Pinochet henkitoreissaan
5.12.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Politiikka, Maailmanpolitiikka
Chilen virkaheitto diktaattori Augusto Pinochet on ohitusleikkauksella ”tuotu takaisin kuoleman porteilta”, kertoo hänen poikansa tiedotusvälineille. Epäilemättä meilläkin yksi jos toinenkin paheksuu sitä, että niin monen ihmisen murhasta vastannutta roistoa, joka livisti vanhuudenhöppänyyteen vetoamalla oikeudestakin kuin koira veräjästä, tarvitsee pitää vielä väkisin elävien kirjoissakin. Toisaalta on tarpeen kysyä, miksi juuri Pinochetia pidetään niin suurena roistona, kun Latinalaisessa Amerikassa on ollut samaan aikaan paljon häntä kovapintaisempiakin yksinvaltiaita. Esimerkiksi Argentiinan juntta, joka lopulta kaatui 1980-luvun Falklandin sodan aikana, päihitti Pinochetin kuolonuhrien määrässä koska vain; ja Alfredo Stroessnerin Paraguay oli painajaismainen orwellilainen totalitarismi, joka pysyi pystyssä lähestulkoon yhtä kauan kuin Neuvostoliiton tukemat itäeurooppalaiset diktatuurit. Guatemalassa taas tapettiin omia kansalaisia vauhdilla, joka ei kokonaisväkilukuun suhteutettuna jäänyt paljoa Stalinista jälkeen.
Yksi syy tietysti on, että meillä on keskuudessamme ihmisiä, jotka ovat henkilökohtaisesti kokeneet Pinochetin kidutuskammiot, chileläiset näet olivat ensimmäinen Suomeen asettunut merkittävä pakolaisryhmä. Lisäksi Chilessä sotilasvallankaappaus kaatoi vielä suhteellisen elinvoimaisen demokratian, kun taas Argentiinassa ja Guatemalassa julmuudet voitiin perustella sillä, että näissä maissa oli sissiliikkeitä, eli sisällissota meneillään; ja toisin kuin vasemmistoidealistit mielellään uskottelevat itselleen, keskimääräinen sissiryhmä ei ole hirveän mukava tai sympaattinen porukka eikä mitenkään yksiselitteisesti vapauden tai demokratian asialla.
Salvador Allende oli toki sosialisti, mutta hän nousi valtaan varsin laajan vaaliliiton tukemana: mukana oli mm. osa kristillisdemokraateista. Pinochetin oikeistolaiset ymmärtäjät ja ihannoijat, joita löytyy meiltä Suomestakin, esittävät mielellään asian niin, että Allende pyrki kommunistiseen totalitarismiin. Tästä voidaan olla useampaa mieltä. Allende jatkoi kristillisdemokraattisen edeltäjänsä Eduardo Frein aloittamaa maareformia, mikä sinänsä lienee ollut ns. kapitalistisestakin näkökulmasta järkevää, koska Chilen, kuten monien muidenkin latinalaisamerikkalaisten valtioiden, ongelmana ei sinänsä ollut mikään ”kapitalistinen riisto”, vaan pikemminkin feodalismi.
Allenden muu politiikka oli jo huonommin harkittua ja johti sekä taloudelliseen että poliittiseen sekasortoon, mutta koska Yhdysvallat tunnetusti horjutti hänen hallitustaan tarkoituksella ja systemaattisesti, voidaan kysyä, missä määrin kaaos oli Allenden aikaansaannosta. Hänen puolustajansa viittaavat siihen, että Allenden kristillisdemokraattinen vastaehdokas oli lähtenyt presidentinvaaleihin jokseenkin yhtä vasemmistolaisella ohjelmalla kuin Allende itse, joten sosialistisilla uudistuksilla oli hyvinkin laaja tuki. Vastustajat puolestaan toteavat, että presidenttikautenaan Allende kääntyi jyrkästi äärivasemmalle sen sijaan että olisi vaikeuksien ilmaannuttua pragmaattisesti tarkistanut kurssia keskemmälle - kaiken lisäksi sekä vasemmiston että oikeiston radikalisoituminen ja ristiriitojen jyrkentyminen alkoi horjuttaa yhteiskuntarauhaa, ja äärivasemmisto syyllistyi omavaltaisuuksiin, joita Allende joko ei kyennyt hillitsenään tai ei halunnut hillitä. Tämä vuorostaan vieraannutti kristillisdemokraatit Allendesta siinä määrin, että he kääntyivät lopulta kannattamaan Pinochetin kaappausta, jos kohta järkyttyivät diktaattorin murhatöistä siinä määrin, että siirtyivät varsin pian oppositioon.
Pinochetin vallankaappaukselle oli sikäli asialliset perusteet, että maa oli ajautunut perustuslailliseen kriisiin ja yhteiskuntarauha oli murenemassa käsiin. Sotilasvallankaappaus oli maanosassa suhteellisen normaali keino selvittää tällaiset tilanteet, ja varsin monet chileläiset lienevät vilpittömästi uskoneet, että oman kansan oma asevelvollisuusarmeija rajoittaisi väkivallan käytön minimiin. Myös Argentiinan juntalla oli melkoisesti kannatusta silloin kun se kaappasi vallan; esimerkiksi Jorge Luis Borges menetti tiettävästi Nobelin kirjallisuuspalkinnon siksi, että oli tukenut junttaa. (Hänen tapauksessaan kyse oli siitä, että hän piti sotilaita pienempänä pahana kuin peronisteja, jotka olivat hänelle natseihin vertautuva totalitaristinen liike.)
Kaapattuaan vallan Pinochet ryhtyi toteuttamaan laajapohjaista yksityistämisohjelmaa, jota johtamaan hän kutsui ns. Chicagon pojat, Yhdysvalloissa opiskelleet taloustieteilijät. Toisin sanoen julma sotilasdiktatuuri ei ollut hänelle pääasia, vaan hän katsoi myös velvollisuudekseen panna maan talouden kuntoon sellaisin keinoin ja sellaisten asiantuntijoiden avulla, jotka eivät varmasti olisi ainakaan sosialistisia. Tällaisella ohjelmalla olisi missä tahansa kapitalistisessa maassa aika paljon kannattajia - varsin suuri osa perinteistä oikeistoa - ja vasemmiston näkökulmasta Pinochet on juuri sen takia niin pelottava.
Tämän takia Pinochetilla on sellainen symbolimerkitys. Poliittisesti toistaitoinen ja avuton pyssyporukka, joka vain ampuu kaikki toisinajattelijat, ei oikeasti pelota ketään, joka ei asu samassa maassa sen kanssa, koska pelkkä ihmisten ampuminen ei ole sellainen poliittinen ohjelma, joka houkuttelisi kannattajia. Pinochetin ohjelma voisi houkutella - itse asiassa se olisi ehkä ainoa toimiva ja kannatusta saava tapa toteuttaa kovapintainen oikeistolainen diktatuuri nykyaikaisessa teollisuusmaassa. Siksi Pinochet on vasemmistolle niin suuri pelon ja vihan aihe - ja siksi niin moni demokraattisten maiden oikeistolainen myös salavihkaa ihailee häntä. Nykyään meikäläinenkin oikeisto uskaltaa jo sanoa ääneen arvostavansa sitä, kuinka ”Pinochet pani Chilen talouden kuntoon”.
Tämä luonnollisesti on omiaan johtamaan vastareaktioihin: nyt kun maassa on demokratia, sitä johtaa Allenden entistä, nyttemmin maltillisen sosiaalidemokraattista Partido Socialistaa edustava naispresidentti. Suuri osa kansasta siis äänestää vasemmistoa - ”nyt kun saa” -periaatteella. Silloin kun Chile oli siirtymässä demokratiaan, nimenomaan nuoren polven kerrottiin olevan vasemmistolaisuudessaan myös kovapintaista ja katkeran stalinistista. Juuri siksi, että Pinochetin politiikalla oli merkittävästi kannatusta liikemiesoikeistossa, vasemmistolainen nuoriso oli vilpittömästi vakuuttunut siitä, että ”kaikki ne” - koko oikeisto siis - ”ovat fasisteja”, ja mitäpä muutakaan tällaiseen uskova ihminen kannattaisi kuin julmaa äärilaidan sosialismia.
Kuitenkin Chile on onnistunut siirtymään demokratiaan onnistuneemmin kuin useimmat muut maanosan maat. On merkillepantavaa, että se katkera stalinismi - jos sitä vielä on - ei ole kanavoitunut ainakaan poliittiseksi tueksi Chilen kommunistipuolueelle, jolla ei tiettävästi ole maan kansanedustuslaitoksessa ainoatakaan edustajaa, vaikka vasemmistolaisten puolueiden ”demokraattisella kokoomuksella” onkin ilmeisesti enemmistö. Oikeistolainen näkemys tästä lienee, että Pinochetin aikana luotu vauraus ja taloudellinen toimeliaisuus ovat omiaan pehmentämään poliittisia ristiriitoja. Toisaalta eurooppalaisilta sosialistipuolueilta maanpaossa omaksutut maltillistavat vaikutteet selittänevät asiaa yhtä lailla.
Panu Höglund
- MyyntiedustajaMerplast Oy
- MyyjiäPintaväri Oy
- KirjanpitäjäMer-Yhtiöt Oy
- Taloushallinnon asiantuntijaVITA-Terveyspalvelut Oy
- SähköinsinööriProtoshop Oy
- MyyntineuvottelijaPanda Security
- Kaksi sähkösuunnittelijaaRE-Suunnittelu Oy
- YritysmyyntineuvottelijoitaVerkkoviesti26 Oy
- Microsoft Bing hakusanamarkkinoijiaMedialuotsi Oy
- Game Graphics Artist / AnimatorUplause Oy
- 1.
-
Diktatuuri ei ole aina yksiselitteisen huono asia. Esimerkiksi Irakissa oli tavallisella ihmisellä asiat Saddamin aikana pirun paljon paremmin kuin nyt.
- 2.
-
Kun meininki on se, että ammutaan joku silloin tällöin, ei peloitevaikutus tosiaan juuri toimi. Kyse on kyllä valtioterrorismista, mutta kenelläkään ei ole kannustimia olla vastustamatta. Jos kerran niskaan voidaan pistää nalli olit sitten punainen tai valkoinen, niin on samantekevää kumpi olet.
- 3.
-
Latinalaisessa amerikassa on muuten pitkä, ja yhä jatkuva (Chiapas, Oaxaca) populaarien kumousten perinne, jolla ei ole mitään tekemistä marxismi-leninismin tai globalisaation vastustuksen kanssa. Voisin väittää, että vaikka aiemmat liikkeet ovat saaneet rahaa Neukuista, eivät he sen kommunistisempia ole olleet. Kyse on ollut paikallisista kamppailuista sosiaalisen epätasa-arvon vuoksi.
- 4.
-
Se, mikä on järkyttävää, on ihmisten pragmaattisuus. Kannatetaan sellaista osapuolta, joka edustaaa omaa arvomaailmaa riippumatta demokratian periaatteista. Unohdetaan, että poliittisia linjoja tärkeämpää on demokratia.
Itse katson vannomani sotilasvalan sitovan minut puolustamaan nimenomaan laillista yhteiskuntajärjestystä eli tasavaltaa. Jos kansamme valitsisi demokraattisessa järjestyksessä eduskunnan, joka pistäisi maan asiat retuperälle, sosialistaisi kaiken polkupyöriä arvokkaamman ja tuottaisi maahan nälänhädän, olisi kyseessä kansan pyhä tahto. Kuolisin tämän eduskunnan suojelemiseksi ilomielin. Aivan yhtä ilomielin kuolisin Puerto Janssonin perustuslakia toteuttavan uusliberalistisen eduskunnan vuoksi, mikäli kansamme sattuisi tällaisen valitsemaan. Ei demokratiaa voi kannattaa vain silloin, kun hallitus on omalla puolella.
- 5.
- 6.
-
Fidel Castro on huomattavasti pahempi ja julmempi diktaattori kuin mitä Pinochet oli. Pinochetin jäljiltä Chilen talous oli Latinalaisen-Amerikan paras. Castron jäljiltä Kuuban talous on Latinalaisen-Amerikan huonoin lisäksi Castro on murhauttanut enemmän Kuubalaisia kuin mitä Pinochet Chileläisiä. Mutta ei toki anneta totuuden häiritä.
Outoa miten Suomessa ihaillaan kommunistidiktaattoreita.Muuten Allende sai vaaleissa vain noi 33% annetuista äänistä, ja hänet valitsi Chilen parlamentti koska hän ei saanut yli 50 %:ttä annetuista äänistä. Toiseksi eniten ääniä saanut ”oikeistolainen” ehdokas sai noin 2 prosentiyksikköä vähemmän annetuista äänistä.
- 7.
-
Tv-dokumentissa Chilessä toiminut neuvostoliittolainen neuvonantaja kutsui Allendea ”kemiallisesti puhtaaksi demokraatiksi”, jolla ei ollut haluja ruttuilijoiden teurastamiseen (eikä keinojakaan, koska armeijan ylipäällikkyys ei kuulunut pressalle). Aukustilla oli hallinnon uhkien suhteen hyvä pelisilmä: hommat voisivat mennä mäkeen, joko taloudellisten vaikeuksien, ulkopoliittisten seikkailujen tai ylenmääräisen raakuuden vuoksi. Kuolonuhreja oli juuri sen verran, että länsimaiset tukijat saattoivat puhua punastelematta munista ja omeleteista. Pääasiallinen ase väärinajattelijoita vastaan taisi olla kidutus, nykyinen presidentti yksi sen uhreista. Toisaalta natsihenkisimmätkään diktatuurit eivät olleet Aukustille vihollisia, vaan kollegoja.
Pinochet fanitti Wehrmachtia ja muistaakseni käytti Bundeswehristä nimitystä ”useless homosexuals”. Valottaa koomisella tavalla äijän ajatusmaailmaa.
- 8.
- 9.
- 10.
-
Ai että Pinochet tekikin hyvää!…Onpa herra Höglund historiallisissa analyyseissään saavuttanut nerouden ylimaallisen huipun…No eipä mitään…Ruttobasillihan ei koskaan kuole kuten Camus sattuvasti asian ilmaisi…
- 11.
-
Mutta eikö juuri Suomessa ollut kyseenalaista lainata Euroopan uusvasemmistoa, kun olimme ”karhun naapurissa”? Ja mitä hyötyä on kertoa Allenden ja sen toisen ohjelmista, jos Allende kerran käänsi rajusti kurssia vasemmalle ja alkoi väkivaltaisuudet sekä oman armeijansa rakentamisen? Tie oli kohti diktatuuria, mitä neuvostoliittolaisen asianosaisen vastalause vain todistaa, sillä varsinkin tällaisissa tapauksissa NL valehteli aina. Sehän levitti kommunismia ja propagandaa.
P.S. Suomessa on nyt kai jonkinlainen stasijuhla? Eikös täällä esim. laman aikana yrittäjiä ryöstetty kasapäin ja tuomittu velkaorjuuteen? Oikeudenkäynnit määrättiin poliittisesti pankkeja suosiviksi ja kapea puolue-eliitti määrää muutenkin kaikesta, jopa seksiasioista säädetään lakeja. Kgb on vuosia soluttautunut yhteiskuntaamme ja ilmeisesti maamme on kulkemassa Valko-Vanäjän tietä.
- 12.
-
Beatus: Minun on hankala nähdä, missä Panu on pitänyt Pinochetin vaikutusta positiivisena. Se, että Chilessä vasemmisto on melko vahva, todettiin vain vastareaktioksi, ei mitenkään Pinochetin ansioksi. Pinochetin talouspoliittista ohjelmaa en taas voi hyväksyä moraalisista syistä.
Pölhöateisti: Allenden vihamiehet ovat väittäneet hänen pyrkineen diktatuuriin. Mielestäni heidän todistuksensa ei ole kovin luotettava. Helppous, jolla Allenden demokraattinen hallinto kukistui, osoittaa lähinnä, että mitään vakavaa pyrkimystä pakkovaltaan ei ollut. Neuvostoavustajan lausunto osoittaa mielestäni ärtymystä, joka seurasi juuri tästä: hyvä kommunisti olisi lähtenyt arastelematta proletariaatin diktatuurin tielle. Allende ei ollut hyvä kommunisti vaan demokraattinen sosialisti.
Jälkikirjoituksesi kertoo lähinnä, että elämme ilmeisesti eri planeetoilla, joilla on sama Internet. Laman aikaiset konkurssiaallot olivat kyllä harjoitetun talouspolitiikan seurausta, mutta niiden kytkeminen KGB:hen on varsin kaukaa haettua. Iiro Viinasta, Sailasta ja muita silloisen talouspolitiikan arkkitehteja ei voi pitää erityisen venäläismielisinä.
Yleisemmin väite siitä, että Allende pyrki diktatuuriin, herättää vaikean kysymyksen: milloin laillisti valittu esivalta, joka toimii laittomasti, on kukistettava? Kynnyksen täytyy olla erittäin korkealla. Hitlerin Saksassa Reichswehr ei halunnut rikkoa valaansa hallitukselle, joka oli lopettanut Saksan demokratian. Tämä johtui kuitenkin lähinnä siitä, että Reichswehr ei kannattanut alunperinkään Saksan kansanvaltaa. Vastuullinen upseerikunta olisi tehnyt sotilasvallankaappauksen viimeistään 1934, kun puolueiden kieltäminen teki selväksi, millaiselle tielle Saksa oli ajautunut. Toisaalta Allenden väitetyt diktatuuripyrkimykset kukisti Chilen upseerikunta, joka ei kannattanut hänen poliittisia mielipiteitään. Saksassa Stauffenberg oli pahasti myöhässä, Pinochet taas etuajassa. Mielenkiintoinen ilmiö muuten on, että Yhdysvalloissa aihe on noussut blogosfäärissä keskustelun kohteeksi. Siellä näyttäisi muhivan epäilys, että jatkuvat epäonnistumise Irakissa voivat nostaa valtaan amerikkalaisen de Gaullen.
- 13.
-
Toiset ovat sitä mieltä, että koko Suomen talouskupla ja rahapolitiikka 1980-luvun lopulla ja sitten lama johdettiin osaksi idästä, Kgb:n ja mafian rahanpesuvälinevaltiona Suomi.
Mielestäni se, että Allende käänsi kurssin diktatuuria kohti ja alkoi aseistaa äärimmäistä vasemmistoa, käänsi hänen suosionsa syöksykierteeseen. Sen jälkeen vahvat voimat nousivat häntä vastaan.
Tämän jutun kommentointi on suljettu.
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Kolinaa PANUhuoneesta syötteet:
kirjoitukset
kommentit