Plaza

Nuorten maailma on alamaailma

22.10.2006
Panu

Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri, Rikollisuus, Koulukuri

koulu, poliisi, laki, murhaajat, rikokset, huumeet, nuorisokulttuuri, roistot, poliittiset vangit

Elokuussa kirjoitin otsikolla ”Pahoja ihmisiä on, oikeasti” taannoisesta tapauksesta, jossa nuoren naisen murhasi kolmekymmentä täyttänyt vankilakundi. Tuolloin poliisi oletti, - ja minä oletin poliisin mukana, - että kyseessä olisivat olleet ”suhteen rakentamisen yhteydessä ilmenneet erimielisyydet”, eli vanki odotti pääsevänsä sukupuoliyhteyteen nuoren ja kauniin kirjeenvaihtotoverinsa kanssa, ja surmasi sitten tämän kostoksi kieltäytymisestä. Nyttemmin julkisuuteen tulleiden tietojen valossa minun on muutettava käsityksiäni.

Tämänhetkisen tiedon valossa tytön entinen poikaystävä oli velkaantunut, lienevätkö sitten kyseessä olleet huumevelat, pelivelat vai mitkä, ja tytöltä käytiin kovistelemassa rahoja. Koska lailla ja poliisilla ei ole pääsyä nuorten ihmisten maailmaan, tyttö lähti siitä, että suojaa on saatavissa vain turvautumalla kahta kauheampaan roistoon. Tuo kahta kauheampi roisto oli kuitenkin niin kauhea, että hän ilmeisesti mielijohteesta surmasi tytön muitta mutkitta. Oikeudessa murhaaja selitti olleensa niin heroiinipäissään, ettei muistanut tapahtuneesta mitään. Hänen kerrotaan selittäneen murhan sillä, että tyttö oli vasikka, siis poliisin ilmiantajalta vaikuttanut henkilö, tai väljemmin tulkiten alamaailman normeja noudattamaton lainkuuliaisen yhteiskunnan edustaja.

Koska en malta olla kehittelemättä tapauksesta omia teorioitani, oletan, että tyttö oli ainakin suhteellisen kiltistä ja asiallisesta perheestä. Nuorena ihmisenä hän kuitenkin joutui olemaan tekemisissä toisten samanikäisten kanssa, ja se koitui hänen kohtalokseen. Poikaystävä päätyi syystä tai toisesta riippuvaiseksi kovapintaisista rikollisista, ja tautitartunnan lailla tämä riippuvuussuhde veti myös tytön mukaansa, syvyyksiin.

Keskeistä on se, että nuorten ihmisten maailman ja selvästi rikollisten piirien väliin ei voida vetää rajaviivaa. Peruskoulussa opetetaan samassa luokassa sekä tulevaa tiedemiestä että tulevaa linnakundia, ja nuorison tunkiolla kukkoilevat juuri tulevat rikolliset. Aino Kontulan loistavan peruskoulukuvauksen Rexi on homo ja opettajat hullui rehtori tiivistää asian sanoihin: ”Näin suuressa koulussa te opetatte myös tulevia murhaajia, raiskaajia, rattijuoppoja, kavaltajia, huumeiden käyttäjiä, varkaita ja itsemurhaajia.” Yläaste, ja laajemmin katsoen myös nuorten aikuisten maailma, on se maailma, jossa murhaajat, raiskaajat ym. rikolliset eivät ole vielä eriytyneet omaksi vankilan sellejä asuttavaksi alamaailmakseen, vaan jossa he ovat vielä samassa sellissä kilttien ja keskiluokkaisten ihmisten kanssa.

Niinpä lähin vertauskohta nuorten ihmisten maailmalle löytyy Aleksandr Solženitsynin kuvaamista neuvostoliittolaisista vankileireistä. Niissä tunnetusti kriminaalivangit pomottivat, pahoinpitelivät ja raiskasivat poliittisia vankeja, ja vankilaviranomaiset antoivat tämän tapahtua. Kriminaalivangit vertautuvat yläasteen komeasti ja hurjasti häjyileviin tuleviin rikollisiin, poliittiset vangit niihin pinko-, nynny- ja nörttirassukoihin, jotka yrittävät elää jotakuinkin ihmisiksi. Nuorisokulttuuri arvostaa itsetarkoituksellista kapinallisuutta, joten nuorisorikollisen alut, huumeiden ”kokeilijat” ja muut alamaailman kanssa flirttailevat tyypit ovat statukseltaan korkealla sijalla nuorten maailmassa. Tyttöystävättäkään eivät suinkaan jää lain ja rikoksen rajoilla leikittelevät pojat, vaan kiltit ja ahkerat. Ja yläasteen arvot jäävät monilla päälle vuosiksi yläasteen jälkeenkin. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa yläasteen jo aikapäiviä sitten lopettanut, yli kaksikymppinen nuori nainen ajattelee, että kun ovella kolkuttelevat entisen poikaystävän rikolliset tutut, normaali tapa reagoida asiaan ei ole kääntyä poliisin, vaan kovia huumeita käyttävän paatuneen ammattirikollisen puoleen.

Mitenkö asiaa voisi auttaa? Olen jo moneenkin otteeseen sanonut, mikä on oma mielipiteeni asiasta. ”Lasten oikeuksista” höpöttäminen saisi loppua kuin seinään, ja sen sijaan tulisi lähteä siitä, että koulun tehtävänä on kasvattaa kakaroista lainkuuliaisia kansalaisia, vaikka sitten väkisin. Rokkia sun muita teollisesti tuotetun nuorisokulttuurin muotoja, jotka eivät opeta mitään muuta kuin huumeidenkäytön ja rikollisuuden ihannointia, pitää vastustaa aktiivisesti, ja koulun kasvatustehtävään kuuluu varsin oleellisesti sen vastustuksen organisoiminen. Olisin jopa aivan valmis kannattamaan sellaista, että koululle annettaisiin valta valvoa myös sitä, mitä nuoret tekevät vapaa-aikanaan. Luonnollisestikin koulun tulisi noudattaa vanhojen hyvien aikojen kasvatusihanteita jonninjoutavan rakkauspälpätyksen sijaan. Eiköhän tämä kotouttaisi paremmin maahanmuuttajalapsetkin, joiden ainoa suomalaisuuden malli nykyoloissa tulee niiltä nuorisorikollisen aluilta.

Tämä parannuskeino on luonnollisesti poliittisesti mahdoton nykyoloissa. Itä-Suomessa on sitä paitsi ongelmana se, että laittomuus leviää itärajan takaa, koska Venäjän puolelle piipahdetaan jatkuvasti tekemään pikkulaittomuuksia. Feministien hysteerinen höpötys suomalaisista perheenisistä, jotka muka laumoittain pyhiinvaeltavat Viipuriin maatakseen siellä alaikäisten kanssa, on täsmälleen yhtä joutavanpäiväistä roskaa kuin naisasiaväen löpinät yleensäkin, mutta ovat he sikäli oikeilla jäljillä, että Venäjä merkitsee laittomuuden kulttuuria, joka tarttuu meikäläisiinkin nuoriin.

Muutama vuosi sitten tunsin itäsuomalaisen kaupungin poliisipäällikön tyttären, jolle piraattilevyostokset rikoksen valtakunnassa olivat arkipäivää. Ei kai siinä kovin isosta rikoksesta ollut kysymys, mutta sekin on osaltaan omiaan heikentämään lain itseisarvoista kunnioitusta. Ja jos nuorten pitäisi jotain oppia, niin juuri arvostamaan lakia sen itsensä takia - kaikenlaisen joutavan ”kriittisyyskasvatuksen” sijasta. ”Kriittisiä” kakarat osaavat olla opettamattakin, mutta lainkuuliaisuus on opittava - ja koulun kuuluu opettaa se heille.

Panu Höglund

1.

Ongelma on kai se, että aikuiset eivät uskalla olla aikuisia. Tosin ainakin tällaisesta pikkukaupunkinäkökulmasta ongelma on väistymässä ja nykyajan nuoret ovat kyllä selvästi monin tavoin fiksumpia kuin itse aikanaan olimme.

Toisaalta ongelmia ei osata käsitellä. Ennen oli apukoulu, nyt on tarkkailuluokka. Jo pelkästään tuo kiellellinen kehitys kertoo paljastavasti mihin suuntaan meidän ikäpolvemme toimesta ollaan menossa.

Erittäin vaikea kysymys on miten nuo tulevaisuuden murhaajat ja raiskaajat voisi muka koulussa erottaa muista. On tärkeää, että myös heitä yritetään opettaa.

Ehkä pitäisi luoda kiinalainen systeemi, ja todeta, että verkossakin vain kunnioitetun 50 ikävuoden saavuttaneen ihmisen mielipiteillä on jotain asiallisempaa merkitystä, joten passaankin itseni tässä penskana ;)

2.

”Erittäin vaikea kysymys on miten nuo tulevaisuuden murhaajat ja raiskaajat voisi muka koulussa erottaa muista. On tärkeää, että myös heitä yritetään opettaa.”

Ei kai heitä erottaa voikaan, mutta olisi sentään luotava järjestelmä, jossa kaikki ei tapahdu heidän ehdoillaan. Jos he hallitsevat koko ikäluokkaa, ei mene hyvin.

3.

Tämä oli hyvää settiä. Varsinkin tuo vankileirien saari juttu ja sitä kautta kiusattujen rinnastus poliittisiin vankeihin. Siis aivan loistava rinnastus. Oikeasti.

4.

Hiljattain on ilmestynyt tutkimustuloksia (Suomessa tehty tutkimus, josta on ollut TVssäkin juttua), jonka mukaan rikollisuusriskiä voidaan ennustaa melko helposti havaittavista merkeistä jo lapsuudessa. Näitä muista tekijöistä riippumattomia tekijöitä ovat tutkimuksen mukaan se, ettei lapsi asu molempien biologisten vanhempien kanssa, hän kiusaa muita, lapsella on käytösongelmia, kärsii masennus- tai psykosomaattisista oireista. Kiusattuna oleminen ei vaikuta rikolliseen käyttäytymiseen.

Pääasiahan koulussa tietysti on opettaa, mutta jos riskit ovat opettajien havaittavissa, tulisi opettajia ehkä kuulla enemmän….

5.

Mielestäni lakia ei tule kunnioittaa sen itsensä vuoksi. Silloin ihminne kunnioittaa aina lakeja ja eliittiä, vaikka eliitti olisi koostunut tärähtäneistä feministeistä ja lait suureksi osaksi fasistisia pellelakeja heidän kynästään. Tärkeintä on kehittää omaa ajattelua ja kasvattaa itsenäiseksi oman tien kulkijaksi.

6.

Panu,

…jokos olet nähnyt elokuvan ”Battle Royale”..(!) ..?

Japanilainen mestariteos mitä tulee ”pahoihin” koululaisiin ja ratkaisuun. Ei muuta kuin saarelle ampumaan toisiaan.

Kuuluu jo klassikoihin, ja kirjakin josta suosio lähti, vaikka koko touhu on vain muutaman vuoden takaa.

Dobra ”Arrigato”, yakshemash….

http://www.battleroyalefilm.net/

7.

On helmikuu, kylmää ja koleaa, ja pyödällä lojuu nopeaa, koska ei jaksa, paikkana itä mis tuoksuu vähäosasten paska. Helvetin pimeää, nuoripari miettii uuden teinilapsen nimeä. Posse sekoilee ja miksaa, ei oo duuni mut silti pitäis saada liksaa, niin ja narkit nappinuppeihinsa klikkikuppeja, snaguja ja subaruita fiksaa. Skidit röökii pummaa ja kleptaa birraa, ei niit kiinnosta mennä ulos skrinnaa. Douppi on hubaa, taskuis levy pameja, pari buranaa, vitun vähän kaloireita, xanoreita, normisoneja, eli norppia, pirilaskuis mitä parhainta douppia. Sit pitää ilman kumia koukkia ja taas tulee niitä vitun toivottuja toukkia. ja klämis, kondis, syfillis, itää, itään, rohtorin veri vetää itään.

Kaikki kaksnaamaset huorat ja vasikat pitäis viedä ladon taa ja lopettaa. Tervetuloa itään, koska itä vittu opettaa.

8.

Miten voidaan päätellä, että kaikki paha saa alkunsa rock- tai hevimusiikista tai jostakin muusta populaarikulttuurin muodosta? Olen koko pienen ikäni kuunnellut rockia ja 11-vuotiaasta lähtien heviä enkä ole kieroutunut mummojenpotkija. Sen sijaan vaikutan kunnan nuortenvaltuustossa ja jopa eräässä kunnan lautakunnassa. Yleistämiset kaapin perälle ja ajatusmaailmaa uusimaan ainakin tältä osin.

9.

”Miten voidaan päätellä, että kaikki paha saa alkunsa rock- tai hevimusiikista tai jostakin muusta populaarikulttuurin muodosta? Olen koko pienen ikäni kuunnellut rockia ja 11-vuotiaasta lähtien heviä enkä ole kieroutunut mummojenpotkija. Sen sijaan vaikutan kunnan nuortenvaltuustossa ja jopa eräässä kunnan lautakunnassa.”

No tuo on helposti selitettävissä: sinulla on ollut elämässäsi muitakin esikuvia ja vaikutteita kuin pöpilaarikulttuuri. Mutta on olemassa sitäkin porukkaa, jolla ei elämässään muuta ole. Läpeensä paha ja haitallinen rokki ja roskakulttuuri ohjaa tämän porukan kädestä pitäen kaltevalle pinnalle. Heitä varten tarvittaisiin oikeasti kunnon vanhanaikainen kurikoulu.

10.

Kuria kouluun sanoi Pilli. Kuria kouluun säesti Pulla.

11.

Ja ******marjat. Ne tyypit, jotka ohjautuvat väärille raiteille, päätyvät sinne, vaikka kaikki hevi ja rokki kiellettäisiin saman tien. Tuo on ihan saman tason väite kuin Karpelan puolustama ”tietokonepelit tekevät lapsista häiriintyneitä”. Vika ei ole hevissä, rokissa tai tietokonepeleissä vaan siinä, että on olemassa joko syntyjään tai kasvamistaustaltaan häiriintynyttä porukkaa eikä heitä pelasta rokin/hevin/pelien/jääkiekon/laskiaispullan kieltäminen.

Iso osa häiriintyy lapsena esim. huonojen vanhempien vuoksi. Tähän pitäisi vaikuttaa, ei mihinkään välillisiin purkauskanaviin ja oireisiin vaan itse taudin alkulähteeseen.

12.

”Eiköhän tämä kotouttaisi paremmin maahanmuuttajalapsetkin, joiden ainoa suomalaisuuden malli nykyoloissa tulee niiltä nuorisorikollisen aluilta.”

Eiköhän nuorten maailma ole kaikkialla kuta kuinkin samanlainen, eli ei niiden maahanmuuttajanuorten tarvitse sitä erikseen suomalaisilta opetella.

13.

Kuulun siihen ikäluokkaan joka kuunteli WASP:ia, Metallicaa, Kiss:iä ja jopa Slayeria.

Kaikki kaverit samaa sarjaa. Bon Jovi oli ”homojen musaa”

Mutta nyt huomaan että on lähes kaikki hyvissä viroissa. Ei rokki mielestäni tähän liity, saati sitten olisi läpensä paha.

Kaikkein vaarallsisimmat tyypit on niitä jotka tykkää jostain helvetin mölyävistä paikallisbändeistä, satanen vetoa että tulee ”hesalaiselle” turpiin jos lähtee Poriin sinne Yö bändin keikalle, vai mikä sen nahkapää solistin bändin nimi olikaan. Se bändi jonka solisti kuulostaa lähinnä joltain vehnää keuhkoputkissa olevlta leipurilta.

Muistakaamme myös että se Stanley Kubrickin pahoinpitelijä tykkäsi Beethoovenista. Ja Lennonin murhaaja Chapman luki sieppaajaa ruispellossa.

Niin että onko Batoru Rowaiaru tuttu, aka Battle Royale…?

14.

”Vika ei ole hevissä, rokissa tai tietokonepeleissä vaan siinä, että on olemassa joko syntyjään tai kasvamistaustaltaan häiriintynyttä porukkaa eikä heitä pelasta rokin/hevin/pelien/jääkiekon/laskiaispullan kieltäminen.”

On parempi, etteivät jo häiriintyneet lapset kuuntele räppiä ja heviä. hiphop- ja hevarivaatteet tulisi kieltää myös, ainakin kouluissa. Häiriintyneet lapset eivät tarvitse häiriintynyttä populaarikulttuuria lisäongelmia aiheuttamaan.
Se, etteivät jotkut pidä räppiä ja heviä häiriintyneenä, on sekin jo mielestäni ongelma. Sellainen puolustelu kuulostaa enemmänkin siltä, että on oma lehmä ojassa; puolustelijalla ehkä jopa itselläänkin pitkä nahkatakki, mustaksi värjätyt hiukset, tatuointeja ja nenärengas, tai kenties tyttärellä, jota ei ole kasvatettu kunnolla, vaan on annettu eristäytyä huoneeseensa aggressiivisen metelin ja synkkien julisteiden keskelle ja Internetin valvomattomaan maailmaan?

15.

”Häiriintyneet lapset eivät tarvitse häiriintynyttä populaarikulttuuria lisäongelmia aiheuttamaan.”

Tämä se pointti on. Suuri osa nuorista selviää populaarikulttuurista suhteellisen vähin vaurioin, koska heillä on elämässään oikeasti muutakin. Mutta niille, joilla sitä muuta ei ole, sitä tulisi järjestää. Eli heidän elämäänsä kuuluisi vaikka väkisin järjestää populaarikulttuurista vapaa vyöhyke.

16.

:D Miksi puolustelijalla ei saisi olla oma lehmä ojassa? Eikös kaikilla ole?

Mulla ei ole mustaa nahkatakkia, ei mustia hiuksia, ei tatuointeja eikä nenärengasta, jotka ilmeisesti sitten ovat hevarin aukottomat tunnusmerkit? Silti levyhyllystäni löytyy lähinnä heviä. Kyllä minulla on oma lehmä ojassa, mutta en näe siinä mitään kummallista tai moitittavaa - minä olen täyspäinen ihminen, joka kuuntelee heviä eikä ole saanut siitä mitään kriisejä. Kriisini tulivat ihan eri taholta, teinipoikien, nääs. Olenkin sitä mieltä, että teinipojat ovat teinitytöille haitaksi ja paitsi aiheuttavat teinitytöissä häiriintyneisyyttä, myös lisäävät jo valmiiksi häiriintyneiden teinityttöjen rappiota. Teinipojat tulisi siis kieltää! ;)

Ihan uteliaisuudesta, kuinka paljon te mahdatte ”hevistä” tietää? Kaikki hevi ei esimerkiksi ole aggressiivista. Ja toisaalta, aggressiivinen musiikki voi olla hyvinkin tarpeen, sillä monet voivat eläytyä sen aggressioon ja vuodattaa sen näin itsestään ulos, jolloin sitä ei tarvitse suunnata muihin ihmisiin.

En kyllä itse osaisi pitää esimerkiksi Blindguardiania, Nightwishia, Stratovariusta tai Sonata Arcticaa erityisen ”aggressiivisina”. Ja kyllä klassisestakin musiikista löytyy paljon aggressiota, jotkin Wagnerin teokset esimerkiksi ovat aika huimaavia ja jopa Tshaikovskin Joutselammen kohtaus, jossa musta joutsen käy prinssin kimppuun on hyvin aggressiivinen. Ehkä kiellämme nekin?

17.

En kai saisi olla huvittunut, mutta en osaa auttaa asiaa. Kuuntelen aika paljon heviä, josta aggressiivisinta lienee Sentenced (on kyllä aggressiivisia hevibändejä, mutta en nyt satu kuuntelemaan niitä), jonka aggressiivisuus on kuitenkin itsetuhoista - loistavaa vitutusmusiikkia, muuten.

Mutta muuten, minusta on aivan hulvatonta, että joku Nightwish lasketaan nuorisoa turmelevaan, häiriintyneisyyttä lisäävään, aggressiiviseen musiikkilajiin. :D

”Kuuntelin Nightwishiä - hakkasin naapurini koiran!”

18.

Hei, kamoon kaverit, se ”vahingollisin” hevi on aika kaukana populaarikulttuurista. Joku Emperor ja muut bläkkisbändit ovat kyllä edelleen marginaalia.

Ainahan nuorisoa on syytetty turmeltuneeksi ja silti nuorisosta on aina kasvanut seuraava, aikuinen, yhteiskuntaa pystyssä pitävä sukupolvi.

Pysyn edelleen teesissäni, että olisi hoidettava itse sairautta eikä sen oireita. Häiriintyneisyys lähtee joko perimästä ja/tai lapsuudesta eikä mistään populaarikulttuurista. Häiriintynyt sekoaa, vaikka ei eläessään kuulisi Emperoria tai Satyriconia.

19.

”Ihan uteliaisuudesta, kuinka paljon te mahdatte ”hevistä” tietää? Kaikki hevi ei esimerkiksi ole aggressiivista.”

Ei ehkä sanoituksiltaan, mutta varsin iso osa on.


”Ja toisaalta, aggressiivinen musiikki voi olla hyvinkin tarpeen, sillä monet voivat eläytyä sen aggressioon ja vuodattaa sen näin itsestään ulos, jolloin sitä ei tarvitse suunnata muihin ihmisiin.”

En ymmärrä, miksi pitäisi eläytyä yhtään mihinkään aggressioon.


”En kyllä itse osaisi pitää esimerkiksi Blindguardiania, Nightwishia, Stratovariusta tai Sonata Arcticaa erityisen ”aggressiivisina”.”

Mutta Slayer, Krisiun, Deicide, Naglfar, Pig Destroyer yms. bändit ovat eri asia.


”Ja kyllä klassisestakin musiikista löytyy paljon aggressiota, jotkin Wagnerin teokset esimerkiksi ovat aika huimaavia ja jopa Tshaikovskin Joutselammen kohtaus, jossa musta joutsen käy prinssin kimppuun on hyvin aggressiivinen.”

Niin, sanoihan Woody Allenkin: ”I can’t listen to Wagner. I get this strong urge to invade Poland.” :-)

”– loistavaa vitutusmusiikkia, muuten.”

On se kumma, kun näillä raskaan musiikin kuuntelijoilla on niin kova ja jatkuva tarve kuunnella tätä ”vitutusmusiikkia” ja ”eläytyä aggressioon”. Ei minulla vain ole.


”Mutta muuten, minusta on aivan hulvatonta, että joku Nightwish lasketaan nuorisoa turmelevaan, häiriintyneisyyttä lisäävään, aggressiiviseen musiikkilajiin. :D”

Alkaessaan kuunnella Nightwishia ja ottaa kenties mallia pukeutumisesta, nuori astuu jo hevin maailmaan, jossa sijaitsee paljon myös sitä häiriintynyttä roskaa monesti samoin symbolein ja tunnuksin. Ehkä pitäisi ottaa käyttöön jonkinlainen hevimusiikin porttiteoria?

20.

Olen päälle kaksikymmentävuotias. Pärjäsin peruskoulussa oikein hyvin, sen jälkeen kohtalaisesti.Jätin kesken muutaman, lukio mukaanlukien, olen elänyt varsin tiiviisti populaarikulttuurin ulkopuolella nuoruuteni, harrastin kuvataidetta, luonnossa oleskelua, en käyttänyt teininä alkoholia, minulla ei ollut tietokonetta saati internetiä, vanhempani ovat edelleen naimisissa, luin paljon. (Minua tosin kiusattiin koulussa jonkin verran.) Olen ollut n. 8 vuotta vakavasti masentunut ja minulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Masennukseni vaatii lääke- ja ajoittain sairaalahoitoa. En pysty keskittymään, lukemaan, opiskelemaan tai solmimaan (terveitä) ihmissuhteita. Olen myös käyttäytynyt viimeisten parin vuoden aikana ensimmäisiä kertoja elämässäni väkivaltaisesti. Joskus, ääritilanteessa, on apua saadakseen pakko hajottaa jotain osiin - jos muuten ei tule huomatuksi - tai helpottuakseen purkautua. Fiktio tai musiikki voi olla siihen parhaimmillaan loistava keino. Ihmisillä kuitenkin on aggressioita joita niiden kieltäminen ei poista. Tämä ei tarkoita toisen elävän olennon vahingoittamisen olevan oikeutettua tai rangaistusta vaille jätettävää, mutta entä jos ei ole muuta tapaa ulottuvilla, käytettävissä ja ihminen kokee olevansa uhattuna, elämänsä lopun partaalla?

”Ja toisaalta, aggressiivinen musiikki voi olla hyvinkin tarpeen, sillä monet voivat eläytyä sen aggressioon ja vuodattaa sen näin itsestään ulos, jolloin sitä ei tarvitse suunnata muihin ihmisiin.”

Uskon tuohon aika vahvasti.

21.

A: ”Ihan uteliaisuudesta, kuinka paljon te mahdatte ”hevistä” tietää? Kaikki hevi ei esimerkiksi ole aggressiivista.”

M: Ei ehkä sanoituksiltaan, mutta varsin iso osa on.”

Mikä on ”varsin suuri osa”? 40%? 50%? 60%? Voisitko tehdä kattavat analyysin suurimmasta osasta heviskeneä, kits? Noin muuten meikä ei hevin harrastajana tätä niele. Paljon on myös surumielistä, melankolista, haikeaa, kaipuuta täynnä olevaa heviä. Hevin pointti on se, että se on <i>raskasta</i> musiikiltaan ei se, että se olisi aggressiivista.

A:”Ja toisaalta, aggressiivinen musiikki voi olla hyvinkin tarpeen, sillä monet voivat eläytyä sen aggressioon ja vuodattaa sen näin itsestään ulos, jolloin sitä ei tarvitse suunnata muihin ihmisiin.”

M: En ymmärrä, miksi pitäisi eläytyä yhtään mihinkään aggressioon.

Ja kun sinä et ymmärrä, se on toki tyhmää ja vahingollista? Note that.

M: Mutta Slayer, Krisiun, Deicide, Naglfar, Pig Destroyer yms. bändit ovat eri asia.

Hyyyi. Et kai KUUNTELE tuollaisia kauheita bändejä?! Muut kuin Slayer eivät takuulla ole pieraissetkaan populäärikulttuuriin päin - kuinka sinä voit tuntea sellaisia? Hmm, ehkä moralistit ovatkin kaikkein turmeltuneimpia… Edes minä en kuuntele tuollaisia hirvityksiä. Lal lal laa. *sormet korvissa*

M: Niin, sanoihan Woody Allenkin: ”I can’t listen to Wagner. I get this strong urge to invade Poland.” :-)

Wagnerhan oli ensimmäinen hevari.

M: On se kumma, kun näillä raskaan musiikin kuuntelijoilla on niin kova ja jatkuva tarve kuunnella tätä ”vitutusmusiikkia” ja ”eläytyä aggressioon”. Ei minulla vain ole.

Ei mullakaan ole tarvetta juosta joka toinen päivä 10 kilometrin lenkkiä, mutta en juokse ympäriinsä nalkuttamassa niille, joilla on.

Vaan ehkä sinun tarpeesi ovat yleinen mittari? Epiä, miksei mun! Kaikilla tulee olla tarve syödä suklaata! Kenelläkään ei saa olla tarvetta juoda viinaa! Eikä varsinkaan saa olla tarvetta morkata feminismiä!! Ei saaaaaaaaaaaaa!

”Alkaessaan kuunnella Nightwishia ja ottaa kenties mallia pukeutumisesta, nuori astuu jo hevin maailmaan, jossa sijaitsee paljon myös sitä häiriintynyttä roskaa monesti samoin symbolein ja tunnuksin. Ehkä pitäisi ottaa käyttöön jonkinlainen hevimusiikin porttiteoria?”

Mitämitä?! Ja kerrot tämän minulle vasta nyt!! Viisi vuotta pelkkää pipppeliheviä eikä vieläkään bläkkiä! Aaaaargh!

Anteeksi, poistun ostamaan heti kaikki bläkkislevyt, jotka löydän. En tahdo kaataa porttiteoriaasi. ->

22.

Minäkin ihmettelen, miksi helvetissä ”aggressioon” pitäisi jotenkin ”eläytyä”. Jos teinit jotain kaipaavat, niin nimenomaan vaihtoehtoa aggressiolle. Aggressiota ne osaavat järjestää ihan omin keinoin.

23.

Jos koet paljonkin aggressiivisia tunteita, suosittelen hevin sijaan musiikin vaihtamista johonkin rauhalliseen, leppoisaan ja mahdollisimman väkivallattomaan.
Populaarimusiikin puolelta hyvä vaihtoehto voisi olla indiebändi Belle & Sebastianin levy If you're feeling sinister, klassiselta Bachin brandenburgilaiset konsertot ja Telemannin konsertto kolmelle trumpetille D-duurissa.

24.

Höpsän. Sentenced on parasta aggressiomusiikkia. Pointtihan herramajee on just se, että musiikin on oltava aggressiivista - ja minun kohdallani mieluusti vähän itsetuhoista ja itsemurhaa kosiskelevaa. Sitä kun kuuntelee, tunteet vyöryvät yli ja sen jälkeen olo on rauhaisa ja levollinen.

Lepomusa on nimensä mukaisesti lepoa varten. Kun olo on niin tuskainen, että haluaisi takoa päätään seinään, joku levollinen hilipatihippaa ajaa lähinnä kiukun partaalle. :)

Panu: Musiikin aggressioon eläydytään juuri siksi, että koetaan ne tunteet siinä ja nyt eikä tartte lähteä etsimään niitä hakkaamalla joku nakkikioskilla.

25.

Korjaan itseäni hiukan: kyse ei siis ole aggression etsinnästä vaan jo olemassaolevien aggressiivisten tunteiden elämisestä. Toisille niiden vaimentamiseksi riittää leppoisa musiikki, joka saa ne vaimenemaan ja katoamaan, toisten täytyy purkaa ne tuntemalla ne kunnolla, ikään kuin ”tuntemalla ne pois”. Lienee parempi tehdä se kotona kuuntelemalla musiikkia kuin purkaa aggressionsa johonkuhun naapuriin nakkikioskilla?

26.

Sentencediä kuunnellaan täälläkin. ;)

27.

Voi ei… Nyt te taas annoitte metalli ääliöille lisää vettä myllyyn. Hevihän on huonoa ja erittäin typerää musiikkia mutta sen turhamaista ja halpaa imagoa pitää yllä konservatiivinen kauhistuminen. Metallihan sopii täydellisesti tylsälle luterilaiselle kansalle. Sen tasapaksuisuuden ja keskinkertaisuuden keskellä elää tietynlainen vastareaktio, joka on täytynyt viedä niin äärimmilleen ja parodiaan saakka vapaan länsimäisen elämän takia.

28.

Siksi myös tylsät ja luterilaiset japanilaiset rakastavat heviä. :)

*Heviääliö (joka osaa kirjoittaa yhdyssanat yhteen) kiittää ja kumartaa*

29.

Spinal Tap taisi saada sen hittinsä läpi ainoastaan Japanissa? :-)

Sinnehän ne kaikki epäonnistuneet muusikot menevät kun ei enää missään muualla saa myytyä museo esitystään. Japanilaiset ovat todellakin äärimmäisiä nostalgisen perseen nuolijoita. Erityisesti nuoret ovat lääpällään valkoisen miehen roskaan. ”Everybody knows Japan is a dishpan”

30.

Näin muun muassa kauhea hevibändi HIM, joka taisi just myydä USA:ssa kultaa…

Onneksi siis ketkään muut kuin japanilaiset eivät sitä kuuntele. :)

31.

Arawni heiihh! Kuuntelet siis Sentencediä! Alan ymmärtää sinua yhä paremmin. :D Olet todella poikkeuksellinen nainen kaikkine mielipiteinesi ja vielä tämäkin! Kaikki naiset eivät sittenkään ole samanlaisia. ;)

32.

AAAAAAAA! SUOMALAINEN!!! SIITÄ ON PAKKO TYKÄTÄ KUN SE ON SUOMALAINEN!!! SUOMI! SUOMI!

Britney Spears taitaa myydä enemmän kuin HIM, joten sen pitää olla vielä syvällisempää musiikkia. Täten Britney Spears on aistivimpien ja älykkäämpien ihmisten vaihtoehto.

33.

Kyllä on se hyvä, että saa kuunella heviä. Se on niiiiiin jännittävää ja järkyttävän omaperäistä. Onneksi meillä on teille tylsimyksille musiikkia, joka kulkee samojen kaavojen mukaan ja toistetaan kaavamaisesti konserteissakin.

Hevi! Se turvallinen vaihtoehto!

Hevihän on musan Tom Clancy.

34.

Minä uskon vakaasti - ja tästä taitaa muistaakseni olla jonkin verran kokeellista näyttöäkin - että niitä aggressiivisia tunteita tarvitsisi purkaa harvemmin, jos lopettaisi aggressiivisen musiikin kuuntelemisen kokonaan.
Yksittäisinä aggression hetkinä kuuntelija voi kokea aggressiivisen musiikin ”auttavan”, mutta pidemmällä aikavälillä, kun ko. musiikkityylien kuunteleminen on muodostunut päivittäiseksi (elämän)tavaksi, aggressiot alkavat nousta pintaan yhä useammin, ja muodostuu säännöllisen ”vitutusmusiikin” tarve. Sen jälkeen onkin sitten helppoa uskotella, että rauhallisen musiikin kuunteleminen muka johtaisi vain aggressiomäärän pysymiseen ennallaan ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaiseen käytökseen.
Rauhallisen ja väkivallattoman, normaalin musiikin vaikutus alkaa näkyä vasta pidemmällä aikavälillä.

35.

Olen pahoillani Arawni, mutta Him muuten ei ole hevibändi..

36.

Hö, kaikkee tekstii. Mun mielestä se on aivan sama mitä kuuntelee, nupista se on kiinni jos sekoo. Ite kuuntelen classisesta raskaaseen metalliin tunnealasta riippuen tai riippumatta, mikä vain silloin sattuu uppoon. Ja mun mielestä classisessa musiikissakin on agressiivista mättöö siinä missä metallissakin.

37.

Tuntuu nykypäivänä aika hassulta syyttää ”rokkia” nuorison turmelemisesta. Varsinaisen rockin kuuntelijakunta alkaa tätä nykyä olla jo aika varttunutta, harva nykyteini enää kuuntelee sellaista perinteistä kitaramusiikkia mitä ainakin minä ”rockilla” ymmärrän. Sitä paitsi niin vanhat rokkibändit kuin uudemmatkin yrittäjät alkavat tänä päivänä olla jo aika keski-ikäistä ja keskiluokkaista meininkiä, rakkaudestahan ne lähinnä laulavat. Pahimmillaankin rockissa on ymmärtääkseni ihannoitu lähinnä päihteidenkäytön ja vapaan seksin kaltaisia, nykypäivänä jo hyvin triviaaleja ilmiöitä, eikä sellaisia asioita enää tänä päivänä kukaan opi rokkilevyjä kuuntelemalla, kun jo valtamedia ja -kulttuuri suhtautuvat niin päihteidenkäyttöön kuin vapaaseen seksiinkin sallivasti.

Rock on jo vuosikymmenet ollut hyvin keski-ikäistä ja keskiluokkaista musiikkia, ja metallille on nähdäkseni hyvää vauhtia käymässä samoin. Nuorisossa on vielä hevareita, mutta hevinkin kuulijakunta alkaa olla jo aika varttunutta. Nähdäkseni metallimusiikinkaan funktio ei sitä paitsi ole koskaan ollut varsinaisesti rikollisen tai muuten yhteiskuntarauhaa vaarantavan elämäntavan ihannoiminen, ehkä jotkut pahimpien saatananpalvontabändien kaltaiset marginaali-ilmiöt poislukien. Enimmäkseen se on sellaista synkistelyä tai vaihtoehtoisesti metallimusiikin erinomaisuudesta uhoamista, ja kumpikin on aika lailla irrallaan mistään konkreettisesta. Rock-musiikin johdannaisista ainoastaan punk on tainnut koskaan suoranaisesti kehottaa laittomuuksiin, ja sekin oli enemmän sellaista hölmöä idealismia ja ”hyvän asian puolesta” möykkäämistä kuin varsinaista laittomuuden ihannointia laittomuuden itsensä vuoksi.

Jos jotain nuorisokulttuurin osa-aluetta pitää syyttää nuorison turmelemisesta, minä osoittaisin syyttävän sormen rap-musiikkiin. Räppiäkin on tietysti monenlaista, mutta huomattavan suuressa osassa tuntuu alamaailman ja rikollisen elämäntavan ihannointi ja romantisointi olevan kantava teema, oli kysymys sitten amerikkalaisesta ghettoneekerien gansta-meiningistä tai kotimaisesta Itä-Helsingin pikkukriminaalien ihannoimisesta. Rap on sitä paitsi nimenomaan nykynuorison musiikkia, ja vaikka sitä on näin aikuisen näkökulmasta vaikea ottaa kovin vakavasti, teini-ikäisille häirikkötyypeille sellaisen musiikin kuunteleminen voi hyvinkin opettaa vahingollisia asenteita.

38.

Musiikin suhteen en ole Panun kanssa yhtä jyrkällä linjalla, mutta ei se vailla todellisuuspohjaa ole. Jos leijonanosa elämän sisällöstä tulee vain kaupallisesta populäärikulttuurista, niin ollaan aika kaltevalla pinnalla. Jos MTV:ltä tulee jatkuvasti jotain Pussycat Dollsin tyylistä jatkuvaa silikonien & perseenheilutusta (kyllähän sitä tässä iässä tietysti katselee), niin miten luulette pissis”kulttuurin” syntyneen?

”Yksittäisinä aggression hetkinä kuuntelija voi kokea aggressiivisen musiikin ”auttavan”, mutta pidemmällä aikavälillä, kun ko. musiikkityylien kuunteleminen on muodostunut päivittäiseksi (elämän)tavaksi, aggressiot alkavat nousta pintaan yhä useammin, ja muodostuu säännöllisen ”vitutusmusiikin” tarve”
–> Niinpä! Korttelissamme kokoontuu usein perusöyhö nuorisoporukka (14-18v, joiden vanhempia harvoin näkee), joka soittaa jatkuvasti nupit kaakossa ankaraa paskaräppiä, jossa ei muuten kyseiselle musiikinlajille valitettavan tyypillisesti ole melodiasta tietoakaan. Usein ne soittaa repeatilla tuntikausia samaa kappaletta, jonka sanat osaan jo ulkoa. ”Kappaleen” sanoitus koostuu nimittäin lähinnä yhdestä lauseesta: ”Mitä vittua!” Ja on muuten aivan turha tulla kenellekään tässä korttelissa väittämään, että se ”musiikki” jotenkin rauhoittaa sitä jengiä!

Jollakin tavalla ns. normaalikin nuoriso yrittää kapinoida aina; tuhannen taalan kysymys onkin, miten ja minne sen kapinan voisi mahdollisimman vähän heille itselleen ja ympärisölle haittaa aiheuttavasti kanavoida? Ja vieläpä siten, että he kokisivat sen olevan heidän ”oma juttunsa”?

Mitä Panun kirjoituksen muuhun osuuteen tulee, niin onhan varsinkin nykyinen peruskoulun yläaste melkoinen ongelma, ja nimenomaan niille kilteille ja kunnollisille oppilaille - tietysti myös öyhöttäjille itsellenkin, vaikka ei heillä olekaan edellytyksiä ymmärtää sitä ongelmaksi. Jotain varmaankin tarttis tehdä? Panulla oli tarjota asiaan oma lääkkeensä/ratkaisumallinsa. Onko jollakin parempia ja varmasti toimivampia ehdotuksia?

39.

”Jos jotain nuorisokulttuurin osa-aluetta pitää syyttää nuorison turmelemisesta, minä osoittaisin syyttävän sormen rap-musiikkiin.”

Niin minäkin - vieläpä ilman konditionaalimuotoa.

40.

Vaikka itsekin kuuntelen välillä agressiivisilla vivahteilla sävytettyä populaarimusiikkia, olen sitä mieltä, ettei tällaisellella musiikilla, ja varsinkaan siihen liittyvällä ”kulttuurilla” ole mitään sijaa kouluissa tai työpaikoilla. Omissa oloissaan saa jokainen kuunnella vaikka mitä vuohenpalvonta- tai hassiksenpiikitysmusiikkia, mutta siinä vaiheessa kun kuvaan astuu ulkopuolisten itsetarkoituksellinen järkyttäminen ja ärsyttäminen pukeutumisella ja maneereilla, tulee peli viheltää poikki. Koulu-univormut vaan käyttöön, niin kakaroilla olisi ainakin yksi kiusaamisen ja turhan kilvoittelun aihe vähemmän.

41.

Hevimiehet joilla on käki kuollut kelloon sopivat enemmän omaan ulkopuolisuuteensa tärähtäneen nörtin, kuin öyhöttäjän muottiin (tyyliin Varg Vikernes). Tietysti henkisesti tasapainottoman nuoren Burzum-harrastus ei ole tervettä, mutta se ei johdu siitä että musiikki edustaa metallin alalajia, vaan siitä että Vikernes ”aito asia”, murhaaja, uusnatsi, kirkonpolttaja ja aikuisten oikeasti tärähtänyt. Ei siis ole ihme jos taspainoton kuuntelijan ja mielenvikaisen artistin välille muodostuu vahingollinen silmukka.

Suomalaisen hevin tekijöihin kuuluu Impaled Nazarenen Luttisen tapaisia provokaattori-nuijia ja Tuomas Holopaisen tapaisia herkkiksiä. Hevimiehet ovat usein leppoisaa porukkaa, arvaamattomat kusipäät kuuluvat muihin fanikuntiin. Indiepop-fanit lienevät puheenvuorojen valossa syntymähappamia öykkäri-elitistejä. Indiepop-keekoilijat ovat pistävät muka pahan, mutta oikeasti he ovat hysteerisiä mummeleita hokemassa:”Paskaa, paskaa, mikseivät kaikki tee niin kuin minä sanon?!”. Pop-musiikki on usein huumoriköyhää. Yhdessä hevisoolossa voi olla enemmän huumoria kuin kokonaisessa pop-levyssä.

Öyhöttäjien hevivieroitus (mielestäni kyseenalainen ristiintaulukointi ongelmatapauksista) johtaisi siihen, että ongelmatapaukset siirtyisivät musiikkimaussa suoraan Landseriin tai Burzumiin (molempien laulajat linnassa) jolloin Tomi Putaansuut ja Tuomas Holopaiset (omaa juttua näpräävät kiltit pojat) saisivat kouluissa pelätä terveytensä puolesta. Roikaleet vaihtelisivat netissä fasistishenkistä mölinää ja vannoisivat hevin huonouden nimiin.

Klasaäijien ja hevimiesten tunkeminen samaan porukkaan on jo klisee, mutta mielestäni ”Conan Barbaarin” soundtrack on loistava hevilevy.

42.

Syytän kaikesta syntistä ROCK'N'ROLL:ia ja Elviksen lanneliikkeitä, eiku roolipelejä, eiku kristillisten arvojen puutetta eiku… :)

43.

Mähän sanoin, että ongelma on aikuisissa: Ne alkavat tappelemaan kumpi on kovempi Madonna vai Britney :)

44.

Omien kokemusteni pohjustamana mielestäni kuri koulussa täytyisi pitää alaluokilta aina peruskoulun ylemmille luokille asti. Tähän joko ei ole haluja tai sitten keinot puuttuvat. Häiriköitä sei saada kuriin opiskelurauhan ylläpitämiseksi. Viimeisin uusi sääntö tuli kouluihin että opettaja saa sentään poistaa härikköoppilaan luokasta vaikka voimakeinoin. Koulun ulkopuolella sitten on ihan villiä touhua. ”Lukutoukkia” kiusataan järestään jos nämä eivät satu olemaan fysiikaltaan vahvoja kyeten puolustaustumaan. Tai sitten saa aikaan kaveripiiriä tai jengiä joka puolustaustuu ryhmänä. Vanha hokema on että häirkköä ei saa syyllistää. Minun mielestäni PITÄÄ syyllistää ja kaivella esiin käyttäytymisen syyt. Takana on usein mielenterveysongelmia mutta siihenkin on saatava hoito. Nämä on niitä lapsen oikeuksia. Häiriköt tulee erottaa muista heidän itsensä ja toisten tähden vaikka sen leimautumisen uhalla. Häitrikkö ei saa käyttää valtaa. Valta pitää olla yksiselitteisesti vanhemmilla ihmisillä. Tässä joudutaan palaamaan vuosikymmenien taakse kun opettajilla ja vanhemmmilla oli vielä auktoriteettia.

45.

Mozart: ”Minä uskon vakaasti - ja tästä taitaa muistaakseni olla jonkin verran kokeellista näyttöäkin - että niitä aggressiivisia tunteita tarvitsisi purkaa harvemmin, jos lopettaisi aggressiivisen musiikin kuuntelemisen kokonaan.
Yksittäisinä aggression hetkinä kuuntelija voi kokea aggressiivisen musiikin ”auttavan”, mutta pidemmällä aikavälillä, kun ko. musiikkityylien kuunteleminen on muodostunut päivittäiseksi (elämän)tavaksi, aggressiot alkavat nousta pintaan yhä useammin, ja muodostuu säännöllisen ”vitutusmusiikin” tarve.”

No, ennen kuin kaivat jostain sen kiistattoman, kokeellisen näytön, nojaudun omiin kokemuksiini, jotka kertovat ihan päin vastaista.

Mozart: ”Sen jälkeen onkin sitten helppoa uskotella, että rauhallisen musiikin kuunteleminen muka johtaisi vain aggressiomäärän pysymiseen ennallaan ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaiseen käytökseen.”

Onko joku täällä esittänyt teesin, että rauhallisen musiikin kuuntelu johtaisi pahimmassa tapauksessa väkivaltaiseen käytökseen?

M: ”Rauhallisen ja väkivallattoman, normaalin musiikin vaikutus alkaa näkyä vasta pidemmällä aikavälillä.”

Viittisiks määritellä ”väkivallattoman” ja ”normaalin” musiikin?

Matti S: ”Britney Spears taitaa myydä enemmän kuin HIM, joten sen pitää olla vielä syvällisempää musiikkia. Täten Britney Spears on aistivimpien ja älykkäämpien ihmisten vaihtoehto.”

Muistaakseni emme puhuneet syvällisyydestä mitään. Väitit, että Japani on maa, jonne menevät bändit, jotka eivät muualle menesty ja minä esitin esimerkin bändistä, joka menestyy sekä muualla että Japanissa.

Matti S.:”Kyllä on se hyvä, että saa kuunella heviä. Se on niiiiiin jännittävää ja järkyttävän omaperäistä. Onneksi meillä on teille tylsimyksille musiikkia, joka kulkee samojen kaavojen mukaan ja toistetaan kaavamaisesti konserteissakin.”

Yksi hailee, onko se jännittävää ja omaperäistä - tärkeintä on, että ihminen itse tykkää siitä. Ei joku kasaripoppikaan mitään jännittävää tai omaperäistä ole, mutta se on kovaa kamaa!

HiD: ”Olen pahoillani Arawni, mutta Him muuten ei ole hevibändi”

Bändien niputtaminen tiettyyn musiikkilajiin on tietysti joskus hankalaa ja eriäviä mielipiteitä on paljon, mutta itse lasken HIMin hevibändiksi - sitähän yleensä muuten kutsutaan ”love metal” -nimellä.

46.

Koulun ongelmana on se, että sen tulisi kasvattaa lapsista avarakatseisia ja valveutuneita kansalaisia. Tämä on ollut tavoitteena koko peruskoulujärjestelmän ajan.

On suhteellisen helppoa luoda kouluun hyvä kuri ja opettaa mukautuvaiset lapset toimimaan tiukan rytmin mukaan. Tämä luo turvallisuudentunnetta ja on loppujen lopuksi jopa mukavaa (oma kokemus ala-asteelta, jolla minulla oli kaksi VANHAA luokanopettajaa). Varjopuolena on kuitenkin oma-aloitteisuuden puute ja taipumus seurata tiukkoja sääntöjä ajattelematta.

Sama pätee oppisisältöihin. Nykyään ei harrasteta esimerkiksi sankarinpalvontaa historiantunneilla. Ei lueta hyveellisistä esikuvista vaan opitaan kulttuuri- ja taloushistorian pääperiaatteita. On ehdottomasti hyödyllisempää historiantuntemuksen kannalta oppia talous- ja kulttuurihistoriaa, mutta henkiseksi ravinnoksi nämä eivät kelpaa. Sellaiset kunnon öyhöttäjät kuin Mucius Scaevola, Horatius Cocles, Spartan Lykurgos, Scipio Africanus ja Gracchuksen veljekset antoivat aikoinaan latinan lukijoille positiivisia roolimalleja, jotka vetoavat kehen tahansa nuoreen. Ongelma on, että nämä velvollisuudentuntoiset, urheat ja uskolliset miehet ovat roolimallina vaarallinen. Näitä ihailemaan kasvanut keskiluokka äänesti tai tuki 1930-luvulla useimmissa Keski-Euroopan maissa valtaan diktatuurihallitukset.

Olisi löydettävä keskitie tiukan ja vapaan kasvatuksen välillä. Miten kasvattaa velvollisuudentuntoisia ja itsenäisesti ajattelevia, tottelevaisia ja luovia, maanpuolustushenkisiä ja rauhantahtoisia, isänmaataan rakastavia, mutta globaalisti ajattelevia kansalaisia?

47.

Kyllä parempia ja monipuolisempia roolimalleja aina voi keksiä. Ongelma on siinä, että kun lapsille annetaan liikaa valtaa ja vastuuta, tulos on Kärpästen herran maailma eli yläasteen miestenvessa, öygh, öygh. Lapsen oikeuksista lässyttävät tantat eivät tajua, että lapsi on ennen muuta luonnehäiriöinen villipeto, josta on kesytettävä kunnon kansalainen. Lapsilla ei ole eväitä vapaiden valintojen tekemiseen eikä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Koulun on nimenomaan annettava nämä eväät, vaikka väkisin.

48.

”Lapsen oikeuksista lässyttävät tantat eivät tajua, että lapsi on ennen muuta luonnehäiriöinen villipeto, josta on kesytettävä kunnon kansalainen.”

Nohnoh, ajatus on kyllä hyvä mutta sananvalinta väärä. Sanoisin että lapsi on luonnontilassa oleva villipeto ennemmin kuin luonnehäiriöinen sellainen. Se että villipedosta saadaan kunnon kansalainen, siihen tarvitaan kyllä lujaa ja voimakasta kättä - ei kylläkään lyömiseen.

Mutta se on kyllä …kele millaiset eväät öyhöttäjät saavat koulusta. Alamaailman keinoin saadaan kyllä kunnioitusta ja alphauroksen asema yläasteen vessassa. Öyhöttäjälle itselleen (ja itse asiassa kaikille muillekin) on sääli että rajoja ja kuria aletaan soveltamaan vasta siinä vaiheessa kun se pääsääntöisesti on jo myöhäistä.

49.

”alphauroksen asema yläasteen vessassa”

Heh heh.

Parempi olla herra yläasteen vessassa kuin olla orja luokkahuoneessa, vai miten se sanonta nyt meni.

50.

”Parempi olla herra yläasteen vessassa kuin olla orja luokkahuoneessa”

Kovin usein käy kyllä niin että yläasteen vessasta edetään korkeintaan Essonpaarin keppanapuolelle.

Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 76 kommenttia.

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös