Pendolino - kävellen olisit jo perillä
14.2.2007
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta
Viime syksynä kuolleen äitini perunkirjoitus vei minut matkalle muinaiseen kotikaupunkiini, joka on viimeisten kymmenkunnan vuoden aikana rapistunut ja nuhjaantunut vielä kurjemmaksi slummiksi kuin se koskaan omana aikanani oli. Ensimmäiset vuodet sieltä muuttoni jälkeen näytti siltä kuin sen asukkaat olisivat tahallaan tehneet kaupungista odottamattoman siedettävän ja asuttavan ihan minun kiusakseni: liikekeskustan vilske siirtyi pari kilometriä lähemmäksi vanhaa kotiani, kaupunkiin rakennettiin uusi hieno kirjasto kahviloineen, yhteisöhenkeä vaalittiin iltatoritilaisuuksilla. Mutta eihän tämä voinut kestää: kuten historiansa lukeneet tietävät, Savo on synnille ja rikokselle rakennettu maakunta, jolta puuttuu Jumalan siunaus. Pähkinäsaaren rauhan raja sovittiin Novgorodin kanssa ikuisen rauhan rajaksi, ristiä suudellen, mutta sittemmin Ruotsin kuningas kiihotti suomalaisia perustamaan uuden asutuksen, Savon, rajan itäpuolelle. Tämän petoksen vuoksi Savo on Jumalan selän takana, eikä mikään onni ja vauraus pysty sinne juurtumaan.
Tältä ainakin tuntui, kun Pieksämäellä astuin veljeni kanssa lakkautettua junaliikennettä korvaavaan bussiin, jonka oli määrä viedä minut vanhaan kotikaupunkiin. Bussiin? - itse asiassa kyseessä oli ahdas tilataksi, jossa näin iso mies tuskin mahtui kunnolla istumaan. Paljon oli vettä Aurassa virrannut lapsuusajoistani, kun Pieksämäeltä jatkettiin eteenpäin lättähatulla, kiskobusseista kokoonpannuilla paikallisjunalla. Toki lättähatun manttelinperijä, tšekkiläinen Vagónka eli ”Vankka”, vielä liikennöi tälläkin reitillä taajamajunana - nykyään ei enää puhuta ”paikallisjunista”. Mutta kun tilataksi ajoi läpi Savon valottoman kaamoksen kohti määränpäätä, jouduin ihmettelemään, olinko todellakin asunut kahdeksantoista ensimmäistä elinvuottani täällä takametsien keskellä.
Jo seuraavana päivänä tuli aika palata Turkuun sorvin ääreen. Matkan alkuvaihe sujui sentään viihtyisästi Vankan kyydissä - jos kohta sekin tuntui ahtaammalta kuin vanhat lättähatut, eivätkä matkatavarat oikein mahtuneet minnekään - mutta Pieksämäeltä eteenpäin piti jatkaa Pendolinolla. Myönnetään, etteivät minunkaan Pendolino-matkani aina ole keskeytyneet ja että tuo Berlusconin viimeinen kosto onnistuu joskus pysymään ihan aikataulussakin. Ilma oli kylmä, muttei kohtuuttoman kylmä - pakkasta ei tainnut olla kymmentäkään astetta. Lunta toki oli sen verran, että olisi pitänyt aavistaa, miten kävisi.
Pendolino hyytyi ensimmäisen kerran matkan varrelle Hankasalmen asemalla, missä jäätiin lähes puoli tuntia aikataulusta jälkeen. Loppu matkanteolle tuli sitten Orivedellä, kun juna jämähti ilmeisen pysyvästi niille sijoilleen. Mekaanikko työskenteli epäilemättä kiihkeästi laitteistojen kimpussa. Onneksi minulla oli - kuten aina - riittävästi matkalukemista, jos kohta siitä oli vähänlaisesti iloa siinä vaiheessa kun vaunusta piti jonkin korjaustoimenpiteen tai sellaisen yrityksen vuoksi sammuttaa valotkin. Mieleen tuli kyllä sellainen ikävä mahdollisuus, että virta katkaistaisiin lämmityspuolestakin, ja koko junan väki joutuisi värjöttelemään jääkylmässä ja pimeässä. Ei sekään ensimmäinen kerta olisi ollut: vuonna 2004 muuan Pendolino juuttui tunniksi lähelle Seinäjokea, ja siitä menivät sekä valot että lämmöt poikki.
Meidän junaamme valot sentään palasivat nopeasti, ja konduktööri tuli tiedustelemaan, moniko matkustaja oli menossa Turkuun. Hän kertoi, että meille järjestettäisiin tilataksi Oriveden asemalta Tampereelle, missä pääsisimme jatkojunaan. Siis - tilataksi taas kerran, tällä kertaa korvaamaan Pendolinoa! Tilataksin saapumisesta paikalle ei kuulutettu erikseen, joten meidän Turkuun menijöiden piti yksitellen kahlata polviin asti nousevassa lumessa seuraavan noin varttitunnin kuluessa asemarakennuksen luo, missä taksin valot jo loistivatkin. Ajoneuvo ahtautui niin täyteen väkeä ja matkatavaraa, että teki mieli kysyä, oliko tämä nyt ihan laillistakaan. Taksikyyti pääsi kuitenkin alkamaan, ja ainakin osan aikaa oli niin pimeää, että ulosajossa tai muussa auto-onnettomuudessa menehtyminen kävi mielessä aivan realistisena mahdollisuutena. Onneksi kuski osasi hommansa kuin ammattimies ainakin, ja matkaneuvo oli Pendolinoa luotettavampi, mihin sinänsä ei paljoa tarvittu. Tampereella odotti vanhoista sinisistä vaunuista kasattu pikajuna. Juna saapui Turkuun puolenyön aikoihin, eli virallisesta aikataulusta vain kolme varttia myöhässä. Siitä täytyy sitten kai olla rajattoman kiitollinen.
Viime vuosina olen matkustellut junalla harvakseltaan, joskin tämän vuoden alusta saakka olen työsyistä joutunut käymään Helsingissä lähes joka viikko. Tavallisesti olen kulkenut pikajunilla tai Intercityillä, mutta aina Pendolinoon turvautumista ei voi välttää. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen Pendolino, joka on jättänyt minut pulaan: kun kävin ensimmäistä kertaa viettämässä joulua tyttöystäväni perheen luona Pohjanmaalla, Pendolino jähmettyi radalle jo Viialan kohdalla, ja jouduin odottamaan jatkoyhteyden järjestymistä pari kolme tuntia koko Tampereen aseman täyttäneiden ihmismassojen seassa, tuskin istumapaikkaa löytäen. Lopulta järjestettiin korvaava juna - tietenkin sinisistä vaunuista - ja sillä pääsin sitten Vaasaan kauan puolenyön jälkeen.
Silloin kun Pendolinot olivat vasta saapuneet Suomeen, niiden alinomaiset viat olivat jo kaikkien huulilla. Pilalehti Pahkasika esitteli lauseen, joka mukamas oli voittanut VR:n henkilökunnan huumorikilpailun parhaana absurdina vitsinä: ”Pendolino ajoi korjaamon ohi.” Samaisessa artikkelissa esitettiin sanalle ”pendolino” uusia käyttötapoja slangisanana, joka voisi tarkoittaa ”rikki”, ”myöhässä” tai ”lakko” (”puhelin on pendolino”, ”linja-auto on tänään kymmenen minuuttia pendolino”, ”ammattiliitto uhkaa pendolinolla”). Pahkasika on ollut kuollut ja kuopattu jo seitsemän vuotta, mutta Pendolinot menevät yhä pendolino, ovat kokonaisen tunninkin aikataulusta pendolino ja jysähtävät korpipendolinoon keskellä korpea kysymättä lupaa sen enempää henkilökunnalta kuin ammattiyhdistykseltäkään.
Liioittelua? Ei todellakaan. Vuonna 2005 Tampereelta lähti karvalakkilähetystö VR Henkilöliikenteen johtajan puheille valittamaan Pendolinojen myöhästelyistä. Ikävä kyllä lähetystö matkusti Helsinkiin Pendolinolla ja myöhästyi tapaamisesta. Nyt kun vilkuilen netistä rautatieuutisia, ne ovat täynnä Pendolinojen vikoja. 6. helmikuuta: ”VR:n liikenteenohjauksen mukaan Tampereelta Helsinkiin matkaava Pendolino-juna hyytyi Parolan kohdalla noin kahdeksan aikaan.” ”Myös Oulusta ennen aamukuutta lähteneellä Pendolinolla oli VR:n mukaan Kokkolan kohdalla teknisiä ongelmia, ja sen arvioitiin myöhästyvän aikataulusta vajaan tunnin.” 4. helmikuuta: ”Pendolinoja korvattu koko viikonloppu.” 29. tammikuuta: ”Synkkä päivä Pendoille. Jos lauantaina Pendo hajosi Hämeessä, niin tänään oli Itä-Suomen vuoro.” 28. tammikuuta: ”Talvi otti selkävoiton Pendolinosta.” 25. tammikuuta: ”Pendolinoilla yhä paljon ongelmia - liikennemuutoksia lähes joka päivä.” 24. tammikuuta: ”Pendolino ei lähtenyt pakkasessa käyntiin.” 10. tammikuuta: ”Hyvinkään aseman liepeillä yksi raide on ollut poissa käytöstä, kun Pendolino-junasta on etsitty vikaa.” Huonolta vitsiltä kuulostaa, että tammikuun kuudennelle päivälle on merkitty tämä suuri sensaatio-otsikko: ”VR on saanut Pendolinot toimimaan”. Olisihan se hienoa, jos se pitäisi paikkansa.
Pendolinojen ideana oli kai tarjota huippunopea ja mukava matkustusmahdollisuus suurten keskusten välille, mutta alkaa pikku hiljaa olla kyseenalaista, tarvitaanko mokomia kalliita ja helposti särkyviä leluja Suomen oloissa ollenkaan. Silloinkin kun tekniikka ei mene pendolinoksi, ne eivät ainakaan nykykuntoisilla radoilla tiettävästi pääse ajamaan sen kovempaa kuin Intercity-junat, jotka sentään pysyvät aikataulussa ja joiden mukavuuskin on aivan eri luokkaa kuin Pendolinon. Tilaa riittää, ja tarjoiluvaunusta saa kahvit. Junasta ostettavat välipalat ovat tunnetusti aina sekä pahanmakuisia että kalliita - tämä luonnonlaki pitää kutinsa kokemukseni mukaan koko maailmassa, joten kyseessä lienee osa Jumalan asettamaa ja säätämää kosmista järjestystä - mutta kyllä pullakahvit iltapäivälehden kera voi junassakin juoda, ja minä ostan ne mieluummin penkin viereen saapuvista työntökärryistä kuin raahaudun ölisevien kaljajuoppojen sekaan ravintolavaunuun saamaan turpiini.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Amen, veli, amen.
Mulla jos olisi Gatesin rahat, ostaisin sata Penaa ja kaivinkoneen ja sunnuntai-iltapäivisin rouhisin sillä kaivinkoneella niitä Pendolinoja rikki.
Siinä sitä nimittäin on vehje, josta hyvää sanottavaa ei ole yhtään-ollenkaan, mutta pahaa vastaavasti sitä enemmän.
- 2.
-
Aamulehti uutisoi aivan äskettäin, että tamperelaiset kansanedustajat ovat siirtymässä kimppakyytiin, kun juniin ei voi luottaa.
- 3.
-
Matemaattinen pähkinä:
Pendolino lähtee Turusta kohti Helsinkiä kello 10:20. Samaan
aikaan lähtee toinen pendolino Helsingistä kohti Turkua.
Pendolinot kulkevat nopeudella 160 km/h ja Turun ja Helsingin välinen etäisyys on 150 km.Kysymys: Missä pendolinot kohtaavat?
Vastaus: Pasilassa korjaamolla.
- 4.
-
Tekniikka&Talous -lehden pakinassa oli joskus vitsi: mistä tulee juna-aikataulujen merkintä S Pendolino-junien kohdalla? No, kyseessähän on tietysti kemiallinen merkki, rikki.
- 5.
-
Karambola: mahtava vitsi. :)
Minusta Pendolinoissa on sekin vika, että niissä tulee aina huono olo. Vanhoissa pikajunissa tai IC:ssä en kärsi matkapahoinvoinnista, mutta Pendolinossa kyllä.
Lisäksi Pendossa on lian pienet ikkunat.
- 6.
-
Kaikkein paskin puoli Penassa on huonot penkit. Jouduin jossain vaiheessa ajamaan Penalla paljonkin ja sen jälkeen meni jotain vuosi ennen kuin selkä oli taas normaali.
- 7.
-
Aamen, aamen. Pendolinoista ei totta vieköön ole paljoakaan hyvää sanottavaa. Minun kohdallani ne eivät ole kesken matkan hyytyneet, kun niillä joskus vuonna 2002 vielä matkustelin silloin tällöin. Mutta ne penkit. Koskaan en ole matkustanut yhtä epämukavasti, jopa armeijan ahtaat lomakyydit olivat mukavampia öyhöttäväisine kanssamatkustajineen.
Intercityt ja sinisistä vaunuista koostetut junat omistavat. Ne ovat mukavia, ja jopa luotettavia (paitsi ehkä Isovaaleiden, eli Dr16:ien, vetämät pikajunat, mutta niitä ei ole matkustajajunissa käytetty kuin tällä pohjoisessa, jossa matkustajakäytössä olevat radat on jo Kemi-Kolari- ja Rovaniemi-Kemijärvi-osuuksia lukuunottamatta sähköistetty). Harmillista kyllä, sininen kalusto alkaa kuuleman mukaan olemaan käyttöikänsä lopussa, ja muistaakseni surullisimmat huhut ovat kertoneet, ettei niitä enää kymmenen vuoden päästä käytettäisi. VR:n pitäisi satsata toimivaan tekniikkaan, mutta pahalta näyttää. Ainoastaan pääkaupunkiseudun lähiliikenteellä ja imagonkohottaja-pendolinoilla (siis ei -junilla) tuntuu olevan jotain merkitystä.
Vankoista, eli Dm12:sta, minulla ei ole kuin yhden Ylivieska-Iisalmi -matkan verran kokemusta, mutta kuuleman mukaan nekään eivät ainakaan kovia pakkasia, vaan niitä on korvailtu vanhoilla kunnon sinisillä junilla vanhojen kunnon deevereiden vetäminä (Deeveri, Dv12, eli ne veturit, jotka vetävät kaikki junat Seinäjoelta Vaasaan ja takaisin). Vankka on kuitenkin ilahduttava asia sikäli, että sillä (ja mahdollisesti tulevilla lättähattujen lastenlapsilla) on potentiaali pelastaa vähäliikenteisemmät rataosuudet, ja pitää yllä syrjäseutujen asukkaiden yhteyksiä ulkomaailmaan.
- 8.
-
Joopajoo
Itsekään en junakyydeistä juuri perusta, vaikka niissä on hyvät puolensa. Ehkä ne liittyy enemmän menneitten aikojen historian havinaan…….ja kyseisiin junamatkoihin, joka jatkui edelleen pieksämäeltä eteenpäin sinne oikeisten ihmisten kaupunkiin. Josta on kaikki muutkin maalimanvalloittajat lähteneet, ja lisäksi eräs tämä ikuinen kestovalittaja…
Kannattaisi käydä joskus auraa ja pieksämäkeä pidemmällä, helsinkiäkään lukuunottamatta, niin näkisi kuinka hyvin siellä suomessa asiat loppujen lopuksi on.
Ei ne tosin ole siellä eikä täällä maailmalla parempia eikä huonompia, ne on vaan erilaisia, ja jos on oikea asenne niin kaikkialla pärjää. Valittamatta.
Täytynee kokeilla pendolino joskus, jospa sieltä oppisi jotain positiivista. - 9.
-
Pendolinoista ei ole paljon kokemusta, mutta mitäs Panu tykkäisit varkautelaisesta psykonartusta? On nääs ollut kunnia tuntea semmoinen ja pahempaa saa hakea. Äskettäin kuulin, että yksi sen uhreista oli katkeroitunut niin että oli vaihtanut poikiin ja kuollut aidsiin.
- 10.
-
Pieksämäki on paska paikka. Tiedän sen, asun täällä..
- 11.
-
Tulipa mieleen, kun joskus kauan sitten nuorena ja hyvin suurisilmäisenä copywriterinpoikasena sekaannuin VR:n mainontaan. Vanhemmat yhteyspäälliköt opettivat, että sen kun pidät mielessä, että veeärrän johtoa vituttaa, että juna ei ole lentokone, ja teet mainokset, kuin se olisi, et koskaan mokaa.
Tätä voi sovitella valtionrautateiden toimintaan paljonkin ja monelta kantilta ja aina osuu.
- 12.
-
Itse tykkään kovasti junakyydistä, koska junakyyti on tasaista ja koska junassa on väljää. Lisäksi voi mennä ravintolavaunuun kahville tai oluelle.
Olen ollut kaksi kertaa Pendolinon kyydissä eikä ollut kummallakaan kerralla valittamista. Ensin matkustin Tampereelta Helsinkiin. Matka-aika oli selvästi nopeampi kuin IC:lläkään eli 1 tunti 20 minuuttia. Tampereen ja Helsingin välillä Pendolino ajaa 200 km/h Riihimäen ja Helsingin väliä lukuun ottamatta. Kyyti oli epätasaisempaa kuin IC:ssä, mutta se on ymmärrettävää, koska nopeuskin oli IC:n 160 km/h:ta paljon suurempi. (Liike-energiaa on Pendolla maksimimatkanopeudessa tuolla välillä noin 50% enemmän.) Toisella kerralla matkustin Oulusta Tampereelle. Arvostin lyhyttä matka-aikaa ja jäähdytysilmastointia - ulkona oli tuolloin kuumaa. Ei se IC2:n kyytikään mielestäni moitteetonta ole. En pysty lukemaan IC2-vaunun toisessa kerroksessa, koska siitä aiheutuu matkapahoinvointia pienen tärinän vuoksi.
Pendolinojen myöhästelyt ja tekniset ongelmat ovat iso miinus. Italialaisilta ei näköjään kannata tilata junia Suomen olosuhteisiin. Junia tehdään suurissa yrityksissä. Italialaissa suuryrityksissä on paljon ongelmia, koska italialaiseen mentaliteettiin sopii huonosti suurkorporaatioissa toimiminen. Fiatistahan on sanottu, että se on susi jo syntyessään. Italialaiset insinöörit ovat hengeltään enemmän käsityöläisiä, joille sopii työ pienehköissä perheyrityksissä. Italialaiset huippulaadukkaat kilpapyörät ja urheiluautot ovat juuri tuollaisissa perinteisissä pienissä firmoissa syntyneitä.
- 13.
- 14.
- 15.
-
”70-luku kommunismin vuosikymmen? Voi olla, mutta silloin junat pysyivät aikataulussa.”
Olin heinäkuussa 2002 Italiassa. Matkustin 50 kilometriä paikallisjunalla Milanosta pohjoiseen. Matkalla juna syttyi tuleen, mikä ei paljon menoa haitannut. Yhdellä pikkuasemalla konnari kävi tyynesti sammuttamassa palavat kaapelit. Sama toistui vielä kerran ennen jäämistäni junasta pois. Juna oli täsmälleen ajoissa. Näköjään fasismi elää Italian rautateillä.
- 16.
-
Pendothan eivät kai erityisen kalliita ole, vaan pikemminkin sellainen köyhän miehen moderni juna. Näiden leveysasteiden ongelma on se, että suoraan tehtaalta ei saa yhtään saman tien toimivaa junamallia, vaan kaikkiin pitää jotain modifikaatioita sekä kylmyyden että Suomen perseettömän huonon rataverkon takia tehdä. Ruotsissa näissä ollaan kai onnistuttu paremmin. Venäjästä ei taas kannata puhua, siellä tilanne on oikeasti traaginen.
- 17.
-
Netin sympaattisimmat sivustot:
http://vaunut.org/
käsittelevät junia (+ siihen liittyvää).
Kommentit ja kritiikki ovat asiantuntevaa, kuvat kauniita. (Ja niitä on paljon!) - 18.
- 19.
-
Eikös Otanmäen tehdas ole vieläkin toiminnassa, vaikka taitaakin olla ulkomaalaisomistuksessa?
- 20.
-
No, höyrykaudesta en tiedä, mutta VR:n kaikki laakista suunnilleen toimivat veturit on hankittu Sveitsistä ja niiden sarjanumero on Sr2. Tai kyllä tuo Dv12 on kanssa ollut ihan toimiva konsepti. Hyvä veturi siitä tulisi, jos se jaksaisi vielä vetää vaunujakin perässään. Megawatin kone ei ole aivan sitä, mitä nykymallinen nopeatempoinen junaliikenne vaatisi.
- 21.
-
http://www.talgo.fi/index.html
Talgolla on kaksikerroksisiin junanvaunuihin liittyviä tosihyviä ratkaisuja (patentteja), joita on näissä VR:lle valmistetuissa vaunuissa myös käytetty. Mutta ne ovat niin kalliita, tai työ Suomessa, etteivät ne kannata. Talgo (Otanmäki) hävisi kilpailun Helsingin lähiliikenteen tulevasta junakalustosta; todennäköisesti vaunujen teko Suomessa loppuu. - 22.
-
Pendolinolla ei ole onneksi tarvinnut matkustaa, mutta näyttää toimintavarmuus olevan samaa luokkaa kuin digiboxilla…
- 23.
-
Vielä vuosi sitten kuljin muutaman kerran viikossa Turku-Helsinki väliä pendolinolla. Samoihin aikoihin tv:ssä mainostettiin Taavi Soininvaaran kirjaa lauseella 'kulkee kuin pendolino'. Tämän siis piti olla positiivinen arvio, jolla houkutellaan lukeva yleisö ostamaan kirja. Itse en voinut ajatella muuta kuin 'kulkee kuin pendolino - takkuillen'.
- 24.
-
Mietin kotvan notkeaa aasinsiltaa, jolla kytkeä Pendolinot feminismiin. Auttava sellainen löytyi, tosin raideliikennettä vain yleensä koskien. Susanna Rahkonen (yllättäen) kirjoitti blogissaan
http://susannarahkonen.blogspot.com/2006/04/mink-miestenvihaaja_11.html
seuraavaa (kyseessä se legendaarinen Repen häkki -postaus):”Seuraavalla kerralla ajattelin siirtyä jo pois miesteemasta ja puhua metrosta. Kannatan sen rakentamista Espooseen. Toisin kuin eräs espoolaisvaltuutettu, en ole sitä mieltä, että metro on fallistinen ja naisia alistava. Niin hullu edes minä en ole.”
Metroon verrattuna Pendolino on feministisessä diskurssissa kenties vieläkin fallistisempi, ja edustanee (ainakin tunneliin syöksyessään) sitä pahaa penetraatiota alistavimmillaan?
- 25.
-
Tuleehan se sieltä Tunnelista uloskin?
- 26.
-
Aateeämmä: No voi sun sissus! En edes tajunnut! Olen huono, huono feministi! *läimii itseään* No, korvaan tämän räjäyttämällä oitis kaikki pendolinot!
You just wait!
- 27.
-
”Tuleehan se sieltä Tunnelista uloskin?”
Hmm. Totta. Lisää symboliikkaa en tuosta tosiseikasta nyt ryhdy kehittelemään; jätän sen feministeille, koska heillä on näissä asioissa aika lyömätön mielikuvitus. Tyydyn vain toteamaan: ”What goes in - must come out.”
Arawn,
Ehkä Pendolino on saanut armon feministien silmissä, koska se on ah niin italialainen? Jos moinen tekele olisi väsätty suomalaisella pajalla, niin … ;) - 28.
-
Voisiko syynä olla EU:n kilpailudirektiivi? EU:ssahan kaikki suht pienetkin
hankinnat pitää kilpailuttaa. Jos tilaa hinnaltaan kalliimman tuotteen, ja varsinkin, jos se on tilaajan omassa maassa tehty, voi joutua syytetyksi kilpailun rajoittamisesta. Vaikka tilaaja tietää, että vähän kalliimpi tuote on
huomattavasti parempi ja kestävämpi, vaikea sitä on todistaa. Tämä taas johtaa
siihen, että hankinnnoissa usein suositaan halpoja tuotteita. Jokainen tietää, että halvalla ei hyvää saa. Eli nykyisin ostetaan paljon halpaa ja huonolaatuista
tavaraa - niin isoissa kuin pienissäkin hankinnoissa. Sitten niitä joudutaan
korjailemaan ja niiden kanssa tuskaillaan, järjestetään korvaavia palveluita ja
maksetaan vahingon korvauksia kuluttajille. Loppujen lopuksi huonolaatuiset ja halvat tuotteet eivät kestä käytössä ehkä puoltakaan siitä, mitä vähän kalliimmat kestäisivät, joten ne joudutaan heittämään pois ja romuttamaan lyhyen käyttöajan jälkeen. Taas ostetaan uudet ja taas maksetaan. Tulee paljon vaivaa ja
epämukavuutta - ja ennen kaikkea paljon jätettä ja saastetta. - No, en tiedä,
päteekö edell mainittu pendolinoihin, mutta aika moniin muihin tuotteisiin kyllä.Mutta pieniä murheitahan nuo ovat, kun muistetaan, että on saavutettu autuas
pääasia: vapaa kilpailu toimii. - 29.
-
Aateeämmä: Ei mun. En tykkää italiaanoista. Sen pahempi, kun on italialainen, nyt mä ainakin räjäytän ne!
- 30.
-
<i>No, höyrykaudesta en tiedä, mutta VR:n kaikki laakista suunnilleen toimivat veturit on hankittu Sveitsistä ja niiden sarjanumero on Sr2.</i>
Vv15-16-sarjoihin (vuoden 1976 jälkeen Dv15-16) ei jouduttu tekemään mainittavia konstruktiomuutoksia tai pienempiäkään parannuksia ennen kuin koko rakenne alkoi vanhentua. Tosin ”prototyyppinä”, josta saatujen kielteisten kokemusten perusteella hydrodynaaminen SRM-vaihteisto korvattiin Voithilla, ehti pitkään toimia pieneksi jäänyt Vr11-sarja (Dv11).
Hr12:n (Dr12) tilanne oli samankaltainen. Pikajuniin raskas, alitehoinen ja siten hidas vetäjä ei alkujaankaan oikein sopinut, mutta palveli melkoisen toimivana tavaraliikennettä loppuun saakka.
Dm6:n pyörät olivat liian pienet vaihteisiin, mutta Dm7 palveli paikallisliikennettä onnistuneesti pitkän.
Tamperelaisia nuo edellämainitut.
<i>Voisiko syynä olla EU:n kilpailudirektiivi?</i>Pendolinojen hankintapäätös tehtiin vuonna 1992. Vaihtoehto oli Ruotsin X2000. On vaikea nähdä unionin kilpailulainsäädännön ohjanneen erityisen voimallisesti suomalaisten ratkaisuja vielä ennen jäsenyyttä. Sen sijaan melko mielenkiintoista olisi tutkia vuonna 1995 tapahtuneen, epäonnistuneeksi ja siten valmistajalle palautetuksi tulleen espanjalaisen Dm11-moottorivaunun tilauksen (ja varsinkin sitä edeltäneiden neuvottelujen), Suomen EU-jäsenyyshakemuksen ja tiettyjen Suomen ja Espanjan välisten ”entente cordiale” -henkisten päivänpoliittisten lausuntojen välistä suhdetta. Toisaalta eipä aikanaan hyvinkin päivänpolttavasta Hr13-veturien (Dr13) hankinnasta ja ranskalaisen rahan suhteesta kovin surta sensaatiota tullut, kun arveluja ja puheita oli enemmän kuin tapahtunutta.
Sm3:lla eli Pendolinoilla on aikansa kauneusihanteiden mukaisen ulkonäön lisäksi aika paljon muutakin yhteistä ”Porkkanan” (Dm8-9) kanssa. Gallia Cisalpinassa taottu terässydän kun kylmeni Finnian talvessa niin 1960- kuin 2000-luvullakin.
- 31.
-
Olikos se myös niin, että Pendolinojen vaunujen irrotus ei oikein pelitä, ainakaan kovilla pakkasilla, ja vaunujen väliset sähköliitännät jotenkin menee helpolla pieleen?
No, paras oli joskus Pendojen alkuvaiheessa, silloin kun itselläkin oli niistä vielä kuva modernin teknologian ihmelapsina, olin Turkuun menossa ensimmäistä kertaa Pendolinon kyydissä ja jotain heitin kondarille että no onkos näillä nyt hienoa ajaa. Lakoninen vastaus kuului että parempi olisi ajaa nämä Turun satamasta mereen. :-D
- 32.
-
Voi kissanviikset!
Ei niihin Pendolinonromuhin voi luottaa olenkaan jätti minut Orivedelle kun sen olisi pitänyt tuoda minut ainakin kotimatkallani Jyväskylään saakka ja siellä olisi ollut vasta junan vaihto normaalijunaan Venäläisveturin vetämään pikajunaan ja saapumisaika tismalleen 20.40 Pieksämäki raitelle kolme,14.5.2010. - 33.
-
Kirjammellisesti miksi Vr osti ne ja nyt hwe sitten kiusaantuneena yrittää kuskata niillä meitä kyliin,kutsuille,kokouksiin kaupunkimatkoille,jen.
Tässä on se kiusallinen pointti meille kaikille.