Öyhötystä kreikkalaiseen tapaan
10.12.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kielitiede, Politiikka, Historia
Kreikassa paikalliset ilmeisesti lähinnä renttuvasemmistolaiset opiskelijat ja nuorisohuligaanit ovat viime päivinä öyhöttäneet ja mellakoineet niin että koko maan luulisi uutisten perusteella olevan kaaoksessa. Viime vuosina näitä vastaavanlaisia massamellakoita on ollut muuallakin Euroopassa: Ranskassa riehuivat esikaupunkigettoihin sullotut maahanmuuttajataustaisen alaluokan nuoret, Irlannissa taas reuhasi vähän sen jälkeen täysin kotoperäinen syrjäytyneistö, joka meikäläisissä tiedotusvälineissä leimattiin hieman harhaanjohtavasti ”IRA:n kannattajiksi”. Itse asiassa kyseessä oli dublinilainen suurkaupunkialaluokka, jonka mesoaminen oli suunnilleen yhtä epäpoliittista luonteeltaan kuin brittiläisten jalkapallohuligaanien; poikien IRA-mielisyys oli lähinnä alaluokan perinteinen tapa haistattaa pitkät järjestäytyneelle yhteiskunnalle, poliisille ja keskiluokalle.
Kreikan mellakoissa voidaan nähdä yhtäläisyyksiä sekä Ranskan gettonuorison hillumiseen että Dublinin melskeisiin. Gettonuoret öyhöttivät siksi, että pari heidän ”omikseen” mieltämäänsä pikkurikollista oli ilmeisesti menehtynyt sähkötapaturmaan paetessaan poliisia johonkin muuntajakoppiin tai muuhun sähköpääkeskukseen, eikä nuorukaisille ollut varmaankaan kukaan selittänyt, ettei paljaita jakelukiskoja kuulu mennä sorkkimaan, jos mielii elää vanhaksi. Toisaalta näyttäisi myös siltä, että jonkinlainen enemmän tai vähemmän väljähtynyt äärivasemmistolaisena poseeraaminen on Kreikassa perinteinen tapa provosoida ”herroja”, kuten selkäytimestä lähtevä ”tasavaltalaisuus” Irlannissa.
Minun varhaislapsuudessani Kreikassa oli voimassa, hämmentävää kyllä, lähinnä latinalaisamerikkalaistyyliseksi laskettava sotilasdiktatuuri. Meikäläiset osallistuvat vasemmistolaiset puhuivat ”everstien Kreikasta”, koska vallankaappauksen (se tapahtui kuusikymmenluvun kallistuessa lopuilleen, siis joskus minun syntymäni aikoihin) olivat panneet toimeksi äärioikeistolaiset everstit, jotka sivuuttivat armeijan ylimmän johdon ja heittivät ylipäällikkönsä kiven sisään päästäkseen itse määräämään. Saksan kielessä itse asiassa vanhanaikainen sana everstille - Obrist (nykyään mieluummin Oberst) - taisi vakiintua noiden tapahtumien jälkeen tarkoittamaan sotilasjunttaan kuuluvaa upseeria sotilasarvosta riippumatta, koska Kreikan juntasta käytettiin nimitystä Obristen-Junta. Juntan vallankaappaus oli ainakin jossain määrin osa yleistä vanhoillista reaktiota kuusikymmenluvun kulttuurimurrokseen, ja täällä Suomessa yksittäiset konservatiiviset kirjoittajat, kuten kynäilevä eversti Wolf H. Halsti, ilmaisivat tiettyä ymmärtämystä ja myötätuntoa vallankaappaajia kohtaan.
Everstit julistivat mm. varjelevansa Kreikan vuosituhantista kulttuuria vierasmaalaiselta rappiolta ja kommunismilta, kuten kulttuuritaantumuksellisilla on tällaisissa tilanteissa tapana väittää. Mutta - taaskin koettuun ja arvattavaan tapaan - he myös kielsivät ja sensuroivat suuren osan Kreikan klassisesta kirjallisuudesta, mm. joukon antiikinaikaisia näytelmiä. Lähinnä he keskittyivät puolustamaan vanhoillisen kirjakreikan, ns. katharevousan, asemaa kaunokirjallisuudessa yleistynyttä, kansanmurteisiin perustuvaa ns. dimotiki-kreikkaa vastaan.
Oikeudenmukaisuuden tähden on tietenkin todettava, että Kreikkaa oli jo aikaisemmin vaivannut poliittinen kiikkeryys ja jakautuneisuus. Toisessa maailmansodassa maa oli hyvin itäeurooppalainen asemaltaan ja luonteeltaan, sillä saksalaismiehitys oli siellä tavattoman kovaotteinen, ja sinne syntyi myös vahva kommunistinen sissiliike. Nuornamiesnä luin joskus erään Kostis Papakongosin kirjoittaman, tuota aikaa varsin vasemmistolaisesta näkökulmasta tarkastelleen kirjan ”kapteeni Ariksesta”, kommunistisen vastarintaliikkeen johtajasta, jonka oikea nimi oli ilmeisesti Thanasis Klaras, mutta joka tunnettiin yleisesti sissinimeltään Aris Veluhiotis.
Kommunistisen version mukaan Aris oli suuri sankari, vastapuolen näkemys - johon voi tutustua vaikkapa lukaisemalla Nicholas Gagen (alkuperäiseltä nimeltään jotain sellaista kuin Gatzojannis) suomeksikin käännetyn bestsellerin Eleni, kreikkalainen äiti - taas on, että Ariksen miehet kävivät jo miehitysaikaan raakaa sisällissotaa kommunismiin kielteisesti suhtautuvia kreikkalaisia, lähinnä maaseutuväestöä, vastaan. Ilmeisesti Ariksen partisaaneista myös huomattava osa kuului Kreikan makedonianslaavilaiseen vähemmistöön ja nautti varmaan myös Titon jugoslavialaisten kommunistipartisaanien tukea - Papakongosin kirjassa ainakin yhdellä Ariksen lähimmistä miehistäkin oli niin ilmeisen eteläslaavilainen nimi kuin Zndravos.
Sitten kun saksalaismiehitys loppui, Kreikassa jatkui vielä vuosikausia sisällissota kommunistipartisaanien ja maahan palanneen kuningasjohtoisen pakolaishallituksen välillä. ”Kapteeni” Aris oli kuollut kommunismin surtuna marttyyrinä jo vuonna 1945, mutta hänen kannattajansa panivat hanttiin vielä neljä vuotta, kunnes brittien ja amerikkalaisten tukemat hallituksen joukot nujersivat kommunistit alkusyksystä 1949. Stalin oli itse asiassa jo Itä-Euroopan sodanjälkeisiä etupiirejä piirreltäessä jättänyt Kreikan suosiolla lännen puolelle, mutta Jugoslavian johtaja Titolle ei tietenkään ollut kerrottu asiasta, vaan hän antoi kaiken mahdollisen tukensa kommunisteille ihmetellen, mikä siinä on kun ei Stalinilta heru mitään helleenitovereille.
Niin siinä sitten kumminkin kävi, että kynsin hampain tapeltuaan kommunistit joutuivat heittämään lusikan nurkkaan - ne, joilta ei vallan henki mennyt katkeran sodan jälkiselvittelyissä, lähtivät pakolaisiksi kommunistimaihin. (Puolaankin päätyi noihin aikoihin tuhansia kreikkalaisia, ja jonkin aikaa maassa ilmestyi käsittääkseni kreikankielisiä lehtiä ja kirjallisuuttakin; nyttemmin puolankreikkalaisten nuorin sukupolvi on jo puolalaistunut, ja alkuperän huomaa korkeintaan sukunimistä.) Kommunistisen tulkinnan mukaan oikeudenmukainen utopia oli ollut aivan käden ulottuvilla, mutta kavala kansainvälinen kapitalismi oli kieroilla juonillaan estänyt sen toteutumisen.
Tämäntyyppisillä romanttisilla historianäkemyksillä on merkillinen kyky jäädä elämään ja loikata esiin jostain marginaalista siinäkin vaiheessa kun niiden luulisi jo unohtuneen. Kreikassa ne ovat vielä saaneet tukea siitä, että maassa tosiaan oli kuusi-seitsemänkymmenluvulla raakamainen äärioikeistolainen hirmuvalta, joka tuntui todistavan oikeiksi vainoharhaisimmatkin vasemmistomyytit. Siksi ne pystyvät elähdyttämään jollain tasolla vielä nykykreikkalaisia nuoria opiskelijahulinoitsijoita.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Mellakoinnin aloittivat renttuvasemmistolaiset opiskelijat ja nuorisohuligaanit mutta käsittääkseni homma laajeni nopeasti protestiksi oikeistohallitusta vastaan ja nyt mukana on jo keskiluokkaa ja ammattiyhdistysliikettäkin.
Lisäksi näyttää tosiaan siltä että jos Kreikassa on opiskelija (tai ”opiskelija”), niin kuuluu olla myös vasemmistolainen.
- 2.
-
MTV3:n Huomenta Suomen juontaja Sanna Kiiski on kirjoittanut Vastarannankiiski-blogissa rankoista elämänkokemuksistaan.
Sanna kertoo miesystävänsä jättäneen hänet tylysti pian kosimisen jälkeen.
”Minut on kerran dumpattu maililla. Tämä sen jälkeen kun mies oli kosinut minua, pyytänyt muuttamaan luokseen ulkomaille ja kertonut haluavansa kanssani kolme lasta. Sitten jotakin tapahtui yhdessä yössä ja sain mailia. Kyseisen mailin jälkeen emme ole puhuneet eikä hän enää vastannut soittoihini tai viesteihini. Kyseessä oli siis rakkaustermeillä kylmäverinen sydämen amputaatio.”
Sanna kertoo olevansa kymmenen vuoden ajan varsinainen ”rakkauselämän kojo eli nollakerholainen”.
”Vedin puoleeni vain naistenhakkajia, alkoholisteja tai varattuja miehiä. Ja jos kävi hyvä tuuri, niin sain perääni nämä kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa miehessä. Nyt kun ei enää ole luonteeltaan ihan mikään eteisen kynnysmatto, on osannut vaatia parempaa.”
Viikko sitten Sanna Kiiski kertoi Ilta-Sanomissa väkivaltaisesta, jo päättyneestä parisuhteestaan. Samaan aikaan hän eli muutenkin vaikeaa elämänvaihetta ja sairasti bulimiaa.
- En antaisi enää kohdella itseäni sillä tavalla. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen antaa helpommin anteeksi. Olen aina vetänyt puoleeni epäluotettavia miehiä, ja tuolloin olin hyvin rakastunut.
- 3.
-
Kyllä sellainen poliisikunta joka ampuu kovilla kohti väkijoukkoa pitääkin kuriin laittaa, ja eikös Kreikan hallitus ole täysin korruptoitunutta sakkia.
- 4.
-
hyvä kommentoija 2 - kyllä täällä yleensä on ollut tapana, että vastaukset edes jollain tavalla liittyvät blogissa kulloinkin käsiteltyyn aiheeseen.
- 5.
- 6.
-
Minä en ymmärrä politiikkaa enää ollenkaan. Kreikasta ei ole kuulunut vuosikausiin mitään lukuunottamatta jotain Euroviisuja tai Olympiatulen sytyttämisiä tai metsäpaloja.
Ja sitten niillä on yhtäkkiä kapina ja täysi rähinä päällä.
Vai voiko joku vilpittömästi sanoa, että mitä minä sanoin, they had this coming.
- 7.
- 8.
-
Poliisin polttomurhaa yrittävän tappajakandidaatin aikeiden estäminen ampumalla itsepuolustukseksi hyökkääjää kohti on saattanut olla ainut keino estää oman hengen käristyminen taivaan tuuliin. Ja siitä sitten aletaan pistää maata sekaisin kun joku puolustaa henkeään…..luulisi että siellä mellakoitaisiin sen puolesta että poliisille lisää resursseja suojella kansalaisia huligaaneilta.
Onneksi Suomessa ei tarvitse pelätä polttopulloja. Jos joku olisi heittämässä sinua kohti tappavaa polttopulloa, olisitko valmis pelastamaan henkesi ampumalla hyökkääjää kohti, vai antaisitko hänen heittää päällesi palavan nestemäärän? Tästä saa varmasti aikaan mielenkiintoisia keskustelunaiheita paikallisten kanssa Kreikan lomalla jos loma tuntuu tylsältä ja pitkäveteiseltä…
- 9.
-
Panu: ”Voi olla, mutta silloin kun korruptiota oikeasti on, se pakkaa olemaan kokonaisten yhteiskuntien, ei yksittäisten hallitusten ongelma.”
Mikäli mediatietoihin on luottaminen, niin itse asiassa tämä nykyinen hallitus alkuun onnistuikin vähäisessä määrin kitkemään pois Kreikassa villinä rehottavan korruption maanpäällisiä osia, mutta luovutti koska eivät onnistuneet takertumaan korruption juuriin. (Huono kielikuva, mutta kaiketi ymmärrettävä)
Ilmeisesti edellinen parikymmentä vuotta hallinnut vasemmistopuolue oli antanut korruption rehottaa ilman minkäänlaista tarkoitustakaan tarttua siihen, eli kyse todellakin on yhteiskunnan ongelmasta, ei yksittäisen hallituksen ongelmasta.
panu: ”Mitenkään selittämättömältä tämä mellakka-aalto ei tunnu sen vähän perusteella, mitä esim. minä Kreikan politiikasta tiedän, ainoastaan öyhötyksen laajamittaisuus on aika yllättävää”
Tänä aamuna radiossa Suomen entinen Kreikan Suurlähettiläs (En muista hänen nimeään) sanoi, että Kreikassa pienimuotoinen mellakointi on jo pitkään ollut melkeinpä maantapa, eikä hän ollut lainkaan yllättynyt tästä tämän hetkisestä tilanteesta. Hän muuten sanoi, että suurin osa kreikkalaisista ei luota sen enempää vasemmistoon, kuin oikeistoonkaan, pitävät kuulemma molempia puolia yhtä saamattomina ja korruptoituneina.
- 10.
-
”Ilmeisesti edellinen parikymmentä vuotta hallinnut vasemmistopuolue oli antanut korruption rehottaa ilman minkäänlaista tarkoitustakaan tarttua siihen, eli kyse todellakin on yhteiskunnan ongelmasta, ei yksittäisen hallituksen ongelmasta.”
Tuosta saattaa saada väärän käsityksen, en tarkoita sitä, että edellinen hallitus olisi syypää korruptioon. Kreikkaan pahasti juurtuneen korruption juuret ilmeisesti ulottuvat huomattavasti pidemmälle maan lähihistoriaan.
- 11.
- 12.
- 13.
-
Kyllä Kreikka on sivistysmaa. Ainakin päätellen niistä kahdesta öyhöttäjästä jota päivän Hesarissa oli haastateltu. Toinen oli psykologi, toinen taas geologian tohtori…
- 14.
-
Hyvää kuvamateriaalia: http://www.youtube.com/watch?v=HXjBbMuviuA
- 15.
-
”luulisi että siellä mellakoitaisiin sen puolesta että poliisille lisää resursseja suojella kansalaisia huligaaneilta.”
Mistä tiedät, etteivät sikäläiset poliisit ole niitä vaarallisimpia huligaaneja? Kaikkialla poliisi ei ole yhtä luotettava tai korruptoimaton kuin meillä Suomessa, ja tuskin täälläkään täydellisiä ollaan.
Minusta on ylimielistä moittia toisten valtioiden levottomuuksia tuntematta taustoja. Euroopassakin on monia maita joissa poliisia on todella syytä pelätä ja joissa virkavallan ja oikeuslaitoksen puolueettomuus on lähinnä huono vitsi.
Autojen polttaminen tuskin muuttaa mitään, mutta jos ei muita vaikutuskeinoja ole on suora toiminta joskus väistämätöntä. Kun poliisin käsissä aina silloin tällöin joku ”vahingossa” menettää henkensä, joskus homma lähtee käsistä.
Sitäpaitsi useissa maissa kaduilla vaikuttamista ei pidetä pelkästään oikeutena vaan melkeinpä velvollisuutena. Harmi vain että tapamellakoitsijat saavat silloin tilaisuuden liittyä joukkoon.
- 16.
- 17.
-
Hallituksen mukaan poliisi ei ampunut kohti, vaan varoitusluodin kimmoke tappoi pojan, kertoi uutinen.
- 18.
-
Mellakointi ja autojen ja kauppojen polttaminen aiheuttavat jatkuvia kustannuksia ja painetta vallanpitäjille. Vallanpitäjien on pakko tehdä jotain. Rauhanomainen mielenosoitus ei aiheuta samanlaista pakkoa päättäjille.
- 19.
- 20.
-
Aika myöhään tulen tähän keskusteluun, koska luin Panun kirjoituksen vasta nyt. Teksit ja sitä seuranneet mielipiteet pakottavat sanomaan oman mielipiteeni.
Jotenkin on vinksahtanut tämä maailma ja ihmisten hyvän ja pahan erottelukyky. Jokaista merkittävää, usein raakaa ja täysin käsittämätöntä rikollista tekoa, seuraa hyvän ja pahan erottamiskyvyttömien ihmisten pahantekijän sympatisonti, ymmärtäminen. Muistellaanpa vaikka tanskalaista poliisisurmaajaa, meidän koulusurmaajiamme tai Kirkkonummen haulikkomiestä, jonka poliisi lopulta ampui muita suojellakseen. Kaikille näille pahantekijöille löytyi heti äänekäs puolustajien ja ymmärtäjien tukijoukko. Vika on aina yhteiskunnan, ei rikollisten.
Kreikassa poliisi puolusti itseään nuorten huligaanien hyökkäykseltä. Kun siinä sitten ilmeisesti maahan suunnattu varoituslaukaus kimposi pahantekijään ja tappoi, olikin syy yhteiskuntaa puolustaneen poliisin! Entä sitten, jos poliisi tai poliiseja olisi kuollut onnistuneen poliisiautoon tehdyn hyökkäyksen seurauksena? Minun asenteeni tähän tapaukseen, niin kun kaikkiin muihinkin vastaaviin on yksiselitteinen, eikä sitä tarvitse edes yrittää tulkita pehmeämmäksi. Jos ihminen otaa käteensä aseen, ei väliä onko se tuliase, polttopullo tai kadusta repäisty kivi, ja aloittaa sodan yhteiskuntaa vastaan käytämällä tätä asetta ihmisten ja yhteiskunnan turvallisuudesta vastaavaa viranomaista vastaan, joutaa tulla ammutuksi. Kreikan tapaisen huliganismin salliminen tai edes ymmärtäminen vain yllyttää katuterroristeja ympäri Euroopan.
Lähes maailmanlaajuisen ihailun kohteen saanut katuterrorsiti haudattiin lähes sankarivainajana. Hävetkää sympatisoijat.
Panulle ihan toinen juttu. Wolf.H. Halsti ei ole kynäilijä. Hän oli sodassa ansioitunut Mannerheimristillä palkittu sotilas, jonka teokset kolmekymmentäluvulta alkaen ovat olleet lähes profetioita. Ne ovat edelleen tärkeä osa Suomen historiaa ja niitä on käytetty ja käytetään viitteinä lukuisissa historiateoksissa. Wolf.h: Halsti oli Kirjailija! - 21.
-
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/607/index.html
Pekka Vilkuna kirjoittaa:
”Onko sitten syynä isien välinpitämättömyyteen ja vastuuttomuuteen syynä jo liian pitkälle mennyt tasa-arvon ääriliike, feminismi? Tasa-arvo on ihan oikein ja siihen on pyrittävä, mutta keinot, joilla jotkut tahot siihen pyrkivät, ovat kyseenalaisia. Kiihkofeministit vaativat naisille tasa-arvon nimissä oikeutta jopa miehen siemennesteeseen ilman miestä. Samat tahot pyrkivät alistamaan miestä ja ovatkin tehneet heistä henkisesti tarpeettomia perheessä. Tulokset näkyvät: viime vuonna huostaan otettiin Suomessa noin 9000 lasta ja perheen ulkopuolelle sijoitettiin yhteensä yli 14000 lasta. Luvut ovat nousseet vuosittain useita prosentteja.”
- 22.
- 23.
-
Pyssyt pois vaan sellaiselta!
- 24.
-
Uutisten mukaan Kreikan poliisilta alkaa jo loppua kyynelkaasu.
Eiköhän tässä ala olla jo vallanvaihdoksen paikka. Mikäli hallituksella ei ole munaa eli kansan tukea laittaa mellakoita kuriin voimalla, ei sillä ole myöskään mandaattia olla vallassa.
- 25.
- 26.
-
Pyöräytin kommenttiini ilmeisesti hieman epäselvää itseilmaisua.
Elikkä, jos demokraattisesti valitulla hallituksella on oikeasti joukon tuki takanaan, kuten pitää olla, se pystyy laittamaan mellakoitsijat kuriin vaikka voimalla. Jos ei ole, pitää riehujienkin vaatimuksia kuunnella. Olettaen että ne ovat järkeviä, toteuttamiskelpoisia ja laillisia. Uudet vaalit ovat.
Kreikassahan poliisi ei saa kuin ammuskella kyynelkaasua kaduille, etteivät suututtaisi ihmisiä vielä pahemmin.
- 27.
-
Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa oli vielä 1970-luvun alkupuoliskolla vallassa äärioikeistolainen sotilasjuntta. Itä-Euroopassa oli 1980-luvun jäkipuoliskolle asti vallassa kommunistinen yksipuoluejärjestelmä.
Aikaero ei ole suuri. Mutta meille nelikymppisille se tuntuu siltä, koska poliittinen tietoisuus syntyi tuossa välissä. Kreikka vaikuttaa meistä ihan demokratian kehdolta…;)
- 28.
-
Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa oli vielä 1970-luvun alkupuoliskolla vallassa äärioikeistolainen sotilasjuntta. Itä-Euroopassa oli 1980-luvun jäkipuoliskolle asti vallassa kommunistinen yksipuoluejärjestelmä.
Aikaero ei ole suuri. Mutta meille nelikymppisille se tuntuu siltä, koska poliittinen tietoisuus syntyi tuossa välissä. Kreikka vaikuttaa meistä ihan demokratian kehdolta…;)
- 29.
-
Kun kerran Panu kysyy, niin vastaan. Minun mielestäni aseiden hallussapito tulisi kieltää kaikilta niin sanotuilta tavallisilta ihmisiltä. Kilpa-ammuntaa harrastaville lupa voitaisiin antaa, mutta silloinkin aseet tulisi säilyttää ampumaratojen kassaholveissa. Nyt pitäisi säätää laki, jolla kaikkien yksityisessä käytössä olevat aseluvat peruutetaan ja aseet tulee käypää korvausta vastaan luovuttaa valtiolle. Minä vuorostani kysäisen Panulta, millaisen yhteiskunnan arvelette olevan sen jälkeen, kun näille katuterroristeille annetaan se mitä he pyytävät, eli rajaton valta tehdä mitä haluavat? Näyttää siltä, että tähän suuntaan ollaan menossa, eikä tuo tavoite ole noiden johdateltavien älykääpiöiden omassa päässä syntynyt, se on taitavasti sinne manipuloitu. Luuletteko Panu, että nuo katuterroristit valtaan päästyään sietävät heitä vastustavien mielenosoituksia? Luuletteko, että he vastaavat heitettyyn polttopulloon tai katukiveen vesitykillä tai kyynelkaasulla? Paljon on teillä Panu vielä opittavaa pahasta maailmasta.
- 30.
-
Kerroppas sitten vierailija miten tuo aseiden hallussapidon kieltäminen parantaisi maailmaa? Jo esittämäsi ajatus että ”aseet tulisi säilyttää ampumaratojen kassaholveissa” osoittaa että et ymmärrä tästä asiasta yhtään mitään.
Ajatellaanpa ensin kästettä ”kilpa-ammunta”. Kilpailu pitää yleensä sisällään idean siitä että kilpaillaan muita saman lajin harrastajia vastaan yhteisten sääntöjen puitteissa. Jos aseita saisi säilyttää vain ja ainoastaan ampumaratojen kassaholveissa, kilpaileminen onnistuisi ainoastaan tällä samalla radalla ampuvien harrastajien kesken. Kilpailumatkat eivät onnistuisi koska aseita ei voi kuljettaa paikasta a paikkaan b.
Toisekseen tällaisia ampumaratoja jotka pystyisivät edes teoriassa tarjoamaan harrastajille mahdollisuude aseiden turvalliseen säilytykseen on Suomessa tasan yksi, Jyväskylän Kanavuoressa. Pitäisikö kaikkien Suomen kilpa-ammuntaa harrastavien sitten harrastaa vain ja ainoastaan tuossa mainitussa paikassa?
Aseita myös ostetaan ja myydään. Niitä myös huolletaan, korjataan ja modifioidaan. Tätä varten on olemassa asekauppoja ja aseseppiä. Miten aseita voidaan ostaa ja myydä saati korjata ja huoltaa mikäli niitä ei saa siirtää pois radan kassakaapista?
Kukas sitten niitä ampumaratoja vahtii? Ei mielessäsi käynyt sellainen ajatus että se ampumaradan kassakaapin avain on kaikesta päätellen syvästi halveksimasi ”tavallisen ihmisen” taskussa?
Muutenkin tuo termi ”tavallinen ihminen” särähtää korvaan ja pahasti. Emmekö me kilpa-ampujat ole sinun mielestäsi ”tavallisia ihmisiä”? Vai oletko itse niin korkealla norsunluutornissasi että sinulla on varaa katsoa alaspäin meitä ”tavallisia ihmisiä”?
Koko keskustelu aseiden kategorisesta kieltämisestä on niin idioottimainen että aivoon koskee näiden ääliömäisten vaatimusten lukeminenkin. Aseet eivät ole mikään kansalaisoikeus, eivät ole sitä olleet sitten 1920 luvun jolloin ensimmäinen aselaki säädettiin. Rajoituksia tarvitaan mutta mitkään kieltolait eivät ole iknä ratkaiseet mitään ongelmaa missään. Eivät koskaan. Meidän pitää keskittyä ihmisiin, ei esineisiin. On ihmisiä joille ei saisi antaa minkäänlaisia väkivaltaan soveltuvia esineitä. Mutta tämä ei tarkoita sitä että nämä esineet pitäisi kieltää kaikilta. Ne, jotka haluavat asetta rikollisissa tarkoituksissa pystyvät aseen hankkimaan joka tapauksessa. Kiellot ja rajoitukset kohdistuisivat ainostaan sellaisiin henkilöihin jotka noudattavat sääntöjä ja kunnioittavat lakeja. Rikolliset eivät noudata eivätkä kunnoita.
Aseet eivät yhteiskunnastamme - eivätkä mistään muustakaan yhteiskunnasta - katoa kieltolaeilla. Niistä tulee vain laittomia minkä jälkeen ne eivät ole minkäänlaisen kontrollin piirissä. Meillä on hyviä esimerkkejä tällaisen pöljän kieltolain seurauksista ihan nykypäiviltä: Englannissa ollaan kieltolaeissa menossa nyt jo sillä tasolla että oikeita ampuma-aseita muistuttavat muovikuulapyssyt vaaditaan kiellettäviksi. Samaan aikaan väkivaltarikollisuus ja erityisesti ampuma-aserikollisuus kasvaa räjähdyksenomaisesti. Laittoman pistolin saa Lontoossa viidelläkymmenellä punnalla ja teini-ikäisten keskuudessa ampumatapaukset ovat jokapäiväisiä.
Virallisia tilastoja kaunistellaan todella härskisti, esimerkiksi henkirikoksiksi tilastoidaan virallisiin lukuihin ainoastaan tapaukset joissa tapaus on selvitetty ja saatettu syyteasteelle nimikkeellä murha. Poliisi kykenee englannissa selvittämään ainoastaan alle kolmasosan väkivaltarikoksista. Suurkaupungeissa on kaupunginosia joihin poliisi ei edes suostu menemään, tapahtui siellä mitä hyvänsä. Koska ampuma-aseen hallussapidosta on säädetty minimirangaistukseksi viiden vuoden ehoton vankeustuomio, rikolliset ryhtyvät helposti kiinnijäämisen uhatessa ampumaan tietään auki. Kaikenkaikkiaan englannin asevastainen politiikka on epäonnistunut aivan täydellisesti mutta arvovaltasyistä mokaa ei voida myöntää vaan jatketaan valitulla polulla ja pyritään tilastoja väärentämällä selittämään mustaa valkoiseksi.
Pelottaako sinua vierailla esimerkiksi Sveitsissä tai Ruotsissa? Kummassakin maassa reserviläiset säilyttävät sotilasaseita kotonaan. Sveitsissä se kuuluu maan sotilasperiteeseen, Ruotsissa asialla ovat vapaaehtoiset hemvärnetin jäsenet. Vastaavia maanpuolustusorganisaatioita löytyy monessa muussakin maassa eikä niitä tai niiden jäsenten kotonaan säilyttämiä aseita koeta laajemmin minkäänlaisena uhkana.
Jos Suomessa lähdetään kieltolakilinjalle, seurauksena on ainoastaan puolen miljoonan aseen katoaminen maan alle täysin yhteiskunnan kontrollin ulottumattomiin. Laillinen, säännelty ja kotrolloitu asekauppa muuttuisi laittomaksi kotrolloimattomaksi salakaupaksi. Laillinen aseharrastus muuttuisi rikolliseksi toiminnaksi jossa ei enää mitään sääntöjä tai rajoituksia noudatettaisi.
Tätäkö sinä haluat?
- 31.
-
Vastaanpa edelliselle ihmettelijälle. En ehkä ymmärrä nykypäivän menosta yhtään mitään, mutta aseista ymmärrän. Ne kuuluivat ammattiini 30:n vuoden ajan. Olen ampunut ja ammuttanut kymmeniätuhansia laukauksia tuhansilla miehillä kaikenlaisilla aseilla alkaen 22 kaliiperin nallipyssyistä 120 mm panssarivaunukanuunaan. Ulkomaan komennukseni aikana jouduin myös puolustamaan itseäni ja tovereitani aseella, tosin vain ampumalla varoitustulta ilmaan, mikä onneksi noina muutamina kertoina riitti pelotteeksi.
Tunnen maanpuolustusjärjestelmät ja niiden asekäytännöt niin meidän maassamme kuin muuallakin. Ihan tietämättömäksi en siis itseäni lue. Sen kuitenkin tiedän, että kuvailemasi auvoiset ajat ovat ohi ja sen mukana nykyinen käsittämättömän löysä aseidenkantolupa järjestelmä. Mikäli muistini vielä suurin piirteinkään pelaa, muistelen molemmat koulusurmat ja useimmat muutkin julkisuudessa käsitellyt murhat tehdyiksi luvallisilla aseilla. Mielenterveydeltään horjuville, keskenkasvuisille kakaroille oli myönnetty ”lupa tappaa”, koska vain tätä varten he olivat aseet hankkineet. Meidän maassamme ei maanpuolustusta varten tarkoitettuja aseita voida koskaan antaa reserviläisille. Seurauksena olisivat jatkuvat murhenäytelmät.
Yhteiskunta on kertakaikkiaan mennyt mahdottomaksi. Me emme ole enää tekemisissä kunnolla kasvatettujen nuorten kanssa, jotka vielä erottivat oikean väärästä ja uskoivat auktoriteetteja. Nyt kaduilla riehuvat 70 -luvun vapaan kasvatuksen saaneiden vanhempien lapset, joiden tietovarastosta puuttuvat mm. käsitteet oikeudentunto, rehellisyys, vastuunkanto ja hyvyys. Korjausliike tähän käyttäytymiseen kyllä aikanaan tulee, kun yhteiskunta on pakotettu vastaamaan katuterrorismiin pumpulihansikkaiden sijasta niin kovilla keinoilla, että polttopullojen heittäjä tietää aina kauppaavansa omaa henkeään, mutta sitä ennen tulemme vielä näkemään monta surullista tapausta, Kreikka ei ole viimeinen.
Vaikka harrastin myös kilpa-ammuntaa, luovuin aseistani ja aseenkantoluvistani päivätyöni tehtyäni. Tavallinen ihminen ei asetta tarvitse. Kukaan ei tiedä maamme luvattomien aseiden määrää, vähintään kymmeniä tuhansia se joka tapauksessa on. Jos kantoluvat peruutetaan ja aseet määrätään luovutettaviksi, aseensa piilottavat tiedetään. Riittävä rangaistuksen uhka tekisi piilottelun vähemmän todennäköiseksi. Totta kai ymmärrän, että tämän jälkeen voidaan uuden aselainsäädännön edellyttämin ehdoin myöntää kantolupa asetta todella tarvitsevalle lupaehdot täyttävälle, sillä sellaisiakin kyllä on.
- 32.
-
Jaahas…Panun teesit pätevät-taas
Joo, tuo Sanna Kiiski minuakin on ihmetyttänyt, koska nainen tuntuu olevan aivan hermoraunio ja kaikki ongelmat ovat miehissä, kun he kohtelevat kaltoin. Hieman julmaa, mutta totuushan on se, että hyväksikäyttäjät, alkoholistit ja hakkaajat huomaavat alistuneeen luonteen ja tarttuvat kiinni. Ei tarvitse mennä itsesääliin ja syytökseen, vaan muuttaa omaa minäkuvaansa.
Sanna Kiiskin tapauksessa hän on päättänyt leikellä naamansa rumaksi, mutta en usko sen olevan se oikea ratkaisu asiaan.
Useilla naisilla on halu tulla imarrelluksia ja huomatuksi ja nämä mielisairaat hyväksikäyttäjät elävät näistä naisista, joille riittää se, että heitä sanotaan kauniiksi ja heti ollaan sitten sen jälkeen suostumassa mihin tahansa hulluun juttuun.