Pakistanin rautarouva palaa kotiin
18.10.2007
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Politiikka, Kansainväliset suhteet, Maailmanpolitiikka
Silloin ennen vanhaan, kun minäkin vielä uskottelin itselleni uskovani feminismiin, Pakistan - tuo Intian ylijäämäpaloista kasattu muslimivaltio - juhli uutena pääministerinään nuorehkoa naista nimeltä Benazir Bhutto. Se tuntui hyvinkin suurelta ihmeeltä ja vahvisti omalta osaltaan mielikuvaa naisten tasa-arvon vääjäämättömästä voitosta maailman viheliäisimmilläkin takahikiöillä, joihin ”puhtaiden maa” epäilemättä kuuluu. Nyt Bhutto, joka on elellyt vuosikausia maanpaossa, on palaamassa kotiin.
Silloin kun Benazir Bhuttosta vuonna 1988 ensimmäisen kerran tuli Pakistanin pääministeri, meikäläisistä viestimistä sai sellaisen kuvan, että hänet nosti valtaan jonkinmoinen kansannousu Filippiinien vuoden 1986 EDSA-vallankumouksen tyyliin (nuo itäeurooppalaisten maiden samettikumouksethan olivat siihen aikaan vielä epärealistisia tulevaisuudenhaaveita). Ihan niin se ei mennyt, sillä Bhutto sai vallan Pakistanin ensimmäisissä vapaissa vaaleissa diktaattori Zia ul Haqin kuoltua, mutta rinnastus EDSA-vallankumoukseen tuntuu jälkiviisauden valossa hyvinkin mielekkäältä. Molemmissahan maissa valtaan nousi suurella kansan tuella naispuolinen valtionpäämies, Filippiineillä Corazón Aquino, Pakistanissa Benazir Bhutto - joka ei kuitenkaan saanut aikaan mitään merkittävää muutosta maan enemmän tai vähemmän masentavassa poliittisessa elämässä, joka kuului maan perinteiseen, kehitysmaiden tapaan korruptoituneeseen eliittiin ja jonka kansansuosiokin oli oikeastaan kuolleelta lähisukulaiselta perittyä.
Benazir Bhutton isä oli Pakistanin kansanpuolueen karismaattinen johtaja Zulfiqar Ali Bhutto, jolta sotilasjohtaja Zia ul Haq vei ensin vallan ja sitten hengen; Corazón Aquinon aviomies Benigno ”Ninoy” Aquino taas saapui kotimaahansa maanpaosta tieten tahtoen joutuakseen Filippiinejä jo ikuisuuden hallinneen kovapintaisen diktaattori Ferdinand Marcosin murhauttamaksi. Sekä Zulfiqar että Ninoy olivat kannattajiensa silmissä marttyyreja, ja niin tytär kuin leskikin saivat osansa marttyyrin glooriasta päästen sen turvin valtaistuimelle. Mutta kuten tiedetään, politiikka on likaista peliä, varsinkin kehitysmaissa, joissa niin lakien noudattaminen kuin ihmisoikeudetkin ovat kehnolla tolalla. Valtaistuimelle kohonnut naiseläjä joutuu sellaisissa maailmankolkissa liittoutumaan hyvin epämiellyttävien tyyppien kanssa voidakseen hallita maataan edes joten kuten, vallankin kun tyypillisessä keharivaltiossa esiintyy villejä pyssyporukoita ja hallitusvallan tavoittamattomiin jääviä katvealueita.
Aquinon aikana Filippiineillä toimi maolainen sissiryhmä nimeltä Uusi kansanarmeija, oletettavasti yhtä julma ja kovapintainen kuin Perun Loistava polku. Luonnollisesti sissien julmuudet synnyttivät yhtä kovapintaisen vastareaktion, eli ankara antikommunistinen oikeistolaisuus oli yhteiskunnassa laajalle levinnyttä, mikä sinänsä varmaan sopi mainiosti Filippiinien mahtavan liittolaisen, Ronald Reaganin Yhdysvaltain, pirtaan. Niinpä Corazón Aquinokin asettui vaivihkaa tukemaan antikommunistisia vastasissejä, ryhmää nimeltä Alsa Masa - jengin nimi on paikallista yleiskieltä tagalogia, mutta molemmat sanat ovat espanjasta saatuja lainoja, joita tagalogin kieli vilisee, ja tarkoittavat ilmeisesti suunnilleen samaa kuin espanjan alzamiento de las masas, siis kansanjoukkojen nousua. Eräiden tietojen mukaan Alsa Masa oli kansalaisten spontaani nousu kommunistista terroria vastaan, toisten väitteiden mukaan kyseessä oli nuorisohuligaanisakin oloinen häirisporukka, joka syyllistyi jokseenkin yhtä törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin kuin maolaiset: tämän version mukaan sen tyyliin kuului esimerkiksi rillipäisten nuorten leikkaaminen veitsillä palasiksi, rillipää kun oli intellektuelli eli potentiaalinen kommunisti. Filippiineilläkään amikset eivät sitten ilmeisesti pitäneet lukiolaisista. Luonnollisestikaan ei ole mitään syytä, miksi tarinan molemmat puolet eivät voisi olla totta samanaikaisesti.
Benazir Bhutto - länsimaissa opiskellut ja länsimaiset arvot omaksunut nykynainen - taasen lupasi kyllä maansa naisille yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista, muttei opposition pelossa uskaltanut toteuttaa mitään naisasiahenkisistä reformiehdotuksistaan. Sitä vastoin hän kyllä sai mielestään loistavan geopoliittisen idean: hänpäs ryhtyisi tukemaan kaoottisessa, heimosotien repimässä ja neuvostoliittolaisten miehitysjoukkojen ruhjomassa naapurimaassaan toiminutta perinteisiä perhearvoja kannattanutta sissiryhmää, jonka rouva pääministeri uskoi voivan valtaan noustessaan vakauttaa asianomaisen maan, niin että Keski-Aasian ja Pakistanin väliset kauppareitit pysyisivät lopultakin kunnolla auki eikä tarvitsisi pelätä maantierosvoja. Sissiryhmä nousikin maassaan valtaan Bhutton jälkimmäisen pääministerikauden lopussa, mutta sittemmin ilmeni, että rouvan päähänpisto ei ollutkaan ollut aivan niin nerokas kuin hän oli luullut. Se naapurimaa näet oli nimeltään Afganistan, ja se sissiryhmä tunnettiin Talibanina. (Femakon syytä siis taas kerran kaikki, myös muslimiterrorismi.)
Bhutto julkaisi ensimmäisen valtaannousunsa aikoihin omaelämäkerrallisen teoksen Idän tytär. Salman Rushdie luki kirjan ja kirjoitti siitä esseen, joka on julkaistu lukemisen väärtissä ja kiinnostavassa kokoomateoksessa Imaginary Homelands. Teoksen suomenkieliseksi nimeksi voisi panna vaikkapa ”Kuvitteelliset kotimaat”, mutta sitä ei tietenkään ole käännetty kielellemme, vaikka Rushdien esseistiset kirjoitukset ovat huomattavasti kiintoisampia kuin hänen uuvuttavalla ja teennäisellä tavalla kokeilevat romaaninsa. Missään tapauksessa Rushdie ei ollut erityisen vakuuttunut Bhutton kirjasta. Hänen mielestään isä-Zulfiqar oli ollut tyypillinen tropiikin tyranni, joka oli hallinnut innokkaiden, palvovien ja toisinajattelevia vainoavien kannattajien tuella ja lahdannut Balutšistanin maakunnan väestöä kansanmurhan luonteisesti jonkin paikallisen sissiliikkeen noustua kapinaan.
En muista, mainitsiko Rushdie myös sen, että Zulfiqar ilmeisesti myös käytti poliittisesti hyväkseen ahmadija-lahkoon suuntautunutta vihaa. Ahmadilaiset ovat erityisesti lähetystyöhön panostava mystinen lahko, jota voi monestakin syystä luonnehtia islamin Jehovan todistajiksi ja joilla on runsaasti kannattajia Intiassa ja Pakistanissa. Muut muslimit pitävät ahmadilaisia islamista luopuneina vääräuskoisina ja ahmadijaa pyhiä häpäisevänä uususkontona, ja Pakistanissa onkin esiintynyt jonkin verran pogromin kaltaisia väkivaltaisuuksia, joissa ahmadilaisia on surmattu. Myös valtion politiikka lahkoa kohtaan on ollut syrjivää ja töykeää sekä Zulfiqarin että Zia ul Haqin aikoina, enkä oikein usko, että Benazirkaan olisi suhtautunut heikäläisiin kovin suvaitsevaisesti.
Zulfiqar oli palvottu ja varmaan kohtuullisen kyvykäskin nationalistijohtaja, joka hallitsi maataan kansallismielisen sosialistin (heh heh, tästäpä saataisiin mehevä mielleyhtymä) elkein: maan taloudellinen tilanne kuulemma meni surkeaksi juuri siksi, että Bhutton johdolla toteutettiin jonkin sortin populistista sosialismia tyypilliseen koheltavaan kehitysmaatyyliin. Sosialismin lisäksi hänen kuningasajatuksiaan oli ydinpommin hankkiminen Pakistanille, joka tuossa kymmenkunta vuotta sitten myös toteutui, kun muutama koelatinki räjäytettiin Chagain kukkuloilla Balutšistanissa. (Rushdie muistaakseni kertoi jossain noihin aikoihin kirjoittamassaan artikkelissa - niitä uudempia löytyy kokoelmasta Step Across This Line - että köyhät pakistanilaiset riensivät jälkeen päin ydinkoepaikalle saadakseen isänmaallisen muiston ruukullisesta radioaktiivisesti säteilevää maata. Monissa pakistanilaiskodeissa näitä ruukkuja säilytetään kunniapaikalla aiheuttamassa perheelle isänmaallisia syöpäkasvaimia.) Siinä missä Zulfiqar oli ainakin kannattajiensa mielestä suurmies, Benazir on suurmiehen keskinkertainen tytär; ja koska hän on käynyt länsimaisia kouluja, hänellä ei ole isänsä kosketusta kansaan. Luultavasti Benazir puhuu urdua huonommin kuin englantia.
Mitä sitten Benazir Bhutton aviomieheen Asif Zardariin tulee, häntä Rushdie ei pitänyt juuri minkäänlaisessa arvossa: hän luonnehti herraa korruption ruumiillistumaksi ja miljoonarosmoksi, joka oli sotkeutunut jokseenkin kaikkiin mahdollisiin koijarinkonsteihin, hämärämiesten hommiin ja rikoksiin huumekaupasta salamurhiin. Zardarin liikanimi kuuluukin olevan ”Herra Kymmenen Prosenttia”, millä tarkoitetaan sitä, että missä tahansa Pakistanissa raha vaihtaakin omistajaa ja keiden kesken, Zardari onnistuu aina vetämään välistä omat kymmenen prosenttiaan. Zardari on jossain välissä istunut vuosikausia pakistanilaisessa vankilassakin tuomittuna Benazirin veljen murhasta (!).
Herää kysymys, miksi tällainen Bonnie ja Clyde -pariskunta ylipäätään toivotetaan tervetulleeksi Pakistaniin. No, maan nykyinen hallitsija Pervez Mušarraf on huolissaan kannatuksensa murenemisesta ja islamistiporukoiden vahvistumisesta. Vain ottamalla Benazirin mukaan hallitukseen Mušarraf uskoo voivansa varmistaa itselleen riittävän kannatuksen vakauttaakseen Pakistanin, Benazir kun nauttii edelleenkin samaa suosiota kuin palvottu isänsä. (Hei, se sanoi ”vakauttaa” ja ”Pakistan” samassa virkkeessä…ähähähähihihihi.) Toisin sanoen siinä maassa vaihtoehdot ovat edelleenkin masentavan vähissä: joko öyhömuslimit tai mafiosot.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Tietääkseni myös USA tuki Pakistanin kanssa Talebania. Vai oliko sen takana Pakistanin harjoittama ylipuhuminen ideansa taakse?
Sittemmin Taleban ei halunnutkaan tehdä niin kuin Pakistanja USA määräsivät, vaan halusivat olla riippumaton heistä. Siksi se murskattiin. Mistään terrorismista ei kai ole oikeita todisteita? Kyseessä taitaa olla jenkkipropaganda medioissaan ja länsimaiden myös, koska länsimaat halusivat myös sotaa Afganistania vastaan.
Jenkkien ”löydökset” Afganistanissa tuntuvat aika lailla CIA:n lavastamilta. Ottamatta nyt tässä kantaa WTC-iskuihin, niin tuskin sentään missään tapauksessa Afganistan niihin millään tavalla oli osallisena.
Koulutusleirit ovat höpöhöpöä. Kyyseessä ovat ilmeisesti Talebanin omat leirit sotajoukkojensa harjoitusta varten.
- 2.
-
USA tuki Afganistania miehittäviä neuvostojoukkoja vastaan taistelevia ryhmiä Pakistanin salaisen palvelun kautta. Tässä oli ongelmana se, että koska Vietnam tyyppistä skenaariota haluttiin vältellä mahdollisimman kaukana, niin osallistuminen oli hutiloivaa. Talebania USA ei sinällään ole mielestäni tukenut. Bin Ladenhan Talebania tuki, eikä hän ole rahallisesti tarvinnut USAn tukea.
- 3.
-
@1,
On joskus huvittavaa olla Pölhöateistin kanssa samaa mieltä jostakin. Talebanien harjoitusleirit ovat höpöhöpöä, ainakin sikäli kuin tällä tarkoitetaan terrorismikoulutusta. Tokihan Talebanilla oli taistelukokemusta neuvosto- ja erityisesti Pohjoisen liiton rosvojoukkoja vastaan, joten eivät kouluttajat ihan pöljiä voineet olla. Tulen ja liikkeen käytön noillakin leireillä varmaan oppi. Sen sijaan ”löydökset” joukkotuhoasehankkeista osoittavat lähinnä sen, ettei tällaista vaaraa todellisuudessa ollut. Esim. minullakin on kovalevylläni tuo 70-lukulainen pilateksti siitä, miten voi kasata ydinpommin autotallissa. Uskoisin, että vanhana kemianopiskelijana Panukin syntetisoi meille hermokaasua nopeammin kuin nuo rättipäät.
Terroristien ”koulutusleirit” eivät ole niinkään pelottavia niillä saatavan sotilaskoulutuksen vuoksi vaan leireillä toteutettavan indoktrinaation takia. Sellaisella oleskellutta ei voi koskaan jälkeenpäin pitää täysin luotettavana länsimaan kansalaisena. Terrorismiin tarvittavan koulutuksen saisi sen sijaan paljon paremmin hakeutumalla esim. pioneeriksi Suomen puolustusvoimiin suorittamaan asevelvollisuutta. Jälkikäteen taitoja voi vielä parantaa MPK ry:n kursseilla, jos tähän tuntee tarvetta. ;-)
- 4.
-
Pölhöateisti, USA _ei_ tukenut Talibania.
USA tuki Afghanistanin sodassa eri mudzaheddin-ryhmittymiä, jotka enemmän tai vähemmän menestyksellisesti iskivät venäläisiä täysin motivoitumattomia ja huonosti koulutettuja varusmiehiä vastaan, yleensä selän takaa ja väijytyksestä, ja lähes aina niitä B-miesten muodostamia huoltokolonnia vastaan, ja kun NL sitten alkoi natista liitoksissaan ja veti sisäisten ongelmiensa vuoksi 1986 pois, mudzaheddinit suureen ääreen julistivat voittaneensa.
Tämän jälkeen mudzaheddinit aloittivat pudotuspelin eli sisällissodan ratkaistaakseen, kuka on se isoin korppikotka Afganistanin haaskalla, ja eri ryhmittymät alkoivat leikkelemään toistensa kurkkuja. Tässä vaiheessa USA lopetti avustamisensa.
Kuten tuollaisessa tilanteessa yleensä käy, kahden korvapuusti on kolmannen kauppa. Potin korjasi siihen saakka täysin tuntematon ryhmittymä, Pakistanin tukema Taliban, joka lupasi maahan kuria ja järjestystä ja rauhaa. Sellainen sitten myös saatiin, mutta siitä maksettu hinta oli aivan liian kova.
USA _ei_ missään vaiheessa tukenut Talibania. USA tuki mudzaheddineitä. Talibanin suurimmat tukijat olivat Pakistan ja Saudi-Arabia. Taliban edustaa melkein puhdasta wahhabilaisuutta - jonka suurin tukialue on Saudi-Arabia. Saudi-Arabiasta puolestaan meidän omat somalimme toteavat, että ”täysin barbaarinen ja keskiaikainen paikka, jossa ikävä kyllä sijaitsee Mekka, mutta jossa ei missään tapauksessa haluaisi asua”.
- 5.
- 6.
-
Kai aiot hävittää tuon reseptin?
- 7.
- 8.
-
USA:n tuki Talebanille onkin niitä asioita, joita se ei varsinkaan jälkikäteen haluaisi myöntää. Siksi sitä ei lue USA.n ja länsimaiden valtalehdissä. Guardianissa on voinut olla spekulointia ja viitteitä, tietysti myös USA:n vastaisissa komulehdissä. Muistan kuitenkin lukeneeni USA.n ja Venäjän sekä toisaalta USA:n ja Pakistanin tiedustelupalvelujen yhteisestä tuesta Talebanille ja kaasuputkihankkeista Afganistanin läpi ihan Antero Leitzingerin tutkimuksista. Myös muualta.
Vielä vuonna 2001, kun Talebania vastaan oli jo jauhettu kiihkeää propagandakamanjaa Lännen mediassa kuukausikaupalla, USA:n piti ihan julkisesti kiistää tuki Talebanille. Eri maiden vasemmistolehdissä kiersi juttua siitä, että USA tuki ja oli tukenut Talebania. Kuitenkin esim. Andreas von Bülow on kaivanut jostain vuodetun jutun-tiedä sitten, onko vuoto aito-että Talebanin edustajat olisivat WTC-iskun aikaankin olleet juuri USA:ssa neuvottelemassa putkihankkeista ym.
Valtamedia ja monet laatulehdetkin toistavat nykyään USA:n virallista kantaa, joka kiistää tietysti kaiken tuen ja kertoo asiat ihan eri tavalla.
- 9.
- 10.
-
Pölhöateisti, tuota esittämääsi kutsutaan nimellä ”salaliittoteoria”.
- 11.
-
Pakistanin suhteessa Afganistaniin ISI ( http://en.wikipedia.org/wiki/Inter-Services_Intelligence ) on se joka jyllää. Talebanit tarvitsivat koulutustleirejä ennen kaikkea pohjoista liittoa vastaan käytävään sotaan. Käsittääkseni arabien ”kansainvälinen prikaati” oli talebanien ykkösnyrkki em. taistelussa. Bin Laden huseerasi sekä sisällissodassa että omissa ”projekteissaan”.
- 12.
-
ALGIAIDA TALEBAN Järjästö on pimeyden tuhokone jota ei saa päästää mailmassa valtaan silloiin mailma on helisemässä .
t. KARS SKYWALKER JEDIMESTARI
VOIMA OLKOON KANSSANNE
- 13.
-
En ole varmaa, onko juttua ollut missään laatulehdessä. Ennen USA:n kiistömistä myös Hesarissa taidettiin sanoa USA.n tukeneen Talebania. Luulen, että juttu on ollut Guardianissa tai jossain, kun kerran myös Andreas von Bülow kertoo asiasta. Samoin monet muut.
Yleensäkin monet laatulehdet valitsevat erinäisistä asioista oman linjansa ja ovat monessa asiassa eri linjoilla. Ihan selviä todisteitakin vastaan joskus, kun tarpeeksi iso valta vain julistaa todisteet kiistanalaisiksi tai jokin muuu syy vaatii tukea.
- 14.
-
Bhuttohan oli tuossa juuri eilen yritetty räjäyttääkin kuoliaaksi tervetuliaislahjana. :(
- 15.
-
Demokratian mitta ei ole se, onko maassa presidentti. Demokratian mitta on se, onko maassa entisiä presidenttejä.
Kirjoitin omassa blogissani aiheesta ”Karhunpoika karjahtaa” ja siitä, miten diktatuuri lopultakin on hyvin labiili järjestelmä - se personifioituu aina henkilöön - johtajaan, kaaniin, depoottiin, tsaariin, pääsihteeriin, caudilloon. Demokratia puolestaan ei edes tarvitse johtajia, vaan se toimii omalla painollaan - ihmiset vaihtuvat, järjestelmä pysyy. Paradoksaalisesti demokratia on stabiili kun taas diktatuuri labiili järjestelmä.
Yksi demokratian silmiinpistäviä piirteitä on se, että kansalaiset pohtivat, onko hallitsija ollut hyvä vaiko huono. Diktatuurimaissa puolestaan merkitystä on vain sillä, onko hallitsija vahva vaiko heikko. Ja vahvat hallitsijat harvemmin ovat hyviä hallitsijoita.
- 16.
- 17.
-
Pakistanista oli aikaisemmin puhe, ja tuo alue on paljon levottomampi kuin mitä pääsee filtterin lävitse.
Oli miten oli, ja kun puhe oli joskus lentopelosta, niin joku älypää äsken kertoi että kyse on ”kontrollineuroosista”. Eli lentopelko johtuisi siitä että lentopelkoisessa ihmisessä ilmenee ihminen joka haluaa kontrolloida muita ja joka joutuu yhtäkkiä tilanteeseen jossa ei ole ”kontrollia”. Plääh.
Nyt kun SAS reistailee ja muutkin koneet tippuvat noin 50% todennäköisyydellä tässä on pikkuhiljaa tarkoitus kirjoittaa testamenttia, sillä kohta on taas lento edessä. Olen laskenut todennäköisyydeksi että tuo lentokone syttyy tuleen ja/tai joutuu katastrofaaliseen ukkosilmaan noin 99% todennäköisyydellä. Tämä on siis tieteellinen teoria. Vertailemalla tilastoja ja mitä tulee sekä sattumiin, Jumalan vaikutukseen, luontoon että tekniikkaan. Mikäs siinä, elämää on ihan oikeasti tullut rakastettua vaikka ei aina ole ollut rahasäkki postilaatikossa.
- 18.
- 19.
-
”Demokratia puolestaan ei edes tarvitse johtajia, vaan se toimii omalla painollaan - ihmiset vaihtuvat, järjestelmä pysyy. Paradoksaalisesti demokratia on stabiili kun taas diktatuuri labiili järjestelmä.”
Kyllä Kollektivistinen oligarkia on kaikkein paras. Hö hö.
- 20.
-
Täytyy taasen sanoa että hyvä kolumni. Ei muuta, loppu. :-D
- 21.
-
En maallikkona tuntenut tuollaista Zakariaakaan olleskaan, olipa mielenkiintoista. Anna ihmeessä vastakin lukuvinkkejä.
- 22.
-
Feministit pitäisi lähettää maatakierävälle radalle jättitamppoonilla.
- 23.
-
Näiden feministien kanssa on syytä olla varovaisia. Katsotaan montako raatoa tulee tehyn lakosta? Johu naisasialöpölöpöunioni taitaa olla kaiken KIIHKOFEMAUKKUUDEN takana….
- 24.
-
”En maallikkona tuntenut tuollaista Zakariaakaan olleskaan, olipa mielenkiintoista. Anna ihmeessä vastakin lukuvinkkejä.”
Newsweekistä löytyy, esimerkiksi.