Pastori Molari kapitulin tuomiolla
15.1.2010
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Politiikka, Kansainväliset suhteet, Maailmanpolitiikka
Venäjän-ihannoinnistaan tunnetun pastori Juha Molarin tapaus on nyt edennyt tuomiokapituliin saakka, ja hänen pyhyytensä ura tuntuu olevan ainakin jossain määrin vaarassa. Omassa blogissaan Molari on uhkaillut kutsuvansa itärajan takaa tosi kovat kundit osoittamaan mieltään tuomiokapituliin, mutta tähän mennessä en ole lukenut ainakaan Hesarin nettisivuilta mitään väkivaltaisista yhteenotoista suomalaisten ja venäläisten välillä Espoossa. Toisin sanoen itänaapurilla ei ihan vielä ole tekosyytä panna panssareitaan liikkeelle, olkaamme siitä kiitollisia.
Yksi nykysuomalaisen politiikan merkillisimpiä ilmiöitä on kyllä tämä viimeaikainen Venäjän-ihannoijien eli, kuten he itse sanovat, ”antifasistien”, nousu. Se olisi helppo kuitata pelkkänä itänaapurin tiedusteluoperaationa, mutta kun tietää, miten hienovaraisesti heikäläiset pystyivät kylmän sodan aikana vaikuttamaan länsimaiden sisäpolitiikkaan, on tavallaan vaikea uskoa, että he alentuisivat mihinkään niin ala-arvoiseen ja läpinäkyvään kuin Molarin ja kumppanien naurettavat Putinin ihannointikampanjat. Jos vanhan KGB:n propagandaoperaatiot olivat kirurgin veitsellä tehtyjä tarkkuusleikkauksia, Molarin kampanja vaikuttaa lähinnä votkapäissä kirveellä veistetyltä.
Pastori Molari ajaa nimittäin Venäjän asiaa, tai siksi käsittämäänsä, ilman minkäänlaista nyanssia saati finessiä, edes yrittämättäkään selittää meille ”nationalisteiksi” haukkumilleen suomalaisille, miksi meidän kuuluisi pitää Venäjän ja Putinin etua omaa maatamme tärkeämpänä. Toistaiseksi hänen paras perustelunsa on ollut hänen serbialaiseksi väittämänsä iskulause: Jumala taivaassa ja Venäjä maan päällä. Aha. Koska Venäjä siis on Jumalan edustaja maan päällä, niin mitäpä tässä mitään itsenäistä Suomea enää pystyssä pitämäänkään - Jumala on tiemmä vähän liian iso viskaali vastaan pullikoitavaksi.
”Nationalisteina” ja rasisteina hän pitää nimenomaan niitä arvostelijoitaan, jotka paheksuvat häntä tai arvostelevat Venäjää perusläntisen porvarillisen vapaamielisyyden näkökulmasta - ennen muuta Heidi Hautalaa, joka tunnetusti on vihreiden veteraanipoliitikko ja europarlamentaarikko. Ne todelliset ”nationalistit” ja äärioikeistolaiset rasistit sitä vastoin eivät pastori Molaria hetkauta, ehkä siksi, että heidänkin keskuudessaan Venäjää ihannoidaan juuri sen julmuuden vuoksi. Onpa äärioikeistolaisten tunnetuimmalla nettifoorumilla vilautettu jopa ajatusta Suomen liittämisestä Venäjään, koska Venäjän armottoman sorron uskotaan kohdistuvan erityisesti tummaihoisiin ja suomenruotsalaisiin: Näin ollen suomalainen kulttuuri luultavasti köyhtyisi niin etnisten värisijöiden kuin ruotsalaistenkin suhteen pikavauhtia. Miksei Suomen tulevaisuus siis voisi olla osana Venäjän federaatiota tai valtioliitossa sen kanssa? Tämä ei sinänsä ole niin ihmeellistä kuin luulisi, sillä nykyisessä äärioikeistossamme yhteydet Venäjälle ovat varsin tavallisia: onpa siellä nähty ihan venäläisiä maahanmuuttajiakin uhoamassa huonolla suomella, kuinka valkoinen rotu on tuomittu häviämään, koska se valkoisille ominaisen jaloutensa vuoksi ei halua ahdistella rotuvihollisen lapsia - tarkoituksena on ilmeisesti usuttaa suomalaiset rasistit somalilasten kimppuun, ja kuten taannoisista uutisista muistamme, tällä venäläispropagandalla on ollut jo käytännön seurauksia.
Toki rasistien uutta venäläisystävällisyyttä ei tarvitse perustella millään venäläisyhteyksillä: ihonväri selittää asian aivan riittävän hyvin. Rasisteillehan ihmisen läskin tummuusaste on kaikkein tärkein asia maailmassa, tärkeämpi kuin koti, uskonto ja isänmaan itsenäisyys konsanaan. Jos ja kun Venäjä hyökkää Suomeen ja alistaa meidät valtaansa, se ei meidän rasistejamme hätkäytä: valkoinen miehittäjä on hyvä miehittäjä ja valkoinen raiskaaja on hyvä raiskaaja. Venäjän aids-tilanne on lähes yhtä synkkä kuin pimeimmän Afrikan, mutta ilmeisesti valkoiselta saatu immuunikato on hyvä valkoihoinen immuunikato, ja varmaankin myös siihen kuoleminen on ihan eri asia ja paljon parempi kuin jos tauti olisi tarttunut tummaihoisemmalta, vaikka omasta rajoittuneesta mielestäni viikatemiehellä ei havaittavaa ihonväriä olisikaan.
Myös kirkkoherralla on oma rasisminsa, sillä virolaiset ja muut Neuvostoliitosta irrottautuneet kansat hän leimaa etnisiksi katsottavin perustein fasisteiksi. Se, että joku virolainen haluaa puhua viroa omassa itsenäisessä maassaan, tuntuu olevan hengenmiehemme mielestä jo itsessään merkki natsismista. Sitä vastoin venäläisellä tulee hänen mielestään aina olla oikeus omaan nationalismiinsa. Se, että Virossa asuva venäläinen pysyy uskollisena Moskovalle, on kirkkoherran mielestä ilmeisesti sitä venäläistä kulttuuria, johon venäläisellä tulee olla oikeus - se, että mikään itsenäinen valtio ei voi hyväksyä viidettä kolonnaa omalla maaperällään, ei ole hänelle mennyt ikinä jakeluun, ehkä siksi, että itsenäisyys Venäjästä ei ole pastorille mikään arvostettava arvo.
Se, että Virossa voisi elää Viron itsenäisyyttä ja kulttuuria arvostavana, mutta venäjää puhuvana ja klassisen venäläisen kulttuurin kivijalalle omaa vironvenäläistä nykykulttuuria kehittävänä, sovinnollisena venäläisenä, ei yksinkertaisesti juolahda pastorille edes mieleen - ehkäpä siksi, että sellainen venäläinen olisi hänen silmissään jonkinlainen fasisteja mielistelevä yhteistoimintamies ja kapo. Pastorille venäläisen kulttuurin arvostaminen ei tarkoita esimerkiksi Dostojevskin, Solzhenitsynin ja Lotmanin lueskelua, vaan Putinin hallinnon ihannointia ja Venäjän nostamista maailman hyvyyden alkulähteeksi. Omille lapsilleen hän antaa venäläisiä etunimiä ja iloitsee blogissaan avoimesti, kun löytää poikansa leikkimästä ”antifasistisia” sotaleikkejä, joissa venäläiset ovat sankarin roolissa.
Rasistinen, äärioikeistolainen alakulttuurimme ei toki välttämättä ole Venäjän tiedustelupalvelujen soluttama, mutta olisihan se operaationa aika kiero ja nokkela ja ihan vanhan KGB:n maineen arvoinen, että heikäläiset ryhtyisivät horjuttamaan Suomen yhteiskuntarauhaa iskemällä noin odottamattomasta kohdasta poliittista karttaa, kun kaikki ovat vanhastaan tottuneet odottamaan itänaapurin käyttävän poliittisena bulvaaninaan täkäläistä äärivasemmistoa. Tästä vanhasta tottumuksesta käsin muuten monet kommenttiloodan anonyymit syyttelevät kirkkoherra Molariakin nimenomaan kommunistiksi ja punapapiksi. Syytös ei ehkä ole kaikilta osin perusteeton, sillä ainakin Molarin taannoiset liittolaiset ns. antifasistisessa komiteassa, josta kirkkoherra käsittääkseni on sittemmin etääntynyt, pyrkivät äänekkäästi rehabilitoimaan myös taistolaisuuden. Molarin tukijoissa ja samansuuntaisia mielipiteitä laukovissa nettikirjoittajissa tuntuu kuitenkin olevan paljon porvareinakin itsensä näkeviä, taustaltaan lähinnä YYA-ajan keskustalaisia henkilöitä. Ja tämä antaakin aiheen todeta, että YYA-ajalta periytynyt venäläismielisyys ulottuu yhteiskuntaamme syvemmälle kuin uskommekaan.
Kekkosen aikakaudella idänsuhteiden aatelispuolue eivät suinkaan olleet kommunistit eikä Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL - itse asiassa yksi harvoista suomalaisista poliitikoista, jotka koskaan on kutsuttu Tehtaankadulle tappouhkauksia kuulemaan, on SKDL:n idealistisia humanisteja edustanut Ele Alenius. Neuvostoliiton luottopuolue oli Keskustapuolue, eikä tämä ollut kaikilta osin paha asia, sillä jos itänaapuri olisi pannut kaiken toivonsa kommunisteihin, meistä olisi tullut nopeasti Suomen Demokraattinen Sosialistinen Kansantasavalta - edes jonkinlaisen länsimaisen vapauden säilymiselle Suomessa oli välttämätöntä, että Neuvostoliitto saattoi luottaa paremmin porvarilliseen ja demokraattiseen Keskustaan kuin kommunisteihin. Mutta koska Neuvostoliitto oli moraaliton, läpimätä ja armoton totalitaarinen valtio, ei ollut ihan odottamatonta, että jonkin verran tuosta rappiosta tarttui myös itänaapurin täkäläisiin ystäviin. Lisäksi esiintyi Suomen kannalta arveluttavaa taipumusta tehdä välttämättömyydestä hyve.
Kekkonen ja hänen sukupolvensa keskustelaiset eivät varmasti pitäneet Neuvostoliittoa minään muuna kuin pelottavana vihollisena; itse asiassa on syytä uskoa Kekkosen pyrkineen hillitsemään Neuvostoliittoon kohdistunutta kritiikkiä juuri siksi, että hän ahdistuneena pelkäsi vihatun ja absoluuttisesti pahan naapurin käyttävän mitä tahansa tekosyynä Suomen itsenäisyyden tuhoamiseen. Kekkonen ja hänen tukijansa kuitenkin kouluttivat jälkeentulevaisiaan sukupolvia pitämään Neuvostoliiton edun kouristuksenomaista huomiointia hyveenä itsessään, ja tämähän ei ollut Suomen kansallisen intressin kannalta kaikilta osin hyvä asia.
Tästä keskustalaisesta venäläismyönteisyydestä katson pastori Molarin kaltaisten Venäjän ystävien johtavan nykyiset aatteensa. On myönnettävä, että omana aikanaan tämä YYA-henki ei ollut kaikilta osin kielteinenkään asia. Siihen sisältyi jonkin verran teennäistä, rintoihinlyövää yritystä väen vängällä omia Suomelle osa Natsi-Saksan historiallisesta syyllisyydestä sotaan ja joukkomurhaan: tästä hyvä esimerkki on Paavo Rintalan Leningradin kohtalosinfonia.
Rintalaa voitaneen pitää merkittävimpänä YYA-hengen kirjallisista äänitorvista - hän toimi rauhanliikkeen neuvostomyönteisellä, sivarivastaisella puolella eli Rauhanpuolustajissa, kunnes Kekkosen kuoltua irrottautui näistä ja kirjoitti eronsa jälkitunnelmissa satiirinsa Eläinten rauhanliike - ihan luettava kirja, vaikka se antaakin ymmärtää ruotivansa ”rauhanliikettä” kokonaisuutena ja jättää huomiotta suomalaisen rauhanliikkeen kahtiajakautuneisuuden (YYA-henkiset ja neuvostomyönteiset Rauhanpuolustajat vastaan Neuvostoliittoa kritisoineiden vasemmistoidealistien Sadankomitea). Pidän itse Porvaria Punaisella torilla huomattavasti kiinnostavampana ja osuvampana kuvauksena kekkoslovakialaisesta todellisuudesta ja ajattelutavasta.
Arvostan monia Rintalan kirjallisia aikaansaannoksia, ja sanoisin, että YYA-henki toimi hänelle ainakin kimmokkeena kiinnostua vilpittömästi idän mystiikasta, mistä seurasi sellaisia oloissamme melko ainutlaatuisia romaaneja kuin St. Petersburgin salakuljetus ja Sarmatian Orfeus - olivat ne isoja juttuja nuorelle Venäjästä ja Itä-Euroopasta kiinnostuneelle haaveksujalle silloin nuorena, vaikka vähän pelkäänkin, etten jaksaisi tänään enää kohkata niistä.
Pastori Molarin moraalisessa paatoksessa on paljon samaa kuin Rintalan asenteessa. Molarikaan ei ole Venäjän ihannointiaan lukuun ottamatta asenteiltaan mitenkään yksiselitteisesti vasemmistolainen: pappina hän on vanhoillisemmasta päästä eikä hyväksy esimerkiksi homoliittoja - ne kun taitavat olla hänen mielestään sellaista länsimaista rappiota, jota pyhällä Venäjällä ei esiinny eikä sallita. Mutta Rintalan taipumus arveluttavan pitkälle menevään neuvostomielisyyteen oli suoraa seurausta henkilökohtaisista kokemuksista - Rintala kertoi jossain kirjassaan ihailleensa saksalaisia sotilaita pikkupoikana siinä määrin, että hänen suurin haaveensa oli päästä heidän kenkiään kiillottamaan, ja on ymmärrettävää, että aikuisena tällaisia muistoja tuli hävettyä traumaattisesti. Molari sitä vastoin tuntuu omaksuneen YYA-henkisyyden valmiina pakettina, ikään kuin hänen päässään oleva levyasema olisi avattu ja sinne tungettu YYA-softan sisältävä romppu.
Molarin voisi kuitata pelkkänä kuriositeettina, menneisiin aikoihin jämähtäneenä originellina. Hän onkin mielenkiintoinen havaintoesimerkki siitä, että henkilö, joka noudattaa prikulleen muutaman vuosikymmenen takaisia valtavirta-asenteita, näyttää omassa ajassaan joko hullunkuriselta pilakuvalta tai vaaralliselta ääriänkyrältä. Valitettavasti internet-aikakaudella hän pystyy levittämään sanomaansa kaikkialle, ja nyt on jo käynyt niin, että koko maailman venäjänkieliset nettilehdet - joita näinä kansainvaellusten aikoina riittää Kaliforniasta Karjalaan ja Anchoragesta Antofagastaan - toistavat hänen tarinoitaan siitä, kuinka hän joutuu luopumaan urastaan, koska Suomen kirkossa muka ei pappi saa siteerata Dostojevskia saarnassaan.
- Uusi IT-duuni - Puuttuva pala teknologiaosaamiseesiSaranen Consulting Oy
- Linux Kernel EngineerALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- Java-ohjelmistokehittäjä tai -arkkitehtiCodecenterOy
- QA Expert - Uusia testauksen tai laadunvarmistuksen ammattilaisiaSaranen Consulting Oy
- WebExpert - Visuaalisia web-kehittäjiäSaranen Consulting Oy
- Designers, O&M SWEB, Elektrobit
- Verkkopalvelujen tuoteasiantuntijaOP-Palvelut Oy
- Specialist, Networks and LinuxEB, Elektrobit
- Ohjelmisto-osaajiaSunit Oy
- HenkilöstöpäällikköKontiolahden kunta
- 1.
-
Entäs nämä jotka haluavat vaihtaa ”pakkoruotsin” pakkovenäjään…Että katkaistaisiin historiallinen pohjoismainen yhteys ja tehtäisiin Suomesta jonkinlainen kielellinen Luoteis-Venäjä…
Taitaa jäljet johtaa kaalisopan ystäviin…Ja niitähän nykyään löytyy jos joiltakin tahoilta esimerkiksi Keski-Suomalainen-nimisen lehden toimituksesta …Samaten Kalevan…
- 2.
-
”Molarin tukijoissa ja samansuuntaisia mielipiteitä laukovissa nettikirjoittajissa tuntuu kuitenkin olevan paljon porvareinakin itsensä näkeviä, taustaltaan lähinnä YYA-ajan keskustalaisia henkilöitä.”
Osaatko antaa tarpempaa esimerkkiä näistä tyypeistä, esimerkiksi mainita jonkun nimeltä?
- 3.
-
Tämä olisi ensimmäinen esimerkki joka tulee mieleen.
http://siikala.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/13/rahmallaan-lanteen/
- 4.
-
”Entäs nämä jotka haluavat vaihtaa ”pakkoruotsin” pakkovenäjään…Että katkaistaisiin historiallinen pohjoismainen yhteys ja tehtäisiin Suomesta jonkinlainen kielellinen Luoteis-Venäjä…”
Joo, kova on eräiden suomalaisten halu ottaa Putinilta suihin.
- 5.
-
Kyselläänpäs täälläkin, jos joku tietäisi. Syksyllä, kun kohu Anton Salosesta oli kiivaimmilaan, sekä Johan Bäckman että Juha Molari uhosivat Venäjän erikoisjoukkojen olevan tulossa vapauttamaan Antonia. Sitten Ilta-Sanomien nettilehdessä oli otsikko
”Pelästyttikö tämä Johan Bäckmanin?”. Itse uutista en ehtinyt nähdä, ja otsikkokin katosi pian. Johan Bäckman pyysi anteeksi Paavo Saloselta sekä TV:ssä että blogissaan (mutta Molari ei osoittanut mitään katumusta). Ehtikö joku nähdä iltsarin uutisen? Mikä pelästytti Johan Bäckmanin, ja miksi sitä ei saa kertoa? - 6.
-
”Mikä pelästytti Johan Bäckmanin, ja miksi sitä ei saa kertoa?”
Todennäköisesti joku ystävällismielinen venäläinen on kertonut dosentille, ettei hänen palveluksiaan enää kaivata. - 7.
-
Liian pitkä, tiivistä, hyvä mies, ja lukijat tykkää. Eiku: tiivistä, lukijat tykkää … vaiko vain: tiivistä! Tai ehkä sittenkin: kirjoita kolmanteen kertaan ja nautiskele kuin Tervo tappamalla sanoja! Hmm, voisihan ton ehkä ytimekkäämmskin sanoa. No joo, heheh, nyt tämä vitsi alkaa kulua vanhaksi. Vai miten tuon sanoisi …
No, Molarilla on joka tapauksessa video ”keskustelustaan tuomiokapitulin” kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=n6JzBlAH43g
Kannatta kiinnittää huomiota videossa näkyvän perkeleen stoalaisuudenkin ylittävään rauhallisuuteen. Videokamerassa sen sijaan on jotain pahasti vialla, kun heiluu ja huojuu ja häilyy, ja mikrofonissa. Ja puhujassa, tietty.
- 8.
-
#6 Tuo on itsestäänselvyys, Bäckman ei olisi varmasti totellut muuta kuin Venäjältä tulevaa käskyä. Mutta mitä oikeasti tarkkaan ottaen tapahtui? Jonkun on täytynyt nähdä uutinen ennen kuin se katosi
- 9.
-
”Rintala kertoi jossain kirjassaan ihailleensa saksalaisia sotilaita pikkupoikana siinä määrin, että hänen suurin haaveensa oli päästä heidän kenkiään kiillottamaan, ja on ymmärrettävää, että aikuisena tällaisia muistoja tuli hävettyä traumaattisesti.”
Äläpäs nyt. Fasistisessa totalitarismissa ja kommunistisessa totalitarismissa ei lopultakaan ole suurtakaan eroa.
- 10.
-
@Panu,
Keskustan moittiminen on toki hyvä ja kunnioitettava harrastus, mutta ei pitäisi olla liian yksisilmäinen. Venäjän kouristuksenomainen kunnioittaminen parhaassa YYA-hengessä on ilmiö, jolta ei välttynyt yksikään puolue. Toisaalta jokaisesta puolueesta löytyi myös itsenäisesti ajattelevia poliitikkoja.
Kokoomuksen nuorisosiipi (mm. Ilkka Kanerva), joka nosti puolueen pois poliittisesta paitsiosta 1970-luvulla, oli varsin yksiselitteisesti YYA-hengessä mukana. Presidentti Paasikivi, joka aloitti Neuvostoliiton etuja myötäilleen politiikan, oli kokoomuslainen. Paasikivestä tosin tiedetään, että hän pelkäsi Neuvostoliittoa kuollakseen. Joittenkin mukaan liikaa ja liian varhain. Toisten mielestä tarpeeksi.
Liberaalisessa kansanpuolueessakin osattiin elää maan tavalla. Esimerkiksi sen puheenjohtaja Mikko Juva ei katsonut ”kotiryssien” kanssa seurustelun olevan sopimatonta vaan välttämätöntä käytöstä puoluejohtajalle.
SDP:n sisäiset kuviot ovat niin monimutkaisia, ettei niistä näin jälkikäteen ota selvää oikein millään. Siellä taidettiin ottaa ujostelematta rahaa, mistä saatiin. Jos CIA ei antanut, otettiin KGB:ltä.
RKP:n neuvostosuhteista en tarkemmin tiedä. Niitä ei ole kukaan vaivautunut pöyhimään. Miksipä pöyhisikään? Etnisellä puolueella on taattu kannattajakuntansa, oli historiassa minkälaisia mokia hyvänsä.
Nykyään nostaisin kyllä esille myös amerikkalaisten myötäilyn, joka esim. Irakin sodan alla sai Suomessa suorastaan häpeällisiä muotoja.
- 11.
-
Unohtuipa mainita ulkopoliittisessa mielessä itsenäiset, vasemmalta alkaen:
SKDL:n Alenius ja jopa enemmistö-SKP 1980-luvulla
SDP:n Fagerholm ja Koivisto
Keskustan Virolainen
Kokoomuksen änkyräsiipi - 12.
- 13.
-
Vaikea keksiä, mikä muu kuin FSB motivoisi ja ohjaisi Bäckmanin toimintaa. Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) toiminta näyttäisi kotisivujen perusteella hyvinkin itävetoiselta. En tiedä tuosta kirurgin veitsestä: viime syksyn Ratakatu 12 -kirjassa K. Rentola taisi kirjoittaa, että kylmän sodan aikoihin naapuri panosti värväystoiminnassa enemmän laatuun kuin määrään. Ei se Jakke Laaksonkaan toiminta kai kovin kirurgista ollut.
Miksei näitä maanpettureita tutkita ja (jos syytä) tuomita?
- 14.
-
Korjaus tuohon äskeiseen: panosti siis enemmän määrään kuin laatuun.
- 15.
-
Jumppu, yksi oli oikeudessa mutta tuomittiin ns. asian vierestä naurettavan pieniin sakkoihin jotka nekin maksoi perskärpäset.
- 16.
-
Venäjän ortodoksinen kirkko on käsittääkseni aika tiukasti valtion ohjauksessa. Suuri osa papistosta toimi turvallisuuspalvelun tiedonantajina tms. tehtävissä ainakin neuvostoaikoina. Suomen ortodoksinen kirkko on eri porukkaa, eikä kai kovinkaan lämpimissä väleissä Moskovan patriarkaatin kanssa.
Joo, Bäckmanin asiana on kai levittää disinformaatiota, eikä siitä voi noin vain mäjäyttää tuomiota.
Olisi kiva kuulla jonkun asiantuntevan riippumattoman tahon, esim. Eero Kekomäen, käsityksiä näistä kuvioista.
- 17.
-
Suomen Ortodoksinen kirkko on Konstantinopolin ekumeenisen partiarkkaattin alaisuudessa joka ei tosiaankaan tule oikein toimeen Moskovan Patriarkkaatin kanssa. Muistelen tuossa menneinä vuosina niiden riidelleen esim. Baltian maiden ortodoksikirkkojen hallinnasta ja ainakin Viron Ort. kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkkaattiin.
- 18.
- 19.
-
Mutta on suuri ero vaikkapa täkäläisten luterilaisten ja amerikkalaisen (protestanttisen) uskonnollisen oikeiston välillä :)
- 20.
- 21.
-
Täytyy sanoa (tai ei tietenkään ”täydy” mutta sanon silti), että tästä teksistä en yhtään sanaa vaihtaisi toiseksi! En edes sidesanoja.
Herra Molari tietysti, kuten koko SAFKA, on tavallaan vitsi. Mutta voi olla että jotkut ottavat heidät täydestä. Siksi kannattaa välillä tykittää näitä hyttysiä.
- 22.
- 23.
-
Mitään saittia mistä löytäisi infoa näistä fas… hmm antifasisteista?
- 24.
- 25.
-
Jep, olen katsonut. Karjala takaisin -blogissa on näköjään myös kartoitettu ryhmän vaiheita. Kiinnostava pieni viides kolonna, jota seuraamalla voi ehkä arvailla jotain ”vihulaisen” juonista. Jos aikaa on, ota Panu tämä porukka blogissasi jatkossakin syyniin!
- 26.
-
@Panu
Älä lankea tuohon vanhaan AKS:n tai IKL:älläreitten hokemaan , että Suomen ortodoksit olisivat ' ryssän vallan jäänne ' tai ' idän eksotiikkaa ' tai ' kommunisteja kaikki ' .
Ortodoksisuus on Suomessa jokapäiväistä elämää ja erottamaton osa suomalaista kulttuuria .
- 27.
-
Edelleen @ Panu :
Miksei yhden ortodoksin möläytystä voida katsoa ko. henkilön omaksi hölmöydeksi . Miksi sillä pitää leimata koko kirkkokunta . Ja nähtävästi juuri noilla ikivanhoilla umpiluterilaisten argumenteilla .
Nähtyäni miten hurmoksellista venäläisten ja myös kreikkalaisten , ja pitääkö vielä erikseen painottaa että ORTODOKSIEN , uskonnollisuus on , verrattuna suomalaiseen . Olen valmis sijoittamaan Venäjän ja Kreikan kirkot aivan toiselle planeetalle kuin Suomen ortodoksisen kirkon , kaikkinensa .
Jollet tiedä :
Ortodoksisuus on Suomen toinen valtionkirkko ja yhtä vanha ilmiö Suomessa , kuin läntinen kristillisyyskin . Samoihin aikoihin , kun Pyhä Henrik toimi Lounais-Suomessa ( eli yli 800 vuotta sitten ) , tuli kreikkalainen pappismunkki Sergei Laatokan rannoille , saarnaamaan ortodoksista kristinuskoaEn puolusta politiikkaa , Venäjän , Neuvostoliiton enkä kenenkään , en mennyttä enkä nykyistä , vaan Suomen itäistä kultuuriperinnettä , joka turhan usein halutaan jättää läntisen jalkoihin , tai unohtaa kokonaan .
Jos kulttuuriin , tieteeseen , taiteeseen , urheiluun jne. sotketaan politiikaa , niin perseeleen siinä mennään .
- 28.
-
Suomessa toimii Suomen ortodoksisen kirkkokunnan lisäksi kolme ortodoksista uskoa tunnustavaa uskonnollista yhdyskuntaa : Helsingin ja entinen Viipurin venäläiset seurakunnat sekä Tampereella toimiva alunperin Venäjän pakolaiskirkon seurakunta . Mikään näistä kolmesta ei ole suomalaisten piispojen alainen .
Joten edeleen : Älä anna yhden mädän omenan leimata koko satoa .
- 29.
-
PS.
Ja jos kyseinen mainitsemasi kaveri kuulu edes näihin seurakuntiin , niin vaikea on hälle minkään kirkollisen auktoriteetin mitään voida .
- 30.
-
Ja vielä vakuudeksi , niin Panulle kuin muillekin :
Jos yhä miellätte ' Pyhän Venäjän ' , Venäjän valtion uskonnon nimissä käymät sodat , neuvostoaatteen , putinismin ym. myös Suomen ortodoksisen kirkkokunnan ohjenuoriksi , niin kehotan teitä tutustumaan arkkipiispa Serafimin ja mitrarovasti Sergei Okulovin tarinoihin osoitteissa :
- 31.
-
'joka on nyt mädättänyt koko suomalaisen yhteiskuntailmapiirin korjaamattomasti pilalle ja tehnyt maasta elinkelvottoman'
Relaa vähän. Tuon olisi voinut kirjoittaa yhtä hyvin joku kämy, ja varmaan on kirjoittanutkin. - 32.
- 33.
-
”Vitsi lakkaa naurattamasta kun sen takana on Venäjän ydinasearsenaali.”
En nyt ihan usko että nämä velikullat, safkalaiset siis, siihen pystyisivät että… Toisaalta, pitäväthän jotkut Johanna Tukiaistakin nättinä? (Minusta hän on enempi edukseen intellektuellina.)
- 34.
-
@Panu, Sami
Nähdäkseni Suomen ortodoksikirkkoa ei pidä missään tapauksessa syyllistää Moskovan patriarkaatin alaisten panslavistien tölmäilyistä.
Suomen ortodokseilla on kieltämättä erittäin vanhanaikainen ja pimeä käsitys kirkon käytännön järjestyksestä, mutta opillisesti keskeisissä asioissa he ovat ihan oikeilla linjoilla. Vanhurskauttamisopissa heillä on suunnilleen sama näkemys kuin meillä, samoin opissa ehtoollisesta ja kasteesta. Kaikki muu on osa perinnettä, josta voi Augsburgin tunnustuksen mukaan olla vapaasti eri mieltä kirkollisen yhteyden kärsimättä. (Sukupuolten tasa-arvo ei todellakaan ole luterilaisessa kristinuskossa keskeinen asia vaan perinteen piiriin kuuluva kysymys.)
- 35.
-
Molari on todettu syyttömäksi korkeimmassa oikeudessa paritusjutussa, jossa ilmeisesti hänen nykyinen aviovaimonsa tuomittiin parituksesta. Molari omisti kerrostaloasunnon, jota pidettiin ilotalona.
Molarin aikaisempi vaimo oli häntä useita vuosia vanhempi ja hän myös näytti itseään vanhemmalta. Molari puolestaan näyttää itseään nuoremmalta.
Syvä kiintymys äitihahmoon esiintyy myös Äiti-Venäjää kohtaan tuntemastaan rakkaudesta.
Toisaalta äitiriippuvuus voi indikoida myös äitivihaa. Jos Molari vihaakin Venäjää? Kristittynä hän ei hyväksy vihaa. Taistelu vihaa vastaan johtaa reaktionmuodostukseen. Nyt hän ulkoisesti osoittaa Venäjä-rakkautta, mutta se vain on keino peittää syvä viha Venäjää kohtaan. Todellisuudessa Molari onkin Venäjä-vihaaja.