Nuorten miesten ongelmat - pari korulausetta ja sitten pois asialistalta
2.9.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Politiikka, Rikollisuus
Tasavallan Presidentti järjesti foorumin, jossa mm. Jorma Ollila uskaltautui puhumaan nuorten miesten ongelmista, ryyppäämisestä, varastelusta ja syrjäytymisriskeistä. Näin ainakin televisiouutisissa sanottiin, muistaakseni. Presidenttikin taisi myöntyä sanomaan, että nuorten miesten ongelmat ovat merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, jonka ratkaisemiseen ei ole riittävässä määrin pyritty. Niin, tällainen mielikuva minulle siis jäi taikalaatikon ruutua katsoessani. Mutta nyt kun etsin netistä, näyttää siltä kuin kaikki viittaukset miessukupuoleen olisi poistettu ja kaikki uutislähteet inttäisivät tilaisuudessa puhutun vain nuorten ongelmista. Pelottavaa.
Mutta mitäs tuosta. Kun satuin olemaan television ääressä - olin näet vierailulla tulevien appivanhempieni luona, joilla kyseinen ihmekapistus on, toisin kuin itselläni - tulin myös katsoneeksi jakson hulppeaa amerikkalaista nuorisosarjaa uusperheen uusveljeksistä Joshista ja Drakesta ja näiden vaikeuksista tottua toisiinsa. Näkemäni episodi osoittautui suomalaiseltakin kannalta loisteliaan hauskaksi ja osuvaksi, koska siinä sanottiin oikeastaan kaikki, mitä nuorten poikien - tuon riskiryhmän - maailmasta tarvitsee tietää ymmärtääkseen sen tärkeimmät ongelmat pohjia myöten.
Juonen yksityiskohtiin en mene; riittäköön kun totean, että koulun kaunotar meni treffeille toisen pojan kanssa tehdäkseen poikaystävänsä mustasukkaiseksi, ja poikaystävä, joka oli tietysti tyhmä muskelimies, urheilijasankari ja väkivaltainen kuin mikä, ei älyn puutettaan ymmärtänyt, kumpi pojista hänen tyttöään oli vokotellut, mutta sehän ei tietenkään ollut mikään este: älynlahjojensa mukaisella neuvokkuudella hän tietysti runttasi molemmat pojat lyttyyn. Tyttöystävä seurasi vieressä ja huokaili komealle rakastetulleen, miten romanttista oli, kun poika tällä tavalla taisteli hänestä.
Kuvaruudun toisella puolella minun oli päästettävä sellainen nauru, josta esseisti Ola Tunander käytti aikoinaan nimitystä det olyckliga skrattet. Iloton nauru on hiukan väärä käännös ja onnetonkin menee sivuun siitä, mitä Tunander lienee tarkoittanut - puhutaan nyt vaikka toivottomasta naurusta. Sellainen nauru täytyy päästää silloin kun kaikki noudattaa pessimistisimpiä näkemyksiä niin tarkkaan, ettei jaksa edes masentua, vaan on pakko nauraa. Noinhan asiat ovat yläaste- ja lukiopoikien, jopa täysi-ikäisiksikin ehtineiden nuorten miekkosten maailmassa: eletään apinoina, luonnontilassa.
Fyysinen voima ja väkivaltaisuus ovat ainoa, mikä siinä maailmassa merkitsee; kun pojat eivät vielä ole päässeet rikosoikeudellisesti vastuulliseen ikään, mikään laki ei heitä pidättele syyllistymästä vakavaan pahoinpitelyyn. Jopa tapot ja suoranaiset murhat painetaan villaisella tai käsitellään pikemminkin lastensuojeluasiana, ts. kauhutekoon syyllistynyttä lapsiparkaa suojellaan joutumasta vastuuseen teostaan tai käsittämästä sen merkitystä. Luonnollisesti suurin osa väkivallasta tapahtuu tyttöjen yllytyksestä, tai sen tarkoituksena on tehdä vaikutus tyttöihin: pissiksestä on vain söpöä ja romanttista, kun hänen isomuskelinen korstopoikaystävänsä hakkaa aivot mäkeen parilta rääpäleelta ”taistellakseen naisestaan”.
Tässä Kärpästen herran maailmassa kaikilla nuorilla miehillä on paha olla, ennemmin tai myöhemmin myös niillä kaikkien palvomilla koviksilla ja kingeillä, ja kaikkia uhkaa syrjäytyminen. Niiden urheilu- ja väkivaltasankaripoikien tulevaisuus ei ole mitenkään kehuttava: heillä on oikeasti melkoinen riski vajota rikollisuuteen tai pultsarien katuojaan siinä vaiheessa kun urheilu-ura ei enää vedä, eikä mitään ammattia saati koulutusta ole tullut hankituksi. Urheilijaurhoilla on tunnetusti sankarin erioikeus lyödä, ei vain hikuja ja muita halveksittuja hahmoja päin näköä, vaan myös koulunkäyntinsä lossiksi. Jos pahin vältetään, he hankkivat häthätää jonkin ammatin, jossa eivät välttämättä oikein menesty. Matti Nykäsen elämän tragedia toistuu paikallistasolla monien lupaavien junioriurheilijoiden kohdalla.
Hyvin ei mene niillä herkillä, älykkäillä ja yksinäisillä pojillakaan, jotka onnistuvat pääsemään kouluhelvetistä hengissä yliopistoon asti. Kouluaikoina heidän itsetuntoaan on pitänyt koossa ainoastaan tietoisuus omasta suvereenista ylivoimaisuudesta kaikkiin muihin koulun oppilaisiin verrattuna. Yliopistossa tai korkeakoulussa tämä illuusio murenee, kun monet muutkin ovat yhtä hyviä tai parempia - usein myös sellaiset, jotka ovat seurallisia ja urheilullisiakin. Tavoiteltu korvaus vuosien yksinäisyydestä jää saamatta, nöyryytyksiä tulee vain lisää.
Iloisesti opiskelemaan lähtenyttä poikaa voi helposti uhata vuoden parin jälkeen vakava depressio, jota ei aina osata diagnosoida eikä hoitaa oikein. Opiskelupaikkakunnalla opitaan viinankäyttö, vaikkei sitä olisi yläaste- ja lukiovuosina harrastettukaan - silloin kun viina kuului niille öyhöttäville urheilijoille ja heidän hännystelijöilleen. Alkoholisoitumisriski on melkoinen, ja jos se depressio vaivaa, sitä lääkitään mielellään reseptittä ostettavilla yleistropeilla. Viinan rohkaisemana onnistuu helpommin myös lähtö siihen ikuisen rauhan maahan, jossa ei tuskaa, ahdistusta eikä depressiota tunneta - ja poikien keskuudessa se on tunnetusti neljä kertaa suositumpi matkakohde kuin tyttöjen.
Entä sitten sotaväki? Näin vanhemmilla päivilläni olen valmis myöntämään, että armeija voisi teoriassa oikeastikin tehdä jotain yhteis- ja kansalaishengen luomiseksi erityyppisten nuorten miesten välille - jos siellä siis oikeasti opittaisiin ajattelemaan, että jokainen on tarpeellinen ja mies paikallaan. Käytännössä ”miesten koulu” on kuitenkin öyhöttäjien paratiisi, jossa se jo vakaalle alkoholisoitumisuralle lähtenyt yläasteen urheilija- ja turpatällittelijäsankari saa viimeisen tilaisuutensa röykyttää ja simputtaa välkkyjä ja hikipinkoja ennen omaa lopullista romahdustaan, jonka tietää olevan jo lähellä. Siviilipalveluksen johdantokurssillakin syntyy enemmän yhteishenkeä.
Nuorten miesten ongelmat ovat kaikkien nähtävissä. Niiden syntymekanismit ovat selkeitä ja suoraviivaisia. Niiden ratkaisemisen ei luulisi olevan vaikeaa. Mutta jos toimeen tartutaan, joudutaan panemaan pihveiksi aika monta pyhää lehmää, ennen muuta tietysti urheilu, mutta myös koko mediakenttää vallassaan pitävä naisia ja tyttöjä paapova puhetapa. Perjantaisessa iltaläystäkkeessä päiviteltiin koko aukeaman verran sitä, että viidesosa teinitytöistä kärsii depressiosta. Siinä ei vaivauduttu kysymään, kuinka suuri osa pojista. Kyllä kauhisteltiin sitä, kuinka moni nuori tyttö melkein tekee itsemurhan ja kuinka viime hetkellä apua tulee. Se, kuinka moni poika tekee itsemurhan - ei melkein, vaan ihan - ei kiinnostanut. Ei liioin se, että itsemurha on usein ensimmäinen ulospäin näkyvä oire depressiosta. Pojilla. Kyllä moni poika varmaan uskaltaisi puhua ainakin äidilleen, jollei häntä surettaisi tai nolottaisi vaivata tätä tällaisella ahdistavalla asialla - tuntuu huomaavaisemmalta olla aiheuttamatta äidille huolia.
Suomalainen mieshän ei halua häiritä muita ihmisiä puhumalla tunteistaan - ne kun ovat naisten, noiden tunneasioiden eksperttien, mielestä banaaleja, tyhmiä, arvottomia ja suorastaan pilkattavia, minkä mies saa kyllä kuulla heti kun suunsa avaa. Siispä mies hautaa tunteensa - ja tunne-elämän häiriönsä - sisimpäänsä, kunnes ei enää kestä, vaan tappaa itsensä tai kuolee sydänkohtaukseen. Sitten tietysti saadaan kuulla monin naisäänin sitä julistusta, kuinka ikävää on, että mies ei puhu tunteistaan. Suomalainen mies on se olento, joka valitsee aina väärin riippumatta siitä, minkä vaihtoehdon valitsee. Määritelmällisesti.
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- 1.
-
Miehistä ja tunteista:
- 2.
- 3.
-
Ahaa, olet seurannut uutisia. Omassa blogissani käsittelin myöskin juuri J.Ollilan esilletuomaa syrjäytymistä.
lordselibacy.blogspot.com - 4.
-
Tuo myytti suomalaisen miehen puhumattomuudesta elää sitkeänä. Se pitääkin paikkansa jos asia ilmaistaan tarkemmin: Suomalainen mies ei mielellään puhu tunteistaan naisten ehdoilla. Miesten kriisikeskuksen väliraportissa:
http://www.miestenkriisikeskus.net/kun%20mies%20hakee%20apuapdf.pdf
asia on ilmaistu hyvin:
”Uskomus siitä, että miehet eivät puhu on hölynpölyä. Miehet puhuvat paljon
silloin, kun heillä on tilaisuus ja ilmapiiri on sellainen, että se on turvallista.
Miesten puhe on suoraa ja runsasta, kun sitä ei olla jatkuvasti keskeyttämässä
ja miehen ei tarvitse puhua puolustaakseen itseään.”Muistathan Panu, että itsemurha naisen tekemänä on aivan eri asia kuin miehen tekemänä. Antropologi Marja-Liisa Honkasalo totesi itsemurhista taannoin HS:ssa että ”Varsinkin naisten pahoinvoinnin lisääntymiseen on viime aikoina kiinnitetty huomiota. Naistenkaan itsemurhat eivät ole lisääntyneet, mutta niitä pidetään erityisen koskettavina.”
- 5.
-
Veikeetä että Panu tuntee sekä sivarin että armeijan? Eihän siellä armeijassa tietysti se pahin nörtti mitenkään pääse hommiin mukaan (toisaalta omana aikanani eräs toimistoon päätynyt varusmies koodasi PVlle ties mitä ja sai tuhansien eurojen stipendit jne.), mutta aika eri ryhmiin kuuluvat tyypit silti ”integroituvat”. Tätä ei tietenkään joku instituution järjestelmästä mitään ymmärtämätön huonoasenteinen yksilö tietenkään pysty käsittämään, koska on valmiiksi keskittynyt omaan kärsimiseensä. Viimeinen virke sille, joka tulee kertomaan kuinka ”koulukiusatut alikersantit purkivat paineitaan ennen kuin menevät vartijoiksi.”
- 6.
-
Panu,
se oli ilmeisesti vain alhaalla. Koitas uudestaan.
- 7.
-
RaahRaah, etkö tiennyt, että sivarithan ne ovat erikoisasiantuntijoita mitä armeijaan tulee? Samalla metodilla kai hoituu ihmistieteissä tieteentekokin: puhutaan suurella suulla asioista, joista ei mitään tiedetä, mutta pyritään retoriikalla ja argumentointitaidoilla salaamaan keisarin vaatteitten totaalinen puuttuminen.
Vaikka mies olenkin, niin suurin ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole nuorten miesten syrjäytyminen, vaan naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ja työelämän rakenteet, jotka estävät naisia pääsemästä huipulle. Jos suomipoika päättää ryypätä elämänsä, niin minkäpä sille voi. Aina riittää meitä, jotka emme niin tee.
- 8.
- 9.
-
Miesten ongelmista, viinasta, asevelvollisuudesta ja vähän muustakin.
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=6117
”Miehet hyväksyvät…”
Kova väite. Voi olla ettei kirjoittajan lähipiiriin ole kuulunut sellaisia miehiä jotka kiroavat armeijan juuri sinne. Joku tietysti nyt ajattelee että koska suurin osa miehistä käy armeijan, se on yhtä kuin miesten yleinen hyväksyntä sille. Onkohan kirjoittajalla mitään käsitystä kuinka suuri paine, odotus ja myös velvollisuudentunto kohdistuu nuoreen mieheen joka puolelta (yhteiskunta, isä, (sotaveteraani)isoisäx2, + muu perhe ja suku, kaverit ja ehkä tyttöystäväkin joka kenties innolla odottaa että pääsee ylpeänä ”sota”leskenä (oiva tilaisuus myös uhriutua pahan pakon edessä) itkemään rakkaansa perään ja voivottelemaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa) kun hän tulee armeijaikään ja miten ne vaikuttavat tähän ”vaiteliaaseen hyväksyntään”? Sinne mennään kun muutkin menee, vaikka ei kiinnostaisi ja koska vaihtoehdot ovat surkeat. Valitaan huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Tietenkään kaikki kutsuntaikäiset eivät näin ajattele.
Jos suhtautuminen armeijasta kieltäytymiseen ja sen seuraukset (mies ei ole mies jos ei ole käynyt armeijaa, sivarihomo, neiti, jne. haukkumanimet ja totaalikieltäytymisestä langetettu noin vuosi _ehdotonta vankeutta_) olisivat vähemmän leimaavia ja huomattavasti kevyempiä, suurempi osa todennäköisesti jättäisi menemättä armeijaan.
Onkohan tehty tutkimusta siitä, kuinka usein varusmiespalvelusta kysytään työhaastattelussa ja syrjitäänkö hakijoita sen perusteella tai siitä, kuinka moni menisi tai jättäisi menemättä armeijaan jos vaihtoehdot olisivat huomattavasti kevyemmät? Mikä herättäisi riittävästi huomiota asevelvollisuuden lopettamisen puolesta? Hyvin organisoitu yleinen mielenilmaus jättämällä kutsunnat väliin tai jättämällä saapumatta palvelukseen? Kansalaistottelemattomuushan on nyt pinnalla.
Vahvasti epäilen myös että miesten yleisestä asevelvollisuudesta luovuttaisiin tasa-arvon vuoksi. Liisa Jaakonsaarikaan ei tätä näkökulmaa tuonut esiin ehdottaessaan päivä pari sitten asevelvollisuuden uudelleenarviontia, vaan perustelut olivat aivan toiset.
Kieltämättä asevelvollisuus on hyvä ja erittäin helppo esittää naisjärjestöjen ja -poliitikkojen puolelta miehiä syrjivänä ja tehdä sen avulla me-ollaan-täs-niiku-miesten-puolella -tyyppisiä kädenojennuksia, mutta konkreettisiin toimiin sen poistamiseksi tasa-arvon takia tuskin lähdettään. Niinpä tällaisista ojennuksista ei miehille jää kuin puheen loputtua irtoava tekokäsi.
Samalla tasa-arvon nimissä ajetaan naiskiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Yhteistä näille molemmille on, että ne vaativat viime kädessä lain tai lakimuutoksen, kuitenkin vain toista tavoitellaan aktiivisesti tasa-arvon nimissä, uhkaamalla lakiin kirjattavalla pakolla. Näitä kahta ei toki suoraan voi verrata, mutta se antaa kuvan siitä, millaista tasa-arvoa politiikassa aktiivisesti tavoitellaan.
”ihmettelen armeijaesimerkin avulla, missä viipyy suomalainen _järkevä_ miesliike”Kohtuullisen ennakkoluuloinen asenne miesliikettä kohtaan. Mikä on järkevä, sellainenko jonka naiset hyväksyvät? Nykyinen ei ilmeisesti kelpaa. Kun järkevyyttä kerran vaaditaan, niin onko esimerkiksi naisliikkeen yksipuolinen väkivaltatutkimus, esimerkkinä UTH, järkevää? Tätä yksipuolisuutta on kritisoitu äänekkäästi jo pitkään ja vaadittu yhteistä tutkimusta naisille ja miehille koko kuvan saamiseksi, mutta se ei vaan näytä onnistuvan. Kaikessa ”järkevyydessään” naisliike tätä yksipuolista tutkimusta tehdessään huutaa toimivansa ja olevansa tasa-arvon asialla.
Onko sekään järkevää Amnestyltä ja sille tietoja syöttävältä naisliikkeeltä, että Joku raja! -kampanjan sivuilla häpeilemättä valehdellaan lähisuhdeväkivallan olevan merkittävin syy 16-44 vuotiaiden naisten kuolemiin tai vammautumisiin Euroopassa? Valehtelavat myös, että syövät ja liikenneonnettomuudet aiheuttavat vähemmän kuolemia ja vammautumisia. Katsotaanpa:
Kuolinsyyt 15-44 vuotiailla suomalaisnaisilla, (WHO 2002):
- syövät 148
- liikenne 45
- väkivalta 17 (joista puolisotapauksia 12)Vammautumiset 15-44 vuotiailla suomalaisnaisilla (Syöpärekisteri 2002 ja Optula 2003):
- syövät 900
- liikenne 17600
- perheväkivalta 4200 (joista n. 600 ensiavussa, muutama kymmenen heti sairaalaan, n. 3500 ei hoidon tarvetta)Vammautumiset kaikilla suomalaisnaisilla (Syöpärekisteri 2002 ja Optula 2003):
- syövät 12000
- liikenne 31600
- perheväkivalta 6400 (joista n. 900 ensiavussa, useita kymmeniä heti sairaalaan, n. 5400 ei hoidon tarvetta)Joku raja! valehtelulle. Miesliikkeen on äärettömän vaikea saada ääntään kuuluviin kun aika kuluu ja tuhlautuu esimerkiksi tällaisen kampanjoinnin väittämien oikaisemiseen.
Tämän seuraavan kohdalla saa käsityksen ettei kirjoittaja ole juurikaan seurannut (mies)keskustelua jota on jouduttu käymään naisasian varjossa:”Miehet tuntuvat mukisematta hyväksyvän, ettei poika voi harrastaa balettia ellei halua olla outo, ettei yksinäisten miesten tai miesparien mahdollisuuksista hankkia lapsi edes puhuta, että huoltajuuskiistoissa äiti yleensä voittaa ja että asevelvollisuus ei ole oikeasti yleinen.”
Lainattuihin ja moniin muihin epäkohtiin puuttuminen ja niistä puhuminen nähdään ja otetaan lähinnä sovinismina, naisten oikeuksien heikentämisenä, vähättelynä, huomion poisviemisenä ”tärkeämmältä asialta”, rahoituksen poistumisena jne. RAY:n rahoitusta vaiettu naiseus -projektille vastustivat suuri joukko naisjärjestöjä ja puolueiden naisosastoja, muistaakseni SDP:tä lukuunottamatta! Tämä vastustus osoitti jotain myös naisten välisestä tasa-arvosta. Sisko potki toista nilkkaan oikein huolella, onneksi rahoitus järjestyi.
Hyvänä esimerkkinä miesten ongelmien esille nostamisen vaikeudesta käy Ollilan antama lausunto nuorista miehistä. Eräällä palstalla tämä täysin aiheellinen huoli on ammuttu alas takertumalla Ollilaan ja siihen, että hän ajaa vain yrityksen etua (vaikka näin osaltaa onkin, ei se muuta itse ongelmaa mitenkään). Itse asia on siinä keskustelussa jäänyt taka-alalle, vaikka media sitä onkin nyt vähän pyöritellyt. Jotkut sanoivat ettei koko tilaisuutta olisi pitänyt järjestää, koska sen anti tuntuu olevan vain nuorten miesten ongelmien esiintuonti! Valitettavan totta on se, että todellakin tarvittiin politiikan ulkopuolinen henkilö miesten ongelmien esiintuomiseksi ja riittävän mediahuomion saamiseksi. Niin tärkeää kuin naisten ja tyttöjenkin ongelmien esiintuonti, niihin puuttuminen ja niiden ehkäisy onkin, ne ovat jättäneet alleen yhtä vakavat poikien ja miesten ongelmat.
Entä jos Ollila olisi ollut huolissaan nuorista naisista? Hänestä olisi tullut naisliikeen palvonnan kohde ja sankari, jonka lausuntoon viitattaisiin tästä lähtien joka kerta, kun halutaan tuoda esiin naisten ongelmia. Hänen kanssaan samaa mieltä olisi ollut jokainen naisjärjestö ja ”tasa-arvo”liike omissa tiedotteissaan jotka olisi levitetty medialle. Nyt on ollut aika hiljaista.
Minkä takia miesten ongelmia ei ole ottanut esiin sosiaali- ja tasa-arvoasioista vastaava ministeri Tuula Haatainen? Tai TANE? Tai joku niista lukuisista naisjärjestöistä jotka sanovat olevansa tasa-arvon asialla? Korjaus, ”tasa-arvon”. ”Arvojohtaja” Halosen peesailu ja tabuilu oli lähinnä säälittävää. Hän olisi voinut ottaa tämän tabun keskusteluun milloin tahansa kahden presedenttikautensa aikana, jos niin olisi halunnut.
Miesparien lapsen hankinnan kohdalla tasa-arvoasian oudommaksi tekee se, että samat ”tasa-arvo”tahot jotka kiivaasti ajavat naispareille ja yksinäisille naisille oikeutta hedelmöitys”hoitoon”, unohtavat täysin yhden seksuaalivähemmistön, miesparit, puhumattakaan heteromiehistä. Mitään ehdotusta tai lakivalmistelua ei heille tehty jossa heidät otettaisin huomioon. Varsin kaksinaamainen tilanne.
Kirjoittaja ei tasa-arvosta esimerkein puhuessaan ottanut esiin naisjärjestöjen lempilasta, eli parisuhde- ja perheväkivaltaa. Tällä lempilapsella lyödään suomalaista miestä leimaamalla heidät kollektiivisesti vaimon- ja lapsenhakkaajiksi (eroprosessissa sovellettuna oiva ja varsin usein täysin perusteetta käytetty työkalu), samalla peitellen toista puolta samasta asiasta. Joku ehkä ymmärtää sanavalinnan tahallisuuden ja asian käytännön yhteyden.
Ja kun päästiin eroihin ja sitä kautta sos.viranomaisiin niin yksi miehiä syrjivä käytäntö tältä alueelta. Valitettavasti joudun käyttämään esimerkkinä jälleen eräällä keskustelupalstalla kerrottua tapausta. Mies kertoi tulleensa syrjityksi sos.viranomaisen toimesta. Nainen kehotti miestä hakeutumaan miesvirkailijan asiakkaaksi, naisetkin vaativat oman sukupuolensa virkailijaa, että saavat ”oikeanlaista” palvelua. Tätä voisi kutsua sossushoppailuksi. Toinen nainen sanoi että jos miehet haluavat syrjinnästä vapaata kohtelua sos.viranomaisilta, niin heidän pitää hakeutua alalle töihin. Tuo jälkimmäinen varsinkin oli jotain järkyttävää. Pitääkö miesten todella hakeutua alalle töihin, että siellä aletaan noudattaa lakia? Entä millä todennäköisyydellä mies löytää ”lattiatason” miesvirkailijan asioitaan hoitamaan. Sukupuolijakauma Hyvinkään sosiaalitoimessa on muistaakseni n. 10 miestä ja n. 400 naista.
Loppuun vielä lainaus erään elokuvan arvostelusta. Medianhan, elokuvankin, kerrotaan olevan vahva vaikuttaja aina kulutustottumuksista käyttäytymiseen (mm. tyttöjen syömishäiriöt) asti, miksei siis tässäkin tapauksessa. Kuvaus kertoo mielestäni siitä, millaisena mies ja nainen tällä hetkellä esitetään tai halutaan esittää joidenkin naisliikkeen osien ja sairaimpien naisasianaisten taholta.Jarmo Lindemark Pedro Almodóvarin elokuvasta Volver - paluu.
”Viimestään Volver todistaa, että Almodóvar on eurooppalaisista ohjaajista yliarvostetuin. Tätä nykyä hänen tapansa tehdä elokuvaa ei eroa paljoakaan Hollywoodin tavasta tehdä elokuvaa, sillä hän suhtautuu maailmaansa asenteellisesti, osoittelevasti. Nyt hän yllyttää katsojan hyväksymään ja jopa nauramaan isänmurhalle (sivuhuomautus: kun hakee ”isänmurha”, google kysyy, tarkoititko: itsemurha ) ja taputtamaan joka kohtauksessa naisten vahvuudelle, ruoanlaittokyvylle, huumorintajulle.
Cruzin Almodóvar on kirjoittanut aikamme Sophia Loreniksi ja Carmen Mauraa hän vertaa Anna Magnaniin. Volver on ”pinkkiä neorealismia”, jossa naiset ovat niin rikkeettömiä, että heistä tulee jo kiiltokuvia, ja miehet niin pahoja, että Almodóvar ei voi olla tosissaan. Kertaakaan Volver ei sitä paitsi pysähdy käsittelemään teemojaan, liitää vain nokkelasti niiden yli syvälliseksi naamioituen.”
Ja kun lainausten tielle lähdin, lisään toisen liittyen Juhani Seppäsen kirjaan ”Selvästi juovuksissa”.
Otto Grundström kirjoittaa: ”Kirjassaan Selvästi juovuksissa hän kertoo kamppailustaan viinapirun kanssa. Seppäsen pääteemana on hänen omavoimainen voittonsa tissuttelusta. Samaa hän suosittelee muillekin: alkoholismi ei hänen mielestään ole sairaus joka tarvitsisi hoitoa.
Ajatus on vastenmielinen. Korkeasti koulutetun lääkärin on eri asia päästä viikottaisesta kaljakoristaan ja viinipullostaan kuin Sörkkalaistyöttömän kiljustaan. Idea on osoitus niin tyypillisestä ”joka mies omasta puolestaan” -ajattelusta. Se, joka ei omin voimin selviä, on luuseri.”
Juoppo työtön nähdään yleensä miehenä ja mieslääkärin neuvo tälle juopolle on: ”lopetin juomisen helposti, lopeta sinäkin”. Entä ongelmainen nuori nainen, millaisena hänet nähdään? Syömishäiriöisenä ehkä. Syömishäiriöistäkin voisi alkoholismin tavoin joku sanoa, etteivät ne ole sairauksia vaan itse aiheutettuja ja ns. mielen heikkoutta sekä hidasta itsemurhaa. Sopisiko tälle syömishäiriöiselle naiselle laukoa samanlaisia neuvoja kuin mieslääkäri antaa juopolle miehelle? Lopeta ahmiminen / oksentelu / ulostuslääkkeen ja nesteenpoistajien käyttö, sillä ”joka nainen omasta puolestaan, selviä itse tai olet luuseri.”
Kun tuo juoppo mies / syömishäiriöinen nainen nähdään yhtäläisenä ongelmana ollaan sen verran lähempänä tasa-arvoa. Tämä liittyy olennaisesti Tua Onnelan kirjoituksensa lopussa esittämään toteamukseen, johon onkin hyvä, tai jo aika, lopettaa:
”Mikä oudointa, myös monet tasa-arvon puolesta puhuvat naiset näyttävät unohtaneen, että mieskin on sukupuoli. Mutta niin kauan kuin tasa-arvon periaatetta ei sisäistetä kokonaisuutena, en usko, että se voi myöskään kunnolla toteutua.”
Lisättäköön vielä että pidän yhtä tärkeinä myös lasten ja naisten ongelmia.
- 10.
-
Miehemme Berliinissä,
tahtoisitko avata ajatteluasi hieman lisää?
Olen kiinnostunut kuulemaan mikä saa sinut määrittelemään nuo kaksi nimenomaan suurimmiksi ongelmiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi kuulisin mielelläni onko mainituilla estävillä rakenteilla mitään muita tunnettuja ominaisuuksia kirjanpitoarvon lisäksi.
Täältä katsoen kun ehdokkaaksi suurimman ongelman paikalle on melkoinen tunkua, mm. tuotannollisten työpaikkojen kato, hervoton viinanklotaus, veroasteesta päätellen jumalattoman tehoton julkinen talous ym ym ym.
- 11.
- 12.
-
Jossain vaiheessa voisit kyllä kirjoittaa siitäkin, miten alkoholinkäytöstä pidättäytyminenkin johtaa syrjäytymiseen ja mitka ovat todelliset motiivit ryyppäämiseen.
- 13.
-
Jossain vaiheessa voisit kyllä kirjoittaa siitäkin, miten alkoholinkäytöstä pidättäytyminenkin johtaa syrjäytymiseen ja mitka ovat todelliset motiivit ryyppäämiseen.
- 14.
-
Panu,
mä sanoisin, että jokaisella yhteiskunnalla on väkivallan suhteen sokea pisteensä. Jokin väkivallan muoto on normaalia elämänmenoa jolle ei ainakaan voi, kenties ei tarvitsekaan, tehdä sitten yhtään mitään. Suomalaisessa yhteiskunnassa tämä väkivaltainen sokea piste ei todellakaan ole naiseen kohdistuva perheen sisäinen väkivalta, vaan miessakkien keskinäinen turpaanveto- ja puukotuskulttuuri sekä miesten itsemurhat. Ne ovat ihan vain shit joka happens vähän samaan tapaan kuin amerkikan gettoneekereiden tapa ammuskella toisiaan mitättömistä syistä. Kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta, mitään ei tehdä.
Tältä pohjalta on itse asiassa ymmärrettävää, että rouva suurpösön vaikeudet päästä rouva megapösöksi ovat isompi ongelma kuin muutama nuorimies narunjatkeena tai hyvin pieninä palasina tuvanseinillä. Jälkimmäinen on epäasia, ei-mikään, olematon.
- 15.
- 16.
-
”Vaikka mies olenkin, niin suurin ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole nuorten miesten syrjäytyminen, vaan naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ja työelämän rakenteet, jotka estävät naisia pääsemästä huipulle.”
Propagandaa sellaisena, kuin jo Hitler sen oivalsi: Asiaa kun riittävän kauan toistellaan, niin siitä tulee muka totta. En silti väitä, että mistään bunkkerista kirjoitat, vaikka paikka onkin Berliini.
- 17.
-
Panulla on pointtia, Francosta tuli fasisti epäonnisen rakkauden tähden. Hitlerkin huhujen mukaan lähti Wienistä jättäen uhkauksen ”tulla kuuluisaksi” eräälle neitoselle.
- 18.
-
Panu parka, aliarvioit niitä, jotka tekevät valintoja puolustusvoimien johtajakoulutukseen. Psykologia ja kasvstustiede kuuluvat opinto-ohjelmaan niin maanpuolustuskorkeakoulussa kuin kadettikoulussakin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. En kadu asepalvelustani, en vaikka tappaminen ei ole oikein. Yliopistossa nyt ja intti takana.
Kitos palstasta, luen sen aina. - 19.
-
Nimimerkkini on vähän vanhentunut, koska olen palannut jo parin vuoden Berliinin komennukseltani. Junakohtaus: naisiin kohdistuva väkivalta on mielestäni Suomen, itsensä läntiseen Eurooppaan laskevan maan, kansallinen häpeä. Muistaakseni prosenttiluvuissa jopa 30-40% naisista on kertonut kokeneensa jonkinasteista väkivaltaa parisuhteessa. Jos tämä ei ole teidän mielestänne ongelma ja hävettävä sellainen, niin mikä sitten on? Miksi ihmeessä minun miehenä pitäisi jorista joidenkin liimanhaistelijapoikien puolesta, jos samaan aikaan yli kolmannes suomalaisista naisista joutuu kokemaan tällaista? Antaa niiden imppailijoiden imppailla vaan. Sillä sakilla ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta. Paitsi tietysti sosiaaliturvan suurkuluttajina.
Kuka muuten määrittelee sen, onko naispösön vaikea pääsy naisisopösöksi pienempi vai suurempi ongelma kuin poikien viinanjuonti? Pinnalta katsottuna tietysti viinalla l'äträys näyttää suuremmalta, mutta onko se sitä? Pilaako viinanjuonti meillä lahjakkaan ja tuotteliaan kansanosan aivot, vai pilaako se jo valmiiksi pilalla olevat kaurapuuropäät? Suomessa tapahtuu parhaillaan eriarvoistumista terveydenkin kohdalla. Syrjäytyneet syrjäytyvät tässäkin mielessä, eli eivät pidä huolta itsestään. Kuka heidät siihen voi pakottaa? Kun taas uraputkessa kampitetun naispomon kiusaus mennä antamaan resurssinsa jonnekin ulkomaille on meille todellinen menetys.
Ei pidä viinankulutuksessakaan sokeasti tuijottaa litramäärää, koska totuushan on, että pieni vähemmistö vetää siitä suurimman osan. Normaaleista, työssäkäyvistä ja tavoitteellisisita ihmisistä aika harva kännää koko ajan. Tämän tietää jokainen, joka tässä yhteiskunnan oravanpyörässä pyörii mukana, eikä vain katsele sitä syrjästä.
Panulle armeijasta: jos kuuntelet sivarikeskuksissa intistä maitojunalla lähteneiden puheita, niin kuinka objektiivisen kuvan uskot saavasi Suomen puolustusvoimista? Mietipä tätä tarkasti, kun tutkijakin olet. Suurin osa suomalaisista miehistä syö puuronsa ja käy inttinsä, eikä pidä siitä mitään lapsellista mekkalaa puoleen eikä toiseen. Eivät ole sotahulluja, eivätkä toisaalta rääy ”rauhasta” joku ruuturätti päässään. Jotkut inttikokemukset olivat hienoja ja niitä muistelee mielellään myöhemminkin ja jotkut toiset kokemukset eivät olleet ihan niin hienoja, esimerkiksi nyt vaikka leiriaikana ruoaksi tarjottu tympeä noppasoppa. Miksi itse vielä nelikymppisenäkin koet tarpeelliseksi palata tähän armeija-aiheeseen uudestaan ja uudestaan? Ymmärtäisin jutun jos sinulla itselläsi olisi jotain traumaattisia inttikokemuksia, mutta näinhän ei ole.
- 20.
-
Ihmisluonto nyt vain on mitä on. Kaikki maskuliinisen kulttuurin ongelmat johtuvat miessukupuolen geeneistä. Mies on ohjelmoitu riehumaan, urheilemaan ja itsemurhaamaan. Mitään asialle ei mahda.
Juuri tämän takia libertarismi yksityistettyine lakeineen ja turvallisuusfirmoineen on paras poliittinen ideologia.
- 21.
- 22.
- 23.
-
Terveisiä sanonko mistä? Etkö ole huomannut, että naiset eivät nykyisin puhu enää totta. Heustä on tullut feministejä, jotka valehtelevat aina. Jos 30-40 % on kertonut kokevansa väkivaltaa, niin he valehtelevat. Pitäisihän sinun ymmärtää se, joten (varsinkin viimeisen kirjoituksen perusteella näyttääkin siltyä) olet provo.
Urheilun haitallista vaikutusta kolumnissa en ymmärrä. Huumoria tietysti tarvitaan aina.
Halonen ei varmasti olisi ottanut tällaista asiaa esille, koska hän on Feministien Feministi. Ollila on varmasti avauksen takana yksin. Olisi kiva tietää, sanoiko pressa taaskaan yhtään mitään. Lässytti tietysti mitättömyyksiä muita myötäillen. 6 vuotta ilman arvojohtamista, mutta ehkä se on vain hyvä asia.
- 24.
- 25.
- 26.
-
Berliini: ”naisiin kohdistuva väkivalta on mielestäni Suomen, itsensä läntiseen Eurooppaan laskevan maan, kansallinen häpeä. Muistaakseni prosenttiluvuissa jopa 30-40% naisista on kertonut kokeneensa jonkinasteista väkivaltaa parisuhteessa.”
Jos tuolla 30-40% viittaat UTH:n lukuihin, niin siinähän ei ole kyse väkivallan kokemisesta, vaan teoista ja asioista, jotka joidenkin muiden mielestä ovat väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Eivät väkivaltaa edes naisten itsensä mielestä.
”Jos tämä ei ole teidän mielestänne ongelma ja hävettävä sellainen, niin mikä sitten on?”
Miksi nuo luvut sitten olisivat kansallinen häpeä? Osaatko kertoa. míllaisia vastaavat luvut ovat muissa Länsi-Euroopan maissa?
Saksassa (Länsi-Euroopan maa, ainakin siinä missä Suomikin) UTH:a vastaavan kyselytutkimuksen luvut ovat samansuuntaiset kuin Suomessa. Siellä on vaivauduttu myös tutkimaan miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja prosenttiluvut olivat suunnilleen samat (miehistä parisuhteessaan väkivaltaa oli kokenut prosentin verran enemmän). Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö myös Suomessa parisuhdeväkivallan uhreina olisi suunnilleen yhtä paljon miehiä kuin naisia. Osaisitko kertoa, miksi miehiin kohdistuva väkivalta ja erityisesti parisuhdeväkivalta ei ole mielestäsi ongelma ja hävettävä sellainen? Jos se ei ole mielestäsi ongelma, niin mikä sitten muka on ongelma?
- 27.
-
”Siltikin minua vähän ihmetyttää millä järjellä jengi vielä jaksaa inistä, että naisaate muka olisi jotenkin ”vasemmistolainen” kun tuon berliininmunkin puheista päätellen naisaate sopii osaksi kovaa uusliberaalia laissez faire -maailmankuvaa kuin käsi hanskaan, tai ehkä tässä tapauksessa mieluummin kuin hanska käteen.”
Herr Berlinerin ajatukset sopivat vielä paremmin Wanhan Liiton (n.1880-1938) konservatiivien maailmankuvaan. Oikea patamusta byrgermaisteri ;).
- 28.
- 29.
-
Berliinille vielä: siihen 30-40 prosenttiin sisältyi muun muuassa sellaista raakaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuin ”fyysisesti esteenä oleminen”. Itsekin syyllistyn tuohon jatkuvasti. Käytän lähes päivittäin Helsingin täyteen ahdettuja joukkoliikennevälineitä joiden käyttäjistä tunnetusti suuri enemmistö on naisia, ja kookkaana sekä hiukan kömpelönä ihmisenä huomaan olevani jonkun naishenkilön esteenä silloin tällöin. Olen siis oikea suurrikollinen.
Kyseisellä tutkimuksella ei oikeasti ole mitään muuta kuin propaganda-arvoa. Valitettavasti se ei pelkästään leimaa suomalaismiehiä väkivaltaisiksi hirviöiksi, vaan antaa myös suomalaisnaisista aika merkillisen kuvan. Näin totesi eräs naispuolinen (ei änkyräfeministinen) tutkija asiasta.
Panu kirjoitti:
”Siltikin minua vähän ihmetyttää millä järjellä jengi vielä jaksaa inistä, että naisaate muka olisi jotenkin ”vasemmistolainen” kun tuon berliininmunkin puheista päätellen naisaate sopii osaksi kovaa uusliberaalia laissez faire -maailmankuvaa kuin käsi hanskaan, tai ehkä tässä tapauksessa mieluummin kuin hanska käteen.”
Niinhän se sopiikin, kuten esim. viestistä 19 käy hyvin ilmi. Itse nuore(hko)na duunarimiehenä tunnen olevani molempien aatteiden maalitauluna. Eihän naisaate sinänsä edes vastusta reaalikapitalismia, se vain haluaa korvata miespuoliset johtajat naispuolisilla johtajilla. Ja änkyräfeministejä eduskunnasta toki löytyy nytkin eri puolueista, myös kokoomuksesta ja RKP:stä.
- 30.
-
Du bist ein Berliner,
tossahan se tulikin. Sä nyt vain et pidä minään kundien ongelmia. Ihan legitiimi valinta sinänsä.
Muut jo huomauttivatkin lukujesi ongelmista, joten minun ei tarvitse siihen puuttua.
- 31.
-
Miesten ja naisten kokema väkivalta:
http://www.abs.gov.au/ausstats/abs@.nsf/mediareleasesbyreleasedate/f9e5031d932c2908ca2571c500784266?OpenDocument - 32.
- 33.
-
Näihin väkivaltatilastoihin liittyy, puolin ja toisin ja kolmansin, se olennainen ongelma, että ne on niin helppo sorvata tarkoituksenhakuisiksi. Olisi mukava tietää, millä tavalla väkivalta tai uhkailu määritellään kulloisenkin tilaston kohdalla. Näin jokin aika sitten statistiikkaa, jossa naisten miehiin kohdistama väkivalta oli lähes samalla tasolla kuin mitä Berliinin vieraamme esitteli miesten tekemästä väkivallasta. Aloin miettiä omia kokemuksiani ja toden totta. Naiset ovat kiristäneet minua, uhkailleet ja kaksi kertaa olen saanut avokkaasta. Kerran olen kieltänyt naista näppäilemästä hanuriani. Kyseisen naisen ansioksi on todettava, että hän pyysi anteeksi.
Naisten väkivaltaan ja siitä puhumiseen liittyy sekin ongelma, että sitä ei ole oikein tutkittu. Jotkut tutkijat ovat todenneet, että naisten väkivalta on lisääntynyt hälyyttävästi. Saattaa olla, mutta sitä on hankala todentaa, koska yleinen mielipidehän on ollut se, että sitä ei ole ollut olemassakaan. Tietyt tahot ovat kiirehtineet sanomaan naisten väkivallan kasvun johtuvan siitä, että naiset ovat omaksuneet tasa-arvon myötä miehisen kulttuurin. Mies siis kantakoon vastuun tästäkin.
- 34.
-
Suosittelen lukemaan Theodore Dalrymplen kirjoituksia
- 35.
- 36.
-
Jos Dalrymple olisi dogmaattinen libertaristi, hän kannattaisi mm. huumeiden laillistamista. http://www.city-journal.org/html/7_2_a1.html
Käsittääkseni Dalrymple pitää tupakoinnin vastaista sotaa järjettömänä ja osoituksena moraalisesta rappiosta siitä syystä, että samanaikaisesti muihin, hänen mielestään paljon vahingollisempiin ongelmiin ei puututa tai niitä vähätellään. Tai sitten hän vain vetää rajan johonkin, sillä eihän kaikkea millään asteella negatiivista voida lähteä kieltämään. - 37.
-
”Minä taas olisin kiinnostunut tietämään, millaisesta moraalista käsin nuorten suomalaisten miesten epätoivoisuus ja kuolema on pienempi ongelma kuin se, että joku pitkälle koulutettu ja etuoikeutettu nainen ei nettoa viittätuhatta euroa kuussa vaan joutuu tyytymään vaivaisiin neljään.”
Juu, et ole ainoa joka tuota kysymystä miettii. Ties vaikka Tuula Haatainenkin on miettinyt, tosin mitään ei ole kuulunut ainakaan.
- 38.
-
Elovirta:
”Naisten väkivaltaan ja siitä puhumiseen liittyy sekin ongelma, että sitä ei ole oikein tutkittu.”
No onhan sitä tutkittu ainakin niin, että on asetettu hypoteesit tukemaan sitä että väkivaltainen nainen on enemmän tai vähemmän miesvallan uhri.
Tietenkin.
- 39.
- 40.
-
Kun nyt noita tilastojen lukuja ja niiden keräystapoja tarkennetaan, en malta olla korjaamatta nimimerkki jtv:n kommenttia totaalikieltäytymisestä langetettavan vankeusrangaistuksen pituudesta.
”Sekä suoraan armeijasta että sivarin kautta kieltäytyvien vankeusrangaistus on sama: puolet jäljellä olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta (armeijasta kieltäytyvien palvelusaika muutetaan ensin laskennalliseksi sivariajaksi). Kun siviilipalvelus kestää 395 vuorokautta, on vankeustuomio siis pisimmillään 197 vrk.” Lähde: http://www.aseistakieltaytyjaliitto.fi/totaali/#perus
197 vrk ei ole ”noin vuosi” vaan ”alle seitsemän kuukautta”. Jos tarvitsee korostaa kestoa, voi toki kirjoittaa vaikkapa ”reilusti yli puoli vuotta”.
- 41.
-
Terveisiä Berliinistä: ”Muistaakseni prosenttiluvuissa jopa 30-40% naisista on kertonut kokeneensa jonkinasteista väkivaltaa parisuhteessa.”
Miten tämä väkivallan kokeminen jakautuu sosiaaliluokittain? Entä jos onkin niin, että väkivaltaa parisuhteessa kokevat lähes kaikki alaluokan naiset, kun taas keskiluokan naiset eivät koe sitä kuin harvoin? Jos näin on, lakkaako naisten kokema väkivalta olemasta mielestäsi kansallinen häpeä?
- 42.
-
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta - samoin kuin usea muukin kommentoija - olen eri mieltä tuosta inttiasiasta. Ymmärtääkseni suurin osa varusmiehistä ei koe asepalvelusta negatiiviseksi. ”Öyhöttäminen” on paljon vaikeampaa intissä kuin esim. peruskoulussa, koska kurinpitovaltuudet ovat paremmat. Pikemminkin kliseenä armeijassa on, että koulukiusatut nörtit (jotka valikoituvat paljon öyhöjä todennäköisemmin johtajakoulutukseen) simputtavat alikessuiksi päästyään entisiä kiusaajiaan ja näiden sijaiskärsijöitä.
Puolustusvoimien tehtävänä on puolustaa maata sota-aikana; en usko, että sillä on mitään muita hyödyllisiä funktioita ”miesten kouluna” tai muuten. Aina on niitä, jotka eivät pidä intistä, mutta sitä ei voi välttää. Samaan tapaan jotkut eivät pidä peruskoulusta, mutta armeijan tapaan peruskoulu on välttämätön yhteiskunnan toiminnan kannalta.
- 43.
-
Ainoat mahdolliset skenaariot, joissa meille olisi hyötyä nykyisen kokoisesta ja laatuisesta asevelvollisuusarmeijasta, ovat seuraavat:
1) Ruotsista tulee maahanmuuton ja demografisten muutosten seurauksena islamistinen, öykkäröivä teokratia
2) Linkolalainen romahdus ja luonnonkatastrofien ketjureaktio, joka puskee väkivaltaisesti panikoivaa ihmismassaa yli rajojemme. Tarvittaisiin valtavasti tulivoimaa syömään rajoillamme etenevää biomassaa.
3) Maailmansota, joka alkaa Lähi-idästä ja levittäytyy maa kerrallaan kohti PohjoismaitaJos nuo syystä tai toisesta osoittautuvat asiantuntijoiden useaan kertaan tarkistetuissa laskelmissa epätodennäköisiksi, taloudellisin ja paras armeija on tällöin pienehkö mutta tehokas, ammattimainen, motivoitunut, nykyaikaisiin uhkiin ja kriiseihin erikoistuva palkka-armeija.
- 44.
-
HK,
ei olisi mitään että toi ryssä hyökkää?
Meinaan näkyy alueellinen puolustus olevan edelleen tehokas konsepti, jos kattoo tonne babyloniaan.
- 45.
- 46.
-
”Entä sitten sotaväki? Näin vanhemmilla päivilläni olen valmis myöntämään, että armeija voisi teoriassa oikeastikin tehdä jotain yhteis- ja kansalaishengen luomiseksi erityyppisten nuorten miesten välille - jos siellä siis oikeasti opittaisiin ajattelemaan, että jokainen on tarpeellinen ja mies paikallaan. Käytännössä ”miesten koulu” on kuitenkin öyhöttäjien paratiisi, jossa se jo vakaalle alkoholisoitumisuralle lähtenyt yläasteen urheilija- ja turpatällittelijäsankari saa viimeisen tilaisuutensa röykyttää ja simputtaa välkkyjä ja hikipinkoja ennen omaa lopullista romahdustaan, jonka tietää olevan jo lähellä. Siviilipalveluksen johdantokurssillakin syntyy enemmän yhteishenkeä.”
Viestikomppaniassa ainaki näyttävät kaikki kaikki alikersantista ylöspäin olevat olevan hinteliä nörttipoikia… Edes sotilaspoliisit eivät ole nykyään paksuniskaisia jörmyjä. Idiootteja niin suurella otannalla löytyy toki, mutteivat moiset rajoitu pelkästään näihin yläasteen ”turpatöllittelijöihin”. Samalla tavalla ne välkyt hikipinkot omaavat sen pimeän puolen - heillä simputus ei ehkä mene niin pitkälle, sillä on aina riski saada turpaansa.
Minulla ei armeijassa ollut mitenkään erityisen hauskaa, enimmäkseen erittäin vittumaista, mutta kyllä siellä silti tuli jotain opittua. Sellaista asiaa, jota ei nykymaailmassa muualla joudu oppimaan. Meillä tapahtui sellaistakin ihmettä, että ei menty varuskuntasairaalaan ihan pienestä ennen leiriä, kun tiedettiin kuinka vaikeaksi homma menee jos vahvuudesta puuttuu yksi….
- 47.
-
”hizbollah-tyyppisiä itsenäisiä kasakkasotnioita ja nationalistiryhmiä, jotka hyökkäilevät naapurimaihin ilman Moskovan valtuutusta, mutta myöskään Moskovan estämättä.”
Eli kuten sanoin, ”taloudellisin ja paras armeija on tällöin pienehkö mutta tehokas, ammattimainen, motivoitunut, nykyaikaisiin uhkiin ja kriiseihin erikoistuva palkka-armeija”.
- 48.
-
40. Rebyk
Kiitos virheen korjaamisesta/oikaisemisesta. - 49.
-
Jos oltaisiin reiluja, niin yhdelläkään suomalaisella naisella ei ole saumaa valittaa tasa-arvosta niin kauan kuin asevelvollisuus on kirjattu lakiin koskemaan pelkästään miehiä. Ko. laki suosii naisia miesten kustannuksella, ja on siten ongelma tasa-arvon ideologian kannalta. Se, että jotkut miehet hyväksyvät nykyisen asiantilan ei ole oleellista, sillä ideologiassa silti kivireen mentävä aukko. Tiedossani ei edes ole yhtään ainoaa lakia, joka nykyisellään suosisi miehiä naisten kustannuksella, onko niitä?
Mistä naisilla siis riittää pokkaa purnata tasa-arvon puutteesta?
- 50.
-
Tso tso.. älkääs nyt häiritkö kun munkkimme vetää urhean ritarin roolia, varmasti on toosa mielessä, ei mitään epäilystä.