puhelinta, hän puuskahti: Mutta sehän puhuu portugalia! (Brasilia oli tosiaankin keisarikunta vuoteen 1889 asti, ja Alexander Graham Bell keksi puhelimen vuonna 1876, joten anekdootti on ainakin ajoitukseltaan uskottava.) Ilmeisesti keisarikin ajatteli, että portugali ei ollut kyllin hienomekaaninen ja tekninen kieli näin käänteentekevän keksinnön puhuttavaksi, vaikka langan toisessa päässä ilmeisesti oli joku, joka osasi hänen valtakuntansa kieltä. Mutta keksinnöt ja laitteet ovat kuoria, ihmiset täyttävät ne omilla kielillään ja asioillaan.

Tämä pätee puhelimen lisäksi nettiinkin. Onhan se totta, että kaikilla mailla on tietoverkossa oma englanninkielinen julkisivunsa, esimerkiksi nettilehdet. Sen takana on kuitenkin toinen maailma. Unicode-merkistöstandardi on päässyt pitkälle merkkiongelmien ratkaisemisessa, joten hyvinkin omituisten kielten erikoiskirjaimet saadaan jo verkkosivuilla näkyviin. Netti ei siksi ole enää englannin yksinvallan alla, pikemminkin päin vastoin: muut kielet tunkeutuvat väistämättä esiin julkisivun takaa.

Ennen vanhaan omituisten kielten opiskelija joutui tilaamaan tiettömien taipaleitten takaa ns. kirjoja, kädessä rapisevia koviin pahvikansiin kiinnitettyjä paperinippuja, joihin oli painettu kirjaimia. Näitä sitten meillä tihrustettiin yöt läpeensä, kun fysikaalisen kemian luennot olivat ohi. Nyt tilanne on toinen. Gutenberg-projekti sekä monien kielialueiden kulttuuriministeriöiden siitä erilliset projektit ovat siirtäneet tärkeimpien kulttuurikielten klassikot nettiin. Sieltä löytyvät niin slovakialaisen Janko Jesenskýn romaani Demokraatit, Puolan marsalkka Józef Piłsudskin muistelmat niiltä ajoilta, kun hän levitteli laittomia puolankielisiä propagandalehdykäisiä tsaarin Venäjällä, kuin myös meidän kaikkien lapsena lukema Ferenc Molnárin romaani Koulupoikia… Mitä? Ei, en minä tietenkään ole opiskellut unkaria, mutta, hähhää, yli-ihmisenä toki ymmärrän sitä hiukan supervoimillani. Jos joku ei tunnista, niin Koulupoikia on se kirja, jossa pojilla on ikkunakitin pureskeluyhdistys.

Legendaarinen puolalainen kehitysmaareportteri Ryszard Kapuściński kertoi eräässä kirjassaan siirtomaiden itsenäistymisen kuuluneen hyvin konkreettisella tavalla radiolähetyksissä. Hän kuljetteli maailmalla aina mukanaan pientä kannettavaa radiovastaanotinta, jollaiset eivät siihen aikaan olleet vielä joka pojan leluja. Informaation kulkua rajoittaneen kommunistisen Puolan kansalaisena hän joutui tietysti pitämään tarkan vaarin laitteestaan, joten siitä tuli hyvin intiimi henkilökohtainen matkakumppani. Missäpäin maailmaa hän sitten olikin, laitteesta kuului aina ohjelmaa siirtomaaisäntien ymmärrettävillä kielillä, etupäässä englanniksi ja ranskaksi. Mutta kuusikymmenluvun loppua kohti laite muuttui hyödyttömäksi, sillä nyt radioasemat puhuivatkin arabiaa ja persiaa, swahilia ja malagasia. Alkuasukkaat olivat nimittäin ottaneet radiotekniikan haltuunsa ja vallanneet sen omia kieliään varten. Näin on väistämättä käymässä myös netille.

Selvää varmaankin on, että englannin kieli on ilonamme - jos se nyt mikään ilo on - niin pitkälle tulevaisuuteen kuin nyt näkyy, varsinkin kun monissa maissa sitä vielä joudutaan kovalla työllä opiskelemaan - meillähän sitä jo kaikki osaavat. Kuitenkin pidän Kivisen kaltaisia maailman englanninkielistymisen julistajia väärinä profeettoina. Pidän itse todennäköisempänä, että meidän tulevaisuudessa odotetaan harjaantuvan käytännöllisesti katsoen minkä tahansa kielen puhujiksi varsin lyhyellä varoitusajalla, eli toisin sanoen ihmisten tulee rutinoitua kielten nopeaan omatoimiseen oppimiseen. Normaaliälyinen ihminen omaksuu kyllä vaikka georgian tai baskin parissa kolmessa vuodessa, jos hänellä on hyvät opiskelutottumukset, kunnon oppikirjat ja aikaa harrastaa, ja silloin ei auta marista, että kieli on liian vaikea tai että hän joka tapauksessa pärjää englannilla. Näemme vielä ajat, jolloin 7-10 kielen kohtuullinen osaaminen kuuluu joka pojan tai tytön taitoihin.

Anthony Burgess kertoi kieltenopiskelua popularisoivassa kirjassaan Language Made Plain tavanneensa Egyptissä yhdistetyn tulkin ja oppaan - ”dragomaanin” - joka hallitsi toistakymmentä kieltä, ehkei täysin virheettömästi, mutta käytännön töiden ja nähtävyyksien selittämiseksi riittävän sujuvasti. Hän totesi, että dragomaanin kaltaiset ihmiset eivät ole mitään neroja (they are not towering intellectuals, hänen omaa sanamuotoaan lainatakseni), vaan älykkyystasoltaan hyvin keskinkertaisia ihmisiä, jotka taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne nyt vain pakottaa olemaan hyviä kielissä (economic and social circumstances force them to be good). Sellainen taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on väistämättä globalisoituvan Suomenkin osa tulevaisuudessa, ja siihen tulee itse kunkin totuttautua - mikä onnistuukin parhaiten perehtymällä netin salaisuuksiin. Jonkun Olli Kivisen höpinät muka täysin englanninkielisestä netistä ovat siksi vastuutonta harhaanjohtamista, jollaista ei pitäisi valtakunnan valtalehdessä julkaista ollenkaan.

Panu Höglund

1.

Ei se vaan lakkaa kummastuttamasta tämä havumetsien harjastukkainen kansa. Tuohivirsut ovat vaihtuneet nettiin ja kännyköihin ynnä muihin vatkaimiin, ja sitten niillä vain sotketaan lisää päätä. Aivan mainiosti voisimme olla ylpeitä vaikkapa siitä, että täällä ovat kielillä puhuneet muutkin kuin hihhulit tuommoiset tuhannen vuotta. Keskiajallakin osattiin latinaa ainakin siellä Turun suunnalla, ruotsista, venäjästä, saamesta ja ennen Cocacolaa varsin epäyhteinäisestä suomesta puhumattakaan. Toimehen on kait tultu kun nyt tässäkin voimme kommunikoida ihan äidinkielellä.

Ruotsista muistui mieleen kouluajat, kun en laiskuuttani viitsinyt osallistua, niilläkään tunneilla joilla päivälukiossa kävin. Numero oli sen mukainen, viitonen. Iltalukiossa sitten säikähdin, kun parin kurssin jälkeen opettaja sanoi itsetäänselvyytenä: ”Ällänhän sinä sitten kirjoitat”. Oli tolkuttoman helppoa silloin, joskin paljon on käyttämättömyyden takia unohtunut. Silti, joskus on virkistävää haastella ruotsalaisten kanssa ruotsiksi, etenkin jos joutuu toteamaan, ettei heidän englannin taitonsa niin kovin hääppöistä ole.

Kovin huono itsetunto ja oman kulttuurin arvostus täytyy olla, jos muutama ulkomaanelävä tai se, mitä suomalaisista puhutaan muualla maailmassa kolahtaa. Ei minua ainakaan hetkauta himpun vertaa, puhuupa vaikkapa joku virolaisjuurinen goottityttö Tanskanmaalla läpiä päähänsä suomalaismiehistä millä kielellä tahansa. Vaikka olisi oikeassakin, niin ei haukku haavaa tee eikä peiliä toimita syytellä, jos naama on vino.

Kivinen ja kumppanit eivät sitten kai tajua netin ja muunkin maailman diversiteettiä, eikä sitä puolta, että jo kilpailu pakottaa palvelemaan ihmisiä - potentiaalisia ja aktuaalisia asiakkaita - myös näiden omilla kielillä, kunhan sitä vain osaa pyytää. Netistä nähdään vain se osa, mitä halutaan nähdä ja sitä, mihin uskotaan, pidetään totena. Joskus tuntuu kyllä siltäkin, että aivan sama, millä kielillä puhutaan, perille ei mene, koska ymmärrys puuttuu.

2.

Ihmettelen kovasti miten Saksa, Ranska, Australia, Yhdysvallat tai Kiina pärjää ilman ruotsinkieltä, sentään yksi pääkieli maailmassa.

3.

Voi luoja juttujen taso on laskenut … Joka paikassa jossa olen käynyt olen englannilla selvinnyt oikein hyvin. Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka nauttivat muidenkin kielten käyttämisestä, mutta se on vain viihteen vuoksi. Kyllä se on tuhlattua aikaa kieliä opiskella ELLEI siitä nauti… Siinä tapauksessa sen voi perustella samalla tavoin kuin pulliaisille suunnatun musiikin opiskelun.

4.

@3, Insinööri,

englannilla selviää ihan hyvin, kun se on ainoa vieras kieli, jota osaa. Yleensä paikkakunnalta löytyy ihmisiä, jotka taitavat englantia. Tämän vuoksi sen puhuminen todellakin riittää selviytymiseen. Jos ei riitä, elekielelläkin selviää.

Selviytyminen on kuitenkin eri asia kuin menestyminen. Itse olen huomannut, että
esimerkiksi Japanissa oleskeluun ja menestymiseen olisi melko välttämätöntä osata japania, sillä englanninkielellä vain mitättömän pieni osa maasta on saavutettavissa. Jo muutaman kymmenen kirjainmerkin osaaminen helpottaa matkustamista julkisilla kulkuneuvoilla ja sadan sanan sanavarastolla voi selvitä arkitoimista, kuten ravintolassa käymisestä turistialueen ulkopuolella. Siellä ei välttämättä puhu englantia yksikään työntekijä. Kiinassa tai Venäjällä asianlaita on epäilemättä aivan samoin. Menestyminen noissa maissa edellyttäisi paikallisen kulttuurin tuntemusta ja kielen kohtuullisen hyvää osaamista. Muuten on väistämättä aina ulkopuolella.

Ajatus puhtaan englanninkielisestä netistä on erityisen pöljä siksi, että erikieliset netit eroavat kulttuuriltaan selvästi. Jos menee ja selaa venäjänkielistä nettiä, huomaa heti, että jo sivujen estetiikka poikkeaa englannin- tai suomenkielisestä valtavirrasta suunnattomasti. Sama koskee esimerkiksi Wikipediaa. Suomen-, englannin- ja saksankieliset Wikipediat ovat ihan eri maailmoja. Jokaisella on oma, selvästi kansallisesti värittynyt sisäinen kulttuurinsa ja omat painotuksensa, vaikka ne ovatkin osa samaa projektia.

5.

Englanti on hyvin yleinen kieli netissä (joa ruotsalaiset osaa sitä), espanja, portugali, saksa, ruottia ei nyt ainakaan tarvi yhtikäs mihinkään nettimaailmassa, paitsi ruotsissa, samoten kuin suomee suomessa.
Paasas panu mitä tahansa muuta äärioikeistoista lähtien..

6.

Miksiköhän vain ruotsinkieli on pakkoruotsi suomalaisen käsityksen mukaan? Oma mielipiteeni kuitenkin on, että minulle liikunta, käsityöt ja uskonto olivat paljon ikävämpiä aineita kuin ruotsi tai vapaaehtoinen saksa.

Tosin nythän pääministeritär Kiviniemi on lähtenyt äärioikeiston kelkkaan ehdottamalla, että itä-Suomessa ruotsi pitäisi korvata venäjällä. Eikö itä-Suomen enää tarvitse saada läntisiä vaikutteita, kun se kaikki hyvä kuitenkin tulee idästä?

7.

Mitä ihmeen tekemistä tuolla on äärioikeiston tai muunkaan kanssa tekemistä, itäsuomessa se on vaan käytännön asia, koska siellä on paljon venäläisiä asiakkaita, niin venäjänkielisistä myyjistä on esim. pula, monessa liikkeessä se on plussaa jos osaa venäjää. tutulla on esim. imatralla liike ja venäläisten osuus on asiakkaista 20%..

8.

Jos olisin peruskoulussa voinut valita pakkoruotsin tilalle toiseen kertaa englannin. (eli olisin käynyt sitä englannin kurssi kahteen kertaan) Osaisin nyt luultavasti kohtuullisesti edes sitä englantia. Ruotsin opiskelusta ei ole ollut tasan mitään hyötyä.

9.

Panu on selkeästi oikeassa, ei pelkällä englannilla pärjää, sen takia pitääkin luopua marginaalikielien opiskelusta ja panostaa valtakieliin, tai mahdollisesti lisätä valinnaisuutta että jokainen saa valita mitä marginaalikieliä opiskelee.

10.

Marginaalisesta ja täysin hyödyttömästä palvelupakkoenglannista olisi päästävä eroon ja korvattava se todellisilla sivistykielillä kuten ranskalla, saksalla tai espanjalla.

11.

Ruotsissa IBM:n paikallisessa pääkonttorissa virkakielenä on tuo pahan alku ja juuri, englanti. Näin myös laajemmalti kansainvälisesti oman kokemukseni mukaan, joka tosin rajoittuu kovasti kiroamaasi insinöörialaan.

12.

Aikuisen oikeasti jos ajattelee niin tanapaivana ainoa vieras kieli josta tulevaisuudessa on mitaan hyotya on kiina. Sita ja kaikkia sen eri dialekteja jos osaa niin voi olla etta elamassa parjaa. Siina jaa ranskat, saksat, englannit, venajat, espanjat ja puhumattakaan ruotsista, jalkoihin. Kiinalaiset tulevat valtaamaan maailmanmarkkinat roskatuotteineen ja loppupeleissa jaa enaa pienia saarekkeita missa valmistetaan jotain erikoistuotteita joiden valmistamiseen kiinalaisten kyvyt eivat riita.
Joten aivan turha riehua pakkoruotsin tai jonkun savikukon iirin kielen taidoista. Kiinaa hyvat lapset, kiinaa.

13.

”Ruotsissa IBM:n paikallisessa pääkonttorissa virkakielenä on tuo pahan alku ja juuri, englanti. ”

Niinpä, pakkoenglantia opetetaan jotta olisimme nöyrtiä palvelijoita englannin kielisille siirtomaaisännillemme….

14.

Ei puhu.
Tässä maailman puhutuimmat kielet sijalukuineen:

1. mandariinikiina 874 milj. (kiina kaiken kaikkiaan yli 1,2 miljardia)
2. hindi 366 milj.
3. espanja 358 milj.
4. englanti 341 milj.
5. arabia 211 milj. (jos yksi kieli)
6. bengali 207 milj.
7. portugali 176 milj.
8. venäjä 167 milj
8. englanti (englannin kielen puhujia on 150 miljoonasta aina 1.5 miljardiin ihmiseen riippuen tavasta miten arvioidaan.)
9. malaji
10. ranska
89. ruotsi

15.

Kouluruotsissa tökkivät eniten kaksi asiaa: 1) sen pakollisuus 2) sen sekoittuminen saksan kanssa.

Peruskoulussa/lukiossa opetettu ruotsi ei ollut mitenkään ylivoimaisen hankalaa, mutta sen pakollisuus ja hehkutus tuottivat asenneongelman meikäläiselle. Lisäksi (kun en ole erityisen kiinnostunut kielistä) saksan opinnot jäivät kesken, koska saksa sekoittui päässäni ruotsiin liian tehokkaasti. Myöhemmässä elämässäni sitten olenkin tarvinnut saksaa, mutten ruotsia.

Kielet ovat minulle lähinnä työkaluja, joilla selvitään päivän probleemeista. Kun en omaa suurta tunteiden paloa kielten opiskelua kohden, niin oppiminen vaatii melkoisia ponnisteluita ja lisäksi en viitsi paneutua kieleen sen syvällisemmin kuin on tarvis.

Tällä hetkellä kuintekin bäd english on yleis kauppa- ja insinöörikieli, tulevaisuudessa sen rinnalle tarvitaan muutakin. Luultavasti seuraavalla paketilla pärjäisi pitkälle: Englanti, ranska, mandariininkiina, saksa/espanja.

Ranskankielen suhteen on hyvä tajuta, että monet välimeren arabivaltioista ovat olleet Ranskan kulttuurivaikutteiden alaisia, minkä johdosta näissä maissa opetetaan ja käytetään ranskaa oman arabianmurteen lisäksi. Eli ranskankielellä avautuu myös iso osa arabimaailmaa.

16.

Englanti = yksinkertainen kieli yksinkertaisille….

17.

Simplet, kuinka niin englanti on yksinkertainen kieli? Sitähän se juuri EI ole, minkä huomaa mikäli tutustuu siihen vähänkään syvemmin.

18.

Perusteet ovat ja yksinkertaisethan eivät juuri niitä pidemmälle etene…

19.

Kiinnostavia ja ajoittain asiallisiakin kirjoituksia täällä. (Aprikoin, notta mahdatko olla sukua sarjakuvataiteilija Otso Höglundille?) Vaikka en monesta asiasta yhtä mieltä kanssasi olekaan, niin aika monta blogiasi olen nyt mielenkiinnolla lukenut.

Tässä nimenomaisessa aiheessa olen kuitenkin kanssasi erityisen jyrkästi eri mieltä kielten oppimisen helppoudesta. Onko biolingvistiikka sinulle tykkänään tuntematon tutkimusala, vai ovatko valheelliset väittämät tarkoituksellista provokaatiota tahi lukijain harhaanjohtamista?

Tutkimusten mukaanhan (matemaattisloogisella) älykkyydellä ja kyvyllä oppia vieraita kieliä ei ole juurikaan tekemistä keskenään. Ihmisen tehdessä vaikkapa älykkyystestiä on aivoissa aktiivisena eri alue kuin vierasta kieltä opeteltaessa. (Samoin lapsen oppiessa kieltä, aktiivisena on eri aivoalue kuin aikuisen oppiessa kieltä tai vaikkapa matematiikkaa.)

Mitäpä voimme päätellä tästä? Sen, että kyky oppia helposti vieraita kieliä (aikuisena) on oma lahjakkuuden lajinsa, eikä sitä pidä sekoittaa muihin lahjakkuuden lajeihin, kuten (matemaattisloogiseen) älykkyyteen.

Sikäli olet siis oikeassa mainitessasi ”supervoimasi” olevan hyvä kielten osaaminen. Mitä ilmeisemmin olet poikkeuslahjakas tällä saralla (ja epäilemättä myös ahkera ja motivoitunut).

Se, että ilmeisesti olet lisäksi lähtöisin kaksikielisestä perheestä (eli opit ”ilmaiseksi” kaksi kieltä lapsena siinä missä moni suomalainen oppii vain yhden) ja lahjakas myös matemaattisesti ja analyyttisesti, ei ole syyseuraussuhteessa helppoon kielten oppimiseesi aikuisiällä.

”Insinöörien” syyttäminen laiskoiksi kusipäiksi siksi, että he nillittävät pakkoruotsista, on vähän sama kuin haukkua laiskoiksi kaikkia, jotka eivät vaivatta ymmärrä korkeampaa matematiikkaa. Vieraitten kielten oppiminen kertoo ihmisen älykkyydestä yhtä paljon kuin vaikkapa sävelkorva tai pallosilmä.

Älä siis halveksi ihmisiä vain siksi, ettei heillä ole täsmälleen samoja lahjoja kuin sinulla. (Tuntuuko itsestäsi asialliselta, jos joku haukkuu sinua tyhmäksi siksi, ettet ole poikkeuslahjakas urheilussa?)

”…7-10 kielen kohtuullinen osaaminen kuuluu joka pojan tai tytön taitoihin…” Ei se kuulu. Se on mahdollista erikoislahjakkaille (kuten mainitsemallesi dragomaanille) ja heille on varmasti suurta hyötyä lahjansa soveltamisesta. Valtaosalle ihmisistä tämä ei ole mahdollista (ts. mielekästä).

PS. Itse en ole insinööri tai ruotsin kiihkeä vihaaja, ja olen kiinnostunut vieraista kielistä (mm. islannista/muinaisnorjasta). Minä kuitenkin olen erityisen hidas oppimaan vieraita kieliä (vaikka matematiikassa ja äidinkielesä olenkin keskivertoa lahjakkaampi). Olen melkein ikäisesi, mutten vieläkään osaa sujuvasti tuota mainitsemaasi 7-10 kieltä, vaikka vähintään seitsemästä olen joskus lukenut alkeita. Englannin ja ruotsin lisäksi osaan lukea auttavasti vain ranskaa ja portugalia. En puhu kumpaakaan sujuvasti, mutta tämäkin vähä on vaatinut aikaa ja harjoittelua.

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös