Pelko jäytää sydäntä - peruskoulussa
12.11.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Koulukuri
Koulukiusaaminen on lopultakin noussut peräti kasvatustieteen väitöskirjan aiheeksi, kertoo Hesari. Johtopäätökset eivät sinänsä maailmaa ole kaatamassa, itse asiassa monet Päivi Hamaruksen tekemät havainnot koulukiusaamisen luonteesta tuntuvat näin vanhasta veteraanista triviaalisuudessaan miltei itsestään selviltä; mutta koska kukaan ei ainakaan meillä Suomessa ole ilmeisestikään aiemmin vaivautunut selvittämään asiaa systemaattisesti, en puhu nollatutkimuksesta, päin vastoin.
Helsingin Sanomien jutun mukaan väittelijä Päivi Hamarus näkee kiusaamisen lähtevän pelosta. Kouluyhteisö sinänsä on pelon ja jatkuvasti uhkaavan fyysisen väkivallan leimaama maailma, jossa kukaan ei voi olla varma asemastaan. Koska kyse on keskenkasvuisista, kaikki ovat epävarmoja itsestään ja huonoitsetuntoisia. Niinpä sosiaalista asemaa on ylläpidettävä valitsemalla joku porukasta - esimerkiksi minut aikoinani - koulun viralliseksi neekeriksi, jota jalo valkoinen savolaisrotu joukolla hakkaa, pilkkaa ja ruhjoo.
Hamaruksen mukaan koulukiusaajalla ei itsellään ole välttämättä kovin korkeaa statusta yhteisössä, vaan hän pikemminkin tavoittelee sitä. En pidä tätä väitettä varsinaisesti epäuskottavanakaan, vaikkakin muokkaisin sitä hieman: minusta kyse on pikemminkin siitä, että väkivallan varsinaiset henkiset johtajat ja organisoijat ovat korkeassa ja arvostetussa asemassa, mutta ne, jotka likaavat kätensä arkipäivän kiusaamisessa, ovat sitä ”asemastaan epävarmaa keskiluokkaa”, joka pelkää itse joutuvansa kiusatuksi, jollei ylläpidä hyväksyttyä sosiaalista järjestystä, ts. kiusaa nörtti-”neekeriä” ja palvo jalorotuista urheilijasankaria.
Oman kokemukseni mukaan kyllä kiusattuja hakkaavat myös ne arvostetut ja kaikkien rakastamat urheilusankaritkin, ja heidän tapauksessaan kyseessä tuntuu olevan pelkkä tyydytystään huutava fyysinen tarve. Urheilevan nuoren pojan yksinkertaisesti on pakko tehdä vähän väliä erilaisia ruumiillisia tekoja, ja joskus tämä tottumuksen luoma impulssi purkautuu väkivallaksi koulun virallisia ihmisenmuotoisia nyrkkeilysäkkejä kohtaan: kun ei päästä juuri sillä hetkellä salille vetämään leukaa, vedetään korvikkeeksi nörttiä leukaan.
Helsingin Sanomien nettisivuilla kirjoitetaan Hamaruksen oivaltaneen myös, miksi kiusaamiseen on niin vaikea puuttua: esimerkiksi tervehdyksen äänensävy voi merkitä kiusaamista, vaikka opettaja saattaa tulkita sen ystävyydeksi. Tämä on merkittävä huomio ja kaipaa kommentointia: koulukiusaaminen pystyy kehittymään monisyiseksi ja ulkopuolisen näkökulmasta vaikeasti tulkittavaksi kulttuuriksi, jossa niin uhri kuin kiusaajatkin esittävät pitkälle ritualisoituneita rooleja.
Alussa kiusaajien ja kiusatun välinen sosiaalinen suhde kyllä määritellään hakkaamalla, housut nilkkaan vetämällä ja kasvot vessanpyttyyn tunkemalla, mutta kun ensin on määritelty, kuka kukakin on, uhrin piinaamiseen riittää pelkkä peitelty viittaus alkuvaiheen raakuuksiin. Jos kiusaaminen aloitetaan vaikkapa upottamalla uhrin suu käymäläastian ulosteisiin ja vetämällä vessa - varsin perinteikäs menetelmä muuten - niin sen jälkeen häntä voidaan jonkin aikaa kutsua ”p–kansyöjäksi”, mutta tietyssä vaiheessa tämäkin ehdollistaminen voidaan lopettaa, koska pelkästään verbi ”syödä” sopivasti äännettynä riittää palauttamaan alkuperäisen trauman uhrin mieleen.
Opettajalta kaikki tämä luonnollisesti menee ohi. Alkurituaali suoritettiin poikien vessassa, joka on tunnetusti sivistyneille ihmisille - mm. opettajille - täysin vieras ja käsittämätön luonnontilassa, ilman kulttuurin dekadenssia elävien apinaihmisten maailma. Siinä vaiheessa, kun pojat haukkuvat kiduttamaansa paariaa ”p–kansyöjäksi”, opettaja kuulee sen pelkkänä mielikuvituksettomien kakaroiden keksimänä alkeellisena kirosanana eikä ymmärrä, että sana on kehitetty nimenomaan tämän erityisen uhrin kiusaamiseen, hänen muistuttamiseensa siitä hetkestä, jona hän sätki avuttomana seitsemän yksinäänkin häntä puolet vahvemman korston otteessa tukehtumaisillaan sontaan ja kuohuvaan veteen. Ja sitten kun uhri on oloutettu niin tarkkaan, että hän säpsähtää ja saa adrenaliinihumalan vain kuullessaan sanan ”syödä”, opettajan on turha kuvitellakaan ymmärtävän, missä mennään. Pikemminkin voi käydä niin, että uhri saadaan provosoitua hyökkäämään kiusaajiensa kimppuun opettajan silmien alla, jolloin hän itse asiassa joutuu rangaistuksi.
Tarjoaako Hamarus ratkaisua? Ainakin Hesarin mukaan hänellä on annettavanaan vain latteus: tärkeää Hamaruksen mukaan on turvata oppilaiden väliset sosiaaliset suhteet, eräänlainen sosiaalinen turvallisuus. Tähän voi vastata vain sanomalla: voi pyhä yksinkertaisuus. Hamarukselle ei ilmeisestikään ole valjennut se synkkä totuus, että lapset ovat järkiään pikku narsisteja, joiden omatunto, vastuuntunto ja inhimillisyys on niin kehittymätön, että aikuista, joka on näiden ominaisuuksien osalta jäänyt lapsen tasolle, kutsutaan määritelmällisesti psykopaatiksi. Tästä seuraa, että kun kakarat jätetään omilleen rakentamaan oma maailmansa ja yhteiskuntansa, tulos on Kärpästen herra. Lasten ja nuorten maailma on aikuisten yksinkertaisesti revittävä rikki - vaikka sitten ruumiillisia rangaistuksia käyttäen. Hamarus tuntuu kuvittelevan, että lasten maailmasta olisi mahdollista saada reilu ja inhimillinen lasten omin voimin, tai aikuisten vain ”ohjatessa” ja ”turvatessa”. Tämä on epärealistista hourailua: lapset ovat perusluonteeltaan pikku psykopaatteja ja sellaisina pysyvät, kunnes aikuistuvat. Jos aikuistuvat. Tämä on luultavasti ihan aivojen fysiologialla perusteltava väite, ja tästä kaiken kasvatustieteen olisi lähdettävä.
- KaavasuunnittelijaLaukaan kunta
- KartoittajaLaukaan kunta
- SovelluskehittäjäInPlace Solutions Ab Oy
- SystemutvecklareInPlace Solutions Ab Oy
- Civil Engineer, SubstantionsABB
- Myyntiassistentti (Backoffice) /JärjestelmäasiantuntijaHR Yhtiöt Oy
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- 1.
-
Totta joka sana. Tiedän kokemuksesta.
Opettajien on pakko saada lisää oikeuksia kurinpitoon, muuten lasten elämä koulussa muuttuu vuosi vuodelta kauheammaksi. - 2.
-
Oih. Tuo kirjoitus lapsien piilevästä psykopatiasta on totista totta. Lapsena ei olisi koskaan tullut mieleenkään pohtia jonkun toisen ihmisen onnellisuutta - erilaiset ihmiset nyt vain olivat hassuja, erinäköisiä ihmisiä.
- 3.
-
Osuva oli tuo kommenti ’jos kasvavat’. Itse olen joutunut tällaisen yli 40 vuotiaan psykopaatin tulilinjalle ja se vasta on kamalaa kun ei voi millään alentua vastaamaan samalla mitalla. Toinen ei ole halukas selvittämään asioita vaan pyrkii kaikin tavoin pääsemään korkeammalle minua. Kaikki järkevät ihmiset kyllä näkevät mistä on kyse,mutta kyllä samalla aaltopituudella olevia tovereitakin riittää kannustamaan psykopaattia. On mielenkiintoista seurata tilannetta, mutta toisinaan tulee melkoinen voimattomuuden tunne kun ei kertakaikkiaan löydä järjellistä selitystä asioille. Kun ei järjellä voi toimia niin huomaa että tekee kovasti mieli turvautua väkivaltaan..
- 4.
-
Osuva kirjoitus. Peruskoulu on oma ruma maailmansa, jossa touhu voi olla todella rikollisen raakaa. Itsellänikin on koulukiusatun tausta.
Kaikesta sen ajan vastenmielisyydestä huolimatta pidän kokemusta silti vähintään opettavaisena. Peruskoulu tai armeija ovat tietysti ääriesimerkkejä, mutta samansuuntaiset pelisäännöt pätevät (valitettavasti) hieman enemmän sivistyneisyyden viittaan verhoutuneina monissa yhteisöissä.
Yhteisöllisyyden mekanismit ja säännöt tulevat jossain vaiheessa elämää väistämättä vastaan. Siksi on tärkeää, että ns. sosiaaliset taidot opittaisiin mahdollisimman aikaisessa kasvuvaiheessa. Siihen kannattaisi vain yrittää löytää inhimillisempiä tapoja kuin antaa kakaroiden syöttää toisilleen paskaa vessassa.
- 5.
-
Ongelma ei ole opettajien valtuuksien puutteessa vaan asenteessa. Koulukiusaamista pidetään jotenkin asiaankuuluvana. Ainakin minun kouluaikanani ainoa asia, johon puututtiin oli, jos pojat kiusasivat tyttöjä. Se oli sopimatonta.
- 6.
-
”Ainakin minun kouluaikanani ainoa asia, johon puututtiin oli, jos pojat kiusasivat tyttöjä”.
Samanlaisia muistikuvia minullakin omasta kouluajasta.
- 7.
-
Koska kiusaajat ja ei-kiusatut ovat selkeä enemmistö ja kiusatut hyvin pieni vähemmistö, ei tietenkään voida lähteä pomppimaan kiusattujen pillin mukaan. Sen sijaan että poistettaisiin kiusaajat eli valtaosa koulujen asiakkaista (kiusaajien vanhemmat kustantavat suomalaisen peruskoulun), on taloudellisempaa ja kannattavampaa poistaa ne muutamat kiusatut tai realistisemmin sallia kiusaaminen, mutta pyrkiä estämään se pahin fyysinen väkivalta.
Demokratiassa ei toimita marginaaliryhmien (uusnatsit, libertaristit, ääriuskovaiset, kiusatut) mieliksi. - 8.
-
Itse en usein joutunut kiusatuksi koulussa, mutta muistan kyllä hyvin jatkuvan pelon ja fyysisen väkivallan uhan kouluajoilta - luultavasti vältin pahemmat kolhut kehittämällä suojautumismekanismeja ja silkalla flaksilla.
Jari V:n kanssa olen aivan eri mieltä siitä, että peruskoulu ja armeija olisivat ilmapiiriltään samanlaisia ympäristöjä (jos tätä siis tarkoitit). Itse en ainakaan koskaan tuntenut fyysisen väkivallan uhkaa armeijassa. Armeijassa skappareilla on nimenomaan sellaisia tehokkaita kurinpitokeinoja, jollaisia kouluissakin joskus tarvittaisiin.
- 9.
-
Tästä on puhuttava enemmän - vaikeneminen on kiusaajan puolelle asettumista. Valitettavasti niin tapahtuu kouluissa. Lapset ja nuoret ovat keskeneräisiä, mutta valitettavasti myös kasvattajissa, ammattilaisissakin, on niitä, jotka vaikenee - siis osallistuu kiusaamiseen.
Puuttumisen tekee vaikeaksi se, että jokaisella on oma käsityksensä kiusaamisesta.Koulut joutuvat kilpailemaan keskenään olemassaolosta, jolloin ongelmat mieluummin lakaistaan maton alle kuin puututaan niihin. Koulun maineen on sälyttävä, vaikka jonkun terveyden kustannuksella. Jaloilla päämäärillä on uhrinsa. Uhraa yksi - säästä yhteisö.
Koulukiusaamisessa aikuisilla on oltava vastuu. Niukkuutta jaettaessa koko yhteisö voi huonosti. Ongelmat ovat monisyisempiä kuin aikaisemmin.
- 10.
-
Rehtorin mielestä hänen koulussaan ei ilmene kiusaamista, luokanvalvoja ei huomaa mitään. Silti pieni koululainen on mustelmilla, pelkää mennä kouluun, alkaa änkyttää… Vanhempien tehtävä lähes ylivomainen: saada parannus tilanteeseen ja apua. Kyllä siinä perhe väsyy, koululaisesta puhumattakaan. Missään tapauksessa lapset eivät keskenään ole kyvykkäitä kiusaamista, siis rääkkäämistä, lopettamaan.
- 11.
-
Jokainen ymmärtää, että koulukiusaaminen on vakava ongelma. Panun kokemukset taas saavat koko ajan enemmän ja enemmän subjektiivissävytteisiksi, mitä enemmän
miehen vuodatusta lukee. Etteivät olisi keksittyjä juttuja suurin osa?Esimerkiksi, se, että jonkun päätä olisi uitettu ulosteessa, on mitä luultavimmin selvää fiktiota. Josseivat opettajat siihen olisi puuttuneet, niin iltapäivälehdet nyt nykyään ainakin.
- 12.
- 13.
- 14.
-
Panu: Itse asiassa paljon on kiusattuja, joiden päätä ei koskaan ole tungettu mihinkään, vessanpöntöstä nyt puhumattakaan. Kaikki kiusaaminen ei ole fyysistä, mutta voi silti rikkoa ihmisen.
Tyttöjen keskinäinen kiusaaminen esimerkiksi ei ole yleensä yhtä väkivaltaista kuin poikien, mutta voi silti vahingoittaa pysyvästi kiusattua ja jopa ajaa tämän itsemurhaan. Ja kiusaaminen voi ulottua sukupuolirajojen yli: minua eivät tytöt koskaan vahingoittaneet fyysisesti, mutta pojat kylläkin. Samoin luokkamme tytöt pilkkasivat avoimesti erästä poikaa, joskaan eivät tähän fyysisesti koskeneet (en itse asiassa tiedä, oliko poika myös poikien keskuudessa kiusattu).
- 15.
- 16.
-
Vessanpöntössä uittaminen oli minun kouluaikoinani legenda, jolla peloteltiin alaluokkalaisia. En tiedä, että sitä olisi koskaan oikeasti tehty.
- 17.
-
”Demokratia kuuluukin aikuisille ihmisille. Ennen kuin tädit alkoivat kaakattaa lasten oikeuksista, demokratia yhdistyi varsin saumattomasti lasten ruumiilliseen kurittamiseen koulussa.”
Aikuiset päättävät, mitä kouluissa tapahtuu. Aikuisten enemmistö on kiusaajien vanhempia. Kukaan ei tätä tietenkään ääneen sano, mutta aikuisten enemmistö haluaisi lapsensa olevan mieluummin kiusaaja kuin kiusattu.
”Lainkuuliaisia kansalaisia ei näillä pyssyillä tarvitse uhkailla, mutta kakarat ovat lainkuuliaisuutta edeltävässä tilassa, ja on heidän kaikkien - ja koko yhteiskunnan - etu, että häiriköille opetetaan lain kunnioitus vitsalla.”
Aikuisten enemmistö ei halua lastaan pahoinpideltävän. Aikuisten enemmistö haluaa mieluummin, että jonkun muun lapsi kärsii.
- 18.
-
Panu: Minulla ei tietenkään riitä asiantuntemus siihen, miten kiusaaminen poikaporukassa ilmeni. Olen jo joskus tainnut sanoakin, että minusta pojat vaikuttivat oikein sopuisilta ja hyvin keskenään toimeentulevilta ainakin verrattuna meidän tyttöjen jatkuvaan sotatilaan.
Sitten on vielä sellainen hankala ”kiusausmuoto”, jota ainakin tytöillä esiintyy, nimittäin hylkääminen. Siihen on varmaan aivan erinomaisen vaikea puuttua, sillä porukkaa ei vain voida jonkun ulkopuolisen tahon puolesta pakottaa hyväksymään jotakuta joukkoonsa. Toiminnan tasolla kyllä, mutta ei henkisellä tasolla ja hylätylle voi olla vielä pahempi nöyryytys se, että opettaja on pakottanut muut ottamaan hänet mukaansa kuin olla yksin.
- 19.
-
”Poikien kiusaamisrituaaleissa on mielestäni kuitenkin havaittavissa tällainen sykli, ensin karkea ja fyysinen nöyryyttäminen, sitten ehdollistaminen, ja lopulta täysin ritualisoitunut kiusaaminen, joka ei edes avaudu kiusaamiseksi muiden kuin asianomaisen itsensä näkökulmasta.”
Ehdollistaminen? Ei hyvänen aika sentään. Millähän planeetalla tai vuosisadalla itse elät. En sano, etteikö kiusaaminen tapahtuisi jotakuinkin mainitsemallasi tavalla, mutta termi ehdollistuminen kuuluu kyllä eläinten tutkimukseen.
- 20.
-
”Lainkuuliaisia kansalaisia ei näillä pyssyillä tarvitse uhkailla, mutta kakarat ovat lainkuuliaisuutta edeltävässä tilassa, ja on heidän kaikkien - ja koko yhteiskunnan - etu, että häiriköille opetetaan lain kunnioitus vitsalla.”
Ahaa. Alan pikku hiljaa ymmärtää mistä ehdollistamisessa on kysymys.
- 21.
-
puolimieli: Ilmaisin itseäni epäselvästi. Armeijassa esiintyy varmasti vähemmän mielivaltaista väkivaltaa kuin peruskoulussa, juurikin mainitsemasi kurinpitojärjestelmän ansiosta. Tarkoituksenani oli tuoda armeija esille vain poikkeavana sosiaalisena ympäristönä, jossa on omat sääntönsä jotka täytyy omaksua jotta siellä voisi pärjätä. Tarkoitukseni ei ollut rinnastaa armeijaa koulumaailmaan tätä syvemmällä tasolla.
Ja sitten vielä tuosta vessassa ulosteiden kanssa läträämisestä. Kyllä sitä ihan oikeasti harrastetaan, minäkin sain aikanaan osani.
- 22.
- 23.
- 24.
-
Siitä olen samaa mieltä, että (poikien) vessa oli ainakin aiemmin koulussa se paikka jota vähänkin erilaisten tyyppien oli syytä välttää. Minun koulussani kylläkin syötettävä aine oli uhrien onneksi saippuaa… Johtuu varmaan siitä, että lavuaarien luota kiusaajat ehtivät tarvittaessa livahtaa karkuun.
Tyttönä en joutunut siihen rituaaliin osallistumaan, mutta potkuilta ja tönimiseltä - henkisestä kiusaamisesta puhumattakaan - oli vaikeampi välttyä. Koulussamme oli vielä olevinaan ”kiusaamisen vastainen kamppanja”, mutta käytännössä sen huomasi vain kerran vuodessa järjestetystä teemaviikosta.
Minusta on todella naiivia kuvitella, että kiusaamisen saisi jollakin poppakonstilla loppumaan. Kiusaaminen loppuu vasta kun kiusaajat sen lopettavat. Minun tapauksessani tilanne helpottui, kun luokkien uudelleenjärjestelyn jälkeen samalle luokalle päätyneet pojat lopettivat kiusaamisen. Ja kyse oli sentään kasiluokkalaisista, joilla oli hallussaan kyseenalainen ennätys useimmista jälki-istunnoista samalla viikolla. (Tapahtui Keski-Suomessa 90-luvun alussa, jos tunnistatte itsenne niin kiitos näin jälkikäteen.) Toisilla luokilla olevat tytöt jatkoivat sitten vähän pitempään…
Tiedän olevani ilkeä, mutta en voi olla toivomatta entisten kiusaajieni lapsille samanlaista kouluaikaa kuin itse jouduin kokemaan…
- 25.
-
Arawnin mainitsema hylkääminen on minulle erittäin tuttua. Kun aikanaan muutimme uudelle paikkakunnalle, menin ensimmäisellä viikolla erään kiusatun tytön kanssa juttelemaan. Sen jälkeen sitten minut otettiin joukkoon satunnaisesti -yleensä, jos tarvittiin joku hoitamaan joku homma tai puhumaan opettajalle- enimmäkseen ignoroitiin ja välillä solvattiin. Tämä alkoi neljännellä luokalla ja muistan oman epätoivoni kun yläasteelle siirryttäessä sain huomata, että vanhan luokan tytöt pidettiin samalla luokalla. Muistan ajatelleeni, että vielä kolme vuotta tätä…Lukiossa ketään ei enää kiusattu, mutta en minä sielläkään sitten enää joukkoon päässyt, kun kerran olin saanut friikin maineen.
Luonnollisesti minä olin se, joka sitten joutui puhutteluun jos joku joutui, kun joskus keitti yli.
Minun tapauksessani kiusaaminen myös ylitti sukupuolirajat. Toisaalta kokemani kiusaaminen oli ”pienimuotoista” (kyllähän minut aina joskus otettiin mukaan jengiin enkä kokenut fyysistä väkivaltaa), mutta jatkui niin pitkään, että jätti kyllä jälkensä.
Ja ketäköhän tämäkin kiinnostaa…
- 26.
-
Eikö yhdenkään kiusaajan kommenttia saada tähän keskusteluun.
Mitä kiusaajan päässä liikkuu ? Vai liikkuuko mitään ? Miksi kiusaaja
Kuvittelee olevansa muiden yläpuolella - muita parempi ? Mikä oikeuttaa
kiusaamiseen ?
Joku kirjoitti: ”sen sijaan että poistettaisiin kiusaajat eli valtaosa koulujen asiakkaista (kiusaajien vanhemmat kustantavat suomalaisen peruskoulun), on taloudellisempaa ja kannattavampaa poistaa ne muutamat kiusatut…”Tuo on valitettavan totta, mutta miksi kiusatun pitää näinkin kärsiä. Kaikki kiusaajat vain samaan luokkaan.
Opettajilla tulisi yleensäkin olla mahdollisuus hajoittaa luokkaa ja erottaa kiusatut ja kiusaajat toisistaan. Se olisi kaikkien etu.
- 27.
- 28.
-
Kiusaus lähtee kurilla. Kun kaiken maailman tönimisistä ja läpsyttelyä ei hyväksytä, niin tulee kiusaajille selväksi se, että varmasti lyömistä ja pitkimistakaan ei hyväksytä. Sema juttu pätee psycologiassa, kun nälvimistä ei hyväksytä ei hyväksytä halveksimista tai muutakaan vastaavaa. Paras kuri on selvä huuto tai pitkä tiukka sävyinen saarnaa, ei mikään jälkiistunto, ei sillä jälkkärissä ketään mitään kuria opi.
- 29.
-
Mielestäni tähän on tultu, kun lapsia pitää ojentaa silkkisormikkain. Entis aikaan viuhusi karttakeppi ja opettajaa kunnioitettiin. Eihän nykyään opettajan saa etes ääntään korottaa luokassa ilman että siitä tulisi sanomista. Nykypäivän lapset ovat vapaan kasvatuksen tulos, toki joukosta löytyy suurin osa aivan normaaleita siloposkia luonnollisine oikkuineen, mutta ne joilla ei kotona ole minkäänlaisia rajoja, ovat koulussa monesti ne jotka ovat häirikköjä, epäsosiaalisia ja jossain määrin väkivaltaisia nuoria. Kouluko ne rajat näyttää ja millähän keinoin? Lapsen maailma muuttuu täysin kun sulkee ala-asteen oven. Miksi? Sitä voi miettiä jokainen itsekseen ja miettiä myös sitä miten lastaan kotona opettaa. Kotikasvatus on kaiken alku ja juuri, menkää vanhemmat itseenne ja huolehtikaan lapsistanne, ehkä hekin huolehtivat joskus myös sitten muista ja ehkä vanhemmistakin sitten kun he apua tarvitsevat, sillä sekin aika koittaa meille jokaiselle joskus aikanaan.
Tässä ajattelemisen aihetta meille kaikille! - 30.
-
Sitä olen ihmetellyt, ettei kouluihin suunnitella wc-tiloja, jotka mahdollistavat intiimin olotilan, vaan aina samanlaisia joukkopaskimoja, joissa kaikki tuo tulee mahdolliseksi. Monenlaista voi varmaan ongelmalle tehdä, monelaista ottaa huomioon, ettei tarkoituksella tehdä olosuhteita väärille toimintamalleille sopiviksi.
- 31.
-
Koulukiusaamisen fyysiset muodot voidaan pääosin estää, mutta henkiselle en usko voitavan mitään. Sen kohdalla asia menee ihan niin kuin Panu kertoi.
Yläasteella olin koulun paras oppilas ja koulukiusattu. Rehtori ja opettajat tiesivät tilanteeni ja tukivat minua vähäisten mahdollisuuksiensa mukaan. Luokan kieroutuneelle ilmapiirille he eivät voineet mitään, mutta fyysisen väkivallan he saattoivat estää. Se oli helppo todistaa ja rangaista.
Uskalsinkin todeta uhkaavissa tilanteissa: ”Jos käyt päälle, niin varmasti kerron opettajalle. Jos opettaja ei rankaise, menen poliisille. Siitä pidän huolen, että joudut vaikeuksiin.” Joskus joku sanoikin tuskastuneena: ”Voi vittu mä löisin sua, mutta kun sä kielisit.” Asenteeni oli mahdollinen, koska tiesin opettajayhteisön olevan puolellani. Selvää oli, että samalla asetuin oppilasyhteisön ulkopuolelle. Olin yhtä paljon ristiriidassa yhteisön normien kanssa kuin ammattirikollinen. Yhteiskunnan ulkopuolella eläminen ei ollut helppoa ja henkiset vammat tuntuvat joskus vieläkin.
Koulu voi suojella vain koulussa. Luonnollista olikin, ettei minua iltaisin koskaan näkynyt raitilla. Kouluaikojen ulkopuolella en mennyt kaupungille. Syrjempänä asuvana kävin ulkoilemassa metsissä, ja yleensä piilouduin ihmisiä havaitessani.
- 32.
- 33.
-
Täytyy muistaa sekin, että monet ihmiset eivät välttämättä edes koe kiusanneensa, jos kiusaaminen on ollut ainoastaan henkistä. Selkeät haukkumiset ovat tietysti oma asiansa, mutta esim. mainitsemaani hylkäämistä juuri kukaan sen tekijöistä ei varmaan kokisi kiusaamisena.
- 34.
-
Olen kyllä miettinyt, että minuakin saattaa moni pitää koulukiusaajana. Olin melko tuittupäinen nuorempana, ja reagoin voimakkaasti hyljeksintään. Lisäksi olen teräväkielinen ja varmasti ”syyttömätkin” ovat saaneet osansa ahdistuksestani.
- 35.
-
Olen Panun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että lasten ja nuorten omaehtoinen kulttuuri on elukoiden kulttuuria siitä yksinkertaisesta syystä, että keskenkasvuisten aivot ovat keskenkasvuiset. Keskenkasvuiset ovat empatiakyvyttömiä pikku narsisteja ihan luontaisesti ja on aikuisten tehtävä ohjaten, opastaen ja kurittaen heidät kasvattaa siitä kehitysvaiheesta. Siksi onkin laajemman yhteisön tehtävä toteuttaa siinä oikeutta, kuria ja järjestystä tarvittaessa vaikka kovaotteisesti.
Minusta on muuten käsittämätöntä, että koulukurinpito on käytännössä kokonaan rehtorin ja opettajakunnan vastuulla. Näillä kun on aivan ilmeisesti oma lehmä ojassa mitä tulee epäkohtien myöntämiseen omassa koulussa. Pitäisi perustaa kansallisella tasolla organisoidut koulukurinpitoelimet, jossa toimi- ja tuomiovalta olisivat erotetut. Pahoinpitelyiden ja toisten oppilaiden omaisuuden vahingoittamisen estämisen pitäisi olla lähtökohta kaikkien koulurakennusten suunnittelussa. Tapaukset, joissa oppilaiden välillä ilmenee laittomia uhkauksia, pahoinpitelyä ja muita henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvia rikoksia, tulisi hoitaa kuin mitkä tahansa rikokset ja niiden ehkäisemiseen ja niiden tutkinnan helpottamiseen pitäisi panostaa tehostetun valvonnan keinoin.
- 36.
-
Hylkäämisestä: vaikka olen ollut sekä sen tekijänä että sen kohteena en osaa nähdä sitä millään kiusaamisen muotona. Miksi ihmisten pitäisi viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa ne ei viihdy? Akuisten maailmassa pidettäisin varmaan aika omituisena jos ihmisiltä vaadittaisin että ne leikkisi olevansa kavereita esim. kaikkien työkavereidensa kanssa.
Sitä, unohtavatko ihmiset kiusaneensa toisia koulussa, olen pohtinut aika usein. Aikuisena nimittäin tunnen monta koulukiusattua enkä yhtään koulukiusaajaa, minne ne on kaikki kadonneet? Itse en ainakaan muista koskaan kiusanneeni koulukavereita omasta aloitteestani, mutta aina kun joku yritti käydä kimppuun hakkasin (tai yritin hakata) niitä aika pahasti ja joskus suhteettomasti alkuperäisen hyökkäyksen nähden - muistaakohan ne nykyään mua kiusaajana?
Pöntössä uittamisesta: muistan omista kouluistani kaksi tapausta, joista toisessa kohteena oli opettaja. Kummassakaan tapauksessa pöntössä ei tainnut olla varsinaista paskaa.
- 37.
- 38.
-
Arawn ja Erastotenes ovat oikeassa siinä, että vain fyysisiä ruhjeita voidaan estää tarkkailemalla yhteisöä tiukasti ja rankaisemalla rikkeistä johdonmukaisesti. Valitettavasti oikein mitään ei voi tehdä sille, että toiset vain kertakaikkiaan ovat huonompaa seuraa ja aina joitakin hyljeksitään ilman että hyljeksijät edes tietoisesti niin suunnittelevat. Pään vessanpönttöön tunkemisen huonoin puoli ei edes välttämättä uhrin mielestä ole kylmä vesi niskassa ja heikko hapen saatavuus, vaan henkinen nöyryyttäminen. Samaa henkistä nöyryyttämistä voi tehdä myös ilman pönttöä ja ruhjeita. Sitä esiintyy aikuisten maailmassakin ja siihen on vaan totuttava. Jokaisen on ottamalla otettava paikkansa ihmisyhteisöissä, ei niitä hyviä paikkoja tipu ilmaiseksi taivaasta.
Fyysisen kiusaamisen estämiseksi on aikuisten tehtävä kaikki tehtävissä oleva, valvontakamerat ja tiukat kurinpitomenettelyt olisivatkin suotavia. Mutta koska sosiaalisen hierarkian hahmottaminen tulee ikuisesti olemaan osa ihmisyyttä, kasvattakaa herran jestas lapsenne vahvoiksi ja tehkää näille selväksi, että nyyhkyttämällä ujona nurkassa hän tulee olemaan liian helppo uhri luokkatovereilleen.
- 39.
-
Vera: ”Hylkäämisestä: vaikka olen ollut sekä sen tekijänä että sen kohteena en osaa nähdä sitä millään kiusaamisen muotona. Miksi ihmisten pitäisi viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa ne ei viihdy? Akuisten maailmassa pidettäisin varmaan aika omituisena jos ihmisiltä vaadittaisin että ne leikkisi olevansa kavereita esim. kaikkien työkavereidensa kanssa.”
Ei hylkäämisessä ole kyse tuosta. Koulussa tilanne on jokseenkin erilainen - jos sinua ei hyväksytä hengaamaan välitunneilla porukkaan, olet hylkiö, raukka, kelvoton. Ja kyse on usein ihan vallankäytöstä eikä siitä, etteivät hylkääjät viihtyisi hylätyn seurassa. Äärimmillään siihen liittyy täydellinen joukosta sulkeminen, hylätylle ei puhuta, jos hän tulee paikalle, ilmoitetaan, että täällä haisee ja mennään nenää nyrpistellen ja siitä kiinni pidellen jne. pois.
Ei tarvitse olla kaveri kaikkien kanssa, mutta kyllä työpaikallakin tulee aika yksinäinen olo, jos koko porukka yhtenä oliona kieltäytyy täysin seurastasi, kaikki poistuvat paikalta, kun tulet taukotilaan, kukaan ei puhu sinulle kuin välttämättömimmän jne.
- 40.
-
”kyllä työpaikallakin tulee aika yksinäinen olo, jos koko porukka yhtenä oliona kieltäytyy täysin seurastasi, kaikki poistuvat paikalta, kun tulet taukotilaan, kukaan ei puhu sinulle kuin välttämättömimmän jne.”
Niin, mutta kyllä tuota tapahtuu. Sillä ei siis ole mitään tekemistä alikehittyneiden eläimellisten lasten kanssa.
- 41.
-
Ah, niin. Tästä päästäänkin työpaikkakiusaamiseen, mitä siis todellakin tapahtuu. Eikä se millään lailla rajoitu ”hylkäämiseen”, vaikka ilmeisesti on harvoin fyysistä - ja jos on, kyse lienee yleensä seksuaalisesta ahdistelusta.
Mikäs sen selittää, että aikuiset monottavat toisiaan?
- 42.
-
”Mikäs sen selittää, että aikuiset monottavat toisiaan?”
Ihan sama kuin mikä selittää lastenkin keskinäisen kiusaamisen. Oma epävarmuus paikasta hierarkiassa, mikä on valitettavaa, mutta inhimillistä. - 43.
-
Nämä ”täysin ohi” kaltaiset ihmiset yrittävät vähättelemällä ja tosiasiat kieltämällä saada koko koulukiusaamisasian haudattua ja samalla omat tai lastensa rikolliset tai lähes rikolliset toimet hyväksytettyä.
No ketään ei voi näemmä velvoittaa kasvattamaan lapsiaan kunnollisiksi. Ja tuloksesta maksaa moni kovan hinnan. Ei muuten mutta kun kouluun on pakko mennä. Opettajat eivät välitä pätkääkään ellei häiriköinti kohdistu heihin. - 44.
-
”Demokratiassa ei toimita marginaaliryhmien (uusnatsit, libertaristit, ääriuskovaiset, kiusatut) mieliksi.”
Aloitteelliset kiusaajat kuuluvat mitä suurimmassa määrin marginaaliin. Riittää kun luokassa on yksi tai kaksi vedättäjää ja muutama hännystelijä niin yhden tai kahden lapsen elämästä tehdään helvettiä. Loput luokasta lähtevät joko varmuuden vuoksi mukaan koska on aina parempi kiusata kuin olla kiusattu tai sitten eivät kiinnitä huomiota koko asiaan - ainahan luokassa on yksi pahnanpohjimmainen.
Ja usein, ellei useimmiten aloitteelliset kiusaajat hännystelijöineen ovat niitä samoja öyhöjä jotka terrorisoivat opetusta ja vaativat valtaosan opettajan ajasta ulko-opetukselliseen toimintaan. Demokratiassa ei toimita marginaaliryhmien mieliksi, mutta demokratiassa ei pidä myöskään antaa näiden ryhmien terrorisoida toisia marginaaliryhmiä saati sitten hiljaista enemmistöä.
Armeijassa kiusaamista oli hämmästyttävän vähän ottaen huomioon ko. paikassa vallitsevan vähä-älyisyyden ilmapiirin. Väitän, että se johtuu siitä yksinkertaisesta periaatteesta, että siellä jokaisella yksilöllä on tietty kollektiivinen vastuu: jos teet ryhmäsi yksilöstä toimintakyvyttömän, se vaikuttaa koko ryhmän suoritukseen ja sitä kautta kärsit itsekin.
Itse olin koko yläasteen ajan kiikunkaakun tilanteessa putoanko kiusattujen joukkoon. Luokan öyhöt kohtuullisen säännöllisesti kokeilivat, josko tuo olisi pudotettavissa pahnanpohjimmaisiin. Jälkikäteen ajateltuna minut pelasti se, että en osoittanut heikkoutta näissä tilanteissa. Pelotti ihan perkeleesti sanoa vastaan ja lyödä takaisin, mutta vaihtoehtoja ei ole mikäli haluaa välttää kolmen vuoden kyykytyksen.
No, nyttemmin öyhöporukka on juuttunut kotikylän keskikaljakuppiloihin, pari on kuollutkin. Toinen perinteisesti ajamalla teinicorollan lepikkoon, toinen ampui isänsä haulikolla päälakensa kattoon. Eli öyhöt on saatava kuriin myös heidän itsensä takia.
- 45.
-
K O V A T P O J A T
Kaikki tiesivät ne teidän kepposenne.
Te teitte nitä todella hyvin;
en voinut olla tuntematta vähän katkeruutta.
Kaikki tiesivät ja teitä jumaloivat,
te saitte pikkutytöiltä lappuja.
Miksen voinut olla yhtä kova poika kuin te?Oo, voispa puhua niinkuin te,
voispa joka kerta saada naista
yhtä helposti, helvetisti.
Oo, voispa kävellä niinkuin te,
voispa vihamiestä lyödä turpaan
yhtä suoraan ja luontevasti,
niin kuin kovat pojat.Monta kertaa saitte minut hämmästymään.
Voi, kuinka joskus olitte ilkeitä.
Murskasitte yhden, saitte loput nauramaan.
Syljitte, potkitte, nöyryytitte.
Se kieltämättä vetosi pahuuteen
jonka tiedän piilevän jokaisessa meistä.Oo, voispa puhua …
Sitten jonnekin te kaikki katositte.
Se johtui siitä, että me vanhenimme.
Nyt te lyötte vaimojanne niinkuin ennen löitte meitä.
Mutta yksi poika ei vanhentunut
- tai vanheni se, mutta ei muuttunut.
Vieläkin se poikaparka etsii kovaa sydäntä.Kauko Röyhkä albumilta Pikku Enkeli 1986
Liekö synti, lainattu kotisivulta jolla kaikki laulujen tekstit esillä.
Hieno piisi. Aiheesta ei kai montaa laulua ole? - 46.
-
Panu: kyse oli tietenkin Neuvostoliitosta. Mun jenkkiläisessä koulussa kaikki olivat varsin kilttejä, tai sitten (kavereideni mukaan) vittuilivat mulle niin hienovaraisesti että minä en koskaan sitä huomannut. :)
Jenkkiläisessä koulussa vain yhden kerran kahdessa vuodessa mun kimppuun kävi kolme tyttöä (aika epäonnistuneesti), Venäjällä sen sijaan joku kävi kimppuun ainakin joka viikko.
Täytyy tosin sanoa että ne kaksi tyyppiä joita on mun venäläisissä kouluissa uitettu pöntössä ovat kohtalonsa ansainneet, hirveitä koulukiusaajia olivat molemmat. Toinen niistä meni hyökkämään itsensä isomman ihmisen kimppuun tämän istuessa kaikessa rauhassa pöntöllä, minkä jälkeen tämä nousi ja uitti sen kaikkien läsnäolioiden iloksi, ja toisella oli tapana jaella arvoasanoja sen perusteella tykkääkö se oppilaan naamasta ja kehuskella sillä.
- 47.
- 48.
- 49.
-
”Koska kyse on keskenkasvuisista, kaikki ovat epävarmoja itsestään ja huonoitsetuntoisia.”
en koe kuuluvani yllämainittuihin huonoitsetuntoisiin tai epävarmaksi itsestäni. -91 - 50.
-
eikä meidän koulussamme ole tuollaista. onneksi. asiaa ehkä hieman yliliioiteltu tai otettu pahemmasta ääripäästä esimerkiksi. -91
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 92 kommenttia.