Pamfletti vai pefletti?
28.2.2009
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Politiikka, Historia
Hesari raportoi taas jokin aika sitten jostain pamflettimaakareista, jotka väsäsivät tekeleen nimeltä Lumedemokratia. Jo ensi vilkaisulla oli ilmeistä, että tämä parivaljakko kuuluu osastoon ”jaahah, taas näitä”, eli Jenkkilän henkisiä kansalaisia, jotka kokevat syvää moraalista närkästystä siitä, että Suomessa on niin vahva vasemmisto kuin on, ja leimaavat viime aikoina yleistyneen rahvaanomaisen oikeistodemagogian tapaan sosiaalidemokraatit ja SKDL:n sosialistit Neuvostoliiton yhteistoimintamiehiksi hilpeän piittaamattomina siitä, että stalinistien mielestä juuri vääränlaiset sosialistit olivat niitä kaikkein suurimpia pettureita. Oikean demokratian malliksi nostetaan kaksipuoluejärjestelmä, ilmeisesti siksi, että sellainen on Yhdysvalloissakin. Intellektuelleja Suomessa ei kuulemma ole minkäänlaisia, ja liberalismi puuttuu kokonaan.
Kyllähän tällaisia näkemyksiä on ilmassa ja saa niitä minun puolestani esitelläkin, mutta myönteisestikin sävyttyneistä lehdistökommentaareista näkee, että pamfletin kirjoittajia vaivaa älyllisen epärehellisyyden lisäksi tietämättömyys. Myös ylimielisyys on ilmeistä, koska tekijät pyrkivät kaikesta päätellen esiintymään jonkinlaisina likaisen politiikan yläpuolisina tieteellisinä tarkastelijoina ja olympolaisina ylituomareina. Tämä sama röyhkeys oli ominaista aikoinaan myös 1990-luvun alkupuolella politiikkaan ilmaantuneille ns. nuorsuomalaisille, ja mehän tiedämme, miten heille kävi vaaleissa. Päälle päätteeksi pamfletin tekijät pyrkivät myös rehabilitoimaan 1970-luvun Kekkos-vastaisen paitsio-oikeiston: heidän mukaansa nämä hörhöt eivät muuta tehneet kuin vaativat poikkeuslain asemesta normaaleja presidentinvaaleja, ja heidät leimattiin siitä hyvästä äärioikeistolaisiksi ja fasisteiksi.
No, itse kukin voi tutustua asianomaisten kirjoitteluun ja todeta itse, että ainakin nykynäkökulmasta nuo ns. toisinajattelijat olivat ajatusmaailmaltaan melko lailla länsimaisen liberalismin vastustajia. Niin merkillistä kuin se onkin, juuri eurooppalainen vapaamielisyys ja modernius tuotiin Suomeen pamfletöörien ”neuvostomieliseksi” leimaaman vasemmiston - jopa sen oikeasti neuvostomielisen radikaalivasemmiston - voimin, tai pikemminkin sitä polttoaineena käyttäen. Ns. perustuslaillisiin orientoitunut Kekkos-vastainen äärioikeisto tuskin oli mitenkään natsistista tai fasistista, mutta antiliberaalia se kyllä pitkälti oli - se oli sellaista porukkaa, jolle nimenomaan länsimaisesta liberalismista suuri osa on epäilyttävää ja epäkansallista ja jonka perusasenne oli autoritaarinen, takaisin kolmikymmenluvulle haikaileva. Selkeästi liberaaliksi ”toisinajattelijoistamme” voi lukea ainoastaan Carl-Gustaf Liliuksen, jolla oli kansainvälisiä yhteyksiä ja joka kirjoitti mm. Index on Censorship -lehteen Suomen itsesensuurista - muistaakseni hän julkaisi artikkelin ruotsiksi teoksessaan Makt och mardröm.
Keskustapuolueessa pamfletin tekijät eivät ilmeisesti näe mitään väärää, ja Kokoomuksestakin he nimeävät suomettuneeksi ainoastaan Ilkka Kanervan. Sitä vastoin he pitävät Kalevi Kivistöä ilmeisesti suurenakin roistona. Tämä on jo vitsinäkin aika huono, sillä Kivistö - Ele Aleniuksen ohella - oli 70-luvun Suomessa yksi Neuvostoliiton vihaamimpia poliitikkoja. Juuri SKDL:n ei-kommunistiseen siipeen kuuluminen oli tuohon aikaan suorastaan fyysisesti vaarallista, koska siinä saattoi ihan oikeasti joutua Neuvostoliittoa jumalanaan palvovien taistolaisten väkivallan kohteeksi. Ele Alenius, joka kehitteli teoksissaan Suomelle omaa - Neuvostoliitosta riippumatonta - sosialistista utopiaa, kutsuttiin Tehtaankadulle puhutteluunkin ja hänelle tehtiin siellä jokseenkin selväksi, että tuo tuommoinen ei käy päinsä jos hän mielii elää vanhaksi.
On varmaankin totta, että 70-luvun poliittinen kulttuuri oli autoritaarista ja komentelevaa ja että suomalaisessa politiikanteossa on vieläkin noiden aikojen muistona epätervettä autoritaarisuutta. Se ei kuitenkaan ole yksinomaan vasemmiston syytä. Joskus vuosia sitten, nuorena kemianopiskelijana, perehdyin nyttemmin pennsylvanialaisessa Moravian Collegessa professorina vaikuttavan, tuolloin Turun yliopistossa historiaa opiskelleen Heikki Lempan vaikutuksesta Kari Palosen kirjoituksiin. Sittemmin Jyväskylän yliopiston professoriksi ylennyt politiikan tutkija Palonen vaikutti taistolaisten vuosikymmenenä Kokoomuksessa nuorena valtiotieteilijänä. Ilmeni, että Palonen kavereineen oli pyrkinyt kehittelemään Kokoomukselle ideologiaksi ”porvarismia”, porvarillista liberalismia vastapainoksi taistolaisten sosialistiselle antiliberalismille. ”Porvarismi” päätyi kuitenkin suosittelemaan esimerkiksi aseistakieltäytymistä ja kyseenalaistamaan pakollisen asepalveluksen, mikä tietenkin närkästytti maanpuolustushenkisiä vanhakokoomuslaisia siinä määrin, että he torjuivat ”porvarismin” suorastaan kommunistisena solutusyrityksenä.
”Porvarismi” oli taas yksi esimerkki siitä, että se Lumedemokratia-pamfletin peräänkuuluttama liberalismi miellettiin 1970-luvulla sekä vasemmalla että oikealla jonkinlaiseksi vasemmistolaisuudeksi. Ennen 1960-luvun kapinaa tämä maa oli yksinkertaisesti niin yksikulttuurinen, epäliberaali ja autoritaarinen, että ihan angloamerikkalaisiltakin - siis luotettavan porvarillisilta - ajattelijoilta omaksutulle vapaamielisyydelle ei 1970-luvun jääräpäinen kyrmyniskaporvari osannut keksiä mitään muuta nimeä kuin ”kommunismi”. Ja Suomen poliittinen historia on juuri niin kummallinen, että Kokoomuksessa neuvostomyönteisempää ulkopolitiikkaa ja liberaalimpaa ideologiaa edusti pääsääntöisesti sama ns. remonttimiesten porukka.
Edelläolevan tulisi kuulua Suomen poliittisen lähihistorian alkeiskurssiin. On hyvin vaikea uskoa, että ammattitaitoiset politiikan toimittajat eivät sitä tietäisi. Johtopäätös siis on, että he joko ovat jäsenkirjalla töihin päässeitä ammattitaidottomia tumpeloita (eikös se työpaikkojen jakaminen poliittisin perustein ollut yksi niitä 70-luvun suuria syntejä?) tai sitten tekevät tietoisesti valhepropagandaa. Kummassakin tapauksessa tämän pamfletin, tai sanotaan reilusti paskillin, julkaiseminen osoittaa huonoa makua ja kansan älytason karkeaa aliarviointia. Ihan näin tyhmiä ja huonomuistisia me emme sentään ole.
Pamfletti tuntuu olevan siis juuri sitä vulgäärin jenkkifanituksen ja epähistoriallisen pölhöoikeistolaisuuden sekasotkua, jota saa lukea valtakunnan vessanseinältä eli Suomi24:n keskustelufoorumeista ja muualta netistä aivan riittävästi. Nyt tämä suorastaan valheellinen sonta pitäisi sitten muka ottaa vakavasti, kun sitä levitetään oikein kirjoissa ja kansissa. Itse suosittelen käyttämään tätä rimanalituspaskillia lähinnä peflettinä. Jos haluatte oikeasti tietää jotain suomettumisen historiasta, lukekaa mieluummin vaikka Timo Vihavaisen teos Kansakunta rähmällään.
Sanoin kirjoitukseni alussa, että pamfletin väsääjät ovat eräänlaisia Yhdysvaltain henkisiä kansalaisia, samalla tavalla kuin taistolaiset aikoinaan olivat Neuvostoliiton henkisiä kansalaisia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että katsoisin heidän olevan jonkinlaisen amerikkalaisen imperialismin asialla. Pikemminkin juuri peflettipamfletistien kaltaiset vulgäärioikeistolaiset levittävät virheellistä kuvaa Yhdysvalloista, ja se vihamielisyys, jonka pefletöörit ansaitusti saavat osakseen, kohdistuu vähemmän ansaitusti myös heidän ihannevaltioonsa.
Onhan sekin tietysti mahdollista, että tässä on taustalla Kokoomuksen liiallinen innostuminen kannatuksensa noususta - toinen peflettitehtailijoista on Kauppalehden päätoimittaja, ja siinä hommassa käsittääkseni pitää olla aika lähellä kokoomuslaista bisnesoikeistoa. Varmaankin on olemassa jokin luonnonlaki, joka sanoo, että heti kun Panu alkaa vakavasti harkita Kokoomuksen äänestämistä, siltä suunnalta singahtaa julkisuuteen jokin niin typerä möläytys tai tämän pefletin kaltainen propagandapläjäys, että meikäläinen kääntyy taas muutamaksi vuodeksi jyrkästi vasemmalle.
- Uusi IT-duuni - Puuttuva pala teknologiaosaamiseesiSaranen Consulting Oy
- Linux Kernel EngineerALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- QA Expert - Uusia testauksen tai laadunvarmistuksen ammattilaisiaSaranen Consulting Oy
- WebExpert - Visuaalisia web-kehittäjiäSaranen Consulting Oy
- Verkkopalvelujen tuoteasiantuntijaOP-Palvelut Oy
- EB Talent - Student Recruit - OpiskelijahakuEB, Elektrobit
- Kokenut BI-asiantuntijaPro-Source Oy
- JavaEE OhjelmistokehittäjäWippii Work Oy
- Specialist - System Administrator and EngineerEuropol
- Assistentti, graafinen suunnitteluLaurea-ammattikorkeakoulu
- 1.
-
Sulle tuntuu olevan tärkeintä mitä jonkin ajatustavan edustajat tekevät, ei niinkään sen varsinainen sisältö, kun muodostat kantaa johonkin. En sitten tiedä tarkoittaako se sitä että olet ailahtelevainen vai sitä että olet erittäin anti-idealistinen.
- 2.
-
Siis mitä h-vettiä??? Juurihan Panu tuossa selittää mikä sen paskillin sisällössä mättää.
Tekisi mieli kirjoittaa vielä (lapsuus-)muistoja 70-ja 80-luvuilta kun isäni oli mukana kunnallispolitiikassa mutta matkalle lähtö edessä, ei ehdi. - 3.
- 4.
-
Vielä ehdin vilkaista tätä, ensimmäisen kommentin väitettä en ymmärtänyt ja kolmas kommentti vihelsi todella korkeelta…
- 5.
-
@1, kaivonkansi
Miksipä pitäisi ottaa kirjoitetut ideologiat vakavissaan? Hedelmistään puut tunnetaan. Hyvä politiikka on pragmaattista ja valitsee kulloinkin mahdollisimman käyttökelpoiset toimintamenetelmät. Käytännön ideologia tulee esille vasta toimissa.
- 6.
-
”Joskus vuosia sitten, nuorena kemianopiskelijana, perehdyin nyttemmin pennsylvanialaisessa Moravian Collegessa professorina vaikuttavan, tuolloin Turun yliopistossa historiaa opiskelleen Heikki Lempan vaikutuksesta Kari Palosen kirjoituksiin.”
Wau, kaikkea sä sitten oot ehtinyt. Kirjoituksestasi yleensä pitää sanoa, että sulla on niin vankka asiantuntemus, että kannattais ehkä kohta pyrkiä johonkin puolueeseen ehdolle. Noin viisaan miehen ei kannata vaieta.
- 7.
-
”Intellektuelleja Suomessa ei kuulemma ole minkäänlaisia, ja liberalismi puuttuu kokonaan.”
Pentti Linkola totesi jo Suomesta, että tämä on öykkäreiden eteenpäinkäännetty sillanpääasema (kirjassa: Voisiko elämä voittaa?). Täällä joko kuulut jengiin, tai sitten et. Useimmat kuuluvat, toiset joutuvat ottamaan tukea tervalepästä.
Muissa Euroopan maissa ihmiset osaavat vielä keskustella asioista naapureidensa kanssa toistensa hyvinvoinnista. Täällä ei tarvitse. Täällä sinä voit hyvin ja markkinatalous on käytettävissäsi. On ihan oma tehtäväsi muodostaa näkemys asioiden tilasta.
Minä Asun Suomessa ja käytän etujani hyväksi. Suomalaisuus on etu. Suomalainen luonto on selkeä etu. Väljyys asumisessa. Mutta: kulttuuri on kaikissa muissa maissa jännempi.
Myönnän olevani paska ihminen, Suomen hyväksikäyttäjä ja raiskaaja. Mieluummin tosin eläisin siinä vanhassa Suomessa, jossa sain 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin kölkötellä.
- 8.
-
”Miksipä pitäisi ottaa kirjoitetut ideologiat vakavissaan? Hedelmistään puut tunnetaan. Hyvä politiikka on pragmaattista ja valitsee kulloinkin mahdollisimman käyttökelpoiset toimintamenetelmät. Käytännön ideologia tulee esille vasta toimissa.”
Poliitikko ei voi noudattaa epäsuosittua ideologiaa puhdasoppisesti käytännön politiikassa, koska muuten hän lakkaisi olemasta poliitikko. Ei voi olla niin, että hyviä ideologioita olisivat vain ne, jotka sopivat yhteen kulloisenkin poliittisen ilmapiirin kanssa.
Mikä muuten tekee Suomen poliittisesta kulttuurista ja järjestelmästä sillä tavalla poikkeuksellisen muihin länsimaihin nähden, että oikeistoliberalismin on mahdotonta saada edes pientä jalansijaa täällä?
- 9.
-
Kait se on se että oikeistoliberaalit tuppaavat kuulostamaan usein helkkarin ylimielisiltä julistaessaan asiaansa.Se tyyli ei oikein toimi Suomessa.
- 10.
-
Siis oletko Panu lukenut tuon? Luultavasti et, koska jostain syystä tiedät mitä sontaa se on lukemattakin, arvaan ma?
Hesarin jutun tuosta pamfletista ja sen käsittelemistä asioista luettunani en kyllä hahmottanut ollenkaan tätä ylimielistä amerikkalaismielistä asennetta. Luulisi, että tuollaisiin haastatteluihin pääseminen jauhamaan propagandaa olisi yksi tärkeimmistä motivaatioista, jos totuus olisi se mitä Panu tässä julistaa?
Voisin kuvitella, että asiat mihin Panu nyt keskittyi ovat jonkinlaista johdantoa pamfletissa Suomen poliittiseen kulttuuriin. Pamfletin ideana on käsittääkseni herättää keskustelua eli olla suorasukainen. Lukemani perusteella pääasia kuitenkin on suoran demokratian, esim. kansanäänestyksen ja kansalaisaloitteen (joita muissa länsimaisissa demokratioissa on käytössä Suomea enemmän), esitteleminen ja vaatiminen. Jotenkin vaan tuntuu, että tällä ei ole väliä, koska kirjoittajat eivät fanita Kekkosta ja haluavat nähdä sen ajan Suomessa myös paskoja puolia?
- 11.
-
Sinulta, Panu, haluaisin kysyä mielipidettäsi Tommi Uschanovin kirjoittamaan vasemmistolaisuuden analyysiin. Mitä vasemmistolla sinun mielestäsi on sellaista tarjottavaa, jota nykyhallitus tai ”pölhöoikeisto” ei jo tarjoa?
Mielestäni nyt suoraan selkäytimestä tuomitset Vanhasen-Halosen-Tuomiojan-jne… Suomea arvostelevan kirjoituksen kevyin joskin runsain sanakääntein.
T. SK
PS. Kirjoituksiasi on silti todella mielenkiintoista lukea
- 12.
-
”Mieluummin tosin eläisin siinä vanhassa Suomessa, jossa sain 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin kölkötellä.”
Öh… Tuota… Miksi?
80-luvun Suomi oli kammottava paikka elää ja asua, ei tosin aivan niin kammottava kuin 70-luvun Suomi.
- 13.
-
80-luvulla oli ihmisissä
henki tallella. Ihmiset olivat
vahvempia,raikkaita ja elämänmyönteisiä, eivätkä he skitsoilleet. Hevi kukoisti ja r-
kioskilla seisoi naiivia nuorisoa nahkatakeissa. Musiikkiteollisuus lappasi taso tavaraa (joka vaikuttaa edelleen radiossa paljon enemmän kuin uusi mönjä). Kaikki oli paremmin. 80-luku oli lupaus tulevasta mutta ensimmäinen päivä marraskuuta vuonna 1994 unelma kaatui. Suomi alkoi nousta lamasta, yleinen skitsofrenia nosti päätään ja nuoriso alkoi valmistautua työelämään. Rytinää kesti useita vuosia, jonka myötä ihmisarvo menetti arvonsa ja maailmaa hallitsi pian kansasta piittaamattomat politiikot. Rahasta tuli tärkeä asia ja lopulta myös seksielämästä tuli vain jalogeenisten huvia. Ensin tuli Kotro, sitten Laasanen ja vanhukset jäivät heitteille. Ja nyt sitten luulemme elävämme parempaa elämää.Nyt tarvittaisiin jotain hyvin naiivia. Muutosta. Se muutos voisi löytyä vaikka vuoden 1986 mainoksista. Suomalaiset ihmiset olivat noissa kuvissa pullollaan energiaa. He olivat iloisia, naiiveja, mutta vahvoja, vastuullisia ja toisistaan välittäviä.
- 14.
- 15.
- 16.
- 17.
- 18.
-
ET, Halonen, Vanhanen, Lipponen, Väyrynen jne. ovat kuitenkin nyky-Venäjän kannalta enemmän tai vähemmän niitä hyödyllisiä idiootteja, joille oma etu tai oman puolueen sisäpoliittinen etu ovat osuneet yksiin suomettumisen kanssa.
NATO-kysymys on tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa sisäpoliittinen etu ja noiden tappien henkilökohtaiset edut ovat ohittaneet järkiperusteet.
Jokaisen sukupolven on tehtävä oma ”Vanhan valtauksensa”, meille 40-vuotiaille se on suurten ikäluokkien perinnön siivoaminen, vaikka tapahtuisi ylilyöntejäkin. Mielestäni Boxbergin ja Heikan ylilyönnit ovat vähäisempiä kuin Vanhan valtaajien sukupolven ylilyönnit.
- 19.
- 20.
-
”Paitsi tietenkin ruotsinkielisellä puolella, siellä voi olla liberaali sanan joka merkityksessä … ”
Paitsi jos sattuu olemaan suomenkielinen liberaali. Silloin ei aktiiviympyröihin ole asiaa. Jos RKP:hen alkaisi rynniä suomenkielisiä liberaaleja nimenomaan liberalismin asialla, niin taitaisit pitää sitä samanlaisena soluttautumisena kuin Perussuomalaisten ja Suomen Sisun tapauksessa.
Vihreät on sopivampi puolue oikeistoliberaalille. Kokoomuksessa on konservatiiveja ja markkinaliberalismista luovutaan aina suuryritysten etujen sitä vaatiessa, joten Vihreissä sosiaalisen ja taloudellisen liberalismin yhteenlaskettu määrä nousee suuremmaksi. - 21.
-
@20
Enneksi olkoon oikeistoliberalismille Sinnemäen johtamissa Vihreissä! - 22.
- 23.
-
Panu, Kokoomus on konservatiivinen että liberaalinen puolue sen mukaan, kumpi siipi sattuu pitämään valtaa puolueessa.
- 24.
-
Lumedemokratian kirjoittajien haastattelu: http://www.youtube.com/watch?v=N8rumMBXsN4
En ole kirjaa lukenut, mutta tuon haastattelunkin perusteella Panun arvio tuntuu hyvin yksisilmäiseltä. Ei heidän kritiikkinsä kohdistu vain demareihin/vasemmistoon (”punaleiri”), vaan myös kepun ”aluetukileiriin” ja lähinnä kokoomukseen yhdistyvään ”pääomaleiriin”. Kaksipuoluejärjestelmää he vaativat siksi, että olisi poliittisia vaihtoehtoja. Nythän kaikki puolueet vetävät samaa linjaa, jota sitten oppositioon joutumisen jälkeen kritisoidaan.
Sinällään vaihtoehtojen tuominen politiikkaan ei vaadi kahta puoluetta jenkkityyliin, vaan oikeiston ja vasemmiston kiinteämmät, aatteellisesti yhtenäisemmät vastakoalitiot ajaisivat saman asian, vrt. Ruotsi. Suomessa kuitenkin vaikkapa kokoomus ja kommunistit voivat olla iloisesti samassa hallituksessa.
Miten esimerkiksi seuraava Hesarin arviosta oleva katkelma liittyy Panun kritiikkiin:
”Avoimen päätöksenteon vastaisina salaseuroina he pitävät muun muassa talousneuvostoa, Jukka Rantalan johtamaa epävirallista 'eläkejunttaa' sekä politiikan ja talouden vaikuttajille tarkoitettua Keskiviikkokerhoa, johon otetaan uusia jäseniä – vain miehiä – pelkästään kutsun perusteella.”
- 25.
-
Minäpä menin, ostin ja luin tuon pamfletin. Pidän sitä ihan hyvänä lajissaan, sillä se herättää kysymyksiä suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä. Kirja olisi kaivannut editointia, sillä siinä toisteltiin turhan paljon samoja asioita, mutta silti se suomalaisten toimittajien tekemäksi hyvä pamfletti.
Se ei ole hyökkäys yksin vasemmistoa kohtaan, vaan siinä arvostellaan suomalaista konsensus-järjestelmää, jossa demareiden punaleiri, keskustan aluetukileiri ja kokoomuksen pääomaleiri ovat sulassa sovussa keskittyneet junailemaan etuja toisilleen. Avoin kilpailu ja keskustelu eivät Suomeen tämän tuloksena sovi. Laskun maksaa kansa. Meillä on matala ansiotaso, kovat verot ja huonot palvelut verrattuna moniin muihin länsimaihin. Ihmiset myös voivat pahoin, koska he kokevat, että eivät voi vaikuttaa asioihin.
Erityisesti kepulaista maatalous- ja aluetukipolitiikkaa arvostellaan kovin sanoin. Ihan syystä, voisi todeta, sillä miksi kansan enemmistön pitäisi maksaa itsensä kipeäksi siitä ilosta, että joku jyväjemmari saa peräkylillä harjoittaa perinteitään. Rahat pitäisi jakaa paljon tasaisemmin, myös palveluammateissa työskentelevien kaupunkilaisten hyödyksi. Nyt kaupunkilaiset saavat lisäksi maksaa järkyttävän hinnan kallista muoviin pakatusta kumimaisesta leiväksi kutsutusta viljatuotteesta.
Keskeneräisistä asioista ei Suomessa saa puhua (tämän on parikin viime aikojen pääministeriä ihan ääneen todennut), eikä valmiista asioista ole tietysti enää tarvetta keskustella. Niinpä etuleireillä ja virkamiehillä on kabinettien hiljaisuudessa suhteettoman paljon valtaa. Minkäänlainen älymystö, saatikka media ei tätä peliä kritisoi, vaan kaikki kynnelle kykenevät ovat omien etujen toivossa mukana samassa juonessa. Kun vaihtoehdot ja keskustelu puuttuvat, mikään ei muutu äänestämällä. Sama Sailasten politiikka jatkuu vuodesta toiseen. Siksipä kansalaiset eivät juuri vaivaudu äänestämään. Tai jos vaivautuvat, äänestävät sitten protestiryhmiä, kuten Perussuomalaisia.
Menneisyyden hallinnasta kirjoittavat Boxberg ja Heikka myös, ja vaikka en heidän käsitystään anteeksipyytelyjen tarpeesta allekirjoita, niin kieltämättä varsinkin syvimmän suomettumisen aika on jäänyt liian vähälle käsittelylle Suomessa. Sen ajan taiteilijat ja poliitikot jatkavat uriaan ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut, mikä on välillä tosi irvokasta.
Kirjassa ei väitetä, että Kivistö, Tuomioja, Halonen, Liikanen tai Kanerva olisivat olleet Neuvostoliiton agentteja tai muuta vastaavaa, mutta heidän demokratiaa ja sananvapautta halventaneet, Länsi-Euroopan integraatiota vastustaneet ja/tai kommunistidiktatuureja tukeneet kantansa tulevat kyllä esille. Ja ihan syystä, sillä yksikään heistä ei ole tehnyt selvää tiliä tuon ajan näkemyksistään. Voi siis epäillä, että he eivät edelleenkään näe niissä mitään väärää.
- 26.
-
Nimi:Erkki: ”Siksipä kansalaiset eivät juuri vaivaudu äänestämään. Tai jos vaivautuvat, äänestävät sitten protestiryhmiä, kuten Perussuomalaisia.”
Ei pidä paikkaansa. Enemmistö äänioikeutetuista vaivautuu äänestämään ja suurimman äänisaaliin keräävät Kokoomus, SDP ja Keskusta, ei PS.
Miksi muuten kaikkien kansalaisten pitäisi äänestää? Ei äänestäminen ole mikään itseisarvo. Suurella osalla kansasta ei ole syvällistä tietämystä yhteiskunnasta ja taloudesta, mutta he äänestävät silti. Miksi? Minä en tiedä aivokirurgiasta mitään, joten en missään nimessä lähtisi operoimaan kenenkään aivoja. Jos kansalaisella ei ole syvällistä tietämystä kansantaloustieteestä, hänen tulee myöntää tietämättömyytensä ja jättää äänestämättä talouspolitiikkaan vaikuttavissa kysymyksissä.
Tällä hetkellä kansalaiset äänestävät liikaa suhteessa heidän tietämyksensä tasoon. Kaikkea valtaa ei tietenkään pidä siirtää asiantuntijoille, mutta optimi löytyy jonkin verran nykyisestä tilanteesta asiantuntijavallan ja alhaisemman äänestysaktiivisuuden suuntaan.
- 27.
-
”Enemmistö äänioikeutetuista vaivautuu äänestämään ja suurimman äänisaaliin keräävät Kokoomus, SDP ja Keskusta, ei PS.”
Päivitäpä poliittiset tietosi. Nukkuvien puolue on edelleen se kaikista suurin. Äänestysaktiivisuus on syöksykierteessä, eivätkä niitä nukkuvia äänestäjiä suinkaan herättele koleme suurta, vaan nimenomaan protestiliikkeet, kuten PS.
”Miksi muuten kaikkien kansalaisten pitäisi äänestää?”
Ei tarvitsekaan. Äänestysvilkkauden lasku kertoo siitä, etteivät kansalaiset koe voivansa vaikuttaa. Siksi se on huolestuttavaa.
”Kaikkea valtaa ei tietenkään pidä siirtää asiantuntijoille, mutta optimi löytyy jonkin verran nykyisestä tilanteesta asiantuntijavallan ja alhaisemman äänestysaktiivisuuden suuntaan.”
Kiva kuulla, että ”asiantuntijoille” riittää vielä puolustelijoita. Kuka on ”asiantuntija”, millä perusteella ja miksi helvetissä hänellä pitäisi olla enemmän sanomista siitä, millaisessa yhteiskunnassa me elämme, kuin jollain muulla ”ei-asiantuntijaksi” lasketulla? Tosiasia on, että nykyisessä konsensus-systeemissä etupiirien ”asiantuntija-edustajat” keskitttyvät junailemaan lähinnä omaa etuaan, eivät yhteistä hyvää. Kansanvaltaa tarvitaan aivan ehdottomasti paljon nykyistä enemmän.
- 28.
-
”Kuka on ”asiantuntija”, millä perusteella ja miksi helvetissä hänellä pitäisi olla enemmän sanomista siitä, millaisessa yhteiskunnassa me elämme, kuin jollain muulla ”ei-asiantuntijaksi” lasketulla?”
Miksi lääkärillä pitäisi olla sanomista siihen, miten potilasta aletaan hoitaa? Lähtökohta on aina se, että asiantuntija tietää enemmän kuin ei-asiantuntija ja että asiantuntija on oikeassa. Tähän on poikkeuksia, mutta ne pitää sitten osoittaa yksitellen ja perustellen.
”Tosiasia on, että nykyisessä konsensus-systeemissä etupiirien ”asiantuntija-edustajat” keskitttyvät junailemaan lähinnä omaa etuaan, eivät yhteistä hyvää.”No tällaiset tapaukset pitää aina osoittaa erikseen. Pitää tarkastella, kuinka suuri osa asiantuntijoiden aikaansaamasta politiikasta on seurausta asiantuntijoiden asiantuntemuksesta ja kuinka suuri osa on seurausta asiantuntijoiden oman edun junailemisesta. Luulenpa, että edellinen edustaa suurempaa osaa. Oli miten oli, niin tietyt nykysysteemin epäkohdat eivät vielä ole riittävä argumentti asiantuntijavaltaa vastaan sinänsä.
”Kansanvaltaa tarvitaan aivan ehdottomasti paljon nykyistä enemmän.”Oletetaan, että asiantuntijat ajavat omaa etuaan ja että tämä huonontaa merkittävästi politiikkaa. Miten tästä muka voidaan päätellä, että kansanvaltaa pitää lisätä? Ensinnäkin, kansa tuntee asiat huonommin kuin asiantuntijat. Toiseksi, kansa ja sen eri osat ajavat myös omaa etuaan, eivät yhteistä etua. Asiantuntijavallassa meillä on siis asiantuntemukseen perustuvaa hyvää politiikkaa ja sitä sotkemassa ripaus asiantuntijoiden itsekkyydestä johtuvaa huonoa politiikkaa. Kansanvallassa meillä on asiantuntemattomuuteen perustuvaa huonoa politiikkaa ja eri kansanryhmien itsekkyydestä johtuvaa huonoa politiikkaa. Asiantuntijavalta voittaa.
- 29.
-
”lähtökohta on aina se, että asiantuntija tietää enemmän kuin ei-asiantuntija ja että asiantuntija on oikeassa.”
Ei tuo ole vastaus kysymykseen. Me puhumme nyt yhteisten asioiden asioiden hoitamisesta, emmekä mistään työnteosta.
”Luulenpa, että edellinen edustaa suurempaa osaa.”
Luulo ei ole tiedon väärti.
”Oli miten oli, niin tietyt nykysysteemin epäkohdat eivät vielä ole riittävä argumentti asiantuntijavaltaa vastaan sinänsä.”
Kyllä ovat, siilä omista asioistaan osaa lähtökohtaisesti päättä jokainen itse. Tälle yksilönvapaudella länsimainen yhteiskunta ja sivistys rakentuu, kaikkine eteenpäin vievine voimineen. Ns. asiantutijavalta johtaa vain kurjuuteen ja kaaokseen, kuten Neuvostoliiton esimerkki osoittaa. Parempia tuloksia saadaan, kun ihmiset otetaan itse päättämään yhteisistä asioista, kantamaan vastuuta ja viemään asioita, myös omaa hyvinvointiaan eteenpäin. Sveitsi on hyvä esimerkki tästä.
”Asiantuntijavalta voittaa.”
Neuvostoliitto oli sinun valintasi, Sveitsi minun. Kumpiko voitti?
Kansahan on nimenomaan paras asiantuntija itseään koskevien asioiden, eli politiikan hoitamisessa. Kun heidät saadaan sitoutettyua yhteiseen päätöksentekoon, ns. asiantuntijhat, joita erityiskysymyksissä tarvittaan, eivät voi vetää välistä. Eivät myöskään poliitikot tai puolueet. Kansanvalta voittaa mennen tullen.
- 30.
-
”Me puhumme nyt yhteisten asioiden asioiden hoitamisesta, emmekä mistään työnteosta.”
Mm. talouspolitiikalla ja ilmastopolitiikalla on aika iso merkitys ”yhteisten” asioiden hoitamisessa. Tämän tyyppisten ilmiöiden ymmärtämiseen vaaditaan vuosien paneutumista ja asiantuntijuutta. Kansa on tutkitusti monissa tällaisissa kysymyksissä systemaattisesti eri mieltä asiantuntijoiden kanssa. Erimielisyys asiantuntijoiden kanssa on väärässä olemista. Eli jos kansa haluaa lopputulosta X, niin kansa ei ymmärrä vaatia parasta tietä X:ään eli A:ta, vaan vaatiikin B:tä, joka ei johda X:n suuntaankaan vaikka kansa niin kuvitteleekin.
”Ns. asiantutijavalta johtaa vain kurjuuteen ja kaaokseen, kuten Neuvostoliiton esimerkki osoittaa.”Jos Neuvostoliitto on esimerkki asiantuntijavallasta, miksi talouden asiantuntijoiden eli kansantaloustieteilijöiden, sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten, keskuudessa vallitsee voimakas yksimielisyys siitä, että sosialistinen suunnitelmatalous ei toimi? Neuvostoliitossa jos missä asiantuntijat eivät olleet vallassa.
”Kyllä ovat, siilä omista asioistaan osaa lähtökohtaisesti päättä jokainen itse.”Liiallisessa kansanvallassa väärässä olevat ja tietämättömät väestönosat pääsevät vaikuttamaan negatiivisesti paitsi omiinsa niin myös muiden asioihin.
- 31.
-
”Erimielisyys asiantuntijoiden kanssa on väärässä olemista.”
Asiantutijatkin erehtyvät. Kukaan ei ole erehtymätön.
”Neuvostoliitossa jos missä asiantuntijat eivät olleet vallassa.”
Kyllä olivat, kommunistiasiantuntijat.
”Liiallisessa kansanvallassa väärässä olevat ja tietämättömät väestönosat pääsevät vaikuttamaan negatiivisesti paitsi omiinsa niin myös muiden asioihin.”
Onko se liikaa vaadittu, että kansa saisi päättää itseään koskevista asioista? Millä perusteella? Kansan enemmistö haluaa hyvää ja halpaa ruokaa, mutta silti, kiitos suomalaisen konsensussysteemin, meillä tuetaan asiantutijana häärivän MTK:n johdolla täysin kannattamatonta maataloutta. Järkeä tässä ei ole.